Moi vaan kaikille
Kiitokset kaikille teille jotka jaksatte oikeasti tällaista ihmistä tsemppailla
Ihanaa, että olette olemassa!
Pelot on kyllä sellainen..."pieni piru" tuossa olkapäällä, joka (valitettavasti) aina silloin tällöin luo katsettaan ja ajatuksiaan tänne päin
Onneksi niitä ei sentään joka päivä leijaile ajatuksissa..., mutta silloin kun se ajatus tulee niin miettii tosiaan sitä omaa kykyä hallita tilannetta, ottaa "tuntematon" vastaan ja onhan se hyvä hiukan edes ajatella niin osaa ehkä (pahimman tapahtuessa ) suhtautua siihen hiukan "hellemmin" kuin, että asiaa ei olisi miettinyt ollenkaan.. En mä tiedä, mä nyt vaan oon sellainen, että mietin etukäteen miten selvitä, ajatella joistakin asioista..toisaalta niiden ansiosta olen ehkä kyennyt kursimaan elämääni kasaan
, vaikka se on joskus ollut aika levällään. Tosiaan se on selvää ettei kaikille asioille vaan voi mitään, vaikka jättäis kaiken ylimääräisen syömättä, juomatta, tekemättä ja ajattelematta...niin aina on mahdollisuus, että jotain sattuu/tapahtuu, mutta en mä onneksi koko aikaa sellaista mieti, sillä tiedän että jotkin asiat vaan tapahtuu meni/teki miten/mitä vain.., joten jäämme siis sillä saralla odottelemaan synnytystä
SuukkoSuulle Hienoa, että reissu meni hyvin! Varmasti ihanan piristävää tuollainen ja varsinkin, kun pystyy vielä touhuamaan ilman kipuja. Se on IHANAA ja siitä pitää/kannattaa kyllä nauttia niin kauan, kuin vain pystyy. Kiitos sinullekin sanoistasi :hug: ja kovasti onnea sen työn kanssa
ElinaMaria Joo, kyllä tässä elämässä on siis sattunut ja tapahtunu niin paljon kaikkea ja sanotaanko, että kahden vuoden sisällä..vielä kaikki niin alkaa omakin asioiden sietokyky ja "käsittely"kyky olla tosiaan ihan tapissa..ja siksikin on välillä enemmänkin "huonompia" päivä milloin tulee mietittyä asioita noh...ehkä enemmän negatiivisesti, mutta..kai niitä on kaikilla..? Tässä pari kk sitten kuoli serkkuni äiti, joka oli mulle todella tärkeä ihminen ja erittäin rakas ja hänellä oli ongelmia niin parisuhteessa kuin omassa mielessäänkin niin siitäkin "toipuminen" on kestänyt siis ehkä tavallista kauemmin..ja varsinkin, kun hänen (ainoa) lapsensa on siis ehdottomasti rakkain lähisukulainen ja..siis meillä meni vähän koko suku sekaisin, kun hän menehtyi :'( :'( Niin, ihmisiä kuolee ja elämä jatkuu, mutta..hiljaa hyvä tulee, onneksi on tuo isäntä lohduttamassa ja auttamassa. Paljon olen tukea häneltä saanut ja en voi kuin luojaa kiittää siitä kuinka voimakas, rohkea ihminen hän on :heart: Hän kuvasi nuo hautajaiset, en olisi itse pystynyt. Olin voimakas hautajaisiin saakka.., mutta siellä repesin ja annoin surun tulla, en voinut enää estää ja hyvä niin. Kaiken sen hautajais-hässäkän keskellä kuulin, että ensimmäinen avopuolisoni on homo..., joten sainpas siitäkin sitten (jälleen ) itseeni.. :/ Osittain juuri hänen ja minun suhteessa tapahtuvista asioista olen tuollainen perfektionisti ja henkinen väkivalta mitä hän minuun käytti on jättänyt kyllä syviä haavoja, mutta niistä hiljalleen toivutaan ja jälleen kerran mieheni tuella ja kuinka kovasti toinen yrittääkään kertoa, että olen jo "täydellinen" ja hänelle rakas, mutta oma usko on aika hiipunut kun on kuullut kahdelta aiemmalta mieheltä kaikkea muuta kuin hyvää..ja vielä heidän suvuiltaankin, joten ... noh, omassa elämässä on todellakin ollut mutkia ja kyllä niistä toipuessa on kasvanut ihan erilainen ihminen... ehkä olen siis jälleen löytämässä sen oman itseni kuka olin silloin, kun olin vielä "kokematon" .. ? Mulla on niin paljon elämästä kerrottavaa, että sanoinkin joskus vanhemmilleni: Jos te tietäisitte mitä olen elämässäni kokenut niin voisin sanoa, että olen jo nyt kokenut enenmmän.. Nykyään kyllä tietävät ja ovat samaa mieltä.. Joillekin vaan tuppaa tuota lunta porskuttamaan tupaan liiankin kanssa ja niistä on vain selvittävä, mutta jokatapauksessa - Elämässä on mentävä eteenpäin ! Pidettävä mieli mahdollisimman korkealla ja tehdä se muille mitä haluaisi muiden itselle tekevän. Ei pidä omista kokemuksista tosiaan elämäänsä pilata ja muistaa vain niitä huonoja aikoja, sillä mitään muuta emme kuolemamme jälkeen saa mukaamme kuin sielun ja muistot (näin tykkään ainakin ajatella) ja siksi pyrin muistamaan AINA ne pienimmätkin ILOT tästä elämästä ja kasvaa niiden keskellä, sillä niiden kautta pääsen ylös huonommankin päivän koittaessa.
