Keskenmenon jälkeen plussaanneet!

Varhaisultra takana, viikkoja kaksi vähemmän kuin neuvola räknäili eli 6+0. Sydän lyö, kohdunsuu siellä missä pitää ja millainen pitää. Että kyllä siellä ainakin vauvan alku on sitten.

Lääkäri oli aivan mahtava. Kaikenlaisten sukankuluttajien hoidettavana olen tähän ikään ollut ja kyllä tämä lääkäri oli hyvällä tavalla aivan omaa luokkaansa. Vaikka avoimesti huoleni kerroin, hän ei kohdellut hysteerisena vouhottajana, ei mitään sellasta. Ja liekö arvon tohtori hypnotisoi potilaansa vai mitä kummaa, mutta enää ei huoleta ihan niin paljoa, ihan melkein uskallan toivoa että loppuun asti päästään. Vaan eikö sekin ole puoli voittoa? On se ainakin alku.

 

Hei vaan! Sopiiko uusi mukaan?

Mä olen nyt rv 6+0. Vuosi sitten tullut yksi keskenmeno.
Heti plussasta lähtien ollut tosi epävarma olo, sitä kuuntelee omaa kroppaansa jatkuvasti. Pohtii onko pienikin mahan nipistys nyt alkava keskenmeno ja onko vuoto alkanut, kun käy vessassa. Huoh.

Edellinen raskaus ei ollut mitenkään suunniteltu, ja olin silloin tosi järkyttynyt kun sain tietää olevani raskaana. Mutta se ei poistanut sitä surua mikä iski päin näköä, kun alkujärkytyksen jälkeen raskaus menikin kesken. Varsinkin kun en koskaan ollut osannut sitä itselleni odottaa. Tuo keskenmeno tuli viikolla 6.

Että nyt pitäisi sitten nauttia tästä raskaudesta! Ihanaa kyllä on mutta tuo pelko vie energiaa. Sitä vaan kovasti pohtii sitä, että eihän sitä tiedä vaikka kuukauden päästä en enää raskaana olekaan. Ei malttaisi odottaa 12 viikolle asti ultraan pääsyä!

 

Tervetuloa uusille ja tsemppiä odotukseen!

Täällä elellään suht vähäoireista vaihetta, lähinnä vain pientä väsymystä ja yökötystä sekä ajoittaista turvotusta (ja ummetusta..). Jos uskaltaisin luottaa siihen että kaikki on hyvin, niin nyt olisi kaikki eväät kasassa nauttia raskaudesta mutta tuntuu että pää kestäisi paremmin jos vaikka oksentaisin 24/7. Kotidopplerin sain eilen ja sitä oon jo muutamaan kertaan kokeillut, mutta sillä en saa ainakaan vielä kuulumaan muuta kuin istukan ja napanuoran virtauksia. Vaikka hyvä merkki kai sekin jossain määrin

Lieväoireisuus tekee mulle nyt sen olon, että useimmiten en varsinaisesti edes tunne olevani raskaana. Välillä mietin että pitäisikö käydä yks. ultrassa tarkistamassa, että onko kohdussa vielä elämää, mutta toisaalta np-ultra olisi jo 1,5 viikon päästä, joten koitan jaksaa odotella sinne. Välillä koitan iskeä tuohon kovaan kallooni sitä ajatusta, että noin 90% todetuista raskauksista menee kuitenkin hyvin sen sijaan, että kelaisin kaikkea sitä mikä voi mennä pieleen mutta mies on innoissaan ja saan työpäivien jälkeen välillä semmoista palvelua, etten aina edes tiedä mistä nyt tuulee

Mites vauvatoiveisen vointi ja tilanne?

Jento 10+4

 

Jento: Vähäoireisia on täälläkin ollut kaikki raskaudet, joten en olisi huolissani Musta tuntuu, että vähäoireisuus on jopa yleisempää kuin ne paljon puhutut hurjat raskausoireet, joita moni odottaja sitten kovasti odottaa ja usein melko turhaan Itsellänikin siis lähinnä vain palelua, pientä nuhaa, kipeät tissit ja hurjan vaikea väsymys - siis lähinnä oireita, joita voisi olla mulla ihan muutenkin myös ei-raskaana ollessa. Nyt kun mietin tässä, niin kaveripiiristä muistan ainoastaan kaksi, jotka ovat alkuraskauden ajan oksennelleet. Ja siis kaveripiirissä on lapsia ja raskauksia vaikka kuinka monta.

