keskustelu sectiota haluaville

  • Viestiketjun aloittaja pelkuri tku
  • Ensimmäinen viesti
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.12.2005 klo 11:20 Pupu Tupuna kirjoitti:
Minä olen saanut synnytyspelon takia sektion kolmannessa raskaudessani. Kaksi ekaa oli niin nopeita ja hurjia alatiesynnytyksiä ja lapset isoja, joten kolmatta odottaessani menin suoraan yksityiselle ja rukoilin leikkausta. Minun piti kirjoittaa synnytyksistäni tarina ja nämä lappuset kädessäni menin äitipolille, jossa myönnettiin sektio sen kummemmin mukisematta. Leikkaus oli kyllä autuus, mutta silläkin on omat tuskansa jälkikäteen. Vauvakin oli minusta levottomampi ja itkuisampi, kun hänet äkkiseltään mahasta nostettiin. Siitä huolimatta nyt, kun odotan neljättä, pohdin taas tätä samaa, onko minusta sittenkään synnyttäjäksi??? Tiedän entuudestaan, että toimitus olisi nopea, mutta pelkään seurauksia ja sitä kipua, kun ei kuitenkaan ehditä taaskaan lievittämään kipuja. :'(
Mitä tarkoitat eie ehditty lievittää kipuja??? Samoin voi käydä alatiesynnytyksessä. Sektiossa nyt kyllä koetetaan onko puutunut ennen kuin leikkaus aloitetaan. Ja kivut jälkikäteen, kaio se on tapauskohtaista.

Vauvani oli erittäin normaali vaikka sektiolla syntyi ja pelkosellaisella.

Koskaan ei tiedä etukäteen miten synnytys, alatie tai sektio menevät.
 
Pupu Tupuna
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.12.2005 klo 13:02 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.12.2005 klo 11:20 Pupu Tupuna kirjoitti:
Minä olen saanut synnytyspelon takia sektion kolmannessa raskaudessani. Kaksi ekaa oli niin nopeita ja hurjia alatiesynnytyksiä ja lapset isoja, joten kolmatta odottaessani menin suoraan yksityiselle ja rukoilin leikkausta. Minun piti kirjoittaa synnytyksistäni tarina ja nämä lappuset kädessäni menin äitipolille, jossa myönnettiin sektio sen kummemmin mukisematta. Leikkaus oli kyllä autuus, mutta silläkin on omat tuskansa jälkikäteen. Vauvakin oli minusta levottomampi ja itkuisampi, kun hänet äkkiseltään mahasta nostettiin. Siitä huolimatta nyt, kun odotan neljättä, pohdin taas tätä samaa, onko minusta sittenkään synnyttäjäksi??? Tiedän entuudestaan, että toimitus olisi nopea, mutta pelkään seurauksia ja sitä kipua, kun ei kuitenkaan ehditä taaskaan lievittämään kipuja. :'(
Mitä tarkoitat eie ehditty lievittää kipuja??? Samoin voi käydä alatiesynnytyksessä. Sektiossa nyt kyllä koetetaan onko puutunut ennen kuin leikkaus aloitetaan. Ja kivut jälkikäteen, kaio se on tapauskohtaista.

Vauvani oli erittäin normaali vaikka sektiolla syntyi ja pelkosellaisella.

Koskaan ei tiedä etukäteen miten synnytys, alatie tai sektio menevät.
ALAtiesynnytyksissäni ei ole ehditty lievittää kipua, toisen ponnistusajaksi merkittiin minuutti, ja kohdunsuu avautuu kivuliaasti sateenvarjomaisesti nopeasti. Tämän vuoksi en enää usko kätilöiden kivunlievityspuheisiin, koska tunnen jo oman kroppani niin hyvin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.11.2005 klo 19:10 en suosittele kirjoitti:
en suosittele kellekkään sektiota..itsellä oli ainaki aika kauhea kokemus, ja se toipuminen siitä on kaikista pahinta..ne kivut on mitä melkoset..menee aikaa ennen ku pääsee sängystä ylös, että ei siinä vauhilla vauvaa oteta sängystä eka viikolla..
vaikka itellä oli eka lapsi, niin toivottavasti toisen saisin synnyttää alakautta, vaikka pahahan se voi olla sekin..
Tapauskohtaista. Kipupumppu menee 2 vrk joissakin sairaalaoissa. Ja itse olin ainakin enemmän liikkeellä kuin alakautta synnyttäneet ja vauvaa nostelin ilman vaivaa. Jopa vatsalihaksilla nousin sängystä ylös, kun en muistyanut että nousta olisi pitänyt kylkikautta. No problems.

