Kiukkuketju

Itkua ja huutoa: On jotenkin vaikea sanoa vanhemmille ja siskoille, että asia ei heille kuulu, kun sitten ne alkaa kuitenkin tivaamaan, että onko jotain vialla ym.. en vaan halua että ne saa tietää, tämä on niin arka aihe :/

taria kyllä puhuu asiaa. Just tollaset jotka ihan ohimennen mainitsee, että joo heti tuli vauva ku tilattiin ni saavat kyllä veitsen suoraan sydämeen. Ja sit vituttaa ja masentaa ja itkettää ja raivostuttaa.

 

Siis oikeesti. Eilen oli taas mieli tosi maassa tämän lapsettomuuden vuoksi. Muutaman kyynelkin piti tirauttaa lukiessa lapsettomuus-sivuja. Tänään tulee jotain miehen sukulaisia kylään. Varmaan keksiivät kysyä, että milloin tulee perheenlisäystä. Kysyinkin mieheltä, että mitä vastaan mahdollisiin kyselyihin ja annoin kaksi vaihtoehtoa "Lapsi on kyllä tervetullut, kunhan joku kertoo, että miten niitä tehdään" tai "Kuka se nyt haluaa lapsia loppuelämäkseen riesakseen". Mies tosin sanoi, että kumpikaan ei ole hyvä vastaus. Eli siis en keksi mitään. Äh :ashamed: tää on niin vaikeata :ashamed:

 

Kyselyt ovat inhottavia. Pidin niitä tosi loukkaavina jo silloin, kun emme edes miettineet koko lapsiasiaa. Asia on niin henkilökohtainen, että ei se kyllä kuulu kenellekään. Harmittaa myös sellaisten ystävien puolesta, jotka eivät edes halua lapsia. Mun mielestä kenenkään ei pidä olla selitysvelvollinen omista perhetoivomuksistaan. Olen miettinyt sitä niin, että ihmiset on vaan yksinkertaisesti tyhmiä, sivistymättömiä, huonotapaisia ja ajattelemattomia. Lapsia myös pidetään ikään kuin itsestään selvyytenä: "kaikkihan niitä haluaa ja tekee". Oma äitini on oiva esimerkki siitä, miten hän ei pysty käsittämään, että joku ei haluaisi lasta :headwall: Eli kaikki pidempään olleet parit kärsivät hänen mielestään lapsettomuudesta ja hän aina voivottelee, miten "nekään ilmeisesti eivät ole lasta saaneet". Epäilenkin vahvasti, että hän on pitänyt meitä jo vuositolkulla tahattomasti lapsettomina. Pieneen mieleenkään ei ole tullut, että oltaisiin vasta edes nyt haluamassa lapsia... :headwall: Lisäksi kenellekään ei yleensä tule mieleen, että juuri meidän lapsilla voisi olla lapsettomuusongelma! Siis hyvät hyssykät, onhan meillä suvussa aina lisäännytty...et ei se meillä! Jos meillä anoppi ja appi tietäisi tästä, niin on miltei 100% varmaa, että ensimmäinen ajatus olisi se, että mikäköhän sillä Vadelmaunelmalla on sitten vikana? Ja ei heilläkään tulisi mieleen, että omassa pojassa mitään vikaa voisi olla. Totta kai se on se himskatin kaupungissa "saasteissa" kasvanut miniä. Sitten tosi asiantuntevasti myös pitkin kyliä selitettäisiin tätä ja esitettäisiin omia "diagnooseja". Olen nähnyt ja kuullut nämä muissa asioissa, joten tiedän kyllä, mitä olisi tulossa.

Mutta mitä siis vastata kysymyksiin? Itse yleensä ohitan ne, hymähdän tai totean, että täytyy nyt kattoa. Lähisukulaiset eivät ole asiasta kyselleet, mutta heille varmaan sanoisin suoraan, että tämä on kyllä meidän yksityisasia ja piste. Melkein parasta, mitä olen kuullut tähän vastattavan, oli miehen yksi kaveri, joka vastasi seuraavasti: "No kun ei jaksa tehdä"! Meni kysyjä hiljaiseksi ja hämilleen.

