Tänne onkin tullut paljon tekstiä !
Tosi kiva kun on niin aktiivista porukkaa, mä yritän tässä pikku hiljaa kans aktivoitua kirjoittamisen saralla, lueskelen kyllä moneen kertaan päivässä ja sirä kautta vähän teihin yritän "tutustua", on sitte helpompi jutskailla täällä
Kiitos teille kaikille ihan hirveästi kommenteistanne ja ihanista sanoista :heart: Musta on niin liikuttavaa ja ihanaa se miten täällä ihan tuntemattomat ihmiset on niin.. tai niin myötäelää.. ja onhan tää vertaistuki ainakin mulle ihan korvaamatonta. Kiitos teille paljon :heart:
Ihan ekana taas pakko kysyä muiden neuvoja ja kokemuksia, tuosta jälkivuodosta. Anteeksi jo etukäteen, olisin tosi kiitollinen jos taas haluaisitte neuvoa ja kertoa. Eli kaavinta mulle tehtiin viime perjantaina ja alkuviikosta verta tuli jo enää tosi vähän. Nyt loppuviikosta kuitenkin parina päivänä tullut välillä aika paljonkin ja vähän sellasia pieniä hyytymiäkin. Onkohan ok? Samoin veri on sellaista limaista.. siis vähän kuin ovislimaa ja verta sekaisin-- yök.. onkohan normaalia? Saikulla snaoivat että jälkivuoto kestää pari kolme päivää.. mulla kestänyt kohta viikon.. pitäskö mun soitella lekuriin? Antibioottikuuri edelleen päällä mulla..
Tosiaan
tulehduksista oli puhe, mullahan tulehdusarvot oli tosi korkeet- huomattiin kaavinnan jälkeen ja tulehdus siis oli ollut jo varmaan ainakin pari viikkoa. Oireeton minullakin, näin jälkikäteen kyllä pystyn päättelemään että ois ainakin jonkun viikon ollut sillä oon ollut tolkuttoman väsynyt, toki jos tulehdusarvot niin korkeat ja mulla oli epämääräisiä kuumeita parin viikon ajan, aattelin tosin niiden johtuvan flunssasta. Mulle tosin jäi epäselväksi, että missä se tulehdus oli, mut ymmärsin siis että kohdussa.. kovasti pelottaa ettei kaavinta+tulehdus oo aiheuttanut mitään.. :/
Pitää alkuviikosta käydä viel antaa labrat et on laskenu crp, voisinkohan samalla kysyä lekurilta laittaisko lähetteen et kattos samalla sen hcg n?
Tehdäänkö teillä muuten jälkitarkastuksessa automaattisesti ultra? Täällä ei.. vaan tk ssa käydääne ikä ultrata. minä kyllä aion ultran vaatia, mitä hiton järkeä siellä tk ssa on käydä jos siellä ei mitään ees katota.. pöhköä minusta.
Ovistesteistä Mä muutamissa kierroissa ennen tärppiä tikuttelin ja aina sainkin sen plussan. Mä tunnistin oviksen aika helposti ilmankin, eli max 3päivänä piti tikuttaa aina et sai sen plussan. Mulle ne aiheutti aikamoista stressiä, että nyt on sit pakko pupuilla ym ja sit viimeiset kierrot olinkin niitä tekemättä ja mentiin ihan mutu-tuntumalla, pupuiltiin silloin kuin huvitti ja sit se tärppi viimein tulikin. Mä stressaannun ihan superhelposti tälläsestä, et on "aikataulut" ja puuh..
Mutta nyt kyllä aattelin ens viikolla tilata ovistestejä ja tikuttaa ainakin nyt tässä ekassa kierrossa. Missähän vaiheessa se tikuttelu kannattaa aloittaa?
Me ajateltiin tosiaan aloitella yritys nyt heti.. ehkä. Fiilikset mulla vaihtelee koko ajan, toisaalta pelottaa tulehdus ym etten voisi vielä sseksiä ajatellakaan, mut toisaalta haluan heti yrittää. Ja ja ja.. mä oon ihan että pakkohan sen on ekasta tai viimestään tokasta yk sta sitten tärpätä.. tiedän että petyn ihan hirveesti sitten kun niitä negoja taas testailee :/
Mä juttelin mun mutsin kaverin kanssa joka on gyne. Hän sanoi, että suositus on odottaa ne yhdet menkat, kuten mullekin lekuri sanoi, mutta kertoi kuitenkin että osalla naisista kaavinnan jälkeen raskautuminen onnistuu helposti tai parhaiten, tai siis että kaavinta ns auttaa, että se hedelmöittynyt munasolu jotenkin tarttuu paremmin siihen limakalvoon tai jotain. Ja kun kysyin että kun monesti kuuluu puhuttavan että keskenmenon jälkeen just raskautuis muka helpommin, että onko siinä mitään perää, niin sanoi että jotain tutkimuksia on kuulema tehty että osalla naisista asia niin olisi. Voi miten toivon että tähän kastiin kuulun! Ja että sitä pienempi riski keskenmenoon on mitä vähemmän aikaa on edelliseen keskenmenoon.. tiedä sitten.
