Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...

Adeliini ja Miruliini, te ootte kyllä fiksuimpia tyyppejä kehen oon törmännyt! Kiitos että ootte olemassa. Teidän sanat kyllä helpottaa.

Adeliini, noi sun tuntemukset ulkopuolisuudesta myös lapsettomuusasiassa on ihan ymmärrettäviä. Mä oon kanssa kokenut olevani kummajainen, kun en ensin halunnut kertao tästä oikein kenellekään, enkä vieläkään halua jauhaa hoidoista yksityiskohtaisesti (paitsi täällä tietty). AIemmin en jaksanut/uskaltanut kirjoittaa edes tänne, kun aina kun jotain kirjoitin tuntui, etten ollut samoilla aalloilla muiden kanssa. Tässä pinossa tuo asia sitten muuttui, joten kiitos sinulle siitä! En ikinä uskonut, että täältä voisi saada lohtua, jopa näinkin monta kuukautta, kuin mitä me nyt olemme tänne kirjoitelleet. On myös ihana kirjoittaa, silloin kun asioista on vaikea puhua. Siksi esimerkiksi olen pysynyt läheisempänä niiden ystävieni kanssa, jotka viitsivät kirjoittaa muutaman rivin sähköpostiin, kun tietävät että mun on vaikea puhua, mutta että kirjoittamalla voin lyhyesti sanoa, mikä on tilanne tai sanoa vain, että meillä on vähän vaikeaa ja siksi en oo ollut hyvä ystävä. Ne kellä on pieniä lapsia ei kyllä ehdi kirjoittamaan. Enkä tällä tietenkään tarkoita, että aina pitäisi mennä minun ehdoillani, mutta se osoittaa mielestäni sitä ymmärtäväisyyttä asiaa kohtaan.

Miru, lohduttavaa että en oo yksin näiden ajatuksieni kanssa. Mä oon kanssa syyttänyt mielessäni mun miestä siitä, että mentiin vuosi myöhemmin naimisiin hänen työkiireidensä takia kuin mitä muuten oltais menty ja että hän aiheuttaa mulle välillä niin hirveää stressiä olemalla epäoikeudenmukainen, että sekin on varmaan estänyt mun raskaaksi tulon. Syytän myös lapsettomuusklinikkaa siitä, että ne eivät oo toimineet riittävän hyvin ja eivät mielestäni tee tarpeeksi selvittääkseen, missä se vika oikeesti on. Mullahan todettiin hyvin lievä endometrioosi laparoskopiassa, johon jouduin, koska aukiolotutkimuksen mukaan munajohtimet eivät olleet auki. Ja laparoskopiassa ne putket kuitenkin oli ok. Eli se aukiolotutkimus ei onnistunut, kun sitä katetria ei saatu paikoilleen, tai mikä lie meni pieleen. Siitä endosta kaikki lääkärit kuitenkin toteavat, että ei pitäis vaikuttaa kun on niin lievänä, eikä nyt ainakaan ole näyttänyt mitään merkkejä siitä, että olis pahentunut. Vaikka sitähän ei varmasti voi tietää... No stressiä tuo kaikki aiheutti siihen tutkimusten alkuun, joten jos stressillä on vaikutusta, niin sen kaiken jälkeen en varmasti ois raskautunut, kun olin niin shokissa ja siitäkin toipuminen vei monta kuukautta.

Toivottavasti Kummilla on ollut leppoisa loma ja palaat tänne levänneenä. Samoin Kesä, toivottavasti siellä suunnalla asiat lutviutuvat omalla painollaan.

 

Rakkaat naiset,

kuulin tänään niin kauniin liveversion tuosta klassikosta You've got a friend ja ajattelin samalla teitä, että laitanpa pari säkeistöä tähän perään...

If the sky above you
Grows dark and full of clouds
And that old north wind begins to blow
Keep your head together
And call my name out loud
Soon you'll hear me knocking at your door

You just call out my name
And you know wherever I am
I'll come running to see you
Winter, spring, summer or fall
All you have to do is call
And I'll be there

Ain't it good to know that you've got a friend
When people can be so cold
They'll hurt you, and desert you
And take your soul if you let them
Oh, but don't you let them

:hug:

Ihana kuulla Enni, että viesteistä oli apua. Täällä me ollaan kuin ongenkohot toisillemme. Kun joku meinaa vajota pinnan alle, toinen kiskoo ylös...eikös juu?!

Toivottavasti nämä yhteytemme säilyvät vielä pitkään! Olen miettinyt sitäkin, että jossain vaiheessa olisi kiva tutustua toisiin lapsettomiin tai lapsettomuuden kokeneisiin, vaikka sitten Simpukka-yhdistyksen kautta tai jotenkin. Aika jännä juttu kyllä, miten todellisilta tällä kaikki tuntuvat, vaikka "tunnemme" kirjoitusten perusteella ainoastaan. En ajatellut aiemmin olevani nettipalstalle kirjoittava tyyppi lainkaan, mutta toisin kävi =)

 

Kiitos Adeliini! Kauniita sanoja. :hug:
Olen tiedätkös miettinut ihan samaa. Olisi mukava tutustua teihin tai muihin vastaavan tilanteen läpikäyneisiin ihmisiin vielä oikeammin. Itse asiassa näin hassun valveunen, kun mainitsit kai viime viikolla, että olet menossa johonkin koulutukseen tai jotain vastaavaa. Itsekin olin juuri sinä seuraavana päivänä menossa parin päivän kursseille ja näin jotenkin elävästi mielessäni, että ihan sattumalta olemme samalla kurssilla ja siellä olisimme tutustuneet toisiimme tietämättämme näitä nimierkkejämme.. ja kuinka kauan olisi mennyt ennen kuin asia olisi paljastunut. Että olisinko jossain vaiheessa ihan kokeeksi sanonut: Adeliini? Ja nolannut itseni täysin ventovieraan ihmisen katsellessa hölmistyneenä minua

Jännittäviä juttuja ja täysin kaukaa haettuja..tai ehkei sitten kuitenkaan.
Tämä jutustelu on tosi tärkeää ja ainakin tämä ongenkoho ilmoittautuu vapaaehtoiseksi pitkään, vaikka toivoo tietysti että voisimme jossain vaiheessa siirtyä tuonne plussanneiden puolelle viisauksia vaihtamaan

Ennille iso :hug:

 

Hehe Miru, ajatus satunnaisesta kurssilla törmäämisestä ja koodinimen kuiskaamisesta on kyllä herkullinen

Sellainen välivaihekin voisi olla matkalla mahdolliseen tutustumiseen, että jos voitaisiin
siirtyä tällä porukalla perustamaan suljettu keskustelu, joillain palstoilla olen nähnyt sellaisia.
En nyt tosin osaa sanoa, kuinka se käytännössä tapahtuisi, kenties olette näissä jutuissa valveutuneempia? Kun välillä ainakin minä huomaan vähän arkailevani tänne julkiselle palstalle kirjoittamista. Ehkäpä tämän idean voisi laittaa hautumaan..? Mutta toki tämä nykyinenkin on hyvä vaihtoehto!