Jos olet saanut istukan ja napanuoran virtauksia kuulumaan dopplerilla, niin pitäisin jo sitä hyvänä merkkinä

Mainio Manu, ei muuta kuin onnea tähän raskauteen, pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin Alkuviikoilla voi yrittää lohduttautua sillä, että itse ei voi tehdä mitään virheitä, mitkä johtaisivat keskenmenoon. Ja suurin osa raskauksista etenee kuitenkin ilman komplikaatioita

 

Onko teillä paljon kokemuksia noista kotidopplereista?

Kävi mielessä jos tuollaisen hankkisi mutta mulla ei ole koskaan ollut enkä tunne ketään jolla olisi ollut.. Aiemmin ei ole ollut tarvetta mutta nyt tuntuu siltä, että olisi ihana, kun saisi kotona kuulla, että vauvalla sydän lyö.

Kuinka aikaisin sillä edes voi saada sydämen lyönnit kuulumaan ja tuleekohan vaan turhaa huolta jos välillä ei onnistukaan?

Nyt on rv 6+4. Väsymys on alkanut! En muistanutkaan, että se alkaa näin aikaisin! Viikon ajan olen mennyt jokaisena iltana nukkumaan klo 20-21. Ei vaan millään pysy enää hereillä. Ja siitä sitten nukun aamuun asti... Miehen kanssa ei vaan jää paljoa kahden keskistä aikaa, kun heti lasten nukahdettua minäkin olen jo unessa. Mutta ei kai tämä vaihe kauaa kestä

 

Kotidoppleria mulla ei ole koskaan ollut. Tähän raskauteen sitä mietin, mutta en ostanut. Käyttöikä on kuitenkin melko lyhyt, kun liikkeet alkaa kunnolla tuntumaan

Oireista, tytöstä mulla ei ollut oikein mitään oireita. Liitoskivut alkoi ennen puoltaväliä. Tässä raskaudessa etoi sen ekat 12 viikkoa, enkä pystynyt laittamaan ruokaa ollenkaan. Myös tissit oli alkuun toooosi kipeät ja kasvoikin aika reilusti. Liitoskivut alkoi vielä aikaisemmin kuin tytöstä ja pahenee vain myös väsymys oli alkuraskaudessa melkoista, enkä edelleenkään valvo yli 22.30. Yleensä olen untenmailla jo 21.30-22.00 välillä kun saan tytön nukkumaan, hipsin itse sänkyyn kirjan kanssa.

Mä olen alkanut nyt pelkäämään ennenaikaista synnytystä. 1,5 viikon päästä on aika äitipolille ultraan ja varmaan ne siellä tarkistaa kohdunsuun tilanteen samalla. Jonkin verran on supistuksia, joskin kivuttomia ja niitä oli tytöstäkin, eikä ne tehneet mitään. Mutta kun ei ikinä voi olla varma. Lisäksi tämä vauva painaa aika alas, maha tuntuu painavammalta kuin tytöstä missään vaiheessa. Tyttö tosin oli koko ajan perätilassa, että jospa tämä sitten on pää alaspäin ja tuntemukset johtuu siitä. Tai sitten tämä vaan kasvaa isommaksi (toivottavasti!) tai liikkuu enemmän. Ihan erilailla olen kuitenkin tietoinen vauvasta kuin ekassa raskaudessa olin.

Täällä on körsitty flunssasta muutama päivä. Mieskin on ollut kuumeessa. Tyttö onneksi pysynyt vielä terveenä. Keskiviikkona käytin nuorimman kissan steriloitavana, joten oli oikein ilahduttavaa herätä torstaina flunssaisena... No, voiton puolella taidetaan olla tämän flunssn suhteen, eikä kissakaan tunnu olevan kiinnostunut haavastaan. Pitää vaan edelleen huolehtia, ettei pääse muun lauman mukana riehumaan, kun on n. 5kg kevyempi kuin paras painikaverinsa 10-14 päivää tuli kissalle "sairaslomaa" ja siitä nyt 4 päivää lusittu. Pitkältä tuntuu tämä toipilasaika, kun eläin omasta mielestään olisi jo kunnossa.

