keskustelu sectiota haluaville

  • Viestiketjun aloittaja pelkuri tku
  • Ensimmäinen viesti
voi ei
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.09.2006 klo 14:09 pikkuviikinki kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.09.2006 klo 12:05 nasu kirjoitti:
Ymmärrän kyllä puolestapuhujien kannan pelkosektioon, mutta mielestäni pelkosektioon ei pitäisi ketään kannustaa. Päinvastoin. Mielumminkin yrittää purkaa asiaa niin, että pääsisi eroon pelostaan ja uskaltautuisi alatiesynnytykseen ja voisi positiivisesti yllättyä siitä. Tai edes ajatella, että eihän se alatiesynnytys nyt niin hirveetä ollu. Pelot voi voittaa. Runsaita kuukautisia ei voi terapialla voittaa, hormoonikierukalla ehkä =) .
miksi ihmeessä alakauttasynnytykseen pitäisi kannustaa??
mikä siinä on niin hienoa ??
\|O
 
pikkuviikinki
\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.09.2006 klo 15:15 yrtti kirjoitti:
Oulussa ystäväni sai sektio, koska kieltäyti synnyttämästä alakautta. Käsittääkseni kyse ei ollut pelosta, vaan koska "synnytys on kidutusta ja hän ei rääkättäväksi rupea".

Lääkri oli tuumannut, että antaa sektio ajan, koska toisella on noin vahvat mielipiteet, niin mitäpä turaan jankkaamaan.
Sitä en tiedä, oliko sektion virallinen syy pelko, vaiko lapsen koko (muistaakseni aika iso vauva) mutta hän siis sai sektion helposti.

harva kai huvikseen sektiota pyytää, kyllä pelko on ihan oikea syy.
Tosin kontrollin menettämisen pelko synnytyksessä kuulostaa vähän hassulta, sillä sektiossa on ihan täysin toisten armoilla.

Mutta eipä ne pelot aina järkeviä ole.
luulen ,että tolla kontrolloimattomuudella tarkoitetaan sitä ,että äiti on niissä #&%?$!* tuskissa jonkun toisen kontrolloitavana, voin hyvin kuvitella sen tunteen.
sektiossa olet tosiaan kontrolloimaton,mutta pystyt sentään puhumaan ja kommunikoimaan normaalisti, eikä sinulla ole niitä kamalia kipuja. tietysti nukutus on eri asia,mutta silloin et edes tajua mitään. :)
 
pikkuviikinki
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.09.2006 klo 23:01 mie kirjoitti:
Sektiolla syntyneillä vauvoilla on merkittävästi enemmän ns. sopeutumisvaikeuksia, eli ongelmia sopeutua kohdun ulkoiseen elämään. Esimerkki: sikiön keuhkoissa oleva (sikiöaikana välttämätön) keuhkoneste ei puserru sektiossa ulos keuhkoista kuten alatiesynnytyksessä, ja saattaa aiheuttaa ongelmia ensimmäisten elinpäivien aikana.

En ole sektiota vastaan ja pyydän nöyrimmin anteeksi tunkeiluni, mutta kätilönä mun on pakko sanoa, että yrittäkää edes kuunnella, mitä siellä pelkopolilla puhutaan. Ei ole reilua muita synnytyspelkoisia kohtaan kehottaa olemaan kuuntelematta puhetta, joka toisilla ihan oikeasti hälventää pelkoja. Keneenkään tätä kohdistamatta on kuitenkin todettava, että tälläkin palstalla liikkuu valitettavasti hirveän paljon väärää tietoa raskaudesta ja synnytyksestä ja monille jo todenmukaisen tiedon tarjoaminen riittää alatiesynnytyksen valitsemiseen. Ei tietenkään kaikilla, eikä kaikilla pelko edes ole sektion valitsemisen syy, mutta sallittakooon jokaiselle se oma mielipide ja mahdollisuus valita itse. Huolimatta kätilöjen/lääkärien yrityksistä :)
minullakin on edessä kätilökoulutus, toivon todella ,että pysyn avoimena kaikelle, eikä minua aivopestä luulemaan ,että sektio on huonompi vaihtoehto vauvalle.
minulla on kaikki 3 lasta syntyneet sektiolla, esikko oli 9 lapsi, keskimmäinen 10 ja kuopus 10, ei mitään hengitysvaikeuksia tai levottomuutta tai kauheeta itkua.
 
yrtti
[/quote]
luulen ,että tolla kontrolloimattomuudella tarkoitetaan sitä ,että äiti on niissä #&%?$!* tuskissa jonkun toisen kontrolloitavana, voin hyvin kuvitella sen tunteen.
sektiossa olet tosiaan kontrolloimaton,mutta pystyt sentään puhumaan ja kommunikoimaan normaalisti, eikä sinulla ole niitä kamalia kipuja. tietysti nukutus on eri asia,mutta silloin et edes tajua mitään. :)
[/quote]

Itseasiassa minä olin sektiossa niin pökkyrässä lääkkeistä, että en todellakaan pystynyt puhumaan, olin kuin tosi kännissä. Ei mikään mukava olo. Ja sektion jälkeen on kipuja, mahdollisesti pitkäänkin, eikä niihinkän paljoa voi vaikuttaa. Eli ei ole sanottua, että sektio noilta osin olisi "helpompi" vaihtoehto.
 
pikkuviikinki
\luulen ,että tolla kontrolloimattomuudella tarkoitetaan sitä ,että äiti on niissä #&%?$!* tuskissa jonkun toisen kontrolloitavana, voin hyvin kuvitella sen tunteen.
sektiossa olet tosiaan kontrolloimaton,mutta pystyt sentään puhumaan ja kommunikoimaan normaalisti, eikä sinulla ole niitä kamalia kipuja. tietysti nukutus on eri asia,mutta silloin et edes tajua mitään. :)
[/quote]

Itseasiassa minä olin sektiossa niin pökkyrässä lääkkeistä, että en todellakaan pystynyt puhumaan, olin kuin tosi kännissä. Ei mikään mukava olo. Ja sektion jälkeen on kipuja, mahdollisesti pitkäänkin, eikä niihinkän paljoa voi vaikuttaa. Eli ei ole sanottua, että sektio noilta osin olisi "helpompi" vaihtoehto.

