M
Maxin
Vieras
Kyllähän siinä ainakin katetri laitetaan, osa laittaa ennen puudutusta ja osa sen jälkeen.
Jos nyt sen sektion saan, niin toivon todella että laittaisivat katetrin vasta puudutuksen jälkeen, kun kaikki sorkkiminen on täyttä kidutusta minulle
Tiedättekö muuten onko peräruiske pakko ottaa sektiossa vai voiko suolen jättää tyhjentämättä?
Jos nyt sen sektion saan, niin toivon todella että laittaisivat katetrin vasta puudutuksen jälkeen, kun kaikki sorkkiminen on täyttä kidutusta minulle
Tiedättekö muuten onko peräruiske pakko ottaa sektiossa vai voiko suolen jättää tyhjentämättä?
S
sektoitu pelkääjä
Vieras
Maxim: Minä en saanut peräruisketta vaikka olisin toivonut. Pelkäsin että wc-asiointi sattuu jos ison haavan kanssa ponnistaa. Se ei kuitenkaan ollut edes hankalaa. Pyydä osastolta ulostetta pehmentävää lääkettä jo leikkausiltana.
nyt tulee tyhmät kysymykset: Vaikuttaako sektio jotenkin alapäähän? Tuleeko sieltä jotain ulos sektion jälkeen? Onko seksi sektion jälkeen samanlaista kuin ennen sitä? Siis paikat pysyy ennallaan?
Milloin voi alkaa harrastamaan seksiä sektion jälkeen?
Kyselee oikeasti tietämätön
ps. näistä jutuista ei saa tietoa yleensä mistään, siksi kyselen...
Milloin voi alkaa harrastamaan seksiä sektion jälkeen?
Kyselee oikeasti tietämätön
ps. näistä jutuista ei saa tietoa yleensä mistään, siksi kyselen...
M
Maxin
Vieras
Tietääkseni jälkivuotoa tulee sektiossakin suurin piirtein saman verran kuin jos olisi synnyttänyt alakautta. Seksiä voi varmaan harrastaa, kun vuoto on loppunut ja haava siinä kunnossa, että uskaltaa.
Paikkojen ennallaan pysymisestä olen kuullut taas vähän ristiriitaisia juttuja. Kun maalaisjärjellä ajattelee, niin kyllä ne varmaan aika samanlaisina pysyvät. Jotkut tosin väittävät, että paikat saattavat jäädä löysemmiksi, koska sektioäideillä ei tapahdu luonnollista palautumista samallalailla kuin alakautta synnyttäneillä.
Paikkojen ennallaan pysymisestä olen kuullut taas vähän ristiriitaisia juttuja. Kun maalaisjärjellä ajattelee, niin kyllä ne varmaan aika samanlaisina pysyvät. Jotkut tosin väittävät, että paikat saattavat jäädä löysemmiksi, koska sektioäideillä ei tapahdu luonnollista palautumista samallalailla kuin alakautta synnyttäneillä.
T
tanja
Vieras
Minä sain esikoiseni sectiolla synnytyspelon takia.Toivuin sectiosta todella nopeasti ja jäi hyvä mieli koko tapahtuneesta.Toinen raskaus 2 vuotta myöhemmin ja heti alusta asti kävin pelkopolilla puhumassa pelostani.Pelkäsin nimenomaan sitä kipua,paniikkia ja että en pysty toimimaan tilanteessa oikein.
Kuitenkin kävi niin että tavallaan annoin puhua itseni ympäri,ihminen jonka kanssa keskustelin sai oloni tuntumaan todella säälittäväksi,että pelkäsin jotain semmosta mitä en ollut edes kokenut.Vauva oli norm.kokoinen ja raskaus sujunut hyvin,kipuun saisi lääkettä jne.Lähdin synnyttämään paria vkoa ennen laskettua aikaa,alussa kaikki menikin hyvin,3cm auki ja sain epiduraalin heti joka veikin kivut melkein loppuun asti.Kätilö oli tulossa laittamaan lisää lääkettä ja teki sisätutkimuksen ja totesi että 9 cm auki ja kohta voi ruveta ponnistuttamaan.Samantien alko ponnistamisen tarve ja hirveä paniikki,en osannut toimia mitenkään,ponnistin ihan väärin.Huusin ja itkin vain että ottakaa se pois.Se kipu kun pää tuli ulos oli niin järkyttävää.Toiset sanovat että sen kivun unohtaa kun vauvan saa rinnalle,minä en 4 v.jälkeenkään ole unohtanut.Tsemppiä vaan kaikille ja pitäkää päänne jos todella section esim.pelon vuoksi haluatte!
Kuitenkin kävi niin että tavallaan annoin puhua itseni ympäri,ihminen jonka kanssa keskustelin sai oloni tuntumaan todella säälittäväksi,että pelkäsin jotain semmosta mitä en ollut edes kokenut.Vauva oli norm.kokoinen ja raskaus sujunut hyvin,kipuun saisi lääkettä jne.Lähdin synnyttämään paria vkoa ennen laskettua aikaa,alussa kaikki menikin hyvin,3cm auki ja sain epiduraalin heti joka veikin kivut melkein loppuun asti.Kätilö oli tulossa laittamaan lisää lääkettä ja teki sisätutkimuksen ja totesi että 9 cm auki ja kohta voi ruveta ponnistuttamaan.Samantien alko ponnistamisen tarve ja hirveä paniikki,en osannut toimia mitenkään,ponnistin ihan väärin.Huusin ja itkin vain että ottakaa se pois.Se kipu kun pää tuli ulos oli niin järkyttävää.Toiset sanovat että sen kivun unohtaa kun vauvan saa rinnalle,minä en 4 v.jälkeenkään ole unohtanut.Tsemppiä vaan kaikille ja pitäkää päänne jos todella section esim.pelon vuoksi haluatte!
P
Pietuli
Vieras
\
Sektion jälkeen tulee jälkivuotoa, toisilla yhtä kauan kuin synnyttäneilläkin, mutta pääsääntöisesti vuoto loppuu nopsempaan, koska leikatessa kohtu putsataan enimmästä verestä ennen haavan sulkemista.
Mulla loppu vuoto 1,5vk sektion jälkeen ja sekstailtiin 2,5vk sektiosta, mutta toki limakalvot olivat kuivat. Sehän johtuu hormoneista, ja itsellä ainakin yhdyntä onnistui ilman liukkaria vasta kun lopetin imetyksen ja kuukautiset alkoi. Tässäkin on tietty hlökohtaisia eroja, mutta limakalvojen kuivuus on täysin normaalia, oli synnytystapa mikä hyvänsä.
Ja siis yhdyntäähän ei suositella jälkivuodon aikaan (en henk.koht ymmärrä heitä, jotka sekstailevat vuodon aikana, mut ei mahda mitään
), mutta muuten sitä voi harrastaa ihan hyvin jo ennen jälkitarkastustakin, jos vain oma vointi sallii, koska alapäässähän ei silloin ole parantuvia haavoja/ompeleita, joita tarvitsisi varoa. Meillä onnistui ihan lähetyssaarnaajassa, mies oli varovainen, eikä tietenkään "röhnöttänyt" päälläni 
Joku kyseli alapään "ronkkimisesta", katetri tosiaan laitetaan, sen saa halutessaan myös puudutteen jälkeen, mutta laittavat mieluummin ennen. Se ei todellakaan satu (jos siis osaava laittaja), epämiellyttävältähän se toki tuntuu, mutta ei satu.
