Tulen nyt tilittämään tähänkin ketjuun, koska kiukkuamista vartenhan tämä juuri on!
Meillä on siis takana liki 3 v. yrittämistä, josta yli 1,5 v. olemme olleet "hoidoissa" - mikä julkisella siis tarkoittaa, että meille on tehty tutkimuksia niin hitaasti kuin laillisesti mahdollista (jokaista verikoettakin on saanut odottaa sen 3 kk!) ja vasta viime helmikuussa, siis VUOSI hoitoon hakeutumisen jälkeen, meille tehtiin ensimmäinen inssi. Ja senkin tekemiseen tarvittiin KOLME yritystä, koska julkisella ei ollut antaa ultra-aikoja clomien seurantaa, mitä ilman koko inssiä ei tietenkään voitu tehdä.
Inssi oli tietty tulokseton, minkä ei olisi pitänyt yllättää meidän 2-5 milj. siittiön arsenaalillamme (joista vielä nopeita ei yhtään eikä normaalimuotoisia!). Sitten alkoi taas odotus, nyt IVF:ään. Ja kun elokuussa viimein kävimme suunnitteluajalla, jälleen meille ilmoitettiin, ettei hoitoaikoja ole! No, meidät siirrettiin sitten Väestöliittoon jollain palvelusopimuksella, missä ei sinänsä ollut mitään vikaa (palvelukin ollut NIIN paljon parempaa kuin NKL:lla), mutta siirto työnsi hoitoa taas yhdellä kierrolla eteenpäin.
Nyt sitten vihdoin ja viimein, juuri kun 3v. on täyttymässä, olimme menossa ensi viikolla punktioon ja toivottavasti siirtoon, kun mies sairastui sikainfluenssaan. Oireet ovat niin voimakkaat ja niin selkeät, ettei epäilystäkään, etteikö se olisi possua. Itse olen vielä terve, mutta pienessä kaksiossa asuessa ja samassa sängyssä nukkuessa (sohva on liian pieni nukkumiseen, yritin kyllä) minulla ei varmaankaan ole juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä ilman tartuntaa. Ja jos oireet ovat noin voimakkaat kuin miehellä (39,5 kuumetta, oksentelua, lihaskipuja niin että hyvä kun vessaan pääsee), ei minua mikään lääkäri ota sairaana punktioon. Ja sitten kaikki siirtyykin ensi vuoteen, ehkä vasta helmikuuhun, kierrosta riippuen. :headwall: :headwall: :headwall:
Ei pitäisi ajatella rahaa, mutta kyllähän se tuntuu mielettömältä, että olen nyt ehtinyt ottaa sumutetta jo n. 150e:n edestä, piikkejä n. 500e:n edestä - kaikki hukkaan. Maksukattokin ylittyi lopulta vain 25 eurolla, jotka voin periä Kelalta takaisin, ja kaikki muu, yht. n. 700e - viime talven clomit mukaan lukien - menee omasta pussista ja suoraan taivaan tuuliin. Jatkan yhä piikkejä ja sumutetta, koska hukkaanhan ne ovat jo menneet. Lopetan vasta sitten kun kuume nousee.
Olen nyt itkenyt ja räyhännyt tätä kohtaloa eilisestä lähtien ja ainoa, mitä jää käteen, on että tämä on vain LIIAN EPÄREILUA. Meitä on odotutettu jo näin kauan, emmekä me vieläkään pääse edes yrittämään!!! :'( Ja vaikka minä flunssalta säästyisinkin, niin eihän siellä tietysti olisi edes mitään siittiöitä jäljellä, joilla munia hedelmöittää, koska kuume on varmasti tappanut ne vähätkin.
Olisin vain halunnut saada edes pienen toivon rippeen kaiken tämän odottamisen päätteeksi, edes yhden yrityksen, jossa meillä olisi aidosti mahdollisuus, vaikka kuinka pieni. Mutta ei. Yksi typerä virustauti vei meiltä mahdollisuuden edes yrittää onneamme. Tosin alkaa vähän näyttää siltä, ettei meillä ole muuta onnea kuin sitä huonoa... :'(
