km:n jälkeen kuumeilevat...

tervetuloa kaikille uusille. olen sydämestäni pahoillani menetyksestänne. voimia paljon :hug:
äitee2 voisimpa melkein vannoa että masussasi köllii pienet sormet ja varpaat :heart:
katherine sain hyvät naurut tosta sun pultsari jutusta :LOL: jaksuja töihin :)
pelottaa
mullakin oli km:n jälkeen ensimmäisessä oviksessa pitkään jomottelua.ennen ja jälkeen, ja semmosta kummallista vihlontaakin joka säteili reisiin. ennen ei ole ollut. kyllä luulisin että ovis-kipuja voi olla silläkin hetkellä kun se munasolu irtoaa. ilman muuta. heilutelkaa peittoja vaan ahkerasti
:) olen aivan varma siitä että poikasi on hyvissä ja huolehtivissa käsissä. :hug: :hug: luulisin niin että poikasi ei tarvitse teitä ikävöidä koska hän on kokoajan mukananne. sydämissänne. :heart:
pahoittelut kaikille joille täti tuli riehumaan!! :hug:
).( greippimehua on litkitty ahkerasti ja tunnollisesti ja uskokaa tai älkää mutta mehu on alkanu maistua hyvälle :p ovista odotellaan loppuviikolla. voikun tärppäis... :heart: plussapuhureita jännääjille :whistle: ja hyviä limoja oviksen bongaajille :D
 
Tervetuloa Miukuli ja Stoppis joukkoon! Toivottavasti meistä on apua hellittämään henkistä tuskaanne. Täällä saa purkaa tunteitaan. Todella surullisia tarinoita. Jokainen meistä on varmasti eri tavalla joutunut kokemaan tämän tuskan. On se niin väärin, että jotku saa lapsia ilman keskenmenoja.. :headwall:
Mutta eipä auta valittaa. Kaikella on tarkoituksensa, vai?
Pelottaa: Voimia sulle :hug:
Tää on kyllä tädin suosikkipino. Onneksi saadaan välillä harhautettua sitä tätiä ja niitä plussiakin on saatu.
O.N. Joopa joo.. Menkkoja odotellessa. Taas tähän aikaan kierrosta koluttaan kaikki raskausoireketjut läpi ja kuulostellaan itseä, mutta turhaan. Aamulla kyllä repäisi oikealta kun sängyssä käännyin, mutta sitähän voi tapahtua ennen menkkojakin, eikö voikkin?! :eek: Päätä alkoi vähän särkemään, joten eiköhän se täti keskiviikkona tule. Masentaa taas tämä yrittäminen. Siis eikö vois ekalla tärpätä? Eikö oo yhtään mahiksia?!? Ei jaksa miehelle ruikuttaa enää. Varmaan silläkin jo hermot menee. Pitäis tosiaan päästä hermolomalle molempien. Ollaankin salaa suunniteltu Turkin-reissua. Pitäis vaan löytää työntekijä kun se yks otti ja irtisanoutui. Sais vähän muuta ajateltavaa ja jaksais taas sitten talven yli kun näyttää siltä että hoidot etenevät.. :'(
Haikara 30/32

Missä on Miikkis?
 
Hei!
Mahtuisiko tänne vielä yksi uusi mukaan :ashamed:
Itsellä oli viime viikolla keskenmeno ja tunteet on vielä vähän sekaisin,mut päätin kuitenkin et siirryn tähän porukkaan.
Keskenmeno tapahtui aivan alussa rv oli jotain 4+ ja kohtu tyhjentyi ihan itsestään. Eilen jouduin sit kuitenkin käymään päivystyksessä kun alamahaa alkoi vihlomaan,mut siellä ultrattiin ja kaikki oli kunnossa.Onneksi oli kunnossa.. Koko ajan pelkäsin et joutuisin kaavintaan :/
Pikku kolmosta meille odotellaan :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pelottaa:
[
Omaan napaan ei kurjuutta kummempaa.... Tuli tuossa viikonloppuna taas pitkästä aikaa suurtakin suurempi itku poikamme haudalla :'( Onneksi olin siellä yksin, ei muita näkynyt koko hautausmaalla. Niinpä sain purkaa tunteeni kunnolla, ja sen jälkeen oli jotenkin kevyempi olo.