Ensimmäisinä päivinä leikkauksen jälkeen kätilöt käyvät kurkkaamassa housuihin, jotta näkevät miten paljon vuotoa tulee ja minkälaista, mutta mitään sisätutkimuksia ei sektion jälkeen tehdä, edes kotiinlähtötarkastuksessa, vasta jälkitarkastuksessa.
Peräruiske ei ole pakollinen, suolen voi tyhjentää vaikka kotona pienillä ruiskeilla, mutta itse otin pienen vesiperäruiskeen, ja sektion jälkeen tarvitsi käydä kakkosella vasta neljäntenä päivänä! Toki sairaalassa saa pehmittäjiä, luumunektari on tosi tehokas. =)
Yksilökohtaistahan se on, miten vaikuttaa, mutta itsellä ei ainakaan löystynyt, enkä kyllä tehnyt/ole tehnyt yhtä ainoaa jumppaliikettäkään.Alkuperäinen kirjoittaja 12.12.2006 klo 11:55 vieras kirjoitti:
Sektion jälkeen tulee jälkivuotoa, toisilla yhtä kauan kuin synnyttäneilläkin, mutta pääsääntöisesti vuoto loppuu nopsempaan, koska leikatessa kohtu putsataan enimmästä verestä ennen haavan sulkemista.
Mulla loppu vuoto 1,5vk sektion jälkeen ja sekstailtiin 2,5vk sektiosta, mutta toki limakalvot olivat kuivat. Sehän johtuu hormoneista, ja itsellä ainakin yhdyntä onnistui ilman liukkaria vasta kun lopetin imetyksen ja kuukautiset alkoi. Tässäkin on tietty hlökohtaisia eroja, mutta limakalvojen kuivuus on täysin normaalia, oli synnytystapa mikä hyvänsä.
Ja siis yhdyntäähän ei suositella jälkivuodon aikaan (en henk.koht ymmärrä heitä, jotka sekstailevat vuodon aikana, mut ei mahda mitään
), mutta muuten sitä voi harrastaa ihan hyvin jo ennen jälkitarkastustakin, jos vain oma vointi sallii, koska alapäässähän ei silloin ole parantuvia haavoja/ompeleita, joita tarvitsisi varoa. Meillä onnistui ihan lähetyssaarnaajassa, mies oli varovainen, eikä tietenkään "röhnöttänyt" päälläni Joku kyseli alapään "ronkkimisesta", katetri tosiaan laitetaan, sen saa halutessaan myös puudutteen jälkeen, mutta laittavat mieluummin ennen. Se ei todellakaan satu (jos siis osaava laittaja), epämiellyttävältähän se toki tuntuu, mutta ei satu.
Ensimmäisinä päivinä leikkauksen jälkeen kätilöt käyvät kurkkaamassa housuihin, jotta näkevät miten paljon vuotoa tulee ja minkälaista, mutta mitään sisätutkimuksia ei sektion jälkeen tehdä, edes kotiinlähtötarkastuksessa, vasta jälkitarkastuksessa.
Peräruiske ei ole pakollinen, suolen voi tyhjentää vaikka kotona pienillä ruiskeilla, mutta itse otin pienen vesiperäruiskeen, ja sektion jälkeen tarvitsi käydä kakkosella vasta neljäntenä päivänä! Toki sairaalassa saa pehmittäjiä, luumunektari on tosi tehokas. =)
Kiva ja kiitos, että vastasitte tyhmiin kyssäreihin!!! 
Vaikuttaako raskaus jotenkin alapään tiukkuuteen? Löystyykö paikat jo muutenkin raskauden aikana.?Onko asiasta jotain tutkimuksia?
Mua pelottaa alateitse synnyttäminen, mutta ihan yhtä kovasti sektiokin! Kai ovat ihan yhtä kammoja juttuja: sama kaameus eri mausteilla...
En toivoisi alapään ongelmia. Mutta jos niitä tulee kumminkin...
Vaikuttaako raskaus jotenkin alapään tiukkuuteen? Löystyykö paikat jo muutenkin raskauden aikana.?Onko asiasta jotain tutkimuksia?
Mua pelottaa alateitse synnyttäminen, mutta ihan yhtä kovasti sektiokin! Kai ovat ihan yhtä kammoja juttuja: sama kaameus eri mausteilla...
En toivoisi alapään ongelmia. Mutta jos niitä tulee kumminkin...
\
Miten niin maalaisjärjellä ajateltuna? Mä ajattelen, että paikat ei veny eikä repeenny sektiossa, mutta alateitse voi tapahtua alapäähän ties mitä kamalaa. Miten sektion jälkeen alapää voi jäädä löysäksi, kun eihän sieltä tule edes mitään jättikokoista ulos? Vai onko alapään venähtäminen vain ja ainostaan raskauden seuraus, tapahtuipa synnytys mistä tahansa?
Alkuperäinen kirjoittaja 12.12.2006 klo 12:59 Maxin kirjoitti:
Miten niin maalaisjärjellä ajateltuna? Mä ajattelen, että paikat ei veny eikä repeenny sektiossa, mutta alateitse voi tapahtua alapäähän ties mitä kamalaa. Miten sektion jälkeen alapää voi jäädä löysäksi, kun eihän sieltä tule edes mitään jättikokoista ulos? Vai onko alapään venähtäminen vain ja ainostaan raskauden seuraus, tapahtuipa synnytys mistä tahansa?
\
Ei se kai vain ja ainoastaan ole, mutta kyllähän raskauden aikana hormoonien vaikutuksesta alapää(-kin) löystyy ja valmistautuu synnytykseen. On se aika iso juttu kun pieni ihminen sieltä tulee, ei siihen riitä muutaman tunnin supistelut...
Alkuperäinen kirjoittaja 13.12.2006 klo 08:53 vieras kirjoitti:
Ei se kai vain ja ainoastaan ole, mutta kyllähän raskauden aikana hormoonien vaikutuksesta alapää(-kin) löystyy ja valmistautuu synnytykseen. On se aika iso juttu kun pieni ihminen sieltä tulee, ei siihen riitä muutaman tunnin supistelut...
M
Maxin
Vieras
\
Tarkoitin siis sitä, että maalaisjärjellä ajateltuna pysyvät varmaan aika samanlaisina sektion jälkeen, koska lapsi ei synny alakautta.
Jotkut väittävät... (eli ei siis enää maalaisjärjellä ajateltuna)
Ymmärsitkö?
Itse uskoisin, että paikat kyllä valmistautuvat synnytykseen jo ennen itse synnytystä ja näin ollen paikat saattavat hieman löystyä. En tiedä onko perää niillä väitteillä, että alatiesynnytyksessä palautuisivat paremmin.
Alkuperäinen kirjoittaja 13.12.2006 klo 08:53 vieras kirjoitti:
Tarkoitin siis sitä, että maalaisjärjellä ajateltuna pysyvät varmaan aika samanlaisina sektion jälkeen, koska lapsi ei synny alakautta.
Jotkut väittävät... (eli ei siis enää maalaisjärjellä ajateltuna)
Ymmärsitkö?
