Keskenmenon jälkeen plussanneet - kevät 2012->

nellielli jos sulla on Wii-peli niin pistäpä pelaten. Kaveri sai sen silloin kun odotin kuopusta, siinä päivä pelailtiin innoissaan sitä virtuaali hula hula-peliä päivä. Aamulla olin käynyt lääkärissä tsekkauksessa, joka totesi että sormelle auki mutta vauvan pää ei ole vielä kunnolla laskeutunut, joten menee varmaan laskettuun. No päivä pidettiin kaverin kanssa hauskaa, yöllä heräsin heti tiuhoihin, säännöllisiin supistuksiin klo 3.15 ja klo 5.17 kuopus oli ulkona. Kun ihmettelin hurjaa vauhtia, kun esikoisen synnytys oli ihan normikestoinen, kätilö oli sitä mieltä että meidän lanteiden pyörittely oli hiljalleen luonnollisesti työntänyt vauvaa alaspäin, avannut ja rentouttanut paikkoja, siten kuulemma ehdottomasti auttanut asiaa. Joten mä voin kertoa, että viimeistään rv 37+ alkaa mun pelailut

 

Tabletilla ei jaksa kirjoitella niin kirjoittelen nyt kun oikea tietsikka on auki.

Viime keskiviikkona kävin sekä äippäpolillä kasvukontrollissa sekä neuvolassa. Vauva on kasvanut hyvin joten seurantaa ei enää tarvita... eli nyt sitten odotellaan vaan vauvaa syntyväksi.

Vauvalla oli kokoa 2900g ja LA:na vähän alle 3500g eli ei onneksi mitään jättiläistä tarvitse synnyttää, mutta kuitenkin sekin on kilon isompi mitä tuo minun esikoinen. No synnytystä odotan kuitenkin innolla ei kauheasti jännitä... ja tämä oma olokin alkaa olemaan sellainen että sais tulla jo. Mutta koska esikoinenkin meni 11 päivää yli LA:n niin toiveita että tämä tulisi ajoissa ei taida oikein olla... eli pitää vaan jaksaa ja jaksaa .

ipna 37+6 eli huomenna poksis!

 

Voi onpa täällä moni jo loppusuoralla, tsemppiä kaikille viimeiseen koitokseen! Tai no synnytyksen jälkeenhän se todellinen koitos vasta alkaa, heh Ihanaa pian päästään lukemaan synnytyskertomuksia ja kuulemaan ketä siellä masuissa on tämän koko ajan potkiskellut

Kävin tosiaan lääkärissä pe, en ole kerennyt tänne raportoimaan kun tytär on kuumeessa ja muutenkin arjen askareet vieneet.. No oli miten oli, sain määräyksen levätä levätä ja levätä. En saa kuulemma yhtään stressata enkä hermoilla, nukkua pitäis ja koska paino oli laskenut pari kiloa, syödä hyvin. Kuulemma yöllä vaikka menee syömään jos nälkä iskee (vaikka mitenkäs tuo menee sen nukkumisen kanssa yksiin sitten, hehe).. Noh, ihan hyvältä kuulostaa mutten tiedä pystynkö noudattamaan yhtäkään noista, ruoka ei maistu, 1v10kk tyttö pitää aika hyvin poissa sohvan pohjalta, eikä nyt sairastamisen aikana nuku vaan huutaa tunnin välein, enkä herkkäunisuudeltani saa nukutuksi vaikka mies onkin luvannut olla yövuorossa.. Huoh, no sentään pääsen pois töistä, sain viikoksi saikkua. Sitten vaan työnantajalle kiikuttamaan lappua jossa paukautetaan "Sairaslomaa ennenaikaisten supistusten vuoksi.." Oijoi..
No onneksi supistukset on pysyneet poissa koko päivän, eli ehkä jo jokin korvien välissä on muuttunut ja auttaa pysymään edes hieman rauhallisempana.

