*** Keskenmenon jälkeen plussanneet syyskuussa***

Heippa ja kiitos alapäävastauksista. B)

Noista kivuista: mähän kävin viime viikolla jo yhdet alapiäkivut tarkistuttamassa, kun pisti liikaa huolettamaan. Mutta ihan normaaleiksi kasvukivuiksi paljastuivat ja sittemmin ne on oikeestaan poistuneet ja taas uusia tuntemuksia tullut tilalle. ...eiköhän ne nämäkin taas ole jotain kasvukipuja. Ja itse asiassa tuo vasemmanpuolinen kipu on jo ehtinyt laantuakin.

Mulla on tämän kevään-kesän aikana ultrattu alapäätä ja kohtua enemmän kuin laki sallii ja joka ultrassa oon tuosta vasemman kivusta sanonut. Mitään syytä sille ei ole siellä näkynyt, vaikka sekin on välillä sattunut, kun sillä ultrajutulla ovat sinne painaneet.

Mutta eilen huomasin, että papusen sydänäänet kuuluu nykyisin juuri siitä kohtaa kuin mistä mulla nyt oli tuo kipu (siis ei se mikään yhtäjaksoinen kipu ollut, vaan just esim. kävellessä "pisti" ja meni samantien pois). Liekö sitten papuska siirtänyt sänkynsä vaan sinne ja siksi sattui.

Mutta niin kuin tämä menee: yksi huolenaihe pois, toinen tilalle. Hitto vie, mulla on vissiin joku flunssa/keuhkoputken tulehdus pukkaamassa päälle. |O mii nou laiki.

T. Kärppä ja papunen 16+4

 

Moikka vaan kaikille,

Unohdin eilisessä kirjoitus rytäkässä mainitsemaan, että käytiin maanantaina tuolla äitiyspolilla tutustumassa ja käynti oli hyvä. Siellä piti kätilö (toiminut virassa n 30v) puhetta ja juttutuokiota siitä mitä synnytys tuo mieleen ja miten siihen pitää asennoitua =) Siis oli erittäin hyvä kokemus, kun puhuttiiin kivusta ja rentoutumisesta, lääkkeistä ja samalla käytiin tutustumassa myös itse synnytys"saliin" Tosin ei se miltään salilta näyttänyt Kiva pikku huone missä on kaikki tarpeellinen

Sitten samana päivänä haettiin postista tuo Kelan äitiyspakkaus, kun laitoin hakemuksen vasta myöhemmin niin ei tullut ihan siihen "normaaliin" aikaan. Meillä oli pikkuveljeni käymässä, kun paketti avattiin niin miten oli IHANA huomata, että se paketti sai jopa miehet innostumaan ja ihan itse kokeilivat ja tutustuivat silmät kiiluen siihen miten hienoja ja ihania pukuja ym siellä oli :heart: Oli se ihan huomata miehen katse, kun pystyi lukemaan kuin avointa kirjaa... "Tämä tulee näin... ja miten kauniilta se näyttääkään lapsemme päällä.." Se oli hieno hetki ja muistan se varmasti.. katseineen, eleineen kaikkineen. Siksi tämä elämä on juuri NIIN IHANAA - kun saa kokea nuo pienet arjen asiat yhdessä ja huomaa, että toinen ON OIKEASTI ONNELLINEN =)

Onnea Jeminalle pojasta Mukavia hetkiä teille!

Hyvistä ultrakuulumisista täytyy onnitella Helmistä Hienoa, että kaikki on hyvin, ei muuta kuin nauttimaan raskaudesta =)

Hienoa Miracle et olet myös erittäin elämänmyönteinen ja hienoa, et olet saanut tukea ja apua lapsuudenkodistasi. Se on ihanaa, kun voi olla tyytyväinen ja onnellinen elämäänsä/elämästään, vaik se ei täydellistä olekaan..sitä se ei ole koskaan

Kiitokset myös NullPoints, Elina Maria ja Orchid x 2 kommenteista Onhan se ihanaa, jos joku jaksaa lueskella ja kiittää. Kiitän ja kumarran :wave:

Joo kyllä se NullPoints on niin, että heitä "laiskoja" tai elämässään "saamattomia" on paljon....tai en tiedä voinko sanoa saamaton... onko ihmisellä siihen oikeus sanoa toisesta ihmisestä... (?) En tiedä, mutta sen tiedän, että heitä on ainakin oman elämän varteen tullut useita ja kaikkia olen aina auttanut..., vaikka se ei ekalla kerralla auta...tai edes toisella..tai kolmannella, mutta jotenkin mä jostain ammennan sitä hermoa lisää ja taas lisää tukea.. Mä vaan olen omituinen..

Mä saatan lähteä viikonloppuna ajamaan 100 km (edes takas), että autan ystävääni siivomaan, sillä tiedän että muuten se asunto hukkuisi.. siihen itseensä Noh, tämä ystävä on masentunut...,menettänyt lapsensa (asuvat isällään) ja olen yrittänyt olla tuki ja turva ja olenkin, mutta vielä en ole nähnyt hänessä mitään mihin olisin kyennyt auttamaan Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, kun en pysty häntä auttamaan se enempää..., mutta toivon sydämestäni, että tämä maailma sallii ja antaa hänellekin vielä mahdollisuuden nousta ja nauttia siitä mitä hänellä on =) Toivon kaikille ystävilleni suuresti aina onnea ja mahdollisuuksia elämään ja autan aina, jos vain jollain keinoin sen voi tehdä.

