Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...

Huomenia tytsit,

Tulinpa kuluttamaan lomapäivää tänne... siivoamista on luvassa, mutta myös hemmottelua kampaajalla! Rakasta kotona oleilua kyllä yli kaiken. Ainut miinus tänään on tuo keli.
Meidän terassin rakentelu nimittäin sujuu aika tukkoisesti.

Höyry-Mirun ultrakuulumisia tässä odotellaan...ei mitään painostusta!
Kummi, onko sulla nyt siis kolmisen viikkoa "taukoa" ja sitten ne sumuttelut tiedossa?
Olenhan ymmärtänyt oikein, että tää on sun eka ivf ikinä? Ja missä fiiliksissä?
Toivottavasti Kesän pms-oiret alkavat laantua...
Mitäs meitin Enni?

Sitten kysymys hoitopaikoista: Millaisia kokemuksia teillä on mistäkin laitoksesta? Arvelen, että meille tullaan ehdottamaan lähetettä Hesaan julkiselle, jonne voi olla hävyttömän pitkät jonot. Mikäli hakeudumme sitten yksityiselle, niin olisi kiva saada vinkkejä minne suunnalle kannattaisi soitella. Tai siis oltiinhan me jo Väestöliitossa kertaalleen asiakkaina, että ehkä kannattaisi jatkaa samassa puljussa.

Vielä piti kommentoimani noita mun edellisiä menkkoja. Ne jäi tosiaan ennätysniukoiksi. Täytyy kysyä lääkärissä asiaa. Jotenkin on vaan sellainen fiilis, että kunnon vuodot ois normaalimmat kuin tuollainen ankea vähäinen tuhru. :|

No nyt terassintekijä tuli tilaamaan kahvia, joten siirrynpä keittiön puolelle.
Lumisen pirteää päivää!

 

Heippa vaan ystäväiset. Täällä kuikuilen taka-alalla, kun mikäkin stalker. Yritän vähän pitää taukoa netti-surffailusta koti-oloissa, että ehtis tehdä jotain muutakin! Täälläkin kun ollaan tällä pakollisella pääsiäis-hoitotauolla!
Adeliini, kuulostaa ihanalta toi lomailu ja terassin rakentelu, vaikka tänään taitaa tosiaan olla vähän extreme-keli siihen puuhaan! Ihanaa kun tulee kevät, ja voi alkaa laittamaan parvekkeelle kukkia ja kasvattamaan yrttejä. En siis ole tosiaankaan mikään hortonomi, mutta nyt aion kyllä satsata parvekkeen viihtyisyyteen siinä toiveessa, että tulee kaunis ja lämmin kesä! Lisäksi haaveilen matkasta, ja pähkäilen, että mitähän sitä kesälomalla tehtäis. Kai sitä ois maisemaa edes vähäksi aikaa vaihdettava, vaikka viihdyn kyllä ihan kesä-mökilläkin. Katsotaan nyt, mitä saan aikaiseksi. Suunnittelu puoli onnistuu, mutta toteuttaminen on aina sitten toinen juttu.
Kummi, on se hyvä että pääsette nyt aloittamaan hoitoja, kun siihen olet kerran asennoitunut. Mikä lääke tuo on, mistä mainitsit? Ja onko sulla tiedossa jotain muuta lääkettä siirron jälkeiseen vaiheeseen? Yleensähän määrätään Lugesteronia. Mua kiinnostaa nää vaihtoehdot, kun musta tuntuu että mulle törkätään aina vaan jotkut perusainekset ja kun ne eivät ole tuottaneet tulosta, niin haluaisin kuulla vaihtoehdoista, jos tässä joudutaan vielä seuraavaan IVF:ään.
Adeliini, me ollaan Hgin Väestöliitolla. Pyysin lähetteen julkiselle jo noin vuosi sitten ja silloin sain ajan elokuun loppuun. Sitten oli keskenmeno välissä, joten kuviot meni vähän eri tavalla kun oli silloin vuosi sitten tarkoitus. Eli tehtiin se yks inssi ja sitten IVF-jonoon. Mutta kärsimättömiä kun ollaan mentiin sitten takaisin Väestöliittoon. No, se vähän rauhoittaa, että jos seuraavaan ivf-hoitoon päädytään, niin voidaan tehdä se julkisella, jolloin kulut tulee lähinnä lääkkeistä.
Miru, tsemppiä sinne kasvatteluun. Muistahan juoda runsaasti ja lepäillä paljon! Olemme täällä kaikki hengessä mukana ja puhallellaan onnen-tuulia.
Kesä, kärsivällisyyttä täältä lähettelisin uhmailujen kestämiseen, mutta valitettavasti ei kuulu vahvuuksiini ?. Tsemppiä kuitenkin myös sinne myös pms-oireiden kestämiseen! Itselläkin ne vähän jo koputtelevat, vielä tosin taka-alalla.

 

Kiitos tsempityksestä rakkaat naiset! Olen hengissä ja toistaiseksi edetään käsikirjan mukaan. Ultrasssa näkyi 16 rakkulaa kovinkin eri kokoisina, mutta lääkärin mielestä tulos oli oikein hyvä ja optimaalinen. Tänään aloitan jarrulääkkeen ja kolme pistosta rinnan siis tuota Orgalutrania ja Puregonia vielä pistelen, lauantaina irrotuspiikki Pregnyl ja maanantaina punktioon Siirto siis näillä näkymin keskiviikkona jos jotain siirrettävää on (ikuinen pessimisti!). Ihan uskomaton olo ja iloinen siitä, että yksi jännittävä etappi on voitettu.

