Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...

ystäväiset. Tänään on ainakin täällä käynyt sellainen kuhina - suorastaan munaralli - niin että jos kaikki noitien toivotukset toteutuu tulevaks vuodeks on rutkasti onnea ja terveyttä luvassa. Toivon niin sitä meille kaikille. :heart:

Ade, toivoin niin kovasti, että pääsiäisen paras yllätys olisi löytynyt teiltä.. Iso lohtu ja uskoa vaan kevätauringon voimaan. Uskon itse vahvasti siihen, sillä ainakin viime keväänä tapahtui minulla tuo elämän ainokainen pieni ihme - vaikka lyhyeksi onni jäikin. :hug:

Enni, keskityt siis kasvattamaan munia maltillisesti - ei mitään varaslähtöjä nyt. Pääsiäismunia siis kohtuudella, ei mahan täydeltä. Neuvoo hän, joka ei ole vielä muistanut kylvää edes rairuohon siemeniä, jollain ihmeellä niiden pitäisi itää melkoisella vauhdilla

Kesä - sinulla on heppojakin Nyt kyllä sitten pakkaan jo autoni ja lähden ääntä kohti. Tunnustaudun myöhäisherännäiseksi heppahulludessa. Eli ei sitä perinteistä teini-ihastusta (silloin kiinnosti vain pojat :kieh: ), mutta nyt hevoset on niin ihkuja. Haluaisin aloittaa ratsastusharrastuksen, mutta olen siirtänyt sitäkin jatkuvasti sillä verukkeella, että heti kun raskaudun, se tulee kiellettyjen listalle.. Ehkä sen vuoksi tuo pitäisikin aloittaa :headwall:

Kummi, mikä kp sulla nyt on menossa? Oireita/oireettomuuksia ei tosiaan kannata liiemmin miettiä. Ainakin noissa toisissa pinoissa on kaiki olettamukset heittäneet härän pyllyä - oireettomat on raskaana, selkeät menkkaoireet onkin enne raskaudesta, selkeät raskausoireet onkin vaan johtuneet lugeista jne..itse olen totaalisesti ulkona kp:istäni..menen vain sillä ohjeella, että kun vuoto alkaa soitetaan lääkäriltä pisto-ohjeet..

Meillä on tänään ollut varsin vauhdikas päivä. Tytön synttärivalmistelut (lastenkutsut) alkoivat aamulla ja keskeytyivät tiheästi noilla virpojilla. Sitten kunnon säpinää ja juhlimista ja lopulta jälkien korjaamista. Mukavaa, todella.. varsinkin nyt kun loikoilen sohvalla ja hörpin kylmää olutta. Tänään en tee enää mitään =)

Toivottelen mukavaa viikon alkua - hei, ainakin se on vain nelipäiväinen noin niinkuin töiden suhteen.

 

Miru, ei oo raskautuminen tekosyy jättää ratsastuksen alottamista... mie nimittäin oon paukuttanu menemään aina vähintään rv32 asti... ja kengittänykin vielä viikkoa ennenku kakkonen synty... asenteesta ja siitä tietty mikä on oma olo johtuu kaikki.. mie kun oon aina ollu elämäni kunnossa raskaana vailla mitään vaivoja.. tosin nyt on sit kyllä jääny ratsastamiset ja ajamiset ihan tyystin, ei vaan oo aikaa, ja tietty tammuskat sen verran tyyriitä tynnyreitä jo muutenkin.. mie oon hurahtanu polleihin jo 4 vuotiaana jollon alotin ratsastaan, että 30 vuotta tulee nyt täyteen tätä harrastusta, 25 vuotta on ollu jo omia hevosiakin.. nyt vaan on se into kateissa, mutta ehkä se kurvaa takas kunhan nuo varsulit syntyy..

jeps nyt ei jouda enempää..

 

Huomenia Kaikille! Mä vielä vähän tässä hahmoittelen tilannetta, että missä vaiheessa kukakin on... Pääsiäistä odotellessa, vielä muutama päivä töitä pitäisi vääntää..

Viime viikot on työpanos ollut aika olematon. Oli hoidot siinä vaiheessa, että hormonit pisti nupin sen verran sekaisin, että olisin voinut täysipäiväisesti kiukutella ja riidellä miehen kanssa, sitten oli positiivinen testi, flunssaa viikon verran, ja sit tää keskenmeno. Eli ajatukset ovat olleet ihan jossain muualla. Ja ettei elämä kävisi tylsäksi, opiskelen työnohessa iltaisin, opinnoissa on ollut tosi kiireiset pari viikkoa, siihenkin on tullut uhrattua työaikaa..

Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä vuoden verran, tavallaan yritystä on ollut koko sen ajan. Meillä kävi työtapaturma, rakastuin pomoon :heart: ja aika nopeasti sitten kaikki eteni. Mulla on ollut ihan teinistä asti tiedossa, että lasten saanti tulee olemaan vaikeaa ja ex- miehen kanssa olimme hoidoissa aikoinaa (3 IVF:ää) Nykyinen mieskin on ex-kanssa hoidoissa ollut, eli molemmat tiesi mihin on itsensä laittamassa, kun alku vuodesta päätettiin kokeilla onneamme Väestöliiton avustuksella. Taustat huomioiden, tehtiin heti IVF, josta siis tuloksena tämä lyhyt aikainen plussa ja 8 lapsen alkua pakastimessa!

