Eilen kävi selväksi ettei meille biolapsia tule. Jotenkin putosi pohja jalkojen alta pois. Tänään alkoi sitten ahdistaa jo tuleva juhannus miehen porukoiden mökillä, kun appiukko taas jauhaa, että tehkää hänestä vaari. Niin kuin pääsiäisenä, miehen veljen häissä, jouluna ja aina ennenkin. Nyt meinaan kyllä sanoa, että me meinataan tilata pieni kiinalainen tepsuttelemaan mökin pihalle ja pyydän miehen ottamaan valokuvan isänsä ilmeestä.
Kiukkuketju
- Viestiketjun aloittaja Kukka77
- Ensimmäinen viesti
Kysymyksiä vailla vastauksia
Miksi teinit ja moniongelmaiset paukahtaa raskaaks kun ne kerran harrastaa seksiä ilman ehkäisyä, miks ne, joilla ei ole edellytyksiä lapsista huolehtia saa niitä pilvin pimein. Miksi me ei voida saada lasta, mitä niin hiton pahaa minä olen tässä elämässä tehnyt, että siitä minua näin julmasti rankaistaan. Meillä olisi lapselle hyvä koti ja paljon rakkautta annettavana. Miksi minä en saai antaa vanhemmilleni iloa olla isovanhempia. Miksi minä joudun vanhenemaan ilman, että minulla on lapsia tai lapsenlapsia joista iloita. Kuka minua käy katsomassa vanhainkodissa. En voi olla tuntematta oloani katkeraksi. Jos kaikella on tarkoitus, niin mikä on lapsettomuuden tarkoitus. Miksi minä en saa olla äiti. Miksi minä en saa antaa rakkaalleni sitä iloa, että hän saisi olla isä.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tai kirjoittaa pitkän rivin kirosanoja. Mikään ei kuitenkaan vie tätä surua pois. Kyllä se varmasti aikaa myöten hälvenee, tai painuu taka-alalle. Sen kanssa on pakko oppia elämään, jos aikoo jaksaa elää. Just tällä hetkellä se peittää kaiken muun alleen ja saa kaiken näyttämään lohduttomalta. Mustalta.
Kiitos kun sain purkautua. Näiden tunteiden pitää päästä ulos. Ja tuntuu ettei silti helpota.
Miksi teinit ja moniongelmaiset paukahtaa raskaaks kun ne kerran harrastaa seksiä ilman ehkäisyä, miks ne, joilla ei ole edellytyksiä lapsista huolehtia saa niitä pilvin pimein. Miksi me ei voida saada lasta, mitä niin hiton pahaa minä olen tässä elämässä tehnyt, että siitä minua näin julmasti rankaistaan. Meillä olisi lapselle hyvä koti ja paljon rakkautta annettavana. Miksi minä en saai antaa vanhemmilleni iloa olla isovanhempia. Miksi minä joudun vanhenemaan ilman, että minulla on lapsia tai lapsenlapsia joista iloita. Kuka minua käy katsomassa vanhainkodissa. En voi olla tuntematta oloani katkeraksi. Jos kaikella on tarkoitus, niin mikä on lapsettomuuden tarkoitus. Miksi minä en saa olla äiti. Miksi minä en saa antaa rakkaalleni sitä iloa, että hän saisi olla isä.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tai kirjoittaa pitkän rivin kirosanoja. Mikään ei kuitenkaan vie tätä surua pois. Kyllä se varmasti aikaa myöten hälvenee, tai painuu taka-alalle. Sen kanssa on pakko oppia elämään, jos aikoo jaksaa elää. Just tällä hetkellä se peittää kaiken muun alleen ja saa kaiken näyttämään lohduttomalta. Mustalta.
Kiitos kun sain purkautua. Näiden tunteiden pitää päästä ulos. Ja tuntuu ettei silti helpota.
V--utti viime elokuussa, kun oltiin sukulaistytön häissä, joissa morsiamen äidin puhe sisälsi sanat "... KUN saatte lapsia". Me oltiin yritetty siinä vaiheessa melkein 2 vuotta ja teki mieli kirkua, ettei niitä välttämättä ihan niin vain saa.
Edellispäivänä luin Facebookista, että tällä morsmaikulla on laskettu aika nyt heinäkuussa, ja nyt mua sitten vasta vit--taakin! Mä olen tällä välin piikittänyt ties kuinka monta kiertoa Gonalia ja Pregnyliä, on naitu määräpäivänä (paitsi kerran mies ei halunnu, josta kehittykin kunnon perheriita), on tehty 2 inseminaatiota, ja laitettu tähän helkutin lapsentekoon monta tonnia rahaa, joille olis kyllä löytynyt muita, miellyttävämpiäkin käyttötapoja.
Miten helv--ti se voi olla joillekin noin saat--n helppoa, 11 kk häiden jälkeen se vauva vaan tulee kuin tilauksesta?!?!
Vi--ttaa mieskin, joka ei ymmärrä mun kateutta; surra saa mutta ei olla kateellinen, "koska eihän se mitään auta eikä ole niitten syy". F-CK!!!
Edellispäivänä luin Facebookista, että tällä morsmaikulla on laskettu aika nyt heinäkuussa, ja nyt mua sitten vasta vit--taakin! Mä olen tällä välin piikittänyt ties kuinka monta kiertoa Gonalia ja Pregnyliä, on naitu määräpäivänä (paitsi kerran mies ei halunnu, josta kehittykin kunnon perheriita), on tehty 2 inseminaatiota, ja laitettu tähän helkutin lapsentekoon monta tonnia rahaa, joille olis kyllä löytynyt muita, miellyttävämpiäkin käyttötapoja.
Miten helv--ti se voi olla joillekin noin saat--n helppoa, 11 kk häiden jälkeen se vauva vaan tulee kuin tilauksesta?!?!
Vi--ttaa mieskin, joka ei ymmärrä mun kateutta; surra saa mutta ei olla kateellinen, "koska eihän se mitään auta eikä ole niitten syy". F-CK!!!
Olipa taas oikein mieltäylentävää, kun työmatkalla illallispöydässä yksi hyvänpäivän tuttu nelikymppinen mieskollega rupesi tivaamaan ikääni, ja onko minulla lapsia, ja miksi ei ole.. Pöyristyttävää.. olin aivan äimistyneenä. Sanoin hänelle, että ei ole kohteliasta kysyä naisen ikää, ja ruveta tivaamaan henkilökohtaisia asioita, joita toinen ei halua kertoa. Sitten hän itse kertoi omista lapsistaan, jotka saaneet alkunsa koeputkihedelmöityksellä,.. ja että kyllä minunkin kannattaisi pian hankkiutua raskaaksi, että ei se aina ole niin helppoa.. SIIS HALOO... Eikö ihmisellä, joka on itse läpikäynyt hoitoja käy pienessä mielessäkään, että ei ole soveliasta ruveta tuntemattomalta tivaamaan aiheesta..
