Keskenmenon jälkeen plussanneet - kevät 2012->
- Viestiketjun aloittaja Sanmar82
- Ensimmäinen viesti
Eilen oli lääkärineuvola. Verenpaineet ja kaikki oli tosi hyvät. Painoa on tullut kaikkineen noin 12kg. Vauva on jo todella alhaalla kiinnittyneenä, ja kohdunsuu on pehmentynyt ja pari senttiä auki. Lääkäri meinasi, ettei ainakaan yliaikaiseksi mene ja kehotti laittamaan kaiken valmiiksi vauvaa varten. Eli nyt kun ootan jo ihan fiiliksissä, että koska vauva syntyy, niin menee ihan varmasti reippaasti yli 
Sf-mitta ei ollut enää kasvanut, vaan oli sama 32 kuin viimeksi kolme viikkoa sitten. Tosin tällä kertaa mittaaja oli eri, joten se saattaa vaikuttaa hiukan mittaustuloksen. Mutta ei tarvi silti kuitenkaan huolestua, vaan on kuulemma ihan normaalia, ettei enää kasva, kun vauva on laskeutunut ja valmiina syntymään... Painoarviota ei täällä tehdä missään vaiheessa ellei sitten ole jotain huolen aihetta ja siksi pääse ylimääräiseen ultraan ja synnytystapa-arvioon. Yritin kyllä kysellä vauvan koosta, mutta lääkäri oli kovin varovainen kommentoimaan. Sanoi vain, että ihan normaalilta vaikuttaa, ettei ole pieni, muttei myöskään iso. Tästä lähtien onkin sitten viikon välein neuvolakäynti. Jännää =)
idylli 36+4 :heart:
Sf-mitta ei ollut enää kasvanut, vaan oli sama 32 kuin viimeksi kolme viikkoa sitten. Tosin tällä kertaa mittaaja oli eri, joten se saattaa vaikuttaa hiukan mittaustuloksen. Mutta ei tarvi silti kuitenkaan huolestua, vaan on kuulemma ihan normaalia, ettei enää kasva, kun vauva on laskeutunut ja valmiina syntymään... Painoarviota ei täällä tehdä missään vaiheessa ellei sitten ole jotain huolen aihetta ja siksi pääse ylimääräiseen ultraan ja synnytystapa-arvioon. Yritin kyllä kysellä vauvan koosta, mutta lääkäri oli kovin varovainen kommentoimaan. Sanoi vain, että ihan normaalilta vaikuttaa, ettei ole pieni, muttei myöskään iso. Tästä lähtien onkin sitten viikon välein neuvolakäynti. Jännää =)idylli 36+4 :heart:
Hei vaan taas! Pahoinvoinnin takia vähän vähiin jäänyt koneella olo, mutta tänään sitä on vähemmän, niin kirjoitellaanpa sitten
Voi kun ihana kuulla, että Hanne ultrassa kaikki oli hyvin:heart:! Toivottavasti säikäytyksiä ei enää tule!
Onnea Neiti-81 ultrakuulumisista:heart:
Ja Evyalle onnittelut sykkeiden kuulumisesta:heart:
Ipna, Idylli ja Nellielli, ihanan pitkällä olette jo, tsemppiä loppumetreihin
Mä olin tänään "väliultrassa", kaikki hyvin tällä hetkellä. Tällä kertaa tuntuu, että pelot vaan lisääntyy, kun viikkoja tulee lisää. Mutta kaipa se aika päivä kerrallaan kuluu eteenpäin ja näyttää, kuinka tällä kerralla käy! Seuraava ultra taas 2 vk päästä ja sitten 2 vk siitä olisikin nt-ultra..
Quu&Toivo 8+2
Voi kun ihana kuulla, että Hanne ultrassa kaikki oli hyvin:heart:! Toivottavasti säikäytyksiä ei enää tule!
Onnea Neiti-81 ultrakuulumisista:heart:
Ja Evyalle onnittelut sykkeiden kuulumisesta:heart:
Ipna, Idylli ja Nellielli, ihanan pitkällä olette jo, tsemppiä loppumetreihin
Mä olin tänään "väliultrassa", kaikki hyvin tällä hetkellä. Tällä kertaa tuntuu, että pelot vaan lisääntyy, kun viikkoja tulee lisää. Mutta kaipa se aika päivä kerrallaan kuluu eteenpäin ja näyttää, kuinka tällä kerralla käy! Seuraava ultra taas 2 vk päästä ja sitten 2 vk siitä olisikin nt-ultra..
Quu&Toivo 8+2
Quu Hienoa, että säkin sait hyviä uutisia. Onneksi pääset ultriin säännöllisin väliajoin. On ainakin mihin tähdätä, jos käy oikein rankaksi.
Mä sain tänään sairaalalta soiton ja pyysivät varaamaan lääkäriaikaa. Neuvolan lähete näyttää siis menneen läpi ja ottavat mut jonkinlaiseen erityisseurantaan monen keskenmenon takia. On tosi helpottavaa, kun rakenneultran odottaminen viikolla 21 tuntuis aika mahdottomalta tehtävältä.
Hanne_ ja Hippu 12+3
Mä sain tänään sairaalalta soiton ja pyysivät varaamaan lääkäriaikaa. Neuvolan lähete näyttää siis menneen läpi ja ottavat mut jonkinlaiseen erityisseurantaan monen keskenmenon takia. On tosi helpottavaa, kun rakenneultran odottaminen viikolla 21 tuntuis aika mahdottomalta tehtävältä.
Hanne_ ja Hippu 12+3
hanne tosi kiva, että pääset ylimääräisiin ultriin. Itse olen kanssa miettinyt jo pääni puhki miten pääsisi tsekkaukseen, että kaikki on hyvin.
ipna mulla on ihan sama olo, että kaikki mahdollinen on tapahtunut tässä raskaudessa. Alussahan jo jouduin syömään kortisonia ehkäisemään keskenmenoa ja pistämään klexanea, silti tuli se hematooma. No rv 13 tuli se umpilisäkkeen tulehdus ja leikkaus. Vähän väliä olen saanut jotain pelätä ja kaiken lisäksi tänä aamuna koirien kanssa lenkillä ollessa naapurin susikoira hyökkäsi meidän toisen chihun kimppuun, no sitä pelastaessani mä sain hampaista. Oikeassa kädessä useampi hampaan jälki ja kasvoissa yksi, lopulta siis tetsasin maahan polvilleen kilpikonna asentoon meidän koira mahan alla turvassa, susikoiran hyökkiessä. No siitä samantien pieneläinklinikalle koiran kuntoa tarkistamaan ja sitten itse sairaalaan. Pitkän pohtimisen jälkeen pistettiin jäykkäkouristuspiikki vaikka edellisestä on vasta 8v, mutta lääkärit olivat sitä mieltä että parempi niin. Nyt sitten jännittää onko siitä vauvalle haittaa, kun on vähän ristiriitaista tietoa. Ja tietty jännittää selviääkö koiruus tuosta, periaatteessa mitään hälyyttävää ei löytynyt mutta on sen jälkeen vaan tärissyt sängyssä eikä tee mitään, vähän sain juomaan mut ei syö.