Ade, me ollaan Fertinovassa ja tyytyväisiä henkilökuntaan ja aika kodikkaaseen miljööseen (puolensa tietty intiimin pienillä tiloillakin). Tulosta kun vielä tulisi, voisi hehkuttaa kunnolla. Kummi, sun kyselyihin: meille tämä on myös ihka ensimmäinen ivf eli en osaa vastata mitään..kaikki on uutta ja ihmeellistä.

trrrrtrrrrrtrrr..käyn ylikierroksilla ja nyt pitäisi keskittyä kohta alkavaan palaveriin - voitte olla varmoja, että pelkät munat pyörii mielessä!

 

Ei ole punaista ferraria näkyny tässä osotteessa, että kierto on sit pitempi ku normaalisti..ehkä, tänään kp28(norm ollu 27-28).. mahassa kyllä tuntuu ja vessassa oon ravannu ja toivonu että lorahtais jo.. mutta eihän se mitään nopeuta, taitaa vaan ootatuttaa kiusallaan...

Hoitopaikoista en voi sille suunnalle oikeen suositella mitään kun täällä maalla ei pal vaihtoehtoja ole, Felicitas-klinikalla ollaan oltu myö hoidossa.. jaa koululaiset saapu..

 

Jopas täällä on taas sutinaa...Pakkohan sitä on kortensa kekoon laittaa!

Viime yö meni taas rusinoiksi, kun neljän jälkeen heräsin, enkä sitten enää nukahtanut. Kuinkahan kauan tätä vielä jaksaa? Ei ainakaan tee hormonitasoja yhtään optimaalisemmiksi hoitojen ja kierron suhteen. Sekin tietysti stressaa. :/

Höh, mä en Miru tajunnutkaan, että sullakin on eka ivf. Täällä fiilikset icsin suhteen odottavat ja toiveikkaatkin; toivottavasti ei pudota rytinällä alas. Hyvältä kuulostaa Miruliinin saalis! Valioyksilöitä ovat taatusti!

Joo, kolme viikkoa kai odottelua ja sitten toimiin. Lääkkeistä/piikeistä mulla ei ole vielä mitään tietoa mutta kai ne ohjeet tosiaan postissa lähettävät...Crinone on ymmärtääkseni Lugesteronin kaltainen aine mutta vähän "jytympi". Lugeja varmaan (toivottavasti) tms. tarjoillaan sitten punktion jälkeenkin, ainakin jos miettii tuota lyhyttä luteaalivaihetta viime kierrossa. Kysy Enni ihmeessä lääkäriltäsi eri vaihtoehdoista. Meidän lääkäri (yliopistollisessa sairaalassa) on vaikuttanut kovin ammattitaitoiselta ja nähnyt/tehnyt vuosien aikana kaikenlaista lapsettomuushommaa, siksipä hänen ohjeisiinsa aika luottavaisesti suhtaudun...

Ikävä kyllä en yksityiseltä puolelta tiedä mitään, kokemusta vain julkisen hoidoista. Täällä ei noita jonoja ihan järkyttävyyteen saakka onneksi ole.

Miruliini, pitääkö sun sekoitella noita aineita pistäessäsi vai ovatko ne valmista tavaraa? Onko lääkkeiden käyttö tuntunut monimutkaiselta?

Kesä, ehkäpä niitä menkkoja ei kuulukaan =) ?
Ja mikäs niissä Adeliinin menkoissa oikein mättää? Jospa clomit ovat väliaikaisesti ohentaneet limakalvoa ja vuotokin siksi vähäisempää? (Kommentoi ei niin millään muotoa alalla oleva ja asioista tietävä...).

Nyt päiväunille (hah), kuullaan :wave: !

 

heipsis taa

Kummille piti kommenteerata, että kyllä ne menkat vaan tulevat(joskus), ei voi mitään kun luomuraskautta en voi onnistua kokemaan... minulta kun puuttuu molemmat munatorvet... vaikkakin muuten on kyllä sellasia oireita että jos en tietäis että on mahdottomuus niin vois vaikka väittää olevansa tiineenä... toivottavastti ei kuitenkaan mikään hormonihäiriö...

no joo, taas mentävä...

 

Aih,anteeksi Kesä, höpöstä kommentistani. Kaikkea sitä aina toivoo.. Olin aivan unohtanut. Tsemppiä!

 

Ehtoota daamit.Oli sellainen haipakka päivällä,että piti nyt vielä tulla kunnolla kommentoimaan teidän muidenkin pohdintoja.

