Kiukkuketju

AdAstra: Miten tuo voikin niiiin sapettaa??!!!! Pitäisi kai keksiä joku antiviagra. Lastensuojelu voisi ruveta käyttämään sitä, ihan ennaltaehkäisevässä mielessä. Eikös nykyisen lastensuojelulain mukaan pidä tehdä myös ennaltaehkäisevää työtä?? :kieh: :kieh: :kieh:

 

Tänään on tällainen pieni kiukku.

Luin lehdestä pariskunnasta joka oli 4 vuotta sitten etsiä itselleen omistusasuntoa. Haastettelussa sanoivat etteivät edes katsoneet pienempiä kuin 4 h + keittiö tulevien lasten takia. No, nyt heillä oli 3 vuotias lapsi ja toisen laskettu aika oli juuri käsillä.

Me aloimme etsiä omistusasuntoa. Kriteerit olivat että ei suurempaa kuin 3h + keittiö koska yhtä ylimääräistä huonetta voi pitää työ/tietokone huoneena jos siitä ei koskaan lastenhuonetta tule. Olisi kamalaa kulkea talossa jossa olisi useampia tyhjiä lastenhuoneita toimittamassa esim. varaston virkaa.

Mutta näin, toisilla elämä menee niinkuin sen suunnittelee...

Me asutaan kolmen makuuhuoneen asunnossa. Se hankittin , koska miehelläni oli lapsi, joka asui meillä. Mutta hän ei enää asu meillä. Vielä toistaiseksi menee hyvin näin. Huone on tätä lasta varten, kun hän haluaa joskus tulla yöksi. Mutta jossain vaiheessa voi oikeasti alkaa tuntua p****maislta, jos ei lasta ala kuulua... Yksi huone on työhuoneena ja siihen ollaan kyllä niin totuttu, ettei osattaisi ehkä olla ilman.

 

Itkua ja huutoa olen sen verran ollut töitten kautta lastensuojelun kanssa tekemisissä, että mielikuvani on, että biologisten vanhempien etu se on joka ratkaisee. Lapsen etu tulee vasta sen jälkeen, ikävä kyllä.
Tuo asuntoasiakin on niin totta, mekin muutettiin isompaan kun ajteltiin että perhe lisääntyy. No sitten pinnasängylle ajateltuun paikkaan makkariin ilmestyi tuoli ja "vauvan" hyllylle vaatehuoneeseen miehen vaatteita. Kipeää se teki, mut ei niitä tyhjiäkään nurkkia kestänyt katsella.

 

^ meillä kanssa on makkarissa pinnasängyn paikalla tuoli. Ei siinä kyllä kukaan koskaan istu joten se toimii lähinnä mun vaatekasan alusena.

 

Mulla on se "onni" etten täällä nykysessä asunnossa edes tiedä enkä oo hetkeekään suunnitellu mihin koko pinnasängyn sais tungettua, hoitopöydistä yms. puhumattakaan

 

Suhteen alussa miehellä oli pari pientä (huom. paino sanllla pientä) ylimääräistä huonetta, mutta kyllä niille on löytynyt käyttöä eli toinen työhuoneena ja toinen vierashuoneena. Niissä on kyllä aika lailla lastenhuoneen näköiset tapetit, onneksi ei kuitenkaan mitään Batmanneja tms. Tyhjä tila tuppaa täyttymään.

Tällä viikolla on tosissaan ottanu päähän kaikki, mies mukaanlukien. Ja sitten tässä vielä kärvistellään virtsatien tulehduksen kourissa, on se oviskin lähestymässä joskus viikonloppuna. Pe....na! Vaikka mitä hemmettiä se auttaa, vaikka oisin mikä superovuluoja, kun simppoja ei juuri ole ja ne vähätkin pyörii ympyrää. Ja vielä ois aikomus soitella klinikalle, jotta pääsee taas eroon rahoistaan oikein tehokkaasti (ja tällä kertaa siis tosissaan eroon, omaan piikkiin joka ikinen sentti), mutta kun ihminen ei osaa luovuttaa, vaan iskee päätään seinään aina vaan uudestaan.

 

Muutettiin uuteen asuntoon n. kk sitten, jossa on 2 makuuhuonetta joista toisessa Nalle Puh -tapetit :kieh: Jos alkais viikonloppuna repimään niitä pois ja tilalle jotain vieras/työhuoneeksi sopivaa. Ja jos vielä repisi negakiukuissaan puhin ja kumppanien kuvat millin paloiksi yksi kerrallaan noin niinkuin terapiamielessä

 

Lumipuu: toi oli hyvä, olis varmaan hyvää terapiaa.... Meillä on myös ylimääräinen huone joka on työhuoneena, lisäksi miehen edellisestä liitosta syntyneellä 15 v tytöllä on kämpän isoin makuuhuone vaatehuoneen kera, ja hän käy meillä ehkä kerran kuussa....

