Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...

Heippa hei!

Ja lämpimästi tervetuloa Pieni enkeli joukkoomme! Surullista, että olette joutuneet käymään läpi nämä samat asiat, mitä niin moni muukin ketjussamme. Onneksi täällä on tarjolla mitä parhainta vertaistukea, ainakin omasta mielestäni. Puheesi hoidon jatkamisesta ja sen ihanuudesta ja kamaluudesta kuulostivat kovin tutuilta, eikä noihin asioihin järjellä taida saada ratkaisua. On vain uskottava ja toivottava, vaikka se välillä on valtavan vaikeaa.

Täällä onkin ollut melko hiljaista viime päivinä. Kaikilla taitaa olla omat kuviot siinä pisteessä, että nyt vaan odotellaan? Miten Mirun pp:t, monesko menossa, mikä fiilis? Entä Adeliinin viikonloppureissu: oliko rentouttavaa? Kesällä on huomenna jännät paikat ultrassa: mikä vointi on ollut? Mistä muuten tuo nesteen tulo kohdun taakse johtuu? Mitä vaivaa siitä voi olla? Mulla lääkäri mutisi vähän samaa viime kerralla ultrassa, vaikka mulla oli käytössä vaan clomit.

Enni on myös kadonnut jonnekin. Mitä kuuluu?

ON: Tänään taitaa olla ovis, tai viimeistään huomenna, kun tikkuun napsahti kaksi aika tasavahvaa viivaa. Kärsimättömänä soittelin sitten uudelleen polille, jossa kertoivat, että ohjepaperit ovat juuri lääkärillä ja ne saataneen huomenna matkaan, jos ei muutoksia systeemien suhteen tule. Hyvä homma siis, voi ruveta tsemppaamaan itseään pikku hiljaa hormonien alasajoon . Toivottavasti en ihan hirviöksi muutu.

Iloisia ja toisaalta myös "kurjia" uutisia kuulin viikonloppuna. Hyvä ystäväni ilmoitti, että on raskaana ja vauva syntyy loppuvuodesta. Paljon ollaan hänenkin kanssa keskusteltu lapsiasioista, tiedämme toistemme tilanteet jne. Kamalaa huomata itsessään katkeruuden ja kateellisuuden piirteitä, kun muilla onnistuu systeemit ja vielä helposti. Luulen kuitenkin keskustellessamme puhuneeni aika neutraalisti ja iloisestikin mutta puhelun loputtua itkusta ei meinannut tulla loppua. Pakko uskoa, että tilanne tästä vielä tasoittuu ja osaan vielä iloita heidän kanssaan. Syyllinen olo vain juuri nyt...

Lääkärissä pyörähdin ja erilaisia unilääkkeitä jälleen tarjottiin :/ . Lääkäri tosin totesi, että kannattaa pitää muutama päivä sairaslomaa, jos unettomuus edelleen jatkuu ja häiritsee päivärutiineja..Laiha lohtu. Kaiken kukkuraksi miehellä (koko suku lääkärillä ) todettin tänään joku allergia tms, joka pahimmassa tapauksessa aiheuttaa syöpää....

Tänään on siis synkkä päivä, mutta jospa huomenna taas vähän parempi. Kuulemisiin.

 

Hei siskokullat ja erityisesti Pieni enkeli!! Surullista luettavaa tuo tarinasi... olen pahoillani.
Tervetuloa kuitenkin joukkoomme, mukaan mahtuu. Kuten Kummi sanoi, täältä saa ihmeen paljon tukea. Anna nyt itsellesi aikaa ja rauhaa toipua kovista kokemuksistasi.

Palasin kylpylästä ajatukset hetkeksi irronneena monista jutuista. Ihan hyvä reissu siis.
Jatkankin heti omia kuulumisia sen verran, että käytiin tänään lääkärissä. Saldo oli se, että tökättiin käteen Clomiresepti ja todettiin, että ota tuosta vielä pari satsia ja sitten lähete Naistenklinikalle koeputkitukseen. Mutisin jotain näistä suolisto-virtsaamis-asioistani (joihin viittasin edellisessä viestissä) sekä endosta, mutta ei lääkäri tarttunut siihen yhtään mitenkään. Ja lisäksi hän totesi (myös minulla) olevan vähän liikaa nestettä siellä missä lie ontelossa. Hän sai päähänsä epäillä kohdunulkoista raskautta, mikä osoittautui onneksi aiheettomaksi huoleksi verikokeella (raskaustesti). Summa summarum: Pidämme miehen kanssa taukoa, sitten Clomit ja lähete Naikkarille, jos tarvii. Tämän kevään ja kesän ajattelin tosiaan hoitaa itteeni luontaishoidoilla kuten vyöhyketerapialla, eka hoito on jo varattu
Eihän sitä ihan ilman mitään viritelmiä osaa olla... On edelleen vähän rauhaton olo tuosta taukopäätöksestä, mutta toisaalta helpottavakin meininki ja haluan kunnioittaa mieheni toivetta tässä.

Kummi, sinullahan oli monenmoista uutista. Heti kärkeen onnittelut siitä, että hoidot näyttävät nyt etenevän suunnitellusti. Luvassa ihan hurjaa tsempitystä, varo vaan :kieh:
Olitko tyytyväinen työterveyslekuriin? Pidä ihmeessä ne parit saikkupäivät hyvä nainen. Tarvitset kyllä voimia tuleviin hormonipeleihin. No en toki lähde sanomaan, mitä sun pitää tehdä, kannustelen vaan

Voi, niiiin tuttua tuo, että skarppailee puhelimessa raskaana olevalle kaverille ja sitten - vesiputous! Plus huono fiilis pinnistelystä. Nyt kyllä halaan :hug: sua kamu.

Täälläkin kaivataan Enniä, Kesää ja Mirua..! Nyt jumppaan, tunnin vetää ehdoton suosikkiohjaajani. Kuulumiin. Ja kerrohan Enkeli lisää itsestäsi!

 

Hei muruset!