Murehdin vaan koko ajan, että miten pikkuisemme pärjää tuolla jossakin? Pelkään että hän ikävöi äitiä ja isää, ja itkee kun ei pääse meidän luokse... Kun menettää vanhemman ihmisen, sitä ei niinkään murehdi miten hän pärjää kun tietää että kaikki on hyvin. Mutta tuollaista pikkuruista n. 600g painavaa enkeliä kyllä tulee murehdittua koko ajan. En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan... Hankala selittää :ashamed:

pelottaa: Aika tuttuja tunteita. Toivon sydämestäni sulle jaksamisia. Omia kokemuksia/ajatuksia samasta aiheesta...Mä en oo käynyt aikoihin pikkuisemme haudalla, mun mies ei oo halunnut tulla mukaan;ilmeisesti liian kipeetä; ja jotenkin on ollut myös yksin vaikeeta mennä. Usein tulee mieleen, missä Joonatan just nyt on ja mitä hänelle kuuluu...Tulee hetkiä jolloin on tosi vaikeeta hyväksyä, että Joonatan on jo elänyt täällä maapallolla sen ainoan elämänsä ja toivo hänen kohtaamisestaan on vasta kun itsestä joskus aika sitten jättää. Äitinä se on vaikeeta uskoa ja hyväksyä todeksi. Välillä ajattelin, että jospa Luoja ois armollinen ja antais hänet takaisin uutena lapsena, mutta luulen, että niin tää juttu ei mee. Joonatan on siellä jossain ja odottaa meitä. Uskon kuitenkin, että tää eron tuoma tuska on silti onneksi vaan ykspuoleista. Tässä ketjussa aikasemmin kirjotin kokemuksesta, jonka sain Joonatanin kuolinhetkellä. Samalla hetkellä mulle tuli vahvasti olo, että siellä, jossa Joonatan nyt on on toinen aika. Sikäläistä aikaa menee vaan muutama minuutti siihen kun Joonatan pääsee taas mun syliin;vaikka se tätä meidän aikaa voi olla vuosikausia ennen kuin mä saan tään elämäni elettyä täällä maan päällä; ja ne muutaman minuutin hän nukkuu turvassa Luojansa/Lunastajansa käsissä. Kun hän herää hän on taas mun, äitinsä sylissä - elävänä ja sillä kertaa se yhdessä olo kestää ikuisesti.

Voimia meille kaikille täällä toivoen,
Luhtalemmikki
 
Kiitos kaikille ihanasta ja lämpimästä vastaanotosta! Ja tuesta! Koitan antaa sitä teille myös takaisinpäin. :hug:

Harmittaa kun on lukenut niin monen kuukauden ajan joidenkin teidän vauvakuumeilusta ja silti ei vaan tärppiä näy. :( PLUSPLUSPLUStuulia sinne teille puhkun! *puuh* :)

Pelottaa tuossa mainitsi murehtivansa miten pikkuinen voi. Itse en sitä murehdi, uskon hänen varmasti olevan paikassa, jossa kaikki on hyvin. En muista nyt, enkä jaksa tarkistaa oliko tämä runo kirjoitettu tässä pinossa vai tuolla keskenmenossa, mutta ajattelin sen teille tähän liittää, sillä se koskee juuri tuota asiaa ja on NIIIIIIIIIIIIIN kaunis. Itkin monta kertaa sitä lukiessani.

"Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?

Minäkö olen heille surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa.
Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isää olkaan taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro heille Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita ovat
luojalleen, ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan."

ON: tänään on taas ihan OK päivä, ainakin vielä toistaiseksi. Olen nyt kuumeisesti etsinyt eilisestä alkaen uutta työpaikkaa. Tällä hetkellä olen töissä ruokaravintolassa Helsingin keskustassa, ala ja työpaikka tympii niin ettei sanotuksi saa. Ja nyt kun joutuu sitten siellä töissä vielä pidempään olemaan kuin oli tarkoitus niin päätin etsiä uusia töitä toimistohommista, jos vaikka sellaisia jostain saisi! Eli tämäkin siis katseen suuntaamista sinne tulevaan... Keskenmenoni tuli viimeisen lomaviikkoni alussa, joten tavallaan "menetin" tuon lomaviikon kun se meni päällekkäin sairasloman kanssa. Sain 2 viikkoa sairaslomaa, ja tämän viikon saan siis ainakin olla vielä kotona. En ole saanut mitään aikaiseksi, ja miksi pitäisikään? Kokemus on kumminkin sen verran raskas, että olen antanut itselleni luvan vaan olla ja yrittää toipua. Elämä on kovalla kädellä koulinut musta vahvan ja yleensä tiedän aina selviäväni, mutta männä viikolla jouduin kyllä ehkä ekaa kertaa tosissaan miettimään että miten tästä voin selvitä hengissä?