Näin sitä näköjään saa illan kulumaan koneella ja välillä jotain näennäistä touhuamalla, kuten
sukkia lajittelemalla. Saan häärätä rauhassa; mies on menossa.

Omasta olosta sellainen maininta, että näin kierron loppupuoliskolla on näköjään selvästi iloisempi olo kuin muuten; onhan olemassa pieni kupliva toivo siitä, että josko tuolla masun tienoilla olisi jotain elämää. Varmaan tuttu juttu?!
No, romahdan sitten taas parin viikon päästä, jos kupla puhkeaa. Tai sarvi kasvaa otsaan.

 

Hellou arvon naiset B) !
No en kyllä ole ollut ulkomailla saati auringonpaisteessa, mutta ystävien ja sukulaisten kanssa on sen verran tullut remuttua, että aurinkolasit silmänalusia peittämään olisi tällä hetkellä oikea ratkaisu...Siis mukavaa on ollut lomalla ja onneksi tämä jatkuu vielä muutaman päivän ajan. Mutta näiltä sivuilta (=tästä ketjusta) en arvattavasti malttanut pysyä poissa em. pakollisten "irtaantumisten" jälkeen.
Tänne on tullut taas niin valtavasti viestejä, etten enää meinaa muistaa, mihin haluaisin kommentoida...
Ennille joka tapauksessa valtavasti rutistuksia :hug: . Sure niin paljon kuin tuntuu ja on tarve. Täällä voi mölytä, valittaa, itkeä ja kiroilla...
Äh, muisti pätkii jo. Oliko Miruliinillakin huonoja uutisia? Halaukset joka tapauksessa sinnekin!
Adeliinin loppukierron positiivisuus kuulostaa epäilyttävän hyvältä: mä ainakin pyörin jo oviksesta viikon päästä apatian alhoissa ja masennuksen syövereissä (joka tietysti viittaa menkkojen saapumiseen). Ehkäpä nyt on muita väristyksiä?!
Adeliinille piti vielä kommentoida tuon biisin sanoja: kylmät väreet kävivät täällä, kun luin tekstiä. Olin juuri viime viikolla saanut nuo samaisen kappaleen nuotit itselleni ja soittelin innolla sitä pianolla. Hieno kappale. Livenä varmasti vielä parempi.
Aivan samaa olen miettinyt minäkin; olisi kiva tuntea teitä enemmän! Jotenkin hämmästyttävän hyvin on natsannut ajatukset (eikä pelkästään lapsentekoon
liittyen), enkä minäkään aiemmin ole nettikirjoittajaa itsestäni löytänyt. Toki yrittänyt täällä jonkun aikaa eri kasoissa pyöriä mutta selvästi vasta nyt löytänyt omani. Ja mä kyllä kannatan suljettuakin keskustelua, jos joku saa joskus sellaisen aikaiseksi...
Omaa napaa lyhyesti: Tuntuu, ettei clomeja olisi tässä kierrossa ottanutkaan. Ts. ei oireita oviksen tulosta, tikussa ei kahta viivaa jne. Kp tosin vasta 14 (viime kierrossa ovis tuli kp 23 tai jotain), mutta eikös noiden clomien idea ole juuri normalisoida sitä hemmetin kiertoa ja kasvattaa muniksia vähän rivakammin? Mutta huomennapa nähdään ultrassa, mikä on tilanne. Kaiken varalta pöllyteltiin miehen kanssa niitä peittoja tänään, jos vaikka huomenna jo kielletään koko homma . Tosi aikuismaista.
Juttelinpa muuten äitini kanssa lapsettomuusasiasta ekan kerran tässä reissun aikana. Olin jotenkin halunnut säästää häntä (ja isää tietysti myös) ikäviltä asioilta ja toisaalta myös itseäni kaikilta mahdollisilta kysymyksiltä. Keskustelu sujui kuitenkin paljon paremmin kuin olin odottanut, ja olo juttelun jälkeen tuntui aika huojentuneelta. Heillä on toki jo monta lastenlasta, joten suvun jatkaminen (...) ei ole ongelma...Meillä näköjään muutenkin on alkanut tämä avoimuuspolitiikka lapsettomuuden suhteen. Oman pääni kannalta on tuntunut loppuen lopuksi hyvältä kertoa kavereille asioista, mutta ymmärrän täysin, jos asiat halutaan pitää myös omina.
Jaaha, aikaa on taas vierähtänyt ja mies jo kärsimättömänä olohuoneessa liikuskelee
. Joten kauniita unia siskot ja ollaan kuulolla ja ajatuksissa!

 

:attn: kiirettä on niin ettei enää perässä pysy, hyvä jos nukkumaan ehtii...ja unetkin jää aina vaan alle neljään tuntiin... on se sumplimista kun on säpinää navetalla.. remonttia pykätään sielläkin.. on asentajia ja sähkömiehiä ja kirvesmiehiä... kahvin keittoa ja tavaroiden etsimistä...hae sitä tuo tätä, yritä siinä sivussa saada lehmät lypsettyä ja syötettya ja jotenkin paikat pysymään siistinä , ja aina kaikenkukkuraksi joku eläin silloin sairastuu tai poikii kaiken hullunmyllyn keskellä... no onneksi ei oo aina tällainen meno päällä... nyt vaan tuntuu että on päällekkäistä hommaa liian paljon.. mutta onpahan ajatukset toisaalla eikä tulevassa hoidossa...

nyt jää kommentoimati, täälä pienimies vaatii seuraa... ja sitten onkin taas mentävä pojan kans hommiin..

 

Heipä hei!
Löysinkin jo tänään osoitteen, jossa voi perustaa oman privaattiklubin: :attn:
Se osoite on kenguru.fi - vilkaiskaapa!

Olipa mukava, että Kummi ehti meitä ilahduttamaan kesken lomarientojen. Kuulostaa oikein sopivalta tuo arskalasimeininki ilman etelän lomaa! Ja ilahduttavaa, että äitisi suhtautui niin asiallisesti uutisiisi. Toivomme kuitenkin hartaasti, että tuot hänelle jonain päivänä vielä aivan toisenlaisia uutisia...mieluusti pontevan kiljuvan käärön!
Onpa kyllä turhauttavaa, ettei Clomit ole vielä purreet. Ei sitä ihminen ihan huvikseen niitä(kään) mömmöjä nieleskele. Mutta tosi isot tsempit huomiseen ultraan!!!!!!