Enkelille myös minulta suuren suuret pahoittelut. Elämä kolhii jostain syystä meitä erityisen paljon juuri nyt. Ensin annetaan toivoa, sitten kirkkainta valoa ja lopulta taas pimeys. Aikaa teidän suru-uutisesta on kulunut vasta hyvin vähän - toipumiselle kannattaa antaa oikeasti aikaa, mutta samalla myös tärkeää, että pystyt pohtimaan jo tulevaa ja ennen kaikkea jakamaan kokemuksesi meidän kanssamme. Tukea ja ymmärrystä tällä joukolla riittää. :hug:

Voi Kummi, voimia sinulle. Ethän pode syyllisyyttä tunteistasi. Osoitapa yksikin ihminen, joka ei tuossa tilanteessa, tässä surun ja epätoivon vuoristoradassa tuntisi samoin. Niin että anna surun ja katkeruuden tulla ulos niin voimalla kuin tuleekin. Varmasti pieni tulokas tuo myös ilon ja toivon hetkiä sinullekin. Ja kun hoidot nyt käynnistyvät, pääset melko samoilla aikatauluilla itsekin tuulettelemaan, eikös vaan =)

Adella tuntuu olleen ihanan rentouttava reissu. Ja sävelet vaikuttavat varsin selviltä jatkon suhteen. Vähän tuo lääkäri nyt jätti onton olon, eikö? Vatsaontelossako sitä nestettä oli? Mikä siihen voi olla syynä ja mitä sille tehdään? Olen ehkä hieman vainoharhainen näissä jutuissa, mutta joku syyhän tuolle olisi "kiva" saada? Hei, vyöhyketerapia kuulostaa kiinnostavalta, kerrothan kokemuksista.

Täällä alavatsa on nippaillut eilen ja tänään. Varmaan kiinnittymiskipua - joo, niin niin.. Ajoittain yritän unohtaa koko tilanteen, ajoittain pelkään, sitten herää toivo, joka romahtaa seuraavaksi alas ja kierre jatkuu.. Reilu viikko ja saa vastauksen - siihenpähän päättyy jossittelut, tai sitten ne vasta alkaakin. Tiedättehän tämän loputtoman ja mahdottoman tunnesekamelskan :headwall:

Toivottavasti Kesä olet kunnossa ja hyperin uhka olisi rauhoittunut. Koita jaksaa sitkeä nainen siellä, täällä eletään mukana :wave:

 

Helou Friends, täällä ollaan mukana, vaikkakin olen taustalla pysytellyt. On ollut vähän työ- ja muita kiireitä, mutta ei ne kyllä mua täältä pois pidä kuin hetken. Ennemminkin on ollut vaan vähän tyhjä olo, eikä ole löytynyt oikein puhtia kirjoittaa tännekään.

Puoli Enkeli, halaukset sinne, olen todella pahoillani puolestanne. Ristiriitaista on miettiä asioita eteenpäin, kun juuri on kokenut tosi kurjia asioita ensin niin pitkän toivomisen ja yrityksen jälkeen. Mutta ottakaa aikaa, ei se pakonomainen kiirehtiminen hoitoihin välttämättä ole se paras ratkaisu, vaikka tuntuukin, että sillä tavoin sitä ikään kuin jatkaa eteenpäin. nimim. kokemusta on. Kannattaa siis rauhassa kuulostella ja miettiä jatkoa.

Kummi, niin kuin Miru jälleen kerran viisaasti totesi, kukapa ei tuntisi samoin vastaavassa tilanteessa. Älä ihmeessä syytä siitä itseäsi, tämä tilanne vaan on hankala, eikä se ole sinun syytäsi! Halaukset sinne, voin hyvin kuvitella miltä sinusta tuntuu..

Ade, älähän tee mitään hätiköityjä johtopäätöksiä siitä endosta. On kyllä turhauttavaa, että noi lääkärit joskus sivuuttaa kaiken, mitä yrität niille kertoa. Itse asiassa mullahan todettiin endoa hyvin lievänä laparoskopiassa, vaikka menin siihen sen takia, että aukiolotutkimuksessa nesteet eivät menneet läpi. No laparoskopiassa munanjohtimet oli ok, ja nesteet virtas, mutta tuo endo todettiin hyvin lievänä. Mulle kuitenkin sanottiin, että ei se mitään ole vaikuttanut raskautumiseen. Ja itse asiassa, ei lääkäri eikä kukaan muukaan kertonut että mikä se endo oikein on. No, tiesin siitä silloin jo jotakin, mutta vähän ihmetyttää, että asia siivutettiin noin, että endoa oli, se poistettiin ja ei siitä sit sen enempää. Mulla oli jossain vaiheessa vähän kivuliaatkin menkat, mutta nyt ei kyllä oo enää ollut. Tai musta ne tuntuu melko normaaleilta, kun yleensä ekana päivänä napsasen Panadolin ja se sitten auttaa. Joskus kyllä joutuu ottaa muutaman. Mutta tää mun tuhruttelu voi sit johtuakin endosta. Nyt oli tosi lyhyt kierto ja menkat tuli siis liian aikasin. Nyt kp7 ja edelleen tuhruttelee. Meillä siis PAS suunnitteilla, mutta jo se ovis tulee sillee kun normaalisti, niin siirtoa ei päästä tekee, kun sattuisi just viikonlopulle. No, ei auta kun kärvistellä.

Miru, toivottavasti olet toipunut hyvin punktiosta. Ja toivotaan, että mihinkään jossitteluihin ei jää tarvetta, vaan testaat jonkun ajan päästä selkeän plussan! Sinänsä mä tiedän jossittelun, nytkin oon kironnut että miks hätäiltiin niihin hoitoihin just ennen joulua, niin että piina-aikana kaikki tuputti koko ajan glögejä ja viinejä ja otin siitä jo stressiä, että millä hiton verukkeella mä oikein kieltäydyn. No sitten se PAS tehtiin ennen sitä meidän matkaa, ja ei ehkä muutenkaan ollut täydellisin ajankohta. Viimeks kovasti kyselin lääkäriltä, että miten siihen kiinnittymiseen voisi vaikuttaa myönteisesti, kun kaiken pitäisi olla näennäisesti ok. Totesi vaan, että jos ei tärppää, niin on yleensä itse alkiosta kiinni. Eli sillä miten toimii tai ei toimi, ei luultavasti ole hirveästi merkitystä! Joten Miru rennosti voit ottaa, mitään haittaa EI siitä ainakaan ole!

Mites Kesällä sujuu?