Neuvolassa ehdin käydä ennen tuota hyökkäystä ja painoa on tullut nyt yhteensä 12kg. Kuulostaa tosi hurjalta, mutta kertaakaan en ole neuvolassa saanut noottia. Suunnilleen samanverran noussut aikaisemmissa raskauksissa tähän mennessä, mutta rv 30 nousu hidastunut ja yhteensä tullut aina noin 13-14kg. Nythän siis tänään on 30+0 Sykkeet oli vauvalla hyvät, samoin kun mun verenpaineet. Tarjonnasta ei saanut neuvolatäti millään selvää, sanoi että tuntee jotain kovaa alhaalla, mutta ei ole varma onko pää vai peppu. Sykkeiden paikantamisen perusteella sanoi olettavansa pään kyllä olevan alhaalla, mutta kovasti ihmetteli miten tuntui että mahassa olisi älyttömästi vielä tilaa liikkua, joka kommentti sitten alkoi mua vähän huolestuttamaan, että onko vauva jotenkin superpieni, kun kyseli aikaisempien vauvojen kokoakin siihen samaan syssyyn.
quu onnea ultrakuulumisista!
ipna mulla on ihan sama olo, että kaikki mahdollinen on tapahtunut tässä raskaudessa. Alussahan jo jouduin syömään kortisonia ehkäisemään keskenmenoa ja pistämään klexanea, silti tuli se hematooma. No rv 13 tuli se umpilisäkkeen tulehdus ja leikkaus. Vähän väliä olen saanut jotain pelätä ja kaiken lisäksi tänä aamuna koirien kanssa lenkillä ollessa naapurin susikoira hyökkäsi meidän toisen chihun kimppuun, no sitä pelastaessani mä sain hampaista. Oikeassa kädessä useampi hampaan jälki ja kasvoissa yksi, lopulta siis tetsasin maahan polvilleen kilpikonna asentoon meidän koira mahan alla turvassa, susikoiran hyökkiessä. No siitä samantien pieneläinklinikalle koiran kuntoa tarkistamaan ja sitten itse sairaalaan. Pitkän pohtimisen jälkeen pistettiin jäykkäkouristuspiikki vaikka edellisestä on vasta 8v, mutta lääkärit olivat sitä mieltä että parempi niin. Nyt sitten jännittää onko siitä vauvalle haittaa, kun on vähän ristiriitaista tietoa. Ja tietty jännittää selviääkö koiruus tuosta, periaatteessa mitään hälyyttävää ei löytynyt mutta on sen jälkeen vaan tärissyt sängyssä eikä tee mitään, vähän sain juomaan mut ei syö.
Neuvolassa ehdin käydä ennen tuota hyökkäystä ja painoa on tullut nyt yhteensä 12kg. Kuulostaa tosi hurjalta, mutta kertaakaan en ole neuvolassa saanut noottia. Suunnilleen samanverran noussut aikaisemmissa raskauksissa tähän mennessä, mutta rv 30 nousu hidastunut ja yhteensä tullut aina noin 13-14kg. Nythän siis tänään on 30+0
Sykkeet oli vauvalla hyvät, samoin kun mun verenpaineet. Tarjonnasta ei saanut neuvolatäti millään selvää, sanoi että tuntee jotain kovaa alhaalla, mutta ei ole varma onko pää vai peppu. Sykkeiden paikantamisen perusteella sanoi olettavansa pään kyllä olevan alhaalla, mutta kovasti ihmetteli miten tuntui että mahassa olisi älyttömästi vielä tilaa liikkua, joka kommentti sitten alkoi mua vähän huolestuttamaan, että onko vauva jotenkin superpieni, kun kyseli aikaisempien vauvojen kokoakin siihen samaan syssyyn.quu onnea ultrakuulumisista!
Viimeksi muokattu:
Quu, onnea ultrakuulumisista!
Hanne, tosiaan hyvä juttu että pääset vähän tiiviimpään seurantaan. Vähän kohtuuttomalta kuulostaa, että usean keskenmenon historialla pitäisi yli pari kuukautta odottaa seuraavaa ultraa.
ON: täällä on taas niin pessimistinen ei-raskaana olo kuin ikinäkin voi olla. Pelottaa jo ihan sikana ensi viikon ultra ja neuvolalääkäri. Näinkö kauan se viime viikon maanantain ultra sitten kantoi; silloin oli muutaman päivän ihan fiiliksissä ja ajattelin oikeasti että raskaana ollaan, mutta nyt ollaan taas ihan nollapisteessä ja samat epäilykset ja kauhuskenaariot mielessä. Nyt yritän itseäni potkia, että jos ensi viikon ultrassa kaikki on kutakuinkin hyvin, niin sitten on pakko rauhoittua - kaksi ultraa kuvaa kuitenkin kehityssuuntaa jo jollain tavalla, ainakin paremmin kuin se yksi yksittäinen ultra. Eihän tätä pää kestä, jos koko raskausaika on samanlaista hysterisointia!!
Pahin väsymys on ehkä vähän taittunut, pari edellistä viikkoa oon nuokkunut työpaikalla lähes työkyvyttömänä, mutta tällä viikolla oon saanut jotain aikaiseksikin. Silti vaan toivon, että alkaisi nyt edes mahassa näkyä tai tuntua jotain - jos väsymys ja muutkin alkuoireet alkaa helpottaa, niin menee kyllä viimeisetkin uskon rippeet tähän hommaan
Scarleth 8+5
Hanne, tosiaan hyvä juttu että pääset vähän tiiviimpään seurantaan. Vähän kohtuuttomalta kuulostaa, että usean keskenmenon historialla pitäisi yli pari kuukautta odottaa seuraavaa ultraa.
ON: täällä on taas niin pessimistinen ei-raskaana olo kuin ikinäkin voi olla. Pelottaa jo ihan sikana ensi viikon ultra ja neuvolalääkäri. Näinkö kauan se viime viikon maanantain ultra sitten kantoi; silloin oli muutaman päivän ihan fiiliksissä ja ajattelin oikeasti että raskaana ollaan, mutta nyt ollaan taas ihan nollapisteessä ja samat epäilykset ja kauhuskenaariot mielessä. Nyt yritän itseäni potkia, että jos ensi viikon ultrassa kaikki on kutakuinkin hyvin, niin sitten on pakko rauhoittua - kaksi ultraa kuvaa kuitenkin kehityssuuntaa jo jollain tavalla, ainakin paremmin kuin se yksi yksittäinen ultra. Eihän tätä pää kestä, jos koko raskausaika on samanlaista hysterisointia!!
