Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...

Helou! Toivottavasti Miruliinilla on mukava loma talviurheilun parissa! Kesä ja Jennica: kiva, kun kirjoititte! Tänne mukaan vaan kertoilemaan sitä mukaan kuulumisia tai muita juttuja, kun siltä tuntuu. Asia on yhteinen, vaikka meillä olisi hyvinkin erilaiset tilanteet, iät sun muuta.

EnniV: Tuo aikataulujen kanssa pelaaminen on varmaan yksi niistä raskaista asioista, joita eivät välttämättä tule ajatelleeksi sellaiset naiset, joilla ei ole ollut mitään pulmaa lasten saamisessa. Joka tapauksessa toivottelen todella rentouttavaa matkaa sulle.

Noista ruokavaliojutuista. Välillä niitä tulee luettua enemmän ja välillä vähemmän. Itse otin jokseenkin torjuvan kannan tuohon kahvitutkimukseen. En jaksa siitä syyllistyä sen kummemmin vaan nautin kahvikupposeni töissä iloisin mielin. Ennemminkin kiinnostus herää, jos jossain mainitaan justiinsa vitamiineista ja joistain ruoka-aineista, joista saattaisi olla apua raskaaksi tulossa...greippimehut kaapissa Ehkä tämä logiikka vähän ontuu, mutta niin se vaan mulla menee.

Voi Helly, kyllä ovat mitä karmeimmat ajatuskuviot ihan tutut. En tietenkään tiedä, millaisia mietteitä sun päässä liikkuu, mutta omia ajatuksiani oon välillä säikähtynyt. Uskon kuitenkin siihen, että kun hyväksyy ne ajatuksensa, ne kyllä helpottavat. Mitäs luulet, voiko niitä sanoa kenellekään ääneen? Mulla ainut sellainen ihminen taitaa olla mun mies. Se kestää ne jutut.

Kirjoittelemisiin! Luomuovista toivova Adeliini

 

vielä 17 päivää jälkitarkastukseen, ihanaa kun kuu vaihtui...
Ahdistus on alkanut painaa päivä päivältä enemmän, alkuun oli vaan helpotus kun kaavinta oli tehty.. nyt vasta alkaa tajuta että lasta ei siellä masussa enää todellakaan ole, rinnat vuotaa maitoa joka lisää tuskaa melkoisesti...

Kun jo pääsisi suunnittelemaan uutta hoitoa, antaisi muuta ajateltavaa ja väkisinkin olisi suunta eteenpäin, todella rasittavaa tämä paikoillaan oleminen..odottaa vaan menkkoja, vaikka niiden alkamiseen voi mennä vielä vaikka kuinka kauan...

Minkälainen on ollut vuoto kaavinnan jälkeen teillä muilla, epäilyttää kun ei oikeestaan ole vuotoa ollenkaan, pienen pientä tuhrua ehkä joka toinen päivä..

nyt on lähdettävä viemään autoa taas huoltoon, kun eilen oli ilmastointihuollossa, niin joku sitten räplänny johtoja niin ettei nyt lämmitys toimi... aina voi näköjään merkkihuoltoon luottaa, pistää kyllä kiukuksi..

 

Adeliinille, toivotaan tosiaan, että se ovis löytää paikalle ihan omin voimin. Eiköhän!

Voi Kesä, toivotaan että toipuminen etenee joutuisasti ja pääsette suunnittelemaan taas elämää eteenpäin. On se vaan niin rankkaa, kun fyysisesti alkaa olo parantua niin henkinen puoli vasta käy läpi mitä on tapahtunut. Mulla kesken meno tapahtui spontaanisti, joten tuosta kaavinnasta ei ole kokemusta, mutta vuotoa kesti kaiken kaikkiaan 2 viikkoa. Se alkoi vähitellen, sitten viikon verran vuotoa oli reilusti ja sitten se muutamassa päivässä väheni kunnes loppui kokonaan.

Täällä on nyt KP1 ja ajatuskuviot ovat viime päivinä olleet kaikkea muuta kuin valoisia. Kierto venyi melkein viikolla, eli mulla ei näköjään kroppa palaudu hoitokiertojen jälkeen heti entiselleen. Yritän nyt pikkuhiljaa taas katsella eteenpäin ja päästä tästä ahdistuksen tunteesta, vaikka just nyt se vaikealta tuntuu. Ja siks avaudunkin täällä palstalla, kun se tuntuu ainoalta keinolta helpottaa tätä oloa.

Kahvista: samoilla linjoilla olen kuin Adeliini, eli ei siitä yhdestä kupillisesta kannata mitään huonoa omaatuntoa potea. Joskus vaan tuntuu, että tekee niin tai näin, niin aina jostain voi ehkä mahdollisesti jossakin olosuhteissa jossain tilanteissa olla epäsuotuisia vaikutuksia raskautumiseen tai sen jatkumiseen. Huoh. Ei auta kuin ottaa maalaisjärki käteen.

Kesä, autojen kanssa tuntuu olevan niin, että kun yks kohta menee rikki ja saadaan korjattua, niin heti on jo seuraava häikkä tiedossa. Olen harkinnut auton vaihtamista uuteen, mutta en oikein jaksa paneutua aiheeseen. Joku helppo, vähäpäästöinen auto, jossa merkkihuolto toimisi olis tilauksessa! Saa nähdä toteutuuko auton vaihto, vai vaihdanko kokonaan julkiseen liikenteeseen. Sen verran kalliita ovat nämä hoidot yksityisellä :kieh:

Nyt taidan yrittää keskittyä illan laatuohjelmiin. Valoisampia talvipäiviä toivotellen Enni.

 

Hei taas kaikki tutut ja uudet kohtalotoverit! Loma on ohi; samoin kävi jännitykselle ja "odotukselle".. testasin viime maanantaina negan ja menkat alkoi siitä sitten lugen lopettamisen jälkeen muutaman päivän päästä. Kierto venyi siis yli viikolla. Tiesinhän jo testiä tehdessäni, että nega sieltä tulee, niin täysin oireeton olin kaikella tapaa. Silti; pettymykselle ei voi mitään. Ennen kaikkea pettymys kohdistuu näihin insseihin, joiden piti olla meille se vastaus ja avain onneen. Ei toimi näinkään. NO, vielä kertaalleen kokeillaan siitä huolimatta, sillä lääkäri on niin toiveikas tämänkertaisen lääkeyhdistelmän suhteen. Menossa siis Femar kp 2-6, sitten Puregonit ja Pregnyl tavalliseen tapaan.