 

Sateista iltaa ystäväiset... Mukavaa, että Ennikin ilmestyi maisemiin. Eihän sitä kyllä silloin jaksa kirjoitella, jos on tuollainen tyhjä olo, kuten sanoit. Onneksi tänne voi raapustella juuri oman fiiliksen mukaan. Kiitos kannustuksesta tuossa endo-asiassa. En jaksa siitä nyt sen enempää murehtia. (Tosin se jatkuva pissalla ravaaminen, etenkin iltaisin, on rasittavaa.)
Kauheasti kärsivällisyyttä kyllä kysytään sulta ja mieheltäsi Enni! Jospa se ovis kuitenkin osuisi arkipäivälle!!!

Miru, aika henkeä pidätellen huomaan täällä sua ajattelevani, vaikka nimenomaan pitäisi kannustaa ottamaan sinua rennosti... varmaan ehdit kelata päivän aikana monenlaiset ajatukset läpi. Ja kun niitä päiviä on parin viikon verran, siitä kertyy aika iso kasa keloja (siis kelailukeloja). Onneksi näyt tuulettavan aktiivisesti täällä palstalla. (Myönnän seuranneeni myös pömppisten keskustelua aika ajoin.) Toivottelen sulle kovasti kiinnittymiskipuja!


Missäs Kesä luuraa? Tulethan kertomaan kuulumisia pian, kun joudat emännän kiireiltäsi!

Omaa napaa sen verran, että soitin tänään Naikkarille. Siellä on 6kk jono. Eli jos vasta syksyllä mennään jonoon, se tietää hoitojen alkamista joskus vuonna 2009 ... EIEIEI...
täytynee pitää hätäpalaveri miehen kanssa. En taida ihan tällaiseen taukoiluun taipua :/

 

Onko joku muu näin hullu, että nauttii sateen ropisemisesta ikkunaan? Kun herää siihen ja voi sängyn lämmössä kuunnella, tulee minulle ihanan kotoisa olo. Toinen mitä ihmettelette, on tämä varhainen aika. Tarvitsen aamuuni kiireettömän avauksen. Herään siis turhan aikaisin, jotta voin istuskella aamupalan, kahvikupposen ja lehden/netin kanssa. Koko päivä tuntuu menevän pieleen,jos aamulla joutuu kiirehtimään.. Näitä ikääntymisen mukanaan tuomia erikoisuuksia =)

Enni, kiva että kirjoitit kuitenkin, vaikka olo ei siihen aina annakaan myöden. Tiedän kyllä miltä tuntuu, kun ei halua jauhaa sanallakaan enää hoidoista, vastata kysymyksiin, päivittää tilannetta. Onneksi täällä (meidän pitäisi keksiä joku naseva lyhenne tuosta pitkästä nimestämme) meidän joukossamme voi tuulettaa ihan muitakin ajatuksia. Vaikka välillä se tietty on vaikeaa, kun mullakin toi kyselykausi aina aika ajoin vahvasti nousee esiin :ashamed: Voi kun voisi jollain konstilla varmistaa sen oviksen osumisen optimaaliseen ajankohtaan. Pidetään kovasti peukkuja siitä ja uskotaan - ehkä yhteinen toiveemme kuullaankin jossain.

Ade, kiitos..kyllä se jännitys ja hengen pidättäminen täälläkin vaan on arkea. Tuulettaminen on ihan välttämätöntä, sen huomaa nyt. Kun pääsisi näistä oireiden pohtimisista. Nyt esimerkiksi on rintojen kipu laimennut lähes kokonaan, mikä mulla ainakin viime raskaudessa oli se kaikkein selkein oire.. sitä tuntee itsensä niin tyhmäksi painelemassa tissejään vähän väliä - oisko ne vähän arat nyt?? Kun ei asialle mitään voi kuitenkaan. Joko onnistun tai en, miksi siis tämä jatkuva stressaaminen..ääh..
Teillehän nyt se tauko tuleekin tuosta jonosta aika luonnollisesti. Jos menette nyt jonoon, eikö se tarkoita hoitoja sitten loppuvuonna, mikä sopisi alkuperäisiin taukosuunnitelmiinne hyvin. Sitten saisi kesän viettää huolettomammin, kun tietää, että syksyllä sitten homma laitetaan pulkkaan lopullisesti. Hätäpalaverissa asia kannattaa siis markkinoida miehelle juuri yllä mainitulla tavalla =)

Hups, nyt aika rientää :wave:

 

ensteks Terveuloa Pieni Enkeli! ja pahoittelut tapahtuneesta!

(.) täällä olikin jo kaipailtu....alkaa olla tukala(kivulias) olla kaikin puolin.. annosta laskettiin ja yritellään nyt kärvistellä maanantaihin asti punktioon. nahka on mahasta jo toooosi kipee ja mitkään housut, paitsi verkkarit, ei mahdu jalkaan... no ehkä tää tästä.. yhtään ei tekis mieli enää ainuttakaan piikkiä tuohon nahkaan upottaa, miten se nyt tällä kertaa tekeekin niin häijyä... alku menikin hyvin, mutta nyt, uuuh..

joo jää lyhyeen ei kykene oikeen istumaan tän mahapömpön kans.. palaillaan

 

Mukavaa, että kaikesta huolimatta sekä Enni että Kesä jaksoivat laitella pientä postia...! Hyvää, vai pitäisikö sanoa parempaa vointia teille molemmille! Kirjoitelkaa, jos/kun jaksatte. Kuulolla ollaan.

Komppaan täysin Mirun markkinointilauseita Adeliinin hoitojen suhteen. Miru taitaa olla omalla alallaan tuossa hommassa .

Täällä jännitetään myös Mirun tuloksen suhteen. Kumma, miten sitä suhtautuukin eri ihmisten vauvauutisiin eri tavalla: Mirun puolesta tosiaan toivon, että tärppäisi, mutta sitten omien kavereiden puolesta ei....Skitsofreenista. Tai sitten vain siitä johtuvaa, että isojen ongelmien jälkeen se on paljon "suotavampaa" tai.... Äh, en osaa ilmaista ajatuksiani, mutta ehkä tajusitte. Lisäksi tuo ystäväni (joka siis tuli raskaaksi) puhui vielä reilu kuukausi sitten, että aikovat pitää taukoa tässä kevään aikana töiden takia, ja jatkaa sitten alkukesästä yritystä. Ja sitten kävi tällainen "yllätys"..Jooh, ehkä pahin v.tutus alkaa kuitenkin olla takana ja kohta(puoleen) pystyn varmaan keskustelemaan asiasta ihan toisella fiiliksellä.