 

Itkua ja huutoa olen sen verran ollut töitten kautta lastensuojelun kanssa tekemisissä, että mielikuvani on, että biologisten vanhempien etu se on joka ratkaisee. Lapsen etu tulee vasta sen jälkeen, ikävä kyllä.
Tuo asuntoasiakin on niin totta, mekin muutettiin isompaan kun ajteltiin että perhe lisääntyy. No sitten pinnasängylle ajateltuun paikkaan makkariin ilmestyi tuoli ja "vauvan" hyllylle vaatehuoneeseen miehen vaatteita. Kipeää se teki, mut ei niitä tyhjiäkään nurkkia kestänyt katsella.

Oon itsekin ollut lastensuojelussa töissä. Noin se valitettavasti menee, kuten ilmaisit. Ensin koulut/päiväkodit/perheneuvolat jne. katsoo liian pitkään, kunnes tekevät sen ilmoituksen. Sitten lastensuojelu katsoo liian pitkään ennen kuin toimii. Vanhemmat kun vakuuttaa, että aikovat muuttaa tapojansa... Ja niihin hyväuskoisina uskotaan kerta toisensa jälkeen vähän joka puolella. Kyllä mahdollisuus pitää antaa, mutta ei tarvii antaa kymmenen uutta mahdollisuutta kymmenen retkahtamisen jälkeen! Ja lapsen hätä? No, sillä ei tunnu olevan paljoa merkitystä. Lapsi kun ei hätäänsä usein ilmaise niin selkeästi. Ei uskalla. Tai lapsen hätää ei osata tulkita. syytetään milloin ADHD:ta, milloin jotain muuta neurologista juttua. Mutta kun saman perheen usealla kersalla on jotain neurologista ja perheestä tippuu rankkoja lastensuojeluilmoituksia, rupeaa vähän mietityttämään, voisiko näiden "neurologisten" juttujen ja olosuhteiden välillä olla jokin yhteys...

 

Mua ottaa niin rankasti kupoliin, kun kaiken maailman hunsvotit saa lapsia eikä pidä sitten edes niistä huolta (viimesimpänä nämä autoon pakkasella jätetyt pienet, kun äiti ja isi oli vähän baarissa). Silti vanhemmat saavat pitää lapset. Mutta auta armias jos tavallinen ihminen yrittää adoptoida lapsen, niin sitten syynätään kaikki niin perusteellisesti ja naurettava byrokratia voi estää koko adoption. Miksei biologisten lasten hankitaan pidä käydä samanlaista prosessia läpi?? ÄÄÄRRRRR!!!

 

Mua rupes yhenäkkii kiukuttaan ihan hirveesti se, että mieheni pääsee nii helpolla tässä lapsettomuus asiassa..ihan hävettää nää mun ajatukset!!! :ashamed: Mut mua vaan rupes vituttaan ku miehen ei tarvii ku vierestä kattoa ku mää piikitän itteäni ja vedän kaikenmaailman hormooneita ja sit mää kuulostelen joka päivä, että tuntuuko mitään merkkejä raskaudesta ja onkohan tää ja tää hyvä vai huono oire..Siis mikä mua ny alko vaivaamaan ku ajattelen tälläsiä!!!

Nainenhan se kuitenki on joka lapsen kantaa kohdussaan ja synnyttää. Ei miehen tarvii ku heittää lastit ja sit olla vaan tukena. Sama pätee (ainakin meillä ) myös näihin lapsettomuus hoitoihin. Kummassakaan ei ole vikaa, mutta minua silti hoidetaan. Huoh. Kylläpä helpotti kertoa miten hirveä ihminen olen tällä hetkellä oikeesti on kyllä aika inhottavia ajatuksia nyt päässä..

 

Et oo kamala ihminen, Sammale. Mua kiukuttaa mies, joka ei edes suostu tutkimuksiin!

Ja perkeleen Facebook. Kaikkia vauvakuvia, kestovaippajuttua ja muuta paskaa tarjolla tänään. Että kun ottaa kupoliin nää!