Nyt yritetään muutama viikko nollata ja sit taas uutta yritystä, ilman mitään paineita.. Just joo, paineet on nyt hirveet!! Ei ikinä olis uskonut, mutta toi lyhyt aika raskaana, sai mut haluamaan sitä asiaa tuhat kertaa enemmän. Jotenkin se vaan tuntui niin oikealta ja luonnolliselta. Tähän mennessä olen kuvitellut, että olin jo hyväksynyt lapsettomuuteni, mutta kaikki muuttui reilun viikon aikana aivan totaalisesti..

T. Babylonia

 

Babylonia, täytyy toivoa ja uskoa, että tällä kerralla tulee tärppäämään. Se, että teillä kummallakin on jo aiemmassa suhteissa ollut vastaava tilanne päällä tuntuu jo aika hurjalta. Työtapaturma, joka johtaa pian siihen suurempaan perheyritykseen =) Oletteko yhä samassa työpaikassa? Ei sekään helppoa aina lie jos päivät katsoo toista töissä ja sitten vielä illat kotona, vaikka kuinka rakkaita oltaisiin. Ja helposti voisi kuvitella, että kotiasiat kulkeutuu töihin ja päinvastoin. Vaikka onhan siinä ihan varmasti positiivisia puoliakin.

Kesä, ai - ei voi selittää saamattomuuttani siis tällä raskautumisen mahdollisuudella, hups
selitetään vähän sitten sillä, että oikeastaan hevosharrastus tyssäsi myös siihen kun tytöllä tuo allergia todettiin ja hän kun oli innokas hevosharrastaja niin ois ollut aika julmaa aloittaa se silloin kun toinen siitä joutui luopumaan. :saint:
Ehkä vielä enemmän kuin ratsastusmielessä hevosissa (ja myös lehmissä) mua vetää puoleensa niiden samettiset turvat, joita voisi silitellä loputtomiin. Meillä on melkein naapurissa iso lehmätila ja kesällä olen tuttu kävijä aidalla roikkumassa kun niitä silittelemässä käyn.. :ashamed:

Mitäs muille kuuluu, huhuu :attn: Täällä tätiä odotellessa voisi niinkin sanoa.. Tuntemuksia ei ole puolesta eikä vastaan sen viime viikkoisen tuhrun ja menkkamaisen kivun jälkeen, tänään tosin pientä tuhrua taasen..eli ota siitä selvää sitten.

Nyt täytyy käydä saunassa ja valmistautua illan suosikkisarjojen katseluun - tulossa sydänjää ja täysdelliset naiset. Joissa kummassakin näitä yllätysraskautumisia taas riittää..

 

Moikka!
Miruliini se jaksaa pitää palstaamme top 5:ssa, hyvä !

Nyt omaanapaa rutkasti...
Täällä ei ole tapahtunut juuri mitään sitten eilisen, paitsi että kävin verikokeessa ja nyt odotellaan tuloksia...Lääkäriltä tuli muuten lappukin viime viikon ultrasta jne, jossa todettiin siittiöitä olleen vain 0,2milj pesun jälkeen ja että jatketaan suunnitelmien mukaan icsiin, jos ei raskautta nyt kuulu. Tuo luku on kyllä luvattoman huono, ja lähes vielä enemmän masensi se, että sanelun mukaan vielä "katsotaan, miten pitkät kierrot on ja kuinka hoito aloitetaan". Siis hlv.tti tuosta revin jo viime viikolla hiuksiani, kun en ollenkaan ymmärtänyt, miksi hoitosuunnitelmaa nyt pitäisi muuttaa, kun alustava icsiviikkokin on jo varattu.. Vaikka mulla kierto ei aivan säännöllinen olisikaan, kyllä kai mä osaan oviksen jälkeen (jos se tulee) laskea 7 päivää eteen päin, jolloin sumuttelu pitäisi alkaa (siis pitkällä kaavalla mennään)...Jos joku osaa tuohon kommentoida ja valaista mua vielä vähän ivf:stä, olisin tosi kiitollinen.

Oireista ja kp:sta kyseli Miruliini; muistaakseni nyt on menossa 26. päivä mutta vasta viikon päästä uusi kierto alkanee, jos ovis on siis tullut ultran jälkeen. Kahdessa ekassa raskaudessa mulla oli samanlaiset "selvät" oireet valkovuotoineen, ummetuksineen ja hyvine fiiliksineen. Ei niitä täällä ainakaan vielä ole näkynyt...

Jeh, taidan jatkaa huomenna toivottavasti pirteämmissä merkeissä, etten aivan uuvuta teitä jorinoillani...Onko teistä muuten kukaan ollut/suunnitellut joskus jäävänsä sairaslomalle hoitojen/km:n aiheutuvan stressin/masennuksen takia? Välillä tuntuu, ettei nääs oikein töissä jaksa eikä sängystä meinaa ylös päästä ja tuo nukkuminenkin on vähän niin ja näin....

 

Pikaisesti lempiohjelmieni välissä...
Kummi, iso hali sinne. :hug: On monesti ollut mielessä sairaslomalle jääminen, mutta kuitenkin olen ajatellut, että kotona en sitten tekisi mitään muuta kuin miettisi, miettisi, miettisi...Masennus ja väysymys vaativat kyllä oikenlaista hoitoa ja huomiota, mutta sängyn pohjalle jääminen ei tässä asiassa välttämättä ole paras ratkaisu. Tuo nukkuminen pitäisi ehkä ensin saada tasaisemmaksi. Oletko keskustellut siitä lääkärin kanssa? En valitettavasti osaa valaista sinua noiden hoitojen suhteen..itsekin ihan ummikkona näissä asioissa.