Toisin sanoen, tapauskohtaista. Ei koskaan tiedä miten menee juuri tämän synnytyksen kohdalla.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.12.2005 klo 14:20 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.11.2005 klo 19:10 en suosittele kirjoitti:
en suosittele kellekkään sektiota..itsellä oli ainaki aika kauhea kokemus, ja se toipuminen siitä on kaikista pahinta..ne kivut on mitä melkoset..menee aikaa ennen ku pääsee sängystä ylös, että ei siinä vauhilla vauvaa oteta sängystä eka viikolla..
vaikka itellä oli eka lapsi, niin toivottavasti toisen saisin synnyttää alakautta, vaikka pahahan se voi olla sekin..
Niin katsopa 3. asteen repeämä ketjua, ei se alatiesynnytyskään aina niin autuaaksi tekevä ole.l
 
Pomperipossa
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.12.2005 klo 14:22 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.12.2005 klo 14:20 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.11.2005 klo 19:10 en suosittele kirjoitti:
en suosittele kellekkään sektiota..itsellä oli ainaki aika kauhea kokemus, ja se toipuminen siitä on kaikista pahinta..ne kivut on mitä melkoset..menee aikaa ennen ku pääsee sängystä ylös, että ei siinä vauhilla vauvaa oteta sängystä eka viikolla..
vaikka itellä oli eka lapsi, niin toivottavasti toisen saisin synnyttää alakautta, vaikka pahahan se voi olla sekin..
Niin katsopa 3. asteen repeämä ketjua, ei se alatiesynnytyskään aina niin autuaaksi tekevä ole.l
Ja mie sanoisin, että ei se sektiokaan ole niin autuaaksi tekevä...

Anteeksi nyt, kun annan vähän negatiivisempaa ajatusta sektiosta.

Mutta kun kokemusta löytyy kolmen sektion verran, enkä yhtä ainutta enää halua käydä läpi, vaikka suht hyvin olen niistä toipunutkin. Mulle on kyllä tullu leikkauspelko, täytyy sanoa. Sektion aikana sitä on niin toisten armoilla, vaikka todella hyvin perillä olinki mitä milloinki tapahtui. Ennen kolmatta sektiota, leikkauspöydällä maatessani minuun iski pakokauhu. Tuntui, ettei saa happea. Sain psyykattua itseni "järkiini" keskittymällä hengittämiseen.

Pakokauhu iski varmasti siksi, koska alitajuntani muisti ne tulevien päivien tuskat, joita oli hyvästä kipulääkityksestä huolimatta. Kävelemään pääsin jo seuraavana päivänä, ja liikkua pitääkin. Se nopeuttaa toipumista. Kaikkien kohdalla olen päässyt viidentenä päivänä kotiin, enkä olis halunnu yhtään aikaisemmin.

Eihän se alatiesynnytys todellakaan kivuton ole, mutta se kipu on luonnollista. Keskimmäistä yritin synnyttää alateitse, ja mulle jäi rajuista ja tiheistä supistuksista vain hyvä mielikuva ja tunne. Niillä on eteenpäin vievä vaikutus. Uppouduin jotenki omaan maailmaani, kävin synnytystä läpi supistus supistukselta... Lopputulos oli kaunis poika, mutta lopullinen synnytys tapahtui sektiolla, koska ahtaaksi arvioitu lantio on sittenkin liian ahdas edes pienten piiperövauvojen synnyttämiseen.