 

Tuo on kyllä hyvä, että ei niitä jaksa tehdä

Minäkin jo monta vuotta vastaillut niihin uteluihin ja aina vaan selittänyt että vielä ei ole lasten aika (ku sillon ei oikeesti vielä ollut). No nyt kun niitten aika olis ja niitä ei vaan tule, ni tekis liian pahaa koittaa valehdella että ei me vielä niitä haluta...Mies osaa kyllä sanoa, että ei me vielä olla vauvoja tekemässä moneen vuoteen jos joku siltä kysyy, mutta itse en vaan pysty tuollasta sanomaan. Kun haluan niiin kovasti oman vauvan että en pysty asiasta valehtelemaankaan :ashamed:

 

Itse oon varautunu sanoon suoraan että kun ei tuu niin ei tuu, vaikka tekemällä tehdään... fiksuimmat tajuaa olla kyselemättä enempää. Tosin meillä lähimmät on tienny yrityksestä alusta saakka ja nekin joille on kerrottu vaan jotenkin epäsuoraan esim. ettei käytetä mitään ehkäsyjä, on varmaan arvannu jo kyselemättä mikä on ongelmana.
En kans pystys valehteleenkaan mistään ei-haluamisista, kun sitten vois tulla niitä kommentteja jotka vituttais kahta kauheemmin.

 

Toi vastaamisasia on tosi kinkkinen, vaikka toisaalta kun töissä joku pohtii, että onkohan joku raskaana niin mä en ole niissä pohdinnoissa mukana koskaan.. Tai ainakaan en ole kuullut :ashamed: . Ja miten taas yksi työkamu kesällä fiilisteli naimisiin mennessään (on jo 2 lasta), että ruvetaan sitten lasta tekemään ja silloin ja silloin se sit syntyy.. Toivoin salaa mielessäni, et jotain ongelmaa olisi noille sit ja sit -ihmisille, mutta ei! Heinäkuun puolessa välissä syntyy :kieh:

Itse odottelen helmikuun loppua, jolloin on aika 2.IVF:n suunnittelu, nyt se onneksi tuntuu jo olevan kohtuullisen lähellä, kun vuosikin vaihtuu. Onneksi saa pitkästä aikaa olla onnellinen ja rakastettu parisuhteen karikkovaiheen jälkeen

 

Mä olen yleensä aina vastannut noihin "milloin teille tulee lapsi" tai "milloinkas aiot alkaa lisääntymään" -uteluihin vaan lakonisesti että "ei ainakaan seuraavaan yhdeksään kuukauteen".

 

Kuudennen yrityskerran jalkeen tulin onnellisesti raskaaksi ekaa kertaa elamassa, ennen joulua. Eilen tuli keskenmeno, miksi ihmeessa meita kiduutetaan nain? Mita ihmetta olen tehnyt vaarin? Eiko tama karsimys ole jo tarpeeksi ja meille voisi sen vauvan suoda? Miksi ihmeessa meille on annettu nain raskas paketti kannettavaksemme?

 

Kukka77: :hug: :'( :hug:

Noista lisääntymisuteluista. Mä olen töissä vastannut uteluihin, että "ei vielä tunnu siltä, että haluaisin...", äitini, sisareni ovat aina tienneet ja olleet hyvin hienovaraisia - kerron mitä kerron, muuten aiheesta ei puhuta, miehen lähisuku tietää vaikeuksistamme, eivätkä hekään enää kysele, kun koin sen hyvin kiusalliseksi ja olen ottanut heihin hiukan etäisyyttä.

Menkat täällä alkamassa taas. :'( Ens kierrossa sitten tositoimiin, kera tipattoman tammikuun, kuntokuurin, positiivisen asenteen jne. Ainakin pakko yrittää.

Tässä vielä pieni mietelause, jossa ainakin minä tunnistan pienen totuuden siemenen:

"Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole; sillä muista, että mitä sinulla nyt on, se oli kerran niiden asioiden joukossa, mistä vain uneksit."

 

Alkaa taas kypsyttää... On tällä hetkellä "piinaviikot" ja valmistaudun henkisesti siihen, että n. viikon päästä itken alkaneita menkkoja. Tänään kiukutti, kun näin kahvilassa raskaana olevan naisen. Teki tosi pahaa!

Yleensä tää aika kuukaudesta on ollut myönteistä, toiveikasta. Nyt oon toisaalta toiveikas, mutta kiukuttaa se, että "menen halpaan" ollessani toiveikas ja kuvittelemalla jotakin, mitä ei ole olemassakaan... On tosi rasittavaa, kun tunteet menee laidasta laitaan. Eikö kroppa voisi v***u jotehdä tehtävänsä, tulla ja myös pysyä raskaana!!!!

 

ÄRSYTTÄÄ tuo ponnahdusikkuna "Martina ja Esko vuoden odotetuin odotus", joo just sitä haluan kattua tässä mielentilassa PRKL!!!!!