Voitteko kuvitella, että kun soitin töihin päästyäni sairaalasta ja kerroin että olen saanut km niin pomo ei sanonut mitään muuta kuin kysyi et koska sairasloma loppuu!?! Se oli se viimenen pisara kaiken muun paskan ohessa siltä firmalta ja siksi aloinkin oikeen urakalla etsiä töitä... ;)

Tällä hetkellä ainakin ajattelen vielä niin, että haluan sen oman ihanan vauvan syliini mahdollisimman pian, mutta että en alkaisi pakonomaisesti yrittämällä yrittämään. Saa nähdä! :LOL: Eli ajattelen niin, että ei ehkäisyä ja tulee sitten kun on tullakseen, niinkuin viime kerrallakin. :)

Onko teillä muuten tietoa, kun olen tässä miettinyt, että oliko toi mulla keskeytynyt km, kun siinä meni niin kauan ennenkuin se lapsi syntyi? Kumminkin se sitten syntyi ihan spontaanisti, ilman mitään lääkkeitäkään edes, mutta oli ehtinyt asumaan kohdussani kuolleena jo parisen viikkoa? Kiitos tiedosta jos joku osaa vastata!

En ole vieläkään sisäistänyt että meille ei ole sitä uuden vuoden vauvaa tulossa, mutta kai siihen menee aikaa, niinkuin aina kun joku on kuollut. Silti huomaan uskovani myös, että kun minusta aika jättää niin pääsen kohtaamaan pienokaiseni (vaikken uskonnollinen olekaan). Isoisäni kuoli tuossa 9.6. pitkään jatkuneeseen keuhkosyöpään ja heti keskenmenon saatuani ajattelin jotenkin, että siellä hän pitää pienokaisestamme huolta yhdessä edesmenneen rakkaan koirani kanssa. :)

Aluksi musta tuntui sille että haluan puhua tästä asiasta kaikille ja koko ajan, mutta nyt on jotenkin mieli muuttunut. Ei jaksa enää puhua asiasta, etenkään niille joilla ei ole omaa kokemusta. Ymmärtänette varmasti. Ja jotenkin ei jaksa suulla puhua, vaan helpompi on jäsentää näitä omia ajatuksia näin kirjallisesti ja vielä niin että asian ymmärtävät voivat niitä lukea. Kiitos oikeasti teille kaikille! Vaikka en tuossa viime viikolla vielä mitään kirjoittanutkaan, kun meinasin ensin et luen kaiken ensin läpi, niin pelkkä teidän kokemusten lukeminenkin helpotti jotenkin omaa oloa.

Päivänjatkoja ja jaksamisia kaikille ihanille! :heart:
 
Miukuli: Voi kuinka ikävästi teillekkin sitten kävi :'( Otan osaa suruunne :hug: Tervetuloa joukkoon kirjoittelemaan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta :heart:

En ole varma,mutta olen elänyt siinä uskossa että jos ei lääkkeellisesti tai muuten avieta keskenmenoa niin se olis spontaani...en ole varma,viisaammat voi kertoa lisää =)
Toivottavasti uus duunipaikka löytyy,mulla on vähän sama tilanne,et olin jo ajatellut selväks kuviot,et jään nyt syyskuussa äippälomalle,mut eipä vaan niin käyny. Nyt tympii koko duuni (kaupassa) :x

Ja nyt unohtu toisen uuden tulokkaan nimi :eek: Mutta tervetuloa myös joukkoon ja pahoittelut keskenmenosta :hug: Toivottavasti teille pikkukolmonen pian ilmottelee tulostaan :heart:

Luhtalemmikki,kaunista ja surullista tekstiä :hug:

Ei menkkoja,pr.kele... Kai minussa sitten on jotain vialla :ashamed: Ei voi olla normaalia A.kierto mystisesti yhtäkkiä pidentynyt B.menkkakipuja jopa kovia aika ajoin,mut ei menkkoja.
C testi negatiivinen (se ei kyllä yllätä).