 

Kiitos kovasti Sammale kommentista. Muakin jossain pinnan alla ottaa niin hemmetisti päähän se, että mua on hoidettu (ja ehkä vielä kerran hoidetaan), vaikka vika on miehessä, en vaan ole oikein uskaltanu päästää ajatusta pintaan. Ja sitte kaikki olettaa, että vika on mussa, kun oon niin vanha. Se vasta v...ttaakin. Kaiken lisäksi vielä lääkärikin vaikuttaa olevan sitä mieltä, että meillä nyt ei vaan onnistu nää hoidotkaan, kun mulla on tuota ikää sen verran. Hitto, jos simpoissa on vikaa muutenkin, niin eikö se voi vaikuttaa myös alkoihin, mitä! Oikeesti ei olla koskaan saatu tietoa, että onko niitä normaalimuotosia simppoja ollenkaan, vaikka olen kysynyt. Aina on vaan puhuttu määrästä ja liikkuvuudesta.

Kaikki siis ottaa päähän. Täällä kärvistellään nyt sitte hiivatulehduksen kourissa eli kun päästiin lääkekuurilla virtsatientulehduksesa, niin sitte tämä. Eikä mulla tosiaankaan ole tällasia tulehduksia elämäni aikana ollu ku tää on vasta toinen. Miehen vika sekin, tietenki. Ja ovista pukkaa kiireellä, eilen jo melko lailla tasavahvat viivat.

 

Heh... Eilen olin siskoni lapsen nimiäisissä. Niin. Omat menkat oli jo viikon myöhässä. Eli sen verran, että aloin vähän jo elää toivossa, vaikka testit oli näyttänyt negaa... No, menkat alkoivat myös eilen, kun tulin nimiäisistä kotiin.

Niin, siskoni toista lasta juhlittiin ja mulla taas kerran perse vuotaa. Näin on ihmisillä erilaiset osat. Saisinko kirveen jostain? Voisin hakata... ihan mitä vaan, mitä eteeni sattuu. PRKLE!!!

 

Ei meille tulekaan sukuun lasta, tuulimunaraskaus oli ollut. Nyt sitten surettaa sekin, vaikka toisaalta helpottunut olo. No ei ainakaan koko suku sitten sammu. Ja ketuttaa lässynlässyn Pride-valmennus ja syynääminen ja odottaminen.

 

Heh... Eilen olin siskoni lapsen nimiäisissä. Niin. Omat menkat oli jo viikon myöhässä. Eli sen verran, että aloin vähän jo elää toivossa, vaikka testit oli näyttänyt negaa... No, menkat alkoivat myös eilen, kun tulin nimiäisistä kotiin.

Niin, siskoni toista lasta juhlittiin ja mulla taas kerran perse vuotaa. Näin on ihmisillä erilaiset osat. Saisinko kirveen jostain? Voisin hakata... ihan mitä vaan, mitä eteeni sattuu. PRKLE!!!

Joo, tää on ihan uskomatonta. Kp 1 epäonnistuneen inssin jälkeen ystävältäni tulee viesti että hän on raskaana. Kp 1 epäonnistuneen PASin jälkeen samainen ystäväni ilmoittaa lapsen syntymästä. Kp 1 epäonnistuneen IVF:n jälkeen sukulaislapsen synttäreillä ainoana lapsettomana. Oman keskenmenon jälkeen kummilapsen ristiäisissä.

Yritä siinä sitten onnitella ja olla iloinen toisten puolesta. Pitäisiköhän yrittää pyrkiä teatterikorkeakouluun? :/

 

Yöunet vähäks aikaa menny.. vanhoja juttuja joo, mutta ei vaan lakkaa järkyttämästä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Death_of_Baby_P
http://www.krqe.com/dpp/news/crime/The_short_life_and_brutal_death_of_Baby_Brianna_076886

En tiedä... miten joku pystyy :'( miksei kukaan tehny ajoissa mitään...näissä kärjistyy se elämän kiero epäoikeudenmukaisuus minkälaiset sairasmieliset k**ipäät lapsia saa.
Toivottavasti tekijät mätänee loppuikänsä vankilassa kärsien ihan helvetillistä tuskaa.

 

Pakko saada purkaa jonnekkin tätä katkeruutta elämää kohtaan!!!

Ystäväni tietää, että olemme hoidoissa eli lapsi olisi meille enemmän kuin tervetullut..
Noh, hän myös tiesi tästä viimeisimmästä huurunenän siirrosta ja kovasti häntä tuntui kiinnostavan, koska voin tehdä testin. Samassa yhteydessä han tuumasi pelkäävänsä, että on raskaana, koska menkat ovat olleet poissa pari kuukautta, mutta kuukausi sitten testi oli kuitenkin vielä nega.
Noh, mun piinapäiväthän päättyivät sitten pp11 alkaneisiin menkkoihin. Samana päivänä tämä kyseinen ystäväni ilmoitti, että testi näyttää plussaa eikä hän tiedä, mitä tekisi, koska heillä ei miehensä kanssa ole enää toiveissa yhtään lasta! Joo, siis tää ystävä ei tässä vaiheessa tiennyt, että meillä ei tästäkään hoidosta tärpännyt.