Itse uskoisin, että paikat kyllä valmistautuvat synnytykseen jo ennen itse synnytystä ja näin ollen paikat saattavat hieman löystyä. En tiedä onko perää niillä väitteillä, että alatiesynnytyksessä palautuisivat paremmin.
itse asiassa sairaalassa jo fysioterapeutti painotti, että on tärkeää että sektioäiditkin alkavat synnytyksen jälkeen jumppaamaan lantionpohjan lihaksiaan. on yleinen harhaluulo, että sektioidut olisivat paremmassa kunnossa alapäästään.
raskaus venyttää paikkoja, ei niinkään synnytys.
normaaleilla repeämillähän ei ole mitään merkitystä löysyyteen.
että muistakaa kaikki naiset jumpata. :flower:
raskaus venyttää paikkoja, ei niinkään synnytys.
normaaleilla repeämillähän ei ole mitään merkitystä löysyyteen.
että muistakaa kaikki naiset jumpata. :flower:
\
Quottaan edellisiä. Enkä siis todellakaan sano, että sektiot olisivat turhia tai että sellaisia ei saisi tehdä. Olen vain siinä samaa mieltä, etten suosittele sektiota kenellekään muuta kuin viimeisenä vaihtoehtona ja kun muut joudutaan rajaamaan pois.
Alkuperäinen kirjoittaja 26.09.2006 klo 15:34 Vieras kirjoitti:\Alkuperäinen kirjoittaja 26.09.2006 klo 15:28 mimosa kirjoitti:
Peesi.
Myöskään minusta kätilö ei mitenkään "vetässy herneitä nenään" vaan oli ihan asiallinen.
Ja vielä oma mielipide asiasta, molemmat kokeneena en voi suositella sektiota kenellekään muuta kuin viimeisenä vaihtoehtona.
Quottaan edellisiä. Enkä siis todellakaan sano, että sektiot olisivat turhia tai että sellaisia ei saisi tehdä. Olen vain siinä samaa mieltä, etten suosittele sektiota kenellekään muuta kuin viimeisenä vaihtoehtona ja kun muut joudutaan rajaamaan pois.
T
TSTS
Vieras
Faktaa on, että lantionpohjan lihakset veltostuvat raskauden vuoksi ja niitä täytyy treenata sektion jälkeen.
Käsittääkseni alapää kyllä venyy alatiesynnytyksessä äärimmilleen ja toki venyy ja rasittuu enemmän kuin sektiossa, mutta toisaalta on hyvä palautumaan.
Itsellä takana yksi sektio ja huomasin kuulien kanssa, että on se lantionpohja veltostunut. Painavien kuulien kanssa alapää väsyi lyhyen harjoittelun jälkeen ja kuulat alkoivat valahtaa kun ennen niiden kanssa pystyi huoletta vaikka tekemään kotitöitä ja siellä olisivat pysyneet maailman tappiin.
Seksi oli myös sektion jälkeen huonoa - tai ei juuri edes kokeiltu - kun limakavot oli rutikuivat ja aratkin ja hormonitason takia halujakaan ei ollut. Asia korjaantui imetyksen lopettamisen jälkeen.
Sektion koettuani en usko että alatiesynnytys on seksielämän kannalta juuri huonompi ellei eppariarpi jää kiusaamaan, mutta siitä aiheesta en paljon mitään tiedä.
Käsittääkseni alapää kyllä venyy alatiesynnytyksessä äärimmilleen ja toki venyy ja rasittuu enemmän kuin sektiossa, mutta toisaalta on hyvä palautumaan.
Itsellä takana yksi sektio ja huomasin kuulien kanssa, että on se lantionpohja veltostunut. Painavien kuulien kanssa alapää väsyi lyhyen harjoittelun jälkeen ja kuulat alkoivat valahtaa kun ennen niiden kanssa pystyi huoletta vaikka tekemään kotitöitä ja siellä olisivat pysyneet maailman tappiin.
Seksi oli myös sektion jälkeen huonoa - tai ei juuri edes kokeiltu - kun limakavot oli rutikuivat ja aratkin ja hormonitason takia halujakaan ei ollut. Asia korjaantui imetyksen lopettamisen jälkeen.
Sektion koettuani en usko että alatiesynnytys on seksielämän kannalta juuri huonompi ellei eppariarpi jää kiusaamaan, mutta siitä aiheesta en paljon mitään tiedä.
Itse en ehkä haluaisi sectiota, mutta minulla ei ole vaihtoehtoja.
Tai siis halusin sen esikoisen syntymän jälkeen, mutta nyt kun se toinen sitten on tulossa, niin alkoi harmittaa että mulla ei oo vaihtoehtoa.
En halua aiheuttaa mitään kamalia pelkoja kenellekään täällä ja lisätä vettä myllyyn. Mutta repesin niin pahoin esikoista synnyttäessäni, että alatiesynnytys on poissuljettu uuden repeämisriskin takia. Tavallaan on helpottavaa, että tuo sectio on omalla kohdalla varma. Toisaalta taas...
Mutta ymmärrän, että tässä tilanteessa tuo sectio on paras vaihtoehto, enkä lähde riskeeraamaan omaa enkä lapsen terveyttä. Uusi samanlainen repeämä olisi katastrofi. Nyt toivon että lapsi pysyy matkassa loppuun asti, eikä lähde syntymään ennen sectio aikaa, eikä varsinkaan niin nopeasti että sectiota ei ehdittäisi tehdä.
Joo, koko ajan uusia huolenaiheita...
Toivon, että ne täällä jotka todellakin sen section haluavat, myös saisivat sen.
Tai siis halusin sen esikoisen syntymän jälkeen, mutta nyt kun se toinen sitten on tulossa, niin alkoi harmittaa että mulla ei oo vaihtoehtoa.
En halua aiheuttaa mitään kamalia pelkoja kenellekään täällä ja lisätä vettä myllyyn. Mutta repesin niin pahoin esikoista synnyttäessäni, että alatiesynnytys on poissuljettu uuden repeämisriskin takia. Tavallaan on helpottavaa, että tuo sectio on omalla kohdalla varma. Toisaalta taas...
Mutta ymmärrän, että tässä tilanteessa tuo sectio on paras vaihtoehto, enkä lähde riskeeraamaan omaa enkä lapsen terveyttä. Uusi samanlainen repeämä olisi katastrofi. Nyt toivon että lapsi pysyy matkassa loppuun asti, eikä lähde syntymään ennen sectio aikaa, eikä varsinkaan niin nopeasti että sectiota ei ehdittäisi tehdä.
Joo, koko ajan uusia huolenaiheita...
Toivon, että ne täällä jotka todellakin sen section haluavat, myös saisivat sen.
Minulle luvattiin sektio pelkopolilla jo ennen kuin olin raskaana. Muuten en olisi toista lasta edes harkinnut! Mutta kyllä tuleva sektiokin pelottaa, kyllähän normaali synnytys olisi kait kivuttomampi, mutta siihen ei voi luottaa, että kaikki menisi "normaalisti". Toivon vaan, että tämäkään raskaus ei käynnisty ennen aikojaan, vaan sektio ehditään tekemään. Kun olen lueskellut näitä keskusteluja olen huomannut, että on tainnut käydä tosi hyvä tuuri, että olen saanut samalta lääkäriltä kaikki palvelut. Sama lääkäri, joka minut kokoon kursi ja pelasti ekassa synnytyksessä, otti vastaan pelkopolilla sekä niskapussiultrassa. Saa nähdä miten käy seuraavassa lääkäritarkastuksessa. Tästä olen tosi kiitollinen, sillä keskustelu käy ihan toiselta pohjalta, kun toinen on ollut mukana eikä vain lukenut asioita paperista. Tämä muuten Turussa.