Unihiekkaa täältä viuuuuuiihh..

 

Kummi, toivottavasti verikokeet ok ja että pääsette seuraavaan hoitoon suunnitelman mukaisesti, jos sitä siis tarvitaan. Mä oon kanssa miettinyt sairaslomalle jäämistä, mut toistaseksi oon pitänyt pari kertaa vaan etäpäivän kun on silmät ja naama olleet itkemisestä ihan kirjavat. Samaa oon miettinyt kuin Miru ja pelkään että olo vaan pahenee jos jään kotiin makaamaan. Toisaalta jos on oikein hirveä olo eikä saa nukuttua mun mielestä pari päivän lepo voi tehdä terääkin. Mua väsyttää kanssa nyt kun oon nukkunut tosi levottomasti. Mies sanoi että olin pyörinyt ja liikehtinyt puoli yötä niin että oli raukka itsekin herännyt. Aamulla oli ultra, ja taitaa tää pääsiäinen sotkee kuviot ettei siirtoon päästä. Ovis on jo tuloillaan, vaikka ei olis saanut tulla ennen perjantaita.. Et luomu ihmettä sit vaan toivotaan.. Millä lääkkeillä teille Miru tehdään hoito? Missäs Adeliini mennä viipottaa? Enempää ei nyt pysty kommentoimaan kun väsyttää ja kännykällä kirjoittaminen on vähän työlästä

 

Moikka Enni! Voi kurjuus tuota pääsiäistä. Miten pari ylimääräistä pyhäpäivää nyt sitten voikin sotkea taas noin pahasti. Luomuihmettä toki voi aina toivoa, mutta toisaalta onhan sitä jo aika kauan toivottukin. Mulla juuri toive luomuihmeestä lopahti, sillä menkat alkoi juuri. EIpä olisi täälläkään yhtään haitannut, vaikka olisi päivällä-kahdella siirtynyt eteenpäin, sillä kp 5-6 pitäisi olla eka ultra, mutta pääsiäispyhiähän siellä vietetään. Soittelen huomenna pistosten aloittamisajankohdasta, mutta Puregonilla siis lähdetään liikkeelle, sitten jarruksi Orgalutrania ja irrottamaan Pregnyl. Peruskamaa siis..

Palaillaan taas..

 

Hei ystävät kalliit! Ihanaa, että täällä keskustelu pyörii ja elämä jatkuu. Oli ikävä teitä, vaikka en pariin päivään jaksanutkaan kirjoitella.

Pahoittelen jo nyt, että aika omanapaista tekstiä on tulossa... Vaikka toisaalta, eikös tämä paikka ole sitä varten, että voi omia juttujaan kelailla varsin vapaaseen tahtiin?!

Kummi, satuitpa juuri ottamaan puheeksi asian, jota olen itsekin miettinyt - enkä vähiten viime päivinä. Eli se sairaslomalle jääminen. Minua ainakin auttaa se, että pidän sairasloman yhtenä mahdollisuutena mielessä. Se jo helpottaa. Tosin en haluaisi mitään pitkää lomaa, vaan sellaisen "katkon".
Välillä tekisi mieli juosta töissä pitkin käytäviä ja karjua että "Jumaliste kauanko te luulette mun täällä vaan painavan menemään???" Mut siltikin jostain ihmeestä saan puserrettua töissä rakentavan ja jaksavan puolen itsestäni ainakin useimmiten. Hyvä tietysti niin. Mut voi olla olla, että jonain kauniina päivänä repeää...

Suomeksi sanottuna olen nyt tosi surullinen ja tuntuu hirveän tyhjältä nyt kolmen clomikerron päätteeksi. Sellaisia luopumisen ja kuolemisen fiiliksiä, kauhea sanoa. Silti luotan siihen, että vielä tulee valoisampikin olo ja elämästä nauttiva Adeliini vie voiton. Lääkäriaika on huhtikuun alussa jatkon miettimiseksi.

Viikonloppuna kun mietin tätä meidänkin pinoa, pääsi itku ja tuli kamala katkeruus siitä, että näin upeat naiset saavat tällaiset kuormat kantaakseen. Ja että äitiys on tällaisten helvetillisten mutkien takana, kun se jo muutenkin on niin iso ja haastava tehtävä.

Toivottelen kaikille hoidot aloitteleville ihan valtavasti jaksamista ja onnea matkaan!!!
Kummi, olisipa ihanaa, jos sinulle tulisi se pääsiäisplussa. Ja harmi kyllä en osaa sanoa mitään tuohon teidän hoitokuvioon, joku muu varmaan osaa?!
Miru, pahoittelut luomuihmeen karkaamisesta.

Tällaisin hajanaisin aatoksin tänään.

 

Ainiin piti kysymäni, että onko jollain ollut vastaavaa: Menkat alkoi kp 28 ja kestivät noin puoli päivää eli vain vähän tuhrua ja hiukan veristä limaa. Sitten loppui. Mutta testi näytti eilen negaa. Ikävää, kun kroppa toimii taas ihan omia polkujaan..!

 

Heip!

En nyt halua liikaa toivoa Adeliinille antaa, mutta millä testillä testasit? Jos se ei ollu mikään erityisen herkkä, niin ainahan vielä on mahdollisuus testata toiseen kertaan päivän parin päästä...Mikä vointi on muuten ollut?

