Km:n jälkeen kuumeilevat, toukokuu

  • Viestiketjun aloittaja Sus soo
  • Ensimmäinen viesti
SusSoo
Voi ei Lakta :( jouduitko sinäkin jättämään tammikuisten pinon
jaksamisia sinulle. Minä en ole vielä virallisesti tähän pinoon palannut. Mä täällä muuten vaan hengailen melkein joka päivä


(.) Lääkäri soitti tänään mulle ja sanoi, että ei tarvi enää mennä verikokeisiin. Yhdet menkat toivoi olevan välissä ennen uutta mahdollista raskautta. Kyllä mä uskon, että juhannuksen jälkeen palaan ihan virallisesti tähän pinoon.

-Sussoo-
 
SusSoo
Julietta :wave: mulle on myös taas viime aikoina monet jaksaneet puhua meidän lapsenteosta... (aivan kuin se niille muille kuuluis |O ) . Jos mua oikein on alkanut kypsyttämään niiden jutut, niin olen sitten suoraan sanonut että kyllä mä olen ihan raskaana ollut, mutta on menny kesken. Niin johan menee suu suppuun ja kaveri häipyy jonnekin. Mä olen välillä aika ilkee ihminen
Täytyy vaan sanoa, että mitäs kerjäsi verta nenästään
 
Hei vaan kaikille :wave:

Ilmoittaudun jälleen mukaan joukkoonne, vaikka varmaankin taustailen aika paljon. Vappuaattona (rv 7+4) todettiin vauvan kuolleen masuun, eli kyseessä oli keskeytynyt keskenmeno. Vajaata viikkoa myöhemmin kohtu tyhjennettiin lääkkellisesti. Tällä kertaa kokemus oli onneksi kaikin puolin paljon tuskattomampi kuin viime syksynä. Kättäriä on pakko kiitellä siitä, että ottivat lapsettomalle osastolle ja saimme vielä oman huoneenkin. Muutenkin heidän toimintansa oli kaikin puolin ensiluokkaista. :)

Takana on nyt siis RK 10/2007 (RV 12+6) ja KM 05/2008 ja ensimmäisestä lapsesta kovasti edelleen haaveillaan. Kierrosta ei vielä tällä hetkellä ole tietoa, sillä keskenmenovuoto loppui viime viikolla. Jälkitarkastus on ensi viikolla vuorossa ja silloin varmaankin saan kuulla, missä vaiheessa kroppa menee.

Oikein paljon onnea ja plussatuulia kaikille pinolaisille. Toivottavasti kaikki saisimme vielä nyytit kainaloihimme :)
 
Mae
heippa!
Olen käynyt kyllä lueskelemassa, mutta en ole saanut mitään kirjoitettua.
voi Tinkatar ja muut menetyksen kokeneet , surullista :hug:
Ja uusille (sekä vanhoille) tervetuloa :)
Omaa sen verran, että Clomeja käytin kp3-7, nyt olen 7pv tikutellut eikä ovista vaan näy (ainakaan kotitestin tikuissa). :eek: Niin ja kp on 17
Viimeksi (silloin oli mammaksin tikut) oli kp16, josta siis tärppäsi. Onko muilla kokemuksia kuinka paljon nuo ovikset vaihtelevat Clomeilla? Ja onko noissa tikuissa eroa? Mikä olisi paras?
 
heippa

pahoittelut Laktalle ja Tinkatarille! :hug: tervetuloa joukkoon.

Julietta: Meillä varmaan just tuon takia aika moni tietää kmsta että ei tommosia "ruikuttajia" ja kyseliöitä tule. ei vaan jaksa.

sen verran että neuvolaan soitin jatkosta ja eipä ne mihinkään tutkimuksiin näin kesän alla ota. yksityiselle pääsis ouluun mutta a, maksaa hirveesti ja b, millä ajalla minä siellä ramppaisin.. joten katsellaan ja kuunnellaan.

no valoisammalla mielellä koitan jatkaa.. turha sitä murehtia vaikka sattuukin nii pirusti ajatus että ehkä meille ei toista tulekkaan.

meen ruikuttamasta :ashamed:
 
pahoitteluni uusille km:n kokeneille ja tervetuloa joukkoon mahtavaan! :hug: =)

aamulla terstattu nega, tätiä ei näy. arvaatte mikä fiilinki joten jätän kirjoittamatta sen kohdan! :headwall: :headwall:

kuinkas helposti tohtori kirjoittaa joitakin droppeja joilla tädin saisi tulemaan? onkos kokemusta?

