Keskenmenon jälkeen plussaanneet!

Voi ei, Eliza! voimia ja uskoa uuteen yritykseen.

Täällä jatkuu trilleri. Ruskeaa vuotoa tulee päivittäin. Maanantaina oli oikein tummaa, tänään taas vaaleampaa. Kai tässä on fifty-fifty mahdollisuudet, mutta huonolta minusta näyttää. Pahoinvointi ei ole alkanut kunnolla ja siksi sitä tuulimunaa tässä olen miettinyt. Mahdottoman huono tuuri kyllä pitää olla, jos kolmannen kerran menee kesken. Jotenkin vaikea enää uskoa siihen, että saisimme lapsen...

Hyvää vointia kaikille!

 

Voi Eliza, kovasti voimia :hug:

Vauvatoiveinen, älä vielä luovu toivosta. Tuolla kesäkuisissa oli aika paljon sellaisia, joilla tuli alussa tuhrua pidempäänkin ja siellä edelleen mukana hengailevat ja kaikki on hyvin toivotaan, että sullakin on ihan harmitonta ja ultrassa tulee hyviä uutisia.

Jentolle onnittelut rajapyykin ylittymisestä

Huomenna neuvola. Lonkat kiukuttelee, mutta muuten kaikki hyvin. Mönkijäinenkin on vauhdissa :heart: Nälkä vaivaa jatkuvasti. Ihan sama, mitä syö, niin kohta on taas nälkä. Huomenna on kohdattava neuvolan vaaka, enkä osaa yhtään ennustaa, paljonko paino tällä kertaa on noussut. Veikkaan, että aika paljon kun ei oikein pääse liikkumaan noiden lonkkien takia ja mieskin kieltää lenkittämästä koiria, kun on liukasta. Niinpä liikunta on jäänyt tosi vähälle. Mutta stressiä en painosta suostu ottamaan

 

Se ois 6+0. Soitin polille ja ei auta kuin odotella. Verekästä aluetta on, joten voi vuodella pienistäkin syistä, mitta pelko on silti persuksissa. Pahoinvointi on ollut niin hetkittäistä, että sekin epäilyttää...

 

Huh huh. Varhaisultrassa käyty! Kyllä siellä pieni sydän sykki ihan oikealla paikallaan. päivät heitti mun laskuista muutamalla, eli nyt mennään ultran mukaan 6+2, selittänee sen miksi raskaustesti näytti negaa vielä päivänä, kun normikierron mukaisten menkkojen ois pitänyt alkaa. Jännitys jatkuu, mutta ainakin tuulimuna ja kohdunulkoinen on nyt poissuljettu.

 

Mahtavaa, Jento, että sulla näyttää alkavan lupaavasti!

Mulla näkyi siisti, litteä tyhjä kohtu niin kuin odotinkin. Enkä sitten lopulta edes jaksanut olla vihainen, vaikka lääkäri totesi, että varmaan juuri verisuonitukoksista keskenmeno johtui. On vaan tyhjä ja tyhmä olo, kun tällaista kuviota pelkäsin syksystä asti, kun kuulin että kolme kuukautta pitää odottaa diagnoosin varmistumista. Ja silloin lääkärit vielä olisivat halunneet jatkaa hormonihoitoja, vaikka mun mielestä oli selvä vaara että menee kesken jos raskaus saadaan alkuun. Onneksi kieltäydyin.

Mut se on mennyttä. Kyllä mä yhden kerran jaksan vielä yrittää nyt, kun vika on löytynyt ja lääkkeet selvillä. Saan kuulemma aloittaa disperiinin heti ovulaatiosta, kun hätäilin että tuleeko varmasti tarpeeksi ajoissa. Ja positiivisesta raskaustestistä lisäksi hepariinipistokset. Nyt peukut pystyyn, että ovulaatiot jatkuisi pian. Lääkäri ei huomannut edes määrätä kuukauden yrityskieltoa.

Vauvatoiveinen: Noi on/off-vuodot on niin hermostuttavia! Onneksi joillain on niistä myös hyviä kokemuksia, kun mun kohdalla ne eivät ole luvanneet hyvää.

