Kirjallisuus-tietovisa

Helppo?

Pan Amin lennolla Wieniin oli 117 psykoanalyytikkoa. Minä olin ollut hoidossa ainakin kuudella heistä. Ja nainut seitsemännen.

Nostan vielä tätä. Ja kohta herää päiväunilaiset, pitää mennä, höh. :/

 

" Jokohan lie se Littilän Vatasen musta lehmä poikinut" , puhui Liperin Kutsun-kylän Antti Ihalaisen emäntä Anna-Liisa ikäänkuin itsekseen, leipiä uuniin pannessaan. Se asia oli hänelle juolahtanut mieleen ihan vain yht`äkkiä.

Simpauttaja?

Maiju Lassila Tulitikkuja lainaamassa

:flower: oikein

 

"Westfalenissa, paroni Thunder-ten-tronckhin linnassa, eli nuorukainen, jolle luonto oli antanut mitä lauhkeimman mielenlaadun"

:wave:

Enkös mä jo kerran vastannut tähän?

Candide

Joo, silloin viimeksi edellisessä kirjaketjussa Oletko muuten Vueltaa seurannut? Ei ole vielä paljon ollut lähetyksiä, kun on se naisten jalkapallo pinnalla.

 

"Westfalenissa, paroni Thunder-ten-tronckhin linnassa, eli nuorukainen, jolle luonto oli antanut mitä lauhkeimman mielenlaadun"

:wave:

Enkös mä jo kerran vastannut tähän?

Candide

Joo, silloin viimeksi edellisessä kirjaketjussa Oletko muuten Vueltaa seurannut? Ei ole vielä paljon ollut lähetyksiä, kun on se naisten jalkapallo pinnalla.

Mä en ehdi enää seurata mitään, kun olen töissä. Kirjoja ehtii sentään lukea työmatkalla...

 

Mä en ehdi enää seurata mitään, kun olen töissä. Kirjoja ehtii sentään lukea työmatkalla...

No jos viikonloppuna, tosin ei ole lemppariajajiani mukanakaan, joten voisi vaikka lukea jotain ketjussa mainittua kirjaa

 

Kolme aloitusta tässäkin, satunnaisotoksena kotimaisen ja suomennetun kaunon hyllystä:

1) Minä sanoin, että mentäisiin kävellen, koska koululle ei ollut pitkä matka, mutta velipoika sanoi, ettei meidän talosta kävellen sotaan lähdettäisi ja niin me panimme hevosen aisoihin ja menimme sillä. Jussi lähti ajomieheksi. Se ei ollut korttia saanut, se oli siihen sotaan vielä liian nuori.

2) Tästä ei kirjoissa puhuttu mitään, ajattelin lumen tuiskutessa sisään avoimesta ovesta ja laskeutuessa paljaalle selälleni. Makasin mahallani sontaisella nupukivilattialla, käsivarteni oli syvällä ponnistavan lehmän sisuksissa, jalkani etsivät varpaansijaa kivien välistä. Olin alasti vyötäisiäni myöten, ja lumi suli likaiselle ja kuivuneen veren peittämälle iholleni.

3) Iltapäivän aurinko oli vieraisilla metsäisen kukkulan rinteellä. Loitommille puiden lomitse kättä pisti tai silmää vilkutti, lähimmät lämpimään syliinsä otti. Koko rinne riemuitsi.

Hei, teillä on vielä tunnistamatta mun listan kolmonen, vahva kotimainen kertoja.

 

3) Iltapäivän aurinko oli vieraisilla metsäisen kukkulan rinteellä. Loitommille puiden lomitse kättä pisti tai silmää vilkutti, lähimmät lämpimään syliinsä otti. Koko rinne riemuitsi.

Hei, teillä on vielä tunnistamatta mun listan kolmonen, vahva kotimainen kertoja.

Anna joku vinkki!

 

3) Iltapäivän aurinko oli vieraisilla metsäisen kukkulan rinteellä. Loitommille puiden lomitse kättä pisti tai silmää vilkutti, lähimmät lämpimään syliinsä otti. Koko rinne riemuitsi.