Kesä-74, tuo ajan kuluminen ja odottelu on ollut minullakin se kaikken vaikein pala näiden hoitojen aikana. Kuukaudet, jopa vuodet eivät ole mitään kaukaisia ajanmääreitä, vaan tosiasiaa. Niinpä saan vähintään hyperventilaatiokohtuaksen jos joku valittaa, että joutui odottamaan raskaaksi tulemista tosi kauan, ainakin kolme kuukautta :x Itselleni tulee maaliskuussa vuosi edellisestä ja elämäni ainokaisesta positiivisesta raskaustestistä, joka siis johti keskenmenoon, mutta josta edelleen pitäisi olla pirun tyytyväinen: "sillä se on mahdollista!" Jihuu, jee, mahtavaa, kiitos tästä ihanasta mahdollisuudesta.. mutta miksei mitään siis tapahdu!!

Anteeksi, tulipa negatiivista tekstiä..Musta tuntuu, että jokaisen epäonnistuneen kokeilun jälkeen tulee pikkuisen katkerammaksi, pikkuisen tunteettomammaksi, pikkuisen vetäytyneemmäksi , pikkuisen synkemmäksi.. JOka tapauksessa tunnen muuttuneeni paljonkin siihen ilopilleriin verrattuna, joka olin vielä kolme vuotta sitten. Ja totta puhut Enni, myös kukkarossa tämä kaikki tuntuu ihan järkyttävän paljon. Ikävää, että myös rahan riittämisestä joutuu stressaamaan eri tavalla kuin ennen.

 

Moikka täältäkin päin!

Ja tervetuloa jälleen uusille! Mukavaa(?), että joukko kasvaa ja näkökulmia ja kommentteja tulee eri suunnilta. Ainakin itsestäni nämä ongelmat tuntuvat vähän pienemmiltä (eikä tarvitse koko ajan vain omaan napaan tuijottaa), kun on muitakin samassa jamassa olevia.

Tuo Miruliinin odottelu-kirjoitus osui myöskin niin samaan omien ajatusten kanssa...Vuosi tuntuu tällä hetkellä kovin pieneltä ajanjaksolta, ja koska minulle ei kärsivällisyyttä ole juuri suotu, joku sitä ilmeisesti haluaa nyt varta vasten kehittää. Näin kai se täytyy ymmärtää :kieh: . Ja minähän olen sikäli jo erittäin onnellisessa asemassa (jopa muutaman lääkärinkin mielestä), koska olen ollut jo kahteen kertaan raskaana, jee!

Ja huomaan myös tuon kyynistymisen hiipivän puseroon jokaisen epäonnistumisen jälkeen (nyt 23. kertaa). Tosin toiveetkin ovat taas hetkeksi heränneet, kun lääkäri ja hoidoista keskustelu on ensi viikolla. Täytyy varmaan nauttia näistä muutamista odottavista ja iloisista päivistä, kun kuvittelee, että jotain hyvää on tapahtumassa...

Raha-asioita en ole juuri uskaltanut vielä ajatella, mutta varmaan auton vaihto, ulkomaanmatka ja koiran ostaminen jäävät listalta pois, jos ja kun hoitoihin päästään.

Jaah, ei tainnut tässä postissa sen piristävämpää viestiä tulla.. Ai niin, vielä pieni kommentti ruoka- ja juoma-asioihin: täytyy tunnustaa, että olen syönyt surutta (ja syön vastakin) karkkia aika monta kertaa viikossa kahvin ja makeutusainepitoisten mehujen juonnista puhumattakaan. Alkoholipitoisiin juomiinkaan en juuri syljeskele ja kaiken lisäksi poltan tupakkaa silloin tällöin, kun siltä tuntuu....Joten täytynee ehkä myös syyttää itseään tämän hetken ongelmista. Olen ilmeisesti aika nautinnonhaluinen tyyppi, joka ei halua luopua "pienistä" iloista...

Joka tapauksessa parempaa helmikuun ensimmäistä viikkoa, kevät ainakin tulee hitaasti mutta varmasti!

 

Sunnuntai-iltaa rakkaat leidit!
En malta olla kommentoimatta, niin paljon herättivät taas ajatuksia tänne palstalle tulleet viestit...
Kesä-74: Tuo vuotosi kuulostaa samanlaiselta kuin minulla kaavinnan jälkeen eli ihan vähän jotain tuli päivä-pari, sitten loppui. Eikä ollut valehtelematta mitään kipuja. Toivottavasti ei sinullakaan ole kovasti fyysisiä kipuja.
Miruliini: Ikävää, ettei hoito tuonut nyt(kään) plussaa. Voimia seuraavalle kierrokselle. Osaatpa hyvin kuvailla näitä lapsettomuustuntemuksiasi. Niihin on myös helppo yhtyä. Melkein tuli kyyneleet silmiin viestiäsi lukiessa.
Toivottavasti se ilopilleri sinussa saa vielä voiton; ennemmin tai myöhemmin.

Myös Ennille kovasti tsemppiä tähän kiertoon! Onko teillä vielä suunnitteilla jonnekin juttelemaan meneminen? Tuli mieleeni, että voihan sitä mennä yksinkin juttelemaan ulkopuoliselle, jos mies ei tartu tilaisuuteen.

Samaa olen kelaillut, että aikaperspektiivi tässä touhussa kyllä saa kyytiä. Jos ennen mietin kuumeisesti, että "no kyllä vuoden kuluessa täytyy jotain tapahtua", nyt ajattelen, ettei sillä ole niin väliä, kauanko aikaa kuluu, jos vain jossain vaiheessa tulen äidiksi. Tietenkään en tarkoita ihan kuinka pitkää aikaa tahansa...

Rahasta kun puhuitte, voisiko joku hieman valaista, mitä maksaa esimerkiksi piikityshoito (ovulaation induktio) inssillä ja ilman inssiä?
Ja onko teillä inssi ollut kivuton? Mua pelottaisi sekin, koska kokemukset munatorvien aukiolotutkimuksesta olivat kurjahkot...