Olisi varmaan pitänyt siinä kaikkien kollegoiden kuullen ruveta avautumaan meidän kuudesta koeputkihoidosta ja keskenmenosta ja tulevasta hoidosta luovutetuilla munasoluilla... :headwall:
Olisi varmaan pitänyt siinä kaikkien kollegoiden kuullen ruveta avautumaan meidän kuudesta koeputkihoidosta ja keskenmenosta ja tulevasta hoidosta luovutetuilla munasoluilla... :headwall:
Annis SAA olla katkera ja kateellinen! Jotkut tekee lapsia liian helposti ja enempiä miettimättä "ku vauvat on kivoja"-asenteella! Musta on tullu niin katkera, että olen avoimesti sitä mieltä, että me ansaitsemme paljon enemmän ja olemme paljon parempia vanhempia kuin monimonimoni muu!!! R.... notta ...kele!
Sitten on ystäviä; "toivottavasti nämä meidän lapset ei tule meidän ystävyytemme väliin". Totta hemmetissä ne tulee jos kaveri ei puhu MISTÄÄN MUUSTA kuin synnyttämisestä ja lapsista ja kakasta ja imetyksestä! En pysty juuri nyt suodattamaan... MUR!
:kieh:
Kiitos ja kumarrus!
Sitten on ystäviä; "toivottavasti nämä meidän lapset ei tule meidän ystävyytemme väliin". Totta hemmetissä ne tulee jos kaveri ei puhu MISTÄÄN MUUSTA kuin synnyttämisestä ja lapsista ja kakasta ja imetyksestä! En pysty juuri nyt suodattamaan... MUR!
:kieh:
Kiitos ja kumarrus!
Olen tällä hetkelle kiukkuinen ja katkera kaikesta ja kaikille. Eniten kuitenkin meitä hoitaneelle klinikalle, joka on toisen klinikan arvion mukaan hoitanut meitä vastoin kaikkia ohjeita ja suosituksia. Kiva! Eihän meillä juu muuta rahanmenoa olisikaan!!! Olen niin katkera, että jotkut tekee tällä bisnestä ja että lääkärin etiikka on pelkkä vitsi heille.
Tänään on tosi paha päivää taas. Inhoan kaikkia. Itkettää kun ei ole ketään kenelle voisi puhua, vaikka ihan itse menetin kaverini kun en kestänyt enää skarpata heitä raskauksistaan ja synnytyksistään läpi ja hehkuttaa toisten onnea edes neutraalina sivussa. En voisi kuvitellakaan puhuvani noille yököttävän onnellisille ihmisille, joilla menee kaikilla elämän osa-alueilla aina niin helvetin hienosti, kun itselläni kusee elämässä ja joudun ponnistelemaan kaiken eteen täysillä saavuttamatta yhtään mitään. Että voikin tuntea itsensä näin arvottomaksi.
Luulin, että pahin on jo ohi. Vielä mitä, eilinen ja tämä päivä on menneet ihan alamaissa. Jatkuvaa itkua. Ilmoitimme, ettemme mene juhannukseksi kavereiden luokse, nyt tuntuu ettei jaksa olla sosiaalinen.
Eniten kiukuttaa oma itseni. Kun vajoan niin itsesäälin syövereihin, että oikein yrittämällä yritän ajaa miehenkin pois luotani.
Eniten kiukuttaa oma itseni. Kun vajoan niin itsesäälin syövereihin, että oikein yrittämällä yritän ajaa miehenkin pois luotani.
Eilen soitin entiselle työkaverille..ei keretty puhumaan montaakaan sanaa kun jo kysyttiin" onko mitään uutisia"ja tämä ihminen ei ole ainoa.. :'( Sanoin miehellekkin eilen että en kohta enää pidä yhteyttä ihmisiin jotka kysyvät jatkuvasti tätä asiaa!!
Kun vuosi on yritetty eikä mitään kuulu..enkä todellakaan ala selittelemään kenellekkään.. mitään!
Kun vuosi on yritetty eikä mitään kuulu..enkä todellakaan ala selittelemään kenellekkään.. mitään!
..ja taas repeilin itkemään väärissä paikoissa, ja olen nyt selityksen velkaa ihan liian monelle ihmiselle. Miksi hemmetissä näiden lääkkeiden pitää aiheuttaa näin hirveitä pinnan kiristyksiä ja itkuskelua tiettyyn aikaan kiertoa, etten pysty edes arkiasioita hoitamaan kunnolla!? Ja miksi hitossa kaikki luulee että mulla on syöpä, kun alan parkumaan? onko se ainoa asia maailmassa mitä ihminen saa itkeä??
Taalla Kukka77,
Olen se henkilo joka aloitti taman ketjun kun niin oikein hirveasti sapetti ja otti kaaliin. Halusin kirjoittaa teille kenties lohdutuksesi tai jotenkin muuten pari sanaa. EIhan tassa asiassa siis kauheasti lohdutukset auta.
Ma olin oman ekan IVFn aikana ja jalkeen todella syvalla mutakuopassa. Itkin ja raivosin ja inhosin koko maailmaa. Ei meinannut tulla elamasta mitaan. En edes muista viime syksysta mitaan, niin kamalaa se oli.
Ma olen myos joutunut tilanteisiin missa kayttaydyn epasopivasti ja pillittelen missa sattuu. Se on ihan normaalia. Joskus selittelen miksi itken, joskus en. Joskus on jopa kaytokseni havettanyt rankasti. Kaikki vihan ja raivon ja kateuden tunteet on kayty lapi eika ne vielakaan ole tietenkaan havinneet.
Meille on tehty kolmaskin IVF jo tassa ajassa ja siita ei paasty tuoresiirtoon. Meilla siis taival jatkuu ja jatkuu.
Mita halusin sanoa on se etta menin talvella lapsettomuuten erikoistuneelle terapeutille. Olen kaynyt siella ryhmatunneilla ja yksityistunneilla. Minulle se terapeutti on myos tehnyt ihmeita ja on aivan ihanaa tietaa etta kun on vaikeaa, voi menna hanelle juttelemaan. En kay liian usein etten jaa siihin koukkuun, mutta silloin kun tarvitsen akuuttia apua.
Jotenkin, naiden kaikkien epatoivoisten yritysten keskella, tahan tuskaan myos turtuu ja tottuu. Enaa ei tunnu tama kaikki yhta pahalle kuin ennen. Tottakai ma ryven epatoivossa silloin talloin, mutta on ihana huomata etta ne mustat tunteet ovat hellittaneet hieman otettaan ja nyt pystyn paremmin asian kanssa jo olemaan. En tieda rohkaiseeko tama ketaan, silla siella mutakuopassa ei paljon valoa nay. Me siis jatketaan hoitoja ja ehka se lapsi tulee viiden vuoden paasta.
