Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...

Kiitos Adeliini, että kaivoit pinomme jostain uumenista. Itsellä on ollut mukava ulkoilupainotteinen viikonloppu. Olo on ollut jotenkin niin oma itsensä jo vähän pidemmän aikaa. Tosin pieniä tunteenpurkauksia ajoittain. Tänään kun mies valitteli minun väsymystäni, puuskaisin:"työnnä itse tuo lääke per...si ja ole pirteä sen jälkeen" :ashamed: No, mies on onneksi oppinut, eikä enää provosoidu noista. Mutta muuten siis elellään nyt sitä "taukoa", lugesteronia käytän vielä ensi viikon, ja vaikka turhalta se tuntuu, ei uskalla lopettaakaan.

Kummi, toivottavasti menkat alkaa - JOS YLIPÄÄTÄÄN OVAT ALKAAKSEEN - sopivasti, ettei inssi jää tekemättä hiihtoloman takia. Toisaalta teillähän sitten seuraavaksi kuitenkin aloitetaan ivf-hoidot, eikö vaan, vai onko siinä pidettävä yksi lääkkeetön kierto vielä välissä ja antaa kropan tasoittua?

Adeliini, jaksamista vaan niiden clomien kanssa. Miehelläsi on hyvä asenne - suodatin päälle vaan kaksin kerroin mielellään. Miehillä on onneksi taito olla jäämättä murehtimaan ja märehtimään asioita. Ehkä se helpottaa heillä asioiden käsittelyä. Eipä silti pidä vähätellä heidän kokemaa surua ja tuskaa näissä asioissa. Itse tunnustan :attn: odottavani liikaa mieheltä sitä ainaista vahvana tukipilarina jaksamista. Vaikka ihana järeä kalliohan tuo onkin.

Kesä-74, onnea huomiseen jälkitarkastukseen. Tulethan kertomaan kuulumisia kun jaksat/ehdit.

Enni, tilanteesi kiinnostaa myös. Miltä vaikuttaa siirron suhteen?

Lokoisaa illanjatkoa ja viikon alkua :heart:

 

Täällä tuli eilen tikkuun ovisplussa, joten huomenna otetaan soittoa klinikalle. Olen vähän pihalla tästä hoidosta itsekin mutta luultavasti ti tai ke päästään siirtoon ja sitten luget päälle. Tuntuu aika helpolta ettei tarvitse muiden aineiden kanssa vekslata!

Adeliini, täällä on kanssa mennyt kiertoja sivu suun, kun ei vaan oo jaksanut eikä huvittanut väkisin yrittää. Lisäksi on ollut muita maantieteellisiä esteitä, ja ajoitus ei oo senkään takia ollut kohdillaan. En tiiä miten sen spontaanin seksin oikein sais pidettyä yllä kaiken tän häslingin keskellä...

Toivottavasti Adeliinin ja Kummin miesten suodattimet ovat kestävät, ja selviätte hormonimyrskyistä nyt helpommalla!

Miruliini, kiva että siellä on kanssa ollut parempi ajanjakso, samoin täällä. Nautitaan ja säilötään mukavista hetkistä voimaa tuleviin koitoksiin, joita ei toivottavasi kovin montaa kertaa enää tulisi eteen tämän vuoden puolella! Siis koitoksia tarkoitan.

Itselläni vaikuttaa ens viikon tuleva lomakin jo mielialaan. Lentäminen vain vähän mietityttää, että onko siitä jotain haittaa esim. kiinnittymiselle? No, eipä se kiinnittyminen ole tähän astikaan meillä onnistunut, niin ei kait yks lentomatka tässä konkurssissa tunnu! :kieh:

Tsempit kaikille tulevaan viikkoon ja jatketaan taas varovaisen toiveikkaasti eteenpäin!