 

ÄRSYTTÄÄ tuo ponnahdusikkuna "Martina ja Esko vuoden odotetuin odotus", joo just sitä haluan kattua tässä mielentilassa PRKL!!!!!

Sama homma!! Pakko tunkee se tännekin osastolle silmien eteen! V*ttu EVVK |O

 

ÄRSYTTÄÄ tuo ponnahdusikkuna "Martina ja Esko vuoden odotetuin odotus", joo just sitä haluan kattua tässä mielentilassa PRKL!!!!!

Sama homma!! Pakko tunkee se tännekin osastolle silmien eteen! V*ttu EVVK |O

Sanokaapa muuta!! Ärsyttää ihan törkeästi!! Nuo muut raskaus-ja lapsimainokset vielä menee, mutta ei tuommonen v*tun ärsyttävä banneri joistaki tyrrkyjulkkiksista!

 

ÄRSYTTÄÄ tuo ponnahdusikkuna "Martina ja Esko vuoden odotetuin odotus", joo just sitä haluan kattua tässä mielentilassa PRKL!!!!!

Sama homma!! Pakko tunkee se tännekin osastolle silmien eteen! V*ttu EVVK |O

Sanokaapa muuta!! Ärsyttää ihan törkeästi!! Nuo muut raskaus-ja lapsimainokset vielä menee, mutta ei tuommonen v*tun ärsyttävä banneri joistaki tyrrkyjulkkiksista!

Veitte sanat suustani.

 

Mä vastaan yleensä uteluihin "että ei se aina ole niin yksinkertaista" tai sitten häviän nopeesti paikalta vessaan itkemään ja mies saa jäähä selittelemään...

Mä sanoin miehelle kun viimeksi mentiin sukujuhlissa käymään että siellä ne mummut varmaan taas kyylää onko maha kasvanut, ja joku kysyy varmasti.

Mä jo luulin että nyt ei tullut kyselyitä kun aivan odottamatta kysely tuli vähän oudolta taholta kun tädin lapsi noin 7 vuotias kirkkain silmin mua katso ja kysyi (väkijoukossa tietysti). Milloinkas sinä tulet raskaaksi? - Sanoin vaan että ei sitä voi kukaan tietää tarkalleen.

Aikasemminkin on lapset ruvenneet kyseleen kun vastaan ettei ole lapsia niin -Miksi teillä ei ole - Ettekö tykkää lapsista. Pikkusen vaikea lapselle on selittää mitään järkevää lapsettomuudesta

 

Saanko huutaa?

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!

noniin.

Asiat ennallaan. Uutta ei siis ole tapahtunut. Ei muutosta entiseen. Koettakaa jo uskoa, kiitos. Miksi pitää inttää tätä koko ajan. Jos ei ole muutosta tapahtunut, niin ei ole. Ei en ole raskaana tällä hetkellä. Vittu etten jaksa selittää koko ajan tästä asiasta, painu nyt hiiteen sen penskasi kanssa kyselemästä.

Ja sitten oli mukavat synttärikemut 10 v: naiset (kaikki paitsi minä ) sulkeutuivat lasten kanssa oven taakse juttelemaan. Ja sieltä kuului vähän väliä seuraavaa: *minun nimi*, *miehen nimi*, "raskaana", "lapsettomia", "lääkärit", "hoidot",*minun nimi*, "ei onnistu", ... ... sitten siellä selitettiin asiaa jo lapsillekin, kun alkoivat kyselemään aiheesta.

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!
Olipa mukavat kemut joo, kakku oli hyvää. Autossa sovittiin yhdessä, ettei ensi vuonna tartte mennä vaikka kyse on lähisuvusta ja asuvat naapurissa.

 

tutun status Facebookissa: "Bored to be pregnant!" :headwall: :headwall: :headwall:

 

tutun status Facebookissa: "Bored to be pregnant!" :headwall: :headwall: :headwall:

Ah, ihanaa. Juuri tuollaista haluaa itsekin nähdä. Nimim. menkat alkoi taas.



:kieh: :kieh: :'( :'(

 

tutun status Facebookissa: "Bored to be pregnant!"

voi hvetin hvetti. kiasus ku on joillaki vaikiaa.

nyt sieppaa niin, jottei taas hetkeen. pari viikkoa oon pistelly ivf:ää varten. ihan reippaasti kolme piikkiä illassa. kipiääkin on välillä ottanu. mutta mitäpä siitä. kun se sen vaatii, niin sitten pistetään. ja toivotaan. ja odotetaan.

