Olen jonkin aikaa seuraillut erilaisia lapsettomuutta käsitteleviä keskusteluja, koska olen ajan mittaan huomannut, että kuulun itse samaan joukkoon. Kiukkuketjua lukiessani olen ihmetellyt, kuinka niin moni on kuvaillut täsmälleen samoja tuntemuksia mitä minulla on! On tullut sellainen olo, etten ole yksin. Minulla on hyvin paljon vihantunteita lapsettomuuden vuoksi, ja näköjään on muillakin. Tavoitteenani on päästä siihen tilaan, että pystyn hyväksymään lapsettoman elämän. Haluaisin kuulla, onko täällä joku, joka on hyväksynyt lapsettomuutensa ja pystyy elämään sen kanssa yrittämättä enää lasta? Onko jollain vinkkejä, mistä löytäisi vertaistukea?
Sitten varsinaiseen asiaan, eli avautumiseen. Tällä hetkellä eniten minulle harmia tuottavia asioita:
-emme ole saaneet lasta, vaikka olisimme halunneet ja haluaisimme, emmekä osaa lopettaa haluamista.
-minua harmittaa, etten ole päässyt yli tästä asiasta. Haluan lopettaa murehtimisen, nauttia ihanasta parisuhteestani ja muuten hyvästä elämästäni.
- koen menettäneeni elämäni hallinnan ja päätösvallan sen suunnittelusta ja surullisena hyväksynyt sen, ettei niitä ole minulla koskaan ollutkaan.
- koen tulleeni huijatuksi. Kuka minua on huijannut? Jumala? Elämä? Koulun terveyskavatus, joka uskotteli minulle, että voin tulla minä hetkenä hyvänsä ei-toivotusti raskaaksi, ja tarvitsen siksi ehkäisyä? Mikä vitsi. Minun elimistönihän on yksi helvetin ehkäisy.
- minua harmittaa, koska minua harmittaa muiden lisääntymisen onnistuminen.
- typerät sukulaiseni ja perheenjäseneni, jotka osaavat olla todella julmia, eivät koskaan ole kokeneet lapsettomuutta, eivätkä varsinkaan tiedä, mitä on yrittää lasta turhaan.
- sisareni, joka syytti minua lapsettomuudesta, koska en ole kuulemma yrittänyt tarpeeksi ja olen käyttänyt hormonaalista ehkäisyä, ystäväni, joka sanoi, että pieni odottelu on normaalia, ja äitini, joka jaksaa muistuttaa, että hän kyllä on tullut raskaaksi välittömästi silloin kun hän on niin halunnut.
-minua harmittaa se, että joudun elämään sellaista elämää, jota en koskaan halunnut.