Km:n jälkeen kuumeilevat, vol.6!

heippa! Voisko tänne liittyä yksi kuumeilija lisää? :wave: olo nyt ei tällä hetkellä ihan noin pirtsakka ole, mutta voisin tulla keskustelemaan kanssanne jos sopii?
Mulla oli km 06/07 ja sen jälkeen ei MITÄÄN oo tapahtunut... :'( jos siis pääsen mukaan niin mun kp:t on 26/28
Tsemppiä kaikille vauvasta haaveileville :hug:
 
Tottakai dinaho! :) esikoistako kuumeilet vai? Ni ossaan siut listalle oikeesee kohtaa ympätä :) Pahoitteluja km:stäsi! :hug:

mä oon aika lail semmone ihmine et suren ja märehin kunnol pari pvää enintää ja sit alkaa yleensä aurinko paistaan :) Kuten nytkii ja alkaa olla iha kiva olo eikä tuo km oikeen tunnu miltää.. tai äh, en ossaa ehk selittää.. mut jotenkii en tunne sillai et oisin koskaa ollukaa raskaana.. Tai jotenkii.. Sillai et iha ko oisin jo sillo aavistellu et en tuu äidiks vaikka raskaana tiesin olevani, se vain oli jotenki koko ajan mukana se aavistus.. Ehk senkin takia ku oireita oli mut sit ne katos.. Ja jokin ihme tunne se vaa oli et ei musta äitiä ole tulossa...
 
oi sori se jäi! eli esikoista kuumeillaan ja mulla ihan sama juttu. Jotenkin vaan tiesin sisimmässäni etten tuu äidiksi...ja oireita ei ollu kunnolla ollenkaan...viikoilla 8+6 se meni sit kesken :'( tuntuu mullakin etten raskaana olis ollutkaan. Tiedän mitä tarkoitat.
 
huomenna olisi pippalot, missä vanhoja kaverita nähdään. paikalla on kaksi kaveria joiden kanssa oli samaan aikaan raskaana ja molemmat yhtä pitkällä, kun itse olisin ollut. toisella tulos monen vuoden yrittämisen jälkeen, mutta toisella täysi vahinko,hän mietti jopa aborttia :/ mitä mä teen..? haluaisin mennä näkeen tuttuja, mutta joka kerta kun nää kaks oon nähnyt niin mulle tulee ihan kamala olo! "tossa mä olisin ollut" :'( kuinka tää asia vieläkin voi satuttaa niin paljon?? koko ajan eteen tulee asioita mitkä muistuttaa.. :'(

omanapainen kun olen niin jatkan :ashamed: mulle voi laittaa kp 5 tänään. päätin että se toka tuhruttelupäivä olikin kp 1, koska clomien kanssa pitää olla tarkat päivät niin mielummin ajoissa, kun myöhässä..vuoto on jo loppumaisillaan niin alotin tänään clomit :D

dinaho sydänmelliset tervetulo toivotukset :saint: ja pahoittelut, täällä hyvää vertaistukea ja ihmisiä jotka osaa vastata sun kysymyksiin, niitä varmasti löytyy edelleen jokaiselta :hug:

olemme joukko vahvoja naisia :saint:
 
Tervetuloa uusille munkin puolesta. B) ...ja pahoittelut myös tänne joutumisesta... :snotty:

JJ-t ...älä mene, jos tulee paha mieli. Toisaalta vanhojen kavereiden kanssa yleensä tulee hyvä mieli... jotta jos menis, mut keksis jonkun varakeinon, että voi lähteä, jos tulee liian huono mieli... :snotty:

Minä typerys tänään kaupassa kävelin vauvanvaatteiden ohi. :headwall: Voi riivatan riivatta. Noh... Onneks pääsin pois sieltä ilman, että kukaan tuttu näki. Piti kyllä puol kauppaa nieleskellä ja pakottaa ajattelemaan ihan muuta. Kyllä se... Meilläkin yritys alkaa vielä, mutta...
 
Sus soo
millimenninkäinen
onnea! Aivan ihania uutisia. Tämä palsta onkin kaivannut lisää plussauutisia. Toivottavasti niitä alkaa ihan tulla satamalla
meille kaikille jännääjille.
Mulla on itsellä taas hyvä mieli. Sain pidellä sylissä tänään viikon ikäistä pikkuista vauvaa
Se oli niiiiin ihana.
Hyvää viikonloppua kaikille!
-Sussoo-
 