Niin ja mukavaa, että täällä on muitakin pianon soittelijoita. Aikamoinen sattuma, että vielä soitit tuota samaa biisiä... (Tulee ihan LOST-tyyppiset tunnelmat näistä sattumistamme kohta, oletteko seuranneet sarjaa?)

Kesä, tosi hauska lukea sun maalaisromanttisia kuvauksia...tai ymmärrän kyllä, että sulla on tosi kiire ja vipinä eikä välttämättä koko ajan kovin stressitöntä, mutta silti mukavasti osaat välittää tunnelmaa teidän tilalta. Ja tosiaan tuossa touhussa saattavat hoidot jopa hetkeksi unohtuakin.

Miruliini, missäs menet noin kaikkineen? Tahtoo tilannekatsauksen

Ennipenni? :heart: Voimia ystäväinen!

Oma navanalus on sellainen, että edelleen vihloskelee vasenta puolta ja sitten on sellaisia
tuntemuksia, joita nimittäisin lähinnä supistuksiksi. Niitä oli viime kierrossakin. Tylsää, suppareita ilman raskautta. :headwall: Jopas tänään tykkään näistä hymiöistä |O

Nyt alan suoltaa jo kovin levottomia, ehkä on aika käydä levolle.
Ja Miruliini, tavataan kai huomenna KOULUTUKSESSA Hesassa?!!

 

Kummi, kuulostaa mukavalta sun loman vietto! Pääasia että oot voinut rentoutua ja tosiaan varmaan helpottavaa jakaa oman äidinkin kanssa tätä asiaa. Mä oon kertonut jo heti silloin meidän tilanteesta kun oltiin lähdössä tutkimuksiin. Keskenmenosta ja hoidoista en sitten olekaan pystynyt kertomaan. Jotenkin haluan säästää äitiäni, ainakin näiltä omilta synkiltä ajatuksiltani ja suren hänen puolestaankin sitä ettei hänellä ole lapsenlapsia.

Kävin jo eilen lueskelemassa teidän viestejä ja Adeliinin laulun sanat kyllä saivat kyyneleet silmiin. Töissä en vaan pystynyt kirjoittamaan ja kotona olen lässähtänyt koko illaksi sohvalle, niin etten konetta ole jaksanut avata! Nyt yritän vai vihkaa kirjoittaa muutaman sanan, kun oli niin mielenkiintoista juttua.

Mäkin mietin tossa, kun jossai pinossa olivat tavanneet, että millastahan se olis. Jotenkin mua eniten pelottaa, että täällä olis joku puolituttu, tai sitten työpaikalta joku tai muuta vastaavaa. ja se oliskin sitten kiusallista. Käynpä paremmalla ajalla vilkaisemassa tuota sivustoa sehän vois olla ihan mainio juttu.

Täällä on lähinnä odoteltu että vuoto alkais vihdoin kunnolla, ja nyt se ainakin kivun perusteella olis alkamassa. Mä kyllä tarttisin pms-oireisiin jotain apua, sillä elämän laatu kärsii ihan liikaa. Ja mun olo on ihan sietämätön jo viikkoa ennen kuin ne menkat sit lopulta alkaa. Ja silloin jo tietää, että tärpistä ei oo toivoakaan. Eli ollaan Kummin kanssa ollaan siis kohtalotovereita. Sen takia mietenkin sitä vyöhyketerapiaa tai jotain, jos se auttas jotenkin siihen ja lisäksi monethan käy lapsettomuuden takia siellä, mutta käsittääkseni siitä ei mitään kovin ihmeellisiä tuloksia oo olemassa. Vai tietääkö joku paremmin?

No nyt on pakko palata töiden pariin! Hyvää viikonlopun alkua teille kaikille ja kiitos vielä kerran vilpittömästä lohdutuksesta, jota olen teiltä saanut!!
:hug:

 

Auringon pilkahduksia ystävät!

En vielä Adeliini ehtinyt kurkata tuonne kengurun sivuille, täytyy käydä kurkkaamassa. Minulle sopii keskustelu avoimesti, mutta lähtisin kyllä mukaan suljettuun. Olen myös tuolla piinailijoissa ollut aktiivisesti mukana, siellä keskitytään ehkä vielä enemmän hoitoihin ja päivitetään tilanteita ja siihen olen kyllä addiktoitunut myös. Niin ja tuosta pinostahan tulikin maaliskuussa pömppömahaiset plussaajat ja positiivinen naisenergia siellä on rajaton. Toki kun joukko kasvaa isommaksi, tuntuu että ei pääse henkilökohtaiselle tasolle, mikä myös on minulle itselleni tärkeää. Ihan reaalielämässäkin minulla on muutamia sydänystäviä, joiden kanssa ollaan tosi läheisiä ja pinnallisissa laumatuttavuuksissa en viihdy lainkaan.

Tapaamisen suhteen olen vielä aristellut...ihan samat ajatukset kuin Ennillä, mitä jos joku teistä onkin joku liian tuttu.. Toistaiseksi tuntuu hyvältä näin, mutta ehkä myöhemmin kyllä.

Mites Kummin ultrakuulumiset?? :attn:

Tilannekatsaus meiltä:
Keskiviikkona oltiin ivf-suunnittelussa, joka käyntinä oli tosi hyvä. Meidän lääkäri on juuri oikeanlaisella asenteella: kertoo realistisesti kaikista mahdollisista haitoista, mahdollisuuksista, huomioista yms yms, mutta osaa myös sopivalla tavalla kannustaa, ei ylioptimisesti, mitä en voi sietää. Hämmästyttävää kyllä, kp8 näkyi muhkea follikin siellä taas olevan, joka eilen aamun ovistestin mukaan olikin irtoamassa. Saimme siis luomupiinailun tähänkin pariin viikkoon, ettei meikäläisen rauhallisen tasainen (hah!!!) temperamentti taaskaan saisi yliotetta. Mutta siis, kun vuoto alkaa, alkaa pistokset ja vuodon ajankohdasta riippuen punktio sijoittuu todnäk viikolle 14. Homma siis etenee. Toisessa pinossa tuli juuri nega samalla lääkärillä ja muutenkin samankaltaisessa tilanteessa olevalle, mikä latisti odotuksia, eikä ne itse asiassa ollut muutenkaan kovin korkealla. Jalat maassa..

Kesä :attn: tahtoo vaihtaa kanssasi paikkaa vaikka pariksi viikoksi! Mulla on jo vuoden ollut joku kumma maatilainto päällä, haaveilen omasta lehmäfarmista, missä kissat ja koirat juoksentelee pihalla yhdessä pellavapäisten lapsien kanssa!