Täällä on menossa kp 15 ja jonkinlaista viivaa tuli tänään ovistikkuun. En kyllä toisaalta jaksaisi testailla, kun tämän piti olla huoleton ja stressitön kierto - HAH! En taida tuntea sellaisia käsitteitä näissä asioissa. Olisihan se kiva, että luomukierrossa voisi esimerkiksi sekstailla ihan sekstailun ilosta huolehtimatta ajoituksista, vaan ennemmin tuntuu, että haluaa lomaa koko pupuilusta.. (mistähän tuokin hauska termi on saanut alkunsa?!) Saako kysyä, miten te muut pidätte rakkauselämänne spontaanina ja nautittavana näissä paineissa..?!


Olisipa tosi ihanaa, jos tällekin palstalle saataisiin niitä plussia jo. Ja ainakin toivotan meille kaikille iloa ja valoa plussia metsästellessä!

 

Adeliini, hyvä kysymys. En tosiaan tiedä, kuinka voisi olla mahdollista pitää tuo rakkauselämä spontaanina. Osuuhan niitäkin hetkiä, jolloin ihan aidosta himosta se kimmoke lähtee, mutta silloin ei olla lähimainkaan oviksen aikoihin liikkeellä. Kyllä nuo spontaanit hekumat osuu yleensä pettymyksen jälkeiseen ajankohtaan, kun tietää, ettei ole toivoa olla raskaana, ei ole vielä tähtäimessä uuden kierron uudet aikataulut ja kroppakin on jotenkin saanut tasoittua omaksi itsekseen. Kai se nautinto olisikin sitä, että voisi olla ihan oma itsensä sekä henkisesti että fyysisesti. Mutta kuka voi, kun nämä hoidot sekä lääkkeiden muodossa, että jatkuvana ajatusketjuna hallitsevat sinua. Ja vaikka pitäisikin taukoa hoidoista, on se jossain takaraivossa olemassa silti. Tai ainakin itselläni olisi - hatunnosto sille, joka oikeasti pystyy taukoamaan myös henkisellä puolella.

Kummi, kuulun ehdottomasti kanssasi samaan koulukuntaan "elämästä pitää nauttia". JOS suklaalevy tuo hyvän olon ja jos olo rentoutuu ihanasti viinilasillisen äärellä, miksi pidättäytyä? Miksi syyllistää itseään täysin syyttä asioista, joilla ei ole mitään tekemistä tämän meidän varsinaisen ongelmamme kanssa. Neuvoja ja jälkiviisauksia riittää maailman tappiin, uskon tässäkin omaan intuitioon; tiedät kyllä itse mikä on hyväksi sinulle itsellesi. Naurattaisi ajatus, että kaiken tämän lääkkeiden, aikataulujen, muistilistojen kanssa pelaamisen lisäksi minulla olisi vielä lista ruoka-aineista, jotka yksin tai tietyssä suhteessa yhdistettynä, tietyin väliajoin nautittuna ja tietyssä järjestyksessä käytettynä voisi mahdollisesti ehkä jossain suotuisissa olosuhteissa edesauttaa raskautumista yli 30-vuotiailla, mikäli edellistalvi oli keskimääräistä lämpimämpi pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna... Hihhihhiiii.. sainpahan yhden hymynkin aikaiseksi. Mulla on aika omalaatuinen huumori, yrittäkää ymmärtää

Noista hinnoista Adeliini; yksityisellä nuo inssihinnat kai hieman vaihtelee, mutta koostuu parista lääkärikäynnistä, joista toinen pitää sisällään tuon toimenpiteen. Lisäksi tulee tuo miehen osuus, eli siittiöiden pesu ja tutkimus. Eli meillä toi lääkäriosuus on ollut n 350,- mistä saa Kelalta takaisin n. 120,-. Lääkkeisiin meneekin sitten yllättävän paljon. Yleensä ehkä ovulaation induktioon käytettävä annos Puregonia maksaa (omavastuu) n.100,-, mutta itselleni esimerkiksi tällä kertaa toinen 100,- muodostuu tästä Femar-lääkkeestä ja sitten vielä keltarauhashormonit n.30,- päälle. Inseminaatio ei sinällään ole ollut minulla kivulias toimenpide. Munatorvien aukiolotutkimus oli todella raju ja kivut olivat n kymmenkertaiset menkkakivut, mutta inssissä ei kohtua sillä tavalla täytetä, kuin tuossa tutkimuksessa. Sinnehän menee vain nuo miljoonat siittiöt

 

Hih, en malttanut pitää näppejäni erossa näppäimistöltä, kun lueskelin ja nauroin tuolle Miruliinin ruoka-aine-lääke-aikataulu-muistilista-ilmastonmuutos-kommenteille . You just made my day . Joten ilmeisimmin ollaan samalla aallontaajuudella.

Ja sitten sitä seksiasiaa: 20. kerran tikuttelun ja sihtailun jälkeen on puhti pikku hiljaa loppumassa (vai oliko se jo 15. jälkeen...?), josta taisin jo aiemmin mainitakin. Puuduttavaa tosiaan toisinaan on, niin minulla kuin miehellänikin. Onneksi ollaan osattu asioille vielä nauraa...Ja suurin into on tosiaan silloin, kun ei mahiksista ole tietoakaan. Mulla tosin into hiipuu hitaasti ja varmasti aika pian oviksen jälkeen muutenkin. Erityisiä vinkkejä ei siis ole...

Hinnoista en juuri osaa sanoa, julkisella kun ollaan oltu. Ymmärtääkseni lääkkeiden ym. maksukatto on jotain reilut 600e vuodessa, joka kuulemma täyttyy jo yhdestä IVF/ICSIstä. Netistä varmaan löytyy ainakin suurempien yksityisten firmojen taksat.

Adeliini sanoja lainaten: Olisipa todellakin mukavaa, jos joku porukasta plussan pian saisi!!

Nimim. tässä kuussa ei edes ovisviivaa tikkuun...

 

Hei, ja kivaa kun tänne on tullut tekstiä vähän enemmänkin.

Miruliini, on niin samanlaiset fiilikset siitä, miten tämä kaikki on muuttanut minua. Aina olen ollut tietyllä tavalla realisti, mutta jaksoin kuitenkin aina uskoa hyvään, ja parempaan tulevaisuuteen sekä siihen, että jos toimii oikein niin se lopulta joskus palkitaan. Niin naivia, kun nyt ajattelee! Eihän se elämä niin mene, että täällä jotenkin katoittais sitä, miten toimit tai et toimi, vaan nää asiat ja vaikkapa sairaudet vaan tulee eteen, ilman että itse pystyt niihin mitenkään vaikuttamaan. Edelleen mulla kummittelee se keskenmeno, sillä laskettu aika olis ollut nyt helmikuun lopussa, eli niin kauan siitä on. Onhan se tosiaa piristävää, että raskautuminen on mahdollista, mutta menee kesken, jee.