Pahin väsymys on ehkä vähän taittunut, pari edellistä viikkoa oon nuokkunut työpaikalla lähes työkyvyttömänä, mutta tällä viikolla oon saanut jotain aikaiseksikin. Silti vaan toivon, että alkaisi nyt edes mahassa näkyä tai tuntua jotain - jos väsymys ja muutkin alkuoireet alkaa helpottaa, niin menee kyllä viimeisetkin uskon rippeet tähän hommaan
Scarleth 8+5
Hanne Hienoa, että pääset ylimääräisiin ultriin!
Quu Hienoa, että ultrassa kaikki hyvin ja hienoa, että pääset kans noin usein nyt ultraan..helpottaa varmasti vähän oloa, kun pääsee tarkastaan pikkuisen parin viikon välein!
Mä kattelin tossa just vauvan vaatteita ja tajusin kyynel silmässä, ettei enää kauan kun saan pukee niihin meidän pienen! :heart: Mut sit heti perään iski paniikki, ettei sais viä aatella varmaks mitään..koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.. mut kyl sitä vaan odottaa, et se pieni syntyy ja saa sen syliinsä! vaikka tuntuu, etten koko raskauden aikana oo ees tajunnu, et mun mahassa tosiaan on vauva..enkä kyl viäkään sitä tajua kunnolla..
Nellielli ja pötkö 36+4
Quu Hienoa, että ultrassa kaikki hyvin ja hienoa, että pääset kans noin usein nyt ultraan..helpottaa varmasti vähän oloa, kun pääsee tarkastaan pikkuisen parin viikon välein!
Mä kattelin tossa just vauvan vaatteita ja tajusin kyynel silmässä, ettei enää kauan kun saan pukee niihin meidän pienen! :heart: Mut sit heti perään iski paniikki, ettei sais viä aatella varmaks mitään..koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.. mut kyl sitä vaan odottaa, et se pieni syntyy ja saa sen syliinsä! vaikka tuntuu, etten koko raskauden aikana oo ees tajunnu, et mun mahassa tosiaan on vauva..enkä kyl viäkään sitä tajua kunnolla..
Nellielli ja pötkö 36+4
Heippa tännekin ja mukavaa alkavaa viikonloppua!
Mulla on tässä yksi akuutti huolenaihe, vaikka vähän mietin kehtaanko edes tänne enää tulla kirjoittamaan näitä panikointiviestejäni. Mutta kirjoitan nyt kuitenkin, jos joku muistaisi oman raskautensa alkuajoista (siis tästä kasi-ysiviikkojen tienoilta) vastaavaa. Siis tuntuu, että viime päivinä raskausoireet olisi ihan selvästi lieventyneet. Pahoinvointi tulee useimmiten vain hetkellisesti aamuisin, ja esim. eilen rinnat ei aristaneet yhtään. Mahassa ei tietenkään tunnu mitään, niinkuin ei ole oikein tuntunut koko aikana. Väsymyskin on ehkä hellittänyt vähän (vai kuvittelenko vaan...) No tästäkös on helppo repiä uusi paniikinaihe - ensin niitä oireita kiroaa, ja sitten kun ne vähenevät, on heti ihan varma että jotain on pielessä. Onko teillä muilla ollut vastaavaa? Siis että oireet olisi aaltoilleet niin, että ovat välillä jopa lähes poissa? Ultraan vielä 5 päivää, hermohan tässä ehtii laueta kun tätä sinne asti pyörittelee. Yö meni aika unettomissa merkeissä, kun tätä mietiskelin ja olin illalla ihan varma, että jotain ikävää on sattunut.
Mulla on tässä yksi akuutti huolenaihe, vaikka vähän mietin kehtaanko edes tänne enää tulla kirjoittamaan näitä panikointiviestejäni. Mutta kirjoitan nyt kuitenkin, jos joku muistaisi oman raskautensa alkuajoista (siis tästä kasi-ysiviikkojen tienoilta) vastaavaa. Siis tuntuu, että viime päivinä raskausoireet olisi ihan selvästi lieventyneet. Pahoinvointi tulee useimmiten vain hetkellisesti aamuisin, ja esim. eilen rinnat ei aristaneet yhtään. Mahassa ei tietenkään tunnu mitään, niinkuin ei ole oikein tuntunut koko aikana. Väsymyskin on ehkä hellittänyt vähän (vai kuvittelenko vaan...) No tästäkös on helppo repiä uusi paniikinaihe - ensin niitä oireita kiroaa, ja sitten kun ne vähenevät, on heti ihan varma että jotain on pielessä. Onko teillä muilla ollut vastaavaa? Siis että oireet olisi aaltoilleet niin, että ovat välillä jopa lähes poissa? Ultraan vielä 5 päivää, hermohan tässä ehtii laueta kun tätä sinne asti pyörittelee. Yö meni aika unettomissa merkeissä, kun tätä mietiskelin ja olin illalla ihan varma, että jotain ikävää on sattunut.
Scarleth kyllä, kyllä ja kyllä. Juurikin noin. Raskausoireet ovat omalla kohdallani olleet lieviä ja kadonneet ajoittain lähes kokonaan. Päivittäin voi olla muutoksia, että on välissä hyviä päiviä (=panikointipäiviä) ja sitten tulee taas huonoja päiviä (=onnenpäiviä, jolloin oksettaa ja väsyttää). Mistäänhän ihan oikeasti kukaan ei voi tietää tai sinulle luvata, että 100 % varmasti kaikki on hyvin, mutta kun kerran ultralla on jo sydämen syke saatu näkyviin, niin kyllä todennäköisyydet ovat puolellasi :heart: Onneksi pääset ensi viikolla taas ultraan tarkastamaan pienen voinnin. Ei se raskaus tuossa vaiheessa mitenkään vielä tunnu mahassa, ainakaan itselläni. Hyvä, jos tuntuu nytkään! Doppler on ihan hyvä hankinta, tosin itse sain sykkeet kuuluville vasta 11+ tienoilla. Eli siitäkin voi saada kivan huolenaiheen kehiteltyä, jos sykkeitä ei saakaan vielä kuuluviin.