Kyllä se on niin, etä nimenomaan mötikän äheltäminen jopa toista tuntia liian ahtaista paikoista ja siihen liittyvät pinnalliset ja syvemmät, sisäelinten sidekudosten repeämiset on se syy, miksi paikat löystyy, elimistö tippuu pysyvästi alaspäin ja voi olla ongelmia ulosteiden pidätyskyvyssä. Olisikin mielenkiintoista muuten kuulla, ja onko edes selvitetty että kuinka paljon alatiesynnyttäneiden naisten elimistö keskimäärin jää pysyvästi alemmas kuin ennen synnytystä.
Jaa, saattaa mennä nyt ohi aiheen, mutta kun painaa mielen päällä, niin sanon, että naisen pitäisi ehdottomasti saada itse päättää, ottaako "repeämisen" ja tikit mieluummin hallittuna viiltona mahaan kuin hallitsemattomasti emättimen aukosta joka suuntaan, siis virtsarakkoon, peräsuoleen ja kohtuun päin. Ja molempien kohdalla myös saada tietoa vaikutuksista pidemmällä aikavälillä, siis esim. mitä loppuelämä on jos ei ulosteiden pidätyskyky toimi vs. jos tulee jotain kiinnikkeitä yms.
Tuohon raskauden vaikutukseen esim. lantionpohjan lihaksiin. Kyllähän sen jo raskauden aikana tuntee, vaikuttaako vai ei. Jos ei mitään muutosta tunne vielä raskauden aikana, mutta alatiesynnytyksen jälkeen tilanne on täysin eri, niin eiköhän asia ole silloin aikas selvä... Ja jopa lääkärit myöntävät suoraan, että se on nimeomaan alatiesynnytys joka löysyttää naisten elimistön niin, että jopa suurin osa kärsii viimeistään vaihdevuosi-iässä virtsanpidätyskyvyn heikkenemisestä. Noh, se näkyy tällä hetkellä julkisuudessa vain Tena-mainoksina.
Jaa, saattaa mennä nyt ohi aiheen, mutta kun painaa mielen päällä, niin sanon, että naisen pitäisi ehdottomasti saada itse päättää, ottaako "repeämisen" ja tikit mieluummin hallittuna viiltona mahaan kuin hallitsemattomasti emättimen aukosta joka suuntaan, siis virtsarakkoon, peräsuoleen ja kohtuun päin. Ja molempien kohdalla myös saada tietoa vaikutuksista pidemmällä aikavälillä, siis esim. mitä loppuelämä on jos ei ulosteiden pidätyskyky toimi vs. jos tulee jotain kiinnikkeitä yms.
Tuohon raskauden vaikutukseen esim. lantionpohjan lihaksiin. Kyllähän sen jo raskauden aikana tuntee, vaikuttaako vai ei. Jos ei mitään muutosta tunne vielä raskauden aikana, mutta alatiesynnytyksen jälkeen tilanne on täysin eri, niin eiköhän asia ole silloin aikas selvä... Ja jopa lääkärit myöntävät suoraan, että se on nimeomaan alatiesynnytys joka löysyttää naisten elimistön niin, että jopa suurin osa kärsii viimeistään vaihdevuosi-iässä virtsanpidätyskyvyn heikkenemisestä. Noh, se näkyy tällä hetkellä julkisuudessa vain Tena-mainoksina.
\
Jottei tämäkin teksti olisi vain lisäämään kauhua synnytystä kohtaan kaikille ensisynnyttäjille niin haluan vähän lisätä "vieraan" tekstiin. Nimittäin läheskään kaikissa alatiesynnytyksissä ei tule repeämää ollenkaan, toisin kuin vieras väittää "nainen voi valita haluaako "repeämän" alavatsaan vai hallitsettoman sinne sun tänne". Uudelleensynnyttäjille ei tule monesti ollenkaan repeämää ja tosiaan ei välttämättä ensisynnyttäjällekään. Kuitenkin repeämät jotka ensivynnyttäjille tulevat ovat lähes aina pieniä 1. tai 2. asteen repeämiä. Sitä suuremmat ovat hyvin harvinaisia, niistä vain puhutaan paljon enemmän! Täten naisella ei todellakaan ole kahta vaihtoehtoa kuten "vieras" sanoi vaan vaihtoehtona on ottaa joko sektion iso, leikattu, usean kerroksen läpi ulottuva haava tai riski alapään repeämästä joka on tavallisesti hyvinkin pieni. Ja tuohon löystymiseen voi hyvät naiset, todellakin vaikuttaa sillä kuinka paljon jaksaa jumpata lantionpohjanlihaksia. Sektiohaavan kuntouttamiseen et voi sitten vaikuttaakaan itse juuri mitenkään...
Alkuperäinen kirjoittaja 16.12.2006 klo 21:28 vieras kirjoitti:
Jottei tämäkin teksti olisi vain lisäämään kauhua synnytystä kohtaan kaikille ensisynnyttäjille niin haluan vähän lisätä "vieraan" tekstiin. Nimittäin läheskään kaikissa alatiesynnytyksissä ei tule repeämää ollenkaan, toisin kuin vieras väittää "nainen voi valita haluaako "repeämän" alavatsaan vai hallitsettoman sinne sun tänne". Uudelleensynnyttäjille ei tule monesti ollenkaan repeämää ja tosiaan ei välttämättä ensisynnyttäjällekään. Kuitenkin repeämät jotka ensivynnyttäjille tulevat ovat lähes aina pieniä 1. tai 2. asteen repeämiä. Sitä suuremmat ovat hyvin harvinaisia, niistä vain puhutaan paljon enemmän! Täten naisella ei todellakaan ole kahta vaihtoehtoa kuten "vieras" sanoi vaan vaihtoehtona on ottaa joko sektion iso, leikattu, usean kerroksen läpi ulottuva haava tai riski alapään repeämästä joka on tavallisesti hyvinkin pieni. Ja tuohon löystymiseen voi hyvät naiset, todellakin vaikuttaa sillä kuinka paljon jaksaa jumpata lantionpohjanlihaksia. Sektiohaavan kuntouttamiseen et voi sitten vaikuttaakaan itse juuri mitenkään...
[
Tuohon raskauden vaikutukseen esim. lantionpohjan lihaksiin. Kyllähän sen jo raskauden aikana tuntee, vaikuttaako vai ei. Jos ei mitään muutosta tunne vielä raskauden aikana, mutta alatiesynnytyksen jälkeen tilanne on täysin eri, niin eiköhän asia ole silloin aikas selvä... Ja jopa lääkärit myöntävät suoraan, että se on nimeomaan alatiesynnytys joka löysyttää naisten elimistön niin, että jopa suurin osa kärsii viimeistään vaihdevuosi-iässä virtsanpidätyskyvyn heikkenemisestä. Noh, se näkyy tällä hetkellä julkisuudessa vain Tena-mainoksina.