Pakko se on gynelle ens viikolla vissiin lähtä,varsinkin jos ei huomenna ala menkat...saa kattoo onko minussa joku vialla :(

Että hyvvee viikon alkua vaan... |O
 
Miukuli, Stoppis ja Minda tervetuloa kaikille uusille ja pahoittelut kokemastanne :(

Miukuli Itkuhan minulla tuli kun luin tarinaasi ja kokemaanne :'( Osasin jotenkin niin eläytyä siihen ja tuli suunnattoman paha mieli, vaikken olekkaan noin kamalaa joutunut kokemaan. Toivon teille hirvittävän paljon voimia ja jaksamista... mutta myöskin sitä, että uusi tulokas ilmoittaisi tulostaan hyvinkin pian :heart:
 
Kiitos Nasuliini lämpimistä sanoistasi.

Ajattelin, että ette varmaan edes jaksa lukea mun tarinaa, kun sen niin pitkästi kirjoitin! :) (Yritin kirjoittaa lyhyesti, enemmänki ois tehny mieli kertoa mut se ois ollu sit jo romaani!) :LOL:

Muistui muuten nyt mieleen, että piti kysyä siitä greippimehusta. Se kun on hapanta ja siis jotenkin auttaa raskaaksi tulemista? Niin tuli vaan mieleen et esim karpalomehu on hapanta ja olen kuullut sen auttavan myös alapään (johonkin) tasapainoon (?), eli ettei tule esim niin helposti virtsatietulehdusta. Voisiko se siis vaikuttaa tähän asiaan samalla tavalla kuin tuo greippimehu? Joisin sitä paljon mieluummin. :p
 
Ja ai niin, mut saa toki lisätä listaan jos sille tuntuu. :) Eli Helsingistä olen, 22v. ja esikoinen toiveissa.

Tuntuu muuten oudolle ajatus et sit kun seuraavan kerran on raskaana, niin siihen äitiyskorttiin tuleekin sit jo merkintä et ei olekaan eka raskaus! Outoa :eek:
 
Alkuperäinen kirjoittaja miukuli:
Ja ai niin, mut saa toki lisätä listaan jos sille tuntuu. :) Eli Helsingistä olen, 22v. ja esikoinen toiveissa.

Tuntuu muuten oudolle ajatus et sit kun seuraavan kerran on raskaana, niin siihen äitiyskorttiin tuleekin sit jo merkintä et ei olekaan eka raskaus! Outoa :eek:
Juu, tuo on muuten hassua, itselläkin sitten on että viides raskaus :/ vaikka lapsia on kaksi :| Noh, niin se vaan menee, mutta mä niin toivon että saisi ees joskus vielä neuvolakortin ja sen raskauden alkuun :headwall:

Noista mehuista muuten, mäkin olen lukenut karpalomehun auttavan johonkin, mutta en muista mihin :LOL: Noh, mutta kannattaahan sitäkin kokeilla. Itse kävin myös foolihappolisät (vai mitkä ne nyt olikaan) ostamassa B) Tiedä sitten onko mitään hyötyä niistä, mutta ehkä ne joillain tehoaa.
 
Mä olen itse syönyt luomuvitamiineja viime vuoden elokuusta asti. Ja niissä on about kaikkea mahdollista! :) Sen lisäksi meillä on kotona vedensuodatin, jossa on se aktiivihiilikuitusuodatin ja UV-valo, sen läpi ei siis pääse oikeen mikään, onneksi! En tiedä, kai tuommoisetkin sit tavallaan auttaa raskautumista, koska vaikka Suomessa on "hyvä vesi", niin putket on vanhat ja paskaiset, ja vesilaitoksella veteen lisätään klooria, joka kertyy ihmisen elimistöön. Aina se valkoinen suodatin on vaihdettaessa ollu kusenkeltainen! :eek: Ja uskokaa tai älkää, niin vedenmukana meidän elimistöön kulkeutuu myös jäämiä esim. e-pillereistä. Aatelkaa mitä se tekee miehen simpoille! No joo...eipä muuta. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja miukuli:
En siis siltikään tunnistaudu hihhuliksi enkä tavallisesti edes puhu näistä asioista kellekään, ja vielä vähemmän paasaan asiasta :LOL:
Hih, eihän sitä tarttekkaan olla "hihhuli" :D Kaikki nuo on hyvästä sitä vauvaa ajatellen. Voi kun minäkin saisin jotenkin itteäni niskasta kiinni ja alkaisin pikku hiljaa tehdä itelleni jotain. Ei kai sitä voi näillä elämäntavoilla tullakkaan raskaaksi :headwall: Syön epäterveellisesti ja epäsäännöllisesti ja liikuntaa en harrasta :ashamed:
Mutta mutta.. huomenna aloitan painonvartijat, muuten en saa ite kiloja karisemaan. Kaikki sanoo että mitä muka meinaan laihduttaa, mutta se nyt vaan on ikävä tosiasia, että vaatteiden alla piilee vaikka mitä :LOL: Ainakin meikäläisellä. Kiloja on tullut vuodessa lisää kymmenen :whistle: Tuntuu hienosti sitten reisissä, pakaroissa ja vatsalla :D
Painonvartijoissa jos oppisin tuon syömisen uudella tavalla. Ja kun yleensä kaikesta innostun niin kovasti, niin toivottavasti myös tästä ja alan liikkumaan edes jonkin verran. Mitä sitä ei tekisi sen pienen käärön eteen =)
 