Mutta nyt otan kirjan ja painelen peiton alle

Ensin poksun 27+0!

 

Moi,

Täällä on kaikki hyvin. Pahoinvointi oli pahempaa parin viikon ajan, mutta nyt on jo hiukan taas helpompi. Aika oireeton siis olen ollut. Eilisestä lähtien on ollut selkä kipeä ja ilmeisesti on jotain lihasjuttua tai sitten pieni laajentaa pesää ja painaa hermoon. Väsymys on ihan kauhean voimakasta: nukahdan nojatuoliin viimeistään klo 21 joka ilta Ja yöllä nukuttaa sen 9-10 tuntia kevyesti, jos vain on mahdollista niin kauan nukkua. Pissillä saa juosta kerran yön aikana, aiemmin en ole tarvinnut herätä. Eilen sain kilppariarvot ja oli 0,08 ja siis todella tehokkaasti toimii ainakin. Syksyn mittauksessa oli 1,08 eli kyllä raskaus on vaikuttanut. Np-ultra on parin viikon päästä ja jos siellä kaikki on hyvin, niin yritän hiukan jo luottaa tähän.

Komeat on jo viikot sulla, Pihla Ei mene enää kauaa, kun on pieni sylissä.

Jenton kanssa mennään aika samoissa

Tervetuloa uudet!

Vauvis ja pieni 10+5

 

Vauvatoiveinen, ihana kuulla, että kaikki on edelleen hyvin kaikki vaivat kärsitään, kunhan kaikki muuten menee hyvin, eikö totta myös täällä joutuu kerran yössä nousemaan pissalle ja pidän itseäni sen suhteen onnekkaana... Tytöstä nousin ihan ekoista viikoista syntymään saakka joka yö pissalla 4-6 kertaa

Onhan täällä tosiaan jo viikkoja kasassa ihan mukavasti. Saisi nyt sen 10 viikkoa ainakin majailla vielä tuolla mahassa. 10 viikkoa ja 3 päivää, niin niillä viikoilla tyttö syntyi. Jotenkin jännä ajatus toisaalta se oli suunniteltu sektio, joka vieläpä tehtiin normaalia aikaisemmin, kun tyttö oli niin pienikokoinen, joten tuskin ennustaa yhtään, milloin tämä syntyy. Ensi viikolla on ensimmäinen kasvukontrolli.

Olo on tukala. Flunssa on voitettu, mutta koko lantioon särkee ja maha painaa tonnin. Helposti myös supistaa. Onneksi ei tosiaan ole vielä sellaisia, että pakottaa pysähtymään. Mutta eipä tässä hirveästi huvita mitään sellaista tehdä, minkä tietää provosoivan supistuksia. Yöt on vielä mennyt ihan mukavasti, kiitos kesäkuisten ketjussa vinkatun magnesiumsuihkeen, joka on tosi hyvin auttanut lonkkasärkyihin kyljen kääntäminen tosin on melkoista tuskaa, eikä sitä heräämättä kännetäkkään. Mutta kuten todettu, ihan kaikki vaivat kärsin, kunhan kaikki muuten menisi hyvin ja päästäisiin hyville viikoille.

Nyt ruuan laittoon!

Pihla 27+2

 

Vauvatoiveinen: Kuinka usein sulla kontrolloidaan kilpirauhasarvoja?

Mulla on vajaatoiminta, eka neuvola parin viikon päästä. Mut puhelimessa ei terkkari puhunu tosta arvojen seurailusta oikein mitään. Annosta tosin nostin heti.

Rv 6+6

 

Mulla ei ole mitään kilpparisairautta, mutta ottivat niiden alkuraskauden kokeiden yhteydessä tuon arvon. Ensi viikolla tarkemmat, koska arvo oli noin matala. Tosin laskee usein juuri ekalla kolmanneksella ja tuo yksi arvo ei oikein kerro mitään.