Pahoittelut, etten voinut tähän ketjuun kertoa iloisia uutisia. Onnea kaikille odotukseen!

 

Eliza Day, sulla on hyvä asenne, pidä siitä kiinni! Uudelleen vain yrittämään heti kun kroppa ja pää jaksaa. Ensi kerralla onnistumisen mahdollisuus on jo paljon suurempi, kun saat vielä oikeat lääkitykset päälle. Joskus se voi olla jostain tosi pienestäkin kiinni

Pidän sulle kovasti peukkuja ja toivon että palaat plussanneiden joukkoon pian

 

Eliza, ihanan positiivinen asenne kaikkea hyvää jatkoon!

Vauvatoiveiselle tsempit. Toivotaan, että on harmitonta.

Jentolle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista

Täällä taas neuvolassa käyty. Kaikki oli niinkuin pitikin oltiin paikalla koko perheen voimin kerrankin pääsi mies ja tyttökin kuulemaan sydänäänet. Tytön veti vähän vakavaksi, kun ei tuo 2 vuotias oikein ymmärrä, vaikka onkin ilmoittanut, että vaihtaa velille vaipan ja antaa maitoa tuttipullosta ja ottaa velin syliin

Painoa oli taas +2kg, kokonaisuus on nyt +6kg ja viikkoja 22+4. Että näyttää niitä kiloja tälläkin kertaa tulevan... Tosin tällä kertaa myös rintavarustukseen on tullut lisää melkoisesti enkä edes herkuttele mitenkään ihmeemmin. Jatkuvasta nälästä kärsin kyllä, mutta syön ihan perus kotiruokaa, ruisleipää, hedelmiä ja proteiinijogurttia. No, tulee mikä tulee, kunhan kaikki muuten menisi hyvin

 

Täältä löytyy myös yksi keskenmenoja kokenut. Meillä on jo ennestään yksi lapsi, syntynyt 4/2014 eli ihan pieni miehen alku vasta Viikko sitten sain uuden plussan testiin, eli meille olisi tuloillaan toinen lapsi pienellä ikäerolla esikoiseen, jos vaan kaikki menee hyvin.

Meidän tarina on sellainen, että esikoista yritimme melkein vuoden. Siihen mahtui tuulimunaraskaus 5/2013 (todettiin 7+4 ja keskeytettiin 8+5, kun vuotoja oli, mutta keskenmeno ei itsekseen käynnistynyt), kemiallinen raskaus 6/2013 ja se, että 7/2013 alkaneen, esikoisen syntymään johtaneen raskauden toinen kaksonen todettiin menehtyneeksi 9/2013 (sain tietää kaksosista 6+6, mutta toinen oli menehtynyt ennen np-ultraa tosi pienenä). Esikoisen odotusaikana en osannut yhtään relata tai nauttia odotusajasta, vaan elin pelko perseessä, koska en ollut tottunut muuta kuin epäonnistumaan ja menettämään.

Itselläni on useampia lapsettomuutta aiheuttavia sairauksia (mm. kilpirauhasen vajaatoiminta ja monirakkulaisuutta munasarjoissa), joten emme miehen kanssa jääneet aikailemaan toisen lapsen kanssa vaan päätimme antaa toisen tulla, kunhan on tullakseen. Ei siis yritystä, muttei ehkäisyäkään, ja kolmen kuukauden jälkeen pärähti tämä plussa.

Melko luottavaisin mielin olen liikenteessä tässä raskaudessa. Viime viikolla tuli sellainen mitä jos -fiilis ja eniten pelkään sen tuulimunan toistumista. Oli ikävää kuulla luulleensa melkein kuukauden, että mahassa kasvaa pieni ihmisen alku, ja sitten kuulla alkuraskauden ultrassa, että siellä onkin pelkkä 5+0 viikkoja vastaava raskauspussi ilman oikeaa alkiota.