Kuinkas on Aden vapaa(siivous)päivä sujunut? Mielestäni sään puolesta olikin sellainen päivä, että ulkonaliikkumiskielto olisi pitänyt saattaa voimaan heti aamusta. Mitä loistavin siivouspäivä siis. Milloin Ade teillä tapahtuu jotain seuraavaksi? Lähinnä, että milloin pääset lääkärin kanssa keskustelemaan tosta kumman niukasta vuodosta. Kyllä noi lääkkeet tuntuu laittavan kaiken vähän uusiksi ja sekaisin..anteeksi - ei ole helppoa pitää taukoa, kun yli-innokkaat kohtalokaimat kyselee minkä kerkeää :ashamed:

Kummi, onko sulla mitään lääkkeitä tuohon unettomuuteen? Tuolla toisessa pinossa yksi uneton sai apua unilääkkeistä ihan samanlaisessa tilanteessa - ja ne lääkkeet toimivat jopa paketin läpi, pelkkä tietoisuus, että tarvittaessa voi lääkkeen ottaa auttoi häntä. Kyselit mun lääkecoctaileista ja tähän asti ne onkin olleet helpot. Puregon kun on maailman helpoin pistettävä. Hankalampaa on ollut Pregnyl, joka siis irroittaa munasolut rakkulan seinämistä. Siinä pitää sekoittaa jauhe nesteeseen ja käyttää ruiskua, jossa on epämukavan iso neula, mutta ei sekään mikään mahdottomuus ole tosiaan ja sitä laitetaan vain kerran - 36h ennen toimenpidettä. Tänään sain Puregonin rinnalle otettavaksi sen jarrulääkkeen, joka estää munasolujen ennenaikaisen irtoamisen ja se oli pikkusen epämiellytävä kokemus, mutta uskoisin, että jo huomenna menee helpommin. Siinäkään ei onneksi tarvinnut sekoittaa itse mitään, vaan aine oli sopivassa annoksessa kertakäyttöruiskussa. En ole kokenut lääkitystä ylipäätään hankalaksi tai inhottavaksi. Väsymys on ainoa sivuvaikutus ja tietty nyt kun rakkulat kasvaa, tuntuu melkoista painon tunnetta alavatsassa. Hyvillä mielin vaan liikkeelle ja nauti näistä kolmesta viikosta ja keräile voimia - uni olisi kyllä tärkeää, joten mietithän sitä lääkevaihtoehtoa.

Enni, en osaa ottaa kantaa tuohon sun lääkepohdiskeluun. Mulla on syvä luotto omaan lääkäriin ja tekee kyllä mielestäni ihan yksilöllisiä ratkaisuja juuri minun kroppani tuntien. Mutta kyseenalaistaminen on kyllä aina todella hyvä asia. Omat tuntemukset ja epäilykset pitää tuoda julki ja olen minäkin aikaisemmassa hoitopaikassa "taistellut" intuitioitteni vuoksi kovastikin. Sain muuten vasta nyt sinun juttua lukiessani idean, että mehän voisimme kai myös pyytää lääkäriltä lähetettä julkiselle jonoon, sillä rahan meno on sitä luokkaa, ettei meillä tosiasiassa ole varaa tätä rumbaa noin vaan toistella. Ymmärsinkö oikein, että Väestöliiton lääkäri kirjoitti teille lähetteen julkiselle?

Kesä, toivotaan, että menkat nyt suvaitsisi alkaa sielläkin. Alkaako teillä sitten ivf saman tien? Millä lääkityksellä ja missä olette hoidoissa? Kyselykauden uhriksi jouduit nyt sinäkin. Mulla näitä ihmetyksiä riittää näemmä

Ade..Nauratti kyllä tänään kun kotiin tulin ja lapiolla aloin kaivaa tunnelia kotiovelle..vai että terassia tässä vielä joku rakentelee. Igglu olisi ehkä sopivampi näillä säillä

Lumiunia teille!

 

Aamun työt tehty ja hetki koneella ennenkuin pikkumies herää..

Miru: Juu kyllä alkaa ivf heti, siis kp2 alotan pistelemään puregonia 200iu, kp6 on ultra ja n kp8 alkaa orgalutran puregonin rinnalle ja sitten tietty viimesenä jälleen pregnyl, (... mutta eipä näy menkkoja vieläkään... )että ihan samalla kaavalla kun sinäkin.. miun eka lyhyt kaava nyt, aikasemmin ollaan aina menty pitkällä. hoidossa ollaan felicitas-klinikalla.

Tää flunssa on kyllä aivan hirveetä, ei paljon tullu nukuttua, pari tuntia yskin enneku sain unenpäästä kiinni, no sitten pikkunen näki kai jotain painajaista ja heräsin toisen itkuun, siinä meni tyynnytellessä reilu puol tuntia ja kun taas sain unenpäästä kiinni, kello jo soikin klo3.45.. työt jaksaa kyllä muuten hyvin tehdä mutta tuon rehun jakamisessa kun tulee hiki, niin tuntuu että keuhkot repee..(eikä sitä millään voi tehdä silleen hissukseen vaan aina täys höyry päällä...)

no joo, kahvi tuoksuu nenään, aamukahveelle siis, mukavaa päivää, onneksi on hieman jo parempi ilma vaikkakin vielä sitä lunta vaan sataa

 