Tiedän Miru vallan hyvin tuon tunnelman aamulla, jos aikaa on rajallisesti, sukkahousut ovat rikki ja sopivia vaatteita ei löydy. Hemmetin kiire, jota en itse pysty kuitenkaan erityisemmin hallitsemaan/hävittämään, koska tekee mieli nukkua mahdollisimman pitkään (jos vain nukuttaa...). Onneksi tällä viikolla unet ovat olleet pikkuisen paremmat.

Noista rinnoista vielä...Muistan edellisiltä kerroilta, että toisessa raskaudessa rinnat olivat tosi kipeät, toisella kerralla ei lainkaan. Oireet voinevat vaihdella siis aika tavalla samallakin henkilöllä.

ON: Jee, tänään tulivat ohjepaperit polilta! Synarelan sumuttelu alkaa 16.4., 1. ultra 30.4. (hyvää vappua kaikille ) ja siitä eteen päin varmaan tilanteesta riippuen. Tuota sumuttelun aloittamista jäin tosin vielä miettimään: jos se pitäisi alkaa viikkoa ennen menkkoja, tämän kierron oviksen mukaan aloitus olisi pari päivää liian myöhään....Pitäisiköhän vielä soitella (taas kerran > ärsyttävää ja hankalaa) ja kysellä? Tällä listalla ei taida olla pitkän kaavan henkilöitä, jo(t)ka tietäisi jotain asiasta?

Aika rientää tosiaan, palataan taas!

 

Kummi, soitasoitasoita, sitä varten ne ammattilaiset siellä on! Tai no, ehkä ei pelkästään puhelimessa päivystämässä, mutta kaipa ne mielummin haluaa, että ohjeet on selkeät eikä väärinymmärrykset sotke suunnitelmia. Minä soitan aina ja ihan kaikesta... Ja nyt kun keksin, että lääkärille voi laittaa myös mailia, kuulun vakiopostittajiin Eipä tuohon pitkään kaavaan osaa sanoa mitään.

Onko kellään täällä muuten tietoa, miksi joissain tapauksissa alkiot annetaan jakautua blastoiksi ennen siirtoa, kun taas toisaalla halutaan siirtää nopeasti kohdun lämpöön jakautumista jatkamaan? Kummi, sähän voit sitä soittaessasi myös kysyä :kieh:

Kesälle vaan nyt piiiiitkää pinnaa ja venyvää vatsanahkaa.. Koita jaksaa, pakko vaan ajatella, että tuhiseva nyytti on kaiken kivun ja venymisen (kirjaimellisesti) arvoista!

 

Voinpa hyvin kysyäkin, Miru, jos vain muistan . Soittoaika on huimat puoli tuntia joka aamu klo 7.30-8.00 paitsi perjantaisin...Hyvä, kun suutani siihen aikaan aamusta auki saan . Ja jos saan, linja on tietysti varattuna koko ajan. Lääkärille ei voi soitella, hoitajille vain. Nämä ne on niitä julkisen plussapuolia. Eikun soittamaan :kieh: !

 

Hei taas!
Eilen oli kaikki voimat poissa, mutta jotenkin tuntuu että tämä päivä on taas kerran muuttanut kaiken. Vettä tulee taivaan täydeltä, mutta se ei tunnu haittaavaan kun jotenkin mieli on keveämpi. Onkohan se nyt sitä kevättä vai mikä on. Töissä pitkät tovit juteltiin lapsista ja mukana oli yksi vahvasti raskaana olevakin. Kukaan siellä ei tiedä lapsettomuudesta saatikka keskenmenosta. Hiljaa pidän nämä tiedot itselläni. Ja mitään itkuntapaista ei edes pyrkinyt pintaan. Se oli hyvä huomata, mä jaksan sittenkin olla jokseenkin normaali.

Me ollaan julkisella myös hoidossa. Mulla todettiin PCO vähän yli vuosi sitten ja kun miestä alettiin tutkia löydettiin suurempi syy sieltä. Miehen tilanteeseen ei hormonit tai mitkään auta. Mun oireisto viittaa lääkärin mukaan siihen, että vaihdevuodet saattavat alkaa ennen aikojaan eli tässä ei peliaikaa kovin paljoa ole ja sekin ahdistaa. Hoitoihin jonotettiin sitten loppujen lopuksi jotain 9kk, tosi toimiin päästiin vasta vuoden vaihteessa. Nyt tuntuu, että tämä odottelu saisi jo loppua, eikö tässä jo ole odotettu enemmän kuin laki sallii.

Mua ottaa vahvasti nuppiin tuntemattomien tai ehkä vähän tuttujenkin neuvot siitä miten lapsia tehdään. Ota rennosti, unohda koko juttu, etc... juu niin varmaan ne toimii tällä taustalla. Tottahan se on että tätä lasta (jota ei enää ole) on tekemällä tehty, meilkein hampaat irvessä. Ei varmaankaan ole se paras tapa, mutta mitä ei nainen unelmansa ja suurimman toiveen eteen tekisi kun kaikki "luonnon" konstit on jo kokeiltu.

Kirjoittelen taas kun siltä tuntuu. Pukut pystyssä teidän muiden jaksamiseen ja "onnen onkimiseen", sitähän tämä välillä tuntuu olevan.

 

Heipsis!
Kesä, otahan nyt rauhallisesti siellä ja muista juoda riittävästi.
Miru, mulla on jotenkin sellanen tunne, että kohta sua onni potkii, vaikka oireet vähän heittelehtivätkin. Mullakin oli rinnat kipeet siinä vaiheessa kun raskaustestiki näytti plussaa. Sitten sitten se kipu kyllä laantui. Eli uskoisin niin, että ne oireet vähän vaihtelee päivästä ja tilanteesta riippuen. Miten kauan se blastoiksi jakautuminen vie? Meillä tehtiin punktio perjantaina, niin siitä syystä alkiotkin laitettiin pakkaseen vasta maanantaina joten siirto tehdään sen takia vasta kolmantena päivänä ovulaatiosta, eli käytännössä siis neljäntenä päivänä siitä kun ovistesti näyttää plussaa. Eli ovisplussa ei saisi mulla tulla tiistaina eikä keskiviikkona, koska silloin siirtopäivä osuisi viikonlopulle. No tän kierron alkamisen mukaan, se ovis mitä todennäköisemmin tulee jus silloin kun ei pitäis! En tiedä voisko sitä kiertoa mitenkään nopeuttaa?