Voi helkutti noiden Mirun aikataulujen kanssa. Alkaa vaikuttaa pian siltä, että on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että hoidot menevät useammin p.lleen kuin onnistuvat juuri viikonloppujen, pääsiäislomien tai itsenäisyypäivien takia. Meidän täytyy pian perustaa klinikka, joka on auki vain noihin aikoihin: autetaan ihmisiä ja kääritään siinä sivussa hyvät rahat :kieh: .

Adeliinin oloa komppailen: täällä siis tänään ekan kerran selvistä selvimmät pms-oireet. Vajaan viikon päästä lorina siis taas alkaa. Hassua muuten, että tiedän naamani finneistäkin, kummalla puolella ovis/johtofollikkeli on ollut. Tulee nääs patteja aina juuri sille puolelle leukaa....Tästäkin voisi saada oivallisen tutkimuskohteen.

Ja mulla itse asiassa on aivan sama ajatus: pelkkä tietoisuus siitä, että saikulle voi jäädä, jos oikein ahdistaa, helpottaa vähän. Että on joku "ulospääsyreikä". Olen yhden työkaverin kanssa jutellut asiasta ja hän rohkaisi jäämään (aika hyvin lähimmältä esimieheltä ) lomalle heti, jos vaan siltä tuntuu. Mutta vielä ajattelin sitkutella ja jos icsin aloituksen aikaan (milloin se ikinä tapahtuukaan) vielä tuntuu samalta/pahemmalta, kävelen työterveyteen. Tarkat suunnitelmat siis. Niitä paukahtaa päähän varsinkin aamuyön tunteina...Ja totta vieköön, ihmeen "selväpäisenä" sitä töissä on vielä tullut oltua. Kotona sitten välillä rätisee.

Tuota hoitokuviota voisi ehkä käydä kysäisemässä jossain muussa ketjussa.

 

Rakkaat naiset :hug:

Ade, tuli suru puolestasi. Ja tuttuja ajatuksia siellä läpi käyt. On kohtuutonta, täysin käsittämätöntä, kuinka vaikeaa tämä ädiksi tuleminen meillä on. Ja takeita - niitä kun ei edes tämän raskaan taistelun lopputuloksesta ole hippusen vertaa.. Mulle kävi eilen aika kaamea tilanne - nyt seuraa nyyhkyä, älkää lukeko, jos olo on kovin herkkä..

Siivosimme eilen työhuonettamme - minä sohvalla makoillen kävin läpi sekalaisia paperipinoja, mitä pitää säästää, mitä heittää pois. Käteeni osui lääkäriraportti vajaan vuoden takaa. "32 v nainen, viimeiset kuukautiset alkaneet 13.3., tehnyt positiivisen raskaustestin 11.4....tulee terveyskeskuslääkärin lähetteellä rv9 tuulimunaepäilyn vuoksi...Ultrassa havaitaan kooltaan 2,7cm sikiöpussi, ei sikiökaikuja....." :'( :'(
Luin noita lauseita uudestaan ja uudestaan, kyyneleet valuivat valtoimenaan..Muistan tunteen, joka jäädytti kaiken sisältä. Olen raskaana - enpäs enää olekaan! Mitä??!! "Haluatko lääkkeellisen vai kaavinnan?" Mistä tuo lääkäri puhuu, mitä??...
Minuun iski siinä sohvalla kaamea ajatus.. jääkö tuo kokemus elämässäni ainoaksi pieneksi kosketukseksi äitiyteen. Ei sikiökaikua. Siinä kaikki.. Mietin pitäisikö tuo paperi säästää, mutta lopulta se paloi takassa tuhkaksi ja päätin että sinne se minun syntymätön lapsenikin tuhkattiin samalla...

Tänään päivä näyttää taas vähän valoisammalta. Soitan kohta ohjeita pistosten aloittamiseen ja ehkä tällä kertaa onnistumme. Pelot eivät häviä, niiden kanssa joudumme elämään loppu elämämme. Kun osaisi vaan elää niin, etteivät ne hallitse elämää.

:heart:

 

:'( Voi että kun miulla on paha mieli teidän puolesta, äitiys on ihanin asia(ainankin minulle)maan päällä.. soisin teille jokaiselle sen saada kokea.. mutta minultahan ei elämä kysy.. Lämpimät rutistukset kaikille....<3!!

on: menkkakivut on täällä ja tuhrua tulee jo... viikon etuajassa mennään... toivottavasti ei nyt sotke kuvioita.. on soitettava hoitopaikkaan ja kysyttävä, punktio ja siirto on suunniteltu viikoille 15-16ja näillä eväillä se osuis jo vk 14... mutta oikeesti aivan tajuttomat kivut.. ei ollenkaan normaalia, ei edellisetkään olleet näin kivuliaat vaikka olivat ensimmäiset km:n jälkeen...

pötkölleen suuntaa hän, pitelemään mahaansa....

 

Kiitos Kesä ja sinulle kivunlievitystä täältä puhallan
Jospa sullakin punktio osuu viikolle 14 niin ollaan ihan samassa veneessä. Aloitan perjantaina pistelyt ja kontrolliultra on 26.3. Alan kuulostaa teistä ihan pöhköltä, mutta eikö ole aivan käsittämätöntä sattumaa, että vuosi sitten, 26.3. mulla oli ultra, jossa todettiin follit hyviksi ja raskaus siitä käynnistyi.. yllä kuvatuin seurauksin..

Jaksamista!!