Tulipas taas itsekeskeistä horinaa, pahoittelut!

mumina 9+3

 

MALTTAMATON: mites muuten sulla on pomo/työkamut suhtautuneet tuohon että aina vaan uutta äippälomaa ja hoitovapaata toisen perään? musta tämä on jokaisen perheen oma asia miten haluaa asiansa hoitaa, eli so what, mutta voin kuvitella että mun työpaikassa tätä ei kovin suopein silmin katsota ja nyt jo hirvittääkin ensiviikolla ilmoittaa että jatkankin vielä hoitovapaalla saatikka sitten keväällä jos kaikki sujuu hyvin, että se mun hoitovapaa pitäis nyt katkaista ja mä siirrynkin taas äippälomalle =)=)=)

sanniz: voi miten ihania ultrakuulumisia! ja onnea "varmasta"poika lupauksesta =)

idylli:ei oo enää pitkä aika =) meillä lapset syntyneet 38+6 ja 38+5.

on: tänne ei mitään erityisempää. ei vielä ainakaan mitään muita oireita kuin jossain välissä saattaa vähän masua nippailla. tekis niin mieli kertoa jollekkin mutta mieskin tänään toppuutteli että katellaanhan nyt rauhassa pari kuukautta miten sujuu.miten mä muka niin kauan maltan..?

 

heisu hienosti ovat duunissa ainakin peitelleet, jos asian on ärsyttänyt. Mua jännitti ihan kauheasti mennä kertomaan tästä asiasta, kun luulivat että tulin puhumaan töihin paluusta. No, meninhän mä mut vaan kuukaudeksi. Pyysivät itse asiassa vaan, että jos voisin aloittaa 2 viikkoa aikaisemmin, kun olisi niin paljon hommaa. No nythän mä jäin saikulle mikä vähän hävettää, mut toisaalta ehdin hoitaa jo ne kaikki hommani alta pois. Meillä on tosi naisvaltanen ala eli kait ne muistaa omat raskaudet?! Toimitusjohtajan kanssa useaan otteeseen juttelin kahdestaan nyt töissä olo aikana ja sekin oli vaan tohkeissaan mun miehen puolesta (ollut samassa firmassa), kun nyt tulossa poika.

 

Täällä alkaa olla loppusuora monella, ihanaa

Täällä posotellaan entiseen malliin. Ekoista äitiyshousuista kasvoin ulos! maha kasvaa ihan valtavasti ja on iso. Vähän jännittää millä vaatteilla talvi mennään..

Noh, tajusin muutenkin että kohta on oikeesti jo joulu, ja silloin alkaa olla viikkoja roimasti kasassa. Isäntä on lomalla nyt ja palaa töihin marraskuun lopulla, silloin mulla 28.vko menossa, ja 30 jälkeen kai tuplia odotellessa voi lähtö tulla milloin vain: on aika hidastaa tahtia että päästään sinne täysaikasuuden puolelle.

Aika menee hirveen nopeesti!!! En ees muista mitä mul on nyt viikkoja... 23 jotain

 

Täällä mun masu tänään eli v 32+4, ke oli sf-mitta 31,5cm ja ympärys 102cm

 

amaltamaton: aivan ihana masu =) kunpa mullakin täs kohtapuoliin...

tänään ollut taas niin oireetonta päivää kun vaan voi olla..plaah...miten voikin toivoa jotain oiretta niin kovin, oksentaisin vaikka niin siitäkin voisi jotain päätellä ja ois itellä luottavaisempi olo..

 

malttamaton Harmi, ettei mulla oo wiitä.. Olis ollu kiva testata toi homma! Mietin viime viikolla, et olisko pitäny mennä kokeileen lattari tuntia ja nyt kyl harmittaa, etten menny.. sehän olis kans ollu sellasta lantion keinuttelua.. Käyn kyl edelleen paljon jumpilla, mut lähinnä pumpissa, bodycombatissa, stepissä jne.. ei niissä se lantio silleen heilu.. Ja onpa sulla ihana maha! :heart:

Nellielli ja pötkö 39+0 (POKSIS :heart

Ens viikolla laskettu aika! :heart:

 

nellielli: noista jumpista että ootko sä ihan koko raskausajan harrastanut noita jumppia ihan samalla lailla kuin ennen raskautta? ite oon käyny kahvakuulassa, kuntosalilla ja ihan peruslihaskuntojumpassa mutta kun nyt tuo raskaustesti taas näytti plussaa niin oon jotenkin vainoharhainen että uskallanko enää jatkaa kun noi jumpat on teholtaan kuitenkin ihan rankkoja ja syke nousee reippaasti ja vatsoja tehdään reippaasti....jotenkin tuo viimeinen km kummittelee mielessä ja pelottaa että pian jotain vahinkoa pienelle voisi olla pian...