Hei, teillä on vielä tunnistamatta mun listan kolmonen, vahva kotimainen kertoja.

Tätä arvasin eilen kirjahyllyn äärellä monta kertaa väärin, ei ole minulle tuttu teos

 

3) Iltapäivän aurinko oli vieraisilla metsäisen kukkulan rinteellä. Loitommille puiden lomitse kättä pisti tai silmää vilkutti, lähimmät lämpimään syliinsä otti. Koko rinne riemuitsi.

Hei, teillä on vielä tunnistamatta mun listan kolmonen, vahva kotimainen kertoja.

Vähän huovismaista mutta ei ehkä sitten kuitenkaan...?

 

Sitte vähän lisää:

"How have I sinn'd, that this affliction
Should light so heavy on me? I have no more sons, and this no more mine own..."

:attn: Arvatkaa ees?

Anna pieni vinkki

No ootas. Etsin hyvän kohan tuosta kirjasta.

Noniin, eli tässä ois lisävinkki:

"I have no more of romantic adventure to tell, nor, indeed, anything to communicate farther, since the latter incidents of my life are so well known to one who has shared, with the most friendly sympathy, the joys, as well as the sorrows, by which its scenes have been chequered. I often visited Scotland, but never again saw the bold Highlander who had such an influence on the early events of my life. I learned, however, from time to time, that he continued to maintain his ground among the mountains of Loch Lomond, in despite of his powerful enemies, and that he even obtained, to a certain degree, the connivance of Government to his self-elected office of protector of the Lennox, in virtue of which he
levied black-mail with as much regularity as the proprietors did their ordinary rents. It seemed impossible that his life should have concluded without a violent end. Nevertheless he died in old age and by a peaceful death, some time about the year 1733, and is still remembered in his country as the Robin Hood of Scotland--the dread of the wealthy, but the
friend of the poor--and possessed of many qualities, both of head and heart, which would have graced a less equivocal profession than that to which his fate condemned him."

 

3) Iltapäivän aurinko oli vieraisilla metsäisen kukkulan rinteellä. Loitommille puiden lomitse kättä pisti tai silmää vilkutti, lähimmät lämpimään syliinsä otti. Koko rinne riemuitsi.

Hei, teillä on vielä tunnistamatta mun listan kolmonen, vahva kotimainen kertoja.

Tätä arvasin eilen kirjahyllyn äärellä monta kertaa väärin, ei ole minulle tuttu teos

Linnankoski? Vai oliko se Linnakoski?

 

3) Iltapäivän aurinko oli vieraisilla metsäisen kukkulan rinteellä. Loitommille puiden lomitse kättä pisti tai silmää vilkutti, lähimmät lämpimään syliinsä otti. Koko rinne riemuitsi.

Hei, teillä on vielä tunnistamatta mun listan kolmonen, vahva kotimainen kertoja.

Tätä arvasin eilen kirjahyllyn äärellä monta kertaa väärin, ei ole minulle tuttu teos

Linnankoski? Vai oliko se Linnakoski?

On Linnankoskea :flower:

Ja teos onkin nyt helppo arvata...

 

Sitte vähän lisää:

"How have I sinn'd, that this affliction
Should light so heavy on me? I have no more sons, and this no more mine own..."

:attn: Arvatkaa ees?

Anna pieni vinkki

No ootas. Etsin hyvän kohan tuosta kirjasta.

Noniin, eli tässä ois lisävinkki:

"I have no more of romantic adventure to tell, nor, indeed, anything to communicate farther, since the latter incidents of my life are so well known to one who has shared, with the most friendly sympathy, the joys, as well as the sorrows, by which its scenes have been chequered. I often visited Scotland, but never again saw the bold Highlander who had such an influence on the early events of my life. I learned, however, from time to time, that he continued to maintain his ground among the mountains of Loch Lomond, in despite of his powerful enemies, and that he even obtained, to a certain degree, the connivance of Government to his self-elected office of protector of the Lennox, in virtue of which he
levied black-mail with as much regularity as the proprietors did their ordinary rents. It seemed impossible that his life should have concluded without a violent end. Nevertheless he died in old age and by a peaceful death, some time about the year 1733, and is still remembered in his country as the Robin Hood of Scotland--the dread of the wealthy, but the
friend of the poor--and possessed of many qualities, both of head and heart, which would have graced a less equivocal profession than that to which his fate condemned him."

Scott: Rob Roy?

 

3) Iltapäivän aurinko oli vieraisilla metsäisen kukkulan rinteellä. Loitommille puiden lomitse kättä pisti tai silmää vilkutti, lähimmät lämpimään syliinsä otti. Koko rinne riemuitsi.

Hei, teillä on vielä tunnistamatta mun listan kolmonen, vahva kotimainen kertoja.

Tätä arvasin eilen kirjahyllyn äärellä monta kertaa väärin, ei ole minulle tuttu teos

Linnankoski? Vai oliko se Linnakoski?

On Linnankoskea :flower:

Ja teos onkin nyt helppo arvata...

Laulu Tulipunaisesta Kukasta

Ihana se kohta: tyttö on kuin puolukka (tai jotenki niin se meni, en ihan tarkalleen muista ku on aikaa ku oon lukenu)

*muoks* soitin isälle ja kysyin niin se menikin jotenkin niin että: "Heilani on kuin puolukka, puolukka, puolukka."

 

Sitte vähän lisää:

"How have I sinn'd, that this affliction
Should light so heavy on me? I have no more sons, and this no more mine own..."

:attn: Arvatkaa ees?

Anna pieni vinkki

No ootas. Etsin hyvän kohan tuosta kirjasta.

Noniin, eli tässä ois lisävinkki:

"I have no more of romantic adventure to tell, nor, indeed, anything to communicate farther, since the latter incidents of my life are so well known to one who has shared, with the most friendly sympathy, the joys, as well as the sorrows, by which its scenes have been chequered. I often visited Scotland, but never again saw the bold Highlander who had such an influence on the early events of my life. I learned, however, from time to time, that he continued to maintain his ground among the mountains of Loch Lomond, in despite of his powerful enemies, and that he even obtained, to a certain degree, the connivance of Government to his self-elected office of protector of the Lennox, in virtue of which he
levied black-mail with as much regularity as the proprietors did their ordinary rents. It seemed impossible that his life should have concluded without a violent end. Nevertheless he died in old age and by a peaceful death, some time about the year 1733, and is still remembered in his country as the Robin Hood of Scotland--the dread of the wealthy, but the
friend of the poor--and possessed of many qualities, both of head and heart, which would have graced a less equivocal profession than that to which his fate condemned him."

Scott: Rob Roy?

JES! :flower:

 

3) Iltapäivän aurinko oli vieraisilla metsäisen kukkulan rinteellä. Loitommille puiden lomitse kättä pisti tai silmää vilkutti, lähimmät lämpimään syliinsä otti. Koko rinne riemuitsi.

Hei, teillä on vielä tunnistamatta mun listan kolmonen, vahva kotimainen kertoja.

Tätä arvasin eilen kirjahyllyn äärellä monta kertaa väärin, ei ole minulle tuttu teos

Linnankoski? Vai oliko se Linnakoski?

On Linnankoskea :flower:

Ja teos onkin nyt helppo arvata...

Laulu Tulipunaisesta Kukasta

Ihana se kohta: tyttö on kuin puolukka (tai jotenki niin se meni, en ihan tarkalleen muista ku on aikaa ku oon lukenu)

Se ainoa laatuaan!
:flower:

 

Sitte vähän lisää:

"How have I sinn'd, that this affliction
Should light so heavy on me? I have no more sons, and this no more mine own..."

:attn: Arvatkaa ees?

Anna pieni vinkki

No ootas. Etsin hyvän kohan tuosta kirjasta.