Itse olen sellainen, että aina epäonnistuneen hoidon jälkeen sekä keskenmenon jälkeen pohdin ja arvuuttelen, mitä olisin voinut tehdä toisin. Mielestäni on ihan oikein, että elämästä saa ja kuuluu nauttia, siinä ei tietenkään ole mitään väärää! Itse kuitenkin olen vähän yrittänyt hillitä herkuttelua ja syödä terveellisemmin, koska mielialani on silloin vähän parempi. Toki silloin tällöin herkuttelen, mutta koitan keskittää sen viikonloppuihin ja sellaisiin hetkiin, kun niitä todella tarvitaan, esim. ennen menkkojen alkua!! Greippimehut ja omegat on myös kokeiltu, mutta enää ei tule enää niitäkään otettua. Foolihappoa ajattelin hankkia kun seuraavaksi haen apteekista ovistikkuja.

Adeliini, kiitos kun kysyit kuulumisia, ollaan edelleen menossa juttelemaan, vaikka sitten yksityiselle, jos ei muuten. Mietiskelit inssin kivuliaisuutta vs aukiolotutkimus. Mulla kävi aukiolotutkimuksessa niin, että nesteet ei menneet läpi kummaltakaan puolelta. Katetria ei kyllä saatu paikoilleen ja koko homma tuntui menevän täysin penkin alle. Ja se ronkkiminen oli todella kivuliasta! No, ei siinä auttanut muu kuin jonottaa laparoskopiaan, jossa yllätys-yllätys putket olivatkin auki, mutta hyvin lievää endometrioosia löytyi vatsaontelosta, ja se poistettiin. Omalta kohdaltani voin sanoa, että on niin katkerat muistot koko aukiolotutkimuksesta, että inssit ovat olleet todella helppoja, kivuttomia ja nopeita toimenpiteitä siihen verrattuna.

Inssin lääkkeet maksaa yleensä jotain 120? (puregon, pregnyl, lugesteron). IVF:ssä lääkekustannukset oli sit jotain paljon enemmän, useita satoja ?, mutta meillä oli just tullut maksukatto täyteen niin pitäis saada lähes kaikki siitä takaisin. Nyt seuraavaksi, kun tehdään PAS, niin se tehdään luonnon kiertoon. Eli tulee sit vaan ne lääkärikulut.

Nyt vaan sit odotellaan, että tää täti suksis kuuseen, ja päästäis tikuttelee ovista, joka toivon mukaan ilmestyy ajoissa paikalle...

 

Reilu viikko vielä jälkitarkastukseen, kyllä se aika kuluu pikkuhiljaa eteenpäin näköjään. Aika kuluu paremmin kun on tekemistä, lenkkeilly oon liki hullunlailla ja tehny töitä... mutta nyt taas eilinen ja tämä päivä on olleet tosi raskaita, itku silmässä jatkuvasti... mutta ehkä se alkaa helpottamaan kunhan päästään alotteleen uutta ivf:ää, on muuta ajateltavaa.. kaikki raskauden(joskin lyhyen) aikaiset kilot oon nyt saanut jo karistettua, ja vatsalihasreeni on tiukka, on sit taas timmissä kunnossa uuteen hoitoon lähdettäessä... enkäkestänyt tuota pömppömahaa kattella kun kerran tyhjäkin on nyt..

tänään oli hikan nippailuita masussa, supisteleeko vielä vaiko olisko ovis tuloillaan, ei oo enää testejä kotona et vois tutkia tarkemmin, tosin eipä oo niin väliks, kunhan täti joskus tänne tiensä löytää niin hyvä..

Noista hinnoista, ovulaation induktiota tai muitakaan kevyempiä hoitoja ei oo meille tehty, ainoastaan ivf:ä ja passeja, ivf kustansi viimeeksi n.3000e ja passit n. 600e/siirto... lääkkeitten omavastuu on nyt kai n. 650e.. kohtahan saadaan taas tarkempia tietoja kun pitää ne lääkkeet käydä ostamassa. Kallista on mutta rahansa arvoista jos toivottuun tulokseen pääsee.. me ollaan hoidossa yksityisellä.

sekavaa tekstiä taas, koettakaa kestää... mutta nyt töllön ääreen oottamaan että mies saapuis töistä kotio.. viikonloppuja kaikille!

 

Tosiaan mukavaa, että tänne ilmestyy lisää tekstiä tuon tuosta! Kiitos hintatiedoista sekä EnniV:lle kannustavista kommenteista inssin suhteen... kyllä mä siihen uskon rohkenevani, jos tulee se homma eteen. Nuo hinnat on tosiaan kammottavia. Omakotitalon juuri pystyttäneenä rahat on tiukoilla ja vähäisetkin ylimääräiset menee ihan muihin asioihin. No, valintojahan nämä ovat, mutta minulle tuhansien eurojen hoidot (jos sellaisiin mennään) tulevat tuottamaan todellista päänvaivaa..! Onneksi kaikesta ei tartte päättää tässä ja nyt!

Kesä-74: Ymmärrän hyvin tuon ajatuksen, että haluat kroppasi siihen kotoisaan olotilaan, jossa se oli ennen raskautta. Myös minua helpotti kovasti, kun laihdutin pari kiloa keskenmenon jälkeen ruokavaliolla ja liikkumalla.

Pahoittelut Kummi, ettei ovis ilmaantunut nyt lainkaan! Tosi turhauttavaa! Onko sulla siis ensi viikolla se keskustelu jatkohoidoista?

Huomaan yhä useammin miettiväni sitä, ettei ainakaan biologista lasta ehkä koskaan tulekaan eikä ajatus tunnu enää aivan musertavalta. Ehkä mun "naisen itsetunto" ei ole enää niin sidoksissa siihen, tulenko äidiksi? Mulle ei näköjään sovi se, että jään pyörittelemään yksinäni lapsikuvioita ja ikäänkuin odottamaan, että koska se plussa ilmestyy tikkuun. Tein sitä jo aika kauan... no mikä on kenellekin kauan, mutta mulla pari-kolme vuotta on ikuisuus...Tarkoitan siis sitä, että voin paremmin, kun pidän huolen muistakin kuvioista elämässä ja että on riittävästi mukavia asioita kompensaationa tälle kaikelle. Toivottavasti tämä ei loukkaan ketään! Uskon, että monet ovat tajunneet saman jo paljon nopeammin. Ja onneksi on tämä ihana palsta, jonne kirjoitella ja jota lukea, että omat ajatukset tuulettuvat, niinkuin Kummikin totesi tuossa aiemmin.