 

Olipa surullista muisteloa Miruliinilta, :hug: . Minulla on kuva toisesta "vauvasta" vielä laatikossa, vaikka eihän siinä siis näy juuri muuta kuin se pussi... Toivottavasti joskus tulee vielä vähän tarkempia kuvia!
Soittelin polille ja progesteroniarvo oli 40, joten kyllä kai tuo tapahtuneesta oviksesta kertoo. Laiha lohtu. Mies oli jotenkin toivottoman kuuloinen tuon kuullessaan ja kommentoi, että ovis sitten tuli mutta muut (=hänen) ainekset eivät toimineet. Joo, eihän tässä peliä vielä ole menetetty....
Pian alkaa Miruliinilla ja Kesällä tapahtua, jännittäviä aikoja elellään!

 

Halauksia teille rakkaat ystävät! Niin on tuttuja Adeliinin kuvailemat mietteet. Kuinka tämä voikin olla niin vaikeeta? Mulle tämän tilanteen epäoikeudenmukaisuus on vaikeaa niellä ja hyväksyä.
Miruliini, ei ihme että kyyneleet tulivat ja asia pyörii mielessä, kun tapahtuneesta on kohta vuosi kulunut. Toivon todella, että tämä hoito tois teille sen toivotun tuloksen!
Kummi, hali sitä miestä, ei oo varmaan helppo tilanne ja tuntuu pahalta. Mä en tiedä miksi, mutta mä uskon että siittiöiden laatuun voi ainakin jossain määrin vaikuttaa, joten se antaa toivoa ja kannattaa ottaa kaikki konstit käyttöön.
Mua niin ottaa aivoon kun meillä töissä purjehtii raskaana olevia mahat pyöreinä. Toiset sit taas hehkuttaa niiden hoitovapaa ja isyyslomista, ja kuinka on ihana ottaa taukoa töistä keväällä ja koskahan pitäis tehä lisää lapsia jne. Mun tekis todella mieli kiljua ääneen että mä en kestä yhtään enempää ja kysyä että koskahan lapsettomat saa jotain parisuhde vapaata, jotta suhde ees pysyis hengissä.. Joo, oon katkera mut minkäs teet kun ei itse pysty mihinkään vaikuttamaan.
Noh nyt yritän lopettaa tän märehtimisen ja lähetän teille kaikille auringon säteitä mieltä piristämään!

 

Hei rouvat ja neidit, kiitos taaskin kannustuksesta.
Miru ja Kesähän näyttävät lähtevän samaa matkaa kohti
uutta toivoa. Kannustajat ovat jo valmiina puhkumaan plussahenkosia
teidän perään... (tähän lisäisin puhallushymiön, mutta kuten tiedätte ei onnistu jälkikäteen...)

Kummi. Kannatan lämpimästi Ennin ehdotusta, että hali miestäsi! Hän on sen ansainnut.
Edelleen toivon sen haikaran suunnistavan teille pääsiäisen viettoon.

Enni, aarrggh, ne purjehtijat. Vaikka eivät tietenkään kohdista sanojaan sinuun henkilökohtaisesti. Ehkä ei aina lohduta sekään, mutta onneksi meitä on täällä mahtava naisporukka, joka TAJUAA tasan, mistä puhut.

Miru, surullista ja rankkaa luettavaa tuo kuvauksesi viime keväisten potilaskertomusten polttamisesta. Ja etenkin ajatus, että jos tuon lähemmäksi äitiyttä ei pääse koskaan. Onneksi mitään lopullista surutyötä ei tarvitse nyt tehdä, ei ole sen aika! Elämä on tässä ja nyt; eilinen meni jo ja huomista ei vielä ole. Eli jos tänään jaksaa uskoa, enempää ei tarvitse.
Ehkä tässä kohtaa viestin hieman ristiriitaisesti aiempien "ehkä en saa koskaan lasta"- kommenttieni suhteen, mutta suotakoon anteeksi pieni epäloogisuus näissä asioissa?!

Omat itkeskelyni ja alakulo ovat jatkuneet iltaisin. Eilen tapahtui kuitenkin jotain käänteen tekevää. Soitin äidilleni (jonka kanssa välit ovat olleet aika kehnot) ja puhuttiin ihan muita juttuja. Sitten, aivan yllättäin, repesin totaalisesti itkemään. Tuskin sain sanottua mitään. Lopulta sopersin jotain siitä, että on rankkaa ja tämä lapsettomuus ja hoidot eivät auta jne. Äiti yllätti positiivisesti lohduttamalla, kuuntelemalla ja kannustamalla. Tosin hän viittasi siihen, että teen työtä, joka varmaan vie raskaaksi tuloon tarvittavat energiat, mutta esitti asian niin, etten hermostunut. Ja yhdessä sitten kaavailtiin mulla jotain luontaishoitoja tms. rentouttavaa ihan yleisen hyvinvoinnin vuoksi. Kuulkaa, kyllä olin helpottunut. No, pitihän hänen sitten vyöryttää tapausesimerkkejä sukulaisistamme, joilla on ollut raskautumisvaikeuksia sekä suunnilleen ilman peräsuolta tms. syntyneitä lapsia....nojoo...
Mutta kerrankin sain olla äidin tyttö, joka kaipaa lohdutusta!