Helou leidiis!
Heti kärkeen onnittelut Mirulle hyvin sujuneesta munisten kasvattelusta!Taitaa tulla jänskä viikonloppu, kun maanantaina menet punktioon?!! (Turha kai edes kysyä hyvänen aika!)
Ei kuulosta oikein kivalle tuo pistelytouhu, mutta urheastipa sinä ja te muut siitä näytte selviävän!
Kesälle toivottelen jaksamista. Huh, kyllä siinä heikompi nainen jo sortuisi navettaan. Toivottavasti saisit hieman levättyä edes viikonloppuna! Joko muuten Ferraria näkyy?
Voi miten tuo Kummin unettomuus/heräily kuulostaa rankalle. Millähän sen saisi aisoihin? Olet varmaan kokeillut jo vaikka mitä?!
Onkos Enni onnistunut taukoilemaan palstalta? Ootko ollut muuten tyytyväinen Väestöliittoon?
Terassi on nyt kokolailla valmis, uskomatonta kyllä! Ja nyt paistelee jo niin ihanasti aurinkokin. Huomenna alkaa kesä sanon minä ja hyvästit igluille! :kieh:

Juteltiin eilen miehen kanssa jatkoista, siis hoitojen suhteen. Ollaan ehkä päätymässä aika reiluun taukoon. Syy on osittain jonoissa, osin rahassa ja etenkin jaksamisessa. En kestä enää tätä painetta ja tuskailua. Huomaan sen sekä töissä että kotona. Eli ainakin nyt olen sellaisissa fiiliksissä, että muutaman kuukauden tauko ja sitten asiaan uudelleen. KAtsotaan vielä, mitä lekuri ehdottaa huhtikuussa.
Haluan taas voida nauttia rakkaan mieheni seurasta ja lähestyvästä kesästä kaikessa rauhassa. Toisaalta polttelee toki päästä jatkamaan hoitoja, mutta lepo vie sittenkin voiton tällä hetkellä.
Aion silti hengailla mukana, jos sallitte, vaikka sitten välillä taustaillen. Sitä paitsi olen täysillä hengessä mukana teitä kannustamassa. Mikäli onnistun tässä voimaantumaan, voin sitten tulla tsemppaamaan sitäkin enemmän...
Enkä ole vielä toki haudannut sitä suunnitelmaa "yksityiskeskusteluklubista", pidetään se mielessä jos vaikka innostuisimme jossain vaiheessa sellaisen perustamaan! Mutta näin täällä nyt tällä hetkellä. Jaksamista kaikille! :hug:

 

Ade..tuli kyynel silmään. Ymmärrän kyllä tunteesi ja tilanteesi hyvin. Ja sen, että päätös tauosta on ristiriitainen ja sen varmuus vaihtelee jopa päivittäin.. Mutta olen iloinen siitä, että haluat panostaa omaan ja miehesi jaksamiseen ja parisuhteeseen. Kyllä ne on koetuksella ja vaikka hyvääkin on tuonut, kuka meistä voisi sanoa, että kokemus olisi pelkästään vahvistanut parisuhdetta? Että vaikka oma naiseus on todella koetuksella, minuus hukassa niin parisuhde olisi vain jaksanut entistä ehommin?
Mutta niin itsekäs olen, että myös siitä olen hurjan iloinen, jos jaksat ja haluat meidän kanssamme vielä asioita puida ja elämää pohtia. Ajatukset kun menevät mukavasti yhteen vaikka koko lapsettomuutta ei taustalla olisikaan.. iso hali Ade-murunen :hug:

 

Hatunnosto ja kumarrus Adeliinille päätöksestä! Ei me sua täältä kuitenkaan pois päästetä!
Kovin moni (tai ainakaan minä ) ei osaa oikein ajatellakaan taukoa, kun heti alkaa pelottaaa, että hyviä mahdollisuuksia menisi sivu suun...Ja samalla kuluttaa aika tavalla itseään, miestään, parisuhdetta jnejne.

Ilman muuta olen myös edelleen mielelläni osallistumassa privaattiklubiin (ei sellaisista aiempaa kokemusta olekaan ), joten jos jossain vaiheessa Ade suunnittelet sen pystyyn panemista, niin huikkaa!

Kiitos Miruliinille sekä tarkasta selvityksestä pistojen ym suhteen että vinkeistä unettomuuteen. Lääkkeitä olen kokeillut jos jonkinmoisia ja tälläkin hetkellä on yksi sortti käytössä. Niissä on vaan se huono puoli, ettei koko aikaa voi käyttää tehon menettämisen takia, toisaalta taas taukojen aikana nukkuu tosi levottomasti ja huonosti. Ja tällä hetkellä mulla ei ole edes sitä taukoa menossa...Lomalle, lomalle.

Vielä Mirun muniksille!

 

Voi että Kummi, en arvannut tilanteen olevan noin paha. Olet varmaan kokeillut kaikki mahdolliset keinot hyvän unen löytymiseksi, joten en viitsi kliseisiä neuvoja toistaa. Toivon, että kun hoito teillä varsinaisesti käynnistyy, aloitat lääkkeet, saat selkeät ohjeet ja päivämäärät, voisi se tuoda pientä helpotusta. Silloin ei mihinkään voi tavallaan itse vaikuttaa, sen kuin noudattaa vain orjallisesti saamiaan ohjeita ja säätää kaiken muun elämän mahdollisimman helpoksi siksi aikaa...

Kiitos puhalluksista, vatsan turvotuksesta ja pingotuksesta päätellen hyvä kasvuvauhti on meneillään. Tilkka punaviiniä lasissa ja nukkumatti taitaa täällä jo kolkutella oveen.. Lähetän sen Kummille vähän myöhemmin.