Ja liityn tunnustusten listaan omalta osaltani toteamalla, että tupakointi joskus lasillisen ääressä on sitten rentouttavaa. Suklaata en harrastanut aiemmin, mutta nyt palkitsen itseäni tämän tästä...Pätkiksellä tai vähän isommalla satsilla! Olen muutoinkin luopunut light-tuotteista ja käytän pitkälti ehtaa tavaraa kuten voita ajatuksella, että syön sitten hieman vähemmän. Ja hyvin on toiminut, ei ole tullut lisäkiloja toistaiseksi

 

Heipä hei rakkaat siskot!

Mukavaa, kun tämä joukkomme jaksaa tuoda hieman uusiakin näkökulmia keskusteluun. Adeliini, tuntuu että clomittomuus on tehnyt hyvää sinulle, noi ajatukset on enemmän kuin tervetulleita. Joskun hetkittäin itsekin tajuaa, että on saattanut itsensä olotilaan, jossa kaikki määrittyy sen mukaan, kuinka hoidot etenee, miten se raskaus voisi alkaa, pakko saada oma lapsi, jota ilman elämä ei ole minkään arvoinen. Ja toki muut ihmiset ympärillä luo tuonsuuntaista painetta lisää kysymyksillään ja välittämisellään.. se vaan, että välillä kaikki tuntuu pyörivän myös ystävillä sen yhden asian ympärillä. JOKO minun lapsettomuuden tai heidän lapsien..

Meillä oli eilen kp 10 ultra, jossa yllättäen olikin jo lähestulkoon valmis folli, eli 21mm. Inssi sovittiin maanantaille, ellei ovistesti näytä plussaa pe/la ja niinhän siinä kävi, että eilen illalla plussat ilmestyi tikkuun. Meni sitten "puoliluomuiluksi", Pregnylin tosin jouduin nahkaani pistämään irtoamista tukemaan. Onneksi nämä kotikonstit on lopulta kuitenkin paljon hauskempia, vaikka siitä spontaanista seksistä joutuukin hieman nyt joustamaan

Kesä74, onneksi aika rientää ja viikon päästä tulossa jo jälkitarkistus. Ajattele tätä aikaa sellaisena omana laatuaikana, tässä ei voi tapahtua mitään, joten stressaaminen tai kärsimättömyys on turhaa. Hemmottele itseäsi :hug:

Pienelle, mutta sitäkin arvokkaammalle joukollemme toivottelen oikein rentouttavaa lauantaita. Olette helmiä ja vaikka olen samaa mieltä kuin Enni totesit naivistisesta "hyville käy hyvin"-ajattelusta, silti uskon siihen, että kaikella on lopulta tarkoituksensa. Myöhemmin saamme kaikki muistella tätä aikaa ja ymmärrämme silloin paremmin sen mitä nyt emme voi ymmärtää taikka hyväksyä. :heart: :heart: :heart:

 

Hei sisterit!

Viikonloppu jo lähestulkoon vierähti, ja mukavissa merkeissä toisella paikkakunnalla. Ajatukset töistä, vauvoista, ilmastonmuutoksesta jne. jäivät sopivasti taka-alalle. Nyt tosin piti tulla jo päivittämään tilannetta ja katsastamaan uusia viestejä.

Adeliini kerkesi pahoitella ovuloimattomuuttani (kuten minä myös) liian aikaisin, sillä perjantaina (kp 23!) kaksi viivaa napsahti tikkuun. Kerettiin tosin kovin vähän tilannetta hyödyntää, mutta jospa kuitenkin riittävästi .

Sitten omaa napaa vähän lisää...
Viime viikolla käytiin lapsettomuuspolilla (jossa tuon munasolun koko ja tilanne selvisi > noin pitkää kiertoa ei yleensä ole ollut). Sovittiin yhdestä inssistä ensi kierrolle (jos ei loma sotke tilannetta välissä :| ) ja clomit päälle tai paremminkin alle (yök). Toukokuussa tehdään sitten icsi, jos ei hommat sitä ennen ole onnistuneet. Hyvä mieli jäi päällimmäiseksi olotilaksi, kun saatiin ne asiat "jyrättyä" läpi, mitä oltiin suunniteltukin...

Kesä-74: kuten Miruliini juuri kirjoittikin, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Muistan ainakin omalta kohdaltani, että heti km:n jälkeen ei ainakaan tarvinnut stressata oviksesta, epäilyttävistä jomotuksista, hoidoista jnejne vaan sai vain olla ja levätä.

Toivotaan Miruliini, että meillä kävisi nyt luomuflaksi, kun sitä vähiten odottaa...Lääkäritäti tosin oli aika pessimistinen myöhäisen ovikseni takia ja siksi ei inssiäkään tässä kierrossa tehty.

Joko Enni olet päässyt tikuttamaan?

Viisaita ja kypsiä ajatuksia teillä lapsettomuudesta. Antoi heti näkökulmaa omaankin ajatteluun ja tulevaisuuteen. Elämä voisi olla elämisen arvoista jopa ilman lastakin...Adeliinin mietteet allekirjoitan täysin enkä koe niitä millään muotoa loukkaavina. Ja hyvä, että muillakin on tunnustettavia asioita, eipä tunnu omakaan elo enää niin epäterveelliseltä :kieh: .

Ha en bra vecka!