Saan siitä kuitenkin itselleni tsemppiä, kun tiedän tehneeni jotain hyvää, vaikka siivota asunnon ja laittanut normaalia ruokaa kun toinen ei pysty... tai ei vain jaksa. Silloin minulle jää hyvä mieli ja tiedän, että jos hänen lapsensa tulevat käymään muutaman päivän sisällä niin näkevät äitiään eikä sitä likaa ja valmisruokaa. Minulle jää hyvä mieli, kun tiedän, että heillä on aikaa silloin toisilleen ja saavat nauttia siitä ajasta yhdessä viettäen TÄYSILLÄ :heart:

Minua on elämässä onneksi siunattu ihanilla vanhemmilla, heillä on ollut aina aikaa meille lapsille (vaikka meitä on vain kaksi). On vietetty sitä aikaa leipoen, ruokaa laittaen, retkeillen milloin missäkin metsässä...ja josku myös pidemmillä matkoilla koti tai ulkomailla. Heillä ei ole ikinä ollut rahaa normaalia perhettä enempää eikä alkuaikoina (minun ollessa korkeintaan 3v ja veli 1v) sitäkään vertaa..., mutta AINA on elämästä tosiaan NAUTITTU ja on opetettu juuri siihen, että mikään ei tule tekemättä ja mikään ei ole ilmaista vaan elämässä pitää itse tehdä ja pärjätä niin kuin omilla voimillaan kykenee (avun pyytäminen tietenkin sallittu!silloin kun tarvitsee). Ihana on muistella omaa lapsuutta äidin ja isän kanssa, kun voi keskustella myös niistä ikävistä tapahtumista milloin on muutama kyynel tipahtanut..

He ovat kyllä aina auttaneet minua elämässä jos olen apua tarvinnut ja ovat edelleen suuri osa elämäämme emmekä haluakaan miehen kanssa, että suhteet jäisivät taka-alalle. Se on suuri rikkaus, kun saa olla hyvässä suhteessa heihin. Valitettavasti mieheni äiti on poistunut ennen tapaamistamme keskuudesta, mutta häntäkin muistan lämmöllä, kun on kuusi ihanaa lasta saanut maailmaan kasvatettua.. Hiukan ehkä "nihkeämpi" on ollut miehen lapsuus...kaikkineen, mutta hänestä näkee nyt että mikä ilo tulee pelkästään siitä, että saa mieli ruokaansa vaimon laittamana :heart: On siis ihana nähdä, että ihminen ei vaadi sitä kuuta taivaalta (vaikka hakisen varmaan senkin ) eikä ajattele pelkästään sitä, että ei ole rahaa lähteä ulkomailla 5 x vuodessa...

Miten uskomatonta on kävellä illalla järven rannalla käsikkäin, repussa pakettui makkaraa, kahvia termoksessa, mehua pullossa... ja katsella ensin auringon lasku, ottaa muutama kuva (harrastetaan kuvausta) ja sen jälkeen istuskella nuotiolla paistellen makkarat :heart: Niin kaunista!! Ihan meinaa tippa tulla silmään, kun miettii niitä kaikkia retkiä mitä ollaan yhdessä tehty...ja vai oltu ja nautittu luonnosta ja toisista =)

Kyllä se niin on, että hyvät kokemukset ja muistot kantaa läpi elämän...ja niitä kannattaa kerätä, kun koskaan ei tiedä milloin niitä tarvittaisiin siihen "Huonoon" hetkeen, että mieli piristyy. Eihän tuonne hautaan saa sitä rahaa, maallista omaisuutta... vaan "sielullahan" sitä ihminen elää.

Kuuntelen paljon suomalaista iskelmä musiikkia ja nyt olen huomannut (varsinkin raskauden) aikana, että sanoitukset ovat kauniita ja sanoma monissa on sellainen mikä tuottaa niitä fiksuja tekoja myös omassa elämässä... Niissä on se elämä "kiteytettynä". Olen aivan jämähtänyt iskelmä-radioon musiikki on kuitenkin se mikä on hyvä henkireikä ja meillä jo vauvakin tajuaa laulut, kun niitä kuunnellaan ja hoilotellaan ihan aamusta iltaan Kun kuulen Mamban-Oon Lakannut Huolehtimasta tai Finlanders-Oikeesti niin kyllä tekis mieli kyynel tirauttaa!! Onhan niitä monia muitakin...

Kirjoittelenpa taas joskus lisää Nyt täytyy mennä, mies teki ruokaa

Nimra + Hiljainen Kulta 28+4 (ultra 29+0)

 

Mäki ain joskus pysähyn miettii eri asioita elämässä mitkä on ihania. Esim. kuinka ihanaa on, et on kaks tervettä jalkaa joilla voi juosta tarvittaessa. Tai et ylipäätään pystyy kävelemään. Joskus ihastelen jotain kaunista koivuakin ja sitä, kuinka upeaa on nähdä se. Joskus mua o pidettykki vähä tyhmänä/outona ku oon tommosii ääneen sanonu Mut mitäpä siitä. Pääasia et ite on ilonen ja onnellinen pienimmistäkin asioista, vaikkei joku muu osaiskaan olla =)

 

:attn: MyAngels :attn:

päästä jo jännittämästä ja tuu pinoon!

 

:wave: :headwall: :attn:
Minäkin odotan missä on MyAngels!!!!!!!!!!!!!!!????????????????????? :x

 

Hengissä ollaan, sekä minä että pikkujätti!

Nyt vain tosi lyhyesti, oon sen verran kipeä...

Äippäpolilla meni 6h

Käännöstä yritettiin kahteen kertaan, vaan ei onnistunut

Ensin ylilääkäri yritti tehdä käännöstä pikkujätin peppua nostamalla, mutta pikkuinenpa suuttui ja käänti lääkärille selkänsä!!

Toinen samanlainen yritys, ja sitten alkoi supistamaan. Sain supistuksen estopiikin (kauheat sivuvaikutukset!!) josta meni huivi sekaisin

Onneksi siirtyminen käyriltä lääkärin huoneeseen tehtiin sängyllä, koska jalat eivät kantaneet

Yritettiin uudestaan kääntöä,
ja silloin sattui ihan hirmuisesti

Se että lääkäri piti toisessa kourassaan pikkujätin peppua, ei sattunut niinkään paljon kuin se kun se otti toiseen käteensä pikkujätin pään

Sattui tosi lujaa, mutta purin hammasta ja ajattelin etten valita

Kohta oli kuitenkin pakko sanoa että nyt on huono olo, koska korvissa alkoi humisemaan, silmissä sumenemaan, oksettamaan

ja tuskanhikeä pukkas

Vauhdilla kääntivät mut kyljelleen ja laskivat päätyä alas. Niinpä verenpaineiden lasku tasaantui ja olo vähän helpottui

Käännöstä yritettiin taas, ja olis tehnyt mieli pyytää lääkäriä lopettamaan, otti sen verran kipeää tuohon rintojen alle kylkiluihin...mutta härkäpäänä purin hammasta

Pian kuitenkin lääkäri luovutti, ei siitä mitään tullut kun toinen on päättänyt että istualleen on hyvä olla!