 

kun heti aamusta pitää tulla täällä pyörähtämään...

no asiaan, ei näy menkkoja!! unet alkaa olla pelkkiä painajaisia.. vereen liittyen..yäk, tuskanhiki päällä viimeyön unista vieläkin..no eihan se ole kuin kp30 tänään, viimesen parin vuoden aikana ollu ehkä kaks kertaa näin pitkä kierto...

Adelle hatun nosto täältäkin, vaikeita päätöksiä..

Ja Mirun muninta kuullostaa tehokkaalta, mie hiukan pelkään jo munimista, kun edelliskertainen hyperi pyörii mielessä, tosin se oli myöhäinen ja alkoi vaivata vasta muutamaa päivää ennen testipäivää..mutta 12vk saikku ei ihan heti unohdu..

Kummilla on kyllä ilkeä vaiva, unettomuus.. miekin hetken kärsin siitä viitisen vuotta sitten kun sairastuin burnoutiin.. sillon juoksin vaan kaikki yöt, ja aamulla nukkumaan kuudelta.. no olipahan kroppa kunnossa.. mutta sen jälkeen ei oo onneksi vaivannut, miulla työ pitää huolen kyllä unenlahjoista.. jännä miten sama työ sairastuttaa mutta toisaalta parantaa..(no ei se ihan noin yksinkertasta ollu..)

nyt menee taas yskiminen mahottomaksi, täytyy ottaa taas kuppi kuumaa, päivän jatkoja!

 

Pikainen viikonlopputervehdys vielä kaikille!

Kamuja on tulossa kylään, joten yritän (=joudun) pysyä poissa palstoilta ainakin sunnuntaihin saakka...Siis todellista riippuvuutta täälläkin .

Oli mielenkiintoista kuulla kesän ajatuksia tuosta nukkumattomuudesta ja burn outista. Sitä en toki kellekään toivo...Mutta tuntuu vaan siltä, että olen lähes koko työssäoloaikani kärsinyt jonkun sortin univaikeuksista, stressistä jne (siis 7 vuotta!). Ja jos tämä vielä tästä pahenee, pitäisi varmaan mennä jonnekin asiaa puimaan. Lisäksi rassaa tietysti myös lapsettomuus kaiken muun päällä. Miten Kesä "huomasit" burn outisi? Ja miten siitä selviydyit?

Nuo Kesän unet muuten kuulostavat siltä, että menkat alkavat ihan päivän sisään. Mä näen keskimäärin pari yötä ennen menkkoja (ja viimeisenä myös) kamalia painajaisia hämähäkeistä murhamysteereihin ja takaisin....

Kiitos Mirulle nukkumatin lähettämisestä: taisinkin nukkua parhaiten koko viikkona!
Aurinkoista viikonloppua koko jengille!!

 

Hei rakkaat, kiitos paljon hatunnostoista ja muusta kannustuksesta!
Aion todella hengailla täällä mukana edelleen, muuten menee liian vaikeaksi tämä elämä.
Leppoisaa ja etenkin hyvin nukuttua viikonloppua teille, pitäkäähän oikein oikein
hyvä huoli itsestänne, muniksistanne ja muusta arvokkaasta!
Nyt kuitenkin aurinkoon omalle terassille! B)

 

Tere tytsyt!
Onpa ollut monenlaista tapahtumaa täällä. Eikä pois malta pysyä millään!

Mirullahan on muniksia hienosti hautumassa, mahtava juttu. Nyt hyvällä omalla tunnolla saat nautiskella aloillaan olosta, ja rentoudut niin, että munikset on täydessä iskussa seuraavia koitoksia ajatellen!

Voi Kummi, toi kyllä on turhauttavaa, ettei uni tule tai herää kesken kaiken. Mulla sitä on ollut ajoittain, ja sekin on jo kauheeta ja tuntuu että pää hajoo jo vähästäkin univajeesta. Joten voin vaan kuvitella, että ton kanssa toimeen tulo ei oo kovin helppoa! Asiasta mitään tietämättä jankutan vain näin omakohtaisia hyväksi havaitsemia neuvoja, eli pitää kiinni säännöllisestä rytmistä, syömisestä ja liikunnasta. Liikuntaa ei tietty kovin myöhään, muuten käy ylikierroksilla Niin kuin ehkä huomaatte, olen jopa hieman hysteerinen tässä asiassa, ja jos rytmi menee sekaisin, niin aika helposti otan stressiä jo siitäkin! Mulla lisäksi nää hormonaaliset jutut vaikuttaa, ja oviksen aikaan tuppaan heräilemään entistä enemmän. Mistähän sekin oikein johtuu?

Adeliini, minusta on hyvä, ettette pakolla kiirehdi hoitoihin menoa, vaikka se ristiriitaiselta tuntuukin. Ehkä voitte nyt pyytää lähetteen julkiselle, ja jatkaa hoitoja sitten siellä, jos siltä tuntuu. Ehkä se vähän helpottaisi, jos tietäisi että rahanmeno ei julkisella ole niin valtavaa ja aika tulee jonkin ajan päästä... Ihanaa kuitenkin jos jaksat täällä meidän kanssa pysytellä ja jakaa ajatuksia.