Siis silloin aluksi elama pyori 24*7 hoidoissa ja sen lapsen ajattelemisessa. Nyt tuntuu etta annetaan hoitojen rullata, mutta ei anneta niiden taysin hallita elamaa. TUntuu myos etta turha jauhaa miehen kanssa sita samaa juttua kun kaikki jutut on jo juteltu tuhanteen kertaan.
Haluan todellakin toivottaa henkista tsemppia ja tukea kaikille karsiville naisille! Tama on ihan hirveaa, mutta kylla siita jollain tavalla selviaa, siis kun pakko on! Tsemppia ja rohkaistusta teille!
Kukka
Olen se henkilo joka aloitti taman ketjun kun niin oikein hirveasti sapetti ja otti kaaliin. Halusin kirjoittaa teille kenties lohdutuksesi tai jotenkin muuten pari sanaa. EIhan tassa asiassa siis kauheasti lohdutukset auta.
Ma olin oman ekan IVFn aikana ja jalkeen todella syvalla mutakuopassa. Itkin ja raivosin ja inhosin koko maailmaa. Ei meinannut tulla elamasta mitaan. En edes muista viime syksysta mitaan, niin kamalaa se oli.
Ma olen myos joutunut tilanteisiin missa kayttaydyn epasopivasti ja pillittelen missa sattuu. Se on ihan normaalia. Joskus selittelen miksi itken, joskus en. Joskus on jopa kaytokseni havettanyt rankasti. Kaikki vihan ja raivon ja kateuden tunteet on kayty lapi eika ne vielakaan ole tietenkaan havinneet.
Meille on tehty kolmaskin IVF jo tassa ajassa ja siita ei paasty tuoresiirtoon. Meilla siis taival jatkuu ja jatkuu.
Mita halusin sanoa on se etta menin talvella lapsettomuuten erikoistuneelle terapeutille. Olen kaynyt siella ryhmatunneilla ja yksityistunneilla. Minulle se terapeutti on myos tehnyt ihmeita ja on aivan ihanaa tietaa etta kun on vaikeaa, voi menna hanelle juttelemaan. En kay liian usein etten jaa siihin koukkuun, mutta silloin kun tarvitsen akuuttia apua.
Jotenkin, naiden kaikkien epatoivoisten yritysten keskella, tahan tuskaan myos turtuu ja tottuu. Enaa ei tunnu tama kaikki yhta pahalle kuin ennen. Tottakai ma ryven epatoivossa silloin talloin, mutta on ihana huomata etta ne mustat tunteet ovat hellittaneet hieman otettaan ja nyt pystyn paremmin asian kanssa jo olemaan. En tieda rohkaiseeko tama ketaan, silla siella mutakuopassa ei paljon valoa nay. Me siis jatketaan hoitoja ja ehka se lapsi tulee viiden vuoden paasta.
Siis silloin aluksi elama pyori 24*7 hoidoissa ja sen lapsen ajattelemisessa. Nyt tuntuu etta annetaan hoitojen rullata, mutta ei anneta niiden taysin hallita elamaa. TUntuu myos etta turha jauhaa miehen kanssa sita samaa juttua kun kaikki jutut on jo juteltu tuhanteen kertaan.
Haluan todellakin toivottaa henkista tsemppia ja tukea kaikille karsiville naisille! Tama on ihan hirveaa, mutta kylla siita jollain tavalla selviaa, siis kun pakko on! Tsemppia ja rohkaistusta teille!
Kukka
Kävin kaupassa ja satuinpa ohimennen näkemään muijan jonka kanssa kuulema aikoinaan exäni petti mua.. ja TAAS, kuten muutama vuosi sittenkin kun näin, oli pikkupenska rattaissa!! Tää muija tuli joskus selitteleen noiden pettämistunnustusten kera että oli tehny myöhäsen (rv16-17!! ) abortinkin kun oli paksuna sille mun exälle! Hurjimpien huhujen mukaan ois ollu vielä kaksosetkin! Ja sillon kun baarissa tilitti noita juttujaan, näytti aivan siltä että maha oli taas kerran pystyssä, vaikka väitti kiven kovaa että oli vaan lihonu... enhän tiedä edelleenkään pitikö paikkansa noi (raskaus ja abortti)jutut, oli exän mukaan kova valehteleenkin.
Mut joopa joo. Että sellaset moraalivammaset sitä vaan lisääntyy jatkuvalla syötöllä ku pikku elukat.... V*TTU. Kyllä tuli taas niin "hyvä" mieli koko loppupäiväks.. ei ois varmaan pitäny lähtee taas ollenka pihalle.
Mut joopa joo. Että sellaset moraalivammaset sitä vaan lisääntyy jatkuvalla syötöllä ku pikku elukat.... V*TTU. Kyllä tuli taas niin "hyvä" mieli koko loppupäiväks.. ei ois varmaan pitäny lähtee taas ollenka pihalle.
Ajattelemattomuuden huippu on mun mielestäni,että ihmiset jotka tasantarkkaantietävät meidän vaikeasta lapsettomuudesta. Kutsuvat Baby shower kutsuille!!!!!!!!Siinä ei kyllä järki päätä pakota ,että kuvittelevat mun olevan innoissaan ja tulevan kaikkien mammojen keskelle ihaileen tulevan äidin vauvavatsaa. Voi perkele!!!!!
Olen jonkin aikaa seuraillut erilaisia lapsettomuutta käsitteleviä keskusteluja, koska olen ajan mittaan huomannut, että kuulun itse samaan joukkoon. Kiukkuketjua lukiessani olen ihmetellyt, kuinka niin moni on kuvaillut täsmälleen samoja tuntemuksia mitä minulla on! On tullut sellainen olo, etten ole yksin. Minulla on hyvin paljon vihantunteita lapsettomuuden vuoksi, ja näköjään on muillakin. Tavoitteenani on päästä siihen tilaan, että pystyn hyväksymään lapsettoman elämän. Haluaisin kuulla, onko täällä joku, joka on hyväksynyt lapsettomuutensa ja pystyy elämään sen kanssa yrittämättä enää lasta? Onko jollain vinkkejä, mistä löytäisi vertaistukea?
Sitten varsinaiseen asiaan, eli avautumiseen. Tällä hetkellä eniten minulle harmia tuottavia asioita:
-emme ole saaneet lasta, vaikka olisimme halunneet ja haluaisimme, emmekä osaa lopettaa haluamista.
-minua harmittaa, etten ole päässyt yli tästä asiasta. Haluan lopettaa murehtimisen, nauttia ihanasta parisuhteestani ja muuten hyvästä elämästäni.
- koen menettäneeni elämäni hallinnan ja päätösvallan sen suunnittelusta ja surullisena hyväksynyt sen, ettei niitä ole minulla koskaan ollutkaan.