Vaikka kellekään ei toivo keskenmenoja, niin on ihanaa, että on kohtalotovereita, joiden kanssa jakaa huolensa. Itsellä ei ole kaveripiirissä yhtäkään keskenmenoa kokenutta, vaan kaikilla on taustallaan vähän liiankin hyvää tuuria, joten monikaan ei ymmärrä, minkälaisia ajatuksia ja epävarmuuden tunteita keskenmenon kokenut käy läpi. Itsestä tuntuu, että ihminen, joka on käynyt läpi näitä ikäviä asioita raskautumisen suhteen, osaa huomattavasti enemmän arvostaa lapsen saamista vaikeiden aikojen ja vastoinkäymisten jälkeen

Tsemppiä meille kaikille!

ralliruutu 5+3

 

Tervetuloa ralliruutu ja tsemppiä raskauteen!

Täällä siis ultrasta laskettuna 6+4 (normimenkoista 7+0) ja olo alkaa olla jo yllätävän rauhallinen. Nyt ollaan siis taas siinä mielentilassa, että jos jotain tapahtuu niin pudotus on korkea, mutta toisaalta en jaksa olla enää varpaisillani koko aikaa. Primaspanin rinnalle on aloitettu nyt Lutinus (Lugesteron ei käynytkään pähkinäallergian vuoksi) ja tuntuu siltä, että nyt on ainakin kaikki keinot käytössä

Eka neuvola olisi 1,5 viikon päästä, toivotaan että sinne asti päästään ongelmitta. Nyt fiilis on siis hyvä ja rauhallinen, mutta edelleen pidetään kovasti peukut pystyssä

 

ralliruutu, tuo on hassu tunne tuo luottavaisuus, mistä se yhtäkkiä oikein kumpuaa? Olin ensimmäiset 2 viikkoa plussauksen jälkeen ihan järjettömässä paniikissa, mitä jos menee kesken tms. Mutta sitten iski kuin tyhjästä ihmeellinen rauhallisuuden tunne. En ole panikoinut läheskään niin paljon kuin enkelipoikamme odotuksessa (en uskaltanut edes rv 20 kertoa kenellekään raskaudesta) mutta johtuu kai että jotenkin olen oppinut ajattelemaan että sillä keskenmenollakin on oikeasti joku tarkoitus. Sillä vauvalla ei ollut mitään elinmahdollisuuksia. Tuulimuna on tosi julma, on kuin olisi raskaana, mutta ei sit kuitenkaan. Hullua. Ja julmaa. :kieh:

Tänään pieni kivi vierähti sydämeltä kun uskalsin ulkoiluttaa doppleriani ja sykkeet löytyi ihan heti kun laittoi anturin mahalle. Ihanaa, uskomatonta! :heart: Np - ultraa ei enää niin paljon jännitä, mutta sitten jännitetään sitä onko niskaturvotusta, kuinka paljon ja hälyttääkö seulat. Huoh.

vauvatoiveinen, miten menee?

sarasofia 10+5

 

Ralliruutu, tervetuloa ja onnea! koettu keskenmeno tosiaan muuttaa ajattelutapaa ihan täysin. Mun siskolla on pelkästään 2 hyvin onnistunutta raskautta takana, mulla yksi onnistunut, yksi kkm ja nyt tämä meneillään oleva raskaus. Huomaa, miten erilaisia asioita mietitään ja pelätään. Siskon huolenaiheet on paljon pinnallisempia, jos näin voi sanoa ja hän on alusta saakka olettanut, että kaikki menee hyvin.

Sarasofia, ihanaa! Onnittelut sydänäänten löytymisestä

Täällä sama rauha maassa viikot poksuu 23+0!

 

Jep, se on ihan ihmeellistä, miten sitä voikaan raskaudessa olla välillä ihan tyynen rauhallinen ja ajatella järkevästi, kuinka todennäköisyydet raskauden onnistumiseksi ovat omalla puolella - ja samassa hetkessä taas olla kauhuissaan siitä, jos joku meneekin pieleen! Ehkä omalla kohdalla rauhoittaa paljon sekin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin meillä on jo ainakin yksi lapsi, joka saa rajattomasti rakkautta ja huomiota.