No nyt on autossa alla nasta joten kehtaa ajella, vaikka olis hiukan lunta ja jäätä..., vaikka eipä taida ihan heti täällä olla...? Toivottavasti piakkoin tulisi! Mä niin pidän talvesta =) On valoisaa ja saa kauniita kuvia
Tosin nyt ei tänä talvena ihan heti pääsekkään isännän kanssa makkaranpaistoretkelle metsään, kun ei tuo kävely suju, mutta ehkä myöhemmin..tai sitten odottelemme seuraavaan talveen :snotty:
Onneksi tuossa pihassa on grillikatos niin saa sentään olla pihalla ja grillata makkaraa myös talvella. Me kun ollaan intohimoisia grillaajia
ja järjestetään aina isolle porukalle grilliruokahetkiä
On pöytä niin korreena että..
Ihanaa järjestää ..harmi vain, että harvoin saadaan seuraa, kun meillä on tosiaan ystävät sellaisia, että heitä ei juuri täällä näy vaan meidän pitää mennä aina heille..Se on tavallaan hiukan "yksipuoleista", kun haluaisi, että joskus ystävät tulisi ihan oma-aloitteisesti käymään..Noh, ei siitä sen enempää
Hitsi, kävelin tänään tuolla pihalla sellaisen ehkä 2 km.. Niin voi jehna :| Johan otti häijysti loppumatkasta tuonne pakaraan!! Ihan piti pysähtyä, kun vihlo.. En tiedä..Mikähän siihen tuli, mut epäilin hiukan kylmää.. :snotty: että olis siitä ottanut itseensä..
Huomenna on aamulla siis se neuvola... huh, saas nähdä.. Ihan hirvittää ajatella koko asiaa.., mutta kaippa asiat on kunnossa ?
Mä tein siis eilen tuota liikelaskentaa 3 kertaa ja sit aamulla vielä kerran..ja siksi nousinkin aamulla jo 05.15!! :headwall: En siis saanut millään kerralla liikkeitä suositeltua määrää, mutta en soittanut minnekään, kun huomenna on lääkäri ja samalla sit voin puhua tästä, mutta siis noiden liikelaskentojen jälkeen, kun istun hiukan "valuvassa" asennossa niin saattaa tulla 10 min sisään se 10-20 pientä potkua, mojautusta... Osaako kukaan sanoa mistä moinen johtuu että vauva ei liiku kunnolla, kun olen neuvotussa liikelaskenta asennossa, mutta kun istuudun odotan hetken ja töytäisen niin toinen liikkuu.. Mä en siis tajua |O |O |O Anteeksi, mutta mielestäni tämä on vaan niin ihmeellistä...
Tulee, ei tule, tulee, ei tule...
:headwall: Jotenkin vaan ärsyttää, kun ei toimi kuten on sanottu/puhuttu..tietenkin kaikki on yksilöllisiä, mutta jotenkin ....voiko tällainen olla enää mahdollista
|O ? Mulla tosiaan alkuillasta on piiiitkäään masussa hiljaista ja sit illemmalla tulee pari pyrähdystä...sit ehkä joskus aikaisin aamulla ja taas aamupäivä on hiljaista - tosin jos liikun (kun kykenen) niin sen jälkeen kamu kyllä tökkii! En ole kuitenkaan vielä laittanut mitään aikoja ylös..
Nyt jos koittais taas..mennä seisomaan hetkeksi, kun lupasin tehdä miehelle lisää ruokaa
Nimra + KultaMuru 35+4