Pulttis! Tää tulee nyt tosi jälkijunassa, mutta kuuntelin just sen sun biisin mitä toivoit häätanssiksesi 25.6. kirjoituksessasi. Ihan rupesi itkettämään kun kuuntelin, niin kaunis se oli! Onko tietoa biisin esittäjästä tai nimestä?

Itsellä tässä vähän tai aika paljon alkaa olemaan jo hääkuumettakin! Häitä ei tosin tiedossa vielä, seurusteltu ollaan reilu 2 vuotta ja kihloissa oltu reilu vuosi. Jos realistisesti ajatellaan, niin viimestään 2009 kesällä haluisin naimisiin, kun ne kirkot ja kaikki pitää varata niin ajoissa, et ei sitä oikee enää ehdi ensi kesäksi. Ja pitäs sitä kai saada se varsinainen kosintakin ennen sitä? :LOL: Kävin tuossa morsiusliikkeessä kun ystävä kävi maksamassa pukunsa, niillä häät 25.8., löysin itellenikin ihanan puvun sitten tulevaisuutta varten!

Tuo samainen ystävä on myös raskaana, la lokakuussa, vähän tekee pahaa katsoa hänen mahaansa, mutta onneksi ei paljoa. Niille se raskaus oli vahinko, olivat yhden kerran ilman ehkäisyä! Kyllä se lapsi heille silti erittäi toivottu on. Häissä hän siis viikolla 32, tosin häitä ovat suunnitelleet jo 2 vuotta.

Yksi duunikaveri kanssa raskaana, sillä alkaa äitiysloma 5 viikon päästä, ei olisi halunnut lasta. Tavallaan ymmärrän, ei ole yhtään äidin perikuva, elää aika railakasta elämää, isä ilmeisesti hänen ex-miesystävä, eli yksin joutuu lapsensa kasvattamaan. :( Hänelle ei ollut annettu muuta vaihtoehtoa kuin pitää lapsi, ilmeisesti oli viikkoja jo aika paljon sillon kun tajusi asian ja eilen kertoi et hänellä on enää vain 5% mahdollisuus saada lapsi (kuulemma pitkä ja vanha juttu, ei kertonut enempää) joten sen takia ei ollut saanut muuta vaihtoehtoa kuin pitää lapsen. Nyt alkaa kuulemma jo silti pikkuhiljaa tottua ajatukseen äitiydestä.

Kyllä huomaa ettei sillä kuka saa ja kenelle annetaan ole mitään tekemistä reiluuden kanssa, ei silti että heille olisin mitenkään katkera. Kerron tämän ehkä siksi teille, että se antaa perspektiiviä ja ehkä toivoa myös heille, joilla raskautuminen on vaikeaa. Pienistä mahdollisuuksista huolimatta se voi siis olla erittäin mahdollista! Vaikka uskon kyllä että tuntuu pahalle tietyllä tapaa kuulla tuollaisia tarinoita, varsinkin kun itse toden teolla toivoo lasta ja sitten sellaiset saa niitä, jotka eivät niitä edes halua...


En tiedä johtuuko se tosta raskaudesta vai mistä, mutta musta tuntuu et oon tullu tosi paljon herkemmäksi (huomasin asian jo sillon ku olin viel raskaana), et meinaan itkee vähän väliä ilosta tai surusta. Onko vastaavia kokemuksia kellään?
 