Itseäni huvitti ensimmäisen raskauden aikana ne äidit, jotka huokaisivat helpotukseksesta rv 12+0 kohdalla, ihan kuin sen jälkeen ei voisi tapahtua yhtikäs mitään. Samat ihmiset saattoivat saada hillittömät paniikit siitä, että ravintolan pihvissä oli ehkä yksi hieman raaka kohta ja nyt on raskaus vähintään vaarassa. Itsellä taas huolenaiheet olivat enemmänkin sellaisia, että kohtukuolemat ovat paikoittain melkein yhtä yleisiä kuin kaksosraskaudet...

Ja voi että, kun ihmiset, jotka eivät ole kohdanneet vastoinkäymisiä raskauksissa, osaavat laukoa typeriä kommentteja Kun kerroin miehen siskolle meidän menettäneen toisen kaksosista, tämä kertoi, että heilläkin on ollut vaikeaa, kun hän on ollut lopettelemassa imetystä. Mun mielestä imetyksen lopettaminen ei ollut eikä ole millään tavalla sikiön menehtymiseen verrattavissa oleva tilanne.

Siksi sitä viihtyy porukassa, johon voi luottaa, ettei tuollaisia kommentteja tule Ja täällä jos missä ne raskauteen liittyvät pelot ymmärretään parhaiten.

 

heips. Ihanaa, jos pystytte olemaan rauhallisella mielellä. Täällä taas ei minkäänlaista luottavaisuutta, päivittäin kuuntelen sykettä dopplerilla ja se riittää nippanappa vuorokaudeksi. Tänään kävin naurujoogassa, josta mulla ei aiemmasta mitään kokemusta. Reilun tunnin päästä (koko sessio 1,5t) kysyin, että onko mitään terveydellisiä rajoitteita, niin opettaja vastasi, että raskauden ensimmäinen kolmannes. Aijaa, kiitti, olisi voinut kertoa vaikka tunnin aluksi, jos joku sattuisi olemaan raskaana. En tajunnut itse kysyä tai googlata etukäteen. No kolmen tunnin päästä pääsin kotiin, ja ainakin silloin kohdussa oli elämää.
Ekassa raskaudessa en osannut pelätä, kerroin aika aikaisessa vaiheessa tutuille olevani raskaana. Keskenmenon jälkeen totesin itselleni, että suurimmalle osalle en kerro mitään, silloin kun hyppää silmille, niin saavat itse arvata. Nyt taputtelen mahaa, ja sanon, että voi voi kun tuli lihottua, joulu venynyt pitkäksi. Mulla oli ennen keskenmenoa 3 viikkoa kivuttomia supistuksia, joiden ei pitäisi teoriassa olla vaarallisia, kahdessa viikossa ei kohdunkaulan tilanteessa tapahtunutkaan mitään, sitten oli normaali rakenneultra ja viikon päästä vauva syntyikin (rv 21). Niitä tulevia viikkoja tietenkin eniten pelkäänkin, en niinkään varhaisempaa keskenmenoa, mutta kaikki on mahdollista.

Jotain rentoutusta pitäisi kyllä harrastaa, ja omatoimisesti yritän palauttaa itseni maan pinnalle ja tähän hetkeen, jolloin asiat on hyvin (aina välillä kun muistan).

Tsemppiä kaikille vaiheisiinne ja mahdollisimman rauhallista mieltä!
Niplis 10+6

 

Niplis, no ohhoh, mikäköhän siinä naurujoogassa sitten on ettei sovi just ekaan raskauskolmannekseen? Ei varmaan hirveesti enää sen jälkeen naurattanu ku asia selvis? Ja tsemppiä tuohon epävarmuuteen! Mulla varmaan jollain tavalla helpottaa se että meillä on tiedossa syy aiempaan menetykseen ja tällä kertaa asia tutkitaan perinpohjin. Vaikka tiedänkin että se sulkee vain murto-osan pois siitä mikä voi mennä pieleen... ja jossain vaiheessa ne ajatukset kaikesta muusta ottaa varmastikin vallan. Nyt yritän nauttia siitä että ollaan jo näin "pitkällä" ja ultraan on enää vähän aikaa, vaikkakin tiedostan senkin että ihan yhtä lailla sieltäkin ultrasta voi tulla huonoja uutisia. En niinkään pelkää sitä että sikiö on menehtynyt, vaan että siellä todetaan massiiviset niskaturvotukset ja jatkotutkimuksiin mennään oksettavan epätietoisuuden ja pelon vallassa.