Että mua niin ottaa päähän tää elämän epäreiluus!!!

 

No hitto! Sano pokkana, että ystävä voisi vaikkaa antaa lapsen sulle, jos ei itse sitä halua. Adoptio on keksitty. Mitähän se ystäväsi siihen sanoisi?

 

Kattoko joku muu ohjelmaa Intian kohdunvuokrauksesta? Ei siinä nyt muuten mitään niin kauheeta mutta järkytti vaan kun sanottiin että laitetaan neljäkin alkioo ja sitten joskus rv11-12 otetaan kylmästi mahdolliset "ylimääräset" pois että jää vaan korkeintaan kaks... toi on jo väärin! Laittas sitten alunperinkin vaan kaks ettei tarvis tollasia osa-abortteja tehä...

 

^katsoin. Alunperin ajattelin että olisikohan tuollaisesta sijaiskohdusta meille apua kun mun tappajakohtu vaan sylkee kaiken ulos mitä sinne laitetaan.

Tuo ohjelma kuitenkin jätti aika järkyttyneen fiiliksen, miten ihmiset jotka hankkivat sijaissynnyttäjän voivat ensinnäkin riskeerata tämän naisen terveyden ja millä valinnalla ne ylimääräiset alkiot sitten abortoidaan? Tuli mieleen siitä homopariskunnasta jotka kummatkin hankkivat sijaissynnyttäjät jotka kummatkin odottivat sitten kaksosia mutta kesken meni että olisiko niissäkin tapauksissa ollut useampi alkio? 2 olisi jätetty ja loput abortoitu ja tästä syystä sitten ne jäljelle jääneetkin olisi menneet kesken.

 

^ niin.. en tiedä sitten missä vaiheessa ne meni kesken, puhuttiinko siinä jostain kolmesta viikosta, että sen jälkeen tuli keskenmenot?
Mutta sillonhan yli rv10 jälkeen ne on jo melko isojakin, sikiöitä, että luulis senkin takia olevan jo vaikeempaa ja riskialttiimpaa..

 

Minkä takia aina ku kuulee jonkun puolitutun raskaudesta iskee hirvee katkeruus ja jopa VIHA!!! Koitan selittää itelleni, että tämä(kään) raskaus ei ole minulta pois millään tavalla. Mutta en vaan pysty iloitsemaan toisten raskauksista niin kauan kun itse olen tälläinen maho lehmä.

 

^ Mulle tulee ihan samanlainen olo, vaikka itseäni en maholehmänä (vielä) ajattele.

Tekisi mieli itkeä, potkia, riehua ja karjua vaan, on just sellainen olo :headwall:
En jaksa tapella sen lähetteen kanssa sinne hoitoihin, ollaan joulukuusta yhtä hemmetin lähetettä yritetty saada. Lääkäri lupasi sen helmikuun puolessa välissä viimein laittaa ja sitten kun varmistin kuukauden päästä asiaa (kun lääkäri ei soittanut sinä päivänä kun oli varattu soittoaika) niin sain kuulla ettei mitään lähetettä ole tehty. Tälle viikolle sain kaksi soittoaikaa, olen puhelimet kourassa ollut kaksi päivää, ei soittoa. Henkilö, joka tänään tavoitettiin vahvisti vain sen, ettei meidän lähetettä ole tehty :$

Myytäiskö vaikka auto jotta yksityiselle pystyy menemään hoitoihin, ei mulla riitä hermot tappelemaan tuon lähetteen kanssa enää ollenkaan, olen aina itkupotkuraivona :'( Pitänee yksityiseltä pyytää se lähete, kai sekin kelpaa sitten ? Pääsisi edes jonottamaan hoitoja argh.

 

jag78 Me ollaan ainakin saatu yksityiseltä gyneltä lähete julkiselle puolelle, Helsingissä Naistenklinikalle. Säästät hermojasi, vaikka maksaahan se jotain. Lisäksi kannattaisi kyllä valittaa tuosta lääkäristä... en tiedä kelle... oikeusasiamiehelle?

Mä välillä kotona hakkaan tyynyllä sänkyä ja huudan suoraa huutoa. Saattaa naapurit vähän ihmetellä, mutta kyllä se helpottaa. Nyt on vähän helpottanut muutenkin, kun hoidot vihdoin alkavat. Ei oo ihan pelkkää epätoivoa tää elo.