 

Samaa olen miettinyt kun heisukin, viime km ennen kävin tavalliseen tapaan salilla ja lenkillä, ei mitään liian rajua mutta kuitenkin.. Olen ollut paljon arempi liikkumaan tälläkertaa. Vaikka lopulta aika harvinaisiahan sellaiset rakennepoikkeamat kohdussa on, että normaali raskaus liikkumalla menisi kesken.. Tai näin olen käsittänyt. Nyt olen joka tapauksessa levossa noiden supisteluiden takia, enkä tiedä uskaltaako tässä missään kohtaa alkaa kunnolla liikkumaan. Haluaisin kyllä pysyä kunnossa ja mieleltä ja ruumiilta virkeänä, joten ehkä sentään uskaltaudun johonkin rauhalliseen, esim joogaan jossain kohtaa.

Nyt alussa (ainakin) olen kuitenkin ollut myös tosi väsynyt, siis ihan poikki. Onko muut kärsineet armottomasta väsymyksestä?

 

Niin ja aivan ihana masu malttamaton! <3

 

Kiitoksia kaikille

jumpista mulla on viimeisessä 3:ssa raskauksissa ollut hematooma, joten olen ollut liikuntakiellossa. Tässäkin raskaudessa hematooma alkoi vuotamaan kahvakuulatreenin jälkeen, joten mun liikkumiset päättyi rv 5+0. Olin rv 12+0 kiellossa, siitä pari päivää niin tuli se umpilisäkkeentulehfud ja monta viikkoa olin tosi kipeä. Sen jälkeen maha olikin jotenkin niin iso ettei liikunta tuntunut kivalta+pahoinvointi vielä päällä. Sitten alkoikin jo niin paljon supistaa, jos jotain teki ettei voinut. Nyt siis odottelen jo kovasti, että saan kroppani takaisin ja jumppiin ja lähinnä OMAN aikani niiden mukana. Olenkin miehelle nyt toimittanut, että nyt harrastaa koska kohta on mun vuoro!

 

Moikka!

Vähän mietityttää kirjoittaa tänne, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Tällä hetkellä on vähän "minnekkään palstalle kuulumaton"-olo eikä tällä hetkellä kukaan tutuistakaan ole kanssani samaa kokemassa. Täällä sentään on ennestään tuttuja nimiä, en tiedä muistaako teistä enää kukaan mua

Faktaa:
Yritystä 1/2010 alkaen, pitkien kiertojen takia clomit 5/2011
11/2011kkm rv18 (vuotoja rv6-11, hematoomaa, ehkä kaksosraskaus alkujaan)
1/2012 kkm rv8 (vuotoja rv6-)
5/2012 kkm rv10 (luget 2x2krt pvä, ei juurikaan vuotoja)
Ekan raskautumisen jälkeen kroppa taisi tajuta mikä on homman nimi ja nuo kaksi seuraavaa alkoi vähän liiankin pian km:n jälkeen. Toukokuisen jälkeen pää ei enää kestänyt, joten otettiin ehkäisy käyttöön.

Syyskuun alussa oltiin lapsettomuuspolilla juttelemassa keskenmenoista ja lääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että jotain tukoshommaa voisi olla vaikka testit olikin normaalit. Tuon ekankin kohdalla luki patologin lausunnossa "Istukan verisuonet huonosti kehittyneet. Infarkti.". Harmi ettei lääkärit tätä ennen lukeneet minulle ääneen tuota lausetta, jotta olisin voinut vaatia jotakin hoitoa. Sanottiin vaan, että normaalilta näyttää. Noh, lääkäri "määräsi" lopettamaan ehkäisyn ja seuraavaan raskauteen sitten klexanea. Ehkäisy jätettiin vaikka epäilytti onko pää vieläkään kunnossa, mutta eihän sitä nyt heti raskaaksi tulla ja voihan sen ottaa sitten takaisin...

Menkkoja ei kuitenkaan kuulunut, joten tein raskaustestin ja haamuhan se siellä. Plussaksi vahvistui kp40, vajaat kaksi viikkoa sitten.

Olen yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa ja päätin olla ottamatta selville edes mahdollista LA:ta. Mulla on ihan tarpeeksi niitä surupäiviä kun piti olla LA, muttei sitten koskaan ollutkaan. Eikä sitä nyt kauhean tarkalle voisi laskeakkaan, tietty toi plussan vahvistuminen antaa jotain osviittaa.

Klexane on nyt käytössä ja lääkäri antoi luvan ottaa myös lugesteronia, vaikkei usko minun kohdallani sen hyötyyn. Pysyihän sillä viimeksi verivuodot poissa, mutta ei silti johtanut toivottuun tulokseen. Mulle itselle se on varmaan vähän lääkettä korvien väliin, lähinnä niiden vuotojen estämisen takia... Tai ainakin niin voin nyt kuvitella.

