Isot hait tädin vaivakseen saaneille :hug:
Olen ollut vähän taas mieleltäni aallonpohjassa, taas toisineen ihan ok olo. Välilä mietityttää koko kuumeilu, toisena päivänä en muuta niin lujaa haluakkaan, kun uutta raskautta. Pian kolme kuukautta kestänyt selibaatti on vihdoinkin ohi ja voi pahus kun se ainakin piristää meidän molempien mieltä. Voi ainakin harjoitella sitä vauvan tekoa. Eka pupuilut kiellettiin vuotojen takia, kun oli km vaara, sit oli surua niin paljon, että ei pystynyt ja sen jälkeen jälkivuoto ja surutyön tekoa.
Mulla oli täs eilen ja toissapäivänä joku megalima liikkeellä ja tuli vaan mieleen, olisko voinut olla ovis. Nyt on sit pää kipiä ja normaalia valkkaria. Välillä viel tulee pyyhkiessä pieni rusahtava raita, mutta ei edes joka päivä. Ihan pikku pikkiriikkinen teoreettinen mahdollisuus on olemassa, että meidän pupuilut olis osunu oletetun oviksen ajankohtaan. Ei sattunut olemaan silikoni kortsuja ja lateksille allergisena ei ne äitiyspakkauksen ( onkohan lie jo vanhentuneitakin) kumit sovi, joten saattoi sattua jotain mitä lekuri ei suosittele. Mut se mahdollisuus on todella olematon. Meidän yrityshistoriassa raskautumisen mahdollisuus "vahingossa" on varmaan täysin mahdotonta. Siihen lisättynä vielä kaikki muut ongelmat raskautumisen kanssa, niin ei varmaan ole mitään syytä olettaa, että olis jotain tapahtunut. Vaikka ihanaahan se olis, mut ei niin ole voinut käydä...ei mitenkään.
Postissa tuli just kirje patologiselta. Meidä piti vasta jälkitarkasutksessa kuulla tuloksista. Hirvittää vain, ettei mitään todella vakavaa ole ilmennyt. Hirvittää jo valmiiksi koko asia. En uskalla avata tuota edes. Katotaan sit miehen kans, kun hän tulee töistä.
Kaikille toivon plussarikasta maaliskuuta. Jälkitarkastukseen vielä toivottoman pitkältä tuntuva aika.