Pelottelun makuhan tästä jäi, kaikki on yksilöllistä... Toivotan teille onnea ja kaikkea hyvää. Toivottavasti synnytyskokemuksenne ovat hyviä. Minulla ne ovat loppujen lopuksi olleet, vaikka yhtään ainutta en halua enää kokea. Aika siis ilmeisesti kultaa muistot...
:heart: :heart: :heart:
 
Niin en halua sanoa että sektio on yhtään sen parempi. Kukaan ei etukäteen tiedä miten menee.

Mutta pääasiassa kai kumpikin menee Suomessa suhteellisen hyvin, ja se lienee tärkeintä. Lapsi ja äiti voivat hyvin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.12.2005 klo 10:33 Pomperipossa kirjoitti:
Eihän se alatiesynnytys todellakaan kivuton ole, mutta se kipu on luonnollista.
Mitä h....tin luonnollista on sellasessa kivussa jossa yritetään pykätä ihmisen päätä emättimestä pihalle, tai kun "avitetaan" sitä nipsasemalla saksilla vekki värkkiin :x :x :x
Kyllä se on yhtä kaukana luonnollisesta kuin leikkaushaavakipu vatsassakin!
 
Pupu Tupuna
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.12.2005 klo 17:56 Vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.12.2005 klo 10:33 Pomperipossa kirjoitti:
Eihän se alatiesynnytys todellakaan kivuton ole, mutta se kipu on luonnollista.
Mitä h....tin luonnollista on sellasessa kivussa jossa yritetään pykätä ihmisen päätä emättimestä pihalle, tai kun "avitetaan" sitä nipsasemalla saksilla vekki värkkiin :x :x :x
Kyllä se on yhtä kaukana luonnollisesta kuin leikkaushaavakipu vatsassakin!
Nainen on kuitenkin periaatteessa luotu synnyttämään... ;)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.12.2005 klo 10:37 Pupu Tupuna kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.12.2005 klo 17:56 Vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.12.2005 klo 10:33 Pomperipossa kirjoitti:
Eihän se alatiesynnytys todellakaan kivuton ole, mutta se kipu on luonnollista.
Mitä h....tin luonnollista on sellasessa kivussa jossa yritetään pykätä ihmisen päätä emättimestä pihalle, tai kun "avitetaan" sitä nipsasemalla saksilla vekki värkkiin :x :x :x
Kyllä se on yhtä kaukana luonnollisesta kuin leikkaushaavakipu vatsassakin!
Nainen on kuitenkin periaatteessa luotu synnyttämään... ;)
No kyllä lääketiede auttaa syöpäsairaita, onnettomuuksien uhreja, vaikka moni näistä kuolisi nopeammin ainakin ilman hoitoja.

Ennenmuinoin myös kuoltiin useammin synnytykseen, sekin oli luonnollista.

Kukaan ei tiedä miten synnytys tai sektio juuri tällä kertaa menee. Todennäköisesti suhteellisen hyvin kuitenkin jos mittapuuna kummankin terveys.

Ja tosiaan, kyllä alatiesynnytyksestä voi kipuja olla kauan ja sektio voidaan tehdä ilman että on jälkikipuja juurikaan.


 
Pomperipossa
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.12.2005 klo 14:28 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.12.2005 klo 10:37 Pupu Tupuna kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.12.2005 klo 17:56 Vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.12.2005 klo 10:33 Pomperipossa kirjoitti:
Eihän se alatiesynnytys todellakaan kivuton ole, mutta se kipu on luonnollista.
Mitä h....tin luonnollista on sellasessa kivussa jossa yritetään pykätä ihmisen päätä emättimestä pihalle, tai kun "avitetaan" sitä nipsasemalla saksilla vekki värkkiin :x :x :x
Kyllä se on yhtä kaukana luonnollisesta kuin leikkaushaavakipu vatsassakin!
Nainen on kuitenkin periaatteessa luotu synnyttämään... ;)
No kyllä lääketiede auttaa syöpäsairaita, onnettomuuksien uhreja, vaikka moni näistä kuolisi nopeammin ainakin ilman hoitoja.