Tsemppiä sinulle! Kaikki täällä varmasti ovat käyneet noita samoja keloja läpi. Ainakin itse. Ja välillä edelleen.
kwaidan 18+2
Tsemppiä sinulle! Kaikki täällä varmasti ovat käyneet noita samoja keloja läpi. Ainakin itse. Ja välillä edelleen.
kwaidan 18+2
Kwaidanille taas kiitokset rauhoittelusta! Dopplerin hankkimista olen kyllä miettinyt, mutta aina päätynyt siihen, että "ei sitä nyt ennen seuraavaa ultraa kannata ostaa, kun siellä ehkä kuitenkin todetaan keskenmeno..." Mutta siis, ehkä ensi viikon jälkeen voisin tilata sellaisen, jos neuvolalääkäri sattuu saamaan sydänäänet jo dopplerilla kuuluviin, ja jos ultrassa todetaan vielä olevan elämää.
Scarleth Mulla ainakin just tissit oli aluks vähän arat ja suureni..sit ne kuitenkin aika nopeesti "normalisoitui".. eli ei ollu enää arat ja muutenkaan mitenkään sen kummallisemmat.. ja mulla ei alussa ees ollu väsymystä.. ja pahoinvointi nyt oli sellaista aaltoilua aamusta iltaan..välillä tuli hetkiä, että olikin hyvä olla ja kuvitteli, et se loppu kokonaan, mut sit se tulikin takas..ja joillainhan se pahoinvointi voi hävitä yhtäkkiä ihan kokonaan..eihän se oo niin, että pahoinvointi oikeesti kaikilla kestäis sinne viikolle 12 saakka tai jopa pidemmälle..vai miten se ny yleensä loppuikaan? mut siis, että koita olla huolehtimatta! sitä mä tässä vaan yritän sanoo! :heart:
Nellielli ja pötkö 36+5
mut siis, että koita olla huolehtimatta! sitä mä tässä vaan yritän sanoo! :heart:Nellielli ja pötkö 36+5
Scarleth, mulla kävi juurikin noin viime raskaudessa, oli oikeen kovaa pahoinvointia, joka 8+ viikolla yhtäkkiä helpotti ihan hurjasti. Itkin jo valmiiksi "varmaa" keskenmenoa, onneksi oli ultra varattuna parin päivän päähän ja kaikki oli juuri niin kun pitääkin. Ja nyt hiukan samaa hommaa, pahoinvointi ei ole missään vaiheessa ollut yhtä rajua kun viimeksi, mutta selvästi tällä viikolla siitä on tullut aaltoilevampaa, en ole oksentanut enää kun pari-kolme kertaa päivässä ja välillä on hetkittäin melkein hyvä olo. Tällä kertaa olen onnistunut stressaamaan paljon vähemmän tuota oireiden vähenemistä, kun uskon nyt että ihan oikeasti vaihtelee paljon ja ilmeisesti googlauslähteiden mukaan rv 7+ onkin usein pahin viikko. Tsemppiä ultran odotteluun!
Malttamaton, huh mikä tilanne! Toivottavasti haavat paranevat ilman mitään tulehduksia ja koirakin toipuu kuntoon!
Hanne, hienoa että pääset seurantaan julkiselle! Mulla siis oli vaan varhaisultra polilla, kuvittelin että muutakin seurantaa olisi, kun sellainen puhe oli osastolla että myöhäisen km:n jälkeen sitä saisi (ja ohjeiden mukaan myös toistuvien km:n jälkeen), mutta enpä jaksanut edes kysellä sen perään kun ei tarjottu. Käyn nyt Väestöliitossa ja olen tosi tyytyväinen siihen, mulla on siellä oma mahtava, tuttu lääkäri, jolla olen käynyt nyt 1,5 v ajan siltä osin, mitä ei sairaalassa ole hoidettu. Seuraava väliultra on hoitajan tekemä, se ei ole edes kalliskaan, lääkärikäynnit tietysti on yksityisellä aika arvokkaita.
Quu&Toivo 8+4
Malttamaton, huh mikä tilanne! Toivottavasti haavat paranevat ilman mitään tulehduksia ja koirakin toipuu kuntoon!
Hanne, hienoa että pääset seurantaan julkiselle! Mulla siis oli vaan varhaisultra polilla, kuvittelin että muutakin seurantaa olisi, kun sellainen puhe oli osastolla että myöhäisen km:n jälkeen sitä saisi (ja ohjeiden mukaan myös toistuvien km:n jälkeen), mutta enpä jaksanut edes kysellä sen perään kun ei tarjottu. Käyn nyt Väestöliitossa ja olen tosi tyytyväinen siihen, mulla on siellä oma mahtava, tuttu lääkäri, jolla olen käynyt nyt 1,5 v ajan siltä osin, mitä ei sairaalassa ole hoidettu. Seuraava väliultra on hoitajan tekemä, se ei ole edes kalliskaan, lääkärikäynnit tietysti on yksityisellä aika arvokkaita.
Quu&Toivo 8+4
Scarleth Kuulostaa tutulta. Multa pahoinvointi ja muutkin raskausoireet katosi yht äkkiä, mut palasivat sitten muutaman päivän päästä takaisin. Mäkin ehdin huolehtia asiaa vaikka kuinka paljon. Että eiköhän kuulu ihan asiaan, vaikka tiedän kyllä kuinka vaikeaa on olla huolehtimatta.
Mä oon taasen keksinyt uuden huolenaiheen. Söin töissä salaattia, jossa oli pakastevihanneksia ja vasta jälkikäteen tajusin, et ei ois kannattanut listeriavaaran vuoksi syödä. Tällä viikolla oon ollut pienessä kuumeessa ja mietin vaan, et ei kai oo voinut käydä niin huono tuuri et oisin listerian saanut... Bakteeritulehdusta ei näyttäis verikokeiden perusteella olevan... Tiiättekö nouseeko listerioosissa tulehdusarvot? Ja taas tämä kysymys nousi mieleen vasta lääkäriltä lähdettyäni. Lisäksi edelleen ihmetyttää se, että ei tuo vatsa vaan kasva ja jos kohtu jonain päivänä tuntuukin selvästi, seuraavana se voi olla "kadonnut". Muutaman päivän ultran jälkeen osaan olla rauhallinen mut sen jälkeen onkin jo joku uusi huoli mielessä.
Quu Eivät taida olla mitenkään kovin innokkaita tarjoamaan ylimääräisiä käyntejä. En ois saanut lähetettä, ellen ois muistutellut, et keskenmenon jälkeen luvattiin, että lähete tehdään, kun seuraavan kerran olen raskaana. Tähän todettiin, et eiköhän lähete tule takaisin, kun mitään ei kuitenkaan voida tehdä, vaikka sairaalalla kävisin... Mut kai noissa käynneissä enemmän onkin kyse turvallisuudentunteesta ja mielen rauhoittelusta.