ralliruutu, mä oon ehkä tiedostamattakin sulkenut elämästäni kaikki sellaiset ihmiset joista tiedän että heillä ei ole mitään käsitystä minkä helvetin me ollaan miehen kanssa käyty läpi. Kun kerroin eräälle ystävälleni ensimmäisestä keskenmenostani niin hän vain heilautti kädellä ilmaa ja sanoi että no ne on tosi yleisiä että hänen monella kaverillaankin on ollut. Niin mutta hänellä itsellään ei. Siinä sitten itkua pidätellen hiekkalaatikon reunalla yritin jatkaa keskustelua jostain muusta. Avauduin ensimmäistä kertaa keskenmenostani ja vastaus oli tuollainen. Toisaalta ymmärrän senkin että vaikea siihen on ehkä vastata yhtään mitään kun itselläkään ei aina sanoja ole

Flunssa pirulainen tais iskea... uskaltaiskohan lääkitä itseään vai kärsiskö mielummin ...

 

Onpas täällä ollut vilkasta. Tervetuloa uudet ja pahoittelut kaikille ikävistä kokemuksista. Onnea nykyiseen raskauteen! Yritetään pysyä yhdessä pelkojen kanssa järjissä.

Täällä tihuuttaa edelleenkin, mutta määrät on tosi pieniä. Pahaksi onneksi sairastuin pitkästä aikaa flunssaan ja nielusta löytyi bakteeri. Sain antibiootit, mutta olenkin niille allergisoitunut. Nyt kokeillaan ilman ja tänään tulehdusarvokontrolli. Ei ole nyt oikein mulle enää sopivaa lääkettä... Raskaus estää osan ja allergiat osan. Lääkärille melkoinen pähkinä... Viikon päästä on ultra ja tiedetään taas enemmän. En uskalla luottaa siihen, että syyskuussa meille syntyisi vauva. Odotan huonoja uutisia ja olen jo miehelle puhunut luovuttamisesta. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen. Osa minusta on jo luopunut toivosta, koska selvästi suunnittelen talvilomaa ilman raskautta. En uskalla edes toivoa, että tämä päättyisi hyvin. Rasittavaa!

Olen niin samaa mieltä siitä, että keskenmenoista ei voi puhua kenelle tahansa. Kommentit on niin laimeita, typeriä ja kevyitä. Ilman omaa kokemusta tästä asiasta ei ymmärrä mitään... Ollaan tavallista vahvempia naisia.

 

Vauvatoiveinen, toukokuisissa nimimerkki Oodikas (joka taisi joskus olla myös kuumeilevissa) kärsi myös koko alkuraskauden tuhruista. Mutta yli puolenvälin jo posottaa

Mä huomasin myös, että keskenmenosta ei voi kenelle tahansa puhua. Jopa nuo omat kaikista läheisimmät ihmiset kiusaantuivat aiheesta ihan silminnähden. Eivät osanneet sanoa yhtään mitään, joten pitivät parempana vältellä koko aihetta. Jopa tuo oma mies tuntui olevan sitä mieltä, ettei keskenmenosta olisi tarvinnut puhua, vaan sen olisi voinut lakaista pöydän alle niinkuin sitä ei olisi koskaan sattunutkaan. Mä koin olevani todella yksin. Miehelle kyllä puhuin paljon, mutta se ei ollut yhtään mukana niissä keskusteluissa. Tosi tarkkaan on muutenkin mietitty, kenelle keskenmenosta kerrottiin. Yksi entinen naapuri (asui silloin vielä naapurissa) oli myös kokenut parikin keskenmenoa ja sen kanssa sentään pystyi aiheesta puhumaan ja jakamaan pelkoja. Sattui vielä itse raskautumaan viime kesänä, joten aika paljon puitiin niitä koettuja keskenmenoja. Ja hän muuten synnytti terveen pojan viikko sitten

Tänään on ollut huolettomampi päivä liikkeiden suhteen, kun pieni tyyppi on ihan jatkuvasti myllännyt menemään melkoisella voimalla potkii jo rakkoon... nykyään on öisin rauhallisempi ja liikkeitä tuntuu harvakseltaan. Näin iltaisin, kun tulen sänkyyn makoilemaan, alkaa melkoinen myllerrys (tälläkin hetkellä tuntuu, että koko maha heiluu) ja usein 6-8 välillä aamulla alkaa aamujumpat muuten taitaa öisin nukkua, kun ihan yksittäisiä liikkeitä tuntuu.