Ennenmuinoin myös kuoltiin useammin synnytykseen, sekin oli luonnollista.

Kukaan ei tiedä miten synnytys tai sektio juuri tällä kertaa menee. Todennäköisesti suhteellisen hyvin kuitenkin jos mittapuuna kummankin terveys.

Ja tosiaan, kyllä alatiesynnytyksestä voi kipuja olla kauan ja sektio voidaan tehdä ilman että on jälkikipuja juurikaan.
Turha tässä hernettä nenuun on imasta... Halusin vain kertoa kokemukseni. Ja herättää keskustelua ;)

Molempaa kipusorttia olen kokeillu, ainaki vähän.
Ja minun kokemukseni mukaan supparikivut tuntuvat luonnollisemmilta ja helpommilta kuin sektion jälkeiset kivut. Ja mikäs sen luonnollisempaa kuin lapsen syntymä synnytyskanavan kautta, sitä kauttahan suurinosa meistä nisäkkäsitä kautta maailman sivun ja ajankulun on syntynyt... Sektio on nykyään länsimaissa turvallinen vaihtoehto niille, jotka eivät alakautta synnyttämään pysty syystä tai toisesta. Onneksi.

Jälkimmäisen viestin pointtia en oikein ymmärtäny. Mitä syöpäsairaiden ja onnettomuusuhrien hoitamisella on tekemistä synnytyksen kanssa?

Ajatuksesi siitä, että alatiesynnytys voi olla pitkä ja kivulias ja toipuminen hidasta, allekirjoitan. Olen samaa mieltä myös siitä, että sektiosta voi selvitä lähes kivuitta. Molemmat vaihtoehdot ovat lähes ääripäitä. Kaikissa synnytyksissä, sektiolla tai alateitse, naiset kokevat jonkin verran kipua. Se on täysin normaalia... Kipukokemus synnytyksessä, molemmin tavoin, on henkilökohtainen ja ainutlaatuinen kuten joka synnytyskin. Ja molempien synnytysten perimmäinen tarkoitushan on tuottaa elämää. Iloa, onnea.

Synnytyksestä on tehty extreme, elämysmatkailua. Paras kuitenkin olis, kun keskityttäisiin saamaan lapsi turvallisesti maailmaan ja nähtäisi sen synnytyksen ohi tulevaisuuteen. Se on kuitenkin niin lyhyt, järisyttävä toki, mutta pieni hetki koko elämän kannalta.

Synnytyspelkoisille sanoisin, että ajakaa asiaanne rohkeasti, nöyristelemättä. Mutta älkää ehdottomasti sulkeko pois alatiesynnytystäkään. Antakaa sen olla viimeinen vaihtoehto. Vaatikaa kunnon palvelua pelkoklinikalta, pyytäkää eväitä selvitä pelosta. Jos alatiesynnytys tuntuu ehdottomasti hirveimmältä vaihtoehdolta niin älkää antako kenenkään kävellä ylitsenne. Synnytykseen pitää lähteä luottavaisin mielin. Pitää uskoa, että selviytyy, että kaikki menee hyvin. Tsemppiä teille! Nähkää synnytyksen ohi, älkää antako sen vaikuttaa koko elämäänne.
Sama se on millä tavalla on lapsensa saanut, riittää kun pyrkii olemaan syntyvälle lapselle riittävän hyvä äiti :heart:
 


Synnytyksestä on tehty extreme, elämysmatkailua. Paras kuitenkin olis, kun keskityttäisiin saamaan lapsi turvallisesti maailmaan ja nähtäisi sen synnytyksen ohi tulevaisuuteen. Se on kuitenkin niin lyhyt, järisyttävä toki, mutta pieni hetki koko elämän kannalta.