Päässä pyörii sekavia ajatuksia. Jos tämäkin menee kesken klexanesta huolimatta, niin oliko se meidän kohdalla viimeinen vaihtoehto.. Onko sitten enää mitään tehtävissä. Pitäisikö jo alkaa tosissaan käsittelemään omaa lapsettomuutta. Phuuh. Sitä yrittää olla ajattelematta, mutta ajattelee kuitenkin.

Tämä oli nyt täysin omanapainen viesti, kun miniläppärillä on vaikea selailla teidän kuulumisia. Täytyy selailla huomenna tuon oikisen läppärin kanssa.
Yritän nyt taustailla ja ehkä jopa pysyi pois tältäkin palstalta vielä jonkin aikaa. Ettei alkais olemaan onnellinen, kun se ihan yhtä hyvin voidaan vielä ottaa poiskin...

Ultra on 13.11. ja sen jälkeen ollaan fiksumpia. Onko siellä mitään ja kuinka pitkällä mennään.. Vielä pitää sinne asti jännittää. Ja siitä se jännitys sitten vasta alkaakin

Tuli ehkä vähän surullisen oloinen viesti, mutta yritän olla realisti. Onnellisia tässä kuitenkin yritetään olla, heti kun vaan uskalletaan :heart:

-iitu rv?

 

iitu ihanaa kun tulit meidän pariin, tervetuloa!!! Ja en varmasti ole ainoa kuka sut muistaa. Nyt kaikki peukut ja varpaatkin pystyyn, että tällä krt onnistuu ja pienen sydän jaksaisi sykkiä. Voi kun sunkin kohdalla niin toivoisi, että sitä kelloa pystyisi siirtämään muutaman kuukauden eteenpäin ja pääsisit oikeasti nauttimaan raskaudesta. Vaikka mä olenkin jo näin pitkällä niin silti olen pelännyt koko raskauden ihan tolkuttomasti ja täytyy sanoa, että tästä raskaudesta en ole osannut nauttia samanlailla, kun aikaisemmista. Vaikka noita keskenmenoja on ollut aiemminkin, niin noi perättäiset on kamalia, kun tulee jotenkin sellainen olo ettei edes tuuriin voi luottaa "ei salama 2krt samaan puuhun iske". Nyt viimeisen viikon ajan vasta olen jotenkin alkanut uskaltaa luottaa, että kyllä me vielä tämä vauva elävänä syliin saadaan ja vauvakamatkin olen vasta nyt hankkinut taloon. Mutta täytyy sanoa, että kyllä se pelko on vaan uskomattoman väsyttävää :-(

 

iitu85 Minäkin muistan sinut, kirjoiteltiin keväällä joulukuisten ketjussa, josta tultiinkin sitten molemmat rytinällä alas : / Aivan kohtuuttoman kovia olet sinäkin joutunut kokemaan, oma rivini näyttää sentään kahden hutin lisäksi yhtä onnistunutta raskautta ja toivottavasti tämä kuluva raskauskin plussan puolelle vielä päätyisi.

Olet aivan uskomattoman vahva nainen, kun olet itsesi uskaltanut pistää taas likoon tähän rääkkiin. Keskenmeno(t) ensimmäisen lapsen kohdalla on niin valtavan ahdistavaa, kun ei todellakaan voi tietää, miten kaikki päättyy. Tuleeko meille ikinä omaa vauvaa? Voin vain kuvitella sen pelon määrän, jota tällä hetkellä mielessäsi pyörittelet. Onneksi tässäkin ketjussa on viime aikoina tullut erittäin rohkaisevia kokemuksia monen keskenmenon tai pitkän lapsettomuustaustan jälkeen plussanneilta, joilla toistaiseksi kaikki on sujunut vähäoireisesta alkuraskaudesta huolimatta mainiosti

Voimia, voimia ja vielä kerran voimia sinulle. Aika kuluu hitaasti, mutta mitään sen nopeuttamiseksi ei voi tehdä. Kaikki epätoivon tunteet, pelot, vainoharhaiset mietteet, skeptisyys ja kateus ovat sallittuja ja varmasti tutuksi tulevia tunteita. (Ainakin näin omalla kohdalla.) En edes uskottele, että se jossain vaiheessa täysin helpottaa, koska niin ei välttämättä käy. Ihmeen moni sitä meistä on kuitenkin kestänyt joten kuten täysjärkisenä sen 40 viikkoa ja lähtenyt vielä samaan leikkiin uudemman kerran.