Hanne_ ja Hippu 12+5
Mä oon taasen keksinyt uuden huolenaiheen. Söin töissä salaattia, jossa oli pakastevihanneksia ja vasta jälkikäteen tajusin, et ei ois kannattanut listeriavaaran vuoksi syödä. Tällä viikolla oon ollut pienessä kuumeessa ja mietin vaan, et ei kai oo voinut käydä niin huono tuuri et oisin listerian saanut... Bakteeritulehdusta ei näyttäis verikokeiden perusteella olevan... Tiiättekö nouseeko listerioosissa tulehdusarvot? Ja taas tämä kysymys nousi mieleen vasta lääkäriltä lähdettyäni. Lisäksi edelleen ihmetyttää se, että ei tuo vatsa vaan kasva ja jos kohtu jonain päivänä tuntuukin selvästi, seuraavana se voi olla "kadonnut". Muutaman päivän ultran jälkeen osaan olla rauhallinen mut sen jälkeen onkin jo joku uusi huoli mielessä.
Quu Eivät taida olla mitenkään kovin innokkaita tarjoamaan ylimääräisiä käyntejä. En ois saanut lähetettä, ellen ois muistutellut, et keskenmenon jälkeen luvattiin, että lähete tehdään, kun seuraavan kerran olen raskaana. Tähän todettiin, et eiköhän lähete tule takaisin, kun mitään ei kuitenkaan voida tehdä, vaikka sairaalalla kävisin... Mut kai noissa käynneissä enemmän onkin kyse turvallisuudentunteesta ja mielen rauhoittelusta.
Hanne_ ja Hippu 12+5
Heippa kaikki :wave:
Liittyisin tähänkin ketjuun. Meillä on takana tällä hetkellä melkein 3,5 vuotta yritystä, selitteenä selittämätön lapsettomuus (mulla kuitenkin endometrioosi-taustaa). Viime syksynä alkoi inseminaatiohoidot, yksi tehtiin, siitä en tullu raskaaksi mutta sen jälkeisestä luomukierrosta yllättäen tulin. Ultrassa käytiin kun luultiin että viikkoja oli jo 7+ jotain mutta alkio olikin 6+1-kokoinen. Syke kuitenkin näkyi. Melko pian tämän jälkeen kasvu oli kuitenkin loppunut ja keskeytynyt keskenmeno huomattiin tammikuun alussa. Lääkkeellinen tyhjennys, jonka jälkeen melkein tasan kuukauden päästä alkoi menkat. Sen jälkeen on ollut jatkuva yritys ja ovis on saatu testiin joka kuukausi mutta nyt vasta tärppäsi, samana päivänä kun oltiin ivf-infossa (hoidot olisi pitänyt aloittaa joulukuussa). Ovulaatiosta laskien nyt on menossa rv 5+2. Pelko on kuitenkin koko ajan mukana, varsinkin kun mitään oireita ei ole rintojen arkuutta lukuun ottamatta. Vielä viikko sitten oli vatsan nipistelyä, nyt sekin on poissa. Alkuraskauden ultra on parin viikon päästä, siihen pitäisi nyt sinnitellä epätietoisena.
Tsemppiä kaikille menetyksen aiemmin kohdanneille, oliskohan nyt meidän vuoro Ja pahoittelut heille jotka joutuivat uudestaan kokemaan keskenmenon
Muoks. Toi aloitusvisetin raskudesta humoristiseen tapaan on niin osuva Tunnistin itseni.
Liittyisin tähänkin ketjuun. Meillä on takana tällä hetkellä melkein 3,5 vuotta yritystä, selitteenä selittämätön lapsettomuus (mulla kuitenkin endometrioosi-taustaa). Viime syksynä alkoi inseminaatiohoidot, yksi tehtiin, siitä en tullu raskaaksi mutta sen jälkeisestä luomukierrosta yllättäen tulin. Ultrassa käytiin kun luultiin että viikkoja oli jo 7+ jotain mutta alkio olikin 6+1-kokoinen. Syke kuitenkin näkyi. Melko pian tämän jälkeen kasvu oli kuitenkin loppunut ja keskeytynyt keskenmeno huomattiin tammikuun alussa. Lääkkeellinen tyhjennys, jonka jälkeen melkein tasan kuukauden päästä alkoi menkat. Sen jälkeen on ollut jatkuva yritys ja ovis on saatu testiin joka kuukausi mutta nyt vasta tärppäsi, samana päivänä kun oltiin ivf-infossa (hoidot olisi pitänyt aloittaa joulukuussa). Ovulaatiosta laskien nyt on menossa rv 5+2. Pelko on kuitenkin koko ajan mukana, varsinkin kun mitään oireita ei ole rintojen arkuutta lukuun ottamatta. Vielä viikko sitten oli vatsan nipistelyä, nyt sekin on poissa. Alkuraskauden ultra on parin viikon päästä, siihen pitäisi nyt sinnitellä epätietoisena.
Tsemppiä kaikille menetyksen aiemmin kohdanneille, oliskohan nyt meidän vuoro
Ja pahoittelut heille jotka joutuivat uudestaan kokemaan keskenmenon Muoks. Toi aloitusvisetin raskudesta humoristiseen tapaan on niin osuva
Tunnistin itseni.
Viimeksi muokattu:
Ruska79 Tervetuloa mukaan!
Meillä poksuu tänään rv37+0 :heart:
Enää kolme viikkoa laskettuun aikaan... Miten tää aika onkin mennyt samalla niin nopeasti ja hitaasti. Puoleen väliin raskautta tuntui, ettei viikot etene millään. Rakenneultran jälkeen aloin uskoa raskauteen ja onnistumiseen ja sen jälkeen viikot onkin kuluneet ihan hujauksessa. Mahaa jää kyllä ikävä, vaikka jo kovasti haluaisin vauvan ulos
Meillä poksuu tänään rv37+0 :heart:
Enää kolme viikkoa laskettuun aikaan... Miten tää aika onkin mennyt samalla niin nopeasti ja hitaasti. Puoleen väliin raskautta tuntui, ettei viikot etene millään. Rakenneultran jälkeen aloin uskoa raskauteen ja onnistumiseen ja sen jälkeen viikot onkin kuluneet ihan hujauksessa. Mahaa jää kyllä ikävä, vaikka jo kovasti haluaisin vauvan ulos
ruska tervetuloa
scarleth onko jo parempi ja luottavaisempi mieli?
