Onnea Siilura pojasta!! :heart: :heart: :flower: :hug: :heart:
Nimra aikooko mies kuinka kauan saksassa sit olla? Aiotteko muuttaa sit perässä?
Nimra aikooko mies kuinka kauan saksassa sit olla? Aiotteko muuttaa sit perässä?
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.

!!!
Mulla on tuo itkuisuus ehkä nyt vähän tullut taas mukaan.., mutta näitä olotiloja näyttää tulevan ja menevän ihan miten sattuu
Ajattelin, että mitä ihmettä.. ?!? Sit vasta tajusin, että hei..Sieltä tuli suppari 
Jotenkin pisti ihan vedet silmiin, kun kerrankin sain piiiitkiiiiin aikoihin hyviä uutisia (ellei miehen juttua lasketa mukaan)
Kerroin miehelleni, että tämä on tilanne niin.. voi elämä, meni makuuhuoneeseen, iski kaapin ovea ja huusi täysillä, että VITTU, se on KAIKKI MEILTÄ POIS!!!
Mulle tuli siis NIIN HUONO fiilis, sillä en voi ketään muuta syyttää kuin itseäni tästä... Ei mieheni pitäisi joutua moista kärsimään sen takia, että olen joskus idiootti-tilassa kirjoittanut nimeni alle.. prkl.. Mä luhistuin aivan täysin..
Mies on niin urhea... Otti mut itkuisena kainaloon, silitti massua ja sanoi: Täällä se meidä tulevaisuus on, ei oteta stressiä rahasta, kyllä me pärjätään.. suukko poskelle..
Miten sitä aina tuppaa unohtamaan miten ihania miehiä ja vaimoja meillä onkaan!! Mihin kaikkeen meidän puolisomme ovatkaan valmiita. Välillä sitä vaan unohtaa.. ja pitää ehkä liikaa itsestäänselvyytenä
Mä kyllä jotenkin niin sain tuosta taas paljon voimia ja haluan AINA tehdä miehelleni olon mukavaksi, VAIKKA joutuisin kiinaan asti maata kaivamaan - Kyllä se niin ihana ukko on, että ei toista maa päällä kanna..


Tosin ei tuo mieskään siitä kyllä lääkärille mitenkään kiitollisuutta antanut
Täytyy keksiä jotain muuta tuolle miehelle.. ehkä mä jotain keksin, kun tuolla on tuota suklaa-vartalomaalia.. 
ja huomasinpa tuossa kalenteria katsomalla, että mun loma alkaa tän viikon TORSTAINA
Niin se aika vaan menee.. ja menee..
Onkohan se tuo masukki sit "Osku" vai... ?
Kyllä se niin on, että sitä ommaa pittää aina parhaana ja rakkaimpana.. ja onhan se mukava, kun on oikeasti se tuki ja turva siinä vierellä.. joka osaa lohduttaa, auttaa, muistuttaa kaikesta siitä muusta hyvästä..kaiken pahan keskellä
Meillä tosiaan tuo miehen ammatti on se "tärkeämpi", joten siitä ei olla sen enempää ees keskusteltu, kun sanoin, että sen mukaan mennään
Meillä on sitten kummallakin tuo varaston raivaus edessä...
Eli hikeä...tuskallisia tilanteita. Mä pyysin ja odotan suosiolla tuota miestä mukaan, kun siellä on hänenkin tavaraa niin ei tule sit sitä, että mihin sä Suvi laitot sen ja sen..., vaikka se olis siinä jaloissa
Joo, eihän tuosta lainasta pitäis itseään "ruoskia", kun ei sitä saa tekemättömäksi, mutta kyllä se välillä vaan laittaa mielen apeaksi...ja alkaa ärsyttää.. Ei itseni tähden, mutta miehen juurikin, kun sillä ei ole mitään osaa eikä arpaa. Kyllä tässä ollaan oltu jo pienellä budjetilla kohta 10 kk (tuon lainan takia), että totuttu ollaan jo
Eikä onneksi olla rahan perään kummatkaan niin ei se sillai haittaa ja silloin kun olin siivoojana niin tuo palkka oli puolet siitä mitä nyt, että paremmin meillä menee nyt, vaikka on lainaakin 20 000 ?
joten ollaan kyllä aika "muuntautumiskykyisiä", vaikka eiköhän suurin osa ihmisistä ole..?
vaikka vauva potkikin niin mä vaan nukuin.. tai sit olin jo yliväsy..
mutta siinähän se menee sitten... Noh, se on kuitenkin ihanaa, että se jossain vaiheessa loppuu
Sanoivat pankista, että jos teen oman tilin vauvalle niin pankki antaa "kaste"rahaa 10 ? avatulle tilille ja vauva saikin jo oman säästöpossun 
Kovasti täytyy äiti niistä kiitellä, pesin tänään osan jo noista sideharsoista ja huomenna laitan loput pesuun niin on sitten valmiina
Enää ei sit "puutu" muuta kuin yksi ainoa asia ja se on seinälle hyllynkannake, että saan nuo "vaippatelineet" pinniksen viereen (vaippateline=kankainen kenkäteline Etolasta x 2) Loput vaatteet ym tarvikkeet on sitten makuuhuoneen kirjahyllyssä ja yhdessä liinavaatekaapissa, järjestyksessä 
Eli LA:han on 37 päivää!!!
Enpä ois tämän päivän koskaan tulevan omalle kohdalle..., mutta tottahan se on!
Nyt tuntuu, että tuota tavaraa ja ostorahaa tulis ovista ja ikkunoista...ja kaikki on(kin) yhtäkkiä "tarpeellista!, vaikka niillä ei heidän "vanhempi" aikanaan olis ollut tietoakaan
Isäntä jo huokasi äsken piiiitkääään ja tuumas, että tätäkö tämä sitten tulee olemaan... Mitähän siihen olisi voinut vastata muuta kuin, että sitä se varmaan on (ainakin) tämän esikon kohdalla 