 

Enni, hurjasti onnea siirtoon pääsystä! Tulethan kertomaan mitä ja milloin tapahtuu! Sinuna luottaisin, siihen, että pieni alkioraukka siellä lentämässä yläilmoissa pelästyy niin, että tarrautuu äitiin entistä kovemmin kiinni eikä päästä irti ennen kuin tilat alkaa käymään ahtaaksi! Onnen :hug:

 

Reissusta kotiuduttu ja jälkitarkastuksessa myös....

kaikki oli oooookkkkkk! Menkatkin alkoivat, ovulaatiokin ollut siis kroppa toimii jo nyt kolme viikkoa kaavinnasta, upeeta! Perjantaina oli mahassa menkkavihlontaa(tms) muttei vuotoa näkyny koko viikonloppuna, tänään sit ultrassa löytykin iso hyytyny verilöntti kohdunsuulta tukkimassa tietä, sen lekuri imas pois ja ruiskullisen vanhaa verta myös kohdusta, nyt vuotaa normaalisti, ihme homma.. limis oli vaan n 4mm eli menkat on tosiaan alkanu sillon perjantaina, no eipähän tarvii nyt enää montaa päivää vuodella..

Ja uusi ivf alkaa siis seuraavien menkkojen alusta, ehtii limakalvot toipua kaavinnasta ja voidaan maksimoida mahdollisuudet, lyhyellä kaavalla tällä kertaa, edellisestä ivf: stä tuli sen verran ärhäkkä hyperi että nyt yritetään välttää sitä.. myös pienemmät pistosannokset tällä kertaa.

Ihan kun olis uusi sivu käännetty elämässä, suru ja ahdistus väisty nyt ainanki hetkeks kun on mitä odottaa tulevaisuudessa, ja saanpahan hypistellä ainankin reseptejä jos jotain konkreettista toditusta haluaa, heh..
Huomenna meen verikokeissa käymään ja mies sit perjantaina oman osuutensa käy hoitamassa...

Elämä menee eteenpäin vaikka välillä se ei siltä tuntunutkaan...

 

Missäs kaikki on?

Tänään kävin verikokeissa klinikalla, mies menee sit ens viikolla hoitamaan oman osuutensa,,
ja miulla on myös samalla kontrolliultra kun kohdun limis oli tosiaan mahdottoman ohut vielä, tieety menkoistakin johtuen.. ihanaa oli jutella hoitajan kanssa keskenmenosta ja muutenkin.. ja oma lääkärimmekin kävi juttelemassa juniorimme kanssa, oli jotenkin ihanaa että tapasivat, lääkäri ja poika.... heillä on kuitenkin paljon yhteistä, ilman lääkäriä ei olisi poikaa... ja lääkäri oli todella otettu meidän vierailusta.. tosi hyvä mieli jäi.., ihan hellyyttävää suorastaan.. mieli on kyllä nyt tosi hyvä, keskenmenon tuska jotenkin tänään kaikkosi, suunta on nyt tulevaan eikä tarvitse miettiä menneitä...

tulkaahan linjoille porukat!!! Ihanaa että on kevät!!

 

Mahtavia uutisia Kesä!! Hienoa, että kroppasi on toipunut ja menossa vauhdilla kohti uusia vaiheita. Lepäilehän tämä kierto ja kerää voimia ivf-koitoksiin... no joo, helpommin sanottu kuin tehty se "rauhassa lepäily", tiedetään...
Enni, joko siirto on tehty? Miruliinin lento-alkion kiinnittymis-teoria oli mielestäni vakuuttava,
eiköhän lähdetä siitä, että se toimii kohdallasi
Miruliini, mites teidän "taukoilu" sujuu?

Kummi, kysyit Clomeista. Aloitan ne tänään eli nappailen niitä kiertopäivinä 3.-7. Uskon, että selvitään tällä kertaa hienosti näistä mömmöistä ja miehet hengittelevät rauhallisesti filttereidensä takana... (siis jos nyt ylipäätään joudut Clomittareksi ryhtymään). Ajattelin kokeilla Clomin ottamista illalla, jos vaikka oireita olisi päivällä vähemmän. Eli ihan kohda vetäisen ekan. Nyt kun pidin yhden kierron taukoa, tuntuu, että on paljon paremmat resurssit lähteä taas Clomi-rulettiin.
Ja jos ei tämä kierto tuo plussaa, soitan polille ja mennään juttelemaan jatkosta. Niin sovittiin. Mutta ei mennä nyt asioiden edelle...

Olette tytöt/naiset kyllä mahtavia ja tosi tärkeitä. En voi missään enkä kenenkään kanssa vaihtaa ajatuksia näistä asioista niin avoimesti ja ymmärtäväisessä hengessä kuin täällä - KIITOS!