Jospa tämä iloinen tytär-äiti-kertomus vaikka piristäisi muitakin.
Toivottelen nyt kotikoneelta kaikille hermolepoa ja iloisia yllätyksiä pääsiäiseksi!
Me suuntaamme pohjoiseen. Ties vaikka laskettelemaan?
Haleja!! :hug: :hug:

 

Hyvää pääsiäisen aikaa sisterit!
Täälläpä on ollutkin hiljaista; toivottavasti nautitte jokainen jossakin mukavassa paikassa lomapäivistä....Munia unohtamatta .
Täällä alkoi uusi kierto, siis kp 1...Fiilis on kuitenkin kohtuullinen, sillä toiveita ei juuri ollut. Ainoa kummallinen seikka on se, että menkat tosiaan alkoivat näin aikaisin, sillä toissa maanantaina kun ultrattiin, munasolu ei ollut vielä irronnut. Joten ovulaatio tapahtui luultavasti aikaisintaan tiistaina. Josta taas voidaan laskea, että luteaalivaihe oli max 11 pv. Harvinaisen vähän mulle. Onko teillä tietoa, voiko se olla liiankin lyhyt? Voisivatko clomit vaikuttaa tuohon pituuteen....? Kysymyksiä pää täynnä ja täytyy soittaa heti tiistaiaamuna polille ja pyytää lääkäriä soittamaan. Kunhan vain hoidot saataisiin tässä kierrossa alkuun....
Toivotaan, toivotaan.

Ps. Olipa mukava lukea Adeliinin tytär-äiti -keskustelua. Ihania laskettelukelejä!

 

Helou Girls! Kaikki taitaa tosiaan olla munajahdissa, kun täällä on näin hiljaista :kieh: ja hyvä niin!

Kummille, hyvä että oot ihan positiivisella fiiliksellä kaikesta huolimatta. En oikein osaa sanoa tuohon luteaalivaiheeseen, että mikä on siinä se raja onko liian lyhyt vaiko eikö. Kannattaa kuitenkin kysäistä lääkäriltä.

Adeliini, hienoa, että sait äidiltäsi tukea ja lohtua! Mun äiti kanssa soitti keskiviikkoiltana ja jostain syystä aloin avautumaan itkeskellen hänelle kanssa tästä lapsettomuuden tuskasta. Ei olla hirveesti puhuttu tästä ja nytkään en rohjennut sanoa, että ollaan jo ivf-vaiheessa, oon vaan alunperin sanonut, että ollaan jonossa julkiselle, mikä onkin ihan totta. En vain sitten kertonut, että päätettiinkin tässä välissä tehdä hoitoja yksityiselläkin. Tiedän kyllä että hän myötäelää ja varmasti suree meidän puolesta, ja siksi olenkin halunnut säästää häntä näiltä tuskaisilta ajatuksilta. Nyt vaan tuntuu, etten pysty enää säästämään häntä tai etäännyn liikaa, ja uskon kyllä että äitini mielummin ottaa vastaan ne pahatkin olot ja ajatukset kuin sen, että otan jatkuvasti etäisyyttä. Eli siinä mielessä keskustelusta jäi ihan positiivinen mieli, vaikka jotenkin surullinenkin.

Pohjoisessa on varmaan ihanaa! Meilläkin on ollut tässä ihanat pari päivää, kunnes sitten jostain tuli taas vauvauutisia sellaislta tyypeiltä, joilla on jo monta lasta ja jotka sanoivat vielä noin vuosi sitten, etteivät todellakaan halua enää lisää lapsia. No mielihän voi aina muuttua, ja jokaisella on siihen oikeus, mutta tässä tais olla sitten kyseessä puolivahinko tai jotain. Ja siitä mulla tuli jotenkin paha mieli ja turhautuminen, että miksei jo voi olla meidän vuoro???? Oon varmaan kauhee ihminen, kun en jaksa iloita tippaakaan tän perheen puolesta.. Meidän tuttavapiirissä on jo niin monille syntynyt jo monta lasta tänä aikana, kun me ollaan haaveiltu. On tää vaan niin epäreilua. Mieskin tais pelästyä mun reaktiota siihen vauva-uutiseen, kun häippäs melkein saman tien johonkin. Että saan nyt rauhassa sitten avautua teille tänne, on se vaan lohduttavaa ettei tarvitse ihan yksinään näitä asioita pyöritellä, vaan te ootte oleamssa :hug:

Syökäähän suklaata nyt kun se on luvallista ja voikaahan hyvin!

 

Pääsiäisterveisiä täältäkin pupulandiasta - nimi tulee pääasiassa siitä, että pihamme on täynnä pupun jälkiä ja kauhulla katson, kuinka viime kesänä istuttamamme omppupuut on ihan kynitty..ja muutenkin on pupuinen olo itsellä - suklaan puputtamisesta lähinnä

Kummi. Mulla on tuoi luteaalivaihe ollut aikoinaan sen 10-11 päivää eikä siihen puututtu ennen kuin nykyisellä lääkärillä. Kunnallisella puolella olin tuota aina ihmetellyt, mutta en saanut vastakaikua. Mutta nyt siis mulle määrättiin sen vuoksi inssien jälkeen tuo keltarauhashormoni, sillä lyhyt luteaalivaihe kertoo yleensä vähäisestä keltarauhashormonin määrästä. Clomit mulla pidensi kiertoa hieman, mutta toisaalta myös myöhensivät ovulaatiota, eli yhtä lyhyeksi tuo loppukierto jäi. Kannattaa tosiaan jutella lääkärin kanssa. Miten teillä tämä väliaika ennen toukokuun ivf:ää? Vieläkö inssejä vai onko luomutaukoa tiedossa?