Sain muuten ensi viikolle ajan pelkopolille. En oikein tiedä, mitä siellä pitäisi puhua. Tytöstä oli ihan selvää, silloin kärsin kovasta synnytyspelosta ja sen takia tälläkin kertaa sen lähetteen sain. Mutta nyt en pelkää synnytystä, vaan kaikkea sitä, mikä tässä raskaudessa voi mennä pieleen. Ja jotenkin vaan oletan, että tämäkin syntyy sektiolla, koska tyttökin syntyi (perätila), enkä osaa vielä yhtään ajatella niin pitkälle. Jospa siellä voisi käsitellä näitä odotusaikaan liittyviä pelkojakin

Sen verran olen antanut itselleni luvan hengähtää, että olen alkanut katselemaan tuplarattaita nettikaupoista. Sellaiset on jokatapauksessa hankittava. Parit kivat ja edulliset olen löytänyt, mutta en vielä tosiaankaan uskalla edes ehdottaa miehelle, että pistetään tilaukseen. Ehkä sitten 3kk:n päästä, kun alkaa olla jo pakko, jos haluaa päästä liikkumaan mahdollisimman pian vauvan synnyttyä. Toukokuu on vielä siitä ihanaa aikaa, kun on jo lämmin, ettei tarvi odotella pakkasten lauhtumista

Tälläistä tänään.

 

Meidän tarina meni kuin menikin loppuun asti hyvin eli pieni terve tyttö syntyi viime perjantaina 39+6. Loppua kohden kiihtyi kotidopplerin käyttö kun koko ajan hermoilin liikkeiden tuntumisesta (enkä luottanut vaikka olisin tuntenutkin), istukka edessä, joten vaimensi tuntemuksia, mutta kaikki meni siis loistavasti. Näin jälkikäteen hassua huomata, että periaatteessa koko raskaus eteni kuin oppikirjan mukaan, mutta epävarmuus ja pelko estivät kyllä iloitsemasta/luottamasta. Onneksi meidän perhe on nyt täysilukuinen, en kestäisi koko stressiä (raskaaksi tulemisen stressaamista ja sitten jos hyvin käy niin raskauden jatkumisen stressaamista) enää kertaakaan.

Kovasti tsemppiä kaikille ja toivon sydämestäni että kaikkien vauvat päätyvät hyvävointisina syliin asti.

Mimmimiina

 

*Pihla* Olen käsittänyt, että pelkopolilla voisi käsitellä myös raskauspelkoa (tai sellaiseksi itse sen olen nimennyt, kärsin nimittäin itse todella pahoista, jopa lamaannuttavista ja ahdistavista pelkotiloista vaikka muuten olen tyyni, rauhallinen ja rationaalinen ihminen). Itse ainakin vaadin tässä raskaudessa, jos tämä nyt etenee odotetusti, että pääsen pelkopolille rauhoittamaan mieltäni. Ja että raskautta seurataan muutenkin tarkemmin, vaikka sitten ylimääräisillä ultrilla, että saan mieleni pysymään rauhallisena.

Tosin tällä hetkellä olo on tosi tyyni, ihme kyllä Mietin ja vertailen vaan mielessäni koko ajan, että oliko mulla samanlaisia oireita esikoisen odotusaikana vai ei... miten sitä ei voi enää muistaa, oliko mulla tällaista etovaa oloa nimenomaan iltaisin, vaikka eihän siitä ole kuin melkein päivälleen tasan 1,5 vuotta, kun olin näillä viikoilla.

 

Mimmimiina, paljon onnea!