[/quote]
kuten siis huomataan, molemmissa tavoissa on plussat ja miinukset.
ihmiset ovat tosiaan yksilöitä ja sellaisina heitä pitäisi myös kohdella.
 
oikeaa tietoa
No tuota... täällä oli hieman ylempänä taas joku "kätilö" ihmettelemässä miksi sektioon pitäisi ketään kannustaa. Tilanne vain sattuu olemaan niin, että jos joku nainen uskaltaa epäillä ettei selviä alatiesynnytyksestä (mikä on sinänsä täysin luonnollista, niin järjettömästä puuhasta on kyse, äidin ja vauvan kannalta varmasti elämän suurin riski) niin hänet yritetään kyllä jyrätä isolla rintamalla neuvolassa ja sairaalassa. Usein nainen on siis täysin yksin melkoista järjestelmää vastaan, ja silloin monesti keinot loppuvat. Senkin vuoksi on hyvä, että edes netin keskustelupalstoilla pääsee näistä asioista puhumaan sillä todellakaan kukaan pelkosektiota haluava ei ole yksin!

Onkohan tämä kys. kätilö toteuttanut työssään tai voiko oikeasti kuvitella kenenkään sairaalan taholta kertovan tasapuolisesti kaikkiin synnytystapoihin liittyvistä riskeistä ensikertalaisille (suunniteltu sektio/kiireellinen sektio/hätäsektio/alatiesynnytys)? Esimerkiksi tyyliin: "Yli 20 prosentilla alateitse synnyttäneistä naisista esiintyy piileviä peräaukon sulkijalihasvaurioita, ja puolella heistä esiintyy anaali-inkontinenssioireita, osoittaa Helsingin yliopistossa valmistunut kirurgian erikoislääkäri Tarja Pintan väitöstutkimus."

Mielestäni jokainen nainen on oikeutettu ihmisarvoiseen elämään jopa synnytyksen jälkeen, ja aivan varmasti jokainen oikeustoimikelpoinen nainen pystyy tekemään häntä itseään ja vauvaansa koskevan päätöksen synnytystavasta, mikäli saa todella oikeaa ja tasapuolista tietoa. Lähinnä vain vihastuttaa ja pistää miettimään todellisia syitä siihen, miksi asioista ei puhuta niin kuin ne ovat, ja jos asioista ei tiedetä tarpeeksi, miksi niitä ei sitten selvitetä!?

Niin sairasta kuin alatiesynnytys onkin, se voi todella sopia joillekin naisille ja paras asiantuntija tässä asiassa on synnyttämään menevä nainen itse. Heille se suotakoon, mutta yhtä lailla tulisi hyväksyä sektiokin ihan yhtä luonnollisena synnytystapana ja naisille suotavana vaihtoehtona. Jos todella halutaan olla luonnonmukaisia alatiesynnytyksissä, niin paiskataan sitten kaikki välilihan silpomisvälineet ja imukupit menemään, synnytellään kaikki kotosalla ja ihmetellään sitten niitä kasvavia kuolleisuuslukuja...
 
aivan niin
Tämän paremmin en olisi asiaa osannut itse ilmaista :flower:
Ja tuosta luonnonmukaisuudesta, miksi ihmeessä naisen olisi pakko oman terveytensä kustannuksella synnyttää kivulla? Harva meistä muutenkaan elää raamatun opetusten mukaan nykyään.... että miksi sitä kipua sitten pitäisi kestää jos ei ole pakko???
En tajua.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.09.2006 klo 13:07 oikeaa tietoa kirjoitti:
No tuota... täällä oli hieman ylempänä taas joku "kätilö" ihmettelemässä miksi sektioon pitäisi ketään kannustaa. Tilanne vain sattuu olemaan niin, että jos joku nainen uskaltaa epäillä ettei selviä alatiesynnytyksestä (mikä on sinänsä täysin luonnollista, niin järjettömästä puuhasta on kyse, äidin ja vauvan kannalta varmasti elämän suurin riski) niin hänet yritetään kyllä jyrätä isolla rintamalla neuvolassa ja sairaalassa. Usein nainen on siis täysin yksin melkoista järjestelmää vastaan, ja silloin monesti keinot loppuvat. Senkin vuoksi on hyvä, että edes netin keskustelupalstoilla pääsee näistä asioista puhumaan sillä todellakaan kukaan pelkosektiota haluava ei ole yksin!

Onkohan tämä kys. kätilö toteuttanut työssään tai voiko oikeasti kuvitella kenenkään sairaalan taholta kertovan tasapuolisesti kaikkiin synnytystapoihin liittyvistä riskeistä ensikertalaisille (suunniteltu sektio/kiireellinen sektio/hätäsektio/alatiesynnytys)? Esimerkiksi tyyliin: "Yli 20 prosentilla alateitse synnyttäneistä naisista esiintyy piileviä peräaukon sulkijalihasvaurioita, ja puolella heistä esiintyy anaali-inkontinenssioireita, osoittaa Helsingin yliopistossa valmistunut kirurgian erikoislääkäri Tarja Pintan väitöstutkimus."

Mielestäni jokainen nainen on oikeutettu ihmisarvoiseen elämään jopa synnytyksen jälkeen, ja aivan varmasti jokainen oikeustoimikelpoinen nainen pystyy tekemään häntä itseään ja vauvaansa koskevan päätöksen synnytystavasta, mikäli saa todella oikeaa ja tasapuolista tietoa. Lähinnä vain vihastuttaa ja pistää miettimään todellisia syitä siihen, miksi asioista ei puhuta niin kuin ne ovat, ja jos asioista ei tiedetä tarpeeksi, miksi niitä ei sitten selvitetä!?

Niin sairasta kuin alatiesynnytys onkin, se voi todella sopia joillekin naisille ja paras asiantuntija tässä asiassa on synnyttämään menevä nainen itse. Heille se suotakoon, mutta yhtä lailla tulisi hyväksyä sektiokin ihan yhtä luonnollisena synnytystapana ja naisille suotavana vaihtoehtona. Jos todella halutaan olla luonnonmukaisia alatiesynnytyksissä, niin paiskataan sitten kaikki välilihan silpomisvälineet ja imukupit menemään, synnytellään kaikki kotosalla ja ihmetellään sitten niitä kasvavia kuolleisuuslukuja...
Ei voi muuta sanoa kuin että kerrankin asiaa :flower:
 
Mulle tehty kanssa sektio n5 kk sitten. Alku raskaudesta asti aina neuvolassa iski paniikki kun puhuttiin tulevasta synnytyksestä. Olin joka kerta tippa linssissä ja kerrottua pelosta tuntui juuri siltä ettei meitä kuunnella. Se on luonnollista ja muuta tuli joka kerta kun otin asia puheeksi. Sai kovistella että asia otetaan vakavasti. Pelkopolilla kävin 3 kertaa ja tuntui että sielläkin oli tarkoitus käännyttää ja aivopestä synnyttämään.