 

Kummi, meillähän on ovikset yllättänyt kertakaikkiaan. Mulla epätavallisen aikaisin, sulla taas myöhään. Eipä järin suuria odotuksia kaiketi luo, mutta positiivista, että JOTAIN tuolla kropassa sentään tapahtuu. Hienoa, että teillä hoidot etenee; täytyy kyllä tunnustaa, että olen riemuinnut sun hoitosuunnitelmista jo tuolla ivf-pinossa taustaillen, sillä meillekin tuo alkaa olla jo varsin ajankohtaista ja hoidoista lukeminen jo ennakkoon antaa mukavasti lisätietoa..no, välillä sitä taitaa kyllä hamstrata liikaa, kun tämä pää ompi tällainen asioita pyörittelevä

Mietin tässä kovasti, soittaako huomenna ultra-aikaa lääkäriin varmuuden ja mielenrauhan vuoksi (että onhan se ovis tapahtunut), kun kuitenkin pari sataa meni tämänkin inssin pohjustuslääkkeisiin, ja nyt tuntuu aika turhauttavalta vaikka helliä hetkiä ollaankin vietetty kotosalla. Sain äsken kuulla ystävältäni taas sen inhottavan kliseen, kun kerroin, että nyt edetään tauolla hoidoista ja sitten huhtikuussa ivf/icsi: "kyllä se tauko voi tehdä ihan hyvääkin, sanotaanhan (arghhh), että moni tuleekin heti raskaaksi kun asioita lakkaa miettimästä" voi voi voi voi.. meillä tauolla raskautuminen ei ole mitenkään mahdollista, sillä mies on kriittiset hetket ulkomailla.. mutta niinhän se Mariakin aikoinaan raskautui pyhästä hengestä, ihmeisiin voi siis aina uskoa

Hauskaa viikon alkua!

 

Hei vaan kohtalotoverit.
Kesä74, hyvä että olet jaksanut urheilla, ja sillä lailla pitää itsestäsi huolta. Niitä itkuja ei voi välttää, vaikka se tuntuukin kurjalta, kun luulee jo ikään kuin päässeensä eteenpäin, niin sitten alkaa taas surettaa ja itkettää. Näin muistan itsellänikin sen menneen.

Hienoa että Kummillakin hoidot etenevät ja ovis löytyy! Itse en ovista tikuttanut viime kierrossa ollenkaan, jolloin taisi mennä meillä kokonaan ohi, koska kuukautiset alkoivat lähes viikon myöhässä. Tikuttelun aloitan varmaan vasta keskiviikkona tai torstaina.

Miruliini, teillä onkin ollut sitten tärkeät päivät menossa! Peukutetaan kovasti, että puoliluomuili tuottaisi tuloksen! Kannattaa varmaan ainakin soittaa klinikalle ja kysyä mielipidettä ultrauksesta.

Adeliini, tuo on kyllä todella hyvä juttu, että pystyy nauttimaan elämän muista hyvistä asioista. Se vaatii hyvää itsetuntoa, niin kun sanoitkin. Mulla on itsetuntoasiassa vähän kehittämistä, ja siksi syyllistynkin usein siihen itseni mollaamiseen, ettei musta oo mihinkään, kun musta ei ehkä ikinä tule äitiä! Mutta pikkuhiljaa yritän oppia enemmän arvostamaan niitä muita hyviä asioita ja tehdä asioita, joista nautin ja saada niistä hyvää oloa. Mutta kyllä mulla eilenkin vilahti mielessä, kun oltiin piipahtamassa toisella paikka kunnalla, että ei miksi mä täällä olen, kun mun pitäisi olla kotona viimeisillään raskaana .
No, tänään on sitten ollut taas parempi fiilis ja oon osannut nauttia hyvästä seurasta ilman noita kurjia ajatuksia.

Tsemppiä kaikille tulevaan viikkoon!

 

Ai kiva, Miruliini, jos jotain hyötyä on noista kirjoitteluista! Ja lohdullista tosiaan, että jotain tapahtuu, vaikkei aina niin kovin säännöllisesti. Ja kuulemma vain harvalla naisella tapahtuu ovis säännöllisesti joka kuukausi...Entä jos mittauttaisit vain progesteroniarvosi verikokeella? Jos siis ultra-aikaa on hankala saada. Mä kävin just viime viikolla testissä (kun lääkärikään ei ultrassa varmaksi osannut sanoa, olenko jo ovuloinut), joka sitten kertoikin, ettei ovista vielä ole ollut. Yhtyneitten laboratorioiden nettisivuilla voi muuten kans käydä tsekkaamassa noita viitearvoja...

, makoisasti muuten nauratti tuo "sitähän voi tulla juuri niillä tauoilla raskaaksi, kun ei stressaa" -kommenttisi. Ihan samaa sanoi viime viikolla mulle ivf-hoitaja. En jaksanut jäädä kiistelemään asiasta.

Ja voi Enni, mulla on pyörinyt samat asiat silloin tällöin päässä. Pari päivää sitten olisi nimittäin meillä ollut jälkimmäisen laskettu aika..
Btw, ovista näköjään kannattaa tikutella vaikka sitten kaksikin viikkoa (jos tikkuja ja rahaa riittää...), tulos voi tulla myöhemmin kuin arvaakaan.

Kauniita unia
:wave: !

 

kun jaksatte tsempata, vaikka itsellä on sellaineN pessimistinen ja kiukkuinenj a itkunsekainen kausi meneillääN, kiitoS kiitos lämpimistä sanoistanne!!

Minulla on aina ollut tapana ns. kriiseissä liikkua ja treenata tavallista enemmän, on miunun tapani käsitellä asioita.. ja samalla tulee parempi olo kun hiukan tiputtaa painoa ja näkee itsensä peilistä vähän paremmassa valossa.... ja lisää sain höyryä treenamiseen kun tänään työterveystarkastuksessa jouduin puntarilla käymään... painoa oli tullut 10 vuodessa 6 kg lisää... että lenkille lenkille vaan...!(ei tuu ihan säännöllisesti tarkissa käytyä... hyi hyi miuta...)

voi, mie niin mielelläni stressaisin oviksestakin, mutta kun siitä ei miun tapauksessa oo mitään hyötyä... luomumahikset kun on -100%..niitten samperin tuubien puuttumisen takia... tosin passissa sai sitäkin hommaa reenata, vaihtelun vuoksi..

mukavaa viikon jatkoa kaikille!!

 

Kesä-74, itkun ja surun on tärkeä antaa tulla. Toipuminen vaan vie kauan. Ei päiviä, ei kuukausia vaan loppuelämämme kannamme tuskaa mukanamme. Olemme menettäneet lapsemme ja vaikka saisimme vielä kokea äitiyden onnen, ei se korvaa tai pyyhi pois suurta menetystä. Ehkäpä se jossittelu ja pahin tyhjyys voi parantua uuden raskauden myötä, mutta ainakin vielä sitä ei ajatuksilleen voi mitään... minulla olisi täällä kotona se 2-kuinen vauva, joka soisi juuri ensimmäisiä muhkeita hymyjään äidille..voi, miten surullista :'(
enpä ollutkaan vähään aikaan itkenyt, vaan yrittämällä yrittänyt kadottaa surua kaiken tämän hoitorumban alle, ja se kyllä toimiikin, ainakin näennäisesti.

