~ Keskenmenon jälkeen plussanneet ~ *talvella 2012-2013*

Malttamaton, mulla toisesta lapsesta tuli 41+3 päivällä tollasta vaaleenpunertavaa vuotoa, yöllä sitten tuli lähtö sairaalaan:heart: 41+4 synty siis.

Raskausajan negafiilikset on tosi yksilöllisiä, ja helposti sitten loppuvaiheessa unohtuu se raskauden alkamisen vaikeus ja tavallaan valitetaan, mikä musta on ymmärrettävää. Toisaalta lapsettomuustaustaiset ovat jo niin kauan odottaneet sitä nyyttiään, että varmasti tuntuuu kohtuuttomalta jos menee yliajalle, tai on todella vaikea raskaus. Vaikka sen tajuaakin että lahjahan se on että vihdoin siihen odottamiseen asti päässyt, mutta raskaushormonit... ne tuplaa kaikki tunteet, niin hyvät kuin huonot ja helposti ehkä jopa alkaa kyseenalaistaa että oliko tää nyt sit hienoa...tätäkö mä halusin. Mut tosiaan, mun mielestä ihan tavallisia tunteita raskaanaoleville. Mutta jos ite tosiaan voi hyvin, niin kyllä muakin joskus henk. koht ärsyttää aina negatiiviset ihmiset (siis vaikkei liittyis raskauteen mut noin kaikissa muissakin asioissa) Vaikka esim. itellä vaikka mitä keskenmenoja yms ikäviä kokemuksia takana, niin kyllähän nuo liitoskivut tuntuu pahoilta silti. Yritän kyllä olla valittamatta mut on vaan sellasia päiviä... kyl te tiiätte...

Oli tosiaan Neuvola tänään ja sokrujenmittailumasiinan sain riemastuttamaan arkea.
harjoiteltiin käyttöä ja ruokavaliosta juteltiin.

(.)
neuvolainfoa tälle päivälle (29+4)
RR= 116/75 (laskenut huomattavasti)
SF= 32 (vatsa ulospäin kuulemma pieni, mutta vauvoja täynnä . SF kasvu esimerkillinen, eli todella tasaisesti kasvanut)
PAINO 650g/vko, mikä myös tosi hyvin.
TURVOTUS ++ sentin syvyiset kuopat jää kun painaa, ja yllätyin ettei painoa ollu enempää tullut. Mutta selkeästi huomattavaa turvotusta on nyt tullu.
HB 111 (lähtö 155 eli rautaa pitäs alkaa popsia.. olokin sen mukanen)

Vauvojen sykkeet 158 ja 141, heräsi epäillys liekövät sittenkin eri sukupuolta, sellanen olo mulla on alusta asti kyllä ollu.. saa nähdä.
tarjonta meinas jäädä epäselväksi, mutta A:n pää löytyi kuin löytyikin alhaalta, B on joko PT tai poikittain...?

Liikuntaa tarttis sokrujen takia myös lisätä, mut hitto, näillä liitoksilla?
No, täytyy hissukseen ottaa ja vaikka puuhailla kotihommia ja jos tuntuu pahalle niin sitä tarttee kuunnella kuiteski... No, eiköhän tää tästä, lämpiomät kaurapussit haaroihin ja menoks

T:Neiti+MasuKit 29+4

 

malttamaton Se vaaleanpunainen lima on sitä kuuluisaa limatulppaa Kohdunkaula erittää limaa kypsyessään (eli avautuessaan ja lyhetessään), eli kyllä sinä kohta saat nuuskutella vauvan tuoksua.

 

neiti hassu kun mulla oli esikoisesta sf-mitta synnyttämään lähtiessään 34cm eli melkein saman verran kun sulla nyt ja tytsy oli kuitenkin yli 4kg syntyessään.

tillukas limatulpan osaksi mä sitä kanssa epäilen, mutta aamun jälkeen ei ole tullut mitään. Noh, katsellaan

(.) alaselkä ihan tulessa, kuumavesipullo selän takana oleskelen. Mies eilen sitä hieroi, mutta nyt siihen ei edes saata koskea. Huomen aamulla tosiaan se neuvola minne täti viime viikolla oletti mun tulevan vauvan kanssa, not! Voi kun antais sen lähetteen äitipolille, niin pääsisi näkemään että vauvalla on kaikki hyvin..