Synnytyspelkoisille sanoisin, että ajakaa asiaanne rohkeasti, nöyristelemättä. Mutta älkää ehdottomasti sulkeko pois alatiesynnytystäkään. Antakaa sen olla viimeinen vaihtoehto. Vaatikaa kunnon palvelua pelkoklinikalta, pyytäkää eväitä selvitä pelosta. Jos alatiesynnytys tuntuu ehdottomasti hirveimmältä vaihtoehdolta niin älkää antako kenenkään kävellä ylitsenne. Synnytykseen pitää lähteä luottavaisin mielin. Pitää uskoa, että selviytyy, että kaikki menee hyvin. Tsemppiä teille! Nähkää synnytyksen ohi, älkää antako sen vaikuttaa koko elämäänne.
Sama se on millä tavalla on lapsensa saanut, riittää kun pyrkii olemaan syntyvälle lapselle riittävän hyvä äiti :heart:
[/quote]

Hieno vastaus. Todellisena synnytyspelkoisena voin sanoa, että oli vaikea vaan nähdä kauemmas, kun ei tiennyt etukäteen että miten meni.

Ja tosiaan aloin pitää myös alakautta synnytystä vaihtoehtona loppuvaiheessa, ja sektio sovittiin varsin myöhäiseen ajankohtaan. Ja koska lapsi ei tullut ennen ajankohtaa niin leikattiin.

EHkö suurin pelko on koko touhun hallitsemattomuus. Ja sektio tuntuu "hallitummalta". Se kerta meni hienosti. Koska olin varautunut "katastrofiin".

Synnytyspelkoiselle on myös se asian vatvominen kurjaa. Koska kummastakin on kaikilla niitä ääripää-tarinoita...
 
Älykkäin veto mitä on keksitty nyt viimeaikoina on myöntämien suoraan että sektion saa kun haluaa.

Itse en tiennyt että sektion voi saada niin halutessaan: itselleni kävi niin että osuin vahingossa lääkärille (vielä yksityispuolen) joka vastustaa sektioita ja kampanjoi jopa perätilassa synnyttämisen puolesta.
Sanoin tälle lääkärille että haluan sektion, mutta tuossa vaiheessa en ollut ollenkaan varma, vaan olisin vain halunnut keskustella asiallisesti.
Tämä lääkäri ei tietenkään kertonut minulle että voin saada sektion "pelkokyltin" alla vaan sanoi että " tulet tavalla tai toisella" synnytyssairaalaan ja että "maalikkona et voi tietää mitä haluat"
.
Tästä totaalisuudesta minä kauhistuin ja päätin että sektion todellakin haluan. En enää halunnut keskustella ja tutkia alatiesynnytyksen turvallisuutta ja mahdollisuutta vaan halusin sektion, vaikka läpi harmaan kiven, ja seuraava lääkäri sen kirjoittikin, tuosta vaan.

Jos minulle olisi heti aluksi sanottu että saan sektion jos haluan, olisin luultavasti synnyttänyt alakautta.
 
No niin! Lääkärin pakeilla käyty ja sektioaika takataskussa.. Tosin ilmeni vasta jälkikäteen kätilön varatessa aikaa mulle että lääkäri oli merkannut papereihin että tehdään rv:llä 40 ja mun tapauksessa se tarkoittaa sitä että koska la on lauantaina, menee toimenpide seuraavalle maanantaille eli rv:lle 40+2.. Sanoin kätilölle että eikös noi suunnitellut tehdä yleensä viikolla 39+jotain ja sanoi että yleensä joo.. Kätilö lähti sitten tarkistamaan asiaa ko. lääkäriltä joka kuitenkin oli jo ehtinyt lähtemään.

Aion soittaa jollekin toiselle lääkärille ja tarkistaa asian. Sen takia toiselle lääkärille koska lääkäri jonka luona kävin oli todella töykeä ja suorastaan ala-arvoista kohtelua sain osakseni..

