Onnea plussista!!
Kauheeta kun on päivät menneet nopeaan, mikähän nyt jo onkaan menos, loppukiertoa kohti kuitenkin. Hirveesti ei ole yritystä ollutkaan enää, jos noilla harvoilla kerroilla on napsahtanut niin ihmettelen. Ollut vähän välit kireät isännän kanssa, sitä tää 14 vuoden yhteiselo toisinaan on :/
Katselin kaupassa puolituttua naista neljän lapsensa kanssa joista vanhin on vasta esikoululainen ja nuorin on kesällä syntynyt. Oli aika hulinaa, rivissä lampsivat nämä kolme vanhempaa. Mietin, että kuinkahan paljon se neljäs lapsi tosiaan elämää muuttaakaan, nytkin jo välillä tuntuu, että tiukilla on hermot näiden kanssa, vaikka lukeutuvatkin "helppoihin" lapsiin. Jos nyt noin voi sanoa olematta reteä.
Olen ollut kotona lähes 8 vuotta, välillä poikennut töissä ennen nuorimman odotusaikaa. Tiedän, että nyt se viimeinen lapsi pitäisi tehdä jos aikoo, mutta toisaalta tuntuu, että olisiko tämä jo tässä.. Sekavaa.
Jos taas en neljättä "tee", tuntuu, että jotain jäi puuttumaan :/
Noo, ehkä tämä mietintä selittyy taas sillä, että viikon kestänyt vatsatauti valvomisineen ja siivouksineen sai järjen hetkellisesti häviämään. Rankka rupeama aina kun joku tauti iskee, se kun menee järjestäen läpi kaikki, eli aikaa menee. Tosin tämä tauti jätti meidät aikuiset käymättä.
Himmottii...