Nyt pitää jatkaa töitä, en siis Adeliini ole tänään valitettavasti siellä koulutuksessa lainkaan, joten emme voi vahingossa törmätä =)

 

Pikainen moikkaus ennen ravintolaan lähtöä...Mies lupasi tarjota kihlapäivän (meni jo) ja naistenpäivän (ennakkoon) kunniaksi illallisen, .
Kiitos, Ade, privaattiklubin etsinnästä (kuulostaa ihan...). Mäkään en vielä ole ehtinyt sinne vilkaista mutta ensi viikolla viimeistään! Lost on tuttu sarja, taitaa olla jopa ainoita sarjoja, mitä nykyään tv:stä tulee katsottua (kunhan se taas alkaa), aika kai kortilla .
Äitini taisi "innostua" asioistamme jo liikaakin, kun tänään kyseli ultran perään...Noh, kunhan ei joka viikko rupea kyselemään. Siis hyvää kuului ultraan: isoin folli oli vasta 15,5mm, joten inssi saadaan kuitenkin luultavasti tehtyä, näillä näkymin maanantaina. Onpa jotain odotettavaa, vaikka loma jo loppuukin. Olisin voinut jatkaa lomailua suoraan kesälomalla...
Tuo Ennin ajatus vyöhyketerapiasta ei olisi ollenkaan hullumpi. Tuntuu, että kolmenkympin rajapyykin ylitettyäni pms-oireet ovat senkun vain vahvistuneet &%¤#&/(. Kerro fiilikset, jos käyt!
Treffit teidän kanssanne voisi olla hauska ajatus, mutta saatan asua vähän liian kaukana ainakin kehäkolmosesta . Joten jatketaan nyt vielä näin. Tosin saattaisi olla aika hauskaa, jos oikeasti joku tuttu tulisi näissä kuvioissa vastaan. Olisipahan sitten vielä enemmän konkreettista vertaistukea. Mun kamuista suurin osa vasta haaveilee vauvoista, joten lapsettomuusasiat eivät heitä luultavasti vielä paina.
Kiva, Miruliini, jospa luomutärppi tulisikin! Ja sitten vielä ivf-ässä hihassa, jos menee nyt huti.

 

Miruliini, olis se kyllä hauska nähdä miten saisit tän perheen arkea pyöritettyä parikin päivää.... heh..

mutta tänään oli jo rauhallisempi päivä, mieskin pikkuhiljaa toipuu mahataudista.. tosin tänään ei vielä töissä ollut(on muualla töissä). Vielä pitäis käydä ukon kanssa tuota pipiä lehmukkaa kääntämässä, kun ei reppana suostu nouseen ylös... arvatkaa vaan mikä punkeminen kun kahdestaan käännetään 500-600kg painoista lehmää... mutta tekniikka ratkaisee.. tosin on niitäkin mitkä pistää hanttiin mutta tää tapaus on onneksi yhteistyöhaluinen..

En miekään mitenkään likellä kehäkolmosta asustele, mutta kyllä tapaaminen kiinnostaa jos joku muukin tulee ettei yksikseen tarvii höpötellä....tosin onnistuu miulta sekin..

adeliini, kenguru-sivut näyttää ihan mukavilta, pikaseen kävin kurkkimassa.

hyviä uutisia kummi saanut ultrassa, joten tsemit maanantain inssiin!
meillä ei oo kerrottu kellekään uudesta hoidosta, passita erehdyin kertomaan ja sitten on epämukavia tilanteita kun joutuu selittelemään tapahtunutta.. aikasemmin en oo kertonut ja aina kun raskauskin alkoijatkui) kerroin vasta rv 20 missä mennään... tulevaisuudessa en myönnä mitään ennenku tipahtaa..eli en ennenkuin lapsi syntyy... jos meille yleensäkään sellanen onni vielä suodaan..

miruliinin kanssa päästääkin sitten ainankin hetkeks piinailemaan yhtä aikaa, jos/kun meillä punktio ja siirto olis vk 15..ellet nyt plussakin luomusti..

EnniV, minä myös kärsin järkyttävistä pms-oireista, niin kivuista kuin räjähdysherkkyytenä... mutta plussatessa on ollu ihan samat tutut oireet.. eikä ole helpottanut raskaudet eikä synnytykset asiaan yhtään.. ja tosiaan kolmenkympin jälkeen vaan pahentuneet...
ja mitään maalaisromantiikkaa ei täältä kyllä löydy(sillontällön kyllä tuolla kammarin puolella..)
vaan raskasta mutta vaihtelevaa työtä, ja lomapäiviä/vapaapäiviä jopa 25pv vuodessa..

nyt tarvii kömpästä käymään tuolla läävässä ja sitten saunaan.. haisoo **ska..mistäköhän johtuu...

 

Kesä, kiitos palauttamisesta maan pinnalle Osuvastipa osaat kuvailla ja taisitpa hyvin arvata, miten romanttinen käsitys itselläni tuosta ammatistasi on. Kyllä mä silti uskon, että joskus vielä ja jossain muodossa.. Toisaalta nyt taas perjantai-iltana, kun mieskin lähti viikoksi reissuun ja saan kuunnella hyvää musiikkia, nauttia saunan jälkeistä siideriä ja "rupatella" mukavia täällä teidän kanssanne, arvostan kyllä tätä rauhaa. Lapsettomuuden plussapuolia jos miettii välillä

Kummi, myös meillä äiti on ehkä vaikein näistä, joille on kerrottu. Tai reagoinko sitten äidin kommentteihin edelleen sinä murrosikäsenä äkäpussina, jonka äiti ei ymmärrä mitään. Tiedän, että tarkoittaa hyvää, mutta JOKA kerta kun puhumme puhelimessa, kysyy: no, onko mitään uutta? Ja provosoidun oitis! #"#¤!"¤#&%¤#¤" Niille ystäville, jotka tietävät ja tiedustelevat ei tietenkään tule sillä lailla räjähdeltyä. Äiti-parka... täytyy taas muistaa kiittää tuesta ja välittämisestä :saint:
Niin, ja kiva, että ultrassa näytti noin hyvältä. Onko tämä nyt sitten viimeinen inssi? Tai siis tietty on, unohdin, että mehän ollaan päätetty onnistua.