:wave:
 
Moi taas!

Pahoittelut minunkin puolestani km:n kokeneille :hug: Tinkatar: teillä siis keskenmenon syy selvitettiin, siis miksi vauva ei kehittynyt? Itsekin olisin mielelläni kyllä ottanut tiedon siitä, miksi raskaus keskeytyi (siis kehitys päättyi ennenkuin alkoikaan), mutta siitä ei ollut mitään puhetta missään vaiheessa.

Tein tänään aamulla raskaustestin, halusin saada vielä varmistuksen että tyhjennys meni ok (vähän vainoharhaa..) kun se vielä n. viikko sitten näytti sitä haaleimmasta haaleinta plussaviivaa. No nyt tuli aivan selvä nega, eli hyvä homma. Tämä on varmaan kyllä ainokainen kerta kun "iloitsen" negasta! Ja vainoharhaa vielä enemmän.. kävin eilen lääkärissä kun mulla on ollut kummallisia alaselkäkipuja, ajattelin tietysti että nyt on joku tulehdus. Lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että iskias-hermo on jumissa, mutta otatti kuitenkin verikokeet kun näki km:n tiedoistani.

Ja vainoharhoista tunnustukseen.. meillä sitten "heilui peitto" ilman mitään suojaa :ashamed: Oikeastaan se oli vähän vahinko, ei tarkoitus (kuulostan ihan teiniltä ;) ) Ihan ärsyttää itteäkin kun nää päätökset pitää niin hyvin ;)
 
Eikös menkkojen ja siis kp:den pidä olla aika suuria enne ku saa teroja? Ku Iltsu-natsu eihä sul viel oo kovin pitkä tuo kierto. Mullaki eka pillereide jälkeine kierto oli 36 ja varmaa vaa sen vuoks et koko ajan vahtasin et no oisinkohaa raskautunu ko nii kovasti toivoin. Sit uuden vuode jälkee ne het alko ko olin täysin ajattelematta koko asiaa.
 
lainaan itseäni tulta toisesta ketjusta...
aaaaarrrg mie en kestä!! jokapuoleta tulee ilmi et joku tuttu oottaa vauvaa tai on just saanu vauvan tai on just plussannu!! kaikkilla vaan hyviä uutisia et hyvin on menny,ekalla yrityksellä, oli yllätys et tuli yms mukavaa...miksi meille ei voi käydä niin?? miksi just me jouvutaan kaiken vaikeimman kautta meneen?? |O :'( miksi meille tuli km? miksi uuden plussan saaminen on niin h***tin vaikeeta?? :'( masentaa niin pirusti nyt!! |O :headwall:

anteeksi suuresti taas tää valitus.
 
moikka!

ajakaa sitten pois jos ei saa kuokkia...mutta niin kauan minäkin täällä olin ennen kuin vihdoin plussan sain, joten tunnen kuuluvani vielä tännekin... ja juuri luin teidän juttuja, ja kukaan tuskin uskoo, jos sanon että todella myötäelän niitä suruja ja vihoja kanssanne, en tunne yhtäkään täältä hek.koht. mutta tiedän karvaimman kautta mitä se yritys on ja km taustalla.. ja nyt olen niin surullisella päällä ( joo, tiedän olen iki onnellinen raskaudestani toki, mutta saa sitä kai silti surra, muistella ja käydä läpi mennyttä...) ja ajattelin jos se ketään lohduttaa niin kerron vielä vähän tarinaani, kun täällä uusiakin, mm. mae, lakta ja tinkatarkin ilmeisesti?
niin todella todella toivon että saatte plussan ja mitä pikimmin sen parempi!!