Ja niinpä sovittiin sektioaika mikä on 3.10. jolloin on rv 39+0

Tässä on nyt vähän kriittistä aikaa huomis iltaan asti, että ottiko pikkujätti käännösyritykset itseensä, ja lähteekö syntymään...

Kuulemma hyvin paljon mahdollista

Vauva on paljon pienempi mitä on luultu, painoarvio 2770g

Kohdunkaula oli lyhentynyt sentillä, eli oli 2cm pitkä, ja kohdunsuu auki 2cm. Paikat kuulemma tosi pehmeät, ja lääkäri sanoikin ennen kääntöyrityksiä, että ei kyllä mene laskettuun aikaan asti

Kysyin kuitenkin paljonko painoarvio olisi jos tämä menisi laskettuun aikaan,
ja hän sanoi että 3400g olisi painoarvio silloin

Kiitos huolenpidosta!!

Nyt menen takaisin huilimaan.....

:Kipeä MyAngels ja erittäin itsepäinen pikkujätti rv 36+5 (ultra rv 37+1)

 

MyAngels,
ihanaa että kuitenkin oot kasassa ja suht ok tilassa pikkujätin kanssa. :hug:
hui, että he noin kauan yritti! ja mulle ne sanoi ettei sais varsinaisesti sattua :/
en muuten edes muistanut että minuakin siirreltiin silloin pedissä huoneesta toiseen, nyt vasta tuli mieleen sun kirjoituksesta.

juu vissiin yleistä antaa tuo sektioaika juuri tuolle 39+0 päivälle.

mua supisteli kääntökoitoksen jälkeen ihan tajuttomasti, tai oikeestaan koko ajan mutta ei kipeästi vaan sillai noh aikas ärsyttävästi...hmm mitenköhän selittäis
tiesin ettei tarvii lähtee mihinkään näytille mutta vatta vaan koveni vähän väliä mikä esti normaalit toiminnot...oli pitkiä päiviä.

palaillaan ja nyt vaan huilitte koko perhe!

 

iltoja

kiitos Luminia kysymästä, täällä olo ihan ok. =)
Jatkuva tuskainen kipu on vähentynyt ja tilalle tullut äkkinäisiä viiltoja ja repäisyjä. mut kävely ei tee enää kipeetä onneksi.

MyAngels: Huh, sulla ollu rankka pv! nyt lepäilet ja jospa se pikkjätti vielä vähän aikaa masussa pysyis. tiedä vaikka vielä käätyisikin

tänne ei tosiaan mitään uutta..huomenna ois siivous pv pe lähdetään sitten reissuun minun porukoitten luo.

danjuska ja toukka 12+4

 

Hei!
MyAngels Huh, huh! Tuo kuulostaa aikamoiselta kokemukselta.

On seniin eri homma eri maissa. Täällä eivät anna peppu edellä koskaan vaavin syntyä ja eivät koskaan yritä ees kääntää. Sektio siis on automaattisesti.
Onneksi olet suht koht ok tuon jälkeen ja onneks pikkuinen voi kans hyvin. Jännitti ihan sun puolesta miten se menee....

Toivotaan ettei pikkuinen hermostu moisesta ja yritä ulos nyt tulla... Parempi on tietty suunniteltu sektio kuin hätä sellainen. Lepoa nyt vaan ja eiköhän se siitä. :hug:
Orchid Toivottavasti jaksat!!! Tuo autossa istuminen ei oo hauskaa.

Kyllä se on kurjaa jos mieli haluaa tehdä jotain, mutta kroppa panee vastaan. Mulla on nyt kiireet töissä tonne ens kuun loppuun asti. Sit alkaa viikonloppu opiskelut marraskuussa ja ne jatkuu keväällä vaikka oon sit äitiyslomalla. Hullun hommaa tää on, mut pakotan itteni tohon kaikkeen et saisin joskus sen ammatillisen tunnuksen... :headwall: Toivotaan et pääsisit helpommalla kuin viimeks.
Helmis Ihanaa et ultrassa oli kaikki hyvin!!!

Miikkis Jännä et noin kipeetä teki ne painelut. Joskus oon vyöhyketerapiaa opiskellu. Jotkut pisteet tekee ilkeetä, mutta niiden ei pitäis sattua. Niin ainakin meille sanottiin.

En oo tuosta lääkkeestä kuullut. Ihan uutta infoa tuo on. Voi kai noita kokeilla. Vaikka ne auttaisivatkin.

Kärppä Sä taidat odottaa tyttöä kun kaikki vaivat saat...

Niin ne sanoo. Oli miten oli tsemppiä sinne kans!!!
Nimra Aina tavallisesti on kiva auttaa ihmisiä, normaalia se on. Ja jos sen joskus saa takaisin niin kiva, jos ei saa, niin ei se mitään. Sinä taidat olla aivan mieletön kaveri ihmisille ja saavat kiittää luojaansa, et ovat sut tavanneet. Sielusi syvyys on uskomaton.
Mulla meni siis ton tyypin kans aivan hermot. Niin meni muillakin. Vuosien itsekkyys kostautui kun ihmiset eivät enää jaksaneet taputella hänen päätään.
Hädässä minä kysyin apua viime kesänä muutaman kerran, mut sitä ei häneltä tullut. Sit mitä toiset tekivät hänelle ei ollu tarpeeks hyvää. Sit se tyyppi suututti koko sukunsa, rikkoi yhden avioliiton pelleillyllään, raskautui naimisissa olevalle miehelle ja rikkoi äitinsä sydämmen (se nainen on kuin haamu nyt). Eli oli sellainen tapaus. Mulla siis paloi päreet. :kieh:
Laiska ja saamaton voi tietty joskus jokainen olla, mutta itsekkyys. Voiko itsekäs ihminen muuttua??? Ehkä jos elämä kouluttaa? Hmmm... en tiedä.
Danjuskalle jaksuja kans. :hug:

NulPoints ja Tirri 24+6

 

miikkis juu, hän on virallisesti Jaakko ja meillä lauletaankin, että "Jaakko-kulta, Jaakko-kulta, älä herää ihan vielä, älä herää ihan vielä" : laugh

over and out :wave:

irtis ja Jaakko tasan 1 kk

 

Heips...Uskallankohan edes aloittaa kirjoittamista ettei tuu taas elämää pidempi selostus

Noh, tänään jouduin lähtemään työstä aamulla jo klo 11, kun tuo jalka ei yksinkertaisesta ole parantunut ollenkaan ja kävely ei enää onnistunut joten oli jo "aivan pakko" (?) luovuttaa ja soittaa aika lääkärille, joka on suureksi onneksi sama lääkäri kuin mun oma neuvolalääkäri =) niin tajuaa tilanteen monelta kantilta.

