Kirjallisuus-tietovisa

Naiskirjailijoita, naisten elämästä:

1) Onneksi ensimmäinen Annan muistikuva oli niin kaunis. Se oli tuoksu, ihana tuoksu joka vielä sai joskus jalat notkahtamaan alla. Äidin tuoksu, lämmin pehmeä turvallinen äidin tuoksu. Mitenkähän vanha hän oli ollut? Ehkä vasta kahden tai kolmen talven yli selvinnyt. Miten pieni ihminen voi panna mieleensä niin tarkkaan asioita, että ne muistaa loppuikänsä.

2) Mitä yö tietää? Sitä kysyvät rantakaupungin mustat naakat, ne joiden pitää kuulla ja kertoa kaikki. Mitä yö tietää tytöstä, joka ilmestyy mereltä ilman nimeä, puhetta, menneisyyttä ja joka kahdeksan vuotta myöhemmin katoaa yhtä jäljettömiin? Että hän muuttuu joutseneksi ja lentää kauas merten taakse valkeasiipisten siskojensa kanssa.

3) Pakkanen polttaa. Kuu polttaa ja talviaurinko. Väinön viikate viiltää taivaan halki kuin paljaan rinnan. Ajomiehen, minun nuoruuteni Kuoleman, reenjalakset kirskuvat nännien jäkälissä. On kiire. Sukkanauhojen soljet kiristävät säärtä, räystäspuikot puhkaisevat silmät, ja ripsiin jäätyvät kyyneleet.

 

3) Pakkanen polttaa. Kuu polttaa ja talviaurinko. Väinön viikate viiltää taivaan halki kuin paljaan rinnan. Ajomiehen, minun nuoruuteni Kuoleman, reenjalakset kirskuvat nännien jäkälissä. On kiire. Sukkanauhojen soljet kiristävät säärtä, räystäspuikot puhkaisevat silmät, ja ripsiin jäätyvät kyyneleet.

Ihan arvuuttelun vuoksi ehdotan tätä Kallaksen Sudenmorsiameksi??

 

3) Pakkanen polttaa. Kuu polttaa ja talviaurinko. Väinön viikate viiltää taivaan halki kuin paljaan rinnan. Ajomiehen, minun nuoruuteni Kuoleman, reenjalakset kirskuvat nännien jäkälissä. On kiire. Sukkanauhojen soljet kiristävät säärtä, räystäspuikot puhkaisevat silmät, ja ripsiin jäätyvät kyyneleet.

Ihan arvuuttelun vuoksi ehdotan tätä Kallaksen Sudenmorsiameksi??

Ei osunut =)

 

Uutta putkeen

"Erehdyksessä siinä niin kävi.
Olin kuullut yhdeltä yläkaupungin juopolta, joka teki saman tempun joka joulu, että postissa palkkasivat melkein kenet helkkarin hyvänsä, ja kun kerran oli joulunaika niin minä tein työtä käskettyä ja kädenkäänteessä minulla oli nahkasäkki selässä ja dallasin hissuksiin ympäri kaupunkia."

 

"Once upon a midnight dreary, while I pondered, weak and weary,
Over many a quaint and curious volume of forgotten lore
While I nodded, nearly napping, suddenly there came a tapping,
As of some one gently rapping, rapping at my chamber door.
"'Tis some visiter," I muttered, "tapping at my chamber door...
Only this and nothing more."

Lienee hra Poen mainio Korppi.

Kyllä :flower:

 

Entäs sitten: tuo ihana vanha klassikko, Saima Harmajaa siis. Sykähdyttävä runo tuo, vaikka välillä Harmaja on mun mielestä liiankin... "kuolemassa" noissa runoissaan. Tuo on kuitenkin kaunis.

Mun edellä laittama olikin uutta runoa (tai no, aika nuori ja yhä elävä tekijä ). Tunnistaako kukaan?

Tää on ihan tosi. Ne on välillä niin raskaita lukea kun se tuska miltei tunkee läpi. Ja Saimahan kuoli todella nuorena, jotenkin traagista kun yhdistää sen hänen runoihinsa.

 

Naiskirjailijoita, naisten elämästä:

1) Onneksi ensimmäinen Annan muistikuva oli niin kaunis. Se oli tuoksu, ihana tuoksu joka vielä sai joskus jalat notkahtamaan alla. Äidin tuoksu, lämmin pehmeä turvallinen äidin tuoksu. Mitenkähän vanha hän oli ollut? Ehkä vasta kahden tai kolmen talven yli selvinnyt. Miten pieni ihminen voi panna mieleensä niin tarkkaan asioita, että ne muistaa loppuikänsä.

Kymmenen onnen Anna? Kirjailijaa en muista, suomalainen kuitenkin.