Täällä odotellaan jo ferraria, vaikka joskus ens viikolla se kai suvaitsee tulla paikalle. Nyt tulee tätä eriteosastoa, joten kannattaa laittaa silmät kiinni. Jotain veristä ollut valkkarin seassa jo muutamana päivänä. Omituista että on ollut ihan kirkasta ja alkanut normaaliakin aiemmin. Normisti tulee ensin rusehtavaa. Yäk. Kai se voi johtua siitä, että ei oo lugeja käytössä, niin sieltä joku vuotaa läpi. Toivottavasti menkat nyt sit alkaa kanssa ajoissa, ettei tarvi tästä tuhruttelusta kärsiä viikkotolkulla :headwall: !

Mites Kesä, joko siellä on päästy piikittelyhommiin, vai onko se ferrari jämähtänyt johonkin lumihankeen?

 

=) ei malta pois pysyä...

mutta on se ferrari johonki kinokseen juuttuunu.. ei tunnu yhtään siltä että menkat alkaisivat.. paitsi naamataulu todistaa toisin, on tulossa, mutta millon?
Ja ne unet.. ihan sairaita.. ei miulla normaalisti oo ennen menkkoja painajaisia olli, en yleensäkään näe unia ollenkaan, nukun sen mitä ehdin taju täysin kankaalla.. mutta nyt, hirvittää oikein mennä nukkumaan.....

Kummi: mie en itse huomannut alkuun sairastumista ollenkaan.. tai en tajunnut että olis mitään pielessä.. olin kuin durasell-pupu, virtaa riitti aamu neljästä ilta puoleenyöhön... hoisin lehmät, lapset ja treenasin kahta hevosta ja itseäni tietty lenkkeilemällä .. sitten jossain vaiheessa alkoi muisti pätkiä.. en muistanut hakea lapsia kerhosta ja autoa ajaessa saatoin posottaa sata kilsaa ennenku tajusin että maisemat ei täsmää.....hengenvaarallista...mutta sillonkaan en itse huomannu että olis asiat pielessä... mies pyysi hellittämään ja ottamaan lomaa... mutta meno vaan kiihtyi kunnes tuli täydellinen romahdus kesken töitten... siis voimat loppui kuin olis virta käännetty pois päältä ja pelkkää itkua... en vaan kyennyt enää navettaan mennä, ajatuskun kävi tärisyttämään ja itkettämään... seuraavana päivänä mies passitti lääkärille ja siellä murruin aivan täysin, en edes pystynyt selittämään mistä on kyse.. mutta samantein diagnoosiksi räpsähti burnout... kovin paikka kuitenki oli hommata lomittaja.. ilmoittaa maaseututoimistoon ettei minusta ole nyt töihin, hävetti niin kamalasti...

sairaslomalla tosiaan en pystyyt nukkumaan, kun kroppa oli tottunut tekemään töitä yli rajojensa ja yhtäkkiä se kaikki loppui, ei tarvinnut tehdä mitään, ja kun ei tee mitään ei nukuta! Siispä minä lähdin lenkille siinä vaiheessa kun mies ja lapset olivat menneet nukkumaan... ja juoksin 4-6 tuntia putkeen joka yö seitsämän viikkoa.... sitte meni navetalla kaikki pieleen ja lomatpoimistolta soitettiin että lomittajat on mokanneet pahan kerran.... oli lypsetty ummessa olevia lehmiä ja jätetty juuri poikineita lypsämättä... kauhea määrä utaretulehduksia yms yms.... sillon tuli tunne, että joku meinaa sabotoida MINUN työni ja MINUN lehmäni... ja siihen loppui loma.... sen jälkeen olen ollut kyllä varovainen tekemästä liikaa töitä ja pitämällä lomaa aina mahdollisuuden tullen(onneksi on nykyään omalomittaja joka on kuin lottovoitto, luottoihminen!) vaikeaa työn vähentäminen oli alkuun, kun nämä hommat tempaavat aina niin mukaansa.... tämä on kuitenkin unelmaduuni minulle!
no siinäpä tuli stooria kerrakseen, eikä läheskään kaikkea.. en ole koskaan asiaa joutunut kirjoittamaan joten puolet tapahtumista jäi kyllä pois... mutta jotain kuvaa kuitenkin... erittäoin epämiellyttävä "sairaus".. siihen asti ennenkuin itse sairastuin, ajattelin aina että tuo on diagnoosi laiskuudelle... mutta mieli muuttui kun itse sen sai kokea... opettavainen kokemus kyllä. ... Alunperin aloin hommia itselleni keräämään helpottaakseni pahaa oloa tän lapsettomuuden suhteen... toisen lapsen jälkeen kun tuntui että kaikki oli sitä mieltä että se riittää ole tuosta onnellinen, toki, mutta kun sydän huuti lisää lapsia... tosin en ole sitä vielä myöntänyt miehellekään.. hänkin oli jossain vaiheessa sitä mieltä että kaksi riittää... no nyt ollaan puhuttu jo viidestä jos vaan onnistuu.... siinä oli sitten piiitkä, yli 5 vuotta kestävä tauko hoidoissa kun mielessäni painin tän asian kanssa, kunnes mies yhtenä kauniina päivänä kysyi, että josko vielä yksi yrittettäis saada... olisi varmasti suostunut jo heti alkuunsa, mutta välillä on vaikea saada suutansa auki, ja kun ei heti tuo kantaansa selville se on aina vaikeempaa myöhemmin...
meillä on muuten sunnuntaina 12-vuotis hääpäivä ja 16-vuotta ollaan jo yhdessä kuljettu... ohimennen vaan... siinäpä oli paljastuksia.. ei ole tämä maalaiselämäkään mitään ruusuilla tanssimista...

jepu jee, mie taidan tempasta yhden sidukan, josko se pitäis painajaiset poissa, tai sitten se tekee niistä vielä mahdottomampia...