Aion itse huomenna viettää naistenpäivää hyvässä seurassa; parhaan ystävän kanssa illanvietto kaikkine hörhötyksineen. Saa nähdä kuinka pitkälle päästään vai tuleeko taas pyjamabileet sohvalla

 

Tulin toivottelemaan UPEAA NAISTENPÄIVÄÄ UPEILLE LEIDEILLE! :heart:

Ihan mainiota, että sait Miruliini tällekin kierrolle jännättävää! Jopas sulla on munikset olleet varhain kypsymiskannalla!
Ja Kummille lykkyä inssiin!! Hienoa, että kasvua oli havaittavissa strategisissa soluissa!
Enni, vyöhyketerapia kiinnostaa minuakin. Tosin olen arka kutiamaan jalkapohjista,
joten mitenköhän se onnistuisi..?! Ehkä syksyllä sitten voisi olla varaa moiseen.
Hanki ihmeessä kaikki mahdollinen itseäsi rentouttava ja ilahduttava nyt kehiin!!
Kesä: sullakin hoito lähestyy vaan lähestymistään... onpa mukava, että tunnut jo olevan
aivan toisissa fiiliksissä kuin silloin pinoon liittyessäsi!

Niin, se privaattiklubi huvitti vähän muakin terminä. Kuka keksii sille hyvän nimen?!!
Onhan nämä keskustelut varsin intiimejäkin hetkittäin. Otetaan selvää, kuinka se klubi muodostetaan, kunhan keretään. Kannatan ajatusta, että tutustutaan rauhassa ja
palataan joskus siihen tapaamisasiaan, jos siltä tuntuu. Sitten kaikki voivat antaa itsestään "avainsanat", joiden avulla minimoida riski törmätä ei-toivottuihin menneisyyden ihmisiin :kieh:

Naiset, eiköhän lähdetä pääsiäistä kohti nyt liikenteeseen hedelmällisesti ja muna mielessä!
Pieni kanamaisuuskaan ei ole pahitteeksi näin pääsiäistä kohden mentäessä.

 

Kummi, hienoa että sait ultrasta hyviä uutisia ja pääset inssiin maanantaina! Pidetään peukut, että tää hoito riittää teille, eikä muita tarvitakaan!

Kesä, oon aika varma, että siellä teidän tilalla jäis aika moni juttu hoitamatta, jos mun vastuulla olis! Oon niin kaupunkilainen, että kyllä menis hetki ennen kuin oppisin kaikki ne temput, mitä siellä tehdään.. Kuten Miru ja Adeliinikin taisivat sanoa, niin mukavaa se olis päästä tutustumaan aitoon maalaismeininkiin!

Adeliinille muna mielessä tässä on eteenpäin mentävä kohti pääsiäistä! Silloin meillä taitaa ollakin hedelmälliset päivät, jos kierto pysyy aisoissa! Oon potenut hirveitä menkkakipuja sekä eilen että tänään pitkästä aikaa. Nyt ne jo hellittää, mutta tilalle tuli sitten pään särky!

Saan kanssa nauttia rauhasta, kun mies menee menojaan. Ja täällähän mä kyhjötän netin ääressä, jonkinlaista riippuvuutta ehkä havaittavissa. Aamu kyllä alkoi ihan mukavasti, kun mieskin muisti naistenpäivän, vaikka muuten meillä tuppaa nykyisin kaikki vuosipäivät ja muut menevän ohi. Johtuneeko siitä, että ollaan niin pitkään jo oltu yhdessä..

Vyöyhyketerapian aika taitaa olla mullakin vähän myöhemmin, sillä tili on melkoisen tyhjä. Mutta ehkä sitä vähän myöhemmin, jos pidetään vähän taukoa hoidoista, voisi harkita. Nyt todennäköisesti tehdään toinen PAS heti perään, jos pääsiäinen tai viikonloppu ei sotke ajoitusta, ja jos alkiot selviävät sulatuksesta!

Nyt taitaa olla pienen iltapalan aika, joten toivottelen teille jokaiselle: oikein hyvää naistenpäivän iltaa! Kuullaan taas piakkoin!

 

Heippa ladyt!
Loma loppui ja masennus iski....Sorry jo etukäteen siitä, että nyt tulee vain omaa napaa pari riviä:
Menin siis tänään inssiin, jossa huomattiin ensiksi, ettei munasolu ole vielä irronnut (koko jo yli 2cm ja kp19). Lääkäri epäili hieman, että irtoamisessa saattaa olla jotain ongelmia. Lisäksi miehen siemenneste oli luvattoman huonoa (paljon huonompaa kuin aiemmissa testeissä > mistä h.tistä se voi johtua??), joten juuri minkäänlaisia toivoja ei tälle kierrolle annettu. Sain kuitenkin "ainekset" sisään ja irrotuspiikin samalla. Lisäksi kehotettiin yrittämään vielä luomuna parin päivän päästä. Selvää oli myös, ettei inssiä tosiaan kannata toistamiseen yrittää vaan siirrytään suoraan icsiin, jos nyt mun kierto suvaitsisi tasaantua (jota se ei tietenkään tee...). Kaikki on siis taas hyvin epämääräistä ja epäselvää, ärsyttää |O . Toivottavasti icsi edes saataisiin kevään aikana tehtyä.
Mukavaa, Miruliinilla, Kesällä ja Ennillä hoitoja pian taas tulossa. Toivotaan lykkyä!
Mikä on Adeliinin supistelutilanne ?

 

No onpa tylsää Kummi, että inssissä tuli huonoja uutisia simppojen suhteen! NIihin voi vaikuttaa kyllä monikin asia: flunssat, lääkekuurit, pidättäytymisaika jne. Simppojen laatuun parantavasti vaikuttaa ainakin sinkki, seleeni ja jotkut muut hivenaineet, joten niitä kannattaa pistää miehelle kuuri! Ei niistä ainakaan haittaa ole.

MIksihän lääkäri epäili, että irtoamisessa on ongelmaa? Sillä 20 mm on vielä ihan normaalin kokoinen. Ja nythän ajoitus voi olla ihan passeli, jos nyt ei ollut vielä irronut, niin piikillä irtoaa ja tavarat ovat odottamassa ja sitten hommailette kotikonstein heti huomenissa! Mulla on kyllä kaikeisa neljässä inssissä annettu irrotuspiikki jo etukäteen, 24-36 h ennen inssiä, vaikka irtoaminen kait pitäis tapahtua ihan muutenkin. Mutta kannustan kyllä positiiviseen ajatteluun, sillä monilla on tärpännyt vaikka ennusmerkit ovat olleet vähän huonommatkin!

Täällä on taas maanantai-ahdistus ollut ylimmillään. Tuntuu, että olisin jossain häkissä, josta ei ole voimia päästä pois. Työ tuntuu merkityksettömältä ja tänäänkin pohdin, että tarvitaanko mua sielläkään oikeesti ja miten ihmeessä oon ees alunperin päätynyt sellaseen paikkaan.. Haluaisin nähdä ystäviä ja tehdä ja nauttia asioista, mutta en vaan saa juuri mitään aikaiseksi. Miten te pidätte normaaleista asioista kiinni masennuksen hetkinä?