Nyt olisi todellakin teidän vuoro. Miten voikin vieraan ihmisen puolesta toivoa jotain näin kovin, mutta teille todellakin toivon sitä omaa nyyttiä tällä kertaa syliin saakka :heart: Kuten toki ihan joka ikiselle tässä ketjussa, me olemme sen ansainneet!

(.) Kuluvalla viikolla rakenneultrassa vaikutti olevan kaikki kunnossa tyypillä. Mutta eikö niitä liikkeitä voisi jo silti vähän suoda tännekin päin? Istukka edessä, kuten esikoisenkin kanssa, selittänee osittain asiaa. Kyllä se vaan tätä hermoilua hieman helpottaisi, jos olisi potkuja konkretisoimassa asiaa. Onneksi on doppleri. Joka tapauksessa olen uskaltautunut vähän ajatella sitä mahdollisuutta, että meille tulee uusi vauva maaliskuussa.

20+4

 

iitu, moi ja tervetuloa!! Mä ainakin muistan sut oikein hyvin kuumeilupuolelta. Tosi hienoa että oot nyt täällä, ja toivon kyllä sydämestäni että Klexane olisi nyt teillä se taikasana joka auttaa. Niinkuin kwaidan kirjoitti, niin tämä pino on kyllä tosi rohkaiseva juuri siksi, että aika monella meistä on takana pitkä tie - joko keskenmenoja tai lapsettomuushoitoja tai vähän molempia kuten itselläni. Ja taustasta huolimatta moni täällä menee tällä hetkellä onnellisesti viimeisillä viikoilla!

ON: Kotidoppler on vähän lieventänyt mun hermoilua, mutta nyt on kyllä taas hieman paniikkikäyrä nousussa, kun torstaina on nt-ultra. Yritän itselleni vakuutella, että useimmiten siellä varmaan on kaikki ihan hyvin. Mites teillä pidemmällä olijoilla, onko nt-ultra ollut ihan läpihuutojuttu vai onko siellä tullut jotain yllätyksiä?

Nt-ultran jälkeen, jos siellä siis kaikki on hyvin, aion kyllä lopettaa tämän salailemisen ja tulla kaapista ulos. Laitan tiukimman mahdollisen paidan päälle enkä yhtään kiellä, jos joku suoraan kysyy olenko raskaana Ja kavereille alan sitten hiljalleen kertoa asiasta myöskin. Toivottavasti tällainen suunnitteleminen nyt ei tuo huonoa onnea.... :/

 

iitu85 Mäkin muistan sut! Tervetuloa joukkoon! Nyt toivotaan, että siellä pieni pysyy matkassa loppuun saakka! :heart: Sen onnen soisin kyllä niin mielellään teille vastoinkäymisten jälkeen! :hug:

Liikunnasta Oon tosiaan liikkunu ihan normaalisti koko raskauden.. paitsi alussa pahoinvoinnin takia en pahemmin liikkunu, mut kun se helpotti, niin ihan normaalisti oon liikkunu.. tietty oon jättäny vatsalihasliikkeet pois kokonaan ja tehny sit tilalla jotain muuta.. ja ihan hirveitä hyppimisiä oon vältelly.. mut oon siis ihan käyny salilla (nyt loppuvaiheessa en enää,kun oon innostunu vaan noista jumpista nyt) ja erilaisissa jumpissa.. oon ihan käyny pumpissa, bodycombatissa, powerstepissä, joogassa, fitballissa, kahvakuulassa, bootcampissa ja sh'bamissa.. Käyn yleensä 5-6 päivänä viikossa jumpilla ja välillä vedän parikin jumppaa putkeen.. Mulla on siis ihan liikkuminen onnistunut niin kuin ennenkin, mut eihän se kaikilla onnistu.. ja ymmärrän, ettei sitä välttämättä edes uskalla niin kauheesti, jos on keskenmenoja taustalla! Ite ajattelin vaan, että kyllä se kestää mun liikunnan jos on tarkoitettu niin, että tää vauva meille syliin saakka tulee.. eikä mulla tosiaan oo ollu mitään ongelmia liikunnan suhteen.. yks kaveri valitti jossain vaiheessa, etten sais käydä sillä ja sillä tunnilla, kun voi aiheuttaa ennenaikaisen synnytyksen, mut täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena ja neuvolalääkärin mukaan edelleen paikat suljettuna ja edistymistä ei kummemmin oo tapahtunu.. eli mun kohdalla liikunta ei oo availlu paikkoja.. mut jokainen on yksilönsä.. Suosittelen kyllä liikkumaan, jos vaan mitenkään mahdollista! Kevytkin liikunta piristää! Itellä ainakin ollu jonkinlaista terapiaakin, kun voi käydä edelleen jumpilla ja liikkua normaalisti.. Ja tulipahan kauhee romaani..