 

Kesälle ihan hurjasti täältä rutistuksia! Olet uskomattoman sitkeä nainen ja käynyt läpi jotain, jota meikäläisen on vaikea kuvitella. Kiitos, että kerroit tarinasi sairastumisen ajoilta noin tarkasti ja ymmärrettävästi. Noista ei kuitenkaan puhuta noin, vaikka masennus ja uupumus ovat jatkuvasti tapetilla. Hienosti olet selvinnyt ja varmasti entistä vahvempana jatkat eteenpäin. Sillä erolla, että nyt osaat myös kuunnella itseäsi herkemmin ja tiedostaa, milloin voimat eivät riitä kaikkeen.

Kiitos kaikille tsemppauksesta, täällä ne munikset kaiketi kasvavat edelleen, vaikka tuntemukset ovatkin vähäisempiä. Maanantaina sitten totuuden hetket edessä. Nyt naiset nautitaan auringosta! Kerätään varastoon valoa pimeiden päivien varalle ja uskotaan huomiseen.

 

menkat alko!!!!! neljättä päivää myöhässä, mutta parempi myöhään kun ei millonkaan.... huomenna eka puregon...
meinas oikeesti jo hermo pettää...

tuosta "sairaskertomuksesta" unohtui kokonaan se, että tuollon minulla oli vielä lisänä 10 lypsykuttua lypsettävänä.. nyt kun niitä vuohia ei enää ole, niin unohtu ihan kokonaan... mutta se siittä..

nyt buranaa kaksin käsin naamariin.. koskee ihan kauheesti...uuh, mutta tän kestän ku tietää että pääsee tositoimiin jo huomenna...jippiiii

 

Huh, lähtipä kiertosi onneksi Kesä jälleen liikkeelle, pääset tositoimiin..!
Ja kiitos, kun jaoit tuon loppuunpalamistarinasi noin rehellisesti. Sanattomaksi vetää.
Onneksi olet sen jälkeen ollut varovaisempi työkuorman suhteen. Jotenkin mulla on vaan sellainen käsitys, että maatilalla työskentely on aikamoisen kokonaisvaltaista ja sen kautta
rajaamisen vaikeus voi olla aika realistista.
Myöhästyneet onnittelut teille miehesi kanssa 12. hääpäivästä!! :flower:
Mikäpäs tuli Mirun saaliiksi tänään? Entä kuinka voit nyt? Tosin en toki tiedä, mihin aikaan olet menossa lääkäriin... Voi, jännittää sun puolesta murunen.
Kummi, oliko kiva viikonloppu kamujen kanssa? Toivottavasti rennon letkeä. Noista univaikeuksista tuli mieleen kysyä, että onko sulla millainen työterveyshuolto? No varmaan olet jo hyödyntänyt kaikki väylät, mutta tuli mieleen kysyä, koska luulisi olevan työnantajasi etu, että sinun jaksamisestasi pidetään huolta. Ja etkös vielä tee töitä ihmissuhdealalla, jossa joka päivä joudut kantamaan toisten murheita?
Kiitos Ennille rohkaisusta tässä taukoasiassa. Eilen taas ohimennen juteltiin miehen kanssa. Hän oli edelleen sitä mieltä, että aikaisintaan elokuussa jatketaan...taitaa pitää nyt kynsin hampain kiinni tilaisuudesta, kun minäkin olin taipuvainen taukoiluun! Kieltämättä tunnelma meillä on heti monta asetetta vapautuneempi täällä kotona ja myös
pupuhommissa.
Mikä muuten Enni sulla onkaan just nyt hoitoaikataulu / suunnitelma?!!

Taaskin jauhan samaa, mutta kunpa joku meistä tulisi pian raskaaksi ja saisi vauvan, niin tulisi aimo annos säpinää ja toivoa tänne valiojoukkoomme! Itse olen päättänyt nauttia taukoilustani ja ajatella, että vielä ehdin noihin "tositoimiinkin" tarvittaessa, ikää kun on aika tasan 30 vuotta.

Nyt suunnistan töihin. Keväisen riemukasta viikkoa teille mahtavat naiset. :heart:

 

Aurinkoista kesäaikaa!!