 

Moi kesä, olitkin samoihin aikoihin linjoilla. Olipa mukava lukea noin positiivisia kokemuksia lääkäristä!! Nyt vaan tosiaan lippu korkealle ja kohti plussatuulia Ja samat sanat: Onneksi kevät tuli tänäkin vuonna. Ulkona on jo aivan ihana valo alkuillasta..!

 

Näin maanviljelijänä sitä haistaa kevään jo hyvissä ajoin kun sydän halajaa jo pellolle möyrimään, kyllä se on oikeesti kohta täällä.. ihana vuoden aika!!!!!!!! Kohta saa taas nähdä työnsä jäljen.. kyvät siemenen ja se kasvaa isoksi kasviksi ja sitten onkin sadon korjuu... elämän kiertokulkua....ihanaa!!! onnellinen oon kun saan tehdä tätä työtä!!

 

Aivan. Toivotaan, että ne siemenet myös sisällämme alkavat kasvaa tämän perusteellisen kyntämisen jälkeen... (sori, oli ihan pakko!)
Työniloa!

 

Voi itku...kirjoitin toooosi pitkän kirjeen ja se katosi, kun yritin lainata loppuun Adeliinin kiitoksia!!

Nyt siis lyhyesti, Kesä, ihanaa kuulla, että kaikki oli hyvin ja että olet päässyt henkisestikin jo paljon paljon pidemmälle. Viime päivinä paistanut aurinko antaa meille kevään haistelijoille kummasti voimia.

Abeliini, teilläkin tilanne vaikuttaa hyvältä. Vaikkei pidä mennä asioiden edelle, tieto että aletaan miettiä uusia ratkaisua helpottaa ja mahdollistaa sen tästä hetkestä nauttimisen. Clomit illalla on varmaan hyvä ratkaisu, sillä ne myös väsytti ainakin itseäni kovasti. Kas kun ei koskaan tullut mieleenkään.

Oma tilanne on ihmeen rauhallinen ja tauko on jo henkisesti päällä, vaikka virallisesti se alkaa lauantaina, jolloin teen testin. Tämä vaan, jotta voin lopettaa lugesteronin (ällötahma) ja antaa vuodon tulla. Onhan tuolla piinailijoissa tullut kaikenlaista huulta heitettyä Aslakin (masuasukkini, joka sai nimensä testipäivän nimpparista) poikkeuksellisen rauhallisesta ja hiljaisesta luonteesta, sillä olen kyllä niin oireeton kuin olla saattaa, mitä nyt luget väsyttää ja aiheuttaa ajoittaista pahoinvointia.

Mukavaa keskiviikkoa ystäväiset, jatketaan tätä korvaamatonta keskustelua taas! :heart:

 

Kesä! Mahtava juttu, että asiat menevät parempaan suuntaan ja olet selvästi saanut voimaa.

Miruliini, nyt minulla pätkii, miten teillä onkaan tästä seuraavaksi tarkoitus edetä (siis jos on tarvis)?

Adeliini, hyvä että sielläkin on suunnitelmat jo eteenpäin, mutta tietenkin peukutellaan ettei niitä tarttis otta käytäntöön?

Miltäs KUmmin tilanne vaikuttaa?

Täällä on siirto tehty, ja meni ihan hyvin. Alkioita oli jouduttu sulattamaan kahdesta eri alkioista, joissa oli kummassakin 2 kpl, koska ekasta eivät olleet selvinneet .

Tämä yks kuitenkin meni perille, ja elättelen kovasti toiveita että olis sitäkin sitkeämpi laatuaan... Muutenkin olen hirveen toiveikas, mikä kyllä sitten kostautuu, jos tulos onkin negatiivinen. Hui, en uskalla edes ajatella sitä! Vähän jo kyllä olen miettinyt hoitoja eteenkin päin ja alkanut henkisesti valmistautumaan siihen että toinen IVF taitaa tulla eteen.

Kevättä myös odotellen, Enni.

 

Heipä hei,

Enni, kuulostaa tosiaan siltä, että sitkeämmän yksilön olet kyytiisi saanut, eli toiveet korkealla vaan. Ainakin minun logiikan mukaan, sitkeällä on varmasti paremmat mahikset selviytyä edessä olevista koettelemuksistakin.