No siinä sitten selitetelin kipuja ja tarinaa, että miten, milloin koskee ym ja sit tutkittiin lannerankaa ja selkärankaa...käänneltiin ja väänneltiin ja kokeiltiin tunnot jaloista ja refleksit ja sit joopa... Kyselemättä 2 vko saikku :'( Ei kuulemma mennä raksalla nostelemaan kun on hermo/t jumissa ja turvotusta joka sen aiheuttaa.. Kyllä meni mieli apeaksi!!!! :'( Siis, sain niin hyvän spurtin vielä töissä tällä viikolla muutenkin, kun olen siivoillut omilla tarvikkeilla sos tiloja, kun mä olen niin tarkka tuosta siisteydestä niin eihän mulle riitä, että joku käy rääpimässä pintalian pois kerran viikossa Mä olenkin siellä tällä viikolla pitänyt miehet hygienia-puhtaus opissa

Sanoin, että kuskaa kotosalla sinne vessojen laidoille..renkaille..lattioille ja jättäkää kädet pesemättä, mutta älkää tehkö sitä täällä Siis, voitteko kuvitella ihan OIKEASTI - Menin tähän työmaalle 28.4.08 eikä siellä ole sen jälkeen (eikä todennäköisesti aiemminkaan) pyyhitty mikroja, pöytiä, jääkaappeja ja vessoja ei ole pesty sitten muuten kuin pyyhkimällä hanat ja pikkusen pöytää... Siis ne YLIlikaiset vessat!!!!!!!!! YÖK :x Niitä ei ole siis pesty milläänlailla moniin kuukausiin :/ ja nyt mä olen siellä hinkannut niitä kaksi päivää, kun meni hermo Mä olen pistänyt silmälle, että miehet ei todellakaan pese käsiään vessakäyntien jälkeen ja sit jos ajatellaan, että siellä on 50 ihmistä ja muutama pesee.. ja sit me muut kosketellaan samoihin kahvoihin ja jääkaappeihin, mikroihin...heidän JÄLKEEN niin arvatkaas onko siellä pikkusen bakteerikantaa :$ ?!?!? Mä nyt yritän auttaa tuota meidän kiertävää siivoojaa, mutta en tiedä onnistunko.., kun tekisi mieli sanoa, että hyvä ihminen sulla on aineet ja vehkeet millä pestä niin älä arkaile Itse, kun olen toiminut siivoojana usemamman vuoden niin (kehumatta itseäni) en ole yhdessäkään paikassa siivoksesta kuullut kuin kehuja ja ovat sanoneet, että kerrankin ihminen, joka välittää miltä täällä näyttää Siis tiedän, että on useita hyviä siivoojia, mutta mistä johtuu, että tällaisia "harppaajia" tulee vieläkin vastaan...ei rakenustyömaan sos tilat ole paikka minkä voi työn luonteen takia jättää siivoamatta :/ Sen takia, mä aina teen muiden töitä Nytkin olen ilman ylitöitä tehnyt näitä siivoojan töitä Onhan siihen usempi tunti mennyt (5h ilman että otan itselleni palkkaa), mutta miten IHANAA, kun aamulla tulee iloisia työkavereita ja toteaa, että IHANAA täällä ON SIISTIÄ

Siis, mä olen hullu, jos puhutaan siivouksesta Siis siinä mielessä, että ilmaista työtä olen tehnyt kaikilla firmoilla enkä ikinä ole kieltäytynyt ylitöistä ja aina haalinut jopa lisää työtä, että pystyy auttamaan ja saa esim yhteisistä/julkisista tiloista siistejä =) meille kaikille. Muistan Isossa Omenassa (Espoossa oleva ostoskeskus) niin tein usein aamuvuoron jälkeen iltavuoron sen perään (palkalla) sitten yön tein ylimääräistä (palkatta) ja aamun taas normisti(palkalla, koska normaali vuoro itselle) ja sit viel perään autoin iltavuorolaisia (palkatta) Ja ai että mä nautin jokaisesta minuutista =)

Tiesin, että pomo tykkää, kun paikka on reilassa ja kyseisen työn tilaaja on tyytyväinen siihen, että miten siivous etenee ja miltä paikat näyttää. Muistan, kun lähdin työstä pois Ompusta ja juuri ne tilaajat käyttivät mua ravintolassa syömässä ja kyselivät neuvoja siihen kuinka siivousta vo kehittää ja miten heidän kannattaa missäkin asiassa toimia tai mihin pitää kiinnittää huomiota Olin "otettu" kun halusivat kuulla mielipiteitäni ja tosi ihanaa oli kun sain heiltä lahjan - Viiniä ja kortin missä kiitettiin kauniista ja ahkerasta työstä ja hienosti hoidetusta asiakassuhteesta :heart: Tunsin, että olin ollut palkkani arvoinen =) (mahtavat 6?/h )

Osaako kukaan sanoa, että mikä kipu/asia mahtaa olla kyseessä, kun jos kävelen nopeasti/nousen äkisti tai teen jotain raskasta niin saan sellaisi suonenvetoa kyljessä muistuttavaa kipua tuohon kylkeen?? Se on tosi inhaa kipua ja lamauttaa mut aivan täysin hetkeksi ja yleensä asennon vaihto ja liikkumattomuus saa sen pois hetken jälkeen.

Sitten olis toinen kyssäri raskaudesta Kerrankin puhun ihan "asiaa" Niin, välillä tuntuu sellainen viiltävä kipu tuolla kohdunsuun luona/läheisyydessä ja se tuntuu välillä ihan siltä kuin vauva työntäisi jalkansa ulos kohdusta :/ Se on todella pistävä, nopea, viiltävä kipu ja aivan tuolla kohdunsuulla.... Onko jollain samansuuntaisia kipuja/tuntemuksia?