- koen tulleeni huijatuksi. Kuka minua on huijannut? Jumala? Elämä? Koulun terveyskavatus, joka uskotteli minulle, että voin tulla minä hetkenä hyvänsä ei-toivotusti raskaaksi, ja tarvitsen siksi ehkäisyä? Mikä vitsi. Minun elimistönihän on yksi helvetin ehkäisy.
- minua harmittaa, koska minua harmittaa muiden lisääntymisen onnistuminen.
- typerät sukulaiseni ja perheenjäseneni, jotka osaavat olla todella julmia, eivät koskaan ole kokeneet lapsettomuutta, eivätkä varsinkaan tiedä, mitä on yrittää lasta turhaan.
- sisareni, joka syytti minua lapsettomuudesta, koska en ole kuulemma yrittänyt tarpeeksi ja olen käyttänyt hormonaalista ehkäisyä, ystäväni, joka sanoi, että pieni odottelu on normaalia, ja äitini, joka jaksaa muistuttaa, että hän kyllä on tullut raskaaksi välittömästi silloin kun hän on niin halunnut.
-minua harmittaa se, että joudun elämään sellaista elämää, jota en koskaan halunnut.
Sitten varsinaiseen asiaan, eli avautumiseen. Tällä hetkellä eniten minulle harmia tuottavia asioita:
-emme ole saaneet lasta, vaikka olisimme halunneet ja haluaisimme, emmekä osaa lopettaa haluamista.
-minua harmittaa, etten ole päässyt yli tästä asiasta. Haluan lopettaa murehtimisen, nauttia ihanasta parisuhteestani ja muuten hyvästä elämästäni.
- koen menettäneeni elämäni hallinnan ja päätösvallan sen suunnittelusta ja surullisena hyväksynyt sen, ettei niitä ole minulla koskaan ollutkaan.
- koen tulleeni huijatuksi. Kuka minua on huijannut? Jumala? Elämä? Koulun terveyskavatus, joka uskotteli minulle, että voin tulla minä hetkenä hyvänsä ei-toivotusti raskaaksi, ja tarvitsen siksi ehkäisyä? Mikä vitsi. Minun elimistönihän on yksi helvetin ehkäisy.
- minua harmittaa, koska minua harmittaa muiden lisääntymisen onnistuminen.
- typerät sukulaiseni ja perheenjäseneni, jotka osaavat olla todella julmia, eivät koskaan ole kokeneet lapsettomuutta, eivätkä varsinkaan tiedä, mitä on yrittää lasta turhaan.
- sisareni, joka syytti minua lapsettomuudesta, koska en ole kuulemma yrittänyt tarpeeksi ja olen käyttänyt hormonaalista ehkäisyä, ystäväni, joka sanoi, että pieni odottelu on normaalia, ja äitini, joka jaksaa muistuttaa, että hän kyllä on tullut raskaaksi välittömästi silloin kun hän on niin halunnut.
-minua harmittaa se, että joudun elämään sellaista elämää, jota en koskaan halunnut.
Voi #!@%#&*!!! Sain äidiltä juuri viestiä, että rakas serkkuni, jolle lääkäri on sanonut ettei saa lapsia, saa nyt TOISEN! Okeiokei! Ihana juttu, että saa, koska luullut, ettei saa...Mutta, missä hel...ssä on se mun ensimmäinen!!! Mä oon kohta kolme vuotta odottanut ja meissä ei MUKA mitään vikaa! Miten niin selittämättömiä?! Jotain himputin selitystä tässä nyt tarttis!!! 
Kaiken lisäksi tämän mun serkun suhde ilmeisesti on aika huonossa jamassa ja eron partaalla, niin lapsella taas yritetään korjata. Se on mulle tällä hetkellä suurin vääryys, mitä tiedän! Meillä on tasapainoinen, rakastava ja hellä suhde sekä samanlainen käsitys lapsen kasvatuksesta. Olis niin hyvä lapsen meidän kanssa elää, MUTTA EI!!!! :headwall:
Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut kykeneväni näin itsekkäästi ajattelemaan, mutta kyllä alkaa ajan kanssa toisten puolesta iloitseminen olla aikamoista teeskentelyä. Ei vois vähempää kiinnostaa skulaisten ja ystävien vauvauutiset! Facebook on yksi helvetin synnytyssali nykyään... en onnittele ketään enää, kun ei vaan jaksa!
Niin surullista, kuin se onkin, että meitä on täällä näin paljon, olen kiitollinen tästä paikasta. En selviäisi näistä kaikista vastoinkäymisistä ilman teitä rakkaat kohtalotoverit! Kiitos! :heart:
Kaiken lisäksi tämän mun serkun suhde ilmeisesti on aika huonossa jamassa ja eron partaalla, niin lapsella taas yritetään korjata. Se on mulle tällä hetkellä suurin vääryys, mitä tiedän! Meillä on tasapainoinen, rakastava ja hellä suhde sekä samanlainen käsitys lapsen kasvatuksesta. Olis niin hyvä lapsen meidän kanssa elää, MUTTA EI!!!! :headwall:
Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut kykeneväni näin itsekkäästi ajattelemaan, mutta kyllä alkaa ajan kanssa toisten puolesta iloitseminen olla aikamoista teeskentelyä. Ei vois vähempää kiinnostaa skulaisten ja ystävien vauvauutiset! Facebook on yksi helvetin synnytyssali nykyään... en onnittele ketään enää, kun ei vaan jaksa!
Niin surullista, kuin se onkin, että meitä on täällä näin paljon, olen kiitollinen tästä paikasta. En selviäisi näistä kaikista vastoinkäymisistä ilman teitä rakkaat kohtalotoverit! Kiitos! :heart:
Harmittaa ja ...ttaa.Olen sanonut miehellenikin että minusta on hyvää vauhtia tulossa VANHA katkera ÄMMÄ.
Mistä kaikesta minä jään paitsi jos..tai KUN..lasta ei saada.Siitä että kukaan ei KOSKAAN sano minua ÄIDIKSI, en koskaan saa pitää pientä vauvaa sylissä ja unohtaa siinä hetkessä kaiken muun ym..
Sen lisäksi minua loukkasi kovasti kummipoikani äidin kommentti(jonka kuulin eräältä toiselta ihmiseltä että heitä ei kuulemma ole kutsuttu meille kylään ja eihän he voisivat tullakkaan kun pojalle ei ole MITÄÄN LELUJA täälä!
Poika on reilu kaks vuotta ja varmaan voisivat ottaa leluja mukaan..Pehmoja meillä on kymmenisen pahvilaatikkoa...
Tämä palsta on henkireikän :heart:
Mistä kaikesta minä jään paitsi jos..tai KUN..lasta ei saada.Siitä että kukaan ei KOSKAAN sano minua ÄIDIKSI, en koskaan saa pitää pientä vauvaa sylissä ja unohtaa siinä hetkessä kaiken muun ym..