No en kuule usko että tässä hermot menee kellään, päinvastoin =) Minä olen ihan koukussa näihin sivuihin, ja aina miettinyt että voi kun täällä olisi vilkkaampaa :p

Minä olen ollut aina tosi herkkä, mutta etenkin raskauksien, etenkin ensimmäisen kolmanneksen aikana olen oikea itkupilli :ashamed: Ja nytkin ennen noita keskenmenoja, vaikka viikot oli ihan alussa, olin todella herkkä ja saatoin itkeä ihan vaan sitä, että olen niin onnellinen. Tai sitten itkeä sitä, että jonkun sarjan jakso jäi niin jännään paikkaan, enkä olis halunnu odottaa viikkoa :D :whistle: :p
 
Kiitos vielä kerran lämpimistä tervetulotoivotuksista :hug: !

Stoppis Sinäkin sitten löysit jo tiesi tänne. Tervetuloa!Mikä vointisi on nyt? Mä en päässytkään ihan niin helpolla kuin luulin vaan jouduin soittamaan osastollekin kun kovat selkäsäryt ja runsaat vuodot palasivat, mutta kuulemma kuuluu asiaan, että supistelee välillä rajustikin. Loppuisi nyt vaan tämä vuotaminen...

Harmi, että tekin Minda ja Miukuli jouduitte tänne. Tervetuloa! :hug: Itsekin olen tänne juuri liittynyt tuulimunaraskauden kokeeneena.

Niin, ja siis taustoistani. Meillä on 02/05 syntynyt iloinen poika, joten toista lasta tässä siisen toivotaan =) .
 
nopsaa pitää vielä laittaa jotain sulle, kun luin kirjotukses.. ( mun pitäs olla salaattia tekemässä kun mies kaupassa, mutta äkkiseltään "salassa" meilailen.. ;) ehtiihän sen.. niin kiva kun jaksoit kirjoittaa itsestäs, oli mukava lukea ( sikäli kun nämä asiat ikinä MUKAVIA ovat, anteeksi tökerö sanavalintani!) kyllä sun pomos tosiaan urpolta vaikuttaa jos vaan kysy että koska sairasloma loppuu.. ei se paljon maksa pieni osanotto tms.. mutta en nyt halua enempää masentaa sua, otti vaan korvaan tollanen kommentti! Oli se sit miehen tai naisen suusta. mullakin oli ekana tunne et haluan puhua kaikille ja koko ajan siitä mitä tapahtu.. mut nyt ei tosiaan! Aluks se kyllä helpottikin tosi paljon, että kai se onkin hyvä puhua just sillon kun siltä tuntuu. Ja ystäville kannattaakin, kyllä itse ainakin sain tukea paljon.. niiltä jotka kokeneet saman ehkä hitusen verran enemmän.. mutta kyllä paras ystävänikin jolla vauva 2kk, osasi todella hyvin elää kanssani surua. Kehotan puhumaan kyllä, aina se tuska puolittuu kun sen jakaa. Paljon voimia sinulle ja onnea työnhakuun! p.s ei me kyllästytä vaikka kirjoittaisit romaanin =) oon meinaa koittanut jo samaa ja kukaan ei oo ulos ajanut, ehkä ei oo kehdannut :LOL:
:heart: :heart: :heart: :heart: tulevaisuuteesi ja oikein iso tervetulotoivotus! :wave:
 
Kirjoititte niin ihanasti :'( :hug: Tahtoisin niin vain uskoa ja luottaa siihen että pikkuisellamme on kaikki hyvin. Ja voi sitä jälleennäkemisen hetkeä :saint: :saint: :heart: :saint:

Miukuli Onko työehtosopimuksessasi kohta sairaslomasta kesäloman aikana? Mietin vain kun kerroit loman jääneen saikun alle. Itse sain sairaslomaa silloin kun aloimme saamaan järkyttäviä uutisia rakenneultrasta ja kun odottelimme kutsua Helsingin sairaalaan. Kesälomani olisi pitänyt alkaa kesken sairasloman, niinpä olinkin vain sairaslomalla ja kesälomani saan pitää myöhemmin, eli vasta joskus talvella. Jos en olisi itse tajunnut tuota asiaa, olisi kesälomani jäänyt saikun alle, koska eihän pomot nyt tuollaisesta mahdollisuudesta mainitse :LOL: Tai jos et ole vakkarityöntekijä, niin eikös ole mahdollista siinä tapauksessa saada loma rahana?

