Mun on nyt ihan pakko avautua tänne, anteeksi jo etukäteen....
Siis tuntuu, että mun ympärilläni KAIKKI tutut ja tuntemattomatkin on raskaana!!! Hyvä niille, ei siinä mitään, mutta mitä me muka ollaan tehty, että me ei olla??! Surettaa ihan hulllusti ja oli pakko lähteä koulusta aikaisemmin kotiin, että pääsi rauhassa itkemään.
Eilen kuulin, että mun yksi hyvä ystävä on (luultavasti, eivät ole vielä julkistaneet asiaa kellekään, mutta kaikki merkit viittaa siihen) raskaana. Tiedän, että ovat yrittäneet pari kuukautta, enkä mitään pahaa todellakaan ystävälleni halua, mutta silti tuntuu vaikealta iloita. Sitten tänään koulussa mua 7 vuotta nuorempi kaveri ilmoittaa, että heille tulee vahinkovauva... Ehkäisy oli pettänyt eikä halunnut aborttia, vaikka ensin sitä suunnitelikin. Vauvan sydämenläpätys kuitenkin muutti mielen. Tämäkin tyttö on tosi mukava ja söötti, enkä heillekään mitään pahaa halua, mutta MIKSEI MEILLE???? Pitäisi olla onnellinen muiden puolesta, mutta kun MÄ EN OLE!!! Miksi kaikki muut onnistuu tosta vaan parin kuukauden jälkeen ja vahingossa ja me ei?
Alan olemaan katkera! :'(
Ehkä nämä kivuliaat kuukautiset laskevat mielialaa muutenkin, mutta tosiaan tällä hetkellä tuntuu että tämä projekti kestää ikuisuuden ja me ollaan viimeisinä jonossa.