 

Ihana poika syntyi rv 40+5! ?? tällä kertaa synnytyskin meni hyvin ja tällä kertaa jäi vain positiivinen kokemus, tapahtuma oli oikein rauhallinen ja meni sen mukaan miten minusta tuntui. Edellinen kun oli aika vaikea ja paniikinomainen komplikaatioineen ja jätti kovat pelot, sen ja keskenmenojen vuoksi menettämisen pelko oli läsnä myös synnytyksessä, mutta kätilö sai hienosti ja rauhallisesti minut luottamaan itseeni ja ammattilaisiin. Pelkopolilla käyminen oli ollut hyödyllistä sillä sen ansiosta kaikki minua hoitaneet kätilöt ja lääkärit tiesivät pelkotaustan lukemalla tiedoista, joten minut osattiin ottaa hyvin huomioon joka vaiheessa.

Vauva on täydellinen ja tässä se nytkin on paidan alla nukkumassa, ei malta muutakuin nuuhkuttaa pikkuista päätä ??


Kaikille onnea matkaan ja toivottavasti saatte omat pienokaiset turvallisesti maailmaan ??

 

Jahas kysymysmerkkie tilalta piti olla kyllä sydämet aina.

 

Pauliinali, onnea pojasta ja kiitos kuulumisten kertomisesta! Onnistumistarinoita on aina ilo lukea!

Ja vauvatoiveinen, upea kuulla että asiat ovat hyvin.

Täällä poksuisi huomenna 12+0 täyteen. Hurjaa! Primaspan-lääkitys jatkuu edelleen hamaan tulevaan, mutta Lutinus loppuu huomenna, sitten on se progesteroni tehnyt tehtävänsä. En ole satavarma, mutta ihan kuin olisin toissapäivänä saanut dopplerilla ekat sydänäänet kuuluviin. Nopea rummutus kesti korkeintaan puoli minuuttia, ennenkuin piiloutui, mutta jännältä se tuntui. Sen jälkeen ääntä en olekaan enää saanut löytymään.

Tällä viikolla vaivana on olleet suht sitkeät päänsäryt, yhden päivän olin pois töistäkin kun särky ei suostunut helpottumaan edes lääkkeillä. Onneksi lepo auttoi. Olen vähän pelokas noiden päänsärkyjen suhteen, koska kärsin normaalisti aika ärhäkästä migreenistä ja olen ollut toiveikas, että raskausaikana migreenit rauhoittuisivat.

Maanantaina olisi niskaturvotusultra. Odotan sitä yhtäaikaa pelolla ja innolla. Jos asiat ovat huonosti niin silloin se selviää, mutta jos kaikki on kunnossa niin voin alkaa pikkuhiljaa jo hengittämään..

 

Pauliinali, paljon onnea! ihanaa, että kaikki meni loppuun saakka hyvin. Toivottavasti meillä muillakin menee

Jentolle tsempit nt-ultraan muistan sen jännityksen kuin eilisen päivän. Mulle piti ilmoittautumistiskillä näyttää kädestä pitäen, mihin se rasti piti laittaa siinä lomakkeessa, kun olin niin hermona ultrahuoneessa en uskaltanut katsoa näyttöä, ennenkuin kätilö onnitteli. Ja sitten unohdin labrassa neuvolan verikokeet ja se täti joutui pistämään molempiin käsiin mulla on siis ne neuvolan verikokeet otettu aina labrassa, kun olen niin piikkikammoinen ja labrassa on paljon paremmat pistäjät kuin meidän neuvolassa.

Mulla on ultra keskiviikkona. Vähän jännittää, miten vauva on kasvanut ja onko kaikki muuten hyvin. Tietysti vielä kohdunsuun tilannekin vähän jännittää, kun epämukavia (ei niinkään kivuliaita) supistuksia on joka päivä. Aika rauhallisesti siis olen pyrkinyt ottamaan.