Ralliruutu, hyvä tietää. Mullakin nimittäin iskee välillä ihan paniikin omainen tunne, kun pelkään, että kaikki mikä voi mennä pieleen, myös menee pieleen. Kaikenlaisia vatsatuntemuksia on ja iso osa varmasti johtuu ihan vaan aikaisemman sektion aiheuttamista kiinnikkeistä ja arpikudoksesta. Kun ei kuitenkaan varsinaista kipua ole. Enemmän jotain outoja kiristyksen tunteita pienellä alueella ja jotain, mitä vertaisin kutinaan, mutta aivan kuin kutittaisi vatsanahan alle ensi viikolla mulla on se aika, joten katsotaan, josko siellä otettaisiin mun pelot vakavissaan ja haluttaisiin auttaa. Neuvolan terkkakin on ihan kiva, mutta vähän sellainen höntti, eikä se ole oikein ottanut mun pelkoja käsiteltäväksi. Muutenkin sille joutuu joka kerta selittämään samat asiat uudelleen... Ultrahan mulla on onneksi tulossa taas 4,5 viikon päästä

Mitäs muille kuuluu? Kaikki hyvin kaikilla?

Mä menin ja tilasin tuplarattaat! Jotain, mitä ei pitänyt hankkia ennen huhtikuuta. Oli yhdessä nettikaupassa hyvä tarjous tuplista, jotka täytti kaikki mun vaatimukset (puhkeamattomat ilmakumirenkaat, säädettävä työntöaisa, erilliset kuomut, mahdollisuus kääntää lapset sekä kasvot että selkä menosuuntaan, tai isompi lapsi kasvot menosuuntaan ja vauva työntäjää kohti ja hintakin oli kohtuullinen). Siellä ei lukenut, mihin saakka tarjous on voimassa, joten otettiin riski ja laitettiin tilaukseen. Toimitusaikakin on 3-6 päivää, että aika nopeasti pitäisi tulla. Nyt vaan rukoillaan, että niille tulee käyttöä. Menee kyllä mun vanhemmille säilytykseen siihen saakka, että niille tules käyttöä. Ei me mahduta niitä missään säilyttämään niin kauan, kun yksösrattaat on käytössä. Tarkoitus on sitten toukokuussa viedä yksösrattaat mun vanhemmille säilöön, jos päästäisiin niitä tuplia käyttämään.

Äitiyspakkausta en ole vielä tilannut, vaikka olisin voinut laittaa hakemuksen jo reilu viikko sitten. Jospa vielä pari viikkoa odottelisi.

Pihla 23+5

 

Mimmimiina, paljon onnea!!

Sarasofia, ehkä siinä naurujoogassa on aikamoista hytkytystä ja on kuin kunnon vatsalihastreenin jälkeen. Kun kuulin, hetken olin aika myrtsinä, mut sit oli vapaan naurun osuus ja jotkut hekotti niin, ettei voinut olla nauramatta vaikka vähän himmasin

Kerran nyt kävin raskausjoogassa, oli muuten tylsäää... En oo koskaan aiemmin joogassa käynytkään.

Tänään olin perheneuvolan psykologilla ekaa kertaa, parin viikon päästä uus aika. Mies olis halunnut tulla mukaan jo tänään mut mennään sit yhdessä ens kerralla. Keskenmenon jälkeen kävin joka paikassa puhumassa asiasta ja hän on vähän niinkö jäänyt paitsi, silloin ei ehkä tuntunutkaan niin siltä, et olis ollut suuremmin tarvetta.

Mitään rattaita yms en edes katsele vaikka tiedän et alet meneillään (olen heikkona alennusmyynteihin), mutten uskalla. Päivä kerrallaan, ens to olis nt-ultra, jo iänkin takia varmasti tulossa huonot riskiluvut.. Päivittäin kuuntelen sykettä hetken, mies on tosi nopeasti yleensä löytänyt ja tänään itsekseni sain hakea pitkän tovin mut löytyi lopulta

Tsemppiä kaikille !
Niplis 11+4

 

Mun on pakko myöntää että katsoin ensimmäisen kerran vaunuja jo joku kuukausi sitten! Ihan älytöntä!!! :O Meinasin sitten rakenneultran jälkeen laittaa tilaukseen jos kaikki vaikuttaa ok:lta.