Tosin juuri tässä vaiheessa siitä ei vielä osaa nauttia, kun aamulla väsytti valtavasti yhden tunnin menettämisen takia...Joo, taas mä pääsin tähän teemaan, joten vielä lyhyesti täydennystä. Ade, työterveyteen olenkin itse asiassa menossa ensi viikolla juuri em. asian takia. Työterveyslääkärini ei niitä helpoimmin lähestyttäviä ole, mutta yritän kuitenkin...Jospa siitä jotain irti saisi. Totta puhut, kaikkien etuhan olisi, että työntekijä tulisi vireänä töihin joka aamu (mikä tosin lienee mahdottomuus ) ja pystyisi auttamaan niitä vähemmän vireitä.. Mä olen pärjännyt aikaisempina vuosina melko hyvin myöhäisemmän työhöntuloajan takia mutta tänä vuonna kuviot on toiset, eikä niitä pysty muuttamaan, vaikka kuinka haluaisi...Olen muuten Ennin tavoin aika tarkka noissa unirytmeissä ja -säännöstelyissä; niistäkin saattaa saada joskus jopa stressiä ja univaikeuksia :headwall:.

Kiitos, kesä, burn out-selonteostasi. Olet todella joutunut kokemaan raskaita aikoja mutta onneksi ne näyttävät nyt olevan takana päin. On tosi tärkeää pitää huolta omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Kunpa sen vain aina muistaisi...
Ja onnittelut muuten vielä hääpäivästä sekä menkoista !

Täälläkin jännitetään Mirun munissaaliin puolesta. Laitahan postia, kun jaksat taas kirjoitella!

Adeliini pitää hienosti kiinni päätöksestään, tsemppiä edelleen! Eikä ikä tosiaan ole vielä mikään este...Toisin se on kolme vuotta vanhemmilla...(no melkein vitsi). Mekin juteltiin miehen kanssa, että taukoa pidetään kesällä, jos nyt toukokuussa ei onnistu. Voipahan sitten nautiskella mökillä, festareilla, matkoilla jne kaikenlaisesta epäterveellisestä .

 

Heippa rakkaat!

Kovia kokenut Miru ilmoittautuu - elävien kirjoissa ollaan! Soluja saatiin kaikkiaan 13, mikä on ihan hyvä määrä. Rakkuloita oli ilmeisesti jonkin verran enemmän, määrästä ei tarkkaa tietoa, kun häilyin jossain tajunnan rajamailla. Mua vaan jännitti niin hirmuisesti, eikä rauhoittavatkaan saaneet jalkojen tutinaa lakkaamaan. Kipu oli lopulta lievä, tuntui nippailuina kun rakkuloita tyhjennettiin. Muistikuva itse operaatiosta on kuin se olisi tapahtunut unessa - oliko se tänään, olimmeko me siellä?? Nyt kotona sängyllä turvallisesti, vain menkkamainen kipu ja kanyylin tuppu kämmenselässä muistuttavat tilanteesta.

Huomenna saamme soittaa (miten uskallan ikinä??) iltapäivällä ja kuulemme solujen kypsyyden ja hedelmöittymisen. Eli totuuden hetki numero 333 olisi taas voitettavana..Kiitokset kannustuksesta ja myötäelämisestä!

Menen uinumaan ja palaan vielä kommentoimaan kun olen virkeämmällä tuulella

 

Heippa! Hieno saalis Mirulla! Kyllä sieltä hyvät alkiot teille saadaan. Muistan itse miten jännitin ja pelkäsin kipua, mutta mulla lääkkeet jotenkin tehos tosi hyvin ja lopulta kaikki oli musta vaan melko huvittavaa enkä tuntenut mitään!
Onpa kesällä ollut tosiaan rankkaa, itsetuntemus taitaa vaan kehittyä iän myötä. Nuorempana sitä ei tajua että ihmisellä on vain rajallinen määrä voimia!
Ade, kyllä te vielä hoitoihin ehditte, jos niitä sit enää edes tarvitaan! Mulle tää ikä tuo stressiä, täytän tänä vuonna jo 33. Tunnen itseni ikälopuksi, hitto. Toisaalta jos öisin kohdannut nää vastoinkäymiset nuorempana oisin varmaan reagoinut tähän kaikkeen vieläkin voimakkaammin.. Meillä olis tarkoitus tehdä PAS luomukiertoon, ellei joku viikonloppu nyt sotke aikataulua. Kahteen siirtoon on alkioita, jos ne siis sulatuksesta selviää.
Kummi, koita saada siitä lääkäristä jotain irti, on voi sen verran piinaavaa. Mä heräsin yöllä viideltä, enkä saanut enää unta. Nyt sit ei jaksa tehdä mitään, vaikka ulkona ois ollut ihana ilma. Pms nähtävästi kiusaa kun hikoilin, vaikka meillä kotona on suht viileää.
Nyt toivottelén mukavaa iltaa, ja lähden pyykkien kimppuun!

 

Hienoa, Miru! Mahtava saalis! Nyt eikun vain lepoa ja tsemppiä myös huomiselle! Aika tietysti nyt matelee...
Älä Enni masenna...Mäkin täytän kesällä 33v . Onhan tuossa ikää, totta puhut. Mutta samaa olen minäkin miettinyt, onneksi vastoinkäymiset tulivat näin myöhemmällä iällä. Kärsivällisyys on kasvanut siinä mukana nollasta ainakin kasiin. Mä heräsin muuten tänään puoli viideltä. Pitäisköhän vaan sitten nousta ylös ja ruveta puuhailemaan jotain järkevää...?
Valtavasti onnea Ennille jo pasiin, vaikka tuletkin varmaan sitä ennen vielä moikkailemaan!