idylli olet jo niin ihanan pitkällä, kateeksi käy. Mulla alkaa olla taas jälkeen kerran niin malttamaton olo, että tekisin melkein mitä vaan, jos saisi siirrettyä kloa edes kuukauden eteenpäin. Silloin pääsee jäämään äitiyslomalle, joten aikakin kuluisi nopeammin kuin töissä. Aika tuntuu matelevan yhtä hitaasti, kun alkuraskaudesta
(.) koira alkaa vihdoin olla toipunut, ihanaa! Sairaalan esitietolomakkeet täytetty ja lähetetty. En kyllä millään usko, että parin kuukauden päästä olisi synnytys lähellä. Edelleen unohdan raskauden aina välillä, vaikka tällä hetkellä liitoskivut häpyluussa niin kipeät ettei luulisi voivan unohtaa. Sama kun kaveri jota näen viikoittain tuli kylään ja ihan säikähti mahaa sisään astuessaan, oli kuulemma jotenkin ihan unohtanut koko raskauden. Meidän kuopus ei kyllä unohda, on niin suloinen kun pysyttelee ja halii masua jatkuvasti
scarleth onko jo parempi ja luottavaisempi mieli?
idylli olet jo niin ihanan pitkällä, kateeksi käy. Mulla alkaa olla taas jälkeen kerran niin malttamaton olo, että tekisin melkein mitä vaan, jos saisi siirrettyä kloa edes kuukauden eteenpäin. Silloin pääsee jäämään äitiyslomalle, joten aikakin kuluisi nopeammin kuin töissä. Aika tuntuu matelevan yhtä hitaasti, kun alkuraskaudesta
(.) koira alkaa vihdoin olla toipunut, ihanaa! Sairaalan esitietolomakkeet täytetty ja lähetetty. En kyllä millään usko, että parin kuukauden päästä olisi synnytys lähellä. Edelleen unohdan raskauden aina välillä, vaikka tällä hetkellä liitoskivut häpyluussa niin kipeät ettei luulisi voivan unohtaa. Sama kun kaveri jota näen viikoittain tuli kylään ja ihan säikähti mahaa sisään astuessaan, oli kuulemma jotenkin ihan unohtanut koko raskauden. Meidän kuopus ei kyllä unohda, on niin suloinen kun pysyttelee ja halii masua jatkuvasti
Tulipas taukoa kirjoitteluun, ollut paljon kaikkea arjen hässäkkää. Lisäksi kova pahoinvointi on pitänyt poissa koneelta aika tehokkaasti. Kärsin pari viikkoa ja nyt alkaa vähän helpottaa niin tietysti hälytyskellot pamahtaa soimaan. Täällä taisi pari muutakin kertoin näillä viikoilla (8+) tapahtuneen muutoksia yökkäilyssä, yritän lohduttautua sillä! Yritän nyt hengitellä vaan ja pärjätä keskiviikkoon asti, silloin pääsen vihdoin kurkistamaan onko siellä ketään... Tuntuu kyllä vähän etten uskalla olla innoissani vielä yhtään, välillä yllätän itseni kieltämästä ajattelemasta vauvaa vielä minään konkreettisena, kai sitä niin yrittää estää satuttamasta itseään. Mutta mitä jos vahingossa kontrolloikin itseään liikaa, eikä iloiset uutiset sitten tunnukaan missään? Ehkä pitäisi antaa itselleen lupa olla iloinen, tuskin ne huonotkaan uutiset hyviltä tuntuu vaikka olisi kuinka valmistanut itseään niihin...
No, ensimmäisestä neuvolakäynnistä sain hetkeksi paljon itsevarmemman olon, kun joku ulkopuolinen kohteli odottavana äitinä, ihan oikeana ja uskottavana, hassua Labrakokeista selvisi että mulla on oireettomana pysynyt virtsatien tulehdus, sain antibioottikuuria mutta se ei sopinut ollenkaan, oksensin tabletin pois aina alle tunnin päästä ottamisesta, lisäksi kauhea olo ja pääkipu.. Sain luvan keskeyttää kuurin ja katsotaan ensiviikolla uudestaan. Nyt kittaan karpalomehua ja välttelen sokeria. Onko teillä ollut tullaista tulehdusta raskauden aikana, käsittääkseni aika yleinen? Hoitamattomanahan se saattaa olla haitallinen raskaudelle, mutta onko jollekkin todella koitunut jotain vakavaa tuosta?
Onnittelut Quu hyvistä ultrakuulumisista! Vaikeahan sitä on rentoutua kaikkien kurjien kokemusten jälkeen, toivottavasti meidän kaikkien jännitys vähenee kuitenkin mitä lähemmäs synnytystä päästään.
Scarleth, kuulostaa niin tutulta nuo panikoinnit! Lueskelin vau.fi raskausviikkolaskurin kautta (sellainen missä kerrotaan aina sen viikon muutoksista kehossa ja vauvasta) että viikolla 10 monella pahoinvointu ym vaivat usein jo helpottaa. Esikoista odottaessa olin vaan että just joo kun halailin pönttöä vielä raskauden puolenvälin tienoilla, mutta voihan tuo pitää hyvinkin paikkansa, ja jos oireilut voi jatkua pidempään, niin miksei myös vähemmän aikaa. Hieman sekavaa järkeilyä mutta mitä voi odottaa tässä mielentilassa...
Ruska79 Tervetuloa mukaan ja onnea pienestä matkalaisesta
Hanne Mahan katoilu kyllä kuului mulla ainakin esikoisen odotukseen, jokatoinen päivä esittelin miehelle ylpeänä "raskausmahaani" ja seuraavana se saattoikin olla ihan litteä (tai no niin litteä kuin tämä maha nyt on) ja olin ihan varma ettei siellä mitään sittenkään ole. Tässä raskaudessa on ollut aika samanlaista vaihtelua, ehkä vähän tasaisemmin pysynyt hieman isohkona, kenties toinen raskaus alkaa helpommin pyöristymään..
mumina & 8+2
No, ensimmäisestä neuvolakäynnistä sain hetkeksi paljon itsevarmemman olon, kun joku ulkopuolinen kohteli odottavana äitinä, ihan oikeana ja uskottavana, hassua
Labrakokeista selvisi että mulla on oireettomana pysynyt virtsatien tulehdus, sain antibioottikuuria mutta se ei sopinut ollenkaan, oksensin tabletin pois aina alle tunnin päästä ottamisesta, lisäksi kauhea olo ja pääkipu.. Sain luvan keskeyttää kuurin ja katsotaan ensiviikolla uudestaan. Nyt kittaan karpalomehua ja välttelen sokeria. Onko teillä ollut tullaista tulehdusta raskauden aikana, käsittääkseni aika yleinen? Hoitamattomanahan se saattaa olla haitallinen raskaudelle, mutta onko jollekkin todella koitunut jotain vakavaa tuosta?Onnittelut Quu hyvistä ultrakuulumisista! Vaikeahan sitä on rentoutua kaikkien kurjien kokemusten jälkeen, toivottavasti meidän kaikkien jännitys vähenee kuitenkin mitä lähemmäs synnytystä päästään.