Paljon onnea kaikille plussanneille vaikkei niitä nin paljon ole mjutta sitäkin mukavampaa kun edes yksi plussakin tulee joten millimenninkäiselle ja miehellesi suuresti onnea tulevasta :hug:
Itse siis edelleen kamalassa flunssassa.Olin sen 3 vkoa sairaslomalla km:n aikaan.Ja nyt siis jo viikon ollut ihan hirveä flunssa ja eilen kuumeen lykkäs, toivoen nyt kuume veis pöpön pois, kun ei jaksaisi enään sairastaa ja potea kaikkea ikävää.
Ollaan miehen kanssa jotenkin rakkaampia toisillemme kuin koskaan aikaisemmin juuri tämän keskenmenon koettuani.Se lähensi meitä vielä entisestään vaikka suhteemme on aina ollut hyvä.
Tuntuu että ikävöin miestäni ihan koko ajan kun hän on töissä jne..
Ollaan oltu sänkypuuhissakin tuntuu että ihan mielettömä paljon joka on kyllä aivan mahtava asia ja toivoen toisi sen parhaan tuloksenkin.
Niin ja tällä rakkaudella miestäni kohtaan halusinkin tietää että onko muilla keskenmenon kokeneilla tunteet muuttuneet miestä kohtaan enemmän?
En osaa selittää että onko se jotakin pelkoa kun jo sen pienen alun menetti niin sitten jotenkin pelkää että miehelle sattuu jotakin.....En osaa selittää varmaan ihan niin hyvin kuin haluisin.Olen muutenkin nyt keskenmenon jälkeen ollut aivan mielettömän itkuherkkä, pillitä n melkein koko ajan ja milloin mistäkin asiasta :'(
Ihana aurinkoinen päivä näyttää olevan tulossa ja me olemme menossa kaikki kaverini tontille risutalkoisiin ja grillailemaan =)

Rakkaudella:Maire
 
Hyvää huomenta kaikille! B) aurinko, aurinko... jee!

Olen ollut vähän aikaa poissa maisemista, tuli tässä rouviinnuttua ja vietettyä vähän hanimoonia... :saint: :snotty: oikein mukavaa..

dinaho lämpimästi tervetuloa!! :hug: aivan kamalaa varmasti ollut kuluva syksy ja tämä kevät sulla.. mullakin oli km samoihin aikoihin ja ei mitään ole tapahtunut täälläkään.. :'( jotenkin ajatteli että siitä km:stä vielä selviää mutta siihen päälle lähes vuosi yritystä on todella todella rankkaa, surullista ja kuluttavaa.
Tiedän. Kaiken keskeltä kuitenkin löytää jotain pientä iloa, jonka ympärille voi alkaa varovasti rakentamaan parempaa oloa. Uskon, että kyllä se tästä vielä tärppää!! Toivottavasti molemmilla jo tästä kierrosta.. ;)

marzalle :hug: tiedän, halusin olla itsekin km.n jälkeen koko ajan miehessäni kiinni ja ikävä oli koko ajan. Itkuherkkyys oli ihan kympissä ja halusin tulla hoivatuksi ja huomioiduksi 24/7... empatia :hug:

jj-t hmm.. hankala tilanne..olen itse huomannut että oloani on helpottanut kovin se etten vaadi itseltäni liikoja, en ihmisten näkemistä jos niistä tulee huono olo, mutta toisaalta jos on kyse hyvistä ystävistä niin niiden kanssa voi kyllä jakaa asioita, oli sitten miten eri elämäntilanteessa vain ja tukea saa, olen onnellisesti sen todistanut mitä teetkin, kuuntele vaina ja ainoastaan omaa sydäntäsi. Muiden mietteillä ei nyt ole väliä.

Mulla on sellainen olo, että selviän eteenpäin. Ei välttämättä ilon kiljahduksia jatkuvasti, mutta toivoa en lapsestamme menetä, ja teen parhaani jotta nauttisin elämästä,miehestäni, ja kaikesta siitä hyvästä jota ympärilläni on. Aloitan itseni hoidosta fyysisesti kampaaja, kasvohoito...saavat jatkossa luvan kuulua elämääni hieman useammin kuin ennen (kerta vuoteen ja kampaajalla kolme) ja muutenkin yritän olla suvaitsevaisempi itselleni...aika filosofista mutta katotaan miten pitkälle pääsen! ;)
toivon sydämestäni tänne plussatestejä, ja uskoa ja luottoa omaan tulevaisuuteen! Mehän sen kuitenkin itse suurilta osin teemme. =)
 
ai niin anteeksi, en lukenut taaksepäin yhtään äsken..
mude :hug: voimia. Varmasti saatte uuden tilaisuuden. Usko siihen. Anna toipumisaikaa itsellesi. :hug:
betania voi perk...!! aargh!! :headwall: :'( todella paskaa!! mitä tässä voi sanoa?? Kamalaa olet joutunut kokemaan ja kantamaan. Toivon paljon valoa ja voimia sinulle. :hug:
 
kiitos kun jaksoitte vastata!! mä luulen etten mene, jos menen niin autolla..viimeksi kun näin tämän kaverin joka oli tekemässä aborttia, niin murruin siihen paikkaan :ashamed: hänellä oli jo masua näkyvissä, itsellä sillon kuukausi keskenmenosta ja tunteet pinnassa, alkoholillakin on vaikutusta, niin autolla menen jos menen, en ainakaan sitten ala kenellekkään avautuun :ashamed:

katherine ja miina kiva kuulla teistäkin pitkästä aikaa :D

millimenninkäinen suuret onnen toivotukset ja kasa tarriksia mukaan :D :flower: :hug:


erzi perkule sen tädin kanssa :kieh: voisi jättää jo sut rauhaan!!! :/
 
ajatella, et ois voinu testi näyttää jo negaa. :kieh: Edelleen ihan kunnon viiva tulee. Siis haalea verrattuna testiviivaan ja yhteen väliin ne oli jo ihan yhtä tummat (siis raskauden aikana), mutta vielä tulee silti kunnon, selkeä viiva. :kieh:

Kauanko teillä (tai jos muita tiedätte) on kestänyt raskaushormonin lasku KAAVINNAN jälkeen? Elin jotenkin siinä käsityksessä, et jos kaikki on saatu pois, sen pitäs laskea aika nopeastikin... :snotty: Vaikka ei sillä... Onhan tässä näitä ongelmia ollu ja vasta reilu viikko sit tuli se vika todiste siitä, et jotain oli vielä kaavinnassa jääny. Kaavinnasta nyt siis 17 päivää.

Pitikin tehdä toi testi. :( Arvatkaa vaan, mietinkö nyt, vieläkö tuolla jotain on. :| '


Marza: Samoja juttuja ollut havaittavissa myös minussa ja mun tunteissa ukkoani kohtaan. =)
 
kärppis mulla tuli luomuna pihalle ja jo kaks viikkoo vuodon loppumisesta selvä nega, ja jälkitarkastuksessa kaikki normaalisti.. en sitten osaa ton kaavinnan suhteen sanoa :/ onko sulla hcg mitattu?? onko laskusuuntaan..? joillakin se vaan laskee niin hirmu hitaasti |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja JJ-t:
kärppis mulla tuli luomuna pihalle ja jo kaks viikkoo vuodon loppumisesta selvä nega, ja jälkitarkastuksessa kaikki normaalisti.. en sitten osaa ton kaavinnan suhteen sanoa :/ onko sulla hcg mitattu?? onko laskusuuntaan..? joillakin se vaan laskee niin hirmu hitaasti |O
No ei, kun meinasvat, että vasta jälkitarkastuksessa, johon on vielä melkein kaksi viikkoa... :( Ois kai pitänyt oottaa sinne asti, mut..


No joo. Nyt kun järkeilen asiaa... Periaatteessa saattaa olla, että siitä viimeisen istukan palan ulostulosta on vasta pikkasen reilu viikko (10 pv). Kun se pala, joka tuli viikko kaavinnasta, oli outo... ei normaalin limakalvon näköinen ja mietin jo silloin, et näinköhän oli vielä istukkaa. Siitä lähtien on vasta kunnon parantuminen alkanut, isoimmat kivut ja vuodot oikeestaan päätty siihen (mitä nyt yhden kipuspurtin otti vielä sen jälkeen, mut ei tullu enempää klöntsiä ).

Jos näin ois, että se oli istukkaa, sehän ois pitänyt sitä hormonia vielä koholla? ....eli eli... Sit ois periaatteessa vasta 10 pv siitä, pitäskö toi testi suhteuttaa siihen vai kaavintapäivään?

Emmä tiiä. Sen siitä saa, kun koittaa olla liian toiveikas prkl. :headwall:


(ja joo, kyllä mä silti oletan, et toi on edes vähän laskenut, kun tuo testi, jonka tein oli herkkä (10) ja siihen ei tullu kuitenkaan yhtä vahvoja viivoja... Jossakin vaiheessa raskautta sain kuitenkin jo ei-herkällä testillä ihan tasavahvat viivat...
 
Kärppis, voi harmi. :hug: ehkä sun kannattaa ootella siihen jälkitarkastukseen. Siellä sitten ainakin selviää kaikki.

Marza, meillä ainakin suhde läheni. Menimme myös helmikuussa pian sen raskauden keskeytyksen jälkeen kihloihin. Tunnen ettei me olla koskaan oltu näin läheisiä... :heart: Ja joo,entistä enemmän sitä pelkää jos sille jotain sattuis. hui *puistatuksia* ei sellaista voi ajatellakaan... Mutta meillä siitä pahasta koitui jotain hyvääkin. (sen raskauden ansiosta olen myös päässyt eroon tupakasta, poltin 6 vuotta ja noin 10 tupakkaa päivässä, nyt en ole koskenutkaan vaikka on monesti tehnyt mieli..)
 
mulla otettiin hcg jo neljä päivää keskenmenosta ja oli sillon jo laskenut hurjasti, sen jälkeen ei enää otettu. sillon myös ultrattiin kohtu tyhjäksi.. ihmeellistä kuinka erilaista toimintaa on ihmisillä ollut :/
 

Yhteistyössä