Samaa mieltä!!!
Tuohon raskauden vaikutukseen esim. lantionpohjan lihaksiin. Kyllähän sen jo raskauden aikana tuntee, vaikuttaako vai ei. Jos ei mitään muutosta tunne vielä raskauden aikana, mutta alatiesynnytyksen jälkeen tilanne on täysin eri, niin eiköhän asia ole silloin aikas selvä... Ja jopa lääkärit myöntävät suoraan, että se on nimeomaan alatiesynnytys joka löysyttää naisten elimistön niin, että jopa suurin osa kärsii viimeistään vaihdevuosi-iässä virtsanpidätyskyvyn heikkenemisestä. Noh, se näkyy tällä hetkellä julkisuudessa vain Tena-mainoksina.
Samaa mieltä!!!
P
pelkäävä
Vieras
Mä kirjoitin tonne häntäluu-ketjuun jo, mutta tänne laitan vähän kans...
Mulle on 2 röntgenlääkäriä sanonut 10v. sitten, että "se on sektion paikka sit, muistapa sanoa". Olen pudonnut hevosen selästä ja SI-nikama on revähtänyt (ligamentit) ja lisäksi häntäluu murtunut ja kääntynyt sisäänpäin. On otettu monet lantio/sacrum-kuvat.
Minua peloteltiin silloin, että jos en sano häntäluusta, voin revetä pahasti ja vauva saada vammoja.
Nyt sitten ei kukaan puhu halaistua sanaa näistä jutuista, neuvolalääkärikin vain kuittaa ne "röntgenlääkärien omina mielipiteinään". Kukaan ei kerro mulle onko mun oikeesti syytä pelätä vai ei. Kukaan ei kerro mitä tapahtuu jos häntäluu ei anna periksi tai jos se antaa periksi ja murtuu. "Kyllä se joskus vaan murtuu..." on ollut paras vastaus.
Olen pelännyt jopa raskautta aiemmin. Ei ole ollut oikein sopivaa isäehdokastakaan, mutta eniten on pelottanut synnytys ja siihen pakottaminen vastoin pelkojani.
Kun minulle on toitottanut ihmiset aina ettei sektiota saa ellei ole viimeinen hätä. Terkka neuvolassa sanoi ettei ketään pakoteta synnyttämään, mutta lääkäri on toista mieltä. En saanut lääkäriltä ees lähetettä pelkopolille.
Nyt tosiaan sitten vauvakuume otti voiton vuosi sitten, mutta sanoin jo ekassa neuvolassa että PELKÄÄN synnytystä häntäluun takia. Pelkään sitä ettei rustottunut häntäluu annakaan periksi, vaan repii sekä mut että vauvan. Onko pelkoni aiheeton? Voiko ihan oikeasti käydä niin ettei häntäluu joustakaan?
Nyt neuvolalääkäri mulle tokas eilen ettei kukaan ole saanut häntäluuhun vedoten sektiota. Ja kuulemma "katsotaan sitä tapaa sitten myöhemmin kun on ajankohtaista" ja "kyllä monesti lääkärien kanssa pääsee neuvottelemaan". Että kuulemma ei voi kukaan luvata mulle sektiota, enkä mä mukamas kärsi synnytyspeloista, kun en pelkää synnytyskipua!
Mä pelkään - mä pelkään sektion jälkeisiä kipuja ja komplikaatioita ihan yhtä paljon kuin synnytyksen aiheuttamia vaurioita mulle ja vauvalle.
Terkka laittas mulle lähetteen pelkopolille, mut tiedä sit jos sielläkään ei oteta vakavasti. Lääkäri sano ettei se oo mun paikkani kun en oo synnytyspelkoinen... Häh??? Oonko mä ymmärtäny pelkopolin väärin vai yritetäänkö säästää kustannuksissa ja pakottaa mua tekeen jotain, mistä mulle ei anneta ees tietoa?
Luvattiin kyllä synnytystapa-arvio vko 34-36 aikoihin, mutta se ei tähän hätään kyllä auta yhtään. Pelot on ja pysyy, nytkin on supistellu sen takia, että stressaan.
Tämä lääkäri kopeloi todella kovakouraisesti myös häntäluuni ja se oli koko eilisen kipeä etenkin kävellessä. Testas, antaako periksi, mut ei kommentoinu mitään vaikka huusin lopuks lähes kuin tapettava. Jos "pieni" kopelointi sattuu niin, miten paljon sattuukaan kun pää menee siitä!!! Ja mitä jos häntäluu ei anna periksi, ei murru uudelleen? Mitäs sitten tapahtuu?
Ja mitäs jos murtuu uudelleen, kuka mun vauvaa hoitaa, kun itse en pääse kävelemään enkä liikkumaan yms. pahimmillaan moneen viikkoon! Ja siihen kipuun ei auttanut mikään kipulääke. Muistan kyllä miten kipeä häntäluu oli silloin kun se murtui. Aika ei ole kullannut muistoja...
En kuvittele sektiota kivuttomaksi enkä paremmaksi, mutta jos se takaisi turvallisemman tien vauvalle ulos masusta? Häntäluu jos nyt uudelleen murtuu, se voi olla todella pirullinen mun lopun elämän. Joo, onhan siihenkin leikkaus - vaipat housussa monta kuukautta. Nytkin on tän 10v. häntäluu oireillut, enkä ole kaikilla satuloilla voinut ees hevosilla ratsastaa, kun häntäluu aristaa heti. Mä en ajattele ensisijaisesti niin pinnallisia, kuin harrastukset, kun vauva on mulle tärkeintä. Mut kyllä noi kaks omassa tallissa olevaa hevosta on ollut mun elämäni viimeset 20v. Jos en pääsis enää ratsastaan, se ois mun elämässä aika suuri menetys.
Ja kipeellä häntäluulla ei tod. ratsasteta eikä istuta ees kovilla tuoleilla!
Ja todellakin, päässä soi vain ne lääkärien aiemmat kommentit "tää on sektion paikka jatkossa, muista sanoa". Nyt mun sanomisella ei oo mitään merkitystä. Eilenkin tuli itku, kun lääkäri vaan kylmästi totes ettei kukaan oo saanu mitään sektioo samasta syystä ja mulla ei oo synnytyspelkoja. Että kiitos ja näkemiin.
Mä siis pelkään sektiookin, kun siitä pelotellaan ettei siitä toivu, jää pysyviä kipuja, vatsalihakset ei koskaan palaudu ja jää kamala pömppömaha ja arvet ja ties vaikka mitä muuta veritulpan lisäksi. Vauvakin jotenkin saa vajavaiset eväät ensitaipaleelle ja muuta semmosta.
Kuka mulle kertos tarviiko mun pelätä? Mä jotenkin kuvittelin että pelkopolilla käsitellään muutakin kuin synnytyskipua alatietä...
Mulle on 2 röntgenlääkäriä sanonut 10v. sitten, että "se on sektion paikka sit, muistapa sanoa". Olen pudonnut hevosen selästä ja SI-nikama on revähtänyt (ligamentit) ja lisäksi häntäluu murtunut ja kääntynyt sisäänpäin. On otettu monet lantio/sacrum-kuvat.
Minua peloteltiin silloin, että jos en sano häntäluusta, voin revetä pahasti ja vauva saada vammoja.