kwaidan Hienoa, että ultrassa oli kaikki hyvin! :heart:

Nellielli ja pötkö 39+1

 

scarleth ei todellakaan ole ollut läpihuutojuttu tuo np-ultra. Olin ihan 100% varma, että niskaturvotustahan on pakko löytyä, kun kerta muuten on raskaus kestänyt eikä mennyt kesken eli ihan tutuilta kuulostaa noi sun murheet :hug:

nellielli tosi kiva, että olet päässyt liikkumaan, koska kyllä mä ainakin huomaan sen että oma pää tarvisi sitä hengähdyshetkeä minkä liikunnasta saa. Joku muu hetken komentaa tekemään jotain eikä tarvitse ajatella itse mitään. Kotona kun aamusta iltaan joutuu ohjeistamaan ja komentaa pikku-neitejä: nyt vessaan, nyt aamupalalle, nyt vaatteet ym aamusta iltaan, niin kivaa vaihtelua ja oikeasti meillä on superhelpot lapset eli ei tarvitse edes mitään taisteluit käydä läpi. Jännä oikeasti nähdä voidaanko vielä päästä kolmannen kanssa yhtä helpolla, epäilen suuresti...

(.) huomenna neuvolalääkäri, jonka pitäisi sitten kirjoittaa loppuun asti saikku ja tsekata muutenkin tilanne. Pidetään peukkua ettei proteiinia löydy pissasta tällä kertaa.

 

Kiitokset kaikille tsempeistä! :heart:

Ihana huomata, että teillä täällä odotus sujuu nyt niin hyvin. Tuli itsellekkin positiivinen olo, että ehkä tämä tästä vielä... Noh, en innostu liikaa vielä. Hankaluudet mun kohdalla on alkaneet aina vähän myöhemmin. Yritetään nyt jaksaa vaan realistisesti odotella niiden vaiheiden ylitse.

Kiva nähdä että malttamaton ja nellielli ovat jo ihan loppusuoralla! Kohta on nyytit sylissä, järjettömän ihanaa! :heart:

Ja Scarleth, Tsemppiä nt-ultraan, mä jännitän täällä sun puolesta!

kwaidan, Kiitos kauniista sanoistasi :heart: Joskus todella tuntuu, etten haluaisi kokea sitä kaikkea uudelleen, mutta kun se toivo ja usko siihen, että meilläkin olisi se oma vauva, on niin suuri, että jotenkin sitä vaan yrittää jättää kaiken pahan taakse ja katsoa eteenpäin.
Ihana kuulla, että sinulla oli rakenneultrassa kaikki hyvin! Ja ihana nähdä että olet noin pitkällä sen keväisen jälkeen

).( Huonovointisuus on alkanut vaivaamaan, mutta onneksi ei pahasti. Riittää kun töissä syön välipalakeksiä kun alkaa tulemaan se pala kurkkuun. Meillä on töissä nyt niin tuuliset ajat menossa, ettei oikein muista edes ajatella raskaana olemista. Ja vatsanahka on jo nyt hellänä tuosta pistämisestä, vaikka olen paikkaakin vaihdellut. Vähän jännittää, että jos nyt jo 2vkon pistelystä on hellänä ja pistoksia toivottavasti edessä vielä ~15viikkoa huih.

iitu rv?

 

Tervetuloa iitu! Minusta tämä on juuri oikea pino sinullekin. Noissa kuukausiryhmissä saa käsitystä siitä, miten muilla samassa vaiheessa menee, mutta onnekseen heillä ei yleensä ole mitään käsitystä siitä, mitä on toistuva menettämisen pelko, josta seuraa se, ettei vauvan pysyvyyteen luota ennenkuin lapsi on ohittanut kätkytkuolemariski-iän. Meillä nuorempi lapsista kun sitten vihdoin pysyi kyydissä puoliväliin saakka, aloin tuntea helpotusta, kun saatiin 23 viikkoa täyteen. No, viikkoa myöhemmin yllä olikin sitten ja vakava ennenaikaisuuden uhka ja pakkolepo. Kun se uhka alkoi helpottaa rv 30, olikin pikkuneidin koko aivan liian pieni ja sitten rampattiin kasvukontrolleissa. En siis voinut luottaa siihen, että kaikki on hyvin, ennenkuin tyttö syntyi 41+0 ja painoi 3520g. Menetyksen pelko väistyi vasta ekan syntymäpäivän tienoilla.