Loppuraskaudesta töissäkin pomo kiristi mun tahtia lisäämällä hoidettavia asiakkaita vedoten siihen että nyt on taottava kun rauta on kuumaa. Kaikki tämä työ stressi ja valtava pelko synnyttämiseen sai terveyteni lähes romahtamaan. Olin itkuinen aina enkä osannut enää nauttia raskaudesta niin kuin olisin halunut. Elimistöni kävi ylikierroksilla ja todettiin että raskausmyrkytys tekee tuloaan. Verenpaineeni oli pahimmillaan 110/180.
Tässä vaiheessa neuvolassa sanottiin että nyt ehdottomasti saikulle ja lepoa. Muuten olen riskinä itselleni ja ennen kaikkea vauvalle.

Kaiken käyntien jälkeen sovittiin sektio vko 39. Jouduin kuitenkin sairaalaan tarkkailuun 4 pv ennen sovittua sektiota ja siellä katsottiin parhaaksi leikata välittömästi. Kuitenkin vaikka tämä oli jo sovittu niin eräs nais lääkäri teki kierrostaan ja kehtasi ehdottaa että jos yritetään kuitenkin käynnistää synnytys nyt välittömästi.
Tällöin iski epätoivo. Jos kerran kävin pelkopolilla useaan otteeseen ja sektiokin oli jo luvattu niin miksi vielä viimeiseen asti sitä synnytystä olisi pitänyt yrittää. tunsin itseni petetyksi ja tuiskasin että en kyllä yritä.

Sektio tehtiin ja olen TODELLA tyytyväinen! Vauvalla todettiin että napanuora on kiertynyt pään ympäri. Leikkaus sujui hyvin ja henkilökunta heitti iloisesti läppää kun huomasivat että olen hieman kauhusta kankea. Tämä rentoutti ja sai tunnelman mukavammaksi. Vauva oli aivan ihana!

Omalta osaltani pelkoon vaikutti suurelta osin kipu, hallitsemattomuus ym joille en voi mitään. Olen sairaala/ piikki kammoinen. Tärisen aina kun otetaan edes verikoe. Tiedän että olisin seonnut synnytyksessä. Myös oman äitini synnytykset, kohdun ulkopuoliset raskaudet ja kauhu kertomukset saivat pisteen haluta sektiota.

Itse sektio oli lähes kivuton. Pissa katetrin laitto ei juurikaan tuntunut, sen kummemmalta kuin normaali gynellä käynti. Epiduraalin laitto meni myös helposti. Sitä ei kyllä voi sanoa hyttysen pistoa kovemmaksi. Puudutuksen jälkeen kokeilivat onko mahassa tuntoa ja ottivat aika reippaasti kiinni. Se tuntui vain kuin olisi silittänyt. Outo tunne. Samalla lääkäri oli jo tehnyt viillon vatsaan, joka tuntui kuin olisi kynällä vetänyt kevyen viivan. Ainoa mikä tuntui häijyltä( ei kipeältä) oli tämän jälkeen kun painoivat vauvan reippaasti ulos. He painoivat vatsan yläosasta kovasti ja työnsivät vauvan ulos pienestä haavasta. Ei sattunut, mutta kuin olisi hieronut rankasti vatsaa. Kun vauva oli ulkona näytettiin meille minkä näköinen kaveri tuli ja melko pian vauva vietiin lämpökaappiin, joka tehdään aina sektiossa kun äiti kursitaan. Vatsan kursiminen ei juurikaan tuntunut, mutta se kun he laittoivat kohdun takaisn tuntui oudolta. kuin joku olisi siirtänyt sisäelimieni paikkaa. Tääkään ei sattunut, oli vaan hassu tunne.

Isä sai pestä vauvan normaalisti. Osastolle mentiin n 2 tuntia operaation jälkeen. Tärkeää oli että varpaita yritti liikuttaa ettei tule veritulppaa ym. Voi tulla minkä vaan puudutuksen jälkeen mutta prosentti hyvin pieni. Kivut osastolla oli pahimmat 3 ensimmäistä päivää, mutta kipulääkettä sai suoneen koko ajan. Lähinnä alavatsa oli hyvin kosketus/ liikkumis arka.
Olin sairaalassa 6 pv. vauvan nosto oli hankalaa, mutta parantuminen eteni pikkuhiljaa ja n 1-2 kk leikkauksesta ei juurikaan tunne mitään kipua. Nyt 5 kk jälkeen haava on vain pieni muisto vauvan ovesta uuteen maailmaan. N 5 cm haavan yllä oleva alue on edelleen hieman turta kuin olisi puutunut. Tämä normaalia kun kyseessä iso leikkaus. Hermopäät etsivät ratojaan ja parantuvat pikkuhiljaa.

SUOSITTELEN sektiota omasta puolestani. Ei jäänyt mitään hampaankoloon.

(Halusin tarinallani rohkaista että aina on vaihtoehto jos pelkää)
 
kätilö
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.09.2006 klo 14:14 Äitiliini78 kirjoitti:
SUOSITTELEN sektiota omasta puolestani. Ei jäänyt mitään hampaankoloon.
Järkyttävää miten ihmiset näillä palstoilla SUOSITTELEVAT sektiota. Ja vielä tietopohjana ehkä yksi tai muutama oma kokemus, kaverin kokemus tai vielä pahempaa, nettiin kirjoitetut kauhukertomukset. Olen jutellut lukuisten synnytyspelkoisten kanssa. Tiedättekö mikä nykyisin yleensä aiheuttaa synnytyspelon etenkin ensisynnyttäjille? no tietenkin nämä palstat ja niissä kerrotut kauhutarinat. Kuinka moni normaalin alatiesynnytyksen kokenut tulee tänne kertomaan synnytystarinansa verrattuna niihin, jotka ovat kokeneet vaikeamman synnytyksen? Ei todellakaan kannata yleistää näitä tarinoita...

