Tulipas taukoa kirjoitteluun, ollut paljon kaikkea arjen hässäkkää. Lisäksi kova pahoinvointi on pitänyt poissa koneelta aika tehokkaasti. Kärsin pari viikkoa ja nyt alkaa vähän helpottaa niin tietysti hälytyskellot pamahtaa soimaan. Täällä taisi pari muutakin kertoin näillä viikoilla (8+) tapahtuneen muutoksia yökkäilyssä, yritän lohduttautua sillä! Yritän nyt hengitellä vaan ja pärjätä keskiviikkoon asti, silloin pääsen vihdoin kurkistamaan onko siellä ketään... Tuntuu kyllä vähän etten uskalla olla innoissani vielä yhtään, välillä yllätän itseni kieltämästä ajattelemasta vauvaa vielä minään konkreettisena, kai sitä niin yrittää estää satuttamasta itseään. Mutta mitä jos vahingossa kontrolloikin itseään liikaa, eikä iloiset uutiset sitten tunnukaan missään? Ehkä pitäisi antaa itselleen lupa olla iloinen, tuskin ne huonotkaan uutiset hyviltä tuntuu vaikka olisi kuinka valmistanut itseään niihin...
No, ensimmäisestä neuvolakäynnistä sain hetkeksi paljon itsevarmemman olon, kun joku ulkopuolinen kohteli odottavana äitinä, ihan oikeana ja uskottavana, hassua
Labrakokeista selvisi että mulla on oireettomana pysynyt virtsatien tulehdus, sain antibioottikuuria mutta se ei sopinut ollenkaan, oksensin tabletin pois aina alle tunnin päästä ottamisesta, lisäksi kauhea olo ja pääkipu.. Sain luvan keskeyttää kuurin ja katsotaan ensiviikolla uudestaan. Nyt kittaan karpalomehua ja välttelen sokeria. Onko teillä ollut tullaista tulehdusta raskauden aikana, käsittääkseni aika yleinen? Hoitamattomanahan se saattaa olla haitallinen raskaudelle, mutta onko jollekkin todella koitunut jotain vakavaa tuosta?
Onnittelut
Quu hyvistä ultrakuulumisista! Vaikeahan sitä on rentoutua kaikkien kurjien kokemusten jälkeen, toivottavasti meidän kaikkien jännitys vähenee kuitenkin mitä lähemmäs synnytystä päästään.
Scarleth, kuulostaa niin tutulta nuo panikoinnit! Lueskelin vau.fi raskausviikkolaskurin kautta (sellainen missä kerrotaan aina sen viikon muutoksista kehossa ja vauvasta) että viikolla 10 monella pahoinvointu ym vaivat usein jo helpottaa. Esikoista odottaessa olin vaan että just joo kun halailin pönttöä vielä raskauden puolenvälin tienoilla, mutta voihan tuo pitää hyvinkin paikkansa, ja jos oireilut voi jatkua pidempään, niin miksei myös vähemmän aikaa. Hieman sekavaa järkeilyä mutta mitä voi odottaa tässä mielentilassa...
Ruska79 Tervetuloa mukaan ja onnea pienestä matkalaisesta
Hanne Mahan katoilu kyllä kuului mulla ainakin esikoisen odotukseen, jokatoinen päivä esittelin miehelle ylpeänä "raskausmahaani" ja seuraavana se saattoikin olla ihan litteä (tai no niin litteä kuin tämä maha nyt on
) ja olin ihan varma ettei siellä mitään sittenkään ole. Tässä raskaudessa on ollut aika samanlaista vaihtelua, ehkä vähän tasaisemmin pysynyt hieman isohkona, kenties toinen raskaus alkaa helpommin pyöristymään..
mumina & 8+2