Tuohon NullPointsin kauniiseen vastaukseen kirjoutuksestani, Suuri Kiitos kommentista, vaikka en mä nyt tiedä olenko tosiaan ihan noin hyvä... :ashamed: Onhan toki paljon maailmalla rahaa minkä olen lainannut, mutta ei ole koskaan saapunut takaisin (laskin noin 2000?) mutta en mittaa elämää/tekoja rahassa saati vaadi ystäviltä rahaa takaisin, kun näen ettei sitä ole, vieläkään Mitä se hyödyttää edes kysyä, kun tietää että heitä ahdistaa muutenkin tilanteensa... en enempää halua pahoittaa mieltä kuin kysymällä jotain ikuisuuksia vanhoja lainoja takaisin - ehkä oma vika, että olen lainannut, mutta en osaa jättää ketään pulaan

Ja olen antanut omia huonekaluja, vaatteita ystäville että joko myyvät eteenpäin, käyttävät itse tai jakavat "ominaan" toisille ystävilleen - Ilahduttaminen on mulle se ykkösjuttu =) Toki miestä pitää ilahduttaa ensimmäisenä mutta ystäviä ei saa unohtaa. Ja se ilahduttaminen, kun on aikalailla helppoa ilman tuota edellä mainitsemaani rahaa - Siihen ei tarvii kun halauksen, kysymyksen miten menee, onko kaikki kunnossa? Ystävän luona käynti vaiks kerran kuussa...tai yhteinen grillaushetki nuotiolla... Siis onhan niitä ilmaisia ihanuuksia maailma pullollaan Nyt menee taas kamalaksi, kun ei tää kirjoittaminen lopu ollenkaan :'( Anteeksi!!!!!!

Nimra + Pikku Rumpali 28+5 (ultra 29+1)

 

Nimra sun kirjotuksia on ihan hauska lukea. Ootko harkinnu että alkaisit kirjottaa blogia? Ainakin mä oon huomannu että on ihan parasta että pääsee sinne purkamaan ajatuksia ja kaikkea... en siis tarkota tätä sillä ettet täällä saisi kirjoittaa... :ashamed: tuli vaan mieleen ja minä ainakin voisin lukea sitä...

MyAngels huh!! Aika hurjalta kuulostaa! No nyt sitten vaan lepäilemään ja odottamaan innolla pikkuisen syntymää!! :heart: Tuntuu varmaan aika hurjalta että voi merkata sen jo kalenteriinkin!!!

miracle onneksi sitä välillä itsekin muistaa että elämässä on ihania asioita olemassa. Joskus kun elämä on synkkää niitä on vaan vaikeaa nähdä. Se on tärkeä taito kuitenkin - löytää aina jotain positiivista ja kaunista.

Vanhemmista vielä... mulla on tosi ihanat vanhemmat jotka on tehnyt hyvää työtä mun ja mun isoveljen kanssa. Molemmat ollaan vastuuntuntoisia ja rehellisiä jne. ihmisiä. On niissä kyllä vikojakin... no kenessä ei olisi. Äitini osaa joskus olla todella raivostuttava!! :headwall: Kerran sanoin että ajateltiin ottaa kissa löytöeläinkodista niin vastaus: "ei kannata! hirveen kallista se kissanruoka ja kissanhiekka! Ja sit pitää aina varoa että se karkaa ja sitä kissanhiekkaa kulkeutuu joka paikkaan ja kuka sitä hoitaa jos te lähette johonkin...." Ja toinen tuli kun puhuin ääneen että olispa ihanaa opetella joskus ratsastamaan... ja vastaus: "Ei kannata - siitä tulee länkisääret." :headwall: Ihana äiti kaikin puolin ja en tajua että mistä yhtäkkiä tämä ihmeellinen negatiivisuus on tullut. :/

Vanhemmuushan on aika pelottava ajatus: miten onnistuu kasvattamaan sellaisen ihmisen, joka oppii ajattelemaan omilla aivoillaan, kunnioittaa toisia ihmisiä ja arvostaa luontoa, noudattaa sydämensä ääntä mutta tekee silti järkeviä valintoja elämässään?? Ei kai auta muuta kuin luottaa siihen että ne samat arvot näkyisi meillä kotona jokapäiväisessä elämässä... sieltä kai lapsi eniten itseensä näitä tapoja ja ominaisuuksia imee.

No, tällaista pohdintaa tänään... Niin, ja mä olen ihan varma, että joskus reilun kahdenkymmen vuoden päästä oma lapseni tuskailee muille miten kertakaikkisen rasittava äiti hänellä on...

ElinaMaria rv 6+2

 

iltaa tai öitä...
just menossa koisimaan kullan viereen.

Nimra, mulle tulee silloin tällöin tollanen olo ja kipu, olen kyll ajatellut, että se on just sitä, vauva tunkee jalkaansa/kättänsä niin kuin se meinais tulla alapäästä läpi! |O
siis ihan ku joku kunnon polkasu, vihlasu ja sit se onkin jo ohi.
muistan tämän kokeneeni kaikissa raskauksissa näillä viikoilla.

Onkohan MyAngels saanu huilittua. Rankkaa se on; äidille, vauvalle, isille.
Nyt vaan sit odottelet päivien kulumista, kohtahan niitä voi jo laskea

hartiat alkaa mennä mukavasti jumijuntturaan :| ja aion varata hierojan ens viikoks, varasin jo kampaajan! piristystä tuomaan! =)

palaillaan taas.
Pamuk ja kolmonen rv 30+3

 

Kiitos ElinaMaria kommentista. Mä olen kyllä miettinyt, mutta sitten taas en tiedä, että miten sitten ottaisin sen loppuen lopuksi itselleni...olisiko se loppuen lopuksi aitoa minua ? Nautin toki kirjoittamisessa, mutta en tiedä olisinko valmis kertomaan sitä blogissa... tosin voisinhan vain ajatuksia sanella sinne, mutta pidän myös siitä, että pystyn kirjoittamaan itsestäni ja elämästäni myös esimerkkejä ...ja jotenkin se blogi tuntuu tätä foorumiakin "julkisemmalta" ja ei ehkä ole täysin sitä mitä olisin...