Miten muut jaksavat? Enni, oletko jo alkanut tikkuhommiin? Entä Adeliini, eikö ala kierron loppupää häämöttämään jo?

Yritetään jaksaa yhdessä, vaikka välillä varmasti vuorotellen ollaan aika pohjilla :|

 

Tiistai-iltaa...Kyllä on ollut taas mielenkiintoista, ajatuksia ja tunteita herättävää sekä hauskaakin luettavaa!! Onneksi täällä saa vähän keventääkin välillä tunnelmaa.. =)

Kesä -74: Mukavaa, jos viestit ovat piristäneet. Ja tuntuu, että toimit viisaasti, kun olet rehellinen itsellesi siinä, miltä tuntuu. Ja kun antaa nyt tilaa kurjimmillekin oloille, edessä on varmasti helpompia päiviä. Pidän peukkuja sulle jälkitarkastukseen!
Itse mietin silloin keskenmenon jälkeen, että mahdollisen lapsen on helpompi ottaa paikkansa, jos äiti ja isä ovat saaneet rauhassa surtua ja käsiteltyä menetystä, ettei se liiaksi kummittele taustalla... toisaalta ei kai nämä surut tule koskaan loppuun käsitellyiksi, kuten Miruliini niin surullisenkauniisti asian ilmaisi.

Sellaistakin olen mietiskellyt, että pultteja voi ottaa aina ja kaikesta loppuelämänsä. Tarkoitan sitä, että jos tulee raskaaksi, alkaa huoli siitä. Jos saa lapsen, on monta uhkaa ja vaaraa edessä. Siispä tällä logiikalla voi ainakin huokaista ja tajuta, ettei se onni ja autuus raskauden myötä automaattisesti avaudu. Itse elin pitkään harhassa, että kun vaan pääsen raskauden pyhään tilaan, siirryn huolten tuolle puolen, minusta tulee ihana odottava nainen, jolle herrasmiehet antavat tilaa bussissa ja joka on kerrassaan mainio ihminen. Siis vähän liioiteltuna. Toivottavasti en ala vaikuttaa matkasaarnaajalta... Uskon kuitenkin aidosti siihen, että nämä kokemukset kasvattavat, vaikkakin tuskallisesti. On se kiva, että hetkittäin voi näin ajatella ja sitten palata taas maan rakoon vollottamaan ja kadehtimaan ystäviä lapsineen.

Tuo kokemus taitaa olla aika yhteinen, mitä Enni, Kummi ja Miruliinikin kirjoititte, että tulee välähdyksiä tyyliin "nyt olisin viimeisilläni" tai "nyt meillä olisi nyytti kotona". Välillä on musertavaa tajuta, että siitä junasta on nyt hypätty pois. En saa millään heitettyä pois neuvolassa saamaani opasta äidille. Kai se on se viimeinen konkreettinen muisto, jonka hävittäminen tuntuu liian vaikealta! Ja saahan muistoja vaalia. Emmeköhän sytytä vielä monet kynttilät lapsillemme, joita emme saaneet pitää.

Aika mukavaa jännäillä kaikkien kanssa ja puolesta asioiden etenemistä. On ollut todella jännittäviä käänteitä teillä. Kertokaahan, miten asiat etenevät!
Kummi: Yökitään yhdessä clomeja ensi kierrossa, jos niitä tulemme tarvitsemaan..! Täällä hiljalleen loppukierto meneillään, toivottavasti ei kierto kovin veny. Kun en tiedä, oliko sitä ovista vai ei.

 

:attn: miten nää mielialat heittelee näin.. ärsyttävää..

Kauhea katkeruus nostaa päätään.. ja aina tulee radiosta joku osuva biisi ja pitää hitto tihrustaa.. voi että menis ohi tää olo... tosin ressaa kun maanantana on jälkitarkastus.. ja tänään on mahaa nippaillu pms-oireitten mukaisesti ja tää olokin on kyllä ihan pms:ää kuin vaan voi olla.. että tuntemuksien mukaan viikon päästä viimeistään pitäis niagaran tulvia.. saa nähdä onko sama vanha meininki, vaiko uudet kuviot.. olis jo maanantai ja sais uudet suunnitelmat näppiin ja päästäis eteenpäin elämässä ainankin hetkeks..

Mutta nyt mie lähden tuonne tuuleen ja tuiskuun lenkille vaikka akkoja satais..

 

Helou. Täällä aloitettiin tänään tikuttaminen, mutta vielä näytti ovistesti negaa, niin kuin pitääkin. Nyt vaan toivotaan että se ovis saapuu ajallaan paikalle, eli viikonloppuna viimeistään. Jos tulee ajoissa, niin sit alkio siirretään ens viikolla 3 tai 4 päivää ovisplussasta.

Mitä ovistestejä ootte käyttäneet? Mulla on ollut hoitojen ajan käytössä se Clearbluen digitaalinen, koska sillä saan varmasti sen plussan. On vaan niin tosi kallis. Mutta halpistestit näyttivät todella vaihtelevasti viivoja, joten en uskalla niihin luottaa, ettei vaan hoito mene sen takia plörinäksi.

On se niin totta, että nää mielialat vaihtelee jo yhden päivän aikana äärilaidasta toiseen.. Aamulla saatan olla intoa täynnä ja miettiä, että elämä on ihan ihanaa näinkin, mutta jo illalla voi olla taas kamala katkeruus mielessä, ja ärsyttää lapsiperheiden näkeminenkin.. Oon kanssa tsempannut ja käynyt kuntoilemassa, mulla se ei vaan jostain syystä hirveen positiivisesti vaikuta mielialaan. Mikähän siinäkin on?

Mukavaa, että Kesäkin on löytänyt täältä henkistä tukea. Kyllä se kummasti helpottaa oloa, kun täällä jaksetaan tukea ja ymmärtää!

Rentouttavaa huomista ystävänpäivää jo näin etuajassa nettiystävät!

