Hei taas,
Pahoittelut uusille ja tervetuloa mukaan :hug:
millimenninkäinen hurjasti onnea :flower:
Kärppänä heinälatoon minä sain haamun testiin vielä noin neljä viikkoa kaavinnan jälkeen. Nega tuli vasta noin viisi viikkoa kaavinnan jälkeen ja oli tyhjentynyt kohtu kuitenkin, eli jälkitarkistuksessa kaikki ok. Eli kyllä voi kestää...
JJ-t vaikea tilanne. Itseäni ei ole tapahtuneen jälkeen huvittanut mennä edes juhliin, joissa ei ole raskaana olevia, saati sitten sellaisiin joissa olisi. Tuntuu pahalta vastailla "mitä kuuluu?"-kysymyksiin... Suosittelen samaa kuin joku jo yllä, että keksi valmiiksi joku syy, jonka verukkeella pääset lähtemään aikaisemmin jos siltä tuntuu. Sitä ei tarvitse myöskään hävetä, jos et menekään.
Marza minäkin olen tuntenut keskenmenon jälkeen olevani miehen kanssa läheisempi kuin koskaan, ja rakastavani häntä enemmän kuin koskaan. Meidänkin suhteemme oli hyvä jo ennen tapahtunutta, mutta välillä kinastelimme pikkuasioista. Tällaisia kinoja ei ole ollut kertaakaan tapahtuneen jälkeen. Läheisyyttä on enemmän, haluaisi olla toisen lähellä koko ajan. Varsinkin pari, kolme viikkoa tapahtuneen jälkeen... sitä ei olisi millään päästänyt toista silmistään.
Pahoittelut kaikille tädin riivaamille!
Oma napa: Pikku hiljaa alkaa yskä helpottamaan, mutta ei tässä vielä lähelläkään tervettä olla :headwall: En muista koska olisi viimeksi ollut näin sitkeässä tauti. Lääkäri tokaisi, että sulla on vielä näitä lasten tauteja ( nielurisat kun tulehtui ) ...
Kovasti ollaan kuitenkin pupuiltu viime päivinä ja haaveillaan sitä plussaa saapuvaksi jo parin viikon päästä. Saap nähdä.
Tiedättekö muuten kuinka tuli paha mieli toisen puolesta, kun kaveristani tulee isä kesällä.
No hänen vaimonsa isä kuoli tällä viikolla yllättäen. Isä oli kyllä sairas, mutta hyvää elinaikaa piti olla vielä hienosti jäljellä ainakin sen verran, että näkee ensimmäisen lapsenlapsensa ja toisen lapsensa häät nyt kesällä... Ja kuoli sitten hoitovirheeseen "etuajassa". :'(
Eihän se ikinä ole hyvä aika läheistä menettää, mutta tuo tuntuu niin turhalta. Isäkin tiennyt täältä pian lähtevänsä, mutta ajatellut että saa ainakin nähdä lapsenlapsensa...
Mikähän tällaisenkin tarkoitus oikein on? Jos näin kävisi itselle en tiedä mitä tekisin, toivottavasti he jaksavat jotenkin.
-Meritähti-
Pahoittelut uusille ja tervetuloa mukaan :hug:
millimenninkäinen hurjasti onnea :flower:
Kärppänä heinälatoon minä sain haamun testiin vielä noin neljä viikkoa kaavinnan jälkeen. Nega tuli vasta noin viisi viikkoa kaavinnan jälkeen ja oli tyhjentynyt kohtu kuitenkin, eli jälkitarkistuksessa kaikki ok. Eli kyllä voi kestää...
JJ-t vaikea tilanne. Itseäni ei ole tapahtuneen jälkeen huvittanut mennä edes juhliin, joissa ei ole raskaana olevia, saati sitten sellaisiin joissa olisi. Tuntuu pahalta vastailla "mitä kuuluu?"-kysymyksiin... Suosittelen samaa kuin joku jo yllä, että keksi valmiiksi joku syy, jonka verukkeella pääset lähtemään aikaisemmin jos siltä tuntuu. Sitä ei tarvitse myöskään hävetä, jos et menekään.
Marza minäkin olen tuntenut keskenmenon jälkeen olevani miehen kanssa läheisempi kuin koskaan, ja rakastavani häntä enemmän kuin koskaan. Meidänkin suhteemme oli hyvä jo ennen tapahtunutta, mutta välillä kinastelimme pikkuasioista. Tällaisia kinoja ei ole ollut kertaakaan tapahtuneen jälkeen. Läheisyyttä on enemmän, haluaisi olla toisen lähellä koko ajan. Varsinkin pari, kolme viikkoa tapahtuneen jälkeen... sitä ei olisi millään päästänyt toista silmistään.
Pahoittelut kaikille tädin riivaamille!
Oma napa: Pikku hiljaa alkaa yskä helpottamaan, mutta ei tässä vielä lähelläkään tervettä olla :headwall: En muista koska olisi viimeksi ollut näin sitkeässä tauti. Lääkäri tokaisi, että sulla on vielä näitä lasten tauteja ( nielurisat kun tulehtui ) ...
Kovasti ollaan kuitenkin pupuiltu viime päivinä ja haaveillaan sitä plussaa saapuvaksi jo parin viikon päästä. Saap nähdä.
Tiedättekö muuten kuinka tuli paha mieli toisen puolesta, kun kaveristani tulee isä kesällä.
No hänen vaimonsa isä kuoli tällä viikolla yllättäen. Isä oli kyllä sairas, mutta hyvää elinaikaa piti olla vielä hienosti jäljellä ainakin sen verran, että näkee ensimmäisen lapsenlapsensa ja toisen lapsensa häät nyt kesällä... Ja kuoli sitten hoitovirheeseen "etuajassa". :'(
Eihän se ikinä ole hyvä aika läheistä menettää, mutta tuo tuntuu niin turhalta. Isäkin tiennyt täältä pian lähtevänsä, mutta ajatellut että saa ainakin nähdä lapsenlapsensa...
Mikähän tällaisenkin tarkoitus oikein on? Jos näin kävisi itselle en tiedä mitä tekisin, toivottavasti he jaksavat jotenkin.
-Meritähti-