Nyt sitten ei kukaan puhu halaistua sanaa näistä jutuista, neuvolalääkärikin vain kuittaa ne "röntgenlääkärien omina mielipiteinään". Kukaan ei kerro mulle onko mun oikeesti syytä pelätä vai ei. Kukaan ei kerro mitä tapahtuu jos häntäluu ei anna periksi tai jos se antaa periksi ja murtuu. "Kyllä se joskus vaan murtuu..." on ollut paras vastaus.
Olen pelännyt jopa raskautta aiemmin. Ei ole ollut oikein sopivaa isäehdokastakaan, mutta eniten on pelottanut synnytys ja siihen pakottaminen vastoin pelkojani.
Kun minulle on toitottanut ihmiset aina ettei sektiota saa ellei ole viimeinen hätä. Terkka neuvolassa sanoi ettei ketään pakoteta synnyttämään, mutta lääkäri on toista mieltä. En saanut lääkäriltä ees lähetettä pelkopolille.
Nyt tosiaan sitten vauvakuume otti voiton vuosi sitten, mutta sanoin jo ekassa neuvolassa että PELKÄÄN synnytystä häntäluun takia. Pelkään sitä ettei rustottunut häntäluu annakaan periksi, vaan repii sekä mut että vauvan. Onko pelkoni aiheeton? Voiko ihan oikeasti käydä niin ettei häntäluu joustakaan?
Nyt neuvolalääkäri mulle tokas eilen ettei kukaan ole saanut häntäluuhun vedoten sektiota. Ja kuulemma "katsotaan sitä tapaa sitten myöhemmin kun on ajankohtaista" ja "kyllä monesti lääkärien kanssa pääsee neuvottelemaan". Että kuulemma ei voi kukaan luvata mulle sektiota, enkä mä mukamas kärsi synnytyspeloista, kun en pelkää synnytyskipua!
Mä pelkään - mä pelkään sektion jälkeisiä kipuja ja komplikaatioita ihan yhtä paljon kuin synnytyksen aiheuttamia vaurioita mulle ja vauvalle.
Terkka laittas mulle lähetteen pelkopolille, mut tiedä sit jos sielläkään ei oteta vakavasti. Lääkäri sano ettei se oo mun paikkani kun en oo synnytyspelkoinen... Häh??? Oonko mä ymmärtäny pelkopolin väärin vai yritetäänkö säästää kustannuksissa ja pakottaa mua tekeen jotain, mistä mulle ei anneta ees tietoa?
Luvattiin kyllä synnytystapa-arvio vko 34-36 aikoihin, mutta se ei tähän hätään kyllä auta yhtään. Pelot on ja pysyy, nytkin on supistellu sen takia, että stressaan.
Tämä lääkäri kopeloi todella kovakouraisesti myös häntäluuni ja se oli koko eilisen kipeä etenkin kävellessä. Testas, antaako periksi, mut ei kommentoinu mitään vaikka huusin lopuks lähes kuin tapettava. Jos "pieni" kopelointi sattuu niin, miten paljon sattuukaan kun pää menee siitä!!! Ja mitä jos häntäluu ei anna periksi, ei murru uudelleen? Mitäs sitten tapahtuu?
Ja mitäs jos murtuu uudelleen, kuka mun vauvaa hoitaa, kun itse en pääse kävelemään enkä liikkumaan yms. pahimmillaan moneen viikkoon! Ja siihen kipuun ei auttanut mikään kipulääke. Muistan kyllä miten kipeä häntäluu oli silloin kun se murtui. Aika ei ole kullannut muistoja...
En kuvittele sektiota kivuttomaksi enkä paremmaksi, mutta jos se takaisi turvallisemman tien vauvalle ulos masusta? Häntäluu jos nyt uudelleen murtuu, se voi olla todella pirullinen mun lopun elämän. Joo, onhan siihenkin leikkaus - vaipat housussa monta kuukautta. Nytkin on tän 10v. häntäluu oireillut, enkä ole kaikilla satuloilla voinut ees hevosilla ratsastaa, kun häntäluu aristaa heti. Mä en ajattele ensisijaisesti niin pinnallisia, kuin harrastukset, kun vauva on mulle tärkeintä. Mut kyllä noi kaks omassa tallissa olevaa hevosta on ollut mun elämäni viimeset 20v. Jos en pääsis enää ratsastaan, se ois mun elämässä aika suuri menetys.
Ja kipeellä häntäluulla ei tod. ratsasteta eikä istuta ees kovilla tuoleilla!
Ja todellakin, päässä soi vain ne lääkärien aiemmat kommentit "tää on sektion paikka jatkossa, muista sanoa". Nyt mun sanomisella ei oo mitään merkitystä. Eilenkin tuli itku, kun lääkäri vaan kylmästi totes ettei kukaan oo saanu mitään sektioo samasta syystä ja mulla ei oo synnytyspelkoja. Että kiitos ja näkemiin.
Mä siis pelkään sektiookin, kun siitä pelotellaan ettei siitä toivu, jää pysyviä kipuja, vatsalihakset ei koskaan palaudu ja jää kamala pömppömaha ja arvet ja ties vaikka mitä muuta veritulpan lisäksi. Vauvakin jotenkin saa vajavaiset eväät ensitaipaleelle ja muuta semmosta.
Kuka mulle kertos tarviiko mun pelätä? Mä jotenkin kuvittelin että pelkopolilla käsitellään muutakin kuin synnytyskipua alatietä...
No itse kävin pelkopolilla, ja kätilön avaussanat oli että paperien perusteella olen luomuäiti joka ei halunnut edellisessä synnytyksessä kivunlievitystä, en siis saanut sitä pikkuhuomautuksena. Kun pelkoni oli monimutkaisempi kuin tuo kipu alatiesynnytyksessä ja kun en paljoa perustanut siitä että keskustellaan eri puudutustapojen eroista, niin siihen se sitten jäikin.
Tuttavallani (synnyttänyt 3, eka hätäsektioon, 2 alateitse) on häntäluu jotenkin epämuodostunut. Eka lapsi oli juuttunut siihen naama edellä => hätäsektioon. Muiden synnytysten kanssa tarjonta ollut hyvä ja lapset saatu kunnialla.
Itse haluan sektion ja siihen pelkopolilla päädyttiin. Sen jälkeen äitiyspolin lääkäri tokaisi että alatiesynnytys on ihan hyvä (järkytyin). Äitiyspolin muun henkilökunnan mukaan asiaan palataan oikeasti vasta viikolla 36, mikä on myöhään jos oikeasti jotakin asiaa pelkää ja miettii öisin.
En voi sinulle sanoa, että mene sektioon, kun en ole itsekään siinä vielä ollut. Sen kuitenkin sanoisin, että pidä pääsi ja pyydä neuvolasta lähete äitiyspolille ajoissa. Älä ole kilttinä tyttönä ylipuhuttavissa - vaadi kunnon arvio tilanteestasi. Itselleni tuli kauhea syyllisyys pelkopolilla käynnin jälkeen - olenpa huono kun en yritä alateitse, mielestäni sitä ei siellä edes ruokittu, mutta sain sen ihan itsekin kehitettyä, sitä olen tässä sitten parannellut viime viikot. Jos olet hiukankin syyllistyvää tyyppiä, niin ota tämä huomioon, ota miehesi mukaan kun menet asiasta keskustelemaan, nämä ovat sellaisia asioita että kun on raskaana, niin helposti sitä vaan purskahtaa lääkärissä itkemään ja sitten onkin aika puolustuskyvytön.