Itse olen siis kätilö, eikä minuilla tai kollegoillani ole minkäänlaista synnytyspelkoa vaikka olemme kokeneet/nähneet/hoitaneet satoja synnytyksiä. Tämä johtuu siitä että me pystymme asettamaan mielipiteemme alkatiesynnytyksestä "vähän" useamman kuin kolmen kokemuksen perusteella. LÄHES kaikki alatiesynnytykset menevät hyvin, uskokaa tai älkää. Sen pienen mahdollisuuden vuoksi että kaikki ei sujukaan täysin hyvin ei kannata heittää niin uskomatonta kokemusta hukkaan. Ja se, että kaikki ei aina mene hyvin on aivan luonnollista. Synnyttäminen ja syntyminen on ihmiselimistön suurimpia fyysisiä tapahtumia, MUTTA fakta on kuitenkin se että sektion riskit ovat noin 11-kertaiset alatiesynnytykseen verrattuna. Sektiossa sikiö ei pysty valmistautumaan syntymäänsä eikä suojaavia stressihormoneita synny. Infektiot ja hengitysvaikeudet ovat selvästi yleisempiä kuin alateitse syntyneillä. Tämän lisäksi vauvan ensimmäisen tunnin ERITTÄIN tärkeä ihokontakti äidin rinnan päällä jää myöhäisemmäksi. Ette varmaan myöskään usko, mutta vauvan ulosautto kohdun pienestä reijästä saattaa koitua hyvinkin vaikeaksi tilanteeksi. Sektiota useasti seuranneena touhu näyttää hurjalta. Onneksi äiti ei tätä itse nää.
Riskit äidille ovat myös melkoiset. Sektio on iso leikkaus eikä kohtu sen jälkeen enää koskaan ole entisensä. Isoissa leikkauksissa on isot vaarat komplikaatioille. Esimerkiksi massiiviset verenvuodot ovat huomattavasti yleisempiä kuin alatiesynnytyksissä. Kaikkien riskien luettelemiseen tulisi turhan pitkä teksti. Sektio on alatiesynnytystä parempi vaihtoehto, mikäli riskit alatiesynnytykseen havaitaan liian suuriksi.

En nyt todellakaan tarkoita, että alatiesynnytys olisi riskitön tai kivuton. Kaikki varmaan tajuavat ettei näin ole. Mutta niin se vain on, että vaikka elämmekin 2000-lukua, ei lapsen saaminen ole millään muilla keinoilla kuin adoptiolla kivutonta tai riskitöntä.
Synnytyspelko on todellinen ja pitää ottaa vakavasti, mutta pelkoaan ei kannata ruokkia lukemalla kauhukertomuksia netistä vaan selvittää asiaa ammattilaisten kanssa. Täältä saatujen tietojen perusteella ei kenenkään pitäisi tehdä päätöstä vaatia sektiota. Eikä kenekään pitäisi myöskään suositella sektiota tietämättä sen todellisista riskeistä. Jokainen pelko ja tilanne pitää käydä yksilöllisesti läpi ammattihenkilöstön kanssa.
 
kätilölle
"Sen pienen mahdollisuuden vuoksi että kaikki ei sujukaan täysin hyvin ei kannata heittää niin uskomatonta kokemusta hukkaan. Ja se, että kaikki ei aina mene hyvin on aivan luonnollista. Synnyttäminen ja syntyminen on ihmiselimistön suurimpia fyysisiä tapahtumia, MUTTA fakta on kuitenkin se että sektion riskit ovat noin 11-kertaiset alatiesynnytykseen verrattuna. Sektiossa sikiö ei pysty valmistautumaan syntymäänsä eikä suojaavia stressihormoneita synny. Infektiot ja hengitysvaikeudet ovat selvästi yleisempiä kuin alateitse syntyneillä. Tämän lisäksi vauvan ensimmäisen tunnin ERITTÄIN tärkeä ihokontakti äidin rinnan päällä jää myöhäisemmäksi."

Kätilö voi varmasti vastata ja tarkentaa muutamaan kysymykseen.
Ensinnäkin, onko jälleen kerran kyseessä tiedot ja tilastot alatisynnytyksistä verrattuna kaikkiin sektioihin, vai onko kyseessä kenties eritelty selvitys, jossa verrataan alatiesynnytyksiä vs. suunniteltuja sektioita. Riskithän ovat täysin eri luokkaa hätäsektion ja suunnitellun sektion välillä, ja yleensä jos kiireelliseen tai hätäsektioon mennään niin siinä vaiheessa jo sekä äiti että vauva ovat huonossa kunnossa eikä tila siis sektion jälkeenkään voi olla kovin hyvä, kuitenkin varmasti parempi kuin jos luonnollista alatiesynnytystä olisi jatkettu. Onko siis näissä riskeissä ja luvuissa mukana myös ne vaikutukset, jotka johtuvatkin vain epäonnistuneesta alatiesynnytyksestä?

Minkälainen arvo ja merkitys annetaan naisen ja vauvan elämän laadulle? Epäilen, että naisen osalta ei varmaan minkäänlaista, vaikka ties miten suuri osa naisista kärsii synnytyksen jälkeen ja pysyvästi virtsarakkoon ja peräsuoleen tulleista vammoista, jotka haittaavat elämää merkittävästi. Onko niitä asioita edes todella selvitetty (yllä oli jotain mainintaa asiasta, eikä siinä ollut mikään pieni otos mainittujen vammojen suhteen)?

Miten on synnytyksissä vauvalle tulleiden vammojen laatu otettu huomioon, siis onko suurempi merkitys sillä jos vauvalle ei erity stressihormoneja tai tule hyödyllisiä bakteereja äidin emättimestä, kuin sillä että vauva saa esimerkiksi pysyviä aivovaurioita tai hermovaurioita. Kuinka on huomioitu vauvojen alatiesynnytyksessä saamat haitalliset bakteeritulehdukset, jotka voivat todella vaikeuttaa esimerkiksi imetystä ja siten ollen todella tärkeää vasta-aineiden saantia äidinmaidon kautta? Onko todella tutkittu esimerkiksi imukuppisynnytysten seurauksia vauvojen aivoihin ja aivotoimintaan?

"En nyt todellakaan tarkoita, että alatiesynnytys olisi riskitön tai kivuton. Kaikki varmaan tajuavat ettei näin ole. Mutta niin se vain on, että vaikka elämmekin 2000-lukua, ei lapsen saaminen ole millään muilla keinoilla kuin adoptiolla kivutonta tai riskitöntä."