mulmul juuri tänään koin kaikkia noita kirjoittamiasi tunteita ja kateus, viha katkeruus...ovat vieläkin toisinaan mielessäni. Toki, olen raskaana, mutta se tuska, kärsimyshelv...i ei häviä minnekään ellei sitä käsittele..teen parhaillaan myös sitä ja toivon että saan tuntea enemmän onnen tunteita jatkossa...
töissä on rampannut koko vuoden äitejä näyttelemässä vauvojaan joita ovat viime vuoden aikana saaneet...ja se vuosi oli niin rankka. keskenmenon kokeneena rv 14 istukkabiopsian (joka oli turha, vauva terve, kätilö mittasi väärin!!niskaturvotuksen) aiheuttamana (joka piti olla turvallinen... ) ja siitä 10 kk aiheutunut lapsettomuus joka-ainoan lähi-ihmisen saadessa vauvoja on jotain todella, todella..... :'( :'( kamalaa..se sana tuntuu liian lievältä. yritin selvityä siitä kieltämällä negat. tunteeni ja näyttelin iloista ja selviytyvää tyyppiä töissä, vapaalla...ihan liikaa...en ottanut saikkuakaan kun pari päivää tapahtuneen jälkeen, kuuntelin muiden paasauksia km:n yleisyyksistä ym sonnasta ja säälikatseille hymyilin ymmärtäväisesti, olin lapsenvahtina monta kertaa ystäville viimesillä voimilla kun heillä itkevä vauva ym... en välittänyt omasta hyvinvoinnistani... nyt kun näen vieläkin vauvoja hyvillä ystävilläni jotka täyttävät jo vuoden, enemmänkin...niin tunnen surua, kiukkua...tekisi mieleni huutaa "te ette tiedä mitä olen joutunut kestämään" vaikka se ei niiden syy olekaan mitenkään. Yksi ystävistäni jaksaa hokea "toiset ottavat kevyemmin keskenmenon kuin toiset" ja olen alkanut vihata noita sanoja..sanoinkin hänelle että kuule jos sä oisit kokenut tän kaiken saman niin veikkaan ettei se kovin helppo juttu sullekaan oisi. jotnekin hänen kokemattomuutensa ärsyttää, vaikka hän kai yrittääkin lohduttaa, olisi hiljaa, kuuntelisi vaikka. ei leikkisi kaikkitietävää...mutta se on ihmisille vaikeaa, täytyy yrittää aina löytää joku lohdun sana, ratkaisu, vaikka se vain syventäisi haavaa, kai se on sitä, että yrittää keventää omaa oloaan, minä yritin auttaa.
Keskenmeno itsessään on järkyttävää, siitä jatkuva yrittäminen suorastaan traagista.
Joku sanoo varmaan, ettei tollakaan vahvasti mene, kun noin vakavasti ottaa, sanokoot, ei ole mennytkään, olen todella käynyt aallon pohjalla ja luovuttanut. Pikkuhiljaa aloin hoitaa itseäni...lepäsin kun väsytti, en tavannut ketään joka vei voimiani, tein pieniä mukavia asioita, kirjoittelin, luin, hieman opiskelinkin työn ohella mielekästä ainetta (josta nyt abro!!) , kävin kävelyllä, söin suklaata, join siideriä...ostin vaatteita, nautin kahvimukillisesta...ja huomasin että elämässä voi olla onnellinen vaikka samaan aikaan kokisikin tuskaa ja kipua.
Sitten...olin luovuttanut vihdoin taisteluni vauvanhankinnasta,
huomasin olevani raskaana.
elämä on.. yllätyksiä täynnä.
kehotan luovuttamaan, riisumaan itsensä aseista. Annettava itsensä elämän virran vietäväksi. sitten... jotain ihanaa tapahtuu.
voimia, tsemppiä ja iloa teille kaikille rakkaat kumeilijat!! olette mielessäni.


Huh.. sori pitkä sepustus..niin tunteet pinnassa vaan. :hug:

katherine ja kultanen 9+3
 
oi katherine kiitos ihansta tekstistä mieki tidan vaan luovuttaa ku ukkokin on toisella paikkakunnalla koko kesän töissä ja nähään vaan viikonloppusin...taidanpa nyt vaan keskittyä kavereiden kans olemiseen ja suunata teransille sun muihin juttuihin jospa se lussa sit tulis lu vähän relais... =)
 
miula onneks on noi häät tulossa ni saa vähä ajatuksiaki muualle :) Mut täällä ku pyörii ni väkisi alkaa miettiin et no eikö vielkää tärppää yms.. Mut jospa se tästä kun häät lähestyy ni enempi sit vouhottaa vaa niitä :heart: Me tehtii jo kuulutukset eli hankittii ne esteettömyystodistukset sekä varasin kampauksen ja meikin ajankohdan jo ja mitäs vielä.. käytii kahtomas vihkisormuksiaki jo, jos täs jossai vaihees ostais jo senkin :)
 
Heippa vain!