Enni onpa hyvä, että sinäkin sait äitisi kanssa puhuttua. Kyllä ne äidit osaavat tukeakin, vaikka joskus kysymykset ahdistavatkin. Kyllä uskon silti, että äideille on tärkeä tietää, missä edes suurin piirtein mennään, kantavathan he suurta huolta lapsistaan vaikka nämä aikuisia jo olisivatkin. Vauvauutiset lähellä ovat aina shokeeraavia, eikä niiden aiheuttamia reaktioita tarvitse hävetä tai pelätä. Kyllä me vielä saadaan itsekin niitä uutisia levittää ja iloamme jakaa, olen siitä ihan varma. Ja myös siitä voi olla varma, että silloin uutisemme satuttavat jotakin meidän lähellämme olevaa. Tai antaa toiveita parhaassa tapauksessa. Yritetään uskoa joohan. Miten Enni teillä suunnitelmat tästä etenee?

Adeliinille ja Kesälle myös mukavaa pääsiäisen jatkoa, olette mielessä :flower:

 

Munia maha pullollaan ! Harmi vain, ettei tuolla ala-osassa mahaa...

Mukava kuulla, Enni, että olet päässyt juttelemaan äitisi kanssa. Kuten Miruliini sanoikin, äidit kantavat kyllä huolta ja antavat apua ihan koko elämän ajan. Ties vaikka mekin olisimme joskus samassa pisteessä, jolloin ainakin kokemuksella voisi asioista puhua...Noh, eipä mennä nyt kuitenkaan ihan vielä sinne saakka :/ .

Miten Miruliini suunnitelmat nyt etenevät? Tiedätkö huomenna jo enemmän hoidoista?
Mulla siis pitäisi kai alkaa jo tässä kierrossa ne sumuttelut, kun pitkällä kaavalla mennään. Toivon vain hartaasti, että mennään, ts. lääkäri ei yhtäkkiä muuttaisi suunnitelmia, mitä vähän vihjaili viime kerralla. Tässä kierrossa kai siinä tapauksessa (=jos hoidot alkaa) pitäisi pitää taukoa, niin olen ainakin kuvitellut. Ja kiitos kommenteista Miruliini; tuo luteaalivaiheen lyhyys tosiaan saattaa johtua matalista keltarauhasarvoista. Tosin mullahan se mitattiin viikko sitten ja oli muistaakseni 40, mikä kai on ihan ok. Mutta voihan se ymmärtääkseni sitten romahtaakin aika pian. Mistäpä tietää, jos nuo keskenmenotkin ovat siitä johtuneet. Lääkettä mulla on jo varastossa mahdollista raskautta varten, mutta voisi kysellä, olisiko sitä mahdollisuus ottaa jo ennakkoon. Aika kalliita vain ovat, ainakin nuo ruiskeen muodossa olevat Crinonet.

Ja vielä vauvauutisista. Mäkin kuulin viikonloppuna sellaisia ja kurjaltahan ne tuntuivat, vaikka niihin kuinka positiivisesti yrittäisi suhtautua. Normaaleja tunteita mun mielestäni. Tosin kuulin myös samalla ikävämpiäkin uutisia, ts. olivat yrittäneet toista lasta jo pitkään ja saaneet välissä kolme keskenmenoa. Elämä heittelee. Uskotaan, että se vielä meillekin heittäisi jotain hyvää!

 

Ihanaa että arki taas koittaa, en oikeesti kestä näitä pyhiä... shoppailu kun on meikäläisen terapiaa, eikä se näin pyhinä onnistu ollenkaan...

No ei ne menkat oo sit alkanu, mitä lie väli vuotoa ollu, no tällä viikolla pitäs kuitenkin lorahtaa, keskivikkoa aavistelen, tänään on ollu ihan mahottomia kramppeja masussa, että kyllä se tätskä on tuloillaan..

Pms-oireet on pahimmillaan, kaikki v..tuttaa ja kovasti, siis ihan kaikki, ei oo positiivista tuulta havaittavissa tässä osoitteessa........

Ja tuon junnun uhma on jotain aivan uskomatonta, viimeksi tänään olin sitä mieltä, että uusi hoito aloitetaan vasta kun tuo jamppa on kymmenen, nuo kaksi ensimmäistä on tuohon verrattuna ollu harjotuskappaleita, on nimittän omaa tahtoa vaikka muille jakaa.. uuuuuuh, mutta eiköhän se tästä taas suttaannu. Vanhemmat vellokset kun olivat mummulassa pyhät, niin hiukan ikävää pikkuselle pukannu ja turhautumisensa minuun sitten purkanu, nyt on taas niiiin ihanaa kun isoveikat on kotona ja yhdessä leikkivät.. äidinkin hermot saavat levätä..

no, ny on saunaan lähdettävä, pääsee joskus tästä vielä nukkumaankin.. jaksuja kaikille... ensimmäinen piikki täällä jo liki tanassa.. oottaa vaan sitä päivää jolloin on kp2...

 

Terskius kaikille! B)

Sallinette näin epäsovinnaisen tervehdyksen pääsiäisen päätteeksi?
Mitäs rakkaille systereille kuuluu??!!
Terkkuja pohjoisesta, jonka hangille jätin suksilla viuhtoen ainakin osan murheistani.
Ja vielä kun on bonuksena pari lomapäivää kotona, niin ei valittamista!