 

scarleth Olin ihan 100% varma, että niskaturvotustahan on pakko löytyä, kun kerta muuten on raskaus kestänyt eikä mennyt kesken eli ihan tutuilta kuulostaa noi sun murheet :hug:

Voi apua, juuri tuota mä tässä olen vatvonut jo viikon Että kun vielä ei ole tullut mitään ongelmia niin se on selvä että nt-ultrassa se ongelma tulee, etenkin kun olen vielä sortunut vähän iloitsemaan tästä raskaudesta niin kyllä siitä nyt rangaistaan.

Toivotaan nyt, että huonoja uutisia ei tulisi tässä ketjussa enää kenellekään :heart:

Scarleth 11+3

 

Onnea iitu! Ihana nähdä sut täällä puolella :heart: Joko olet aloittanut Klexanen pistelyn? Kuinka on onnistunut? muoks. Nyt virkeämmillä silmillä huomasin, että edellisessä viestissäsi just tuosta kirjoititkin :ashamed: mä en oo vielä näiden kahdeksan viikonkaan pistämisten myötä tottunut tuohon hommaan. Välillä sattuu pistäminen niin vietävästi ja toisinaan taas ei tunnu missään. Tänä aamuna sain taas aikaiseksi julmetun mustelman, kun neula lävisti verisuonen. : / Ja välillä tulee sellaisia kovia möllyköitä ihon alle (aine vissiin jotenkin koteloituu(?), jos sattuu pistämään liian nopeasti.

Liikunnasta, mun täytyy kyllä myöntää, että liikunnat on jääneet tosi vähiin. Ihan ekat viikot pelkäsin keskenmenoa enkä siksi liikkunut, sitten alkoi pahoinvointi ja liikkumisesta tuli mahdoton ajatus ja edelleen oksennellaan, joten ehkä liikutaan sit joskus hamassa tulevaisuudessa opcorn:

Scarleth tsemppiä ultraan, meillä on samana päivänä nt-ultra!

malttamattoman masu :heart:

Doppleri on täälläkin ollut hankintana tosi tarpeellinen. Paljon on ollut käytössä ja monet säikähdykset jäänyt kokematta, kun on saanut kuunnella pienen jumpsutusta.

On. Täällä odotellaan vaan pahoinvoinnin hellittämistä ja sitä energistä keskiraskautta (liekö vain pelkkä myytti?) fiilikset ovat olleet luottavaisemmat ja toivottavasti tän viikon ultra tukee omia tuntemuksia.

Evya ja Muru 12+2

 

evya mulla tässä raskaudessa se energisyys tuli oikeasti rv 18 jälkeen ja oli niin ihana, kun jaksoi alkaa taas touhuta normaaliin tapaan. Muissa raskauksissa eroa ei ole silleen huomannut, koska ikinä ennen en ole ollut niin väsynyt alussa ja huonovointinen. Eli vähän aikaa vielä tsemppiä jaksamiseen, kyllä se siitä!

scarleth: mut siis eihän mulla todellakaan ollut sitä niskaturvotusta (tai siis vauvalla) eli on varmaan joku keskenmenojen ja lapsettomuushoitojen aiheuttama trauma aivoihin, että sitä AINA varautuu pahimpaan. Ylihuomenna siis saamme kuulla hyviä uutisia ultrassa ja säkin vihdoinkin pääset nauttimaan raskaudestasi edes vähän ja odottelemaan niitä ihania ensi potkuja. Niihin ei ole enää montaa viikkoa! Mulla esikoisesta tuntui jo muistaakseni rv 14, vaikka siitä on 5 vuotta, niin muistan ikuisesti kun ajoin autoa töihin ja yhtäkkiä tajusin, että masussa tuntuu pieniä hipaisuja. Hyvä etten pysähtynyt tien varteen odottelee lisää tuntemuksia! Ja siis eilen viimeksi eilen sain mieheltä kuulla pessimistisyydestäni: huomasin vessassa käydessä että maha oli ihan hassun mallinen, vasemmassa reunassa tuntui kova patti eli oletettavasti peppu, niin kuin yleensä, mutta kun oikeassakin reunassa tuntui kova patti, niin säikähdin että nyt vauva on yhtäkkiä jostain syystä hypännyt lähtökuopistaan ja oikealla onkin pää. Mut hetken aikaa, kun mies kuunteli mun valitusta, hän totesi että olisiko jalkapohjat yhdessä, joten siksi niin iso tuo toinenkin patti. No joo, niin taisi olla..