Voi Repa :hug: Toivottavasti ne menkat nyt edes alkaisivat jos kerran testi vain näyttää negaa. Testaathan huomenaamulla uudestaan? Niissähän lukee että jos testi näyttää negaa, tulisi se uusia 48h:n kuluttua. Toivotaan nyt kuitenkin että se plussa sieltä tulla pärähtäisi!! :heart:
 
miukuli ja minda suuret pahoittelut :hug: ja miukuli kirjota munkin puolesta vaan kuinka paljon haluat "kiva" näitä on lukea ihan koukussa meinaan olen

pelottaa ja luhtalemmikki :hug: varmasti kaikilla pienillä enkeleillä on asiat tuolla ylhäällä hyvin

voi repa testaa nyt varmistustesti vielä, tosi ärsyttävää tollanen epätietosuus

sit minäminä osuus epäilisin et ovis oli eilen eli kp 11 aika aikaseen, mut oli tosi kipee selkä ja maha ja tuli ne "kananmunanvalkuaiset" jossa oli punasta seassa ja sillon toi keskenmennytkin tärppäs kp 11 jollon tunsin oviksen, ajattelinkin et jos mul on joka toinen kierto kp13 ja joka toinen kp11 kun viime kierrossa oli tuntemukset kp 13 no joo ota näistäkin selvä, sen näkee taas parin viikon päästä,niin siis jos noi välivuodot ei oo sekottanu koko hommaa, mut tsemppiä kaikille muille tärppipäiviään viettäville, otetaan ilo irti :D

hiidi pahoittelut ja hyvin malttamatonta täälläkin, ei yhtään jaksais oottaa

illanjatkot, nyt pitää varmaan päästää toi mies koneelle kun se tossa kärkkyy :)
 
stoppis ja sonja74
ihanaa et olette päässy jo jotenkin jaloillee.. olimme samassa pinossa odotus puolella?eikö? tää pino oli mulle ainakin tosi terapiaa ja ihana jakaa kokemuksia toisten saman kokeneiden kans... tai noh siis eihän se ihanaa ole näitä huonoja asioita puida... mut ymmärsitte toivottavasti mitä takoitan taas... :ashamed: koska musta tuntu ainakin siltä et kukaan ei minuu voinu tajuta muut kun ne jotka samassa jamassa oli...

teillä oli täällä plussattukin... onneksi olkoo heille kaikille.. kyllä te kuule jokainen täältä vuorollanne tulette ja siirrytte tuonne odotus puolelle...

niin ja se piti mainita et toivon ettei ketään haittaa,että teitä käyn täällä "kyttäämässä" ja moikkailemassa... itse muistan hyvin elävästi kun piinattii km jälkee ja siksi luesken näitä juttuja.. vastaillakin aina yritän, 4km huonolla kokemuksella...

noh mutta täällä polskitaa eteen päin viikoissa ja kaikki kunnossa vaikka vuotoja ja kaikkee on ollu... maha/selkä ja kylki kipua on.. mutta kaiken kruunaa,pieni on nyt ruvennut liikkuu.. potkut tuntuu jo aika selvästikin... :heart: ja maha on hervottomn kokoinen...

uskokaa minnuu,kaikella on takoituksensa, ja jokainen teistä saa vielä sen nyytin syliin... :hug: mä oon ihan varma siitä.. itekin heitin kirveen toooooosi syvälle kaivoon 4:nen km jälkee ja sillo ku asian päätin unohtaa ja unohinkin, ni hitto, plussaa tuli testii...

kesän jatkoja teille kaikille... ja paljon ++++++++++++ :whistle: :whistle:

peikko ja nilla-olavi 16+3
 
Hmm omaa napaani vaan kaivelen nyt tässä..

Ovistestiin ilmesty taaskin samanlainen haaleampi viiva kuin kontrolliviiva eli eikai sittenkään vielä oviksen aika..? Tilausta laitettiin taas menemään :heart:
pitää kai vaan jatkaa testailua josko se viiva siitä vahvistuisi..


Pikkupeikko ihanaa kun tulit tänne jakamaan toivoa, on tosi ihanaa kuulla täällä majailleista raskautujista :) antaa toivoa!


 

Yhteistyössä