Hih, täällä alkaa päänsärky helpottaa vihdoin! Makasin tuossa sohvalla ja 4-vuotias esikoinen tuli paijaamaan, sanoi, että paijaaminen auttaa. Ja ihme ja kumma: auttoihan se! (tai sitten eemulla otetut para-tabsit, mutta mieluummin ajattelen, että rakkaan lapseni hellä hoiva paransi)
Supistukset on napakoituneet aamun mittaan, mutta mitään säännöllisyyttä niissä ei ole ja kestoakin liian vähän, n. 15 sekuntia kerrallaan. Eli eipä tarvitse vielä hötkyillä. Meinasin nyt kuitenkin pyytää lääkäriä tsekkaamaan kohdunsuun tilanteen, kun kerran sinne polille tunnin päästä menen.
Sisille onnea matkaan! Jos vielä jaksat ja ehdit, niin ilmoita kun lähdet ka viimeistään sitten, kun kotiudut vauvelin kanssa.
Jotenkin ihan uskomaton fiilis, eilen vasta iskostui tajuntaan, että tuolla mun masussa on ihan oikea pieni ihminen, joka tulee asumaan meidän perheeseemme! Ja jo parin vuoden päästä taitaa olla melkoiset jalkapallo-ottelut tuossa pihalla, kun jätkät on 2-, 4- ja 6-vuotiaat... :heart: :heart: :heart:
Tuosta sukupuoliasiasta vielä, että myönnän kyllä, että sen ultrapäivän olin ihan oikeasti älyttömän pettynyt, kun tämä kolmaskin lapsi on poika. Olisi todella toivonut tyttöä, en siksi, että olisi pitänyt saada röyhelöihin pukea, vaan siksi, että minulla on erittäin läheiset välit omaan äitiini ja olemme tehneer kauheasti kaikkea kivaa yhdessä. Mieheni ja veljeni taas eivät ole niinkään läheisiä vanhempiensa kanssa. Mieheltäni kysyinkin, että koska hän on viimeksi tehyt jotain äitinsä kanssa, niin eipä tuo edes muistanut. Kuulemma joskus lapsena.
Mutta sitten tajusin, että eipä se tytön saaminen sitä takaa, että juuri kyseinen tytär haluaa tehdä kanssani mitään. Ja on minulla kuitenkin sisko, jonka kanssa voi sitten viettää leffailtoja ja Helsinki-päiviä.
Olen siis tällä hetkellä varsin ylpeä tulevasta äijälaumastani ja odotan oikeasti innolla niitä kesäisiä takapihan futisotteluita!
No, nyt menen ohjeistamaan isukkiani, joka saapui vahtimaan polikäynnin ajaksi noita isompia. Onneksi isäni on ymmärtänyt tehdä hyvän ammatinvalinnan: opettajana hän on lomalla ja lapsenvahtipäivystäjänä sopivasti koko kesän!
Kreecher jälleen...
Supistukset on napakoituneet aamun mittaan, mutta mitään säännöllisyyttä niissä ei ole ja kestoakin liian vähän, n. 15 sekuntia kerrallaan. Eli eipä tarvitse vielä hötkyillä. Meinasin nyt kuitenkin pyytää lääkäriä tsekkaamaan kohdunsuun tilanteen, kun kerran sinne polille tunnin päästä menen.
Sisille onnea matkaan! Jos vielä jaksat ja ehdit, niin ilmoita kun lähdet ka viimeistään sitten, kun kotiudut vauvelin kanssa.
Jotenkin ihan uskomaton fiilis, eilen vasta iskostui tajuntaan, että tuolla mun masussa on ihan oikea pieni ihminen, joka tulee asumaan meidän perheeseemme! Ja jo parin vuoden päästä taitaa olla melkoiset jalkapallo-ottelut tuossa pihalla, kun jätkät on 2-, 4- ja 6-vuotiaat... :heart: :heart: :heart:
Tuosta sukupuoliasiasta vielä, että myönnän kyllä, että sen ultrapäivän olin ihan oikeasti älyttömän pettynyt, kun tämä kolmaskin lapsi on poika. Olisi todella toivonut tyttöä, en siksi, että olisi pitänyt saada röyhelöihin pukea, vaan siksi, että minulla on erittäin läheiset välit omaan äitiini ja olemme tehneer kauheasti kaikkea kivaa yhdessä. Mieheni ja veljeni taas eivät ole niinkään läheisiä vanhempiensa kanssa. Mieheltäni kysyinkin, että koska hän on viimeksi tehyt jotain äitinsä kanssa, niin eipä tuo edes muistanut. Kuulemma joskus lapsena.
Mutta sitten tajusin, että eipä se tytön saaminen sitä takaa, että juuri kyseinen tytär haluaa tehdä kanssani mitään. Ja on minulla kuitenkin sisko, jonka kanssa voi sitten viettää leffailtoja ja Helsinki-päiviä.
Olen siis tällä hetkellä varsin ylpeä tulevasta äijälaumastani ja odotan oikeasti innolla niitä kesäisiä takapihan futisotteluita!
No, nyt menen ohjeistamaan isukkiani, joka saapui vahtimaan polikäynnin ajaksi noita isompia. Onneksi isäni on ymmärtänyt tehdä hyvän ammatinvalinnan: opettajana hän on lomalla ja lapsenvahtipäivystäjänä sopivasti koko kesän!
Kreecher jälleen...