Sen lisäksi minua loukkasi kovasti kummipoikani äidin kommentti(jonka kuulin eräältä toiselta ihmiseltä että heitä ei kuulemma ole kutsuttu meille kylään ja eihän he voisivat tullakkaan kun pojalle ei ole MITÄÄN LELUJA täälä!
Poika on reilu kaks vuotta ja varmaan voisivat ottaa leluja mukaan..Pehmoja meillä on kymmenisen pahvilaatikkoa...
Tämä palsta on henkireikän :heart:
Ihana ketju, liitynpä jatkoksi.
Meillä on ONNEKSI kolmevuotiaat kaksoset, jotka saatiin 2 vuoden hoitojen jälkeen IVF:n viimeisten pakastettujen alkioiden siirrosta. Raskaus meni hyvin kunnes päättyi lyhyeen rv 30 ja saimme pikkukeskoset 1600g ja 1800g. Loppu kuitenkin hyvin, ja helvetillisten alkukuukausien ja ekan vuoden jälkeen alamme rämpiä jaloillemme. Lapset ovat terveitä, luojan kiitos.
Nyt olemme rohkaistuneet uudestaan hoitoihin ja suoraa ivf:ään koska kärsin endosta ja vas. munasarjassa on kaksikin suurehkoa kystaa, eli raskautuminen on hankalaa jopa ivf:llä.
MUTTA tästä päästän siihen varsinaiseen v***kseen: Koska puolisoni on myös nainen, ei kela korvaa hoidoista penniäkään, koska en ole kelan määritelmän mukaan tahattomasti lapseton(!!!). Kela on tiukentanut naisparien hoitojen korvauksia, koska esikoistupliemme ivf:stä sentään sain osan takaisin kelalta.
En voi tajuta, en millään. Lääkärikin (yksityisklinikka, tietenkin, eihän meitä julkisella hoideta) kiroili ultratessaan munasarjojani ja sanoi, että ei Suomi oikeasti ole oikeusvaltio: jos olisit heteroliitossa olisi tilanne ihan sama, et tulisi raskaaksi ilman ivf:ää, ja kela korvaisi mukisematta osan ivf:hoidoista. MUTTA koska p***kele olen lesboksi sattunut syntymään, on kela sitä mieltä, että lapsettomuuttani ei ole osoitetu todeksi koska en ole 12 kk:tta harrastanut suojaamatonta heteroseksiä. Kuulemma vaihtoehtoisesti lapsettomuuden voisi osoittaa tekemällä 12 (siis kaksitoista) inseminaatiota minulle. Jos en tulisi niistä raskaaksi, sitten kela korvaisi IVF:stäni osan. Joopa, yksi inssi maksaa meille 600e ja se kertaa 12 tekisi 7200 euroa kankkulan kaivoon, koska tiedämme että insseillä en voi raskautua.
Haistakoon p***ka koko s***nan kela! Milläköhän minä voisin sille osoittaa kärsiväni biologisista syistä jotka tekevät raskautumisen hyvin vaikeaksi? Minulle on jo tehty laparoskopia jossa endometrioosikystia poistettiin ja lisäksi nyt lääkäri uhkasi, että sitten kun lapset on tehty niin toinen munasarja kannattaa poistaa, koska se aiheuttaa minulle muuten syöpäriskin. MUTTA kelahan tietää paremmin ja sen mielestäni olen oikein priima yksilö ja valmis raskautumaan aivan heti kun vain miehen kanssa sänkyyn pujahtaisin.
Tähän samaan syssyyn minä olen hoitovapaalla viela pari kk:ta ja puolisoni tekee free-töitä ja on nyt pari kk:tta ollut ilman töitä, eli tulot eivät ole huimaavat, niistä 2500e ivf:ään jonka onnistumisesta ei ole takeita, ei juuri tunelmaa kohota. Vaan saas nähdä. Aion raskautua ihan piruuttani.
Lisäksi armottomasti v**ttaa jotkut heteroystäväni jotka ovat vaihdelleet miehiä ja soutaneet ja huovanneet ja nyt neljänkympin kynnyksellä vielä puhuvat että joo pitää toi remontti ensin saada tehtyä ja sitten asettua ja sitten ja sitten ja sitten hankitaan lapsi(a). Siis mitä? Mitä ne oikein kuvittelevat? Olen diplomaattisin sanakääntein sanonut, että niin, kannattaahan lapsia alkaa yrittää heti kun on sellainen suhde, kyllä ne muut asiat ehtii sitten järjestellä. Ystäväni vaan totesi, että no jos ei luomuna tärppää niin hankitaan sitten hoitojen avulla, kyllähän ne on niin tehokkaita nykyään... Joillain on ylimaallinen luottamus itseensä (tai kohtuunsa ja munasarjoihinsa) olen siitä kateellinen. Samalla huomaan ajattelevani kamalia ajatuksia tyyliin sittenpähän näette mitä se hoidoissa ravaaminen on. :$
Meillä on ONNEKSI kolmevuotiaat kaksoset, jotka saatiin 2 vuoden hoitojen jälkeen IVF:n viimeisten pakastettujen alkioiden siirrosta. Raskaus meni hyvin kunnes päättyi lyhyeen rv 30 ja saimme pikkukeskoset 1600g ja 1800g. Loppu kuitenkin hyvin, ja helvetillisten alkukuukausien ja ekan vuoden jälkeen alamme rämpiä jaloillemme. Lapset ovat terveitä, luojan kiitos.
Nyt olemme rohkaistuneet uudestaan hoitoihin ja suoraa ivf:ään koska kärsin endosta ja vas. munasarjassa on kaksikin suurehkoa kystaa, eli raskautuminen on hankalaa jopa ivf:llä.
MUTTA tästä päästän siihen varsinaiseen v***kseen: Koska puolisoni on myös nainen, ei kela korvaa hoidoista penniäkään, koska en ole kelan määritelmän mukaan tahattomasti lapseton(!!!). Kela on tiukentanut naisparien hoitojen korvauksia, koska esikoistupliemme ivf:stä sentään sain osan takaisin kelalta.
En voi tajuta, en millään. Lääkärikin (yksityisklinikka, tietenkin, eihän meitä julkisella hoideta) kiroili ultratessaan munasarjojani ja sanoi, että ei Suomi oikeasti ole oikeusvaltio: jos olisit heteroliitossa olisi tilanne ihan sama, et tulisi raskaaksi ilman ivf:ää, ja kela korvaisi mukisematta osan ivf:hoidoista. MUTTA koska p***kele olen lesboksi sattunut syntymään, on kela sitä mieltä, että lapsettomuuttani ei ole osoitetu todeksi koska en ole 12 kk:tta harrastanut suojaamatonta heteroseksiä. Kuulemma vaihtoehtoisesti lapsettomuuden voisi osoittaa tekemällä 12 (siis kaksitoista) inseminaatiota minulle. Jos en tulisi niistä raskaaksi, sitten kela korvaisi IVF:stäni osan. Joopa, yksi inssi maksaa meille 600e ja se kertaa 12 tekisi 7200 euroa kankkulan kaivoon, koska tiedämme että insseillä en voi raskautua.