 

(.) äitipolilla käyty mutta eipä tullut hullua hurskaamaksi. Neuvolassa kaikki ok, sf-mitta vihdoin pysähtynyt eli 37cm mikä on ehkä ihan hyvä, sykkeet ok mutta neuvolatäti ihmetteli sitten ääneen kun yleensä meidän vauva möyrii ja nyt ei. Aloin sitten itsekin ihmettelemään, joten laittoivat käyrille. Tuli tarvittavat liikkeet ja hyvät sykkeet. Teki maailman pikaisimman sisätutkimuksen ja totesi olevan sormelle auki ja kanavaa 2cm eli MITÄÄN edistystä ei ole tapahtunut, päinvastoin, ulkosuu mennyt enemmän kiinni?! Selitti että voi johtua tutkijasta, mutta ihan sama, tuli entistä pahempi olo. Ei ultrannut tai mitään, joten nyt vaan odotellaan. Ja pidän palstataukoa siihen asti, että jotain tapahtuu. Olo aivan vetämätön ja itkuinen :-(

 

nelliellille kiitokset synnytyskokemuksen jakamisesta. Hienoa, että toipuminen on lähtenyt käyntiin ja olette saaneet pikkuisen kotiin. Varmasti ollut hurjan raskasta kotiutua aluksi ilman nyyttiä :hug: Tulehan joskus kertomaan taas kuulumisianne!

Sannizkin alkaa olla jo hurjan pitkällä!

Scarleth puhui noista negatiivisten asioiden käsittelystä ja jakamisesta. Itsellä myös on sellainen olo, että paljon ei huvita turhista (= juuri mistään) valitella, sillä mieluummin otan vastaan melkein mitä tahansa kuin sen kolmannen keskenmenon. Mutta meitä on niin moneen lähtöön, että en lähde kenenkään toisen fiiliksiä lyttäämään. Itsellänihän ovat nämä molemmat onnistuneet raskaudet olleet melko helppoja fyysisesti, että siinäkin mielessä olen todella jäävi toisten vaivoja vähättelemään.

malttamattomalle iso :hug: ja voimia loppuun. Tiedän, että tässä vaiheessa kukaan ei voi sanoa juuri mitään, mikä lohduttaisi tai helpottaisi turhautumistasi. Miksi minun kroppani ei toimi? Miksi vauva ei voi jo syntyä? Miksi tämä huolehtiminen ei ikinä lopu? Muun muassa tuollaiset kysymykset pyörivät itselläni päässä viimeisinä päivinä ennen synnytystä. Onneksi pääsit kuitenkin näytille ja kaikki oli niiltä osin hyvin. Nyt vain toivotaan, että vauva tajuaisi viimeinkin tulla ulos aistimaan joulunodotuksen tunnelmaa!

kwaidan *poks* 27+0 *poks*

 

malttamaton, voi kääk:hug: Paljonkos sulla nyt viikkoja? Ite aina yliajalla synnyttäneenä tiedän kuinka inhaa aikaa se on!:hug: kaikki vaan väsyttää ja vituttaa vaikka miten on alusta asti siihen asennoitunut että tärkeintä on se vauvan vointi yms.
keskimmäine synty 41+4 ja olin tulla kyl hulluksi...:stick:
jaksuja! Pidän peukut ja varpaat pystyssä että pian tulisi lähtö teille ja saisit nyytin jo sylkkyyn:heart:

 

Sehän tässä tyhmintä ja nolointa onkin, että tänään on vasta rv 39+0. Esikoinen syntyi hedelmöityksen mukaan rv 40+0, ultran mukaan siirrettynä aikana 40+2. Kuopus syntyi hedelmöityksen mukaan 39+0 ja ultrassa siirretyn ajan mukaan 39+2. Nyt siis hedelmöityksen mukaan rv 38+6 ja ultran tuo 39+0. Ei siis olla edes edellisten ohi vielä, mutta kun koko ajan ovat jankanneet neuvolassa, että tulee ajoissa niin tunnen oloni ihan petetyksi vaikka tiedän, että on ihan älyttömän tyhmää. Kuitenkin 1 vko laskettuun on aika paljon vähemmän kuin tuo 39 vkoa takana+turhat yritykset ja epäonnistuneet raskaudet. Viime yön sain onneksi nukuttua ja tänään monen tunnin päiväunet, joten nyt olokin parempi ja aion nyt nauttia loppuajasta lepäämällä. Mies jää isyyslomalle huomisen jälkeen ja saa ottaa lapset vastuulleen loppuajaksi

 

Jaksamista malttamaton

 

Malttia malttamaton Sinulla on kuitenkin jo hyvinkin oireita synnytyksen suuntaan, tiedä vaikka olisit jo lähtenytkin. Meillä nuorempi oli tulossa jo rv 24+ eikä lääkärit uskoneet 30 viikkoon ollenkaan. Ja myöhemminkin olivat sitä mieltä, että laskettua en tule yksissä nahoissa näkemään. Mutta niin vaan pimuralla syntyi "vasta" 41+0. Raskaus kun oli hiukan pelottava, olin kuitenkin vain kiitollinen joka päivästä, jonka vauva viipyi vatsassa. Mieluummin odotin muutaman päivän kauemmin kuin olisin saanut lapsen luokseni 400-grammaisena, joka oli painoarvio 24+2.

Paljoa helpompaa raskautta en odota nytkään. Harjoitussupistuksia on jo ajoittain, ollut parisen viikkoa, viimeksi alkoivat vasta 16+. Ja ihan vain tiheät harjoitussupistukset kuopuksenkin aikaan saivat kohdunkaulan kypsymään ennenaikojaan. Esikoisen aikaankin jäin sairaslomalla liiallisen supistelun vuoksi, mutta ensisynnyttäjänä kohdunkaula pysyi kiinni. Koitan siis ottaa rauhallisesti, etten provosoi supistuksia tulemaan ja siten koitan estää kohdunkaulaa taas reagoimasta. Viimeksi olin töissä, jolloin sairasloma ei ollut ongelma (esikoinen oli valmiiksi hoidossa), mutta nyt tytöt ovat kotihoidossa, joten sairasloma pakkolepoineen olisi todella hankala.

 

EVO:lle onnea plussasta ja nellielli:lle tyttärestä :heart:

Neuvola oli tänään. Pelotti niin paljon onko kaikki hyvin, että ihan itkeskelin siellä aluksi, mutta sieltä ne vaan taasen molempien vaavien sydämentykytykset kuuluivat. *helpotuksen huokaus* Oikeanpuoleisen hyvinkin selvästi ja lukemiakin sai, jtn 170 eli normaalia kuulosti olevan. Vasemman puolen vauveli piiloutui jonnekin istukan tai ison suonen taakse niin, ettei lukemia ehtinyt nähdä, mutta äänet kuitenkin pariin otteeseen.

Ehkä jopa liiallisen panikointini takia suosittelivat mulle keskustelutuokioita jonkun perheterapeutin tai vastaavan kanssa, siitä soitetaan mulle huomenna. Tämä ylläridiabetes kai se suurimman huolen tekee, että onko alkuraskauden korkeat sokerit vahingoittaneet sikiöiden kehitystä. Pitäisi vaan osata olla levollisin mielin. :/ Seulat mihin yhdistyy verikoe tosiaan ei onnistu monikkoraskaudessa, turvotusta voidaan kattoa ja rakenteita mitä näkyy. Ensi tiistaina 18.12 on semmoinen ultra, jänskättää kovasti.

niin ja 12+0 poks tänään

 

tillukas ei ole lähtö tullut vielä, mutta limaa on tänään vähän taas tullut eli kai se lähtö seuraavan 3 vkon sisään tulee. Jännä vaan, kun en ole ikinä kuullut että kenelläkään uudelleen synnyttäjällä olisi myöhemmät raskaudet menneet pidemmälle kuin edeltävät, mutta katsellaan ja odotellaan

(.) tänään ollut hyperaktiivinen päivä. Olen siivonnut, leiponut, hoitanut kaverinkin lapsia, pessyt uunin ja yhden maton. Silti vähän vielä houkuttaa mennä siivoo oma vaatekaappi, lapsien järjestelin jo. Mut omaa ei kannata, koska kohta saan siirtää odotusajan vaatteet pois. Jee!

 

).( Tänään olisi ollut sen mun kolmannen raskauden LA, joten fiilikset on olleet jokseenkin alakuloiset. Mielessähän se on pyörinyt jo pari viikkoa, mutta tänään kyllä iski vähän sellainen *ei tästä tuu koskaan mitään*-olo. Phuuh. Nyt kun tämäkin raskaus on oireeton, niin pelkään ensi tiistain nt-ultraan sitä pahinta. Voihan masennus.

-iitu 12+3

 

Heippa! Tulen tuolta elokuisten puolelta kyselemään, kun en siellä viitsi asiaa vatvoa. Kun olette kokeneet keskenmenon, niin oletteko aavistaneet asian jo aikaisemmin? Nyt 5+5 menossa ja pari päivää on ollut luovuttaja olo. Olen jo miettinyt miten keskenmenosta selviän, miksi niin tapahtui, koskahan pystyisin raskautumaan uudelleen... Alusta asti todella kovia keskenmenopelkoja, oireita ei ole juurikaan ollut. Ei ole mitään vuotoja, kipuja jne. Siis järjellistä syytä ei ole, vain se tunne. Kolmas lapsi kyseessä. Varhaisultraan olen menossa ensiviikon perjantaina, silloin toivottavsti jotain selviää.

Tikkusukka

 

iitu voi sua, tosi paha mieli sun puolesta! Toivon parasta ensi viikon ultraan.

 

malttamaton Minulla esikoinen syntyi 39+6, toinen 41+0. Eli kyllä uudelleensynnyttäjällä voi mennä pidemmälle kuin edellinen

iitu Pyrstö pystyyn vaan! Ja oireettomuus on ihan normaalia näille viikoille. Lähinnä kohdun kasvusta seuraan, että kaikki on hyvin. Noin kerran viikossa kokeilen, mihin saakka kohtu nousee (selinmakuulla, polvet koukussa tunnustellen vatsaa): viimeisen viikon aikana kohtu oli tullut lähes kaksi sormenleveyttä lähemmäs napaa. Kohdun kasvun arvioiminen auttaa oloa kummasti, kunnes liikkeet tuntee selvästi. Vaikka eihän sitä voi koko aikaa tehdä, silloin jää kasvu huomaamatta.

13+0

 

iitulle85 lämmin :hug: Vaikeita päiviä nuo edellisten raskauksien lasketut ajat. Itselläni on joulukuun lopussa. Onneksi nyt kuitenkin uusi asukas on siellä mahassa kasvamassa ja toivottavasti saatte tiistaina mitä parhaimpia uutisia :heart: Tuo oireettomuus ei kyllä oikeasti kerro mitään, mutta ymmärrän kyllä, että sitä kuvittelee silloin kaiken olevan jotenkin huonosti. Itsellä ihan samanlainen pelko p***eessä ollut joka kerta ja olen oikein odottanut oksentamista tms. pahoinvointia, usein turhaan. Tässä raskaudessa yökkäsin kerran ja loistin kuin naantalin aurinko koko loppupäivän

Pikkusukalle Itse en usko noihin tunteisiin, olen jokaisessa raskaudessani ollut alusta asti skeptinen ja "varma", että kesken menee. Minulla siis yksi lapsi, toinen tulossa ja kaksi keskenmenoa. Raskauksissa ei ole juurikaan ollut eroja fyysisesti, kaikki ovat olleet melko vähäoireisia, joka on tietysti lisännyt panikoinnin määrää. Ensimmäinen km oli spontaani rv 7+, toinen huomattiin vasta np-ultrassa, mutta kasvu oli pysähtynyt taas rv 7+ tienoille. Juuri tuosta oireettomuudesta olen epäillyt keskenmenoja, mutta todistettavasti ainakin omalla kohdallani kaksi kertaa hyvin vähäoireisillakin raskauksilla on toivoa jatkua! Tsemppiä sinulle ja onneksi pääset pian ultraan tarkistamaan tilanteen :heart:

malttamattomalle loppurutistus!

kwaidan ja Puh 27+2

 

Kiitos kwaidan :heart: Koko ajan haluaisi uskoa, että kaikki on hyvin ja olisi ihana suunnitella tulevaa, mutta valitettavasti mieli tekee tepposet Täytyy yrittää elää päivä kerrallaan.... Vaikka välillä tekeekin henkisesti niin pahaa että sattuu :'(

 

pikkusukka samaa mieltä mäkin olen. Niissä raskauksissa missä olen ollut nyt varma, että nyt onnistuu esim mikä meni kesken 9/2011, olin varma että onnistuu koska olin juuri menettänyt molemmat vanhempani ja ajattelin ettei niin plajon murhetta meille suoda kerralla, niin km todettiin rv 10 ihan yllärinä. Sitten tässä mulla on koko ajan sellainen olo ettei meille vauvaa suoda niin aika viimeisiä päiviä viedään. Tsemppiä raskauteen ja onnea!

tillukas ei tuo ollut se mitä halusin kuulla ;-) Kyllä mun mielestä olisi oikeus ja kohtuus, että herra olisi tullut aiemmin kuin siskonsa, kun tämä raskaus on muutenkin ollut niin tuskainen verrattuna aikaisempiin!

(.) Tässä mun pallopötsi tältä aamulta:





Nyt lähdetään tytsyjen kanssa ulkoilemaan ja huomenna he lähtevätkin loppuviikonlopuksi hoitoon ja miehen kanssa mennään kaksistaan hoitamaan jouluostokset rauhassa, syömään, leffaan, rentoutumaan ja nauttimaan kahdestaan ennen kuin kaikki taas muuttuu ja vauva syntyy Nyt myös tajusin mitä tämä vauva odottaa, huomenna klo 8 aukeaa Lohjalle kokonaan uusi synnytys ja lapsivuodeosasto eli tästä poitsusta on tulossa snobi ja odottaa hienoja tiloja mihin saapua ;-)

 

Mulla on ollut vähän palstailutaukoa, tietoisestikin olen koittanut "jäädyttää" aivot hetkeksi. Toisinaan onnistuen paremmin, toisinaan huonommin.

Tervetuloa
kodehu, JeNski91 ja EVO.

nelliellille kiitos tarinasta.

Pikkusukka mä en ainakaan aavistanut km mitenkään. Vähän ihmettelin, kun ei ole raskausoireita, mutta neuvolan mukaan kaikki on hyvin jos ei ole kipuja tai vuotoa. Tuloksena kuitenkin kkm 6+3. Nt-ultrassa vasta huomattiin. Hyvähän on tällaiseenkin varautua, itse en edes ollut tajunnut että noinkin voi käydä (tyhmä minä), joten pudotus oli melkoinen. Suurimmalla osalla kaikki on kuitenkin hyvin omista oloista tai olemattomuudesta huolimatta. Hyvä, että sulle on ultra varattuna, niin saat tiedon jo aikaisessa vaiheessa.

malttamaton tsemppiä loppumetreille!

).( Eilen käytiin varhaisultrassa. Siellähän oli sellainen pieni n. 2cm möykky ja sydämen sykkeet nähtiin ja kuultiin. :heart: Hyvin oli kohdun takaseinään kiinnittynyt ja muutenkin kaikki mitä tässä vaiheessa voi nähdä, niin näytti olevan hyvin. Vähän ihmettelin, kun katsottiin mahan päältä. Olin luullut, että varhaisultra tehdään alakautta. Vähän jäi harmittamaan, kun mun mielestä siitä ei oikein nähnyt yhtään mitään. Lääkärikin myönsi, että alakautta olisi ollut n. 10 kertaa paremmat näkymät, mutta kuulemma riittää, kun näkee sydämen sykkeen. Ihan kiva niinkin, mutta jäi jotenkin kuitenkin harmittamaan. Kun eihän mulle edes selvinnyt kummassa päässä oli pää. Höh. Noh, ainakin selvis se mitä pitikin, että jotain elävää siellä on. Tammikuussa pääsee sitten jo nt-ultraan, että ehkä siitä näkee jo enemmän. 90e oli aika kallis summa, luulin jotenkin, että 9:llä viikolla olisi nyt sentään pään erottanut. Mutta ei sitten.
LA päivittyi neljä päivää myöhemmäksi, mutta odotellaan toi nt-ultra ja katsotaan mitä mieltä se lääkäri on.

Kivaa joulunodotusta kaikille!

 

No taas olen onnistunut vetelehtimään ja tyytymään pelkkään lueskeluun! Mielessäni olen tosi aktiivinen palstailija mutta se ei tunnu päätyvän näppäimistölle asti :kieh: No, josko tästä vähän reipastun kun voimat alkaa palailla!

malttamattomalle tsemppiä lopurutistukseen! Ota ilo irti viikonlopusta, se voi olla viimeinen vastaava pitkään aikaan Ja ehkä jouluostoksetkin on helpompi tehdä niin päin että käärö köllii vielä masussa.. Niin sievä masu sulla :heart: Itselläni oli tytöstä valtavan leveä möhkäle, salaa haaveilin tuollaisesta sievästä pystymasusta.. Katotaan mitä tällä kertaa tulee, jos sinne asti päästään. Mulla on jotenkin ihan poikaolo, ja niinhän sitä sanotaan että poikamahat olisi juurikin niitä pystympiä.. No, nää on näitä :kieh:

Tanita hyvä että neuvolakuulumiset oli hyviä, ja hienoa jos pääset johonkin juttelemaan! Tekisi varmaan hyvää kelle tahansa odottajalle, mutta erityisesti keskenmenoja kokeneille, ongelmat ja pelot voi saavuttaa kohtuuttomia mittasuhteita omassa pääkopassa.

iitulle :hug: Kumpa aika menisi nopeasti ja pääsisit toteamaan että kaikki on niinkuin pitääkin. Itsellä on myös iskenyt sellaisia "kausia", välillä onnistun uskottelemaan itselleni että kaikki menee vielä hienosti, mutta sitten taas fiilikset laskee, ajatukset pyörii tyyliin "typerys mitä oikein menit kuvittelemaan"..
Puuh, ei tässä auta kun toivoa ja yrittää ajatella että joka päivä on pieni voitto.

Pikkusukka itselläni ei ole nuo tuntemukset pitäneet yhtään paikkansa, olin keskenmenneestä raskaudesta paljon voitonvarmempi kuin tästä, joka nyt on edennyt kuitenkin jo näinkin pitkälle.. Kyllähän ihmiset hautoo abortteja ennen kuin aikovat pitää lapsen, eivät ole ehkä tietoisia raskaudesta ollenkaan ja silti kaikki menee hyvin ja loppuun saakka. Jaksamista ja tsemppiä ultraan