 

Uutta putkeen

"Erehdyksessä siinä niin kävi.
Olin kuullut yhdeltä yläkaupungin juopolta, joka teki saman tempun joka joulu, että postissa palkkasivat melkein kenet helkkarin hyvänsä, ja kun kerran oli joulunaika niin minä tein työtä käskettyä ja kädenkäänteessä minulla oli nahkasäkki selässä ja dallasin hissuksiin ympäri kaupunkia."

Oisko tää Juha Vuorista?

 

Uutta putkeen

"Erehdyksessä siinä niin kävi.
Olin kuullut yhdeltä yläkaupungin juopolta, joka teki saman tempun joka joulu, että postissa palkkasivat melkein kenet helkkarin hyvänsä, ja kun kerran oli joulunaika niin minä tein työtä käskettyä ja kädenkäänteessä minulla oli nahkasäkki selässä ja dallasin hissuksiin ympäri kaupunkia."

Oisko tää Juha Vuorista?

Ikävä kyllä ei osunut, mutta kieltämättä näillä kahdella on hieman saman tyylistä tekstiä.

 

Uutta putkeen

"Erehdyksessä siinä niin kävi.
Olin kuullut yhdeltä yläkaupungin juopolta, joka teki saman tempun joka joulu, että postissa palkkasivat melkein kenet helkkarin hyvänsä, ja kun kerran oli joulunaika niin minä tein työtä käskettyä ja kädenkäänteessä minulla oli nahkasäkki selässä ja dallasin hissuksiin ympäri kaupunkia."

Ihanaa, kakaraiset nukkuvat! Eli täällä taas! Vastaan siis: Charles Bukowski: Postitoimisto

 

Tämä on näytelmä. En pistä henkilöiden nimiä.

Act one
Fun and games

Set in darkness. Crash against front door. Woman´s laughter heard. Front door opens, lights are switched on. The woman enters, followed by the man.

Woman: Jesus...
Man: .... Shhhhh....
W: ... H. Christ.
M: For God´s sake, it´s two o´clock in the...
W: Oh, miehennimi!
M: Well, I´m sorry, but...
W: What a cluck! What a cluck you are.
M: It´s late, you know? Late.
W: (Looks about the room. Imitates Bette Davis): What a dump. Hey, what´s that from? "What a dump!"

 

Naiskirjailijoita, naisten elämästä:

1) Onneksi ensimmäinen Annan muistikuva oli niin kaunis. Se oli tuoksu, ihana tuoksu joka vielä sai joskus jalat notkahtamaan alla. Äidin tuoksu, lämmin pehmeä turvallinen äidin tuoksu. Mitenkähän vanha hän oli ollut? Ehkä vasta kahden tai kolmen talven yli selvinnyt. Miten pieni ihminen voi panna mieleensä niin tarkkaan asioita, että ne muistaa loppuikänsä.

Kymmenen onnen Anna? Kirjailijaa en muista, suomalainen kuitenkin.

On Kymmenen onnen Anna
:flower: Kirjailija on Paula Havaste.

 

Tämä on näytelmä. En pistä henkilöiden nimiä.

Act one
Fun and games

Set in darkness. Crash against front door. Woman´s laughter heard. Front door opens, lights are switched on. The woman enters, followed by the man.

Woman: Jesus...
Man: .... Shhhhh....
W: ... H. Christ.
M: For God´s sake, it´s two o´clock in the...
W: Oh, miehennimi!
M: Well, I´m sorry, but...
W: What a cluck! What a cluck you are.
M: It´s late, you know? Late.
W: (Looks about the room. Imitates Bette Davis): What a dump. Hey, what´s that from? "What a dump!"

Kuka Pelkää Virginia Woolfia

 

Tämä on näytelmä. En pistä henkilöiden nimiä.

Act one
Fun and games

Set in darkness. Crash against front door. Woman´s laughter heard. Front door opens, lights are switched on. The woman enters, followed by the man.

Woman: Jesus...
Man: .... Shhhhh....
W: ... H. Christ.
M: For God´s sake, it´s two o´clock in the...
W: Oh, miehennimi!
M: Well, I´m sorry, but...
W: What a cluck! What a cluck you are.
M: It´s late, you know? Late.
W: (Looks about the room. Imitates Bette Davis): What a dump. Hey, what´s that from? "What a dump!"

Kuka Pelkää Virginia Woolfia

Helppo taisi olla! :flower:

 

Uutta putkeen

"Erehdyksessä siinä niin kävi.
Olin kuullut yhdeltä yläkaupungin juopolta, joka teki saman tempun joka joulu, että postissa palkkasivat melkein kenet helkkarin hyvänsä, ja kun kerran oli joulunaika niin minä tein työtä käskettyä ja kädenkäänteessä minulla oli nahkasäkki selässä ja dallasin hissuksiin ympäri kaupunkia."

Ihanaa, kakaraiset nukkuvat! Eli täällä taas! Vastaan siis: Charles Bukowski: Postitoimisto

Mä en oo lukenu koskaan Bukowskia jostain syystä. En kyllä tiedä ees että miksi... tarttee kyllä laittaa luettavien kirjojen listalle

 

Mä en oo lukenu koskaan Bukowskia jostain syystä. En kyllä tiedä ees että miksi... tarttee kyllä laittaa luettavien kirjojen listalle

Mä oon lukenut joskus tooosi kauan aikaa sitten. Maskuliinista juoppo- ja panolänkytystä, en luultavasti tykkäis enää? :saint:

 

Mä en oo lukenu koskaan Bukowskia jostain syystä. En kyllä tiedä ees että miksi... tarttee kyllä laittaa luettavien kirjojen listalle

Mä oon lukenut joskus tooosi kauan aikaa sitten. Maskuliinista juoppo- ja panolänkytystä, en luultavasti tykkäis enää? :saint:

Minäkään en siitä ole innostunut, yhtä olen kerran kokeillut lukea.

 

Mä en oo lukenu koskaan Bukowskia jostain syystä. En kyllä tiedä ees että miksi... tarttee kyllä laittaa luettavien kirjojen listalle

Mä oon lukenut joskus tooosi kauan aikaa sitten. Maskuliinista juoppo- ja panolänkytystä, en luultavasti tykkäis enää? :saint:

Mulla on juuri nuo ajatukset Henry Milleristä. Aggressiivista, päälletunkevaa, raiskaavaa tekstiä. En jaksa.

 

Mä en oo lukenu koskaan Bukowskia jostain syystä. En kyllä tiedä ees että miksi... tarttee kyllä laittaa luettavien kirjojen listalle

Mä oon lukenut joskus tooosi kauan aikaa sitten. Maskuliinista juoppo- ja panolänkytystä, en luultavasti tykkäis enää? :saint:

Minäkään en siitä ole innostunut, yhtä olen kerran kokeillut lukea.

Huomatkaa analyyttinen kommenttini kirjoista... :ashamed: Anteeksi, Bukowskin ystävät, tuli sanottua vähän turhan roiskaisemalla.

 

Tämä on näytelmä. En pistä henkilöiden nimiä.

Act one
Fun and games

Set in darkness. Crash against front door. Woman´s laughter heard. Front door opens, lights are switched on. The woman enters, followed by the man.

Woman: Jesus...
Man: .... Shhhhh....
W: ... H. Christ.
M: For God´s sake, it´s two o´clock in the...
W: Oh, miehennimi!
M: Well, I´m sorry, but...
W: What a cluck! What a cluck you are.
M: It´s late, you know? Late.
W: (Looks about the room. Imitates Bette Davis): What a dump. Hey, what´s that from? "What a dump!"

Kuka Pelkää Virginia Woolfia

Helppo taisi olla! :flower:

No aika helppo oli

 

Huomatkaa analyyttinen kommenttini kirjoista... :ashamed: Anteeksi, Bukowskin ystävät, tuli sanottua vähän turhan roiskaisemalla.

Bukowski tuskin olis millänsäkään

 

Oliskos tässä vähän enemmän haastetta?


Niin pitkään usko elämään kestää, siihen mikä on haurainta elämässä - tosielämässä tietysti - että tämä usko katoaa lopulta. Ihminen, joka kerta kaikkiaan on uneksija, on päivä päivältä tyytymättömämpi kohtaloonsa, ja hän tuskin kykenee käsittelemään esineitä, joita hänet on opetettu käyttämään ja jotka hän on saanut haltuunsa välinpitämättömyyttään tai ponnisteluillaan, ponnisteluillaan melkeinpä aina, sillä hän on suostunut työskentelemään, ainakaan hän ei ole kieltäytynyt koettelemasta onneaan (siis mitä hän onneksensa nimittää!).

 

Bukowski tuskin olis millänsäkään

Näin saattais olla

 

Mulla on juuri nuo ajatukset Henry Milleristä. Aggressiivista, päälletunkevaa, raiskaavaa tekstiä. En jaksa.

Mä olen lukenu Milleriltä (siis Henryltä ) sen Kauriin kääntöpiirin. Olihan se ihan mielenkiintonen lukukokemus mutta ei kyllä vakuuttanu niin paljon että oisin halunnu lukea muitakin hänen kirjojaan Mutta sitten taas toiselta Milleriltä (eli Arthurilta) oon lukenu kauppamatkustajan kuoleman, A View from the Bridge ja Noitavaino. Erittäin vaikuttava oli lukea tuota Noitavainoa. Ajoittain ahdistavaakin.

 

Rakas ystäväni, jakakaa minun iloni; minua rakastetaan, minä olen voittanut tuon kapinoivan sydämen. Se teeskentelee nyt turhaan; olin taitava ja minulla on sen salaisuus hallussani.

Saako vinkkiä?

kirjassa on paljon kirjeenvaihtoa.

joko joku arvaisi?

arvasiko joku tämän?