Onko teillä tietoa onko näillä väitteillä mitään perää?
Mun työkaverilla oli kaavinnassa kohdun limakalvo mennyt niin huonoksi, tai kaavinta epäonnistunut niin ettei sitten enää voinut tulla ilman hoitoja raskaaksi, toisella taas oli oireeton tulehdus pitkään joka kans aiheutti ettei ilman hoitoja ole tullut raskaaksi.. kyllä itseä pelottaa tosi paljon mitä se tulehdus ja kaavinta voinutkaan aiheuttaa. :/
Hirveösti onnea plussanneille :heart:
Tuli niin hyvä mieli lukiessa ilouutisia, se antaa toivoa itsellekin. Onnea ja paljon tarrasukkia matkaan :flower:
Morebabies kiitos vastauksestasi! Ihan kyyneleet tuli, kun luin miten 3,5vuotiaanne suhtautui keskenmenoon. Kuinka liikuttava <3 Ihana kun pieni ajattelee että vauva meni sinne mummon ja ukin hoidettavaksi, kun heillä oli niin kova ikävä <33
Me ollaan tytölle sanottu että vauva meni taivaaseen, sinne isopaapan ja isoisomummon ja mummon ja ukin koiran seuraksi, ollaan aiemmikin puhuttu hautajaisten yhteydessä taivaaseen menosta ja se asia jossain vaiheessa alkusyksystä hirveesti kiinnosti tyttöä, kyseli paljon mikä se taivas on ja mitä siellä tehdään ja miksi sinne mennään ym. Ajattelin jo että tyttö tajusi asian, mutta edelleen joka päivä useaan otteeseen puhuu mitä aikoo sitten vauvan kanssa tehdä kun tämä syntyy, mitä vauvalle ostetaan ymym ja aina joudun muistuttamaan että vauva meni sinne taivaaseen, ettei vauva enää ole äitin masussa. Eilen sitten itsekin puheli että siellä taivaassa vauva on, ja että hän vilkuttaa vauvalle pilvenreunalle ym ja sitten taas kurkisteli mun paidan alle, otti jotain muka laatikosta ja taputti mun vatsaa ja sanoi "Äiti, tässä on uusi vauva sinulle". Vaikeita asioita, kun ei yhtään osaa ajatella miten tuo pieni asian ajattelee siellä päässään ja mitä hänelle sanoisi. Nyt on puhunut eilisen ja tänpäivää monesti että sitten ens kerralla tulee uusi vauva äitin masuun.. äh. ehkäpä pikkuinen unohtaa asian ajan kanssa, ei paljon uskalla lupailla että myöhemminkään vauvaa tulisi kun koskaan ei tiedä. :/
Scarleth Kiitos paljon sinullekin vastauksesta! Kiva kuulla etten ole ainoa jolla mielialat vaihtelee koko ajan..- mulle itselle taas illat on vaikeimpia, aamuisin on niin kiire, samoin päivisin paljon puuhaa ettei asiaa ennätä ajatella mut sitten ne illat.. kyllä itkeä tihrustaa saa vähän väliä..
Tosiaan, minä en voi kuvitellakaan miltä sinusta tuntuu, ja teistä jotka ensimmäistä yritätte. En voi omaa tilannettani verratakaan teihin enkä tiedä miten itse kestäisin, meillä eka tuli vahingossa eikä lapsi ollut vielä silloin suunnitteilla joten mä en edes sitä yrittämisen tuskaa ole kokenut kuin vasta tämän toisen kohdalla. Mutta ihan varmasti se meillä kaikilla vielä tärppää, toivosta ei saa luopua :heart: Toivon kovasti että saisit pian oman pikkuisen syliin, on nuo lpaset vaan tämän elämän suola, etten tiedä miten ilman pikkuistani olen pärjännytkään.
Mutta niin, minäkin ajattelisin asian että onhan tämä keskenmeno siinä mielessä positiivinen asiakin, tulit raskaaksi ja se on siis mahdollista! Nyt varmasti kun tulit raskaaksi, se tietyllä tavalla vähentää sitä stressiä joka taas varmasti osallaan helpottaa raskautumista. Oletteko te miten pitkään yrittäneet? Oliko tämä eka raskautuminen? Mun kavereilleni kävi niin että he yrittivät 3vuotta lasta eikä kertaakaan tullut raskaaksi. Sitten kun he tavallaan luovuttivat että eivät enää jaksa yrittää, hän huomasikin pian että on raskaana. Se raskaus meni kesken, mutta hön tuli pari kk päästä uudelleen raskaaksi ja varmasti asiassa auttoi se, ettei stressannut niin paljon- kun tosiaan oli tullut raskaaksi sen kerran jo, vaikka se keskenmenikin.