Tämä päivä on mennyt ihan itkuksi. En tiedä, tekeekö hormonit, vai mikä. Olen ollut mieheen niin pettynyt, kun ei ole viitsinyt järjestää tyttärelleen kunnon tekemistä viikonlopun aikana. Viikollakin tyttö joutuu tyytymään piirtelyyn, palapeleihin, duploilla rakenteluun ja kirjojen lueskeluun mun kanssa, kun en oikein muuhunkaan kykene liitoskivuilta ja supistuksilta. Olisin toivonut, että mies olisi järjestänyt jotain vähän fyysisempää touhua. Vienyt ulos tms. Ja koska sellaista ei tapahtunut, niin olen sitten koko iltapäivän itkenyt. Ja miehen mielestä ihan turhaan. Mä kuulemma kärsin enemmän kuin tyttö. Eilen sentään oltiin mummolassa useampi tunti ja siellä oli leikittäjiä. Mieli vähän maassa jo muutenkin, kun ei pysty oikein mitään normaalia tekemään, kun kaikki verottaa niin paljon. Sitten kun on huono omatunto lapsen, koirien ja kodinhoidon takia, niin vetää mielen vieläkin enemmän maahan. Eikä mies tunnu yhtään ymmärtävän. Ainoa, mikä lohduttaa, on vauvan jumppatuokiot ja se, että jos kaikki nyt vaan menee hyvin, niin ei ole hirmu pitkä aika siihen, että meillä on vauva ja sitten meillä onkin tekemistä tytön kanssa

Kunhan kaikki nyt vaan menee hyvin, niin kestän kyllä ihan kaikki fyysiset ja henkiset vaivat. Tänään on vaan ollut tosi paha päivä ja itku herkässä. Painelin sänkyynkin jo 19.30 ja itseasiassa nyt tyttö nukkuu mun vieressä meidän sängyssä läheisyys lohduttaa ja tyttö halusi viereen. Ensin halasi oikein pitkään. Kyllähän tuollainen 2v3kk näkee, että äidillä on pahamieli. Toivottavasti meillä on huomenna tytön kanssa kiva päivä, kun mies on töissä

Pihla poksuilee 28+0

 

Täällä saatiin tänään rv 16+0 kunniaksi mitä parhaimmat uutiset lapsivesipunktiosta: Kromosomeiltaan terve TYTTÖ tulossa :heart: ONNI JA RIEMU olleet päällimmäisenä mielessä tämän päivän :heart:

Onnesta soikea sarasofia 16+0

 

Terveisiä taas täältä suunnalta!

Tänään käytiin katsomassa ultrassa potkivaista pientä, joka vastasi hienosti viikkojaan (12+2) ja jolla muutenkin oli kaikki hyvin. riskiluvut jäi pieniksi (down 1:17000, muut 1:100000), joten senkin puolesta saa nyt hengittää vapaammin <3

Mitäs muille kuuluu?

 

Sarasofia, ihan hurjasti onnea! <3

 

Sarasofialle onnittelut hyvistä uutisista

Myös Jentolle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista

Täälläkin tänään käyty ultrassa. Pojalta näytti edelleen hyvin vahvasti painoarvio nyt 1070g, joka on vähän pieni. Lääkäri meinasi, että on ihan geeneistä kiinni, että vauvat on pieniä. Virtaukset oli kuitenkin kunnossa ja lapsiveden määrä normaali. Uusi kasvukontrolli 4 viikon päästä. Ihan kiva, että seuraavat vauvan kasvua tarkemmin

Turhat sisätutkimukset on kuulemma jätetty nykyään pois. Pyysin siis itse, että tarkistaa kohdunkaulan tilanteen, kun on supistellut. N. 5cm jäljellä, kiinteä ja kiinni, joten supistukset ei ole tehneet mitään huh, helpotusta! Normaalia elämää siis kivun ja supistusten sallimissa rajoissa. Saa taas hetkeksi mielenrauhan noiden supistusten osalta.

Eipä tähän päivään kummempaa

Pihla 28+3

 

Tuosta kotidopplerista. Mulla myös yksi keskenmeno takana ja tän raskauden aikana tuosta dopplerista on ollu kyllä korvaamaton tuki,en olis varmaan ilman selvinny. Mut toki siinä on se et ne sykkeet alkaa kuulumaan myöhemmin kuin neuvolassa eli joskus 12 viikon jälkeen ja jos ei joskus kuulukaan tai löydä vaan sykettä niin huoltahan siitä tulee. Itse olen kerran käynyt neuvolassa kuunteluttamassa sykkeen kun en doppiksella kuullut muka kotona.. pitää muistaa et vauvalla on siellä kummiskin paljon tilaa ja saattaa liikkua niin aktiivisesti ettei sykettä saa kiinni. Heti ei pitäis panikoida vaan ottaa vaikka sit samana päivänä tai seuraavana uudestaan rauhassa. Varsinkin alussa sitä saa etsimällä välillä etsiä.
Välillä kuuluu myöhemmilläkin viikoilla vaan se viuh viuh-ääni jos ei anturi ole ihan kohdallaan ja välillä kunnon syke. Oon nyt itse 24.viikolla ja kuuntelen vieläkin oman mielenrauhan vuoksi kun ei liikkeet ole vielä niin vahvoja..
Eli kannattaa hankkia ehdottomasti, nyt on huuto.netissäkin halvalla Mut ei liian paljon luottaa siihen tosiaan ellei kuule heti niin ei mene paniikkiin. Ja neuvolassahan saa käydä kuuntelemassa niin usein ääniä kun haluaa jos tuntuu epävarmalta--

