Moi!
Tervetuloa uusille :hug: (tää on ehdottomasti hyvä porukka, vaikkei kukaan tähän varmaan alunperin haluaisi kuuluakaan... ) ja onnea plussille :flower:
Olen pysytellyt hiljaa ja piilossa, joten en ole seurannut kirjoittelua vähään aikaan. Plussanneena ei oikein kuulu tänne, mutta en halua mennä odottajiinkaan ennen kuin tiedän, että on jotain, mitä odottaa. Olen menossa huomenna siihen varhaisultraan (nyt 7+2) ja olen ollut niin hermostunut viime päivät, että en ole edes käynyt täällä. Pelkään, että näkyy taas vaan mustaa ruudulla...Jännitystä lisää se, että keskiviikkona olisi tarkoitus lähteä reissuun, katsotaan nyt, miten käy.
On tää vaan niin raastavaa, jännä, miten tm/km muuttaa koko vauvahaaveilun ja odottamisen ihan muuksi, kuin mitä se voisi olla. Eka raskaus alkoi ja meni hyvin, nyt ajatellen olin tosi tietämätön kaikista asioista, jotka olisivat voineet mennä pieleen, mutta myös niin onnellinen ja koko odotusaika oli ihanaa. Taisi jäädä ainoaksi kokemukseksi, nyt vaan pelottaa ja ahdistaa koko raskaus. Musta tuntuu, että koko tätä ajatusten sekamelskaa on miesten välillä vaikea ymmärtää, tai sitten vaan mun miehen. Tottakai se on ollut surullinen edellisen jälkeen, mutta eri tavalla. Nyt taas yksi työkaveri ilmoitti olevansa raskaana, laskettu siinä kohdin, kun meilläkin olisi voinut olla. Jotenkin vaan koko ajan joku muistuttaa, että meilläkin voisi olla toinen tilanne. Ei pääse unohtamaan, ei sitten millään
PS: Hyvää lomaa kaikille 31.5. loman aloittaneille