Minä olen alkanut itkeä neuvolassa ja pelkopolilla ym, pelkopoli aiheutti kauhean hyperventilaation.
Jos sinulla on noin konkreettinen pelko ja tieto seurauksien kivualiasuudesta ja pitkäaikaisuudesta, niin luulisin että sektiossa ei ole riskinä että häntäluusi murtuisi uudestaan.
No tulipa sekava sepustus, no ei tässä ihan täysillä valoilla ajeta, silloin kun näistä peloista puhutaan ja kun ne liittyvät niin ainutkertaiseen asiaan kuin oman lapsen syntymä - jokainenhan toivoo että omalle lapselle ei koituisi harmia synnytyksen takia. Niitä tunnepuolen paineita lienee tässä ketjussa kirjoitelleen kätilön vaikea ymmärtää.
Tuttavallani (synnyttänyt 3, eka hätäsektioon, 2 alateitse) on häntäluu jotenkin epämuodostunut. Eka lapsi oli juuttunut siihen naama edellä => hätäsektioon. Muiden synnytysten kanssa tarjonta ollut hyvä ja lapset saatu kunnialla.
Itse haluan sektion ja siihen pelkopolilla päädyttiin. Sen jälkeen äitiyspolin lääkäri tokaisi että alatiesynnytys on ihan hyvä (järkytyin). Äitiyspolin muun henkilökunnan mukaan asiaan palataan oikeasti vasta viikolla 36, mikä on myöhään jos oikeasti jotakin asiaa pelkää ja miettii öisin.
En voi sinulle sanoa, että mene sektioon, kun en ole itsekään siinä vielä ollut. Sen kuitenkin sanoisin, että pidä pääsi ja pyydä neuvolasta lähete äitiyspolille ajoissa. Älä ole kilttinä tyttönä ylipuhuttavissa - vaadi kunnon arvio tilanteestasi. Itselleni tuli kauhea syyllisyys pelkopolilla käynnin jälkeen - olenpa huono kun en yritä alateitse, mielestäni sitä ei siellä edes ruokittu, mutta sain sen ihan itsekin kehitettyä, sitä olen tässä sitten parannellut viime viikot. Jos olet hiukankin syyllistyvää tyyppiä, niin ota tämä huomioon, ota miehesi mukaan kun menet asiasta keskustelemaan, nämä ovat sellaisia asioita että kun on raskaana, niin helposti sitä vaan purskahtaa lääkärissä itkemään ja sitten onkin aika puolustuskyvytön.
Minä olen alkanut itkeä neuvolassa ja pelkopolilla ym, pelkopoli aiheutti kauhean hyperventilaation.
Jos sinulla on noin konkreettinen pelko ja tieto seurauksien kivualiasuudesta ja pitkäaikaisuudesta, niin luulisin että sektiossa ei ole riskinä että häntäluusi murtuisi uudestaan.
No tulipa sekava sepustus, no ei tässä ihan täysillä valoilla ajeta, silloin kun näistä peloista puhutaan ja kun ne liittyvät niin ainutkertaiseen asiaan kuin oman lapsen syntymä - jokainenhan toivoo että omalle lapselle ei koituisi harmia synnytyksen takia. Niitä tunnepuolen paineita lienee tässä ketjussa kirjoitelleen kätilön vaikea ymmärtää.
P
pelkäävä
Vieras
Saan nyt terkalta lähetteen sinne pelkopolille, jossa tehdään ultrat ja katotaan muutenkin mun lantion rakennetta, vauvan tarjontaa jne. Joskus viikon 30 paikkeilla ois eka aika.
Saan myös ne 10v. takaiset kuvat toisesta paikasta sekä epikriisit. Eli näen sitten itsekin, mitä aiemmat röntgenlääkärit ovat lausuneet kirjallisesti ja voin näyttää niitä siellä pelkopolilla jo. Osaavat varmasti sanoa jotain niistä kuvista.
Myöhemmillä viikoilla on sitten synnytystapa-arvio ja siellä se lopullinen päätös syntyy sitten vauvan tarjonnan ja faktan perusteella.
Se mitä itse kaipaan, on aitoa välittämistä minun vauvastani ja minusta. Sitä että minua kuunnellaan. Ei siis mitään sadistisia lääkäreitä ja hoitajia, jotka yrittävät käännyttää jompaan kumpaan vaihtoehtoon väkipakolla, vailla faktaa ja molottavat latinaa ja kohtelevat kuin jotain teurasnautaa.
Pelkään kyllä hiukan sektiotakin, koska periaatteessa siinäkin on omat isot riskinsä paranemisen ja toipumisen yms. suhteen.
En ole 100% alatiesynnytystä vastaan, mutta pelkään aiempien lääkärien kommenttien takia. Mä haluan turvallisimman vaihtoehdon, en MUTU:ilua vaan asiaan paneutumista ja tutkimista. Kaivan vaikka tarpeen tullen yksityislääkärin sitten ja hankin häneltä puolueettomat mielipiteet ja sen eml-sektion jos sektio on turvallisin enkä sitä muuten saisi. Näissä asioissa ei oo rahasta kiinni meillä.
Joku syyhän niillä aiemmilla lääkäreillä on ollut, sanoessaan että se on sektion paikka. Silloin ei tullut heti selvitetyksi että onko se ehdoton ja mistä syystä. Onko ainoa syy häntäluu vai onko lantioni niin ahdas myös.
Eikä asiaan auta, että kuvia näkemättä (!) ja alan asiantuntemusta laajemmin omaamatta, joku tavallinen yleislääkäri, sadistinen neuvolalääkäri sanoo häntäluuta repiessään että "ei olla ennenkään tehty häntäluun takia sektioita" ja "ei sulla mitään synnytyspelkoa ole".
Mä olen sitkeä ja pidän puoleni, vauvani puolia myös. Ja aion ottaa miehen mukaani sinne pelkopolille, koska mulla on ollut paniikkikohtauksia / hyperventilaatiota ja sepä ei olekaan mukavaa jos lynkataan puolustuskyvytön.
Mä en pelkää asioita, joista saan tietoa.
Mutta jos en saa tietoa eikä mulle edes yritetä kyselyistä huolimatta kertoa mitään, niin silloin iskee paniikki.
Kuka haluaa tulla kohdelluksi siten, miten minä olen saanut kokea? Että ei kuunnella edes lauseen alkua, eikä haluta kertoa riskeistä ja mahdollisuuksista, lääketieteellisistä seikoista asiaani koskien jne. Luulisi että jokainen ihminen tässä tilanteessa haluaisi tietää asioista, jotta voisi itsekin vaikuttaa asioihin ja muokata myös omia pelkojaan pienemmiksi. Kyllä kaikki outo ja tuntematon pelottaa, ketä tahansa!
Ei asiaan auta vastaus "kattotaan asiaa sit myöhemmin". Pelkoja kasautuu vaan ja niistä pitäs päästä puhuun. Ei ole kiva jos sanotaan "et sä mitään synnytystä pelkää etkä pelkopolia tarvi, kun et kipua pelkää".