Mulla toiveet taas romahti. Ei nyt kovin korkealta voi sanoa, mutta ainahan sitä toivoo. Eli, menin sitten tekemään testn jo tänään tuskissani, ja puhdas negahan sieltä pärähti. En uskonut, että kotikonstit tepsisivät, mutta silti piiiikkuisen kuitenkin toivon, tulisko meille nyt se ihme eteen, mistä välillä kuulee puhuttavan..
Niin Enni, kuten kysyit, meillä jatkuu siten, että seuraavaksi pidämme ihan oikean tauon ja sitä seuraavasta kierrosta sitten aloitetaan ivf. Onneksi on siis paljon vielä kokeilematta. Saa nähdä vaan kuinka pitkälle kroppa ja rahat kestää. Ja mieli. :'(

 

Voi Miru. Katselinkin tänään kalenteria ja huomasin tuon lauantaisen Aslakin päivän, josta mainitsit...ja nyt sitten täällä oli tämmöinen viesti sinulta. Iso lohturutistus :hug:
Niin inhimillistä ja ymmärrettävää, että toivon herätessä haluaa tehdä testin (arvaa vaan montako hieman hätiköityä tikkua täällä on tullut pissittyä...) ja sitten .... ei mitään. Siinä tuntee lyövänsä päätä seinään. Tai kuin raaputtaisi AINA tyhjän arvan!! Ja kun nämä "ihmeet" kuitenkin ovat mahdollisia!!

Enni, hyvältä kuulostaa ja mukavaa, kun rohkenet mennä fiilisten mukaan! Kaikki peukut teille ja pienelle kyytiläiselle. Koskas pääset testailemaan?

Kesä, missäs tunnelmissa olet nyt? Toivottavasti positiivinen vireesi on jatkunut ja resepti taskussa lupaa hyvää tulevaa!

Minä olen kiitollinen siitä, että kaksi ekaa clomia on päästäneet mut helpolla fyysisesti...ja etenkin psyykkisesti. Toisaalta ne pahimmat oireet ovat yleensä tulleet vikojen tabujen kohdalla.
We´ll see... Nyt takaisin töihin tästä.
Kuulumisiin taas pian siskot.

 

Voi kurjuus Miruliini! Kyllä se aina vaan kamalalta tuntuu ja jostain ne toiveet kuitenkin aina herää, ja ihmettä toivoo joka kerta. Itsekin toivon aina ihan liikaa ainakin jonkin aikaa siinä oviksen jälkeen. Mulla se tuhruttelu aina kertoo, että pieleen meni jo hyvissä ajoin ennen menkkoja! Voima- :hug:

Adeliini, hyvä homma että clomien sivuvaikutukset eivät tunnu. Toivotaan, että pääsette helpommalla tällä kertaa. Ja voihan olla, että yötä vasten tabujen napsiminen on järkevää.

Täällä alkaa jo matkakuume nousta, ja muutenkin on jotenkin jännittyneet tunnelmat. Pitänee mennä tänään salille tai ulos töiden jälkeen tuulettamaan liiat höyryt pihalle.

Mukavaa päivän jatkoa!

 

Kurja juttu, Miruliini! Ihmeitä odotettiin(?) täälläkin päin, mutta mullekin kävi perinteisesti, ts. tänään kp1.

Ja jättetsemppiä Ennille, jospa nyt tarttuisi hanakasti kiinni! Jännittää sun puolesta, kun alkaa omakin icsi lähestyä (nooh, onhan sinne vielä melkein 2 kk...).

Kiva kuulla, Adeliini, että clomit eivät ole vaikuttaneet pahimmalla mahdollisella tavalla. Jospa siinä käykin niin, että kun oikein pelkää (ja pelottelee miestä ), niin oireet ovatkin lievempiä. Katsotaan parin päivän päästä, miten lähtee meillä liikkeelle. Harmi vaan mä en voi kokeilla tuota "iltasyömistä", kun viimeksi muistan kärsineeni erityisesti unettomuudesta clomien aikaan. Tosin nukun muutenkin aika kehnosti.

