Heips kaikki,
Nullpoints Joo, ei niistä miehistä tiedä aina, että minkälaisen sitä milloinkin saa, mutta eipä sitä koskaan tiedä meistä naisistakaan
Onneksi kuitenkin ihmisillä on oikeus lähteä, korjata, miettiä mitä ja miten haluaa elää ja olla =)
Kiitokset
Luminia, Elina Maria ja Danjuska kun olette ottaneet "osaa" näihin meikäläisen elämän tapahtumiin... Niistä kun ei koskaan voi tietää mitä se elämä tuo vaikka huomenna eteen.. Niin, elämä kun ei mene varmaan yhtenäkään päivänä tasan niin kuin sen aamulla tai illalla suunnitteleen menevän
Tuosta vasemmalla puolella olevasta kivusta mistä
Kärppänä Heinälatoon kyselin niin minullahan epäiltiin alussa jopa kohdunulkoista raskautta, kun vuosin ja kova kipu oli vasemmalla :'( yöllä ei kyennyt yhtään mihinkään muuhun kuin olla kipunsa kanssa... ja seksin harrastaminen jäi TOTAALISESTI, sillä tuo kipu oli AIVAN JÄRKYTTÄVÄ sen jälkeen.. Sitten se asettui tuossa jossain viikkojen 20 vaiheessa ja helpotti. Minut tosiaan ultrattiin kivun takia toisenkin kerran (samalla suljettiin kohdunulkoinen pois) ja siellä löytyi n 3 cm "iso" kysta munasarjassa josta ultraaja sanoi, että voi olla myös raskautta ylläpitävä rakkula ja OLI ERITTÄIN KIVULIAS kun TÖKKIVÄT siihen ultralla
Olikohan tästä apua ?? :|
Onnea
Luminia Hyvistä ultrakuulumisista !!! Ei muuta kuin onnea ihan sylin täydeltä ja mukavaa raskauden jatkoa
Toivotaan
Danjuska että kipu häviää ja piakkoin loppuu :hug: Ei muuta kuin lepoa vain ja saikkua jos tarvii, toivotaan tosiaan että pian asettuu.
Onnea vielä
MyAngels kääntöyritykseen. Serkulleni tehtiin se vuosia sitten ja hänelle onneksi siitä oli apua eli lapsi pysyi sitten "oikein päin" loppuun asti, tosin eihän tuossakaan asiassa voi koskaan kai täysin 100 % varma olla, mutta toivottelen Onnea :wave:
Olen kyllä joskus kuullut muiltakin noita juttuja, että noita kaikenlaisia tätejä tuolla sairaaloissa on.... Yleensä ottavat juuri kamalan "noiveasti" pienillä viikoilla olevat vastaan, jos ei liikettä kuulu....mutta minua tosin "uskoivat" kun sanoin, että ollaan tunnettu jo kauan ja mieskin niin pitivät järkevänä ratkaisuna tulla tarkistukselle... Harmittaa vain kaikkien puolesta ketkä joutuu tuollaisen kohtelun kokemaan - Mitä se heitä haittaa, jos se työhön kuuluu ?
Joo,
Miracle puhui vielä tuosta pettämisestä... Siis, asianahan se ON ERITTÄIN VAIKEA, mutta täytyy myöntää, että olen varmasti tämän maan anteeksiantavaisin ihminen...
(Ei vaines), mutta olen tosiaan sen verran elämässä kokenut ja itsekin joskus asioita tehnyt väärin niin tavallaan otan asiat aina myös siltä kannalta, että miten se elämä/asiat on sillä toisella ja miten niihin on itse "vaikuttanut"...tosin eihän pettämistä tavallaan mikään tilanne tai toisen teko "oikeuta".
Asia oli minulle hankala sillä olen ERITTÄIN herkkä ihminen ja minulla on tapana muutenkin ottaa kaikista asioista, vaikka ne olis kenen tahansa tekemiä..missä ikinä niin itselleni otan aina toisten "kärsimykset" ja koen tavallaan itse olevani se asian tekijä, vaikka en olis ikinä kuullut tai nähnyt :kieh:
Tosiaan, mä kärsin (ja tietenkin miehenikin) tuosta pettämisestä todella kauan ja eihän se luottamus varmasti koskaan ole täysin aikaisempaa 110 %, MUTTA on se kuitenkin likimain se 100 %
Tiedän, että asiaan vaikuttaa kuitenkin myös se, että mitä olen itse ollut ja myönnän sen aivan rehellisesti, että pettäminen tapahtui osittain sen takia, että pimitin tietoa omasta terveydestä mieheltäni (eli en kertonut esim omasta tutkimuksesta), että minulla epäiltiin aivokasvainta... :'( vaan sulkeuduin ja tulin liian kylmäksi ja eristäytyneeksi...en vain saanut voimia kertoa hänelle.. :/ Se oli minulle ERITTÄIN raskas kokemus, pimittää tietoa kun EN halunnut häntä satuttaa kertomalla, että kaikki ei ehkä olekaan kunnossa.. Onneksi se ei kuitenkaan ollut mitään vakavaa
Kaikki yhteinen läheisyys, seksi, luottamus, suhtautuminen uusiin (toisen) ystäviin piti aloittaa uudelleen. Siinä meni aikaa ja vaivaa, mutta KAIKKI SE KANNATTI TEHDÄ
Alussahan se oli juuri sellaista, että koskettaminen sai mut yökkäämään ja näin miestäni katsellessa sen naisen kasvot... tunsin itse olevani "se " nainen....ja silloin tuli taas tuo likaisuusja viha mieleen.., otin tavallaan harteilleni sen, että minä kannan heidän tekonsa, jotta miehellä on hyvä olla ja väärä tapahan se on.
Sitten se vaan mentiin päivä ja hetki kerrallaan - Kosketukset, puheet, tutustuminen aloitettiin tavallaan alusta...eli ikäänkuin emme olisi koskaan tavanneetkaan ja mieheni kertoi, että mistä hän pitää, mikä tuntuu hyvälle... ja selvitti MONESTI, että EI KAIPAA MITÄÄN LISÄÄ keneltäkään muulta eli VAIN MINÄ RIITÄN HÄNELLE :heart: Voisihan tuosta, vaikka kirjan kirjoittaa ja siltikin jäisi puolet kertomatta
Siitä huolimatta, että omassa elämässä tuntuu tuo pas**** laukkaavan kohta postiluukustakin asuntoon niin olen vaan ONNELLINEN ja ELÄMÄNMYÖNTEINEN sillä ei se elämä ANNA ellei se OTA
ja sillä periaatteella sitä on menty päivittäin ja mä vaan olen AINA ollut ja tulen varmasti AINA olemaan sellainen, että huolehdin toisista ja lakaisen kaiken sen pahan maton alle ja olen edelleen se vanha kaveri johon voi AINA luottaa, vaikka taivas repeää
Kuinka monesti olenkaan ne omat viimeiset rahani antenut "ruokaa" ostavalle ystävälle ja itse istunut kotona villasukat jalassa, lukien kirjaa ...ja samalla tietäen, että siellä kylällä sitä kännissä mennää ja miestä etsitään
EN ole kyllä koskaan katunut, vaikka en tiedä onko niistäkään "auttamisista" ollut sitä "apua", mutta eipä heidän tekemiset ja halut minun asia ole, tosin ei niitä minun olisi kuulunut edes maksaa
mut mä vaan olen tällainen... Kaikkien Kaveri
vaikka tulis aina se ka**** omaan niskaan..
Mulla se vaan tuo kirjoitussuoni näkyy sykkivän
Mut mä nautin siitä, että pystyn puhumaan elämästä avoimesti, ehkä se on osasyy siihen, että pärjään elämässä päivät, vaikka ei tapahtuisi pitkiin aikoihin mitään positiivista. Jokin siihen on opettanut, että "koskaan ei pidä unohtaa sitä, että tee toisille se mitä tahtoisit itsellesi tehtävän"
Anna tästä kyllä pisteet vanhemmilleni, että ovat opettaneet elämään pienien ilojen keskellä ja muistellen niitä hyviä aikoja ja hetkiä, eikä mässäilemään säälissä tai muistelemalla vain kaikkea sitä pahaa. Ei ihminen kasva pahassa, vaan hyvässä ja valitettavasti ilman pahaa emme tietäisi elävämme..Näin olen itse asiaa joskus pohtinut, tiedä sitten olenko "oikeassa", mutta olen ainakin onnellinen!!!
Vielä tuosta onnellisuudesta, ai että "vielä"...
Joo, mut kuitenkin.. Jokaisena aamuna herään oman rakkaimpani vierellä, ihmisen josta en itse luopuisi (tappelutta)...katson hänen kasvojaan ja tiedän uppoavani siihen hellään, rakkauteen uudelleen jokainen kerta, jokainen kerta kun hän koskee tunnen olevani hänelle tärkeä, vaimo, kaunis, rakas, tuleva äiti... Iloitsen kaikesta mitä hän tekee yksin yhdessä...tiskaus, siivousapu, myrskybongaus-retket, telttaretket...kuvausreissut..vain se, että hän on vierellä pitää minut onnellisena vain ollessaan elämässäni mukana. Kuinka voisin olla epäonnellinen ?!? Vaikka hän on väärin tehnyt niin kukaan ei ole täydellinen eikä kenenkään pidä olla...vaan pitää uskaltaa antaa elämän viedä ja tuoda...ottaa kaikki se kaunis ja hyvä vastaan mitä saa, sillä niillä mennään ne huonot ajat yhdessä yli =)
Kaunista viikon kulua kaikille :hug:
Nimra + yhteinen Rakas 28+3 (ultra 28+6)
