Ei ookaan ollut pitkaan aikaan huonoja uutisia tassa pinossa, vaan saa nahda tuleeko taaltapain sellaisia lahiaikoina
. Oli nimittain tanaan eka laakarintarkastus. Kuinka ollakaan, pari paivaa sitten alkoi alavatsaa juilia aika reippaasti. No ei siina mitaan, mulla on ennenkin ollut paivia jolloin juilii enemman. Sitten eilen illalla tuli vahan vertakin, ekan kerran raskauden aikana. Siis ihan vahan, niin vahan etta nukuin yon valkoisissa lakanoissa huoletta ilman pikkuhousuja enka laittanut mitaan suojaakaan. Aamulla vaaleanpunainen valkovuoto jatkui. Laakari oli jo aiemmin sovittu ja kuultuaan verenvuodosta han passitti minut ultraan. Sikio loytyi, mutta ei syketta, ja sikio ei vastannut viikkoja
. Mina olen tasan 10 viikkoa raskaana, sikio on vain 6 viikon ikainen, eli eroa on ehka jopa pari kolme viikkoa.
En usko etta olisin voinut tulla raskaaksi niin paljon myohemmin, raskaustesti plussasi heti ja muutenkin kierto on saannollinen. Ultraava laakari ehdotti uutta ultraa viikon paahan, gyne (joka oli ihan kamala isomahainen pukuherra muutenkin) tuomitsi sikion kuolleeksi ja toksaytti etta kaavintaan sitten vain huomenna. Onneksi minun kanssani oli koko ajan katilo, joka gynen lahdettya lohdutti etta ilman muuta voin tulla viikon kuluttua ultraan jotta varmasti varmistuu ettei abortoida elavaa sikiota, ja etta han minun asemassani tekisi niin koska ei "loppuelamansa aikana saisi rauhaa" jos ei olisi varmistunut etta lapsella ei oikeasti ole elinmahdollisuuksia.
Ja sitten tietysti puhuttiin etta mita jos verenvuoto alkaa ja kivuista ja muusta. Katilo antoi puhelinnumeronsa ja saan soittaa kuulema milloin vain, jos jotain tapahtuu.
Itketti kylla kovasti tarkastuksen jalkeen, mutta nyt yritan jo loytaa positiivisia puolia. Oli hyva etta siella oli sikio, joten ainakin voin tulla raskaaksi. Sikiot eivat kuole turhaan, kylla siina varmaan on jotain vikaa ollut. Tulin ekasta kerrasta raskaaksi, joten ehka seuraavakaan ei tarvitse kauaa odottaa. Ja kun jatkamme matkaa Iranista pohjoiseen Georgiaan, voin juoda ihanaa georgialaista viinia!!!
Surkeaa sen sijaan on kertoa sukulaisille, luopua kesavauvahaaveista, ja muuttaa suunnitelmia muutenkin. Mies on myos ihan maassa. Lisaksi Teheran on niin ruma kaupunki, etta ei taalla tekisi mieli viikkoa odotella etta miten kay :/ .
En tieda uskallanko pitaa pientakaan toivonkipinaa enaa vireilla. Kyllahan niita on niita tarinoita etta seuraavassa ultrassa kaikki onkin ok, mutta... Melkein toivon etta kivut ja vuoto alkaisivat mahdollisimman pian ja koko juttu olisi nopeasti ohi :'( .