M1n1, kiitos paljon sinullekin ! Liikuttavasti sinunkin lapsesi on asian ajatellut, ihana ! Meillä on myös puhuttu että vauva meni taivaaseen, sinne missä isoisomummo ja isopaappakin on ja että vauva on pilvenreunalla. Tyttö vilkuttelee kyllä taivaalle vauvalle ja puhuu että vauva on taivaassa, mutta samalla kyllä myös puhuu paljon, että sitten kun vauva syntyy tehdään sitä ja ostetaan tätä ym. Eilen sitten sanoin taas ettei äitin vatsassa ole enää vauvaa, kaivoi sitten laatikosta muka jotain ja taputti vatsaani ja sanoi "Äiti, tässä sinulle uusi vauva". Hmph, voi kun pääsisi tuon pienen pään sisään näkemään miten hän asian oikeasti ajattelee.. ehkä aika auttaa tässä asiassa. Toivottavasti pian raskautuisi uudelleen, tosin en todellakaan uskalla kertoa kuin vasta mahd. myöhään. Nytkään ei kyllä pitänyt kertoa kuin vasta rv12, mutta tyttö tajusi jo ennen varhaisultraa ja varhaisultran jälkeen oli pakko kysyä kun tyttö oli jo monta kertaa kysynyt että onko äitin masussa se vauva. Tyttö oli jo kauan haaveillut pikkusisaruksesta ja kysellyt milloin hän saa sellaisen. On tämä menetys siis suuri hänellekin, odotti niin hirveästi pikkusisarusta :/
Aivan hirveän kauhea sinun kokemuksesi! En tiedä mitä sanoisin, ei kai ole edes sellaisia sanoja.. niin väärin mitä olette joutuneet kokemaan:heart: Toivottavasti teillä hyvin pian tärppää ja saatte 9kk päästä pienen kultakimpaleen syliinne :heart:
Mutta palailen taas, nyt täytyy joutua sänkyyn että jaksaa aamulla duuniin taas, puuh. :/
ps. Miten te olette kokeneet keskenmenosta kertomisen muille? Kerkesittekö kertoa jo monelle? Mä kerroin parhaille kavereille ja vanhemmille (niille joille ajateltiin että halutaan sitteb puhua jos keskenmenokin tulee)varhaislultran jälkeen ja osa näki vatsasta jo rv10 eteenpäin (maha oli siis rv14 jo oikeesti iso, samanlainen kun ed raskaudessa viikolla 25 .. :S) ja arvasi, osalle ystävistä ja sukulaisista ja töissä kerrottiin rv12 ultran jälkeen.. mä laitoin lähimmille viestin tapahtuneen jälkeen ja töihin myös kun olin saikulla pari pv. Mut sitten jo kaksi ihmistä on nyt 3pv sisällä tullut kaupassa/työpaikalla vastaan ja kysynyt masukin voinnista. Tänäänkin entinen työnantajani (jolle jouduin kertomaan raskaudesta jo aika aikaisin ku tarjosi töitä) tuli vastaan ja kysyi miten masu kasvaa. Vastasin siinä ääni väristen, että ei se enää oikein kasva ja työnantaja ei sitten vissiin tätä ihan kuullut ja vastasi tähän, "onhan tuo jo kasvanutkin, näkyykin jo selvästi"-- no itkuhan mulla siinä sitten tuli asiakkaiden edessä kun kerroin, että ei se enää kasva, että sain keskenmenon. Työnantaja oli tosi nolona, mutta eihän hän ois voinu tietää. Samoin näin yhtä tuttuani toissa päivänä kaupassa joka oli kaveriltani kuullut raskaudesta, tuli sitten kyselemään miten masu voi ja kun kerroin, sain silloin kyllä nieleskeltyä kyyneleet, niin oli tosi pahoitteleva ja nolona. Tosi inhottavia tilanteita molemmille osapuolille :/
Onko muille sattunut vastaavia? Mä niin odotan että kaikki ketkä asiasta ovat tietäneet, niin savat pian tietää että keskenmeno tuli eikä tälläisiä tilanteita enää tule. Vaan pienessä kaupungissa on tuo sana kerennyt kiertää ystävien ja sukulaisten kautta jo aika pitkälle :/
Mut nyt, palataan ja paljon plussapuhureita kaikille !!!