iitu: koitapa pistosten kanssa pistäjän vaihtoa. Mua sattui törkeästi, kun itse pistin, mutta sitten vaihdettiin niin että mies pisti ja se ei jostain syystä sattunut yhtään niin paljon, en käsitä miksi. Jotenkin varmaan kun iho oli arka ja kun itse pisti niin jo se neulan iskeminen mahaan sattui, kun odotti kipua. Mutta kun mies pisti, niin katsoin muualle ettei tarvinnut nähdä eikä odottaa milloin sattuu. Mulla muuten lääkäri antoi neuvoksi aloittaa kalaöljykapselit, kun Klexane lopetetaan eli ne kanssa ohentaa verta. Yleensä ohjeena on, että ne lopetetaan 1kk ennen laskettua aikaa juuri tuon verta ohentavan vaikutuksen vuoksi ettei vaikuta synnytyksessä, mutta mun käskettiin lopettaa varuiksi jo viime viikolla, kun se neuvolatäti säikähti että tämä vauva tulee etuaikaan.

 

Nt-ultra Mä en muistaakseni kauheesti sitä pelännyt, vaikka tiedostinkin, että jokin voi olla pielessä. Ylipäätään sinne rv12 viikolle pääseminen oli niin suuri juttu, että jotenkin se nt-ultra siinä yhteydessä ei tuntunut enää niin suurelta asialta. Ja me oltiin sitä ennen käyty jo kolme kertaa ultrassa, niin se ei ehkä siksikään jännittänyt niin kauheesti. Vaikka toki sitten odotushuoneessa ennen ultra-aikaa vähän jännitti. Jotenkin luotin siihen, että meitä on koeteltu muutenkin ihan tarpeeksi ja siksi ultrassa on kaikki hyvin, kuten olikin.

Liikuntaa olen harrastanut loppuun asti, mutta en samalla tavalla kuin ennen. Ennen raskautta kävin bodypumpissa ja spinningissä, mutta lopetin ne kun raskaustesti näytti plussaa. Pelkäsin sairaalloisesti jälleen uutta keskenmenoa, vaikka tiesin, että liikuntaa voisi jatkaa normaalisti. Sen sijaan koiran kanssa olen kävellyt sellaisia tunnin / 5 kilomterin lenkkejä ihan tänne raskauden loppumetreille asti. Nyt parin viikon aikana matka on vähentynyt 3 kilometriin, mutta päivästä ja voinnista riippuen edelleen saatetaan olla tunti reissussa eli vauhti on hiljentynyt

Iitu85 Tervetuloa! Meillä on myös esikoisen yritystä takana 1/2010 alkaen eli samanpituinen taival kuin teilläkin. Raskautuminen on ollut vaikeaa ja takana on kaksi keskenmenoa. Tämä raskaus sai alkunsa clomeilla ja on edennyt hyvin. Lapsettomuuspuolella ja odotuspuolella on ketju esim. clomivauvoille. Kannattaa katsoa, josko jostain ketjusta löytyisi vertaistukea ja kokemuksia klexanesta ja lugeistakin. Ja täällä tiedetään ja ymmärretään taatusti kaikki pelot, jotka liittyy raskadenetenemiseen ja keskenmenon pelkoon. Ja kuten huomaat, täällä on myös onnistuneita raskauksia vaikeiden kokemusta jälkeen. Toivotan teille voimia, kärsivällisyyttä ja luottamusta raskauden etenemiseen :flower: Toivottavasti klexane ja luget toimivat.

ON: Täällä edelleen yhtenä kappaleena. Haluaisin niin jo synnyttämään ja vauvan kotiin. Pää ei kohta enää kestä odottamista, vaikkei vielä ole edes laskettua aikaa ohitettu. Toivoisin vaan niin kovin, että pikkuinen jo syntyisi ja saisin hänet syliini. Siihen asti pelkään, että jos jokin meneekin vielä pieleen...

idylli 39+3 :heart: