~ Keskenmenon jälkeen plussanneet ~ *talvella 2012-2013*

iitu toi ajatus vauvasta kasvattelemassa vehkeitään sai mut ja mieheni hymyilemään koko illaksi. Mies sanoi ettei haittaa, jos hänen lomansa hukkaan menee, kun kyse on noin tärkeästä asiasta. Kyllä mäkin olen monta krt miettinyt tuota monta krt ultraamista, mutta uskon ja luotan siihen ettei siitä mitään haittaa ole. Ihan normaaleja lapsia nuo edeltävätkin ovat vaikka esikoinenkin ultrattu n rv 6+3 (hematooma), rv 8 varmistus hematooman katoamisesta, np-ultra, rakenneultra, 4d-ultra ja rv 35 ylimääräinen ultra. Samoin taitavat mennä tässä raskaudessa ultrat paitsi hematooma tuli jo rv 5+0. Ultrien lisäksi vielä sydänäänien kuuntelu noin miljoona krt/lapsi.

(.) viime yönä supisteltiin, jee! Aika napakoita olivat ja ehdin jo melkein pakata hygieniatavarat kassiin, mutta ajattelin hetken vielä odottaa. Onneksi, koska laantuivat :-( No, jotain sentään synnytyksen lähestymistä viittaamaan sentään tapahtui pitkästä aikaa. Se on positiivista! Tänään muksut hoitoon ja shoppailemaan, ensi yönä olisikin ihan täydellinen hetki lähteä synnärille, kun lapset hoidossa, mutta eipä nämä asiat ikinä niin hyvin onnistu. Jännä kyllä ettei aikaisemmissa synnytyksessä ole ollut tälläisiä huijaussupistuksia mitä nyt on tullut 3 eri krt.

 

Malttamaton: Onhan se tärkeää kasvatella niitä vehkeitä Kyllä sitä sen takia odotteliskin muutaman ylimääräisen päivän. Ymmärrän kyllä, että olet siellä jo aika kärsimätön, kun sulle "luvattiin" ajoissa syntyminen.

Mä kyllä tykkään noista vanhan kansan uskomuksista. Kyllähän niissä varmaan joku totuuden perä on, kun ei ennen ollut mitään konstia millä selvittää esimerkiksi sukupuoli ennakkoon.

Miten sitä onkin ennen pärjätty, kun ei olla mitään tiedetty. Mun tuttavapiirissäni on 42v kaksostytöt, joiden äiti oli loppuraskaudesta väittänyt lääkärille, että hänen mielestään mahassa on tupla määrä jalkoja ja käsiä. Lääkäri oli ehdottomasti eri mieltä, yksi vauva on ja piste. Kun ensimmäisen jälkeen alkoi toinenkin syntyä, niin pakkohan se oli lääkärinkin uskoa, että kaksihan niitä
Nyt kaksosraskaudet nähdään jo ensimmäisessä ultrassa.

 

Malttamaton, Oletteko kokeilleet jo akupainantaa? Olen lukenut siitä hyviä kokemuksia synnytyksen käyntiin saamisessa.
Esim. Babyidea - Akupainanta synnytyksess

 

iitu testattu on akupainantakin. Olen itse kauneudenhoitoalalla, joten vaihtoehtoiset hoitomuodot tuttuja. Heinäkuussa parhaalle kaverille sain supistukset aikaan pisteitä käsittelemällä, mutta itselle ei mitään. Tai itseasiassa eilenhän mä päivällä painelin pitkästä aikaa ja yöllä sitten supisteli?! Esikoisesta kävin vyöhyketerapeutilla muutaman kerran ennen synnytystä ns paikkoja kypsyttelemässä, kuopuksesta en ehtinyt kun tuli niin ajoissa. Illalla aletaan tosi toimiin, kun nyt olisi niiiiin helppo lähteä synnärille vaikka ihan viime tipassa, kun ei tarvisi miettiä lastenhoitoa.

 

Mun napakoru on pinteessä

hirveesti väsyttää, ja rautaa koitan kovasti popsia... en vaan saa ottaa sitä aamulla kun on tuo thyroxin-lääkitys, niin täytyy ajottaa kokonaan toispuolelle päivää se rauta.

Täällä normipäivä. Isäntä on tosin kotona, silläki vapaapäivä

 

Hyvää jatkoa ja onnellista odotusta teille kaikille. Minulla todettiin tällä viikolla kolmas keskeytynyt keskenmeno. Tilanteen lohduttomuutta lisää se, että mies ei halua enää ryhtyä vauvantekopuuhiin, eli mieltä ei piristä edes toivo seuraavasta ja sitten mahdollisesti onnistuvasta raskaudesta.

Mielessäni mietin, miksi näin kävi? Onko syynä ikäni vai kilpirauhasen lievä vajaatoiminta, johon sain lääkkeet vasta päivää ennen kuin pikkuinen oli menehtynyt. Lääkärin mukaan munasoluni eivät voi olla ihan huonoja, koska olen koko ajan tullut raskaaksi helposti.

Kaavinta on tehty ja suru on suunnaton. Mieheltäkään en saa niin paljon tukea kuin haluaisin ja tarvitsisin.

Hyvää joulua ja odotusta kaikille :wave:

 

Omenankukka ei löydy sanoja:'(

 

Voi ei omenankukka Suuret osanotot täältä.

 

omenankukka olen niin pahoillani puolestanne, jaksamisia tilanteeseen!

 

Voi omenankukka olen kovin pahoillani! Jaksamista vaikeaan tilanteeseen :hug:

 

Omenankukka, pahoitteluni tätäkin kautta :'(

).( Kurkkukipu on vaivannut jo viikon ja nyt olen pari päivää yrittänyt yskiä keuhkot pihalle. Täytyy laittaa jalat oikee ristiin, kun tuntuu että yskin vauvankin ulos. Flunssa ei tuu, mutta kurkussa oleva kaktus ei halua poistua. Lääkkeitä en uskaltanut ottaa ensin ollenkaan, mutta eilen oli pakko etsiä apteekista jotain, mitä vois raskaanaki ottaa.
En kovin mielelläni mene lääkäriin, mutta kohta on varmaan pakko. Keuhkot rohisee siihen tahtiin.
Tästäkin palaa mieleen se ensimmäinen keskenmeno, kun mulla oli aivan järjetön yskä ja yskimisestä tuli masu kipeeksi. Silloin kävin neuvolassa kuunteluttamassa sydänäänet 14+6, kun olin huolesta sekaisin. Kkm todettiin 17+2 (tapahtunut 14-15viikolla). Siellä ei ollut lapsivettä ollenkaan ja lääkäri ihmetteli miten en ollut niiden menoja huomannut. Mulla oli koko yskimisen ajan ollut tunne että pissin housuihini kun yskin ja se olikin sitten kai ollut tihkuvaa lapsivettä.
Nyt en sitten uskalla yskiä, kun pelkään että menee taas lapsivedet. Vaiks ei kai ne pelkästä yskimisestä voi mennä. Mut kun on tälläinen hermoheikko, niin sitten vaan on :/

-iitu 12+6

 

Voi miten surullisia uutisia, *Omenankukka*! Ei löydy sanoja, mutta :hug: puhukoon puolestaan. Toivottavasti saatte miehesi kanssa yhdessä purettua asiaa ja ehkä hänen ehdottomuuskin uuden yrittämisen suhteen voi vielä lieventyä, kun aikaa kuluu. Haluatko, että laitan sinut etusivulle menetyksen uudelleen kohdanneisiin, vai jättäydytkö kokonaan pois listoilta?

iitu85 Nyt kyllä kipin kapin lääkäriin. Jos on keuhkoissa tai keuhkoputkessa jotain tulehdusta, niin parempi hoidattaa se ajoissa miedommilla lääkkeillä kuin antaa taudin äityä pahaksi! Ei kai se lapsivsi nyt yskimällä sieltä pois tihku, mutta ymmärrän kyllä fiiliksesi. Alkuraskaudessa sitä ei toivoisi pienintäkään kipeilyä, kun on muutenkin huolesta soikeana. Toivotaan, että paranet pian. Ja tsemppiä tiistain ultraan :heart:

 

iitu tsemppiä taudin kanssa! Mun nuha on vaihtunut yskään ja mulla taas yskiessä sellainen olo, että vauva valahtaa ulos. Näköjään ne pe yön supistukset ovat jotenkin työntäneet häntä alaspäin.

(.) ei halunnut vauva käyttää mahdollisuutta tulla ulos ilman että meidän tarvitsee miettiä vanhempien lapsien hoitokuviota eli lähdetään hakemaan neidit hoidosta. Kotona on ihan liian tylsää ilman heitä ja kauhea ikävä vaivaa jo.

 

Kiitos kaikille pahoitteluista. Minut voi poistaa listalta kokonaan.

Toivottavasti tällä kertaa kaavinnasta ei tule komplikaatioita. Sen verran häikkää oli, että jouduin jäämään sairaalaan yöksi. Olen sportannut viikonloppuna paljon kivojen kavereiden kanssa. On pakko tehdä jotain, mistä pitää paljon, ja urheilussa saa edes hetkeksi ajatuksen pois suuresta menetyksestä.

Toivon kaikkea hyvää teille.

*Omenankukka* ja taas tyhjä syli

 

Äh. Kunnon yskäkohtaus laukaisi sitten verivuodon. Onneksi oli side, sillä se ehti tulla täyteen ennenku pääsin soffalta veskiin saakka. Loput verestä lorisikin sitten pönttöön. Taas sellainen minuutin kestävä nopea holahdus ja nyt tuntu tyyntyneen.
Noinkohan kaveri on enää ees hengissä, kun mun kroppani on ruvennut tekemään temppuja

 

iitu85, pidän sinulle ja pikkuiselle peukkuja :heart:

 

Voi omenankukkaa!

Eikä iitullakaan helppoa ole. Sinä päivittelit rauhallisuuttani. Olen ennenkin kantanut lapsen syliin saakka sen tietoisuuden kanssa, kuinka katoavaa kaikki voi olla. Stressasin ja pelkäsin ja hermoilin. Se raskaus oli henkisesti ihan kamala. Raskas. Uuvuttava ja voimiaviepä. Tätä elämäni viimeistä raskautta en aio pilata stressaamisella, tai ainakaan ylettömällä sellaisella. Kävi miten kävi, mutta pyrin nauttimaan siitä, jotta minulle ei jäisi raskausajasta muistoa, että se on pelkkää stressiä ja ahdistusta. Eilen ensimmäisen kerran havahduin siihen, että ajattelin kantamaani pientä tunteella. Edelliseen lapseen en uskaltanut henkistä sidettä luoda ennen syntymää, esikoista rakastin plussasta saakka. Viime viikolla mies ensimmäisen kerran muisti aamuviestissään myös pienintä mönkiäistämme, toista kuukautta aiemmin kuin viimeksi.

Jos jotain tämä meidän lapsentekopolkumme on opettanut, niin sen, että me emme voi näistä asioista itse päättää. Se on otettava vastaan, mitä annetaan eikä kenellekään anneta enempää ristiä kannettavaksi kuin jaksamme kantaa. Kaipa me olemme raskauksien suhteen eräänlaisessa flow-tilassa. Ehkä hiukan tunteettomina, mutta pyrimme olemaan stressaamatta.

 

TILLUKAS, tiivistit hyvin tuossa lopussa minunkin fiilikset. Näin se on. Jossain vaiheessa tosiaan tajusi sen, että nämä on niitä asioita jotka ei ole meidän hallinnassa

 

Omenankukka, olen todella pahoillani puolestanne, en saata edes kuvitella tuntojanne. Voimia!!

 

iitu voi ei, vuodot on niin syvältä! Toivottavasti tämä ei jätä tuhruttelua peräänsä. Ei auta, kun ajatella että Klexane nyt edesauttaa vuoteluita. Onneksi sulla on huomenna se ultra niin näet tilanteen.

(.) tänään koko päivän tuntunut järkky paine mahassa ja muutamia kipeitä supistuksiakin tuli, mutta olo tuntuu taas parantuvan, valitettavasti :-(

 

).( Miten voi jännittää huominen näin paljon! Yritän olla iloinen, mutta toisaalta mietin, että loppuviikosta voi taas olla tyhjennysreissu edessä. Ja miten siitä selviää -> pääsenkö lähtemään perheen luo Jouluksi... Eiei ei. Ei saa ajatella noin pitkälle negatiivisesti, kun piti olla iloinen ja positiivinen ja jaja normaali.
Mun suurin pelkoni on lapsettomuus ja tuntuu, että tämä on se raskaus, mistä voin saada lapsen tai sitten en niitä koskaan saa. Ei kai se ihan yksioikoisesti noin mene. Toivottavasti.

Koittaiskos vaikka rauhoittua ja nukkua edes pari silmäystä tänä yönä.

-iitu 13+1 (?)

PS. malttamaton, Ilmeisesti vieläkään ei tullut lähtöä? Teidän heppu on varsinainen huijari!

 

iitu tsemppiä ja pidän peukkuja, että kaikki olisi ultrassa loistavasti! Ei tullut lähtöä ei, alkaa olla jo vähän naurettavaa tämä. Lääkäri siskolle soitin, että onko mun kropassa nyt joku vika, kun ne aina vaan laantuu, niin haukku mut pystyyn miten voin olla näin kärsimätön ja enkö yhtään ajattele vauvaa kuinka sen on parasta olla mahassa mahd pitkään ja nyt kun on mennyt näin pitkään, niin mun pitäisi tehdä KAIKKENI, että saan pidettyä sen sisällä vuodenvaihteen yli mikä on vauvalle kuulemma kaikista paras koulun ym kannalta. Eli jalat ristiin vaan ja odottamaan sitä iloa, että saan synnyttää jonkun 5kg muksun alateitse, joka jää kiinni hartioista ja saa erbin pareesin...

 

malttamaton Ovatko aiemmat lapsesi olleet isokokoisia? Itselläni esikoinen oli t 39+6 3520g ja toinen t 41+0 samat 3520g. Siskolla esikoinen p 41+4 4350g ja toinen p 38+1 5160g. En siis lähtisi vannomaan kummankaan "faktan" puolesta, että toinen on ekaa suurempi tai että pelkät viikot kertovat syntymäpainon. Aivan kuten kumosin jo sen, ettei muka esikoista pidemmillä viikoilla voi syntyä Niin, tuo siskon jälkimmäinen pikujätti syntyi täysin terveenä ja äiti selvisi ilman repeämiä, kun taas esikoisensa jälkeen repeämät olivat vaikeat.

 

tillukas esikoinen syntyi 40+0 oli 4050g, kuopus 39+0 3600g ja molemmat tyttöjä. Nyt siis tulossa poika, jonka sf-mitta 4cm isompi kuin tytöistä niin ehkä vähän alkaa jännittämään. No, huomenna neuvola mut kehtaisi enää siellä valittaa tai pyytää tsekkaukseen, kun tuntuu että joka krt valitan jostain...

 

Heippa kaikki Eilen käyty eka ultrassa ja siellä se pikkuinen sykkeineen näkyi, vastasi viikkoja 6+6 vaikka menkoista laskettuna olis 7+4 pitäny olla, mutta sanoi että ei nuin pieni ero päivissä haittaa kuulemma sitten pitäs olla huolissaan jos ois yli 7pvän ero. Kysyin lääkäriltä myös keskenmenosta että kuinka varmaa on että tämä ei mene kesken. Hän sanoi että 80% varmasti ei mene kesken että niin hyvältä näytti. Toivotaan nyt että kaikki menee loppuun asti hyvin. Saatiin myös ultra kuvakin pikkuisesta, tuossa se jääkaapin ovessa on ihailtavana Tänään sitten varailemaan neuvola aikaa

JeNski91 ja Toukka 7+5