Hei kaikille tutuille ja tuntemattomille nimille!
Pahoittelen myöhäistä ilmoitustani.. Kirjoittelutkin jäivät, kun töistä jäin joulukuun puolessa välissä pois, sen jälkeen oli muutto eteläsuomeen ja siihen liittyvät hässäkät.. Lukemassa olen kuitenkin käynyt säännöllisesti. Nyt en pari päivää sitten päässyt kirjautumaan, mutta jospa tänään saan viestini perille. Äsken vasta töihinkin ilmoitin vauvauutisen.
Mutta siis meille syntyi pieni tyttövauva (eli jatkan vielä alkuvuoden tyttöputkea yhdellä ennen Orchidia =) 4.2.2009 klo 00.45. Mitat olivat 3210g ja 49cm py 36. Vajaa tunti myöhästyttiin siis lasketusta ajasta.
Synnytys oli nopea, minulle sanottiinkin, että tulee varmasti nopeasti, mistä ennustivatkaan.. Ekan synnytys kesti vajaa 12 tuntia. Tämäkin vaaveli kiusasi äitiään ensin yhden yön ja päivän harvoilla mutta säännöllisillä supistuksilla. Sitten illalla vähän vaille kymmenen huomasin, etten oikein pystynyt enää keskittymään Lipstick Jungleen, ja lähdin suihkuun. Supistukset muuttuivat yhtäkkiä kymmenen minuutin välistä pariin - neljään minuuttiin. Kivun puolesta olisin vielä voinut olla kotona, mutta soitettiin hoitaja ja lähdettiin, kun kerran oli varoiteltu. Synnärille meidät kirjattiin 23.17, jolloin "pääsin" käyrälle makaamaan. Supistukset koveni ja minä vaan jouduin makaamaan puoli tuntia käyrällä.. Aika tuskaa, kun makaaminen tuossa vaiheessa on viimeistä, mitä haluaisi tehdä. Ennen käyrää olin 3cm auki, ja kun puoli tuntia oli kulunut, sanoin, että eikö tää jo riitä.. Tuntuu jo niin pahalta. Lapsivesikin napsahti siinä maatessa. Kätilö (tosi mukava, ja Jorvissa synnytimme muuten) katsoi paikat, ja olin auki 7cm. Siitä lähdin vessaan, ja ei meinannut pöntölle päästä, kun koko ajan supisteli. Kätilö lähti varaamaan salia, ja kun pääsin pöntölle, sanoin miehelle, että ponnistuttaa! Kätilö tuli juuri takaisin, ja kuuli tuon, totesi, että mennään sittenkin pyörätuolilla.. Pienellä matkalla saliin supisteli koko ajan, ja pyysin saada nousta seisomaan. Kätilö totesi tiukasti istu, ja kiihdytti vauhtia. =)
Saliin kun päästiin, kävin kiinni ilokaasuun kuin viimeiseen toivoon, ja taas jouduin makaamaan synnytyssängylle - kätilö laittoi pinnin vauvan päähän. Kun pinni oli kiinni, sain luvan kääntyä kyljelleni. Kätilö meni koneelle kirjaamaan jotain, ja minä sanoin, että nyt se syntyy, ponnistuttaa ihan tosissaan. Kätilö tuli katsomaan paikat, ja totesi, että olet ihan oikeassa, nyt se syntyy. Ponnistin kyljelläni, ja ponnistusajaksi on merkattu 0 min.. Puolet siitä oli pidättelyä, kun kätilö käski, että kudokset ehtii mukaan. Muuten vauva olisi kuulema tullut tosi vauhdilla. Eikä sitten mitään vaurioita tullutkaan. Ilokaasua vedin ponnistuksessa, se auttoi varmaan pahimman kärjen. Jännä kyllä, miten vauvan tulon tunsi ihan täydellisesti. Esikoisesta kun oli epiduraali, niin oli ihan eri.
Tosi hyvä mieli jäi, ja kesto synnytykselle kolme tuntia. Sen ajan kestää näköjään ilman muuta kivunlievitystäkin, kun ei mitään ehdi antaakaan. Asiat eteni vauhdilla, mutta silti olin ihan mukana ja tilanteen tasalla ja hallinnassa. Ainut kurja oli nykytekniikan tuoma makuutus, kun piti käyrässä maata ja sit sen pinnin laiton. Ei päässyt yhtään ottamaan supistuksia vastaan vähemmän kivuliaasti. Mutta meni se noinkin..
Jaksoikohan kukaan lukea.. Sitä niin innostuu selittämään kun pääsee alkuun. Mutta kaikki siis hyvin, ja nyt alkaa ne muut huolenaiheet.. Raskaus kuitenkin selvitettiin kunnialla läpi tällä kertaa.
Paljon tsemppiä ja onnea matkaan kaikille! Sydämestäni toivon, että kaikki saavat oman ihanan palkintonsa kaikkien murheiden ja huolien jälkeen!
Ja onnea synnyttäneille, etenkin lähellä omaa laskettuani olleille, joten tarkemmin seuratuksi tulleille =) Luminialle ja Orchidille!
toivottaa Helmitaustailija ja pieni helmemme