 

Uskaltaiskohan sitä varovasti täälläkin. Eli maanantaina sain liuskaan haamulaisen ja eilen digiin Raskaana 1-2. Välittömästi nousi km pelko pintaan. Eilen pääsin kertomaan miehelle ja tänään tulee ainakin loppuviikoksi tänne, jotta pääsen vähän tästä pelosta.

Mulla siis itsellä lapset -07 ja -08 sekä pilleriraskaus 12/13, joka meni kesken rv4+5.

Jännä tässä plussassa on se, että plussasin jo rv3+5 ja molemmista aiemmista lapsista vasta rv6+3 eikä tuo keskenmennyt ehtinyt näkyä missään testissä. Mulla on myös ollut stressiä tässä kierrossa aivan älyttömästi, että sitkeä sissi on jos ja kun pysyy matkassa loppuun saakka.

La olisi mun laskujen mukaan 11.11 ja miehen isä täyttää vuosia päivää ennen

Alkuraskauden varma oire mulla on ollut heikkohermoisuus (joka raskaudessa), kamala palelu ja rintojen särky. Nyt on tullut mukaan jatkuva vessassa ravaaminen ja kamala väsymys - onneks olen juuri talvilomalla

heidip* & nyymi 4+0

 

Heidip, paljon onnea! Toivottavasti tällä kertaa kaikki menee hyvin

Joko vauvatoiveisella oli nt-ultra?

Huoh. Nyt olen sitten ottanut paniikin synnytyksestä. Rakenneultrassa sanottiin, että istukka on etuseinämässä ja keskiviikkona lääkäri totesi, että istukka on aika alhaalla. En sitten siinä tajunnut kysyä mitään. Eilen soitin äitipolille, kun tuli kaikki mahdolliset kauhuskenaariot mieleen. Siellä kätilö vakuutti, että istukka on ihan hyvässä paikassa, ei aiheuta ongelmia, ei ole kohdunsuun päällä, eikä esteenä alatiesynnytykselle eikä sektiolle. Eikä lääkärikään tosiaan maininnut kuin ihan ohimennen. Miksi, siis miksi pitää koko ajan murehtia jotain? Miksei voi vaan nauttia ja yrittää luottaa siihen, että kaikki voisi mennä ihan hyvinkin? Nyt olen ihan varma, että synnytyksessä joko vauvalle käy jotain tai itse suunnilleen vuodan kuiviin. Keskiviikkona on neuvola, joten täytyy siellä ottaa puheeksi.

Vauvasta oli sentään kirjoitettu (kätilö luki mulle, mitä lääkäri oli kirjannut), että on vahva syke ja liikkuu vilkkaasti. Virtaukset hyvät ja lapsiveden määrä normaali. Istukka oli mainittu, että on siinä, missä on. Ei sen enempää. Vauva kasvaa just alakäyrän yläpuolella ja painoarvio ihan ok. Sitten oli mainittu, että tytön pienen syntymäpainon takia tämän vauvan kasvua on tarpeellista kontrolloida, koska ensimmäisessä raskaudessa vauvan pieni koko huomattiin vasta synnytystapa-arviossa. Kätilö myös vakuutti, että koska käyn kontrolleissa normaalia useammin (4 viikon välein), niin jos on jotain poikkeavaa, niin se huomataan. Miksi siis en vaan voi ottaa rauhallisesti ja olla koko ajan murehtimatta? Kätilökin kehotti rauhoittumaan ja nauttimaan raskaudesta, mutta kun en tälle minkään voi.