Haistakoon p***ka koko s***nan kela! Milläköhän minä voisin sille osoittaa kärsiväni biologisista syistä jotka tekevät raskautumisen hyvin vaikeaksi? Minulle on jo tehty laparoskopia jossa endometrioosikystia poistettiin ja lisäksi nyt lääkäri uhkasi, että sitten kun lapset on tehty niin toinen munasarja kannattaa poistaa, koska se aiheuttaa minulle muuten syöpäriskin. MUTTA kelahan tietää paremmin ja sen mielestäni olen oikein priima yksilö ja valmis raskautumaan aivan heti kun vain miehen kanssa sänkyyn pujahtaisin.
Tähän samaan syssyyn minä olen hoitovapaalla viela pari kk:ta ja puolisoni tekee free-töitä ja on nyt pari kk:tta ollut ilman töitä, eli tulot eivät ole huimaavat, niistä 2500e ivf:ään jonka onnistumisesta ei ole takeita, ei juuri tunelmaa kohota. Vaan saas nähdä. Aion raskautua ihan piruuttani.
Lisäksi armottomasti v**ttaa jotkut heteroystäväni jotka ovat vaihdelleet miehiä ja soutaneet ja huovanneet ja nyt neljänkympin kynnyksellä vielä puhuvat että joo pitää toi remontti ensin saada tehtyä ja sitten asettua ja sitten ja sitten ja sitten hankitaan lapsi(a). Siis mitä? Mitä ne oikein kuvittelevat? Olen diplomaattisin sanakääntein sanonut, että niin, kannattaahan lapsia alkaa yrittää heti kun on sellainen suhde, kyllä ne muut asiat ehtii sitten järjestellä. Ystäväni vaan totesi, että no jos ei luomuna tärppää niin hankitaan sitten hoitojen avulla, kyllähän ne on niin tehokkaita nykyään... Joillain on ylimaallinen luottamus itseensä (tai kohtuunsa ja munasarjoihinsa) olen siitä kateellinen. Samalla huomaan ajattelevani kamalia ajatuksia tyyliin sittenpähän näette mitä se hoidoissa ravaaminen on. :$
Yritän opetella elämään sen mahdollisuuden kanssa, ettemme saa lapsia. Tutkimuksiin tai hoitoihin emme ole hakeutuneet siitä yksinkertaisesta syystä, ettei meillä ole rahaa. Opiskelen vielä, ja mieheni on pienituloinen. Vaikka vika selviäisi ja sen voisi korjata, rahaa korjaukseen ei olisi. Tarkempi tieto lapsettomuuden syystä olisi täysin merkityksetön.
Rahakysymys ei kuitenkaan ole ratkaiseva. Pelkään nimittäin, että tuhansien eurojen sijoittaminen pelkkään ajatukseen saada lapsi ei takaa meille lapsen saamista. Ostetut tutkimukset ja mahdolliset hoidot saisivat pahimmillaan aikaan taas sen toistuvan toivon ja pettymyksen kierteen, jonka kaikki lasta yrittäneet tietävät, ja herättäisivät turhat toiveet. Olemme herkkiä ihmisiä, emmekä jaksaisi sitä. Pelkään, olen liian heikko ihminen kestääkseni sen, mitä moni muu lapseton kestää ryhtymällä hoitoihin tosissaan, ja siksi päätän yrittää hyväksyä tämän vastoinkäymisen.
Rahakysymys ei kuitenkaan ole ratkaiseva. Pelkään nimittäin, että tuhansien eurojen sijoittaminen pelkkään ajatukseen saada lapsi ei takaa meille lapsen saamista. Ostetut tutkimukset ja mahdolliset hoidot saisivat pahimmillaan aikaan taas sen toistuvan toivon ja pettymyksen kierteen, jonka kaikki lasta yrittäneet tietävät, ja herättäisivät turhat toiveet. Olemme herkkiä ihmisiä, emmekä jaksaisi sitä. Pelkään, olen liian heikko ihminen kestääkseni sen, mitä moni muu lapseton kestää ryhtymällä hoitoihin tosissaan, ja siksi päätän yrittää hyväksyä tämän vastoinkäymisen.
Minua vituttaa erityisesti radiossa pyörinyt luottofirman mainos, jossa mies maireaan sävyyn toteaa:
" kyllä me tiesimme, että lapsen hankkiminen ei ole..."
-sitten pitkä tauko, jossa ajatukseni ainakin kääntyy sanaan "helppoa", ja ahdistus valtaa sydämen.. sitten jatkuu..
"HALPAA LYSTIÄ.."-- ja sitten kauhistellaan jonkun vitun pinnasängyn hintaa, ja kuinka ihanaa se on että sen voi hankkia luotolla, niin on kaikki sitten pikkuista varten valmiina..!!
Just joo,
pinnasänky onkin hurja investointi, kun meiltä mennyt kuuteen ivf-hoitoon jo varmaan 15000 euroa, ja seuravana vuorossa hoito luovutetuilla munasoluilla 7000 euroa, että silleen.
" kyllä me tiesimme, että lapsen hankkiminen ei ole..."
-sitten pitkä tauko, jossa ajatukseni ainakin kääntyy sanaan "helppoa", ja ahdistus valtaa sydämen.. sitten jatkuu..
"HALPAA LYSTIÄ.."-- ja sitten kauhistellaan jonkun vitun pinnasängyn hintaa, ja kuinka ihanaa se on että sen voi hankkia luotolla, niin on kaikki sitten pikkuista varten valmiina..!!
Just joo,
pinnasänky onkin hurja investointi, kun meiltä mennyt kuuteen ivf-hoitoon jo varmaan 15000 euroa, ja seuravana vuorossa hoito luovutetuilla munasoluilla 7000 euroa, että silleen.
Allekirjoitan monet teidän kiukkuaiheista, tosin kaikkia kiukkuaiheita en ole (vielä) joutunut kokemaan kun on vasta puolisen vuotta yritystä takana.