Aha ? Ainoa synnytyspelkoko on kivun pelko? Näin mun neuvolalääkärin mielestä. Onneks terkka on järjissään ja kuuntelee, yrittää auttaa ja tukea. Nyt vain ei riitä hänellä enää ammatillinen osaaminen tässä vaiheessa eikä hän osaa sanoa näihin häntäluu/lantioasioihin enää oikein mitään mun osaltani.
Tieto ei lisää tuskaa, kyllä tuskaa lisää se, ettei tiedä asioista ja pelkää sen takia pahinta. Ja minä pelkään, koska minua on 10v. sitten varoiteltu asioista. Sanoin neuvolalääkärillekin kipakasti että en ole asioita päästäni keksinyt, vaan kaksi lääkäriä on minua varoittanut. Että miksi en heitä uskoisi, kaipa hekin asiansa faktaan perustavat??? Eipä sanonut lääkäri tuohon enää mitään...
Saan myös ne 10v. takaiset kuvat toisesta paikasta sekä epikriisit. Eli näen sitten itsekin, mitä aiemmat röntgenlääkärit ovat lausuneet kirjallisesti ja voin näyttää niitä siellä pelkopolilla jo. Osaavat varmasti sanoa jotain niistä kuvista.
Myöhemmillä viikoilla on sitten synnytystapa-arvio ja siellä se lopullinen päätös syntyy sitten vauvan tarjonnan ja faktan perusteella.
Se mitä itse kaipaan, on aitoa välittämistä minun vauvastani ja minusta. Sitä että minua kuunnellaan. Ei siis mitään sadistisia lääkäreitä ja hoitajia, jotka yrittävät käännyttää jompaan kumpaan vaihtoehtoon väkipakolla, vailla faktaa ja molottavat latinaa ja kohtelevat kuin jotain teurasnautaa.
Pelkään kyllä hiukan sektiotakin, koska periaatteessa siinäkin on omat isot riskinsä paranemisen ja toipumisen yms. suhteen.
En ole 100% alatiesynnytystä vastaan, mutta pelkään aiempien lääkärien kommenttien takia. Mä haluan turvallisimman vaihtoehdon, en MUTU:ilua vaan asiaan paneutumista ja tutkimista. Kaivan vaikka tarpeen tullen yksityislääkärin sitten ja hankin häneltä puolueettomat mielipiteet ja sen eml-sektion jos sektio on turvallisin enkä sitä muuten saisi. Näissä asioissa ei oo rahasta kiinni meillä.
Joku syyhän niillä aiemmilla lääkäreillä on ollut, sanoessaan että se on sektion paikka. Silloin ei tullut heti selvitetyksi että onko se ehdoton ja mistä syystä. Onko ainoa syy häntäluu vai onko lantioni niin ahdas myös.
Eikä asiaan auta, että kuvia näkemättä (!) ja alan asiantuntemusta laajemmin omaamatta, joku tavallinen yleislääkäri, sadistinen neuvolalääkäri sanoo häntäluuta repiessään että "ei olla ennenkään tehty häntäluun takia sektioita" ja "ei sulla mitään synnytyspelkoa ole".
Mä olen sitkeä ja pidän puoleni, vauvani puolia myös. Ja aion ottaa miehen mukaani sinne pelkopolille, koska mulla on ollut paniikkikohtauksia / hyperventilaatiota ja sepä ei olekaan mukavaa jos lynkataan puolustuskyvytön.
Mä en pelkää asioita, joista saan tietoa.
Mutta jos en saa tietoa eikä mulle edes yritetä kyselyistä huolimatta kertoa mitään, niin silloin iskee paniikki.
Kuka haluaa tulla kohdelluksi siten, miten minä olen saanut kokea? Että ei kuunnella edes lauseen alkua, eikä haluta kertoa riskeistä ja mahdollisuuksista, lääketieteellisistä seikoista asiaani koskien jne. Luulisi että jokainen ihminen tässä tilanteessa haluaisi tietää asioista, jotta voisi itsekin vaikuttaa asioihin ja muokata myös omia pelkojaan pienemmiksi. Kyllä kaikki outo ja tuntematon pelottaa, ketä tahansa!
Ei asiaan auta vastaus "kattotaan asiaa sit myöhemmin". Pelkoja kasautuu vaan ja niistä pitäs päästä puhuun. Ei ole kiva jos sanotaan "et sä mitään synnytystä pelkää etkä pelkopolia tarvi, kun et kipua pelkää".
Aha ? Ainoa synnytyspelkoko on kivun pelko? Näin mun neuvolalääkärin mielestä. Onneks terkka on järjissään ja kuuntelee, yrittää auttaa ja tukea. Nyt vain ei riitä hänellä enää ammatillinen osaaminen tässä vaiheessa eikä hän osaa sanoa näihin häntäluu/lantioasioihin enää oikein mitään mun osaltani.
Tieto ei lisää tuskaa, kyllä tuskaa lisää se, ettei tiedä asioista ja pelkää sen takia pahinta. Ja minä pelkään, koska minua on 10v. sitten varoiteltu asioista. Sanoin neuvolalääkärillekin kipakasti että en ole asioita päästäni keksinyt, vaan kaksi lääkäriä on minua varoittanut. Että miksi en heitä uskoisi, kaipa hekin asiansa faktaan perustavat??? Eipä sanonut lääkäri tuohon enää mitään...
pelkäävä: olet oikeassa, että ainut synnytyspelko EI ole kivun pelko. Jos nimittäin pelkäisin kipua, niin haluaisin synnyttää toisenkin lapsemme alateitse. Pelkään nimittäin todella sektion jälkeistä kipua... :ashamed: Mutta enemmän toki pelkään, että repeän taas yhtä pahoin tai jopa pahemmin jos synnytän alateitse, eikä sitä tällä kertaa pystytä enää korjaamaan. Kauheaa, esikoisen kohdalla en osannut pelätä synnytystä. Nyt pelkään sekä synnytystä että sektiota! :ashamed:
Hei!
Haluaisin nostaa tätä keskustelua.
Itsellä oli tosi traumaattinen kokemus pojan syntymä. Hän oli vähällä kuolla ja jäi sellaiset pelot, etten alatiesynnytykseen nyt kesällä helpolla ryhdy! Poika syntyi hengittämättömänä, velttona ja sinisenä, pulssi ainoastaan tuntui ja vietti ensimmäiset vuorokautensa teho-osastolla Lastenklinikalla.
Kokemuksia Kätilöopiston tai Naistenklinikan pelkopoleista?
Mulla on raskausajan veritulppa ja mietin muutenkin mikä synnytystapa mulle "määrätään". Onko Sectio edes mahdollinen?
Haluaisin nostaa tätä keskustelua.
Itsellä oli tosi traumaattinen kokemus pojan syntymä. Hän oli vähällä kuolla ja jäi sellaiset pelot, etten alatiesynnytykseen nyt kesällä helpolla ryhdy! Poika syntyi hengittämättömänä, velttona ja sinisenä, pulssi ainoastaan tuntui ja vietti ensimmäiset vuorokautensa teho-osastolla Lastenklinikalla.
Kokemuksia Kätilöopiston tai Naistenklinikan pelkopoleista?
Mulla on raskausajan veritulppa ja mietin muutenkin mikä synnytystapa mulle "määrätään". Onko Sectio edes mahdollinen?