Mielialakin vaihtelee onnellisesta, iloisesta ja rauhallisesta surulliseen ja masentuneeseen. Tätä on nyt ollut viikon verran. Itku on herkässä, eikä paljon tarvi, että se itku sitten tuleekin. Tätä oli kyllä tytönkin odotusaikana viimeisellä kolmanneksella.

Tälläisin tunnelmin.

Pihla 28+5

 

Heidip, onnea ja toivottavasti asiat menevät nyt hyvin!

Pihla, komeat viikot jo! Tuo pelon tunne on varmaan ihan luonnollista ja korostuu vielä, kun aiemmin on raskauksien suhteen ollut vaikeuksia. Yritä olla miettimättä liikaa kauhukuvia (toki helpommin sanottu ja tehty) ja viedä vaikka pikkuhiljaa ajatuksia siihen suuntaan, mitä kaikkea pitää ja voikaan tehdä sitten, kun pieni on syntynyt maailmaan. Mutta ymmärrän kyllä hirvittävän hyvin, että vaikea siitä pelosta on päästä irti. Ja neuvolasta tosiaan saa varmasti myös hyvää tukea, samoin kuin tiheämmästä raskauden seurannasta <3

Mulla oma pää rauhottui nyt ainakin hetkeksi, kun näki että ultrassa kaikki oli hienosti ja kotidopplerilla on alkanut sydänäänet kuulumaan. En panikoinut aiemmin siitä, jos sydänäänet ei kuuluneet mutta täytyy sanoa, että nyt kun ne kuuluu, olen hyvin onnellinen että tuo doppler eksyi mun käsiini

Täällä vaivana on jatkuneet nyt ne migreenit tavallisia migreenikohtauksia ei juurikaan ole ollut, mutta sen sijaan näkäauralliset kohtaukset on aktivoituneet aiemmasta, eikä pelkästä Panadolista tuppaa aina olemaan apua. Meinasin ensin mennä puhumaan aiheesta työterveyslääkärille, mutta päätinkin lopulta oikaista ja kävin juttelemassa suoraan meidän osaston apulaisylilääkärin kanssa, joka on neurologian dosentti. Oli hyvä ratkaisu, sieltä tuli niin selkeät ohjeet turvallisista lääkkeistä ja vaihtoehdoista, ettei työterkka olisi varmaan ihan samaan pystynyt eli jospa tääkin tästä sit pikkuhiljaa helpottaisi

Hyvää viikonloppua kaikille!
- Jento 12+6

 

Jento, kiitos tsempityksestä viikon päästä saisi jo synnyttää kotisairaalassa, jos vauva päättäisi tulla ennen aikojaan mieskin tuossa jo kysyi, että mistä näitä pelkoja koko ajan kaivan. Sen kun tietäisi! Hyvä, että sä olet sentään saanut mielenrauhaa ja toivottavasti se on pysyvä tila jospa ne migreenitkin hellittäisi, että voisit keskittyä nauttimaan. Voin vaan kuvitella, miten inhottavia tuollaiset migreenikohtaukset on. Itse olen sentään siinä suhteessa onnekas, että tosi harvoin kärsin päänsärystä, vaikka muuten tälläinen murehtija olenkin. Tosiaan pitäisi yrittää jo keskittyä siihen, KUN vauva on täällä ja miten ihanaa se sitten on (ei paljon valvotut yöt paina siinä kohtaa ). Edes äitiyspakkausta en ole vielä hakenut Kelalta, vaikka kahden viikon päästä on jo pakko, jos sen aikoo saada.

