pikkuinen: tänään nyt sitten testipäivä, oikein paljon onnen säteitä sinne!!!
mur-mur: mun täytyy sanoa ettei harmainta aavistusta missä raskauden kanssa mennään, kun tämä raskaus on jostain kumman syystä hedelmöittynyt/kiinnittynyt tosi myöhään. Esikoisen raskaudessa olen känyt ultrassa myös hematooman takia 6+3 ja on näkynyt sykkeet ja kaikki, ja kuopuksen kanssa 6+0 sama juttu. Mutta mä kanssa uskon, että Felicitaksen laitteet hieman eroaa noista sairaalanlaitteista.
Oli jo jotenkin taas hyvä mieli ja positiivinen, koska musta se on hyvä jos "ehkä tuolla keskellä jokin piste näkyy", siihen että kyllä täällä on raskauspussi ja ruskuaispussi, mutta sitten eilen kerroin siskolle joka on lääkäri koko jutusta, niin kommentti taas oli: "sinuna nyt en ihan hirveästi vielä toivoisi, parempi vaan varautua pahimpaan, niin sitten JOS jostain kumman syystä tulisikin positiivisia uutisia niin ne olisi vaan plussaa". Joo, ihan totta ja näin mäkin ajattelen, mutta eikö joskus voisi kannustaa. Musta on ihana kun kaikki täällä on ollut niin kannustavia vaikka ei edes tunne mua, kiitos siitä, ja sitten verisiteiltään läheisin ihminen mitä mulla tällä hetkellä on. No suhtautuminen on joka kerta ollut sama. 1krt kun sain keskenmeno ja soitin saadakseni lohdutusta, kommentti oli: "ole nyt tyytyväinen, että meni nyt kesken eikä myöhemmin tai että olisi syntynyt vammainen lapsi." Joo totta jälleen kerran, mutta pelkkä "olen tosi pahoillani puolestanne". Kun sitten sen keskenmenon jälkeen itkin hänelle etten ymmärrä miten en tule raskaaksi kun joka kierto ovuloin, siittiöt A-luokkaa, ajoitus oikea ym, lääkärin kommentti: "kuule ´, mä ennemmin ihmettelisin miten raskaaksi tuleminen on ikinä mahdollista, kun niin monen asian pitää mennä putkeen. Ihan turhaan odotat liikoja." Taas olisi riittänyt halaus ja kyllä se vielä tärppää uusiksi kun on ennenkin onnistunut vaikka keskenmenikin. Elämäni toisen keskenmenon sain hänen luona ollessaan ja soitin hänelle töihin, että voisiko hän tai pyytää kollegaa ultraamaan, että tyhjentykö kokonaan. Niin ei, "ota buranaa sieltä kaapista, on niin alussa (rv7) ettei siellä kuule niin paljon tavaraa ettei sponttaanissa keskenmenossa tulisi ulos". Nyt tämän 3 km:n jälkeen kommentoi mulle: "musta ei ole kyllä järkevää tehdä sitä kolmatta lasta, kun teette sen vaan sen takia että isän kuoleman jälkeen on vähän paha olo ja yritätte sillä saada parempaa oloa", siis WHAT?!??! Anteeksi, tämä avautuminen. Ehkä mäkin olen vähän katkera siitä, että isän kuoleman jälkeen jouduin hoitamaan KAIKKI toiselta paikkakunnalta asti yksin kahden pienen lapsen kanssa, kun hän ei vaan ehtinyt vaikka asuu 500m päässä vanhempien talosta, tekee puolta päivää ja lapsetkin on jo aikuisia.