Scarleth, kuulostaa niin tutulta nuo panikoinnit! Lueskelin vau.fi raskausviikkolaskurin kautta (sellainen missä kerrotaan aina sen viikon muutoksista kehossa ja vauvasta) että viikolla 10 monella pahoinvointu ym vaivat usein jo helpottaa. Esikoista odottaessa olin vaan että just joo kun halailin pönttöä vielä raskauden puolenvälin tienoilla, mutta voihan tuo pitää hyvinkin paikkansa, ja jos oireilut voi jatkua pidempään, niin miksei myös vähemmän aikaa. Hieman sekavaa järkeilyä mutta mitä voi odottaa tässä mielentilassa...
Ruska79 Tervetuloa mukaan ja onnea pienestä matkalaisesta
Hanne Mahan katoilu kyllä kuului mulla ainakin esikoisen odotukseen, jokatoinen päivä esittelin miehelle ylpeänä "raskausmahaani" ja seuraavana se saattoikin olla ihan litteä (tai no niin litteä kuin tämä maha nyt on
) ja olin ihan varma ettei siellä mitään sittenkään ole. Tässä raskaudessa on ollut aika samanlaista vaihtelua, ehkä vähän tasaisemmin pysynyt hieman isohkona, kenties toinen raskaus alkaa helpommin pyöristymään..mumina & 8+2
Ruska, tervetuloa!:heart:
Hanne, mun maha tekee tälläistä :
Kuvat on siis peräkkäisinä viikkoina otetut, ja ovat siis ns. oikeassa järjestyksessä (viimeinen kuva tasan rv 21) joten paljon maha vaihtelee edelleen, mulla ihan selkeesti sen mukaan miten vauvat on Mut jännä miten hukkaan 20+ viikoilla noi kaks siellä pystyy menemään!
Mulla siis nyt 4. ja 5. lapsi tulossa
IDYLLILLE tsemppiä viimeisiin viikkoihin!:flower:
Täällä ei ihmeitä, paksusti voidaan:heart::heart:
T.Neiti +MasuMöhöt 21+2
Hanne, mun maha tekee tälläistä :
Kuvat on siis peräkkäisinä viikkoina otetut, ja ovat siis ns. oikeassa järjestyksessä (viimeinen kuva tasan rv 21) joten paljon maha vaihtelee edelleen, mulla ihan selkeesti sen mukaan miten vauvat on
Mut jännä miten hukkaan 20+ viikoilla noi kaks siellä pystyy menemään!Mulla siis nyt 4. ja 5. lapsi tulossa
IDYLLILLE tsemppiä viimeisiin viikkoihin!:flower:
Täällä ei ihmeitä, paksusti voidaan
:heart::heart:T.Neiti +MasuMöhöt 21+2
Huomenta ja hyvää uutta viikkoa!
Mies kevyesti painosti mut viikonloppuna pariinkin lasten- ja äitiystarvikekauppaan, kun oltiin vähän reissun päällä ja kotipitäjää isompien valikoimien äärellä. Oli jotenkin niin herttainen ele häneltä, että en viitsinyt vastustella, vaikka olin lähinnä aika ahdistunut. En haluaisi juurikaan ajatella koko raskausjuttua ennen kuin pari seuraavaa ultraa on ohi. Sitten jos niissä vielä kaikki on hyvin, niin voisi uskaltaa ajatella olevansa oikeasti raskaana...
Mutta malttamaton, aika raju "koirakolari" sulle ja koiralle on tapahtunut!! Onneksi ei mitään pahempaa käynyt, ja koirakin toipunut.
mumina, mun täytyykin käydä tuolla vau.fi -sivustolla lueskelemassa, kiitos vinkistä. Toivottavasti sieltä saa mielen rauhoitusta. Löysin kyllä viikonloppuna pari muutakin linkkiä jossa kerrottiin oireiden aaltoilun ja loppumisenkin olevan ihan normaalia. Mutta taas kerran kyllä totesin, että googlailu pitäisi kieltää raskaanaolevilta, enemmän sillä vaan aiheuttaa lisämurhetta itselleen...
Mulla oli neuvolassa ihan sama fiilis, oli tosi ihanaa kun terkkari puhui musta "äitinä" ja muutenkin käyttäytyi siten, että tää raskaus nyt on ihan tosi juttu
Neidillä kyllä ihana maha!!
No eipä kyllä juurikaan. Tosin oireet on osittain tullee takaisin (tai ei ne ehkä sitten niin totaalisesti kadonnutkaan) eli pieni ällötys jatkuu yms, tosin väsymys ja paha olo on kyllä vähän lievempiä kuin mitä ne tuossa vielä pari viikkoa sitten oli. Viikonloppuna oli niin paljon kaikkea kivaa ohjelmaa, että välillä yllätin itseni lähes positiivisella tuulella. Mutta aika luovutusmielilalalla tässä kuitenkin olen tiistaina menossa neuvolalääkäriin ja keskiviikkona ultraan, katsotaan sitten sen jälkeen tilannetta uudelleen...
Mies kevyesti painosti mut viikonloppuna pariinkin lasten- ja äitiystarvikekauppaan, kun oltiin vähän reissun päällä ja kotipitäjää isompien valikoimien äärellä. Oli jotenkin niin herttainen ele häneltä, että en viitsinyt vastustella, vaikka olin lähinnä aika ahdistunut. En haluaisi juurikaan ajatella koko raskausjuttua ennen kuin pari seuraavaa ultraa on ohi. Sitten jos niissä vielä kaikki on hyvin, niin voisi uskaltaa ajatella olevansa oikeasti raskaana...
Mutta malttamaton, aika raju "koirakolari" sulle ja koiralle on tapahtunut!! Onneksi ei mitään pahempaa käynyt, ja koirakin toipunut.
mumina, mun täytyykin käydä tuolla vau.fi -sivustolla lueskelemassa, kiitos vinkistä. Toivottavasti sieltä saa mielen rauhoitusta. Löysin kyllä viikonloppuna pari muutakin linkkiä jossa kerrottiin oireiden aaltoilun ja loppumisenkin olevan ihan normaalia. Mutta taas kerran kyllä totesin, että googlailu pitäisi kieltää raskaanaolevilta, enemmän sillä vaan aiheuttaa lisämurhetta itselleen...
Mulla oli neuvolassa ihan sama fiilis, oli tosi ihanaa kun terkkari puhui musta "äitinä" ja muutenkin käyttäytyi siten, että tää raskaus nyt on ihan tosi juttu
Neidillä kyllä ihana maha!!