Ajatuksena olisi kuitenkin hyvä ja uskon ja tiedän sen, että se auttaa tosiaan niitten omien ajatusten ja tuntojen kertomisessa ja sisäistämisessä. Se on tärkeää elämässä, meillä kaikilla, että tunnemme itsemme ja sen mitä haluamme ja mihin olemme elämässämme valmiita ja mihin ja miten haluamme elämää kehittää

Mä oon niin ihmeen ajatuksellinen... Mitenhän tosiaan mua ihmiset vielä jaksaa pidemmän päälle... ? Taidan olla liiankin ajatuksellinen ja mietteliäs siitä, että mitä elämä on.. :ashamed: Mä vaan olen aina ollut sellainen, että mietin ja po :ashamed: din elämää ja sen tapahtumia ja yritän pysyä itseni kanssa samassa vauhdissa eli tunnen itseni kaikissa asioissa..., kun kyllä se elämä ja kokemukset tosiaan aina muuttaa ihmistä.

Tosiaan tuo ajattelu vanhemmista ja omasta vanhemmuudesta on varmasti monelle sellainen asia mitä pohtii ja paljon... Joo, kyllä mä muistan myös, että omat vanhemmat ovat antaneet neuvoja ja kaikenmaailman ohjeita miten kannattaa tehdä.. eli juuri tarkoitan noita kissa ja hevos-asioita..

Meillä on aina vanhemmat antaneet neuvon ja sanoneet, että kun se asia tehdään/hoidetaan näin niin se menee näin, mutta oma on elämäsi niin emme voi kun antaa oman mielipiteemme ja ohjeemme, lopullisen ratkaisun elämässä teette kuitenkin itse, sillä elätte sen itsellenne ja aivan omaa tulevaisuuttanne. Emme asu kanssanne, joten ei ole "oikeutta" kieltää aikuista tekemästä omia ratkaisuja elämässä...neuvoja voidaan antaa ja mielellään annetaankin ehkä juuri tuo on itselle antanut "Motivation" kasvaa "fiksuksi" ihmiseksi eli miettii asioide tekoa ja mahdollisia vaikutuksia tarkemmin, sillä on OMA ASIA mitä päätän ja minulla ON OIKEUS olla oman elämäni HERRA Niin silloin tulee kieltämättä ajateltua asioita hiukan eritavalla....kun tietää, että viimehetkellä se vastuu on itsellä ja sillä mitä on elämässään päättänyt

Mahtava asia kyllä, että sinullakin ElinaMaria on ihanat vanhemmat ja se on tosi asia, että kenelläkään ne eivät ole olleet koko elämää "pelkästään ihania" Ainahan sitä jossain vaiheessa tulee seitä kinaa, mutta kuuluu kyllä elämään hyvinkin normaalina osana =)

En osaa itse pelätä vanhemmuutta, sillä meillä on miehen kanssa samat ajatukset siitä, että mitä lapselle kannattaa opettaa ja mistä asioista kannattaa huolehtia ja puhua ja AINA muistaa sanoa, että EI OLE sellaista ASIAA mitä EI VOISI kertoa ISÄLLE ja ÄIDILLE. Ja se on TOTTA, että monet nuorienkin ongelmat osittain johtuu siitä, että vanhemmilla on uraputki mielessä...eikä muisteta kysyä ja pysähtyä olemaan ja puhumaan lapsen kanssa, että mitä HEILLE OIKEASTI KUULUU ? (en kuitenkaan halua ketään syyllistää!!!!) Valitettavasti tässä nykyisessä yhteiskunnassa on joitakin asioita mitkä olisi syytä puhua lapsen kanssa jo varhain, kun tuntuu, että yhä useammin ja useammin nuoremmat ja taas nuoremmat...ovat ihmeissään, peloissaan siitä mitä ihmisen MUKA pitää OLLA... Ihmisen "pitää" olla OMA ITSENSÄ eikä kenenkään muun peilikuva!! :kieh: Koskaan EI pidä ajatella, että se mitä mainos, tv, radio, raha, julkisuus, kauneus kaikki nämä tuovat esille olisivat se yksi ja ainoa oikea.. En koskaan toivo, että lapseni tulee sanomaan minulle, että pitää olla tietynlainen, kun KAIKKI Muutkin OVAT

Mutta nyt lepäämään ja hoivaamaan jalkaa... Kirjoittelen taas (joskus )

 

Heipsis!

Tulin vain toivottamaan hyvää viikonloppua kaikille!
Meinattiin jo tippua toiselle sivulle, joten nostetaan pinoa samalla..
Ihanaa, ettei ole mitään suunnitelmia koko viikonlopuksi, saa vain löhötä kotona!

Luminia rv21

 

Perjantaita :wave:

( . ) Neuvola oli eilen, annoin viime viikkoisesta palautetta ja sanoi että lääkärillä on kuulemma vaan niin huono ulosanti mutta osaa asiansa, yeah right!!
Kuitenkin eilinen tilanne oli:
Painoa: 700g/vko :ashamed: Yhteensä nyt 12kg
Turvotus: +/+, ja kyllä huomaa :headwall:
RR 110/78
Pissa puhdas
SF-mitta: 35cm KAMALA!!!
RT-tarjonnassa, kuulemma pää todella lantiokanavan tuntumassa ja ihan siinä ja siinä että onko kiinnittynyt...
Syke 120-160 variaatiolla kun tökittiin niin paljon että välillä paloi käpy
Liikkeet ++

Lisäx arvioi että mun pituus (kaikki 160cm) ja sf-mitta huomioiden ym.. niin jos laskettuun aikaan mennään niin lähemmäs 4kg arvioi, mutta sanoi haarukaksi normaalin 3,5-4kg Kukahan tänkin synnyttää

Muuten olo ok, parina päivänä pystynyt olen heittämään todella reippaita ja pitkiä lenkkejä (n.4-5km) eikä tunnu kuin vasta illalla nivusissa :headwall: Eli yliaikaiseksi tullaan menemään ja heittämällä :'(
Sellaista jännää juttua pukkas viime yönä, sattui samaan aikaan alaselkään, nivusiin ja ihan alamasuun, sanoisin jopa häpyluun tuntumaan... oli sillai kipeetä että heräsin siihen... ei kestänyt kuin hetken, mutta oisko ollut niitä oikeita suppareita?? HJELP :attn:

MyAngels: no jopas oli keikka!! harmi että perätilaan päätti pikkujätti jäädä, toisaalta tiedätpähän ainakin teitin vaavin tarkan synnytyspäivän Tsemppiä ja voimia :hug:

Pamu: Itseään kannattaa tossa vaiheessa todellakin hemmotella, tässä vaiheessa sitä vaan odottaa ja odottaa

NP: aloitin sen paikkoja pehmittävän lääkkeen ja toivotaan että siitä todellakin olis apua... Ensi viikolla taas toi vyöhyketerapia, toivotaan ettei sattuis enää niin paljoa :/
Sulla ne viikot kanssa paukkuu vaan ja tuntuu että kirisit mua pikku hiljaa Jaksamista kovasti tohon sun kiireeseen, oishan se hienoa saada opiskelut ym. kuntoon kun vaavi on pieni, varmaan sit kun pitäis työelämään palata tai alkaa opiskella niin hommasta ei tuu sitten yhtään mitään

Nyt alkaa heikottamaan tää syömättömyys.. palaan sit illemmalla :wave:

 

Tiputaan taas...

Täältä väsymyksen keskeltä nousen taas. Jospa nyt aivot toimisivat taas. :/
Irtosoralla on tosiaan oma Jaakko-kulta sit.

Ihanalle kuulostaa!!!
Nimralle lepoa vaan.

Toivottavasti toi jalka paranee.

Noista kivuista. Toi kylkikivusta mul ei oo hajuakaan, mut noi kivut siel alhaalla vois olla niitä sukkapuikkosuppareita?????????

ElinaMaria Omilta vanhemmiltaan varmasti oppii mitä tekee itsekin kun on äiti. Hyviä oppeja käyttää ja huonoja välttää. Kyllä se niin on et kun on silmäpari seuraamassa koko ajan saa ajatella kahteen kertaan mitä tekee ja sanoo. Yksi on tosiaankin se et on oltava säännöllinen rytmi päivässä ja kunnon pelisäännöt. Joskus on osattava sanoa ei. Toinen juttu on se et täytyy luoda sellainen ilmapiiri, et voi puhua. Minä pidän huolta et joka päivä puhutaan päivän tapahtumista ja muusta, oli ne sit aikuisen mielestä tärkeitä juttuja tai ei. Luulen et on helppo olla äiti pienelle. Kauhulla ajattelen sitä et toi typy on murrosiässä. Silloin voi olla vaikeampaa. Nyt on neiti tosi ihana: halaillaan ja pussaillaan joka päivä ja sanotaan miten paljon toisiamme rakastetaan (koko perhe). Toivottavasti tuo ei koskaan muutu. Päivä kerrallaan vaan ja ne haasteet on sitten kohdattava jos/kun ne vastaan tulee.

Muuten mun mutsi on kans tosi negatiivinen tyyppi. Sellainen se on aina ollut. Lasi puoliks tyhjä. Olen kuullut et moni noista sodan jälkeen syntyneistä on just sellaisia... Hankala on sellaiselle ihmiselle puhua ja hehkuttaa asioista, kun tietää valmiiksi et jotain negatiivista on vastaus...

No siihen on tottunut ja niitä vastauksia on oppinut olemaan kuuntelematta. Sit kun on jotain positiivista sanottavaa, niin sen sit kuuntelen. Negatiivisuus kun voi olla tarttuvaa.

Joten seulomaan joutuu. Muuten rupeaa ahdistamaan ja kaikki muut positiiviset jutut mielestä katoaa.

Ihanaa viikonloppua Luminialle!!!

Miikkis Noi painoarviothan on aina arvioita. Voivat heittää siis todellakin... Tuo päänmitta on se kaikkein tärkein. Eli iso päisessä on enemmän pukkaamista. Mun miehel oli ollut vauvana tosi iso pää (ja on vieläkin ) ja sen mutsi sanoi et oli ollut he...ttiä synnyttää... Meidän neidolla oli kans iso pää ja se painoi sen 4250g... mut kun sektio oli, niin ei voi tietää...
Toinen juttu on se miten sun paikat aukeaa. Joillakin aukee helposti ja ei oo ongelma mitenkään. Tuttuni tuttu sai just vauvan joka oli saman painoinen kuin meiän neiti ja se on tosi pieni mimmi. Eli ei se oma pituus niin, vaan miten toi alapää toimii. Sit on tietty asia erikseen ne, joilla on kapeet luut ettei siel tule mitenkään ulos... |O
Ja sekin juttu on tietysti et miten joustavat on paikat, toisilla tulee repeytymiä helposti pienienkin vauvojen kans, toisilla ei mitään...
Eli on niin monta juttua kehissä et ei voi tietää miten se menee kun vaan tosi paikan tullen. :ashamed:
Toivottavasti noi pehmityslääkkeet auttavat ja se terapia.
Minä hiihdän täällä perässä joo.

Tuskinpa sua kuitenkaan kiinni saan...

Luin tuolta muualta et joku oli saanu vauvansa rv28, joulukuussa siis laskettu aika. Tirrin pitäis kans tulla ulos joulukuussa, joten tuo sai mun karvat pystyyn... Hurjalle tuntuu et noin aikaisin voi vauvan saada. Kyllä mä täällä ainakin aion kintut ristissä istua et lähemmäksi tota h-hetkeä pääsisin...
Niin mulla kun alkaa noi vikat opiskelut niin siitä 1,5v päästä oon sit valmistunut. Eli paljoo ei ois enää. Onneks on toi yliopisto tehtynä nyt. Oli rankkaa silloin: 2kk vauvan jälkeen kotona vaan, en saanu äitiysrahaa, kokeita oli paljon (12 vuodessa) ja paljon luettavaa. Mies jäi kotiin vauvaa hoitaa vuodeksi ja sossun kirjoilla oltiin, koska mikään muu ei kannattanut.
Eli nyt siis on paremmat olot: äitiyslomat ja -rahat saan jne. Sit lueskelen iltaisin/öisin kuten tein ennenkin. Eli helpompaa tulee olemaan. Onneks!

NullPoints ja Tirri 25+1 (poks taas eilen!!!)

