Heippa hei!
Ja lämpimästi tervetuloa Pieni enkeli joukkoomme! Surullista, että olette joutuneet käymään läpi nämä samat asiat, mitä niin moni muukin ketjussamme. Onneksi täällä on tarjolla mitä parhainta vertaistukea, ainakin omasta mielestäni. Puheesi hoidon jatkamisesta ja sen ihanuudesta ja kamaluudesta kuulostivat kovin tutuilta, eikä noihin asioihin järjellä taida saada ratkaisua. On vain uskottava ja toivottava, vaikka se välillä on valtavan vaikeaa.
Täällä onkin ollut melko hiljaista viime päivinä. Kaikilla taitaa olla omat kuviot siinä pisteessä, että nyt vaan odotellaan? Miten Mirun pp:t, monesko menossa, mikä fiilis? Entä Adeliinin viikonloppureissu: oliko rentouttavaa? Kesällä on huomenna jännät paikat ultrassa: mikä vointi on ollut? Mistä muuten tuo nesteen tulo kohdun taakse johtuu? Mitä vaivaa siitä voi olla? Mulla lääkäri mutisi vähän samaa viime kerralla ultrassa, vaikka mulla oli käytössä vaan clomit.
Enni on myös kadonnut jonnekin. Mitä kuuluu?
ON: Tänään taitaa olla ovis, tai viimeistään huomenna, kun tikkuun napsahti kaksi aika tasavahvaa viivaa. Kärsimättömänä soittelin sitten uudelleen polille, jossa kertoivat, että ohjepaperit ovat juuri lääkärillä ja ne saataneen huomenna matkaan, jos ei muutoksia systeemien suhteen tule. Hyvä homma siis, voi ruveta tsemppaamaan itseään pikku hiljaa hormonien alasajoon . Toivottavasti en ihan hirviöksi muutu.
Iloisia ja toisaalta myös "kurjia" uutisia kuulin viikonloppuna. Hyvä ystäväni ilmoitti, että on raskaana ja vauva syntyy loppuvuodesta. Paljon ollaan hänenkin kanssa keskusteltu lapsiasioista, tiedämme toistemme tilanteet jne. Kamalaa huomata itsessään katkeruuden ja kateellisuuden piirteitä, kun muilla onnistuu systeemit ja vielä helposti. Luulen kuitenkin keskustellessamme puhuneeni aika neutraalisti ja iloisestikin mutta puhelun loputtua itkusta ei meinannut tulla loppua. Pakko uskoa, että tilanne tästä vielä tasoittuu ja osaan vielä iloita heidän kanssaan. Syyllinen olo vain juuri nyt...
Lääkärissä pyörähdin ja erilaisia unilääkkeitä jälleen tarjottiin :/ . Lääkäri tosin totesi, että kannattaa pitää muutama päivä sairaslomaa, jos unettomuus edelleen jatkuu ja häiritsee päivärutiineja..Laiha lohtu. Kaiken kukkuraksi miehellä (koko suku lääkärillä ) todettin tänään joku allergia tms, joka pahimmassa tapauksessa aiheuttaa syöpää....
Tänään on siis synkkä päivä, mutta jospa huomenna taas vähän parempi. Kuulemisiin.
Ja lämpimästi tervetuloa Pieni enkeli joukkoomme! Surullista, että olette joutuneet käymään läpi nämä samat asiat, mitä niin moni muukin ketjussamme. Onneksi täällä on tarjolla mitä parhainta vertaistukea, ainakin omasta mielestäni. Puheesi hoidon jatkamisesta ja sen ihanuudesta ja kamaluudesta kuulostivat kovin tutuilta, eikä noihin asioihin järjellä taida saada ratkaisua. On vain uskottava ja toivottava, vaikka se välillä on valtavan vaikeaa.
Täällä onkin ollut melko hiljaista viime päivinä. Kaikilla taitaa olla omat kuviot siinä pisteessä, että nyt vaan odotellaan? Miten Mirun pp:t, monesko menossa, mikä fiilis? Entä Adeliinin viikonloppureissu: oliko rentouttavaa? Kesällä on huomenna jännät paikat ultrassa: mikä vointi on ollut? Mistä muuten tuo nesteen tulo kohdun taakse johtuu? Mitä vaivaa siitä voi olla? Mulla lääkäri mutisi vähän samaa viime kerralla ultrassa, vaikka mulla oli käytössä vaan clomit.
Enni on myös kadonnut jonnekin. Mitä kuuluu?
ON: Tänään taitaa olla ovis, tai viimeistään huomenna, kun tikkuun napsahti kaksi aika tasavahvaa viivaa. Kärsimättömänä soittelin sitten uudelleen polille, jossa kertoivat, että ohjepaperit ovat juuri lääkärillä ja ne saataneen huomenna matkaan, jos ei muutoksia systeemien suhteen tule. Hyvä homma siis, voi ruveta tsemppaamaan itseään pikku hiljaa hormonien alasajoon . Toivottavasti en ihan hirviöksi muutu.
Iloisia ja toisaalta myös "kurjia" uutisia kuulin viikonloppuna. Hyvä ystäväni ilmoitti, että on raskaana ja vauva syntyy loppuvuodesta. Paljon ollaan hänenkin kanssa keskusteltu lapsiasioista, tiedämme toistemme tilanteet jne. Kamalaa huomata itsessään katkeruuden ja kateellisuuden piirteitä, kun muilla onnistuu systeemit ja vielä helposti. Luulen kuitenkin keskustellessamme puhuneeni aika neutraalisti ja iloisestikin mutta puhelun loputtua itkusta ei meinannut tulla loppua. Pakko uskoa, että tilanne tästä vielä tasoittuu ja osaan vielä iloita heidän kanssaan. Syyllinen olo vain juuri nyt...
Lääkärissä pyörähdin ja erilaisia unilääkkeitä jälleen tarjottiin :/ . Lääkäri tosin totesi, että kannattaa pitää muutama päivä sairaslomaa, jos unettomuus edelleen jatkuu ja häiritsee päivärutiineja..Laiha lohtu. Kaiken kukkuraksi miehellä (koko suku lääkärillä ) todettin tänään joku allergia tms, joka pahimmassa tapauksessa aiheuttaa syöpää....
Tänään on siis synkkä päivä, mutta jospa huomenna taas vähän parempi. Kuulemisiin.