Viimeksi muokattu:
Varovaisesti ilmoittaudun tänne. Takana on yksi synnytys, viisi km rv 4+-12+, synnytys ja kolme kemiallista. Lauantaina mies vaati testaamaan ja vahva plussa tuli (dpo16). Aloitin Luget tueksi, ne olivat nuoremman raskaudessakin alussa tukena. Vaikka luteaalini on ihanteellinen 14 vrk, äärettömän supistusherkkä kohtuni supistelee ilman Lugeja niin voimakkaasti, että vain esikoinen on pysynyt kyydissä. Nytkin supistelu helpotti huomattavasti vajaa 10 tuntia ekan Lugen laiton jälkeen.
Muuten ei mitään ihmeitä. Maha on kuin rantapallo, alavatsa jomottelee ja iltaa kohti olo käy aika ankeaksi sekä viluttaa ja väsyttää. Piinaviikkoja on jäljellä enää alle kahdeksan...
Muuten ei mitään ihmeitä. Maha on kuin rantapallo, alavatsa jomottelee ja iltaa kohti olo käy aika ankeaksi sekä viluttaa ja väsyttää. Piinaviikkoja on jäljellä enää alle kahdeksan...
tillukas Tervetuloa mukaan! :wave: Pidetään peukut pystyssä, että kyytiläinen pysyy nyt matkassa loppuun saakka! :heart:
Neuvolassa taas käyty..tänään siis 37+1.. Olis voinu kyl jättää neuvolan väliin..en olis halunnu tietää, et paino on taas noussu mukavasti! Oli siis noussu 525g/vko.. se olis nyt sit jo 16 kiloa alimpaan painoon.. eih.. Muuten kaikki kyl hyvin! Sf-mitta senkun nousee. Nyt 35 cm. Verenpaineet edelleen alhaiset, 96/65. Lapsivettä normaalisti. Syke oli sen 135 ja pää alaspäin ollaan edelleen. Ei kai se sieltä enää käännykään. Ens viikolla sit neuvolalääkäri. Jee!
Nellielli ja pötkö 37+1
Neuvolassa taas käyty..tänään siis 37+1.. Olis voinu kyl jättää neuvolan väliin..en olis halunnu tietää, et paino on taas noussu mukavasti!
Oli siis noussu 525g/vko.. se olis nyt sit jo 16 kiloa alimpaan painoon.. eih.. Muuten kaikki kyl hyvin! Sf-mitta senkun nousee. Nyt 35 cm. Verenpaineet edelleen alhaiset, 96/65. Lapsivettä normaalisti. Syke oli sen 135 ja pää alaspäin ollaan edelleen. Ei kai se sieltä enää käännykään. Ens viikolla sit neuvolalääkäri. Jee! Nellielli ja pötkö 37+1
Tervetuloa tillukas! Ja onnea vahvasta plussasta :heart:
Kiitos Quu ja onnea hyvistä ultrakuulumisista! Kyllähän nuo sykkeet mukavasti toi mielenrauhaa ja luottamusta tähän raskauteen.
Neiti-81 ihana masu jo sulla! :heart:
Nelliellille onnea täysiaikaisuudesta!
On. Pahoinvointi senkun jatkuu ja ruokavalio on kutistunut entistä yksipuolisemmaksi. Mutta en valita, sillä tätähän mä toivoin! Kaipa tämä seuraavien viikkojen aikana alkaa väistymään Nt-ultraan olisi vielä pari viikkoa aikaa, mutta vielä on onneksi olo luottavainen raskauden jatkumisen suhteen. Toivottavasti sama fiilis jatkuu!
Evya ja muru 10+1
Kiitos Quu ja onnea hyvistä ultrakuulumisista! Kyllähän nuo sykkeet mukavasti toi mielenrauhaa ja luottamusta tähän raskauteen.
Neiti-81 ihana masu jo sulla! :heart:
Nelliellille onnea täysiaikaisuudesta!
On. Pahoinvointi senkun jatkuu ja ruokavalio on kutistunut entistä yksipuolisemmaksi. Mutta en valita, sillä tätähän mä toivoin! Kaipa tämä seuraavien viikkojen aikana alkaa väistymään
Nt-ultraan olisi vielä pari viikkoa aikaa, mutta vielä on onneksi olo luottavainen raskauden jatkumisen suhteen. Toivottavasti sama fiilis jatkuu!Evya ja muru 10+1
Heips. Ja heti haluan pyytää anteeksi tätä omanapaista avautumista, mutta:
olin neuvolalääkärissä äsken, ja vauvan sydänäänet kuului vatsan päältä!! :heart:
Ihan uskomatonta Lääkäri ei ensin meinannut edes kuunnella, kun kuulemma niin harvalla vielä tässä vaiheessa kuuluu (9+3 tai 9+6, riippuen uskonko lapsettomuuspolia vai neuvolaa). Mutta kun pyysin, niin kuunteli kuitenkin, ja syke löytyikin aika nopsaan, vajaan minuutin etsimisen jälkeen Tuli siinä samalla korjattua eräs väärä tieto; oon kuvitellut että mulla olis taaksepäin kallistunut kohtu, mutta ketut, sehän on siis hyvinkin tiukast ETEENPÄIN kallistunut... että tämän verran sitten muistin mitä asiasta mulle joku lääkäri on joskus sanonut Mutta siis se kai osittain selittää tuota, että syke kuului jo nyt. Niinkuin huomaatte niin oon "hieman" innoissani tästä
Lupaan seuraavaksi kommentoida taas muidenkin kuulumisia, nyt pitää vähän aikaa piehtaroida pilvissä tämän neuvolakäynnin takia
olin neuvolalääkärissä äsken, ja vauvan sydänäänet kuului vatsan päältä!! :heart:
Ihan uskomatonta
Lääkäri ei ensin meinannut edes kuunnella, kun kuulemma niin harvalla vielä tässä vaiheessa kuuluu (9+3 tai 9+6, riippuen uskonko lapsettomuuspolia vai neuvolaa). Mutta kun pyysin, niin kuunteli kuitenkin, ja syke löytyikin aika nopsaan, vajaan minuutin etsimisen jälkeen Tuli siinä samalla korjattua eräs väärä tieto; oon kuvitellut että mulla olis taaksepäin kallistunut kohtu, mutta ketut, sehän on siis hyvinkin tiukast ETEENPÄIN kallistunut... että tämän verran sitten muistin mitä asiasta mulle joku lääkäri on joskus sanonut Mutta siis se kai osittain selittää tuota, että syke kuului jo nyt. Niinkuin huomaatte niin oon "hieman" innoissani tästä Lupaan seuraavaksi kommentoida taas muidenkin kuulumisia, nyt pitää vähän aikaa piehtaroida pilvissä tämän neuvolakäynnin takia