Ko. lääkäri oli ulkomaalaissyntyinen (luultavasti venäläinen) nainen ja siis todella tympeä. Onko joku muu mahdollisesti käynyt ko. lääkärin luona NKL:llä? Jos, niin mikä oli suhtautuminen? Ja olenko ihan hakuteillä kun mulla on sellainen mielikuva että suunnitellut sektiot tehdään rv:llä 39?
 
Toinen pelokas
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.01.2006 klo 21:37 pelokas kirjoitti:
Ja olenko ihan hakuteillä kun mulla on sellainen mielikuva että suunnitellut sektiot tehdään rv:llä 39?
Onneksi olkoon sektioajasta, ja kyllä mulle ainakin tehtiin sektio viikolla 39 tasan!!
Pieni tyttö sieltä tuli ja toivuin tosi nopeasti ja toimenpiteestä jäi pelkkää positiivista sanottavaa! Sektiosta nyt 3 viikkoa ja leikkaushaavan puolesta voisin harrastaa vaikka vuorikiipeilyä ;)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.01.2006 klo 22:23 Toinen pelokas kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.01.2006 klo 21:37 pelokas kirjoitti:
Ja olenko ihan hakuteillä kun mulla on sellainen mielikuva että suunnitellut sektiot tehdään rv:llä 39?
Onneksi olkoon sektioajasta, ja kyllä mulle ainakin tehtiin sektio viikolla 39 tasan!!
Pieni tyttö sieltä tuli ja toivuin tosi nopeasti ja toimenpiteestä jäi pelkkää positiivista sanottavaa! Sektiosta nyt 3 viikkoa ja leikkaushaavan puolesta voisin harrastaa vaikka vuorikiipeilyä ;)
Kiitos kiitos! :) Missä sulle tehtiin sektio?
 
poppeli
morjens pelokas ja toinen pelokas :) :)

Tosi kiva kuulla että tekin olette jo maaliviivalla ja yli ja että sektiot tuli silleen. toivottavasti tämä toinenkin meni hyvin. Lääkärit osaa olla melko v- mäisiä ja jotenkin tuntuu että nämä ulkomaalais syntyiset kovinkin usein. itse olen kanssa törmännyt änpyilyyn heidän osaltaan.

Meillä voidaan jo hienosti. arpi on välillä hieman arka ja kokoajan tunnoton noin 2cm haavan yläpuolelta. Painoo kun saisi vielä hieman pois niin olisin ennallani :D

palataan taas astialle :hug:
 
Soitin sairaalaan koska halusin kysyä miksi niin myöhäinen ajankohta sektiolle kuin 40+2, koska olen kuullut että suunnitellut tehdään yleensä rv:llä 39+jotain. Sainkin sitten aikaisemman ajan rv:lle 39+4 joka siis on nyt tulevana keskiviikkona... HUI!
 
Toinen pelokas
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.01.2006 klo 17:13 pelokas kirjoitti:
Soitin sairaalaan koska halusin kysyä miksi niin myöhäinen ajankohta sektiolle kuin 40+2, koska olen kuullut että suunnitellut tehdään yleensä rv:llä 39+jotain. Sainkin sitten aikaisemman ajan rv:lle 39+4 joka siis on nyt tulevana keskiviikkona... HUI!
Tsemppiä!!! :wave:
Ja :hug:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.01.2006 klo 17:25 Toinen pelokas kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.01.2006 klo 17:13 pelokas kirjoitti:
Soitin sairaalaan koska halusin kysyä miksi niin myöhäinen ajankohta sektiolle kuin 40+2, koska olen kuullut että suunnitellut tehdään yleensä rv:llä 39+jotain. Sainkin sitten aikaisemman ajan rv:lle 39+4 joka siis on nyt tulevana keskiviikkona... HUI!
Tsemppiä!!! :wave:
Ja :hug:
Kiitos :)
 
Ah ja voih...