 

Empä jaksanut illalla koneelle raahautua, olo oli jotenkin niin karmiva :ashamed: Ihan ihme juttu, kädet alko tärisee ja tuli vähän niinku tuskanhiki pintaan, onneks syöminen auttoi Tai mihis ruoka ei nyt auttais mulla ja painosta sen huomaa

NP: Todellakin sais pehmetä paikat. Ehkä noista tabuista jotain apua on kun on nyt ollut menkkajomotusta päivät pitkät aika-ajoin siis vain mutta kuitenkin ja selkääkin vähän jurmottaa Valita siis en B)
Juu, toi että mahtuuko tulemaan on jotenkin niin monesta vinkkelistä kiinni, että... Onneks se kätilö valisti mua neuvolassa, että kun mun systeri on syntynyt lonkka sijoiltaan niin sillä ei oo mitään tekemistä ahtaiden paikkojen kanssa, mitä olen taas koko ajan kuvitellut :/ Ja sanoi kanssa että yleensä aina vauvat syntyvät äidin kokoon nähden sopusuhtaisena... Toivoa on hyvä elätellä

Aatella oikeesti miten pitkällä sunkin raskaus on jo, kohta on just ne viikot käsillä että jos jostain syystä sattuisi syntymään etuajassa, niin olisi todella hyvät selviämismahdollisuudet :hug: Kohta toi rv 28:n haamuraja ylittyy ja voi että se on hieno tunne :heart: Enää pari kuukautta sullakaan jäljellä, toivottavasti sun aika menee nopeemmin kuin mun, tuntui että 28-36 viikot on vaan madellut :ashamed:

Kaipa pitäis alkaa siivoilemaan, ei vaan YHTÄÄN jaksata |O

T. Miikkis ja masukki 37+5, enää reilu pari viikkoa laskettuun aikaan

 

Miikkis Mulla viimeks oli se vika kuukausi tuskaista odottamista. Jos nyt "unohtaisin" koko homman ja tuudittautuisin ajatukseen et tää raskaus on vasta alussa, niin ei tuu pitkästynyt olo...

Hauskaa jos pystyy itseään tolleen huijaamaan.

Kävin katsastamassa muualla miten Siiluralla ja Juuliailla menee, ei oo ainakaan vielä uutisia. Eli et sie oo ainut joka kärvöttelee viimeisillään. Jaksamista sinne ja voimia!!!
Mulla olis kans sata juttua tehtävänä. Neiti menee mummuaan moikkamaan. Ajattelin mennä ostaa juttuja taloon. Meillä on tavaroiden järjestely meneillään et saatais tuolle uudelle tulokkaalle tilaa. Ajattelin mennä ostelee maalipurkitkin ja alkaa maalaa seiniä... Saa mies sätkyt kun tulee takaisin tiistaina...
Ei muuta kun menoks nyt...

NullPoints ja Tirri 25+2

 

Paniikki...

havaitsin pientä punaista, rusehtavaa vuotoa... kaikki oireet on tallella, oksettaa ja tissit on kipeet jne. kertokaahan nyt jotain mun lohduksi... :headwall: mähän en oo koskaan kokenut varsinaista keskenmenoa.... pelottaa! :'(

 

EM, laitoinki siulle jo tuonne esikkojen oottajiinki viestiä. Yritä olla rauhallisena. Usein just rusehtava vuoto ei oo vaarallista ku se on vanhaa verta, eikös? Sit jos runsaantuu ja muuttuu kunno vereks ni sit vast mielestäni on syytä huoleen, jos siis vuoto yltyy runsaaksi. Koita ajatella positiivisesti :hug:

 

ElinaMaria Toivotaan ettei tuo ole sen kummempaa!!!

Toi voi tosiaankin olla jotain tosi merkityksetöntä. Niitä sattuu et tulee vähä verta, esim valemenkatkin. Mulla nimittäin oli aivan kunnon menkat, normaalit kun mitkä tän raskauden kans, en siis tietty alussa miten pitkällä olinkaan...
Kuten Miracle sanoikin sit vasta jos alkaa tulee punaista verta, niin olisin huolissani. Ota rauhallisesti nyt vaan ja seuraile sen menoa. Onko sulla ollut selkäkipuja???
Pidän peukut nyt pystyssä et tuo olisi nyt väärä hälyytys. :wave:
NP

 

NP ei oo ollu selkäkipuja... mä niin kovasti toivon että tää pysyis kyydissä!! :'(

 

EM kyllä se pysyy. Luota siihen. Onko vuotoa nyt tullut lisää? Pysynyt samana vai loppunut kokonaan?

 

Heipodei kaikille!

ON se kumma miten laiskaksi sitä ontullut täällä kirjoittelun suhteen..ennen sitä kävi joka päivä ja nyt hvä jos kerran kahteen viikkoon... vaikka luulisi kun h-hetki lähenee että juttua tulisi, jotenkin taas on itsellä tullut olo, että kaipaa muuta(kin) puheenaihetta..mutta tämä odotus on kyllä niin ihanaa ja ykkösasia koko elämässä, vaikkei siitä jaksakaan koko ajan löpistä :saint:

nimra kirjoitti ihanasti arjen onnen hetkistään... niin se on, ne pienet hetket, eleet ja hymyt..ne voi muistaa ikuisesti ja se se juju on.. - onni =)
Tänään kävin veljelläni, ei olla nähty yli puoleen vuoteen, vaikka suht lähellä asutaan... jupistiin niitä näitä ja se pieni hetki jäi mieleen, onnen tunne, että onpa kiva kuitenkin kun on veli olemassa :saint:

em luota siihen että huoletonta tuo vuotelu. itsellä tuli koko alun ajan aina viikolle 13-14... ja joskus ihan kirkasta vertakin pläntti! Peukut pystyssä :hug:

miikkikselle tsemppiä loppuun! kohta on baby kainalossa! vielä hetki... :saint:

jaa..on niin karmiva nälkä että pakko lähtee kaivaan kaapista jotain "Meille"... upeeta kun maha menee välillä puolelta toiselle ja kohoaa kun pikkuinen potkii, se on unohtumatonta.. voi juku!! :heart:

lauantainjatkoa, ehkä saan aikaseks kommentoida vielä enemmän toisaalla teidän kuulumisia...

kathe ja kulta 26+5