JOS SE IVF EDES TULIS, JOTA VARTEN PISTELLÄ. ukko on nyt niin kipiänä, jottei pääse sängystä ylös. klinikallekin on onneksi vain 200 km matka. jos ei tiistaihin mennessä tapahdu ihmeparantumista, niin ihan vitun turhaan on menny tämä homma. tanan tana.

mutta toisaalta, onneksi tämä ei tunnu ikinä onnistuvan, olisin varmaan tosi "bored to be pregnant".

 

Komppaan niin nuita kommentteja tuosta h***tin bannerista! Aina ku sen näkkee, tekis mieli heittää koko kone menemään..

Kukka77: Otan osaa.

Ja kaiken maailman kyselijät sais painua sinne minne ei aurinko paista! Mitä se kellekkään kuuluu, miten kovasti täsä lasta yritettään saaha aikaseksi ja millä keinoin / aikataulula?!?!? Multa kyseltiin tuota jatkuvasti yhesä vaiheesa töisä, tai vihijattiin aina siihen suuntaan, että olisin raskaana. Mutta loppu ku mulla palo pinna ja sannoin, että mitäs se sulle kuuluu haluanko lapsia, olenko niitä koskaan hankkimasa vai saanko niitä ikinä ollenkaan.. Ja jotenki ne kyselijät tuppaa olemaan just niitä, joile se kaikkein vähiten kuuluu eli niitä puolituttuja joile et kertos ees raskauesta ennen ku sen kaikki pystyy omila silimilläänki totiammaan. Tympäsee.

Tällä hetkelä minua tosin eniten tympäsee se, että tällä viikola todettiin keskeytyny keskenmeno. Olo on turta enkä ole kunnola saanu asiaa ees surtua, en tiä mistä kiikastaa. Enkä suru iskee huomena ku jouvun käymään kaavinnasa. Seki vielä tämän kaiken pääle!! Ajatuski tyhyjennyslääkkeistä tai kaavinnasta vastustaa niin kovin! Ne liittyy minun ajatuksisa aborttiin ja me ku ollaan miehen kans yritetty saaha sitä lasta alule jo kohta 7 vuotta ja tämä oli tänä ko. aikana 2. alakanu raskaus ( molemmat siis menny kesken ) , niin ei minun ajatuksiin sovi kaavintaan meneminen.. Mitä täsä tosiaan on tehty, että turhaan ollaan yritetty näin monta vuotta eikä vieläkkään tuloksena ole muuta ku järetöntä rahanmenoa, "oman elämän paussila olemista" , ootusta - ootusta ja ootusta sekä sitten kaiken huippuna nämä kaks keskenmenoa.. Eikö tähän vois tulla jo jotaki selekeyttä? Eikö joku vois kertoa onko koko yritys turhaa? Kauanko tätä voi jaksaa seleväpäisenä? Millon se kamelin selekä napsahtaa..? Ei voi pieni ihiminen ymmärtää!!

Oli pakko yrittää avautua.. Vaikka ei se tainnu auttaa, olo edelleen turta..

 

Plastex ja Nippe isoja :attn:

Ihmisten uteliaisuus ja skandaalinhakuisuus ottaa pattiin! Jouduttiin perumaan kylaan meno uuden vuoden paivana mun keskenmenon takia. Tama utelias kaveri sitten kysyi multa suoraan emailissa etta mika mulla on! Etta han on tosi huolissaan.

Ma sanoin sille yhdella lauseella etta keskenmeno. Silta tuli vastaus etta han on tosi pahoillaan jne.... JA sitten hanella on viela otsaa uteliaana kysya etta milla viikolla keskenmeno ja mita tutkimuksia on tehty? MIsta se johtuu? Ja, han joka saa lapsia tilauksesta ja ikina mitaan lapsettomuutta tai keskenmenoa kokenut sanoi : MINUN MIELESTA ON TODELLA HYVA ETTA OLET TULLUT RASKAAKSI!

Ma vastasin talle uteliaalle, etta en halua jutella asiasta enempaa, keskenmeno on ollut ja mennyt ja elama menee eteenpain. Kirjoitin myos, etta en tarvitse kaikilta mielipidetta siita mita mielta he ovat keskenmenostani ja hoidoista. Siksi en siis kirjotakaan kellekaan mitaan hoidoista, kun kaikki haluaa aina kertoa OMAN MIELIPITEENSA.

Jos se tajuais etta uteliaisuudella on rajansa!!!!!!!!! Idiootti!