).( Kävin ke neuvolassa, kaikki vauvalla ihan ok Kohdun kasvu normaalia (vaikka minusta tuo massu näyttää niin olemattomalta, esikoisestakin oli isompi! Tästähän voi kehitellä kunnon hepulit ) Sykkeet 150 eli hyvät, oma verenpaine edelleen matala joka on inhottavaa mutta parempi niin päin. Hb oli laskenut 136sta 114een, eli alan ottaa rautaa, josko tuo väsymyskin hellittäisi sillä. Paino oli laskenut kilon verran lähtöpainosta, mutta pehoinvointi lienee tähän syynä. Nyt voin sitten hyvällä omallatunnolla mässyttää mitä mieli tekee

mumina 16+1

 

mumina kiitos mullahan on kaksi aikaisempaa lasta tyttöä ja ihan samanmallinen maha ollut niistä eli kropan mallista taitaa olla kiinni. Mut se on jännä kun sivusta tosi pystyn mallinen mutta edestä tuollainen koripallon syöneen näköinen.

 

Kiitos teille kaikille :heart: Tänäänkin olen puskenut valtavia lumimääriä pihalla hikihatussa ja juossut jouluostoksilla, eikä tunnu missään muualla kuin rinnoissa. Eikä niissäkään tunnu, vaan nännipihat ovat valtavat :O Viikon kun tässä kärvistelee, niin jos olisi viisaampi.

Aivan ihana masu sinulla malttamaton!! Toivottavasti pääset pian jakautumaan

 

pikkusukka mä olin koirien kanssa lenkillä lapsia pulkassa vetäen, päälle koko pihan lumityöt, lapioin koirille koko talon ympäri pissareitin ja lapioin lapsille pulkkamäen pihaan ja eikä silti tunnu missään

 

malttamaton saitkit minut pitkästä aikaa hymyilemään asialle Kun kuuntelee alkuraskaudessa olioita, niin jokaisella tuntuu olevan enemmän ja vähemmän kaikenlaisia tuntemuksia ja musta tuntuu ihan normaalilta : / Paitsi pääkoppa

 

:heart: Kiitos kaikille tsemppaamisesta! Tänään on jotenkin ollut jo helpompi päivä. Vähän yököttikin aamulla, niin johtuisko siitä

Tillukas: Mä olen ihan kateellinen, miten sä voit olla noin rauhallinen. Voi kun itsekin osais Mä tökin omaa mahaani monta kertaa päivässä ja ihmettelen, että kasvaako se kohtu vai ei. Mun on kyllä pakko hommata se doppleri, että pysyn seuraavat viikot edes lähis järjissäni. Ei tuu muuten mitään. Edelleen mä likistelen tissini kipeeksi ja yritän jättää syömättä että tulis huono-olo -> ehkä edelleen raskaana kun etoo. Mieheltä kysyn monta kertaa päivässä "Kokeile ny mahaa, onko kasvanu? Luuleks et on hengis vielä?".

Malttamaton Oi voi mikä ihana maha! Vanhakansa sanoo yli ajalle menneistä, että se kasvattelee pippeliä. Eli vaikka nykyisin on sukupuoli usein jo tiedossa, niin olisko tässä sen verran perää, että pojat menee pidemmälle?

).( Edelleen tuhruaa, mutta isoilta vuodoilta on tämä viikko vältytty (kopkop puuta). Mun päätäni vaivaa edelleen kaikki tulehdus jne asiat. Noh, kun mitään tulehdusoireita ei kuitenkaan ole, niin ehkä voin odottaa tiistain nt-ultraa. Jännittää jo nyt aivan mahdottomasti.. Vaikka se onkin..öööh, viides tai kuudes ultra tässä raskaudessa
Eikä se viime perjantain ultrakaan silti muuta kertonut, kuin että silloin oli vielä elossa.
Mitä mieltä olette muuten tuosta useasti ultraamisesta? Onko siitä vaaraa? Olen tähän asti ajatellut, että ei ole, mutta nyt kun olen ravannut siellä aika tavalla... Yhtään kertaa ei silti oltais voitu välttääkään, kun aina oli joku ongelma tai kontrolli.

-iitu 12+4