en halua moralisoida ja heristää sormea. Mutta mieti ihmeessä haluatko todella sektion. Synnytys alateitse voi olla aivan ihana ja ihmeellinen kokemus. (Tietysti tämä on enemmän harvinaista...) Itse odotin esikoistani ja hänen syntymäänsä pelonsekaisin tuntein. Olin jo intona kun raskauden loppupuolella tyttö ei ollut kääntynyt. Ajattelin, että tästähän tulee sektio kuin "manulle illallinen" ilman sen kummempia selityksiä todella pahasta pelosta. Luoto päätti toisin. Viikolla 34+5 synnytys käynnistyi lapsiveden menolla ja naikkarilla todettiin ultralla, että lapsi on tulossa pää edellä ja synnytystiet ovat riittävän suuret lapsen mahtua...ei siis puhettakaan sektiosta. Oli aivan kauhuissani. (Oma suunnitelma ei ollut ihan tätä luokkaa.) Reilun viiden tunnin päästä tyttö oli maailmassa, ilma kipulääkettä. Kipu oli niin mitätön. Se oli kuin hyttysenpisto. Ystäväni joka oli mukana synntyksessa (itsekin synnyttänyt) ei voinut uskoa, eikä mukana ollut anoppi, jolla on ollut kaksi alatie synnytystä.

Kaikki on siis mahdollista, ilman tätä kokemusta en ikimaailmassa olisi halunnut jäädä paitsi ja kun eka synnytys oli näin ihana, en toista osata pelätäkään.

Tsemppiä kuitenkin, vaikka valintasi olisi mikä.
 
Heippa! Tasan viikko sitten sitten keskiviikkona syntyi poika (52 cm ja 3910g) suunnitellulla sektiolla. Ei olisi voinut mennä paremmin! :) Sairaala oli Nkl ja kaikki meni oikein nappiin. Aivan mahtava henkilökunta (suuri kiitos heille) ja kotiin päästiin jo lauantaina. Kipuja ei juurikaan ole ollut torstain jälkeen. Haava todella siisti ja jo nyt melkein huomaamaton, tikit poistettiin eilen.

Jäi todella hyvä mieli vaavin hakureissusta! =)

ps.Imetyskin lähtenyt hyvin käyntiin vaikka toista odotin sektion jälkeen, maito nousi toisena päivänä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.02.2006 klo 20:08 pelokas kirjoitti:
Heippa! Tasan viikko sitten sitten keskiviikkona syntyi poika (52 cm ja 3910g) suunnitellulla sektiolla. Ei olisi voinut mennä paremmin! :) Sairaala oli Nkl ja kaikki meni oikein nappiin. Aivan mahtava henkilökunta (suuri kiitos heille) ja kotiin päästiin jo lauantaina. Kipuja ei juurikaan ole ollut torstain jälkeen. Haava todella siisti ja jo nyt melkein huomaamaton, tikit poistettiin eilen.

Jäi todella hyvä mieli vaavin hakureissusta! =)

ps.Imetyskin lähtenyt hyvin käyntiin vaikka toista odotin sektion jälkeen, maito nousi toisena päivänä.
Ai niin ja se suuresti pelkäämäni katetrikin laitettiin vasta puudutuksen jälkeen, on kuulemma heillä tapana.. huh! :)
 
Toinen pelokas
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.02.2006 klo 20:08 pelokas kirjoitti:
Heippa! Tasan viikko sitten sitten keskiviikkona syntyi poika (52 cm ja 3910g) suunnitellulla sektiolla. Ei olisi voinut mennä paremmin! :) Sairaala oli Nkl ja kaikki meni oikein nappiin. Aivan mahtava henkilökunta (suuri kiitos heille) ja kotiin päästiin jo lauantaina. Kipuja ei juurikaan ole ollut torstain jälkeen. Haava todella siisti ja jo nyt melkein huomaamaton, tikit poistettiin eilen.

Jäi todella hyvä mieli vaavin hakureissusta! =)

ps.Imetyskin lähtenyt hyvin käyntiin vaikka toista odotin sektion jälkeen, maito nousi toisena päivänä.
Sydämelliset onnittelut koko perheelle!! :flower: :flower: :flower:
 

Yhteistyössä