Adeliini, joo pyydätte nyt sen lähetteen julkiselle, jotta voitte rentoutua kesäajan hyvillä mielin. Saatte johonkin syksyyn sitten suunnitteluajan. Mekin tehtiin jo vähän matkasuunnitelmia kesäks, vaikka olin ajatellut etten halua lähteä mihinkään, JOS olen raskaana. No, enpä taida olla, joten matkustetaan sit nyt, kun kerran mikään ei täällä pidättele. (Paitsi tyhjä pankkitili :kieh: ).

Pieni Enkeli, hyvä jos tuntuu jo vähän paremmalta. Ja tää odottelu on kyllä ihan syvältä, meinaa hermot mennä, kun alkioita olis pakkasessa mutta nää päivät vaan ei osu kohdalleen! Nuppiin ottaa täälläkin noi ihmisten kommentit ja vihjailut. Joskus tekis mieli kyllä töksäyttää takaisin jotain tosi nerokasta, mutta tähän asti oon pysytellyt hiljaa ja vaan ajatellut, että just joo...

Nyt taidan lähteä laittamaan ruokaa, kun se mieskin jo soitteli nälkäisenä olevansa kohta tulossa.

Mukavaa iltaa kaikille!

 

Moi, pikainen kommentti Ennille (ja muillekin kiinnostuneille). Täältä löytyy joitain faktoja tuosta blastokysta-vaiheesta, kyseessä varsin pitkälle jakautunut alkio (100 solua). Ihan kiinnostavia juttuja, mutta siis puolensa näköjään kaikessa.

http://www.hedelmallisyys.fi/finland/treatment/Female_Treatments/Third_Step/Blastocyst_Transfer.jsp

 

Kuinkas tämä jengi porskuttelee?

Kesä, mikämikämikämikä on tilanne siellä? Kuinka punktio? Kovasti toivon, että kaikki on hyvin. :heart:

Itse olen kokenut oikein kunnon piinailun tuskaa. Eilen olin varma, että kaikki toivo on menetetty. Tein omia gynegologisia tutkimuksia proge-kapselin laiton yhteydessä ja löysin kohdunnapukan pehmenneenä ja alas laskeutuneena (kuten ennen kuukautisia). Itkin ja surin ihan tosissani eikä työstäkään meinannut tulla mitään. Onneksi sain niin paljon tietoa puolesta ja vastaan, että saatoin jatkaa vielä testipäivän odottelua..ainakin toistaiseksi. Kunnes uusi havainto minut lamaannuttaa Muuten ei oireita sitten olekaan. Olotila on kaikin puolin normaali (paitsi, no joo tiedättehän että kaukana siitä). Onneksi viikonloppu tulossa ja tällä kertaa paljon ohjelmaa tiedossa, ajatuksia ehkä muualle.

Rohkenin eilen tapaamaan kaksi henkilöä pömppisten puolelta. Spontaanit treffit olivat huippuhauskat ja oli ihanaa jutella kasvokkain vieläkin näistä samoista asioista ja niin monista muista. Varsinkin eiliseen olotilaani tuo tapaaminen teki terää.

Lähdemme tänään sukuloimaan ja huomenna illalla kotiin taas. Voikaa hyvin :heart:

 

Perjantaita ystäväiset!
Kiva Miru, kun jaksat pitää palstaa pystyssä! Täytyy heti kommentoida, että tuo teidän spontaani tapaaminen kuulosti tosi tosi hauskalta!
Ja kun vielä tuli noin hyvää saumaan kannaltasi. Uskallan tältä pohjalta ehdottaa samaa, että joskus vaikka tavattaisiin porukalla Hesassa; isommalla tai pienemmällä joukkiolla!
Jätetään hautumaan..?

Oikein hyvä Miru, että olet ohjelmoinut viikonloppusi. Se on varmaan tehokkainta stressinhallintaa! Toivotan piiiitkääää pinnaa ja lukkoa testikaapistoon.

Sairaalaympyröissä muuten käyttävät tuota ilmaisua "ohjelmoida" jotenkin hassusti, esim. kun menin kaavintaan hoitaja "ohjelmoi" sen minulle. Heh, sitähän voisi soveltaa muuhunkin "Ohjelmoin itseni siiderille" tms. Jutut näköjään menevät tällaisiksi
perjantain viime minuuteilla yksin töissä!

Todellakin, Kesän uutisia odotellaan..?! Laitahan viestiä, tai karautamme pian porukalla pihallenne tsekkaamaan tilanteen...

Ihanaa, Kummi, että teidätkin on nyt "ohjelmoitu"! Todellakin, vappuna pääset jännäilemään munasaalista. Raportoithan vaihe vaiheelta, kuinka kaikki sujuu?
Millä mielin aloitat sumuttelua?

Nyt on kiire junalle, joten kerron pika pikaa uusimmat omat navat.
Mies on jotenkin ihmeellisellä tavalla herännyt asioihin ja suostuvainen
ehdotuksiini... eli nyt sitten saatan kuitenkin ottaa yhden kierron Clomeja - löysin jopa yhden apteekin, jossa oli yksi satsi jäljellä - ja sitten kesäkuulle varailisin jo aikaa
Väestöliittoon!! Huuiii! Aion käyttää henk.koht.säästöni siihen. Eli tällä aikataululla mentäisiin putkitushommiin ehkä elokuussa? Riippuen tietenkin muutamista jutuista. Aion lisäksi pyytää polin lekuria laittamaan paprut Naikkarille vetämään. Nyt on siis aika monet verkot vesillä yhtäkkiä. Sysäys tälle kaikelle on varmaan tullut osittain täältä teiltä siskoset! Olette sellaisia rohkeita ja sisukkaita naisia, että eihän se voi olla tarttumatta!!
Niin ja yksi näkemäni vauvauni sai mut myös todella tarmokkaaksi.
Ehkä mieskin on nyt vaistonnut, että vaimolla on aika kova draivi päällä, aiemmin olen epäröinyt enemmän.

Voikaa hyvin ja sanoisinko paksusti!!

Kuulumisiin taas pian!