Miru, mitenkäs piikittelyt on vaikuttaneet? Eikös sulla ole kohta ultra tiedossa?
Kesä, tsemppiä kuopuksen tahdon ilmaisujen kanssa!! Ja pian alkavien hoitojen!
Kummi, toivotaan kovasti, että alkuperäiset hoitosuunnitelmat pätevät yhä!
Enni, kuulostaa hyvälle, että juttelit äidillesi etkä kanna kaikkea sisälläsi äitimuoria säästääksesi. Kyllä he kestävät enemmän kuin luulisi, äidit! Ja totta tuokin, että etääntymistä voi tapahtua liikaa, jos ei tule kerrottua näistä asioista ollenkaan. Itse olen ollut äitini suhteen hyvin varovainen ja (olen edelleenkin), koska aiemmin hän on suhtautunut minun mielestä kurjasti joihinkin juttuihini tai kertoillut asioitani eteenpäin.
Missäs Babylonia?!! Tosi oiva nimimerkki muuten! =)

Noista vauvauutisista ja niiden vastaanottamisesta. Itse kirjoittelin äskettäin onnittelukorttia ystävälle, joka ehti vuoden ajan olla kanssani "lapseton" ja sitten heillä onnisti. Tuntui niin vaikealta löytää korttiin sanoja. Ja jotenkin katkeraa tämä korttien lähettely joka tapauksessa. Ainakin kymmenen niitä on jo tullut lykittyä postiin tässä parin vuoden aikana.

Yksi sukulainen kyseli pääsiäisenä meidän lapsitilanteesta. Oli kuullut keskenmenostani. Latelin hänelle faktat tiskiin ja hän sitten siihen toteamaan kehotuksen lopettaa stressaaminen ja blaa blaa. Onkohan niin, että lapsettomuus on niin vaikea käsittää ja toisaalta tuskallinen asia, että siihen pitää suhtautua noin. Ikään kuin pitäisi luoda illuusio, että lapseton itse mahtaa asialle jotain kun vaan yrittää = lakkaa yrittämästä.

Nyt kun on väkisinkin taukoa hoidoista, olen päättänyt orientoitua taas muihin juttuihin siinä määrin, kuin mahdollista. Ja samalla jännäilen teidän muiden hoitojen etenemistä peukut ojossa!

Terkuin Breikki-Ade

 

Olipa mukavaa kuulla Aden onnistuneesta lomailusta! Tauko tekee kyllä hyvää, vaikka vähän väkisin sille joutuisikin jäämään. Itse ehdin tuon kuukauden aikana löytää itseni uudelleen ja kyllä nyt tuntuu, että on ihan eri jatkaa uuteen hoitoon levänneenä ja kasassa. Kun vaan saisi noi muutkin ihmiset (sukulaiset, ystävät) tauolle näistä kuvioista eivätkä laukoisi noita viisauksia, joista saa näppylöitä

Mulla on huomenna ultra ja jännittää jo kovasti. Tuntuu, että aika matelee ja viime yö meni ihan harakoille jännittämisen vuoksi. Tänään menee viides pistos ja tuntemuksia alavatsassa molemmin puolin alkaa olla. Tosin eilisen hiihtolenkin jälkeen sain nivuset niin tukkoon, että nyt on vaikea arvioida mikä on nivuskipua, mikä taas muniskipua. Joka tapauksessa käveleminen tuntuu - ja toivottavasti syynä ovat hyvin kasvamassa olevat rakkulat. Päiväväsymys on myös tullut kehiin - nukuttaisi niin makeasti jos vain saisi.

Kummi, toivottavasti hoito etenee kuten suunniteltu. Miksi luulet, ettei tästä kierrosta alettaisi sumutteluja? Milloin saat kuulla enemmän tulevasta? Kyselykausi iski =)

Kesälle varapäreitä täältä lähettelen. Omia ei ole tullut tarvittua ja voin hyvin luovuttaa sinne uhmanhallintaharjoituksiin muutaman Jos vastaavasti saisi noita hoitokärsivällisyyspäreitä omaan varastoon, joka huutaa tyhjyyttään...

Mites Enni?

Terkuin ex-Breikki-Miru-nyt täysi höyry päällä

 

Jeh, täällä tunnustautuu toinen shoppailufriikki... Ainakin töiden jälkeen tulee lähes päivittäin "pyörähdettyä" tarkastamassa tietyt vaateliikkeet. Myyjätkään eivät jaksa enää vaivautua minua palvelemaan , tosin saapahan ihan rauhassa pyöriä.

Hauskaa, että Adella oli hyvä loma! Kuulostat selvästi rentoutuneelta! Nauti vielä loman jatkostasi...

Miru, sullako on siis lyhyellä kaavalla? Montako ultraa on tiedossa yhteensä? Ja onko sulla aiemmin ollut pitkällä kaavalla? Kerro kaikki, mitä tiedät! Sama kyselykausi täälläkin ...

Mä sain tänään ivf-hoitajan kiinni (h.vetinmoinen soittorumba heti aamutuimaan, että edes pääsisi linjoille...) ja koska lääkäri on tämän viikon lomalla, sovittiin, että jatketaan kuten alustavasti on ollut puhetta. Ts. pidemmän kierron takia sumuttelut alkaisivat reilun kolmen viikon päästä jne. Tarkat ohjeet lähettävät kuulemma postissa, mutta kai mulla jossain vaiheessa noita ultriakin sitten on. Siis aika pihalla vielä kuvioista...Lääkäri siis puhui viime kerralla, että täytyy ehkä vielä yrittää tasoitella kiertoa (clomeilla kai tms) ja että hoito siirtyisi mahdollisesti vasta seuraavalle kuulle. Sen takia pelkäsin noiden kuvioiden takia. Toivottavasti nyt pysytään tässä hoitosuunnitelmassa!