Mutta mua ärsyttää ihmiset, jotka facebookissa valittavat raskautensa raskautta, eivätkä ajattele että heidän kaverilistoillaan voi olla aika monta ihmistä joilla on vauva vain haaveissa.. Olen nyt lukenut muun muassa tällaisia:
- voi voi kun ei voi mennä salille kun syke nousee
- ei voi sopia torstaina viikonlopuksi edes alustavasti mitään menoa "kun oon raskaana ja tää mun olotila on niin vaikee ja vaihteleva" (n. 12. raskausviikko)
- yhyy.. oon jo niin läski ja on vasta eka kolmannes menossa
- meille tulee toinen vauva ja eka ei oo vielä vuotta ja ei ollut tosiaankaan suunniteltu ja nyt kaikki menee pilalle kun pitää ostaa isompi asunto ja toinen ei taas pääse töihin pitkään aikaan ja sitä paitsi pitää leiriytyä yhdeksäksi kuukaudeksi kotiin (ei voi mennä bussiin, kauppaan ym. ym.) kun on sikainfluenssaa liikkeellä
-"nyt on jo tukala olo (raskausvko 24) niin toivottavasti tää lapsi syntyis vaik kuukauden etuajassa"
- selkä on niin kipeä jo ekan raskauskuukauden aikana että pitää olla sairaslomalla
ja tuhat muuta valitusta.. Ja sit vielä ne hemmetin maha-kuvat joita pitää joka toinen päivä lisätä facebookiin. Siis sellaiset missä näkyy vaan maha.
Ymmärrän kyllä ettei raskaus ole ruusuilla tanssimista mutta ei se ole myöskään sairaus eikä kaikesta pikkuvaivasta tartte valittaa ja ruikuttaa.
Kiitos ja anteeksi. Ja jaksamista teille kaikille!
Mutta mua ärsyttää ihmiset, jotka facebookissa valittavat raskautensa raskautta, eivätkä ajattele että heidän kaverilistoillaan voi olla aika monta ihmistä joilla on vauva vain haaveissa.. Olen nyt lukenut muun muassa tällaisia:
- voi voi kun ei voi mennä salille kun syke nousee
- ei voi sopia torstaina viikonlopuksi edes alustavasti mitään menoa "kun oon raskaana ja tää mun olotila on niin vaikee ja vaihteleva" (n. 12. raskausviikko)
- yhyy.. oon jo niin läski ja on vasta eka kolmannes menossa
- meille tulee toinen vauva ja eka ei oo vielä vuotta ja ei ollut tosiaankaan suunniteltu ja nyt kaikki menee pilalle kun pitää ostaa isompi asunto ja toinen ei taas pääse töihin pitkään aikaan ja sitä paitsi pitää leiriytyä yhdeksäksi kuukaudeksi kotiin (ei voi mennä bussiin, kauppaan ym. ym.) kun on sikainfluenssaa liikkeellä
-"nyt on jo tukala olo (raskausvko 24) niin toivottavasti tää lapsi syntyis vaik kuukauden etuajassa"
- selkä on niin kipeä jo ekan raskauskuukauden aikana että pitää olla sairaslomalla
ja tuhat muuta valitusta.. Ja sit vielä ne hemmetin maha-kuvat joita pitää joka toinen päivä lisätä facebookiin. Siis sellaiset missä näkyy vaan maha.
Ymmärrän kyllä ettei raskaus ole ruusuilla tanssimista mutta ei se ole myöskään sairaus eikä kaikesta pikkuvaivasta tartte valittaa ja ruikuttaa.
Kiitos ja anteeksi. Ja jaksamista teille kaikille!
Tän ketjun kirjoitukset on kyllä niiiiin totta. Täytyy tulla ketjun jatkoksi avautumaan kanssa.
Siis kertokaa hyvät ihmiset, miten mä kestän näitä mun kaverini kommentteja. Hänella siis jo kaksi lasta. Ei saanut synnyttää ekaa alakautta ja siitä tuli sitten maailmanloppu. Ja nyt hyvin ymmärtää minua ja näitä ahdistavia ajatuksia, koska hänkin on niin kauheita kokenut kuten tämä ettei saanut synnyttää lasta. Ja lapsi vielä ihan terve lapsi. Ja nyt sitten toisen kohdalla oli kauhea haloo, että nyt on sitten saatava synnyttää ja mielummin sitten tyttö. Joo onneks on toisilla pienet ongelmat. Itse kun edes saisi sen lapsen... Olkoon tyttö tai poika. Ja vaikka sit syntyisi korvasta niin ihan sama. Millä järjellä tuommoisen ihmisen kanssa käy mitään keskustelua tästä aiheesta? No ei millään... Tai minä en ainakaan kykene.
Ja juu, olen katkera, kauhea akka, kun en toisen ongelmia ymmärrä, vaan ruikutan näistä omista "pikku" lapsettomuus pulmista.
Siis kertokaa hyvät ihmiset, miten mä kestän näitä mun kaverini kommentteja. Hänella siis jo kaksi lasta. Ei saanut synnyttää ekaa alakautta ja siitä tuli sitten maailmanloppu. Ja nyt hyvin ymmärtää minua ja näitä ahdistavia ajatuksia, koska hänkin on niin kauheita kokenut kuten tämä ettei saanut synnyttää lasta. Ja lapsi vielä ihan terve lapsi. Ja nyt sitten toisen kohdalla oli kauhea haloo, että nyt on sitten saatava synnyttää ja mielummin sitten tyttö. Joo onneks on toisilla pienet ongelmat. Itse kun edes saisi sen lapsen... Olkoon tyttö tai poika. Ja vaikka sit syntyisi korvasta niin ihan sama. Millä järjellä tuommoisen ihmisen kanssa käy mitään keskustelua tästä aiheesta? No ei millään... Tai minä en ainakaan kykene.
Ja juu, olen katkera, kauhea akka, kun en toisen ongelmia ymmärrä, vaan ruikutan näistä omista "pikku" lapsettomuus pulmista.
Onpa mukavaa kun vihdoin ja viimein sitten liityin tuonne fb:hen niin kadun jo sitä nyt!!! Suunnilleen kaikki vanhat ystäväni ovat jo tehneet vähintään kaksi muksua ellei enemmänkin ja kyseleevät vuorotellen millon meille tulee...Taidan poistaa itseni sieltä!!!
Ja rakkaat lapselliset ystäväni lietsovat toisiaan pelkäämään sikainfluenssaa, kun jos lapset tai raskaana olevat saavat sen, mutta mitäs väliä muista ihmisistä on... Heidän mielestään meidän kannattais nyt lopettaa hoidot, kun ei kannata tulla nyt raskaaksi...niinpä..onneksi itse kuitenkin ovat raskaana!!!
Myöskin pikkuhiljaa rupeaa ärsyttämään kun minun täytyy vierailla ystävieni luona vähintään kerran viikossa, olenhan aika monen pienokaisen kummi, mutta meillä kyllä ei ole näkynyt ketään vierailulla.Ei edes katsomassa meidän kokonaan uusiksi remontoitua asuntoa, kun ei niiden lasten kanssa pääse oikein lähtemään ja kun meidän on niin helppo mennä kun eihän meillä ole lapsia.
Ja vielä rahasta! Minä laitan omaisuuden kummilapsieni lahjoihin ja oikeasti annan kummilapsilleni aikaa melkein joka viikko niin nämä ystäväni eivät voineet osallistua polttareihini kun ei kuulemma ole rahaa millä mällätä.. Minähän mällään...just..ja mihinkähän noita lapsiakaan saa hoitoon..? muistaakseni niillä on isät!! Ei edes olisi tarvinnut maksaa kuin oma ruokailunsa ravintolassa kun minun vanhempani maksoivat muut polttarien kulut..