Nimim. Hemmettiin tauot

 

Voi Miru, et nyt lähtis niitä napukkoja tunnustelemaan. En oikeesti usko, että se ainakaan näin alkuvaiheessa kertoo mitään faktaa, oli se sitten missä asennossa hyvänsä! Itse en oikeesti mitään tiedä, kun oon onnistunut pysyttelemään erossa siitä. Ainakin toistaiseksi. Tiedän kyllä miltä susta tuntuu, kun ensin toiveet on tosi korkeella ja sitten epäilyt ja pelko epäonnistumisesta alkavat hiipiä jostain kavalasti tonne pään sisälle. :hug: Koita kestää, vaikka piinaavaa onkin!

Adeliini, vautsi vau siellähän on lähdetty nyt tomerasti kohti seuraavia etappeja. Ehkä se on hyvä suunnitella ja ennakoida, kun nämä jonotustilanteet ym. ovat aina mitä ovat. Niin, ei sitten jälkikäteen tarvitse harmitella, että taukoilun jälkeen joutuu johonkin loputtomalta tuntuvaan jonoon. Toivottavasti me hoitohuuruiset ei olla kuitenkaan sulle luotu liikaa paineita... Onkos ne clomit nyt loppu koko valtakunnasta, vai mistä on kyse? Harmi ettei oo mitään ulkomaanreissua tiedossa, sieltähän vois tuoda vähän isomman kasan kerralla. No ei, vitsivitsi, en siis aio mitään laitonta lääkevälitystä pistää pystyyn! Ihmettelen vain, että miten ne clomit nyt on niin totaalisen vähissä!

Omaa sen verran, että kävin eilen jo ultrassa, joka oli ssi kp10. Piti ottaa se niin aikasin kun viimeks kp12 oli tilanne jo niin pitkällä, että ovisplussa pärähti heti seuraavana aamuna testiin. Nytpä ei sitten ollut siitä pelkoa, sillä johtofollikkelia ei vielä edes näkynyt, ainoastaan jotain pienempiä folleja, vaikka limakalvo oli ihan ok. |O Vähän siitä säikähdin, että joko mulla munasarjat lakkaa toimimasta, vai onko tää eka merkki jostain mummotaudista. Ens tiistaina sitten uudestaan, toivottavasti siihen menessä, homma olis mennyt parempaan suuntaan ja että kierto vaan hidastelee, jotta siirtoajankohta ei osuis sitten viikonloppuun! Eli se siitä säännöllisestä kierrosta! VÄhän kyllä ahdistaa, ja mies on saanut tuntea sen nahoissaan. Ei sitä kärsivällisyyttä löydy täältä vieläkään riittävästi.

Ai niin se piti sanomani, että mäkin oon alkanut miettiä josko rohkenisin tapaamista ehdottaa. Vähän kauhistuttaa, että jos sitten tunnetaankin jo jostain kautta ennestään, täällä Suomessa kun on niin pienet piirit... Mutta eipä kai se mikään maailmanloppu olis, jos näin kävisi... Kyllä sitä tuntee itsensä niin yksinäiseksi välillä, että mikä olis ihanampaa, jos tän kaiken kamaluuden keskeltä löytyis ihmisiä, joiden kanssa vois jakaa tätä tuskaa ja sitten muutenkin ystävystyä!

Missäs muut kaverukset lorvii, varmaan jossain ulkona auringossa. Ihan pakko itsensäkin sinne ulos värvätä, että saa sen pakollisen d-vitamiini annostuksen ihan luonnonmukaisesti!

Nauttikaahan viikonlopusta!

 

Lisäys: Ohjelmoin itseni nyt siis pukemaan ja pihalle.

 

Aurinkoinen MOI B)

Kysyitkö Enni lääkäriltä niistä pienistä folleista ja mieleesi hiipineestä "mummotautipelosta"? Luulisi kyllä, että lekuri sanoisi jotain, jos sellaista epäilisi! Voi miten äärettömän turhauttavalta kuulostaa tuo odottelu ja jännäily ja kun mitään ei voi tehdä asialle itse!

En nyt tiedä onko tämä ihan höntti lohdutusyritys, mutta itseäni joskus rauhoittaa ajatella, että tämä on nyt yksi (vaikkakin luvattoman pitkä) vaihe elämässä, kun omia ja miehen hermoja koetellaan näillä asioilla. Päättyipä tämän miten hyvänsä, tämä stressailu loppuu joskus. Viimeistään siinä mummotautivaiheessa. En yhtään tarkoita tylyttää tässä, vaan tuoda ikään kuin perspektiiviä asiaan. Vaikka emme voi tietää ihan varmaksi,mitä elämässä tapahtuu, ainakin haluan uskoa ihan varmasti siihen, että elämä kantaa lopulta.

Tuohon Mirun napukka-tutkailuun en osaa kyllä sanoa mitään. Täytyy tunnustaa, etten ole paikallistanut vielä kyseistä kehonosaa itsestäni. Silti rohkenen yhtyä Ennin toppuutteluun. Enkä usko, että yksin tuon asian perusteella voi todentaa tai poissulkea raskautta.
Mutta niinhän se menee, että kropasta niitä vihjeitä etsii, vaikka kuinka takoisi mieleensä, että myös oireeton olo voi tarkoittaa raskautta.

Kesä taitaa pitää nyt kunnon nettibreikkiä?! Missä olet kamu?

Mietin, kuinka sekopäisen vaikutelman tässä tulee antaneeksi itsestään? Olen kyllä uskomattoman nopea käänteissäni. Ja tämä koskee muutakin elämääni. Onneksi mies on pysynyt tähän asti jotenkin kärryillä ja vauhdissani. Kiitos Enni huolehtimisesta. Voihan olla, että hain hieman ylimääräistä vauhtia täältä palstalta, mutta koen sen enemmän kuitenkin rohkaisuna kuin kiirehtimisenä... Olen nyt tyytyväinen tähän tilanteeseen, että toisaalta on vähän taukoakin tulossa, mutta silti suunnitelmat etenevät. Hain tänään tosiaan ehkä Etelä-Suomen viimeiset Clomit apteekista. Eihän niiden napsiminen oikein ilahdutakaan, mutta olenpa sitten toiminut lääkärin ehdotuksen mukaan. Jospa tähän kuuriin voisi suhtautua nyt vähän lunskimmin kun tietää, että muutakin hoitoa on suunnitteilla.