Kertoilkaahan kuulumisianne ystäväiset!

 

Kiitos tsempistä ja vinkeistä, Enni!

Mies syö monivitamiinivalmisteita (syönyt jo pitkään), joissa mielestäni noitakin aineita riittämiin oli...Mutta ei kai pieni lisä haittaisi . Sitä myös ihmeteltiin, ettei flunssia eikä lääkekuureja ole ollut, jotka voisivat asiaan vaikuttaa.

Tuo irrotuspiikki tuli vähän kaupan päälle, kun torstaina oltiin laskettu, että maanantaina voisi olla ovis, eikä irrotusta tarvittaisi. Täytyy siis harrastella huomenissakin, vaikka laatu ei varmaan parasta mahdollista ole...

Juuri nyt en osaa Enni oikein sinua auttaa masennuksen suhteen (oma pää yhtä mustana). Mutta joskus liikunta, leffa, musiikki tai kirja ovat olleet jelppaamassa ohi synkkien pilvien. Ystävien näkemisestä puhumattakaan, vaikka tiedän kyllä, miten vaikeaa toisinaan on ottaa yhteyttä. Sitä haluaisi vain hautautua sohvannurkkaan (mieluiten jopa ilman miestä...) suruineen. Mutta jos keksit jonkun oivallisen terapiamuodon, kerro heti!

Appropo, mua harmittaa ja surettaa myös kovasti miehenkin takia. Se on ollut tänään tosi surullisen ja hiljaisen oloinen, vaikka ollaan puhuttu, että voidaan molemmat syyttää rauhassa itseämme, "vikaa" kun molemmista löytyy. Ennen tilanne on tainnut olla enemmänkin se, että mä olen surrut/rähjännyt/itkenyt jne. ja mies on aina ollut tukena. Nyt pitäisi pystyä se "korvaamaan" jotenkin, mutten tiedä, miten.

 

Päätin pistäytyä ja olen toki käynyt tässä välilläkin juttuja lueskelemassa, mutta hitto kun työt haittaavat pahasti näitä keskusteluita päiväsaikaan. Eiköhän laadita porukalla työnantajillemme anomus, että saisimme vaikka tämän kevään keskittyä Olennaiseen eli juurikin tähän palstailuun, ystäviin, musiikkiin, leffoihin, nukkumiseen, liikuntaan, koiran hoitoon, shoppailuun, kahvin litkimiseen ja tietenkin oleiluun - palkka juoksisi tietenkin.
Minä ainakin kuvittelen saavani yhden äippäloman verran aikaa kulumaan em. puuhiin.

Kummi, kyllä se niin vain on kuten sanoit, että kaikki epämääräinen on rasittavaa!!! Onneksi Enni löysi hyvät ja kannustavat kommentit tuohon tilanteeseesi! Ja mitä tulee miehesi lohduttamiseen... Tämä on toki kulunut klisee, mutta mielestäni aivan pätevä edelleen: Riittää kun olet läsnä ja otat vastaan, miltä toisesta tuntuu. Se on jo paljon!! (Itse olen joskus surullinen siitä, että mieheni on niin tosi vaikea näyttää tuollaisia tuntemuksia. Ja jossainhan ne kuitenkin lymyävät.)

Ennin häkkifiilis ei kuulosta kivalta. Työssä kuluu kuitenkin niiiiin iso osa valveillaoloajasta. Ehkä niitä voimia muutokseen sitten kuitenkin jostain löytyy, kun on oikea aika? Ja onneksi työasiat ovat siinä kategoriassa, johon voimme vaikuttaa edes vähän enemmän kuin raskaaksi tuloon...kai....riippuu toki tilanteesta. Totta sekin kyllä, että kun on kyllästynyt ja väsynyt, ei ole paras energia päällä miettiä muita vaihtoehtoja.

Mites Miru?! Myönnän välillä lueskelleeni teidän pömppömaha-pinoa, siellä on kyllä mahtava meininki!! Just hyvää ja asiantuntevan iskevää huumoriakin rutosti. Tosi mukavaa, kun jaksat silti kirjoitella tänne meidänkin iloksi

Kesä, mitäs teille? Alkaako siellä maatilalla nyt erityisesti kiireet kevään lähestyessä..? kuvittelen näin, kun ei ole asiasta aivan faktaa hallussa.
Oliko muuten jo puhetta siitä, minkä ikäisiä sun kullanmurut on?

Ja sitten se oma navan alus. Olin eilen aivan p****na, kun juurikin se ystäväni, jonka laskettu aika oli viikko mun jälkeen, tuli vauvansa kanssa kylään. Itketti, oli pakokauhuinen olo ja vatsassa kiersi. MUTTA se helpotti. Jotenkin vauvat vaan on niin uskomattoman vilpittömän lumoavia, että ne sulattavat jään. Eli se, kun tutustuin hiukan tähän kadehdittuun vauvaan auttoi ja on auttanut ennenkin samantyyppisessä tilanteessa.

Muutoin täällä on normitilanne. "Supistukset" loppuivat, jäljellä vain ohimeneviä nälätyskohtauksia. Kuten joskus ennenkin. Sain tänään jostain kumminkin positiivisuuden puuskan ja ajattelin, että täysi tsemppi nyt päälle vaan. Tullaan sitten katajat niskassa alas, jos ei munintahommat nyt onnistuneet (hehe, taas pääsiäiseen viitaten). Alan vihdoin tajuta palstan idean: toivoa ei saa heittää!

 

Ensiksi Kummille :hug: Milloin yllättävät ja täysin ennakoimattomat käänteet päättyvät? Ne tuntuvat itsestäni kaikkein vaikeimmilta, kun lataa itsensä täyteen terään ja tsempaa kestämään hoitoaikataulut, lääkitykset, jotka orjuuttavat ihmisen täysin, niin eikö silloin olisi kohtuullista että edes ne perusasiat toimisivat kuten aiemminkin?? Mutta Enni puhui asiaa; älä vielä luovuta, mahdollisuudet on vielä olemassa. Ja simpat saattavat tosiaan vaihdella niin kuin olen jossain pinossa lukenut eli tunnin päästä annettu näyte oli hyvä siihen aikaisempaan täysin surkeaan verrattuna. Uskoa uskoa uskoa

Enni, juuri nyt kun itsellä on käsittämättömän positiivinen vaihe menossa (ihana kevään odotus, valoisuus, tulevien hoitojen selkeys ainakin tässä vaiheessa ), kirjoittelin tuollaista omaa selviytymiskeinoa tuonne pöppömahaisten puolelle. Jospa siitä olisi myös sinulle apua. Keinot on nuo, joita Kummi ja Adeliinikin jo tarjosivat, mutta se ajatustavan kääntäminen olisi se avainasia. Tässä suora lainaus sinullekin:

Urheillaan siis nyt kun siihen aikaa on - olen yrittänyt ajatella, että aina pahana hetkenä yrittäisi kääntää tilanteen itselle edulliseksi näin: nyt kun olen lapseton, voin tehdä varastoon sellaisia asioita, joita pienen lapsen kanssa en voi tehdä eli:
urheilla aina kun mieli tekee
maata sohvalla kokonaisen illan huippuraskaan työpäivän jälkeen
valvoa myöhään maailmaa parantaen viinin innoittamana - ja nukkua puoleen päivään jos nukuttaa sen vastapainona..
kuunnella lempimusaa bassot täristen ja tanssia liihottaa pitkin kotia milloin huvittaa
keskittyä omiin mielihaluihini, käyttää loputtomasti aikaa itseni hemmotteluun ja ystävyyssuhteisiin
nauttia kiireettömästi parisuhteesta toteuttamalla spontaaneja villejä ideoita tai pysyä lakanoiden välissä koko piiitkän sunnuntaiaamun..

Sitten kun lopulta saan oikean pömppömahan, voin todeta nauttineeni myös omasta ajasta ja parisuhteesta, mikä vahvistaa ihan varmasti vanhemmuutta ja äitiyttä..

Adeliini ihanaa, että tsemppi pysyy päällä! Etukäteen pettymysten eläminen ja petaaminen ja sitä kautta toivon menettäminen on ehkä kaikkein tyhmintä, mitä me itsellemme usein teemme. Kuitenkin kun tilanne meille selviää lopulta ja vaikka pettymys olisikin lopputulos ei etukäteen synkistely lievennä pahan olon tunnetta yhtään.. Miksi ei siis nauttisi siitä toivon kipinästä ja positiivisesta ajattelusta: kyllähän se elämistä ja olemista aika lailla noin niinkuin yleisesti helpottaa. Kliseitä joo, mutta kliseissä on se juju, että ne osuvat asian ytimeen (kuten luin tänä aamuna jostain leffa-arvostelusta)

 

Eilen oli ultra ja limis oli ok, 8mm, lääkärin mielestä oikeen hyvin on kohtu toipunut kaavinnasta... mutta ainoo huonpuoli on että on vaurioitunut tuo kohdunsuu jollain tavalla, eikä kkvuoto tule kaikki pois vaan sitä oli taas jäänyt kohtuun "liru"... vaikka eilen oli jo kp12.. vuoto kun kesti kuitenkin vaan sen normaalin neljä päivää. muttei pitäny sitä esteenä hoidolle, tyhjennetään sitten ekan ultran yhteydessä jos on tarvetta.

Miehen simppatestikin oli valmistunu ja sillä saralla kaikki edelleen kunnossa, samoin ku virusverikokeetkin ok.

Masennuskausiin täällä auttaa lenkkeily ja laihduttaminen yleensä paastoten.. ittensä kiusaamista siis harrastan tarvittaessa... ja tietty nuo lapset pitää huolen siitä että elämä ei jää paikoilleen vaan suunta on aina eteenpäin.

Niin meidän mussut on 12, 8 ja 1,8vee... ihan mukavaa kun vanhimmalla on murkkuikä ja nuorimmaisella jonkin asteinen uhmaikä...kannattaa tulla käymään ja miettiä sitten haluaako vielä äidiksi , on välillä sellasta menoa ja korvat punottaa esikon jutuista.. ..
suoraa palautetta tulee kyllä.. mutta päivääkään en vaihtaisi pois, rakkaita ovat kaikesta huolimatta vaikka hermoja välillä koetellaankin..

Juu kyllä tässä kohta sesonki työrintamalla alkaa, lehmien poikimissuma on saatu hoidettua tältä keväältä niin nyt on kiva ootella pellolle pääsyä. Mutta ensin on ihana paperisota vielä edessä, eu-paprujen täyttö.. mutta ei se niin kamalaa ole mitä media antaa ymmärtää, kunhan käy joka vuosi koulutuksissa, pysyy kärreillä kaikista muutoksista.. niitä tulee kuitenkin muutaa joka vuodelle.

Mutta nyt me lähdetään siivoileen hevosten karsinat ja pääsee poitsukin ulos ennen päikkyjä..

 

Kiitos kaunis jälleen kerran rohkaisevista sanoista! Miruliinin varasto-ajattelu oli erityiseen virkistävää. Välillä tosiaan unohtaa, mitä kaikkea hyvää ja ihanaa ympärillä onkaan, kun märehtii vain yhden ja saman asian ympärillä. Täytyy ottaa silmä käteen ja katsoa...

Tänään on ehkä mennyt aavistuksen paremmin; juteltiin parin kaverin kanssa em. asioista. Toinen on kokenut samat kuviot vuosia sitten ja kertoi, että juuri vertaisryhmä pelasti hänen päänsä pahimmilla hetkillä. Toisella taas ei ole lapsettomuuskokemuksia mutta kuuntelu- ja tsemppaustaitoa sitäkin enemmän. On onni omistaa tuollaisia ystäviä.

Hieno juttu, Kesä, että kroppa alkaa palautua. Kohtahan sullakin on uuden yrityksen aika?
Ja Adeliinin positiivisuuspuuskasta pitäisi ottaa oppia!

:wave: :wave:

 

Eihän täältä malta pysytellä poissa päivääkään näköjään... ja kun mies lähtee huomenna työreissuun, tulee entistä enemmän väljyyttä nököttää koneella.

Miru, tuo sun listaus lapsettoman "eduista" oli niin tosi ja kerrassaan lohduttavakin. Kiitos.
Ja kuulostaa otolliselle, että lähdet kohti uusia hoitoja noin hyvä asenne päällä.

Kesä, vaikuttaa hyvältä tuo lääkärireissusi saldo. Toivotaan, että se kohdunsuu siitä toipuu. Onneksi ihmisen kudokset ja muu on uusiutuvaa tavaraa, ainakin osittain! Ja kiitos "kutsusta", uskon kuitenkin hyvin vakaasti, että haluaisimme kaikki edelleen äideiksi sinun muruset nähtyämme... mutta ymmärrän, mitä ajat takaa. Eräs kaverini sanoi kerran "Lapsiperheiden aikuiset kadehtivat lapsettomia ja toisin päin." Ehkä niinkin.

Kummi, sulla taitaa tosiaan olla hyviä ystäviä. Luuletko muuten, että miehesi juttelee kamuilleen tai jollekin näistä asioista?
Entä teillä muilla? Oma miekkoseni tuskin.