Pitää paikkansa, ja juuri sen vuoksi naista itseään täytyisikin aina kuunnella! Naisen täytyy saada tehdä itse päätös näin suuressa asiassa juuri niiden riskien takia, joista kukaan ei voi kuitenkaan loppupeleissä koskaan sanoa mitään, lähinnä vaan toivotaan parasta! Tapahtui sitten mitä tahansa, seuraukset on huomattavasti helpompi hyväksyä ja kestää jos synnytystapa on ollut oma valinta kuin silloin, jos nainen pakotetaan synnyttämään alateitse vastoin omaa tahtoa.

"Synnytyspelko on todellinen ja pitää ottaa vakavasti, mutta pelkoaan ei kannata ruokkia lukemalla kauhukertomuksia netistä vaan selvittää asiaa ammattilaisten kanssa. Täältä saatujen tietojen perusteella ei kenenkään pitäisi tehdä päätöstä vaatia sektiota. Eikä kenekään pitäisi myöskään suositella sektiota tietämättä sen todellisista riskeistä. Jokainen pelko ja tilanne pitää käydä yksilöllisesti läpi ammattihenkilöstön kanssa."

Onpa hienoa puhetta, mutta taidatpa tietää itsekin että vailla mitään käytännön elämän totuutta. Tai sitten ne monet naiset, jotka joutuvat netissä kauhistelemaan kokemuksiaan (ja varmasti vain pieni osa niistä huonommista kokemuksista) ovat kummallisesti menneet systeemin läpi ilman kunnon yksilöllistä tarkastelua ja riskien arviointia.

Ja se, miksi näistä asioista todella puhutaan netissä on juuri se, ettei niistä asioista (alatiesynnytyksen riskeistä) kerrota yhtään mitään neuvoloissa tai sairaaloissa.

Ja jos kätilö voisi vielä vastata tähän viimeiseen kysymykseen: miksi sektion riskeistä kertominen on hyväksyttävää, mutta alatiesynnytyksen riskeistä kertominen perätöntä kauhutarinoiden kertomista ja pelottelua?
 
Olen täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa!!!
Ja omakohtaista kokemusta on. SAiraalahenkilökunta, kätilöt tai lääkärit, ottavat äärimmäisen harvoin (jos koskaan) tosissaan äitien omia tuntemuksia tai huolia.
Omalla kohdallani esikoisen syntymä päättyi erbin pareesiin ja minulle 3. asteen repeämät. Painoarvio oli n. 4 kg ja sanoin, että suvussa on taipumusta todella isoihin lapsiin. Lisäksi tunsin itse, että lapsi on tosiaankin iso. Mutta, koska olin ensisynnyttäjä, niin en hoitohenkilökunnan mielestä ollut pätevä arvioimaan näitä asioita, etenkin kun ultra osoitti lapsen olevan "vain" n. 4kg. "kyllä se hyvin alakautta mahtuu, sulla on tilava lantio", sanottiin. Itkin ja pyysin sektiota koska tunsin, että tässä ei hyvin käy. Ei suostuttu, ehkä en osannut vaatia oikein tai sitten ei olisi suostuttu muutenkaan. Minut tuntemuksineni mitätöitiin täysin.
Lapsi painoi syntyessään yli 5 kg (eikä ollut sokerivauva). Ja kuten sanottu, vammautui loppuiäkseen. Ei myöskään ollut helppoa parantua repeämistä ja jonottaa korjausleikkaukseen vuoden päivät. Minkäänlaista sympatiaa en osakseni saanut sairaalahenkilökunnalta. Kukaan ei pahoitellut, todettiin vain, että ultrahan on vain arvio... Ja 2 päivää ennen lsynnytystä se oli olevinaan niin tarkka, kuin jumalan sana.
Nimimerkille kätilö toteasisin seuraavaa: On helppo moralisoida täällä kirjoittavien traumatisoituneiden äitien näkökulmia. Tosiasia on kuitenkin se, että te lääkärit ja kätilöt ette ole kaikkitietäviä vaikka niin näytätte kuvittelevan. Teille odottavan äidin tuntemukset ovat yhtä tyhjän kanssa, niitä ei tarvitse ottaa vakavasti. On hyvä komentoida, ettei muutamien "pieleen menneiden synnytysten" takia kannata ruveta sektiota tekemään. Näin on erittäin helppo sanoa kun tämä pieleen meno ei ole osunut omalle kohdalle. Minun mielestäni yksikään sektio ei ole turha jos sillä voidaan edes teoreettisesti ehkäistä sellainen imhimillinen tragedia, joka on minun lapseni osana elämänsä loppuun asti. Ja vain sen takia, että alatiesynnytys on niin paljon turvallisempi kuin sektio.

Olisi oikein, että lääkäri joka evää äidin vaatiman sektion, joutuisi lain edessä vastuuseen "pieleen menneestä" alaitiesynnytyksestä. Saattaisi ääni kellossa muuttua.
 
dädää
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.09.2006 klo 14:14 Äitiliini78 kirjoitti:
melko pian vauva vietiin lämpökaappiin, joka tehdään aina sektiossa kun äiti kursitaan.
Pakko puuttua tähän, koska ei pidä paikkaansa, sektiovauvat eivät todellakaan aina joudu lämpökaappiin, tai omani oli sitten joku poikkeustapaus :whistle:
 
pelkurille sektio
Onpa erikoista, että kätilö täällä väittää sektion riskien olevan 11-kertaiset alatiesynnytykseen nähden ja synnytyspelkokeskustelussa pelkopolilla lääkäri puhui minulle nelinkertaisista riskeistä. Näissä nelinkertaisissa riskitapauksissa olivat siis hätäsektiotkin. Kuten kätilökin, minäkin kehotan että älkää uskoko netistä luettuja liioiteltuja tapauksia (kuten tätä kätilön riskikerrointa).

Alatiesynnytyksenä alkanut synnytys voi päätyä hätäsektioon. Uskoisin että suunniteltu sektio ON vauvalle turvallisempi vaihtoehto kuin alateitse alkanut synnytys joka päättyy kiirelliseen tai hätäsektioon.

Kun puhutaan sektion riskeistä, ne usein ovat melko pieniä juttuja. Esim jos vauvan keuhkot eivät puristu tyhjiksi synnytyskanavassa, ne voidaan kuitenkin sektion jälkeen imeä. En pitäisi tuollaista asiaa kovin massiivisena ja pelottavana riskinä.