V.mäisin juttu tässä extralong-kierrossa oli se, että kun tänään soitin ivf-hoitajalle inssiasioista, hän sanoi, ettei sitä voi tehdä tässä kierrossa, koska hiihtoloma osuu juuri samalle viikolle...¤#%¤¤%&. Joten inssi siis jää kokonaan pois ja toiveet siirtyvät ainoastaan icsiin, jos ei sitä ennen clomeilla onnistu (ultra saatiin onneksi varattua). Seuraavassa kierrossa ymmärtääkseni alkaakin sitten jo sumuttelut jne (pitkä kaava), joten silloin ei kai voi luomusti yrittääkään. Korjatkaa, jos tiedätte enemmän.

Tsempit ja mahtavaa lomamatkaa Ennille!

 

Voi Kummi, noi hiihtolomat on niin peestä! Pitääkö siellä kaikkien olla samaan aikaan lomalla, eihän missään firmassakaan niin voida toimia, että sanotaan asiakkaille: ei onnistu, ollaan lomalla! Mulla ei riitä siis YHTÄÄN kärsivällisyyttä tai ymmärrystä noihin aukiolo-ongelmiin, kun tämä muutenkin on yhtä aikatauluongelmaa ja -stressiä. Prrkele!! |O
Huono päivä, joo, pitää päästä purkamaan kiukkua ja vaikka kohde onkin väärä kyllä helpottaa!

Mutta sama tilanne meillä Kummi nyt melkein on, että yksi kierto vielä väliin ja sitten ivf/icsi. Miksi muuten teille tehdään icsi eikä ivf?? En muista, on voinut olla puhettakin. MÄ siis luulen, että ivf on edessä, mutta varmimmin selviää siinä suunnittelutapaamisessa lääkärin kanssa.

Enniii, milloin loma alkaa? Huomennako lähtö jonnekin mukavaan lomakohteeseen?

 

Sano älä Miruliini muuta |O ! Mutta eipä paljon olisi auttanut sille tätille aamulla valittaa, vaikka mieli kyllä kovasti teki...Kiitos empatiasta.
Meille tarjottiin icsiä miehen simppojen takia, jotka siis vähän hitaita/harvassa tms. Jos miehellä siittiöt hyvässä kunnossa, sitten kai tarjotaan ivf:ää. En tiedä, onko se jotenkin halvempi vaihtoehto tms. mutta munasolut ja siittiöt temmeltävät siinä jossain maljassa, kun taas icsissä siittiöt pannaan lähestymään munasoluja jonkun pipetin(?? tai putken kuitenkin) avulla. Joo, kemian tunnit oli kivoja, mutta niistä on jo aikaa .
Ärripurriolo täälläkin ja päätin turvautua kirjoittamiseen miehelle äksyilyn sijaan. Niin kyspää ja aikuismaista :saint: :

 

Ärripurrioloon suosittelen reipasta lenkkiä ulkosalla. Räntää satoi vasten kasvoja (kruunasi päivän vastoinkäymiset), mutta saipaha puuskuttaa. Ja lisäksi lähistöllä asuva koiranpentu, joka on mun ykkössuosikki, ilahtui niin uskomattoman paljon kohtaamisestamme, että eihän siinä voi kuin antaa myöden ilolle itsekin.

Kiitos iki-ihanat naiset :flower:

 

Pahoittelut Kummi, ettei "ihme" toteutunut nyt teilläkään... Kaikki myötätuntoni ja tsemppi myös Clomikuurillesi. Kerrohan sitten, kuinka sen kanssa pärjäilet!! Täällä jomotteli jo vähän vasenta puolta. Eiköhän nyt vaan päätetä, että tämä viimeinen clomikuuri hoitaa homman kotiin, jookos?! Tällä kertaa en aio myöskään liikaa luottaa halppisovistikkuihini vaan aion vietellä mieheni kylmän rauhallisesti ja säännöllisesti läpi kierron, hehe.

Todella turhauttavalta kuulostaa tuo klinikoiden/poliklinikoiden rajoitettujen aukioloaikojen kanssa pelailu. Niin kuin ei olisi stressiä tarpeeksi ilman niitäkin extrapulmia. Onko teillä pitkät matkat noihin hoitopaikkoihin? Mulla kaikki Clomeja vahvempi hoitokuvio tulee pyörimään 50 kilsan päässä eikä meillä ole tällä hetkellä edes autoa :headwall: Julkisilla siis sinne. Tai sitten ostetaan auto. Pankissa saavat sit ihmetellä, kun haetaan autolainaa, jotta saadaan vaimo raskaaksi

Ennin loma käy melkein kateeksi... NAUTI! ehkäpä piinailu sujuu siellä lokoisammin kuin täällä arkikuvioissa, hope so.