 

Tänään katsomaan veljen vastasyntynyttä...
Itse odottelen kutsua tähystysleikkaukseen. Tuleepahan harrastelijateatteri kokemus hyödynnettyä kun yrittää tukahduttaa oman pahanolonsa toisen elämää suuremman onnen edessä. :'(

 

Oon ihan uusi täällä. Luin ketjullisen teidän fiiliksiä ja kiukkua ja ajattelin "vihdoin joku tietää, miltä minusta tuntuu". Muuten yleensä tuntuu siltä, ettei voi kaikille näitä ajatuksia ja tuntemuksia purkaa. Ehkäpä täällä voisin ajatuksia kertoilla ilman, että kukaan ihmettelee.

Faktat kehiin: minä viikkoa vaille 30, mies 32. Yritystä on ollut...en edes muista kuinka monta vuotta. Ikinä ei olla käytetty "oikeaa" ehkäisyä, tai siis joskus muinoin tavattua puoli vuotta kun muistettiin, mutta ei mitään hormonaalista ehkäisyä ikinä. Mielestäni on ollut ihan riittävästi jo mahdollisuuksia tärpätä.

Aika pitkään ollaan menty vaan toivon sumentamin silmin eteenpäin: ehkä ensi kuussa, ehkä sitten, odotellaan vaan. Mutta kun aikaa vaan menee ja menee, alkaa jo usko horjua, että meille tulisi lapsia ihan luonnollisesti, niinkuin pitäisi. Joskus aikoinaan sitä luuli, että voisi raskautua nopeastikin, paskat. Ja että raskautumisen ajankohdan voisi jotenkin valita, paskat.

Nyt kun ymmärtää tilanteen, alkaa ihan kurkkua kuristaa. Tietää, että pitäisi lähteä johonkin lääkäriin, vaikka vihaan kaikkea ketarat levällään ronkkimista. Tietää, että auttaisi jos saisi jotain faktaa, mutta sitten taas haluanko kuulla sitä faktaa. Raskasta on toisaalta laskea kuukausia tietämättä mitään. Ja jos hoitoihin pitäisi lähteä, jaksaako niitä?

Äsken itkin. Itken usein. Itken tätä elämän epäreiluutta. Itken sitä, että en toimi normaalisti. Itken sitä, etten voi tehdä miehestäni isää. Tää tuntuu jotenkin niin raskaalta asialta.

En edes tiedä, miten tästä edetä. Otanko yhteyttä terveyskeskukseen? Otanko yhteyttä lapsettomuusklinikalle? Mitä voisi suositella Helsingissä/Vantaalla? Mistä alkaa?

:/

 

Mua kiukuttaa se ******** lääkäri joka ultrasi mun keskenmenoni ja sanoi ettei siellä ole enää ketään. Lohdutti mua että no, tämä nyt oli tällainen tilastotappio.

 

Arcotis: nopein vaihtoehto on yksityinen lapsettomuusklinikka mitä täällä Helsingissä on useita, Felicitas, Fertinova, Väestöliitto, Gravidatas.... Vastaanotolle pääsee yleensä heti ja hoitoihinkin nopeasti. Siinä on tietysti se iso mutta eli hoitojen hinta. Ilman muuta kannattaa kuitenkin mennä vastaanotolle ja sitten yleensä tehdään erinäisiä testejä, eka on yleensä miehen simppatesti joka ratkaisee paljon jos on huonot simpat. Jos simpat OK niin sitten tutkitaan naisen kierto ja mahdollisesti munatorvien aukiolo jne. Hoitoja on tosi "helppojakin" riippuen lapsettomuuden syystä. Julkiselle on täällä Hesassa pitkät jonot. Privaattipuolen lääkäri laittaa kyllä lähetteen julkiselle kun pyydätte. Tai terveyskeskus/työterveyslääkäri. Tutkimukset kannattaa ainakin teettää yksityisellä, maksaa tietty jonkun verran mutta säästää aika pirusti aikaa. Itse teetimme tutkimukset ja kaksi hoitoa Felicitaksessa ja olimme tyytyväisiä toimintaan, klinikka taitaa olla kyllä kaikista kallein. Raskautta emme saaneet kuitenkaan alulle, nyt olemme Naistenklinikalla kolmannessa hoidossa jossa odotamme 3. ICSI:n eli mikrohedelmöityksen ensimmäistä PASsia eli pakastetun alkion siirtoa. Tsemppiä teille ja toivottavasti saatte avun nopeasti!