Oletkohan kätilö oikealla alalla jos sinusta on hurjaa katsoa kun vauva tulee ulos sektiolla? Eikös tuolla alalla pitäisi pystyä seuraamaan leikkausta siinä missä tuskissaan kiljuvan naisen alapäästä puristuvan vauvankin esiintuloa?

Olen käynyt pelkokeskusteluissa ja huomannut, että mitään erityisen painavaa faktaa suunnitellun sektion riskeistä ei kenelläkään ole ollut minulle kerrottavana. Menen pelkosektioon, koska en ole päässyt yli synnytyspelostani eikä kukaan ole myöskään pystynyt perustelemaan riittämiin syytä, miksi enää ponnistelisin pelosta päästäkseni.
 
Kätilölle!
Täällä käsittääkseni saa vapaasti esittää oman mielipiteensä ilman että vedetään herneet nenään. Muistaakseni keskustelun aloittaja jo mainitsi tämän alussa..

Ja aion edelleen SUOSITELLA sektiota kaikille jotka tosissaan pelkäävät synnytystä.Niinkuin varmasti sinäkin tulet jatkossakin suosittelemaan alatiesynnytystä. Omalla kohdallani kaikki meni hyvin, joten en kai turhaa suosittelisi jos jokin olisi mennyt pieleen. Näin mulla. Riskejä on kaikissa syntymän muodoissa, mutta kukaan ei voi kumota toisen ihmisen pelkoja esittämällä tilastoja.

Ketkä haluavat alatie synnytyksen siitä vaan, mutta suodaan myös vaihtoehto niille joille tämä ei tulisi kuuloonkaan. Maailmassa on tarpeeksi traumatisoivia asioita. Jos sektiolla saa itsellen mielenrauhan pelkoihinsa niin sallittakoon se meille.

Sektion valinneena tiesin riskeistä, mutta teimme valintamme yhdessä mieheni kanssa!

( sain sairaalassa käsityksen että vauva laitetaan aina lämpökaappiin, koska pienokainen ei pääse heti äidin syliin niin kuin normaalissa synnytyksessä. Taisin sitten käsittää väärin. Näin sairaalassa ainakin sanottiin. Taisi taas olla väärä tilastollinen tieto jota meille viljellään) ;) Heh
 
mimosa
Onpas täällä hernenenuja! Heti kun joku ammatti-ihminen kirjoittaa jotain, on teilaus valmiina. Tosin niinhän se on aina vastakkaisen mielipiteen kanssa. Tuosta aiheesta vois väitellä varmaan loputtomiin eikä oikeaa vastausta löydettäisi. Itse olen kokenut 2 alatiesynnytystä ja yhden kiireellisen sektion. Mistään ei pahaa sanottavaa. Mut ihan oikeesti, vaikka täällä monia ketuttaa sairaalahenkilökunta ja tietää saaneensa huonoakin kohtelua niin kyllä niitten on jotain myös pakko tietää. Pelkopolilla käynti ja jutustelu on varmasti ihan tarpeellista et saa kuulla oikeeta tietoa.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.09.2006 klo 15:28 mimosa kirjoitti:
Onpas täällä hernenenuja! Heti kun joku ammatti-ihminen kirjoittaa jotain, on teilaus valmiina. Tosin niinhän se on aina vastakkaisen mielipiteen kanssa. Tuosta aiheesta vois väitellä varmaan loputtomiin eikä oikeaa vastausta löydettäisi. Itse olen kokenut 2 alatiesynnytystä ja yhden kiireellisen sektion. Mistään ei pahaa sanottavaa. Mut ihan oikeesti, vaikka täällä monia ketuttaa sairaalahenkilökunta ja tietää saaneensa huonoakin kohtelua niin kyllä niitten on jotain myös pakko tietää. Pelkopolilla käynti ja jutustelu on varmasti ihan tarpeellista et saa kuulla oikeeta tietoa.
Peesi.

Myöskään minusta kätilö ei mitenkään "vetässy herneitä nenään" vaan oli ihan asiallinen.

Ja vielä oma mielipide asiasta, molemmat kokeneena en voi suositella sektiota kenellekään muuta kuin viimeisenä vaihtoehtona. :)
 
Pakko sen verran sanoa tähän keskusteluun, että mun mielestäni olisi todellakin aiheellista puhua sektionkin riskeistä etukäteen. Itselleni tehtiin suunniteltu sektio perätilan vuoksi, ja mistään riskeistä ei ollut puhettakaan. Ei sinänsä kyllä olennaista koska sektio siitä olisi kuitenkin tullut, mutta olisin silti halunnut tietää mitä voi olla odotettavissa. Kävi niin että sektion jälkeen jäi joku suoni vuotamaan ja muodostui hematooma, minkä vuoksi piti tehdä uusi leikkaus ja kivut oli siinä vaiheessa ihan hirveät. Toipuminen kesti myös viikkotolkulla. Näin olisi varmasti käynyt joka tapauksessa, mutta henkisesti olisi ollut helpompaa jos olisin osannut valmistautua kipuihin ja hitaaseen toipumiseen, kun itse olin kuullut vain näitä "rutiinitoimenpide ja parissa päivässä jalkeilla" -juttuja. Vasta jälkikäteen sain selville että tuollainen mitä mulle tapahtui ei ole mitenkään kovin harvinaista, mutta mistäpä näitä voisi tietää ellei niistä kukaan kerro?
 
Minua ihmetyttää myös se, että faktaa riskeistä tuntuu olevan vaikea saada. Toki tiedän, että sektion riskit ovat moninkertaiset, mutta jostakin syystä missään ei kerrota alatiesynnytyksen riskeistä! Kai siinäkin joitakin riskejä on, vaikka ne olisivatkin pienempiä kuin sektiossa.

Mielestäni on myös tärkeää huomioida äidin subjektiiviset tuntemukset. Kätilöiden näkökulmasta voi ollakin, että 99% synnytyksistä sujuu hyvin, mutta epäilen, että äitien omat tuntemukset eivät vastaa tuota prosenttilukua! Miksi äidin oma kokemus ei paina juuri mitään?