Mä sitten tänään soitin uudelleen sinne äitipolille. Olen yksin kotona (eläinten kanssa) ja se on todella harvinaista. Siinä sitten ajatukset lähtee lentämään ihan väärille urille ja iski ihan hirveä ahdistus. Pelkokätilöä ei paikalla ollut, mutta onneksi muuten myötätuntoinen kätilö osui puhelimeen. Sellainen, joka kuunteli, vastaili ja selitti kärsivällisesti. Otti mun pelot tosissaan, ei vähätellyt niitä ja onnistui jopa hitusen rauhoittamaan mun mieltä vakuutti, että jos istukan paikassa tai kiinnittymistavassa olisi jotain erikoista, olisi se huomattu jo rakenneultrassa ja siitä olisi laitettu silloin kontrolliaika lääkärille. Myönsi kyllä, että sektion jälkeen istukka herkästi kiinnittyy osittain arven kohdalle, mutta todella todella harvoin se aiheuttaa ongelmia. Tämä kätilö onnistui ihan eri tavalla rauhoittamaan mun mieltä kuin se, jonka kanssa puhuin torstaina. Mulla on onneksi vielä sype-aika 1,5 viikon päästä ja koska saatan joutua perumaan sen, tämä kätilö lupasi, että jos en sinne tapaamiseen pääse, niin pelkokätilö soittaa mulle ja jutellaan sitten puhelimitse lapsenvahtiongelma. En mä voi tyttöä sinne mukaan ottaa, eikä mies voi olla töistä pois, kun on nyt aika paljon joutunut olemaan sairaslomalla ja haluaisi kuitenkin toukokuussa pitää lomaa, kun vauva syntyy. Meillähän mies ei ole oikeutettu isyyslomaan, koska ei ole ollut töissä tarpeeksi pitkään. Tehnyt pätkiä pätkien perään. Nyt on pidempi pätkä. Onneksi lomaa kertyy koko ajan, että jos voisi sitten pitää ihan tavallista lomaa

Nyt tämä mun mielenrauha kestää varmaan taas just siihen saakka, kun aamuyöllä herään ja alan miettimään asioita, joita ei varsinkaan yöllä pitäisi miettiä... Inhoan tätä panikoivaa piirrettä itsessäni.

Onneksi vauva sentään on (sokerihumalassaan) potkinut ja myllännyt mukavasti ja niin helkkarin kipeästi tuonne vasempaan nivuseen

Pihla 28+6 (hui, kohta alkaa jo 30. viikko!)

 

Ajattelin kirjottaa tänne kaikille tsemppiä yrityksiin ja vauvahaaveisiin. Meillä oli vuosi yritystä takana, sitten tuli kauan odotettu plussa. Mutta vko7 keskenmeno. Pettymys oli suuri ja kivut myös. En kuitenkaan käyny lääkärissä koskq olin reissunpäällä vieraassa kauoungissa. Ajateltiin miehen kanssa ettei yritetä uudelleen ennen suraavia menkkoja. Tein yhtenä aamuna ovis testin, ja se näytti negaa. Illalla puuhailtiin miehen kannssa pedissä ja aateltiin ettei mitään kumia nyt tartte käyttää. Siitä alkoi meijän uuden tulokkaan tarina iloinen vahinko.
En epäilly olevani raskaana pitkään aikaan, vaan odottelin km jälkeiskä menkkoja mihin saattaisi mennä monta viikkoa. Uudenvuoden jälkeen tein testin joka oli positiivinen. Olin silloin noin rv6 paikkeilla.
Nyt jännitys in kova että kaikki sujuu hyvin ja että me saataisiin vihdoin oma vauva.

Tsemppiä odotukseen ja yritykseen kaikille. Kaikille on oma aika, vaikka siihen meneekin hetki pidempään kuin on itse suunnitellut.

Guess89 16+3

 

Moi,

Onnea Heidip! Ja kaikille muillekin uusille. Pauliinalle onnea pienokaisesta!

(.) np-ultra on keskiviikkona ja jännitys on kova. Pahoinvointi loppui pari viikkoa sitten, mutta alkoi viikonloppuna uudelleen. Varmaan ihan luonnollista, mutta toki heti mietin, että onko pienellä jokin hätä. Kohdun kasvukipuja on ja oikealla puolella ollut outo tunne. Ihan kuin olisi munasarja tosi turvoksissa pallona. Sillä puolella on se keltarauhanen, mutta eikös se kohta ala surkastua... Sokerirasitus oli perjantaina. Mahdollisesti viimeinen arvo narautti eli radi-diagnoosi varmaan tulee. Kilppariarvo oli kanssa pari viikkoa sitten liikatoiminnalla, mutta voi johtua raskaudesta ja olla jo ok. Tulokset tulee polilla. Toivon, että pieni voi hyvin. Romahdan, jos on taas kuollut. Tämä pelko on järjetöntä!

Onnea hyvistä ultrakuulumisista jento ja pihla!