Meillä oli tällä viikolla nt-ultra ja kaikki oli hyvin Ei isoja niskaturvotuksia mitä pelkäsin. Riskilukuja saa silti vielä odottaa

sarasofia 11+4

 

Kah! WTF just happened?! Mun piti ihan tänne tulla ihmettelemään mitä hittoo menin just tekemään?!?! Uneton yö ja tuloksena on että ostin vaunut!!! :O Oli muka niin helvetin hieno tarjous (no oli se) ja en yhtään tienny kauan tarjous voimassa ja siellä oli just se makein väri vielä kaupan ja monta väriä jo loppuunmyyty ja sitten olin jo täyttämässä tietojani .... APUWA.!!! Mä oon ihan shokkitilassa. Eka kolmannes ei oo vielä virallisesti edes takana!! :stick:

sarasofia 11+5 (päivätki ihan sekasin ollu näköjää)

 

Mut on ne upeet vaunut. Oispa jo syksy et pääsis kärräilee vauvelii :heart:

Mut miten mä selitän tän miehelle?

 

Mä myös hankin hyvissä ajoin kaikki vauvan tarvikkeet, ihan jo siksikin kun olen hankkinut kaiken käytettynä ja opiskelijabudjetilla, niin on ehtinyt etsiä mieleisiä nettikirppiksiltä ???? nyt ajateltuna se oli todella hyvä ratkaisu vaikka alkuun pelottikin että tuoko tämä huonoa onnea. Kulut tuli tasaisesti pitkin vuotta ja nyt lopuajasta ei ole tarvinnut stressata ehdinkö laittaa kaiken valmiiksi. Olemme olleet onnekkaita kun olemme saaneet suuret määrät vaatteita ja tarvikkeita sukulaisilta ja ystäviltä myös ilmaiseksi tai pilkkahinnalla <3

Hieman on nyt loppuajasta tullut menettämisenpelkoa ja kauhukuvia ihan loppuviikkojen kohtukuolemista, niitäkin kun on ikävä kyllä tuttavapiiriin sattunut yllättävän monta. mutta onneksi muutaman hiljaisemman viikon jälkeen vauva on taas ollut oma vilkas itsensä. Ihanan aktiivinen kaveri ollut läpi raskauden, niin ei ole äidinkään tarvinut huolestua kun jatkuvaan tulee potkua ja möyrimistä. Vavi alkaa olla niin voimakas että liikkeet aivan sattuvat kun hän venyttää kantapäillä ja pepulla vatsanahkaani ja painaa rakkoa, niin että pissat meinaa tulla välillä alle.

ikuisena joka asian stressaajana ja edellisten huonojen kokemusten vuoksi synnytyskin on pelottanut raskausaikana ja olen käynyt myös pelkopolilla juttelemassa. Sitä suosittelen muillekkin, ja myös neuvolassa rohkeasti jutustelua tunteista ja peloista. nyt kuitenkin olo alkaa olla jo niin malttamaton saada vauva maailmaan että synnytyspelkokin tuntuu lieventyneen

Täällä eletään jänniä aikoja, rv37+6 menossa. Esikoinen syntyi aikoinaan tasan 40+0, joten toiveita elättelen ettei tämäkään menisi kovin yliaikaiseksi.

Kaikille tsemppiä alkuraskauden epävarmuuteen ja muistakaa nauttia raskaudesta peloista huolimatta <3 jälkeenpäin ajateltuna tämä on niin nopeasti ohitse, vaikka siltä se ei todellakaan ole aina tuntunut

 

Täällä tulo ultrasta hyviä uutisia. Pieni voi hyvin yksiössään ja syke oli vahva. Näin pitkällä ei ole aiemmin oltukaan elävän pienen kanssa. Kovassa flunssassa olen, mutta jospa lääkkeet nyt purisi ja pienikään ei kärsisi.

Sarasofia: ihana ostos jospa se tarkoittaa nyt, että uskot kaiken menevän hyvin!

Kaikille tsemppiä!