En tiedä auttaako, mutta mun tekee mieli hiukkasen avautua niinkin intiimissä asiassa kuin lapsettomuus ja seksielämä. Kuten jossain viestissä muistelin, meidän suhde on lähes kokonaan ollut "lapsen tekemistä". Ja sillä on varmasti vaikutuksensa siihen, että intohimo on pahasti kateissa. Emme juuri muulloin jaksa innostua toisistamme kuin oviksen aikoihin, silloin kun on "pakko". Mua rassaa tää tosi paljon. Miestä ei niinkään. Ja kuitenkin tiedän, että meillä voisi olla vaikka miten kivaa yhdessä ja on aiemmin ollutkin. Se terapiakaan ole oikein auttanut tässä. Mietin joskus, onko haluttomuus ehkä hänen tapansa reagoida tähän tilanteeseen. En vaan tiedä, miten kauan jaksan tätä... puhutaan keskenään asiasta paljonkin. Nyt sitten tuli kirjoitettua teille tästä. :'(

Muutoin jatkan valitsemallani plussa-eli positiivisella linjalla!!!
Kuten me kaikki eikös juu?!!

 

Heippa Adeliini. Mitäs jättävät miehet meidät työreissujensa vuoksi tänne kotiin.. :kieh:
Mulle tuli jokin vahva ajatus tuosta sun kertomuksesta, mutten tiedä osaanko pukea sitä sanoiksi. Yritetään.. Meillä on ollut toisinaan vastaavanlaista, väliin minä olen se "pakkien" antaja, välillä mies. Ollaan toisinaan jopa pystytty puhumaan asioista ilman riitaa, usein myös ei :/ Se, mitä olen mieheltäni ymmärtänyt suoraan tai rivien välistä on, että kaipaa ihan hirveästi sitä spontaania intohimoa syttyäkseen. Miehelle nämä lapsettomuushoidot on hyvin vahvasti suoriutumista ja varmasti ainainen pelko epäonnistumisesta (mikä olisi todella luonnollista näiden paineiden alla) jäytää pinnan alla. Sitten on meidän naisten jatkuva stressaaminen, mikä liittyy loppupeleissä juuri tuohon suoriutumiseen - mikä aikataulu, onko sopivaa pidättäytymistä ja sopivasti seksiä - onko mies väärään aikaa työreissussa jne jne, mikä ei todellakaan helpota asiaa. Ei siis ihme, että halut hiipuvat ja niiden satunnaisten himojen herääminen sattuu monesti totaalisen eri aikaan kummallakin - kierre sen kuin jatkuu.. Eli summa summarum, jos sellaista tästä pähkäilystä voi poimia, olisi kai se, että miehet ihan varmasti kaipaavat ihailua, hyväksyntää omina itsenään ja haluavat nähdä ja tuntea sen halun meissä naisissa ihan vain miehestä johtuvana, ei lapsentekokoneina. Mutta vaikea yhtälöhän tuo kaiken kaikkiaan on.. enkä tiedä miten se lopulta onnistuu. Olen huomannut, että meillä ainakin miestä häiritsee jos asioita puhutaan ja järkeistetään liikaa. Esimerkiksi yllä kirjoittamani sanominen hänelle veisi halut takuuvarmasti pitkäksi aikaa. Siinä ollaan myös aika erilaisia, minä ja mies. Minulle tuollaiset keskustelut ovat suuri läheisyyden lähde, mikä taas on intohimon lähde, mutta miehellä ajatus ja tunteet toimivat jotenkin ei niin käsi kädessä.. miehet marsista, naiset venuksesta

Juu ja niitä plussia on jo tilattu tuolta tehtaanmyymälästä. Luvattiin toimittaa kevään aikana ja takuunkin antoivat mukaan

 

Miru, teit taas mun päivän noilla kommenteillasi, kiitos! Ihailtavaa, kuinka osaatkin kiteyttää ja pukea sanoiksi ajatuksesi - aiheesta kuin aiheesta. Tunnistin heti pari kuviota myös meidän suhteesta ja tuosta mies-nainen-asetelmasta. Etenkin tuon, että miehen olo sen kun latistuu, kun minä vuodatan ja analysoin. Ja kyllä täälläkin ovat molemmat torjuneet toisen kiihkeitä lähestymisiä. Tosin, meillä taitaa olla ennemmin niin, että minä olen se spontaanimpi osapuoli. Otan sitten kauheat pultit, kun toinen ei haluakaan. Mulla on myös sellainen hankala asennoituminen, että asiat paisuvat usein tosi isoiksi mun mielessä eli esimerkiksi tämä seksielämän kuivuus saa mut helposti pakokauhun valtaan ja ajattelemaan suurin piirtein, että tuhlaan aikaani tässä liitossa. Siihen samaan sotkuun liittyy sitten tietenkin se ajatus, että "Olisiko mulla jo lapsi jonkun muun kanssa", vaikka oletettu "vika" itseasiassa on minussa, ei hänessä!
Nyt on mies kuitenkin työmatkalla ja ehdin mietiskellä juttuja rauhassa. Meillä ei ole usein tuota pulmaa, mikä monilla kuulostaa olevan eli työmatkojen vuoksi eivät kyllä nämä aikataulut ole juuri kaatuneet, niitä on niin harvoin. Kaikki myötätuntoni teille, joilla ne ovat vielä kaiken muun hyvän lisäksi vaikeuttamassa lapsentekoyhtälöä!

 

Ai en olekaan ainoa asioiden paisuttelija täällä - huh
Sellainen olen ollut aina, en voi syyttää hormoneja (vaikka aika monta asiaa voi laittaa niiden piikkiin). Oiskohan sekin meidän naisten tyypillinen "valmistusvirhe", että melkeinpä asia kuin asia niin lumipalloefekti alkaa tuolla mielessä ja tulee ulos vasta silloin, kun toivo rauhallisesta, järkevästä, asiat asioina -keskustelusta on jo menetetty. Olen niin yrittänyt opetella pääsemään siitä eroon, mutta miten joku voikin olla niin vaikeaa :headwall:

Onneksi ei tarvitse olla täydellinen - ainakaan aina :saint:
Mun mies muuten reissaa tosi paljon, mutta kertaakaan näiden vuosien aikana ei ole yksikään ovis mennyt ohitse sen vuoksi. On aina järjestänyt asian jollain tavalla, mistä hänelle tietysti iso kiitos.

ON: Mulla on kummakseni tänään alkanut tuhru (kp15), ja nyt kauhulla ajattelen menkkojen alkamista, sillä silloin pääsiäinen sotkee meidän hoidon pahasti! Ja silloin taitaa tulla vastaan piste, jossa tämä minun kovasti mainostamani positiivisuus räjähtää taivaan tuuliin. |O