Hauska kuulla, Enni, että sinäkin olet mietiskellyt tapaamista. En osaa kuvitella oikein muuta erityisen hankalaa tilannetta tapaamisen kannalta, kuin että joku entinen tai nykyinen asiakkaani tulisi siellä vastaan, mutta riski lienee aika olematon... kun kuitenkin suurin osa asiakkaistani on kouluikäisten lasten perheitä. Minun puolestani voidaan kaavailla treffejä vaikka kevät-kesälle!

Rattoisaa lauantaita frendit!

 

En oo mihinkään hävinny, kivaa kun on kaipailtu jo.. on ollu kiirettä etten oo ehtiny kirjottamaan..sori.

Just kahdeksalta meni pregnyl ja taas onnistuin sähläämään, miksiköhän se ei koskaan mee putkeen tuo homma? Naputtelin ilmoja ruutasta ja painoin mäntää"kevyesti" saadakseni kaikki ilmat pois, niin spruuuuut ja niin lensi ilmaan... no onneksi oli paketissa se ylimääränen jauheampulli.. no maanantaina nähdään tuliko tarpeeksi ainetta vaiko liikaa..huoh, tumpelo mikä tumpelo..

Mie oon käänteissäni ihan samanlainen ku sie Ade, tuuli vie tuuli tuo-meiningillä mennään.. just nyt tuntuu ettei oo väliks että tuleeko tästä vaavia.. mie ostan uuden hevosen jos tää homma kusee ja olkoon mokoma .. mutta mieli seilaa ku valtamerilaiva meikäläisellä...

Ihanaa tää kevät kun on virtaa ku pienessä kylässä.. voisin puuhata tuolla navetalla kaiket päivät.. ja pihaa oon kaaputellu kauheella innolla.. lehmilläkin on ihan hurjia kevätkiimoja nyt, oikeen kimppakivaa.. oottavat nekin kovasti jo laidunkautta, ei tuo tarhailu oo niin kivaa ku laitumella vaeltaminen ja tietty syöminen.

joo, mutta nyt tarvii painua saunaan ettei ehdi jäähtyä.. tuun maanantaina kertoon punktio-kuulumiset..

 

Moi Kaikki!

Tasapuolisesti kaikille toivottelen täältä jaksamisia ja tsemppiä Sitä me kaikki varmasti tarvitaan, ollaan sitten missä tilanteessa tahansa..

Mä olen yrittänyt nyt hoitotauon aikana olla ajattelematta mitään, aika hyvin siinä onnistuinkin! Oltiin New Yorkissi nollaamassa, kuumeessa kipeänä, ostettiin uusi asunto ja käytiin duunikokouksessa (ollaan siis edelleen samassa firmassa töissä)

Mulla on tässä kahden viikon aikana kaksi kaveri saanut lapsen, toinen tyttö, toinen poika, molemmat tehtiin ihan luomuna ilman suurempaa yritystä! Ja molemmista olen TOSI onnellinen!! Mua ainakin aikoinaan näissä asioissa helpotti lukea kirja "Rakkaustesti". Mut me ollaan kaikki omissa vaiheissa tässä lapsettomuusprosessissa. Toiset on vielä pyörittelee asiaa, toiset on jo tietyllä tavalla "hyväksynyt" asiat.. Mut aina se tulee muokkaamaan sun omaa persoonaa!!

Mustakin olisi kiva treffata! Mulla ei ole yhtään kaveria, jotka olisi tässä samassa tilanteessa. Ne jotka on lapsettomia, on sitä siitä syystä, että ei ole sattunut hyvää miestä vastaan!

Meillä alkaa PAS parin viikon sisään! Eli kohta taas sydän pakahtuu joko onnesta tai pettymyksestä..

T. Babylonia

:hug:

 

Hyisen kylmää sunnuntaita leidit!

Kiitos teille ihanat tsemppauksesta. Mikä siinä onkaan, kun itselle ei voi tuota samaa sanoa peilin edessä, vaikka toisia osaa kyllä rauhoitella asioita tarkastella huomattavasti optimistisemmin. Onneksi toimii tämä YYA-sopimus meillä loistavasti. Napukat on nyt jätetty rauhaan, mutta eilinen tuhru pelästytti samalla kun vatsa kramppaili menkkamaisesti. Tänään ei ole noita tuntemuksia enää ollut, nyt iski vain kunnon kevätflunssa päälle. Taisin vilustuttaa itseni, kun viiletin kevättakissa liian aikaisin. 3 yötä testipäivään. Voi olla etten kyllä testiä uskalla silloin aamulla tehdä, sillä mies on reissussa iltaan saakka.

Täällähän ollaan kaikki vauhti päällä lähdetty tai lähdössä hoitoihin.

Kesä, olipa kiva kuulla, että voit hyvin ja kaikki etenee suunnitelmien mukaisesti. Pelkäsin sen hyperin jo tulleen ennakkoon, mutta onneksi ne olikin vain kiireet, mitkä pitivät sut täältä poissa. Kevät on kyllä upeaa aikaa. Odotan itsekin pääseväni pihan kimppuun. Haravat ja lapiot odottavat jo rivissä vajan seinustalla.

Kummillakin alkaa sitten sumuttelut keskiviikkona ja vapuksikin on jo ohjelmaa. Luonto on hedelmällisimmillään keväällä, miksei siis mekin.

Enni, luotetaan, että se johtofolli siellä kasvaa vaikkakin hieman hitaammin tällä kertaa. Kierrot ja kropan toiminta tuntuu vaihtelevan ihmeellisen paljon eikä tuosta voi tehdä minkäänlaisia päätelmiä alkavasta mummotaudista. Hus moiset ajatukset! Laatu kasvaakin hitaammin kuin sekunda. Luottavaisin mielin ultraan vaan.

Ade, huippua, että iso pyörä lähti pyörimään vauhdilla. Itse olen harmitellut - vaikka turhaa se onkin jälkikäteen - ettemme lähteneet tosi toimiin jo aiemmin. Kun kuitenkin elämä, luonto, kroppa, ennalta arvaamattomat muuttujat kyllä suovat niitä pieniä huilitaukoja vielä matkan varrellakin ihan riittämiin. Silloin kun on odottanut jo ennakkoon mielestään ihan liian kauan, ei vaan pysty noita pikku taukoja hyödyntämään - ne kokee pelkästään maailman epäreiluimmilta hidasteilta (nimin. kokemusta riittää). Onnea siis päätöksestänne!

