Heissan!
Rouva Pikkumyy, onnittelut negasta! Hassua edes kirjoittaa noin, mutta tällä kertaa se on tietty positiivinen asia!
Lissuli-81, tervetuloa joukkoon! Olen pahoillani keskenmenostasi!! Minulla oli ihan samoihin aikoihin alkuraskauden spontaani keskenmeno. Hoida itseäsi nyt ja anna itsesi olla surullinenkin. Sitten vain valoisasti kohti tulevaisuutta. :hug: :hug:
Erzi, tuo ottaa kyllä varmasti koville. Mutta niinhän se on, että pidempi vauvan yritys aiheuttaa ongelmia usealle parille sänkypuolella. Ehkä miehesi kokee kykenemättömyyttä ettei pysty siittämään lasta, paineita siitä että nyt just pitäisi onnistua jne? Anna aikaa hänelle...Vaikka ymmärränhän minä miten vaikealta se varmaan tuntuukin, mutta ehkäpä nyt olisi tauon paikka yrittämisessä. Selkeästihän joku miestäsi murehduttaa. Oletko yrittänyt puhua hänen kanssaan? Se on tietenkin miehelle niin äärivaikea asia puhuakin. Ehkäpä hän tarvitsee nyt aikaa ja hellyyttä, ja jos vain pystyt, niin älä häntä syytä tai ahdista nyt jos ei oviksen aikaan onnistu. En usko että se auttaa tilanteessa. Ei se vauva-projekti oikeasti parista kuukaudesta kiinni ole, vaikka tiedän että se joskus (useimmiten) siltä tuntuukin. Näytä miehellesi että rakastat häntä, ehkäpä hän pikkuhiljaa tulee ulos kuorestaan ja kertoo mikä on ongelma tai sitten rentoutuu ja homma toimii taas.
Paljon :hug: :hug: sinulle, kyllä se siitä! Äläkä ajattele että sinä et olisi viehättävä tai haluttava, en usko että se on siitä kiinni. Hänellä voi vain olla omia ongelmia asian kanssa, jotka heijastuvat sitten petipuuhiin. :hug: :hug:
Tuulenpuuska, tsemppiä vain ja häntä pystyyn! Ikäkriisi on ihan normaalia ja onhan se hyväkin välillä pohtia mitä elämässä oikeasti haluaa. Mä olen ainakin pohtinut viime vuoden aikana ihan hirveästi näitä asioita, kun lopetin työt ja muutin tänne Lontooseen. Teen nyt vuosia roikkuneet opinnot pois, gradu on ihan viimemetreillä kun maanantaina on sen palautus. Sen jälkeen muutama tentti ja sitten kaikki on auki. En saanut hakemaani työpaikkaa ja nyt on kyllä kans tyhjä olo. Mutta yritän ajatella että se on mahdollisuus kaikkeen uuteen ja mahtavaan. Iso :hug: sulle, kyllä se elämä vielä hymyilee!
Oma napa: ei oireen oiretta, ei tätimäisiä eikä raskausmaisia. Ohhoi, tämä piinaviikko on kyllä NIIN kärsimystä aina. Lähdetään Suomeen ensi torstaina joten teen raskaustestin siellä, jos täti ei siis taas kurvaa paikalle.
Mukavaa perjantaita kaikille! Meille tulevat taas lapsipuolet, on hulinaviikonloppu tulossa. Ja mun tarttee viimeistellä sitä gradua, huh.