Saattoi olla hieman sekavaa, mutta sainpahan ulos..Kiitos ja Anteeks =)
Ja rakkaat lapselliset ystäväni lietsovat toisiaan pelkäämään sikainfluenssaa, kun jos lapset tai raskaana olevat saavat sen, mutta mitäs väliä muista ihmisistä on... Heidän mielestään meidän kannattais nyt lopettaa hoidot, kun ei kannata tulla nyt raskaaksi...niinpä..onneksi itse kuitenkin ovat raskaana!!!
Myöskin pikkuhiljaa rupeaa ärsyttämään kun minun täytyy vierailla ystävieni luona vähintään kerran viikossa, olenhan aika monen pienokaisen kummi, mutta meillä kyllä ei ole näkynyt ketään vierailulla.Ei edes katsomassa meidän kokonaan uusiksi remontoitua asuntoa, kun ei niiden lasten kanssa pääse oikein lähtemään ja kun meidän on niin helppo mennä kun eihän meillä ole lapsia.
Ja vielä rahasta! Minä laitan omaisuuden kummilapsieni lahjoihin ja oikeasti annan kummilapsilleni aikaa melkein joka viikko niin nämä ystäväni eivät voineet osallistua polttareihini kun ei kuulemma ole rahaa millä mällätä.. Minähän mällään...just..ja mihinkähän noita lapsiakaan saa hoitoon..? muistaakseni niillä on isät!! Ei edes olisi tarvinnut maksaa kuin oma ruokailunsa ravintolassa kun minun vanhempani maksoivat muut polttarien kulut..
Saattoi olla hieman sekavaa, mutta sainpahan ulos..Kiitos ja Anteeks =)
Mulla kävi niin, että juhlissa otin mehua kuoharin sijaan. Siihen sitten yksi vieras sanoi, että hän kun otti toisissa juhlissa mehua, niin kaikki katsoi heti hänen vatsaansa, että odottaakohan se nyt jo toista lasta.
Multa ei kukaan kysynyt mitään, vaikka valitsin sen mehun! Aina kun olen ollut lapseton, niin mitäpä sitä kyselemään, ei se kuitenkaan raskaana ole. :kieh: Vuosien yrittämisen jälkeen olenkin raskaana, mutta enpä maininnut mitään asiasta. Pitääkööt luulonsa!
Kiitos tästä ketjusta! =)
Multa ei kukaan kysynyt mitään, vaikka valitsin sen mehun! Aina kun olen ollut lapseton, niin mitäpä sitä kyselemään, ei se kuitenkaan raskaana ole. :kieh: Vuosien yrittämisen jälkeen olenkin raskaana, mutta enpä maininnut mitään asiasta. Pitääkööt luulonsa!
Kiitos tästä ketjusta! =)
Tulenpas avautumaan, kun tuntuu tämä alkava syksy synkistävän mieltä.
Olen nyt niin kovan vauvakuumeen kourissa, että! Oikein ottaa aivoon, kun kuume on päässyt niin valloilleen. Miksi olen moiselle tunteelle antanut vallan.
Meillä esikoiset reilut 3-vuotiaat, käyn töissä, niinkuin mieskin. Elämä on kovin arkista puurtamista. Aamulla ylös, lapset hoitoon, itse töihin, töistä päiväkodin kautta kotiin ja kotiaikaa lasten kanssa jää niin vähän. Voi kun saisin olla heidän kanssa enemmän kotona, nauttia yhteysistä hetkistä, vaan eihän sitä ilman palkkaa elämässä pärjää. Ja tottakai olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että minulla on töitä tänä aikana, mutta...
Olen siis ajatellut "ihan vähän vain", että voi kun tulisi raskaaksi, voisin jäädä kotiin lasten kanssa, ei tarvitsisi mennä töihin, jossa saa päivittäin pahaa mieltä siitä todellisuudesta, että niin moni pieni elämänalku abortoidaan, voi että se on raastavaa....
Mutta kun en itse raskaudu, en sitten millään. Voi kun se kävisi niinkuin niin monille tuhansille naisille, jotka vuosittain tuohon aborttiin päätyy, ihan vain vahingossa. Ehkäisy pettää tai ei ole mitään ehkäisyä käytetty ja lapsi ei kuitenkaan ole toivottu....
Mutta ei niin ei, en raskaudu, syytä tai vikaa meissä ei koskaan ole todettu olevan eli olemme niitä pahaisia selittämättömiä. Tulevaisuus pelottaa. Voi olla että päädymme uudelleen hoitoihin ja se lisää tuskaa, pelottaa jo etukäteen miten pää jaksaa pysyä mukana uudet hoidot, mutta tämä viheliäisen vauvakuume ei kuuntele järjen puhetta ollenkaan. Voi kun tulisinkin spontaanisti raskaaksi.
Olen nyt niin kovan vauvakuumeen kourissa, että! Oikein ottaa aivoon, kun kuume on päässyt niin valloilleen. Miksi olen moiselle tunteelle antanut vallan.
Meillä esikoiset reilut 3-vuotiaat, käyn töissä, niinkuin mieskin. Elämä on kovin arkista puurtamista. Aamulla ylös, lapset hoitoon, itse töihin, töistä päiväkodin kautta kotiin ja kotiaikaa lasten kanssa jää niin vähän. Voi kun saisin olla heidän kanssa enemmän kotona, nauttia yhteysistä hetkistä, vaan eihän sitä ilman palkkaa elämässä pärjää. Ja tottakai olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että minulla on töitä tänä aikana, mutta...
Olen siis ajatellut "ihan vähän vain", että voi kun tulisi raskaaksi, voisin jäädä kotiin lasten kanssa, ei tarvitsisi mennä töihin, jossa saa päivittäin pahaa mieltä siitä todellisuudesta, että niin moni pieni elämänalku abortoidaan, voi että se on raastavaa....
Mutta kun en itse raskaudu, en sitten millään. Voi kun se kävisi niinkuin niin monille tuhansille naisille, jotka vuosittain tuohon aborttiin päätyy, ihan vain vahingossa. Ehkäisy pettää tai ei ole mitään ehkäisyä käytetty ja lapsi ei kuitenkaan ole toivottu....
Mutta ei niin ei, en raskaudu, syytä tai vikaa meissä ei koskaan ole todettu olevan eli olemme niitä pahaisia selittämättömiä. Tulevaisuus pelottaa. Voi olla että päädymme uudelleen hoitoihin ja se lisää tuskaa, pelottaa jo etukäteen miten pää jaksaa pysyä mukana uudet hoidot, mutta tämä viheliäisen vauvakuume ei kuuntele järjen puhetta ollenkaan. Voi kun tulisinkin spontaanisti raskaaksi.