Miruliini, kiva kun päästät höyryt pihalle vaan. Rännässä rypeminen toimii varsin terapeuttisesti silloin, kun se vastaa omaa sisäistä säätilaa.

Sellaistakin olen tosi paljon mietiskellyt, että miten irvokasta on olla hommissa lapsiperheiden kanssa. Toisaalta aivan mahtavaa saada tehdä töitä lasten kanssa, mut välillä tulee loputon katkeruus ja pelko, että otsassa lukee "lapseton"... josta asiakkaat sitten voivat päätellä, että "tuo mistään mitään tiedä". No se hyvä puoli tässä on, että töissä on ollut varsin luontevaa kertoa tämän rupeaman eri vaiheista, keskenmenoineen päivineen. Tietenkään en aina jaksa jutella asiasta ja joskus provosoidun ihmisten ystävällisistä keskustelunavauksista. Mahtaako joku muu työskennellä lapsiperheiden kanssa ja kelailla samoja kuvioita..?

 

Adeliini, työskentelin "aiemmassa elämässä" lasten kanssa, mikä ei silloin tuntunut pidemmän päälle omalta ja halusin muuta. Nyt, bisnessmaailmassa pyörineenä tuntuu taas jotenkin ihmisarvot enemmän omilta kuin tämä kaupallinen arvottaminen. Silloin joskus (kun lasta ei vielä osannut omaan elämään edes ajatella) tuntui siltä, että haluan antaa omille lapsilleni kaiken sen innon ja tarmon ja tahdon kokea omien lasten kasvussa kaikki ihmeelliset hetket sen sijaan, että ne olisivat minulle arkea työssä..nyt tiedän, ettei lasten kanssa työskentely himmennä sitä tunnetta ja kokemusta lainkaan. Mutta kyllä mietin edelleen, että helppoa se ei olisi - en tiedä kuinka siellä lasten parissa omat pahimmat surun hetket voi kestää. Toisaalta saa varmaan myös voimia - ainakin niinä hyvinä hetkinä jos voi ajatella, että on tärkeä ja merkittävä aikuinen niiden lasten elämässä ja tulee "jättämään jälkensä" heihin ammattinsa kautta..

 

Onpa mukavan vilkasta täällä tänään!

Selvä homma, Adeliini, hoidetaan juttu kotiin (jos ei sitten samalla kertaa neljää )...
Ja voisin jälleen testata ideaasi houkuttelemalla miestä tiheään sängyn puolelle. Tosin meillä ei ehkä kannata liian usein, että ehtivät siimahännät lisääntyä riittävästi.

Meillä onneksi hoitopaikka on parin kilsan päässä, joten tarvittaessa voi kävellä sinne ja takaisin. Työpaikkakuviot (siis töiden järjestely) onkin sitten monimutkaisempia, kun työtunteja ei voi mitenkään siirtää toiseen paikkaan/aikaan...Olen siis töissä nuorten kanssa ja arvaatte jo varmaan, missä...

Kokemuksia lapsista toki jonkun verran on muuten, kun sisaruksilla niitä riittää (luulisi siis, että hedelmällisyys on perinnöllistä ) ja niitä tuli nuorempana hoidettuakin aika usein. Tosin silloin ei ollut vielä minkäänmoista vauvakuumetta itsellä. Hitaasti syttyvää sorttia siis...

Kauniita sanoja, Miruliini. Olet varmasti oikealla alalla noin ajatellessasi.

 

Kiitos Kummi. Olisikohan minun siis aika palata "juurilleni" eli tuonne lasten pariin. Olen ajatellut sen niin, että sitten kun se oma lapsi meille suodaan, haluan pois tuolta kovasta bisneksestä... Aika jänskä yhteensattuma, että ollaan näin moni jollain lailla lasten/nuorten parissa (tai oltu tai palaamassa..). Ihmekö siis, että tuntuu niin kotoisalta vaihtaa ajatuksia ja intoutua välillä oikein pohdiskelemaan teidän kanssanne tätä elämää ihmeellistä, kummallista.