:heart:

 

EnniV mulla on myös ollut käytössä Clearbluen digitaalinen; sen kanssa ei kun ei tarvitse arvioida onko viiva toista vahvempi ja elämään epätietoisuudessa "entä jos kuitenkin". Tosin tuon otin käyttöön vasta muutama kuukausi sitten, sitä ennenhän lääkäri "kielsi" multa ovistestit stressaavuutensa vuoksi kokonaan, mutta silti olisi pitänyt osua nuo hellät hetket oikeisiin päiviin. Hohhoijaa. Sulla tedään siirto siis luomukiertoon, tämä on minulle uusi alue vielä toistaiseksi, joten joudun kyselemään kummallisia..miksei siis tuota siirtoa varmisteta lääkkein, vai onko toimiva luomukierto aina parempi kuin lääkkeellinen? Mutta voiko siis siirto jäädä tulematta jos ovistesti ei näytäkään plussaa??

Kesä, luotetaan siihen, että maanantain tarkastus toisi noita uusia mahdollisuuksia ja pääsisitte suunnittelemaan tulevaa. Eihän sulla onneksi ole ollut mitään oireita etteikö toipuminen olisi edennyt ihan normaalisti. Anna katkeruuden ja surkeuden tulla ulos vaan. Joskus tekee hyvää vaan laittaa soimaan kaikki mahdolliset itkubiisit ja itkeä ulos pahaa oloa oikein urakalla. Siis rypeä omassa surussaan ja katkeruudessaan. Ei tarvitse tsempata, esittää urheaa kenellekään. :hug:

Eilen tuli mieleen uusi ajatus näihin hoitoihin liittyen. Kun aloin kertoilemaan miehelleni taas prosessin uusimmista käänteistä ja jo tulevistakin, totesinkin: "no niin, jutellaanpa sitten meidän vauvasta" (no, mies ei ollut ihan samalla tasolla - yllätys yllätys-vaan kummasteli, mistä vauvasta, täh??). Eli, meidän vauvalla tämä odotusaika ja varhaisultrat ja lääkärikäynnit vaan ottavat tavanomaista pidemmän ajan. Hitaasti, mutta varmasti se sieltä silti tulee. Kuten huomaatte, itselläni on menossa taas positiivisempi päivä ja jollain tätä uskoa pidettävä yllä.

Uskotaan yhdessä ystävät - hyvää ystävänpäivää!! :heart: :heart: :heart:

 

Pikaisesti kesken työrupeaman halusin toivotella kaikille ihanille
naisille täällä ONNELLISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ ja kiitos tähänastisesta!!

Olipas Miruliini mukavan positiivinen tuo ajatuksesi pidennetystä odotusajasta.
Tuo asenne jo tuo mukanaan hyvää..!

Ystävyys- :flower:
Adeliinilta

 

Viikko taas vierähti loppuunsa. Nostanpa hieman pinoamme, ettei se aivan jäisi muiden jalkoihin!

Joko sulla Kummi pian häämöttää kierron loppu? Miltäs näyttää..?
Enni, onko ovulaatio bongattu? Toivottavasti suunnitelma etenee niin, että alkio saadaan siirrettyä ensi viikolla..!!
Miruliini?!
Kesä, pidän kovasti peukkuja jälkitarkastukseesi! Se on tosi tärkeä etappi myös henkisessä toipumisessa, mun mielestä.

Minä ryhdyn ylihuomenna Clomittareksi, koskapa tänään alkoivat menkat. Pitkästä aikaa oikein kipujen kera! Mies jo suunnitteli asentavansa itselleen clomipäivien ajaksi henkisen suodattimen, jotta kestää tulossa olevan draaman. Raukka. Ja hänellä kun ei ole yhtään kaveria tässä tilanteessa eikä tällaista palstaakaan. Kyllä me naiset ollaan viisaita, kun lyöttäydytään yhteen näitä juttuja jakamaan.

Noista ovulaatiotikuista. Olen käyttänyt vaihtelevasti eri merkkejä, mutta pari viime kiertoa lähinnä niitä Mammaksi-halppiksia. En tiedä oikein, kuinka luotettavia ovat. Ehkä kannattaisi tosiaan satsata parempiin testeihin, niin vähenisi hieman paine tuosta ajoitetusta hempeilystä, kun saisi ainakin luotettavia viivoja tikkuihin. Täytyy myöntää, että meillä tämän rupeaman (n. 3v) aikana on ollut monta kuukautta, että molempia on väsyttänyt ja tympinyt niin, että mahdolliset ovulaatiot ovat menneet tyystin ohi haluttomuuden tilassa. Säälittävää? Ja niiiiiiin turhauttavaa!!!!! Toki Clomit laittavat hieman skarppaamaan asiassa.

 

Heipsan!
Ja kiitos Adeliinille, että huolehtii pinomme "katoamattomuudesta"!
Kiitos kysymästä, vielä vajaan viikon verran pitäisi kärvistellä ennen menkkoja. Olo ei ole ollut minkäänmoinen, ts. ei oireita suuntaan eikä juuri toiseen (ellei nyt lasketa pientä v.tusta, joka saattaa johtua muistakin asioista :kieh: ). Alkaisi nyt uusi kierto, niin pääsisi clomeista nauttimaan...hah. Mitkä päivät Adeliini syöt noita clomeja? Mulle sanottiin alustavasti kp 3-7 mutta riippunee myös siitä, osuisiko mahdollinen inssi talviloma-ajalle, jolloin sitä ei voisi tehdä. Ja jos aloittaa clomit vähän myöhemmillä päivillä, oviskin siirtyisi myöhemmälle, jolloin inssiin olisi mahdollisuudet. Sekavaa...? Aion heti tarjota tuota samanlaista suodatinta omalle miehelleni! Kiitos vinkistä .

Ovistesteistä, silloin kun niitä on tullut käytettyä, olen tikuttanut Mammaksin halpistestejä ja mulla ne on toimineet ihan ok. Jos siis muuten kärsivällisyyttä riittää, kun epäusko alkaa saapua kierron venyessä....Välillä tosiaan tympii koko tikuttelu ja syksy menikin aika lailla ilman. Nyt taas lääkärin toiveesta ja tietty ensi kierron kuvioiden takia tikut odottavat kaapissa. Voi, täällä ollaan siis tosi samoissa meiningeissä, "ihana" kuulla!
Tehokasta - tai sitten leppoisaa - viikkoa, kuullaan taas!