Ajattelin pitkästä aikaa moikata kaikkia, käyny kyllä lukemassa tein juttuja... B)

Meillä tilanne ennallaan... Eli ei vielä yritystä (itse asiassa mulla on tällä hetkellä aktiivilaihdutus päällä, kun totesin, ettei edellisen kerran jäliltä mahdu mitkään entiset kesävaatteet päälle :xmas: ). Tätsy löys jo tokan kerran kylään km:n jälkeen, mutta tällä kertaa se on tosi hyvä, sillä mun kiertoni näyttäisi palanneen normaaliksi. ...ovismerkit on hiukka laantuneet (ainakin toistaiseksi), mutta edelleen sekin tunnistettavissa. :)

Mutta semmoisia.

Kesätuulia ja kesätuuria kaikille. ;)
 
Huomenia! :flower:

Tervetuloa mukaan uudet kuumeilijat ja pahoittelut km:n kokemisesta!


Mitäs olotiloja tänään keillä noin 21 kp meneillään? Eipä täällä ihmeempiä, luget tekee sivuvaikutuksiaan. No viikko vielä niin näkee tämän kierron tuloksen!
Nopeastihan tuo aika kuluu!


Eipä mene kauaa enää, kun tulee Juhannuskin!


Jaa a taas saisi hypätä tämän satulaan:



Ja huomisaamuna ilmeisesti olisikin suunta 2km:n kävelytestiin
, siinä saa aika haipakkaa laittaa tassua toisen eteen!


Mukavaa, ihanaa , aurinkoista päivää kaikille!


Rva Pikkumyy



 
AAM
Lakta ja Tinkatar :hug:

itselläni kans tuli km (04/08 ja rv6+3), oltiin TJOTtailumeiningillä ja sattui napsahtamaan.. Vieläkin mielessä vaikka ei ollut kovin sillä tavalla traumaattinen juttu kun oli niin alkuviikoila... ehkäpä tuo esikoinen helpottaa ei siksi niin tuntunut pahalta, kai ?? silti miettiin että nyt ois se ja se viikko ja pian ultras yms.. :'( :flower:

Pakko on kyllä sanoa että kateeksi käy niitä ihmisiä jolle siunaantuu niitä lapsia vaikka eivät niitä "yritä" tai edes halua ja silti saavat. Taas jurppii nää kaverin kaverit.. ei sillä tavalla mtn henkilökohtaista mutta MIKSI pitää sitten olla niin pässi ettei käytä ehkäisyä.... !! ***keli !! itse ko toivoisi jälkikasvua ja muille sitten "annetaan" vaikka ei niitä "ansaitsisi" (alkkis, narkkis, muuten vaan ilkeä ihminen)... *purkaa ketutustaan* |O :kieh: :'(
 
Kaa
Allusmamma, me ollaankin joskus mietitty, josko ryhdyttäis sellaisiksi alkkis-narkkis-teinix-akoiksi. Varmasti nappaisi silloin! :headwall: Auttaisikohan pelkkä ajatustasolla uhkailu...? Hmm.... :D
 
Kiitoksia tervetulotoivotuksista :)

Täällä tänään sitten jäätiin kotiin, vaikka piti alkaa työt lomien ja vapaiden jälkeen. Sain aamulla ihan kauhean vatsakrampin jota kesti varmaan kaksi tuntia. Tunnin tuosta ajasta makasin lattialla hiestä märkänä ja kärsien... :( Ei auttanut särkylääkkeet. Joten toivon kovasti, että tässä itsestään tyhjenee tuo sisusta, kun näin koettelee.

Eilen oli iltapäivästä eteenpäin ihan normaali olotila ja aamulla sitten kun heräsin niin alkoi vatsakivut. Nyt kans ollut suurin osa päivästä ok, mutta katsotaan sitten aamulla kun pitäisi uudella yrittämällä töihin selvitä. Toivottavasti nämä loppuu pian, ei tätä jaksaisi...
 

Yhteistyössä