Noniin, eli tässä ois lisävinkki:

"I have no more of romantic adventure to tell, nor, indeed, anything to communicate farther, since the latter incidents of my life are so well known to one who has shared, with the most friendly sympathy, the joys, as well as the sorrows, by which its scenes have been chequered. I often visited Scotland, but never again saw the bold Highlander who had such an influence on the early events of my life. I learned, however, from time to time, that he continued to maintain his ground among the mountains of Loch Lomond, in despite of his powerful enemies, and that he even obtained, to a certain degree, the connivance of Government to his self-elected office of protector of the Lennox, in virtue of which he
levied black-mail with as much regularity as the proprietors did their ordinary rents. It seemed impossible that his life should have concluded without a violent end. Nevertheless he died in old age and by a peaceful death, some time about the year 1733, and is still remembered in his country as the Robin Hood of Scotland--the dread of the wealthy, but the
friend of the poor--and possessed of many qualities, both of head and heart, which would have graced a less equivocal profession than that to which his fate condemned him."

Scott: Rob Roy?

JES! :flower:

Yay! Tuo alku kutitti pitkään, niin lähellä eikä vain tullut mieleen. Jatko ratkaisi

 

Scorpio Lady: Tiedät varmaan myös tuon mun toisen enkunkielisen lainauksen?

 

Mutta sitte löytyis tämmönenki kirja, mikäs tää ois:

"Midway upon the journey of our life, I found myself within a forest dark,
For the straightforward pathway had been lost.

Ah me! how hard a thing it is to say. What was this forest savage, rough, and stern,
Which in the very thought renews the fear.

So bitter is it, death is little more; But of the good to treat, which there I found,
Speak will I of the other things I saw there. "

Pistin vähän pidemmän lainauksen jos vaikka helpottais. Se joka on lukenu niin aivan varmasti tietää.

Nostan Scorpio Ladylle tätä.

 

Scorpio Lady: Tiedät varmaan myös tuon mun toisen enkunkielisen lainauksen?

Hetkonen, täytyy lukea ketjua taaksepäin...

 

Yay! Tuo alku kutitti pitkään, niin lähellä eikä vain tullut mieleen. Jatko ratkaisi

Ja toi oliki sitte ihan siitä lopusta toi kakkosvinkki

 

Mutta sitte löytyis tämmönenki kirja, mikäs tää ois:

"Midway upon the journey of our life, I found myself within a forest dark,
For the straightforward pathway had been lost.

Ah me! how hard a thing it is to say. What was this forest savage, rough, and stern,
Which in the very thought renews the fear.

So bitter is it, death is little more; But of the good to treat, which there I found,
Speak will I of the other things I saw there. "

Pistin vähän pidemmän lainauksen jos vaikka helpottais. Se joka on lukenu niin aivan varmasti tietää.

Nostan Scorpio Ladylle tätä.

Ah kiitos, nostit samaan aikaan kun minä kelasin...

Jumalaista Dantea. :heart:

 

Mutta sitte löytyis tämmönenki kirja, mikäs tää ois:

"Midway upon the journey of our life, I found myself within a forest dark,
For the straightforward pathway had been lost.

Ah me! how hard a thing it is to say. What was this forest savage, rough, and stern,
Which in the very thought renews the fear.

So bitter is it, death is little more; But of the good to treat, which there I found,
Speak will I of the other things I saw there. "

Pistin vähän pidemmän lainauksen jos vaikka helpottais. Se joka on lukenu niin aivan varmasti tietää.

Nostan Scorpio Ladylle tätä.

Ah kiitos, nostit samaan aikaan kun minä kelasin...

Jumalaista Dantea. :heart:

Niimpä... ah ihanuutta... se on niin... niin... röyhkeän manipuloivaa, naivistista ja huumaavaa. Mun mielestä yks parhaista tiiliskivistä mitä olen koskaan lukenut. Kumpa osaisin Italiaa niin se aukenis ihan eri lailla :heart:

 

Tässä hauska, ironinen tunnistettava, ei tosin kovin yleinen:

A single flow'r he sent me, since we met,
All tenderly his messenger he chose;
Deep-hearted, pure, with scented dew still wet --
One perfect rose.

I knew the language of the floweret;
"My fragile leaves," it said, "his heart enclose."
Love long has taken for his amulet
One perfect rose.

Why is it no one ever sent me yet
One perfect limousine, do you suppose?
Ah no, it's always just my luck to get
One perfect rose.

 

Harmistus, täytyy luistaa muutamaksi tunniksi muihin hommiin, lasten harrastukset kutsuvat. Palaillaan.