Olen kirjoittanut tälle palstalle jo aikaisemminkin omasta tilanteestani. Minulla on lievä cp-vamma, joka tekee rentoutumisen ja kehon kontrolloimisen vaikeaksi. Siksi olen jo sopinut eml-sektiosta suoraan. Vaikka kävisi niinkin, että eml-sektiolääkäri ei ole vielä syöttänyt tietojani sairaalaan ja synnytys jostakin syystä käynnistyisi aikaisemmin, en aio suostua alatiesynnytykseen. syy on hyvin yksinkertainen: Välitän niin paljon tulevasta vauvastamme, että en halua "kokeilla" onnistuisiko alatiesynnytys. Koska jos se ei onnistuisi (mistä olen itse asiassa hyvinkin varma), KUKAAN lääkäri tai kätilö ei olisi henkilökohtaisesti vastuussa siitä, jos lapsi esimerkiksi vammautuisi. On helppoa sanoa ennen synnytystä, että "kokeillaan", mutta todellisten ongelmien ilmaantuessa vastuussa ei ole kukaan. Siksi aion ITSE olla vastuussa. Toki voi olla, että sektiossakin tapahtuu jotakin, mutta silloin en ainakaan voi syyttää muita kuin itseäni ja vammaani. Toisin sanoen: En usko, että kukaan voi täysin tietää toisen ihmisen kykyä esim. kontrolloida kehoaan. Jos itse tiedän jo nyt, miten vaikeaa se on, eikö ole vain vastuuntuntoista toimia havaintojensa pohjalta ja olla vaarantamatta lastaan?
 
dädää
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.09.2006 klo 18:00 Pihla kirjoitti:
Minua ihmetyttää myös se, että faktaa riskeistä tuntuu olevan vaikea saada. Toki tiedän, että sektion riskit ovat moninkertaiset, mutta jostakin syystä missään ei kerrota alatiesynnytyksen riskeistä! Kai siinäkin joitakin riskejä on, vaikka ne olisivatkin pienempiä kuin sektiossa.
Sepäse :whistle: Jos haluaa sektion, oli syy mikä hyvänsä, vakuutellaan alatien turvallisuutta ja pelotellaan sektion vaaroista. Ja huom. pelotellaan tai yritetään pelotella, mikä ei todellakaan ole sama kuin riskien kertominen asiallisesti.
Mutta jos joutuu sektioon, vakuutellaan kyllä silloin hyvin auliisti, miten turvallinen toimenpide sektio nykyään on (mitä se tietysti onkin)... :whistle:
Tuntuu jotenkin hullunkuriselta, että parhaillaan/pahimmillaan voi pelkopolilla olla lääkärillä peräkkäin potilaat, joista toiselle täytyy pelotella sektion vaaroista ja toiselle vakuuttaa sen turvallisuutta, noin niinku kärjistetysti. Toki jokainen tajuaa että jos on ahdas lantio tai lapsi on järkky iso jne, jne, alatie ei voi olla mitenkään se turvallisin, mutta jos on esim. perusterve nainen, joka vahvasti tietää sektion olevan se oikea ratkaisu, niin kyllä nykylääketieteellä se sektio on todellakin turvallinen, riskitönhän ei ole mikään elämässä.
 
toivoisin, että tämän otsikon alla keskutelisivat VAIN NE JOTKA HALUAVAT SECTION! käännytystä ja alatiesynnytysylistystä on saatu lukea riittävästi muualtakin. joten jospa kaikki voisivat olla niin sisälukutaitoisia, että toteuttaisivat tämän toiveen!

Hei, aion itse synnyttää alakautta, jos kaikki menee hyvin. Luen kuitenkin mielenkiinnolla näitäkin keskusteluja. Haluaisin vaan korostaa tuon alkuun kopioimani ALOITTAJAN TOIVEEN tälle keskustelulle (olkoonkin, että tämä pino on ikivanha). Jos tämä pino oli tarkoitettu sektion haluaville, niin ehkäpä kätilöt yms muut voisivat aloittaa toisen pinon. Tarviiko täällä tahalleen tuoda juuri tähän pinoon vastakkaista kantaa? Info voi olla tosiaankin paikallaan, mutta eiköhän sillekin löydy paikkansa. Täällä saa toki ilmaista mielipiteitään, mutta voisihan sitä kunnioittaa (ilman riitaa) pinon tarkoitusta ja toisten mielipiteitä JUURI TÄLLE PINOLLE.

Tosin tämä ketju ei ole minunkaan kirjoituksia varten, koska en halua (ainakaan toistaiseksi) sektiota ;)
 
pikkuviikinki
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.09.2006 klo 18:56 kätilölle kirjoitti:
"Sen pienen mahdollisuuden vuoksi että kaikki ei sujukaan täysin hyvin ei kannata heittää niin uskomatonta kokemusta hukkaan. Ja se, että kaikki ei aina mene hyvin on aivan luonnollista. Synnyttäminen ja syntyminen on ihmiselimistön suurimpia fyysisiä tapahtumia, MUTTA fakta on kuitenkin se että sektion riskit ovat noin 11-kertaiset alatiesynnytykseen verrattuna. Sektiossa sikiö ei pysty valmistautumaan syntymäänsä eikä suojaavia stressihormoneita synny. Infektiot ja hengitysvaikeudet ovat selvästi yleisempiä kuin alateitse syntyneillä. Tämän lisäksi vauvan ensimmäisen tunnin ERITTÄIN tärkeä ihokontakti äidin rinnan päällä jää myöhäisemmäksi."

Kätilö voi varmasti vastata ja tarkentaa muutamaan kysymykseen.
Ensinnäkin, onko jälleen kerran kyseessä tiedot ja tilastot alatisynnytyksistä verrattuna kaikkiin sektioihin, vai onko kyseessä kenties eritelty selvitys, jossa verrataan alatiesynnytyksiä vs. suunniteltuja sektioita. Riskithän ovat täysin eri luokkaa hätäsektion ja suunnitellun sektion välillä, ja yleensä jos kiireelliseen tai hätäsektioon mennään niin siinä vaiheessa jo sekä äiti että vauva ovat huonossa kunnossa eikä tila siis sektion jälkeenkään voi olla kovin hyvä, kuitenkin varmasti parempi kuin jos luonnollista alatiesynnytystä olisi jatkettu. Onko siis näissä riskeissä ja luvuissa mukana myös ne vaikutukset, jotka johtuvatkin vain epäonnistuneesta alatiesynnytyksestä?

Minkälainen arvo ja merkitys annetaan naisen ja vauvan elämän laadulle? Epäilen, että naisen osalta ei varmaan minkäänlaista, vaikka ties miten suuri osa naisista kärsii synnytyksen jälkeen ja pysyvästi virtsarakkoon ja peräsuoleen tulleista vammoista, jotka haittaavat elämää merkittävästi. Onko niitä asioita edes todella selvitetty (yllä oli jotain mainintaa asiasta, eikä siinä ollut mikään pieni otos mainittujen vammojen suhteen)?