Jaksamista Kummi sinulle clomien kanssa. Noihin viettelypuuhiin lupaan itsekin ryhtyä kunhan lääkemömmöt saan lopettaa. Ne on aika epäeroottinen haittatekijä tuolla alhaalla :/

 

Wau naiset, tehän ootte olleet ihanan puheliaita!
Mulla tuottaa vähän vaikeuksia vastailla viesteihin täältä töiden lomasta, kun pelkään että joku yllättää ja näkee, millä sivustoilla oikein surffaan. :ashamed:

Kummi, lohtuhalaukset sinne.
Mä en kanssa jaksa ymmärtää noita aukiolorajoituksia, ihan peestä!

Oon itse ollut iät ja ajat töissä bisnes-maailmassa. Ja sellaisella alalla, missä ei kovin "pehmeitä" arvoja arvosteta. Eli suoraan sanottuna, tuntuu että oon väärällä alalla. Pari vuotta sitten yritin kovasti vaihtaa työpaikkaa, ja pari kertaa oli aika lähellä, ja yksi paikka olisi ollut aivan unelma, mutta ei kuitenkaan tärpännyt. Vähän sen jälkeen alkoivatkin nämä lapsettomuustutkimukset ym., joten työpaikan haku on jäänyt tosi vähälle. En tiedä onko se vaan tekosyy, vai johtuuko ihan puhtaasta saamattomuudesta, etten ole niitä hakemuksia jaksanut kirjotella! Nyt tuntuu, että välivuoden pitäminen töistä tekis enemmän kuin hyvää. Vaikka kaikista eniten tietenkin toivon, että se välivuosi tarkoittasi äitiyslomaa.

Loma tulee todella tarpeeseen, piinailu tuntuu jo nyt piinalta. Ja alun positiivisen aallon jälkeen mietin koko ajan, mikä kaikki on voinut mennä pieleen tässä siirrossa ja sen ajoituksessa... No, nyt on pakko mennä taas töiden pariin. Toivotan teille kaikille tsemppiä ja iloista mieltä! Kuullaan taas reilun viikon päästä!

 

Hyvää lomaa Ennille :wave: Nämä helpot ohjeet sinulle: unohda koko homma hetkeksi

Oikeassa kyllä olet siinä, ettei voisi kuvitellakaan käynnistävänsä tämän prosessin rinnalle työnhakua, huh! Parasta vain yrittää pitää muu elämä mahdollisimman vakaana.. Vaikka sitten kuulee näitäkin: vaihtoi työpaikkaa, käänsi muutenkin uuden lehden elämässään ja yhtäkkiä olikin raskaana. Niin, että pitäisikö meidän siskokullat ottaa tuo metodi käyttöön sitten jos tulosta ei näistä hoidoista tule? Pistetään koko elämä päälaelleen ja odotellaan ihmettä.. just joo.

 

Hallo taas!
Ja sorry Miruliini, jotenkin epähuomiossa luin, että toimisit edelleen lasten parissa...Mutta eipä ne ajatukset siitä miksikään muutu, vaikka toisaalla töissä olisikin.
Mulla taas on tuo työnkuva sellaista, että aika usein tulee mietittyä, miten sitä itse edes lapsien "tekoon" uskaltaa ryhtyäkään, kun huolta on koko loppuiän vaikka millä mitalla.
Mutta ehkäpä nämä kaksi vuotta ovatkin olleet "koeaikaa", että sellaiset ajatukset häviäisivät....Joo, perjantai-iltapäiväaatoksia .
Mäkään en töissä voi kirjoitella tänne käytännössä ollenkaan, mutta onpahan sitten omaa aikaa iltapäivällä kotosalla raapustella...
Ja vielä työpaikasta; mäkin olen omani kanssa sitkutellut jo aika monta vuotta ja välillä on tuntunut tulevan mitta täyteen. Mitään muutosta en vielä ole saanut aikaan, mutta itse asiassa ensi vuoden suhteen kuviot saattavat vähän muuttua. Ja silloin tietysti tulen raskaaksi, heh.
Jees, laittele Enni viestiä, kun olet selvinnyt takaisin tänne Loska-Suomeen. Jospa vaikka sinulla olisi jotain mukavia tuomisia matkalta !