Onnea Babylonialle PAS:in aloitteluun. Pienelle Enkelille voimia edelleen kokemuksenne käsittelyyn. Anna surun tulla ulos niin kuin se tulee :hug:

Tapaamiseen minäkin lähtisin mieluusti. Olisi oikein mukavaa jutella kasvokkain ja nähdä ihminen nimimerkkienne takana. Sama pelko kuin Ennilläkin jonkun vanhan tutun tapaamisesta meni ohi tuolla viime viikkoisella tapaamisella. Ei sillä tosiaankaan olisi mitään väliä vaikka niin ihmeellinen sattuma kävisikin.

Mukavaa alkavaa viikkoa. Pitäkää itsenne lämpiminä kamalan koleasta säästä huolimatta!

Miru

 

Sohjoista sunnuntaita koko poppoolle!

Näillä leveysasteilla ei kevään oikullisuudesta ole ainakaan ollut mitään epäselvyyttä; aamulla satoi alijäähtynyttä vettä, joka jumahti mukavaksi jääkerrokseksi mm. auton tuulilasiin...Lenkillä oli kamala tuuli ja kohta sataa varmaan niitä akkoja tai puukkoja...

Säpinää on ketjussa jälleen ollut! Mirulle toivottelen runsaasti kärsivällisyyttä ja tyhjäpäisiä ajatuksia muutamaksi seuraavaksi päiväksi. Adeliinin päätöksestä oli mukava kuulla; hommat siis lähtevät alkusyksystä käyntiin, kiva! Babylonialle olen kateellinen New Yorkin-matkasta. Ollaan miehen kanssa puhuttu useammin kuin kerran siitä, miten kiinnostavaa siellä olisi käydä. Ei olla saatu vaan vielä mitään varattua...enkä tiedä, onko kesällä oikein varaakaan.

Kuten Miru sanoikin, munikset kasvavat kyllä ihan jonkun muun tahtiin kuin omien toiveiden ja ajatusten. Mulla oli pari pitkää kiertoa alkutalvesta ja nyt taas parissa viimeisessä lyhentynyt selvästi. Eikä niistä sen kummempaa vaivaa ole ollut. Kärsivällisyyttähän tietysti taas koetellaan...mutta eikös ne miehetkin juuri sen takia ole olemassa ?

Kesälle valtavasti tsemppiä punktioon! Ilmoittele itsestäsi, kun ehdit/jaksat!

Jeps, Miruliinin kannustamana soitin ivf-hoitajalle torstaina ja ihmettelin sumutteiden aloituspäivää. Hän soittikin sitten perjantaina takaisin konsultoituaan lääkäriä, ja ilmoitti, että voin aloittaa Synarelan jo tänään. Ensimmäiset sumut on nyt siis nenään ohjelmoitu, eikä olo ole ainakaan vielä muuttunut mummomaiseksi . Eka ultra siirtyi myös parilla päivällä lähemmäs ja silloin kai aloitetaan pistokset, jos omat hormonit jne ovat nollatilassa. Meillä mennään siis pitkällä kaavalla, joten punktio on vasta viikolla 20. Jännittää jo nyt...Mitenkähän sitä jaksaa sinnitellä sinne saakka!

En muistanut Mirun plasmoista (olikos ne sen nimisiä...?) kysyä, mutta huomasin, että olit saanut kattavia vastauksia toisessa ketjussa...

Treffit olis kivat! Paitsi että Helsingin suuntaan olen tulossa luultavasti vasta kesällä :/ . Taidan olla siis mukana hengessä ja kuulla tuoreimmat jutut sitten tätä kautta.

 

Kummi, annetaan anteeksi, ettet kysellyt plasmoista mitään. Ja kuule, parempi ehkä niin. Jos tuollaisia olisit mennyt kyselemään (blastokystista), olisi hoitaja voinut konsultoida lääkäriä ihan muista asioista - onkohan tämä nainen sitten kuitenkaan ihan vielä valmis aloittamaan vielä tätä prosessia

Treffit sitten kesällä myös niin pääsee Kummikin mukaan. Ja kuulkaa, unohdin hehkuttaa, että mulle tuli Kelasta vihdoin The lappu, joka takaa kaikki lääkkeet loppuvuodeksi alehintaan 1,50 ? /ostoskerta. Mitäköhän kaikkea sitä tarvitsisi, täytyy varmaan kirjoitella listaa ja kädä sitten työpaikkalääkärin juttusilla.

Hui, takaisin huopien alle. Olen tehnyt sinne sellaisen mukavan pesäkolon, jossa voi kuunnella sateen ropinaa, lueskella kirjaa, syödä eväitä ja ajatella tyhjäpäisiä. Tytön kanssa ollaan harjoiteltu kellonaikoja ja käy sekin kuulkaa mukavasti siellä huovan alla vähän salaperäisissä retkitunnelmissa. Suosittelen kaikille!! :heart:

 

:attn: punktio ohi, kivuliain ikinä...mutta hengissä selvisin kuitenkin. Nyt kun pystyis/jaksais ottaa rauhallisesti ja lepäillä.
Aamusta oli heti säpinää, hieho otti ja poiki aamulla, siitähän tietty aikataulut sekasin, mutta vaan vartin myöhässä oltiin klinikalla.

Nyt taidan lähtee kahvin keittoon ja sit pötkölleen hetkeks ennenku lähden lypsylle raahustaan hissun kissun.

 

Kesälle täältä käsky ottaa rauhallisesti nyt! Ei toista hyperiä, eihän! Kiva, että meni hyvin ja vaikka kivut ovatkin kovat, on se vaivan arvoista - ainakin niin itse jälkikäteen ajattelin. Mutta mikä oli punktion tulos, oliko soluja minkä verran? Ja onko siirto keskiviikkona?

Mun tekisi mieli perua eiliset sanani lääkekattohehkutuksesta. Tänään kun piti sitten oikeasti mennä tämän flunssan takia lääkäriin ja siellä olikin tulehdukset poskiontelossa ja keuhkoputkessa. Ja lääkkeitä kirjoiteltiin, juu. Ois pitänyt pitää se suu taas supussa eikä laskea leikkiä vakavista asioista :kieh:
Täällä nyt sitten sairaslomalla 3 päivää eteenpäin. En saa jännitystä lievittää työtouhuilla vaan tuijottelen seiniä..ja surffaan netissä