Miten on synnytyksissä vauvalle tulleiden vammojen laatu otettu huomioon, siis onko suurempi merkitys sillä jos vauvalle ei erity stressihormoneja tai tule hyödyllisiä bakteereja äidin emättimestä, kuin sillä että vauva saa esimerkiksi pysyviä aivovaurioita tai hermovaurioita. Kuinka on huomioitu vauvojen alatiesynnytyksessä saamat haitalliset bakteeritulehdukset, jotka voivat todella vaikeuttaa esimerkiksi imetystä ja siten ollen todella tärkeää vasta-aineiden saantia äidinmaidon kautta? Onko todella tutkittu esimerkiksi imukuppisynnytysten seurauksia vauvojen aivoihin ja aivotoimintaan?

"En nyt todellakaan tarkoita, että alatiesynnytys olisi riskitön tai kivuton. Kaikki varmaan tajuavat ettei näin ole. Mutta niin se vain on, että vaikka elämmekin 2000-lukua, ei lapsen saaminen ole millään muilla keinoilla kuin adoptiolla kivutonta tai riskitöntä."

Pitää paikkansa, ja juuri sen vuoksi naista itseään täytyisikin aina kuunnella! Naisen täytyy saada tehdä itse päätös näin suuressa asiassa juuri niiden riskien takia, joista kukaan ei voi kuitenkaan loppupeleissä koskaan sanoa mitään, lähinnä vaan toivotaan parasta! Tapahtui sitten mitä tahansa, seuraukset on huomattavasti helpompi hyväksyä ja kestää jos synnytystapa on ollut oma valinta kuin silloin, jos nainen pakotetaan synnyttämään alateitse vastoin omaa tahtoa.

"Synnytyspelko on todellinen ja pitää ottaa vakavasti, mutta pelkoaan ei kannata ruokkia lukemalla kauhukertomuksia netistä vaan selvittää asiaa ammattilaisten kanssa. Täältä saatujen tietojen perusteella ei kenenkään pitäisi tehdä päätöstä vaatia sektiota. Eikä kenekään pitäisi myöskään suositella sektiota tietämättä sen todellisista riskeistä. Jokainen pelko ja tilanne pitää käydä yksilöllisesti läpi ammattihenkilöstön kanssa."

Onpa hienoa puhetta, mutta taidatpa tietää itsekin että vailla mitään käytännön elämän totuutta. Tai sitten ne monet naiset, jotka joutuvat netissä kauhistelemaan kokemuksiaan (ja varmasti vain pieni osa niistä huonommista kokemuksista) ovat kummallisesti menneet systeemin läpi ilman kunnon yksilöllistä tarkastelua ja riskien arviointia.

Ja se, miksi näistä asioista todella puhutaan netissä on juuri se, ettei niistä asioista (alatiesynnytyksen riskeistä) kerrota yhtään mitään neuvoloissa tai sairaaloissa.

Ja jos kätilö voisi vielä vastata tähän viimeiseen kysymykseen: miksi sektion riskeistä kertominen on hyväksyttävää, mutta alatiesynnytyksen riskeistä kertominen perätöntä kauhutarinoiden kertomista ja pelottelua?
kiitos kysyjälle tästä hienosta kirjoitelmasta. :flower:
toit todella hienosti ja kattavasti asiasi esille.
olen aivan samaa mieltä, että sairaalan henkilökunnan propaganda menee turhankin usein perille odottajaan ja varsinkin pelkopolilla kävijöille.
naiset saisivat enemmän luottaa vaistoihinsa ja kykyihinsä, me omistamme oman kroppamme ja tiedämme parhaiten ITSE mihin pystymme ja mihin emme, site ei missään nimessä tiedä paremmin lääkärit tai muu sairaalan henkilökunta.
:wave:
 

Moi!
Minulla takana kaksi synnytystä:
1. päätyi sektioon ( syy: äidin väsyminen ) ja 2. sektio päätös tehtiin ENNEN kuin ryhdyimme vauvaa edes varttumaan.
Se päätöslappu neuvolan seuranta kansion välissä saatoin huojentuneena mieheni kanssa ryhtyä/ jäädä / alkaa odottamaan meidän kuopusta.
Ensimmäinen synnytys oli kokemuksena sellainen, joka traumatisoi meidät , (mieheni ja minut ) kolmeksi ja puoleksi vuodeksi. Neuvolan tutulle tädille asiaa puimme ja saimme lähetteen "pelkokätilölle" ja lääkärille.
Sektio toteutui suunnitelmien mukaisesti ja Meidän perhe on täysilukuinen.
Sektio ei ole helppo synnytys tapa, mutta sen tulisi olla mahdollinen jos siihen tarve on!! :hug:
 
Hei!

Synnytin ensimmäisen ja viimeisen lapseni alakautta. Mitään suurempia odotuksia tai pelkoja synnytystä kohtaan minulla ei etukäteen ollut. Synnytys oli kuitenkin minusta aivan järkyttävä kokemus niin fyysisesti kuin henkisestikin. Fyysisesti en saanut mitään isompia vaurioita, mutta synnytyskipu oli aivan sietämätöntä. Kätilöistä minulle jäi myös erittäin huono kuva, sillä koin heidän kohtelevan minua erittäin töykeästi ja alentuvasti. En kokenut silloin, enkä ole jälkeenpäinkään kokenut mitään onnen tai ilon tunteita synnytyksestä. Synnytyksestä on jo muutama kuukausi aikaa, mutta edelleenkään en pysty asiasta kenenkään kanssa puhumaan. Näin jälkeen päin ajatellen, olin synnytyksen aikana shokissa ja nyt muistikuvat alkavat palautumaan. Jos saisin näillä tiedoilla valita tekisinkö lasta vai en, niin vastaus olisi, että en tekisi. Säilyttäisin mieluummin mielenterveyteni kuin uhraisin sen synnyttämällä alakautta. Lastani kyllä rakastan, mutta muuten olen henkisesti rauniona. Suosittelen kaikille jotka pelkäävät alatiesynnytystä vaatimaan sektiota. (vaikka en sektiosta mitään tiedäkään) Se on kuitenkin hallitumpaa ja varmasti kivuttomampaa kuin alakautta synnyttäminen.
 

Yhteistyössä