~KesäMassut 2007~

Ihanaa, Sade-74, varmaan aika mieletön fiilis, kun tietää vauvan syntymäpäivän! Sektioon olisin minäkin luultavasti halunnut, jos vauva olisi perätilassa. Mulla on kauhea kammo puoli-istuvaa ponnistusasentoa kohtaan, ja perätilavauvathan on pakko ponnistaa sängyllä jalat telineissä. No way, mulla iskee paniikki siinä kohtaa.
Esikoisen siis ponnistin aikanaan sängyllä ja jalatkin laitettiin lopulta telineisiin, kun en jaksanut pitää niitä tarpeeksi auki muutoin. Jäi hemmetin huono maku siitä touhusta, en löytänyt ponnistussuuntaa ollenkaan ja tunnin sain poikaa pusata maailmaan. Jälkiseurauksistahan kirjoittelinkin joskus aiemmin, jos joku muistaa, mutta se juttu ei ehkä kuulu nyt tähän, kun synnytys on kaikilla niin lähellä...

Voi että, mä olin ihan varma, että PikkuMyy jakautuu hyvinkin pian, kun noita supistuksiakin on ollut vaikka kuinka!
Itse olen jotenkin nyt luovuttanut, en viitsi enää riemastua supisteluista enkä muustakaan. Sen verran olen käynnistellyt synnytystä, että olen buukannut koko viikoksi tekemistä jokaiselle päivälle! Eikös se niin mene, että juuri kun tupakan sytyttää, niin se bussi tulee? Eli samalla logiikalla, juuri kun saa sovittua jotain menoa, niin vauva päättää tulla maailmaan...?

Mulla on sama juttu kuin Hiiviöllä, eli kaikki säälittelee kauheasti odottajaa hellesään takia. Ja kun itse todella tykkään kuumista keleistä, niin ei todellakaan haittaa yhtään! Hassua vaan, kun nämä säälittelijät tuntuvat lähes loukkaantuvan, kun en kärsikään helteestä lainkaan. Minä taas olen aina mielessäni säälinyt niiitä, jotka elävät tämän "virtahepovaiheen" talvella! On varmaan tosi kiva puhkua talvikenkiä jalkaan, mahduttautua toopatakkiin ja jos on lapsia ennestään, niin siinä haalarirumbassa on ihan riittämiin kestämistä ilman isoa masuakin!

No nyt siirryn tainnuttamaan tuota isompaakin poikasta, niin pääsen itse sitten sohvalle röhnöttämään ja passuuttamaan ukkoa!

Kreecher ja Antero 38+4

 

Kerrotko tarkemmin kokemuksesta synnyttää jalat telineissä? Kirjoittelin tuonne aiemmin, että mun pitäis nyt synnyttää tämä vauva just siinä poikkipöydässä, jotta mahtuis tulemaan ja mua todellakin ahdistaa koko ajatus. Olenkin miettinyt, jos yritän kuitenkin muita asentoja ensin, jos vaan mulle lupa annettaisiin.

 

Nyt olen minäkin käynyt tutustumassa synnyttäjien vastaanottoon. Mulla oli tänään neuvola ja sikiön sydänäänet pomppivat miten sattuu ja kuulostivat omituisilta. Olivat korkeimmillaan vain 120 luokkaa. Sydänääniä on multa jo pitkään kuunneltu kyljeltään, koska selällään maatessa ne laskevat välittömästi. Sairaalaan siis menin ja itukuhan siinä matkalla pääsi, kun ehdin jo niin hätääntyä, että mitäs kummaa masuasukille kuuluu.

Sairalassa ottivat sydänkäyrän kaksi kertaa, joiden välissä mulle tuotiin jogurttia ja mustikkasoppaa syötäväksi (pyytämättä siis, ystävällistä toimintaa). Sitten lääkäri vielä ultrasi tarkkaan ja lopputulos oli se, ettei mitään ongelmaan löytynyt. Minä vaan olin kuulemma syönyt liian huonosti , koska toinen sydänkäyrä välipalan jälkeen näytti jo paljon paremmalta. :snotty:

Sydänkäyrälaite mittasi myös supistuksia, joita mulla kuulemma tuli ihan mukavaan tahtiin, vaikken itse mitään tuntenutkaan. Kohdunsuun tilanne kuitenkin edelleen ennallaan eli pehmeä ja kiinni, kohdunkaulaa jäljellä 1,5 cm.

Nyt on illan jännitysnäytelmän takia tosi uupunut olo, joten taidan mennä pian nukkumaan. Onneksi kaikki oli kuitenkin lopulta hyvin .



Omaa napaa jälleen kerran...

kesätuulia ja minari 39+2

 

Olo on mitä mainioin! Käyttinn pojan kanssa sukulaisten mökillä paistattelemassa päivää ja saunomassa. Poika uida pulikoi sydämensä kyllyydestä, minä katsoin kateellisena vierestä...En uskaltanu mennä uimaan kun en tiedä onko paikat miten auki, ettei vaan tulis mitään tulehduksia, kaatelin vaan saunassa kylmää järvivettä kauhalla niskaan, mutta hyvältä sekin tuntui!
Elikkä nyt olis jo kaksi ässää tän päivän osalta kasassa, mutta sitä kolmatta en kyllä jaksa edes ajatella...Nyt kun sais nukkua muutaman tunnin hyvin, niin sitten olisin valmis synnyttämään
Toivossa on hyvä elää =)

Mukavaa illanjatkoa!

Helmiina-79

 

Kerrotko tarkemmin kokemuksesta synnyttää jalat telineissä? Kirjoittelin tuonne aiemmin, että mun pitäis nyt synnyttää tämä vauva just siinä poikkipöydässä, jotta mahtuis tulemaan ja mua todellakin ahdistaa koko ajatus. Olenkin miettinyt, jos yritän kuitenkin muita asentoja ensin, jos vaan mulle lupa annettaisiin.

Nyt korostan heti alkuun, että tämä on sitten vain minun kokemukseni asiasta, eli varmasti joka synnyttäjälle erilainen.

Eli ponnistusvaihe tuli minulle eteen vähän "puun takaa", kun kunnon supistuksia oli tullut vasta puolisen tuntia. Kätilö oli laittamassa scalp-piuhaa vauvan päähän epiduraalia varten, mutta kohdunsuu olikin sitten jo täysin auki ja sain alkaa ponnistaa. Olin toivonut jakkarasynnytystä, mutta kätilö totesi, että kannattaa nyt ainakin aloittaa siinä sängyllä. Aluksi yritettiin niin, että jalkani olivat kahden kätilön kylkiä vasten, mutta en tosiaan jaksanut pitää siinä jalkoja riittävän auki, kun niitä piti kannatellakin siinä samalla. Toinen kätilö vain totesi, että laitetaan nuo telineet, niin on helpompi olla. Jotenkin menin siinä kohtaa ihan lukkoon, ajatukset kijluivat, että "ei, haluan just nyt pois tästä sängyltä", mutta en vain saanut suutani auki. Liekö kokemattomus ja nuori ikä (21) tehneet silloin tehtävänsä...

Ongelma tässä asennossa oli lähinnä oikean ponnistussuunnan löytäminen. Tuntui vaan, että työnnän minkä kerkiän, mutta vauva sen kun peruuttaa. Lisäksi muistan keskittyneeni koko ponnistamisen ajan ajatukseen: en halua ponnistaa selälläni. Tämä oma alitajunnasta lähtenyt ajatus kenties oli suurin syy, miksi ponnistaminen tuntui niin inhottavalta tuossa asennossa.

Vauva syntyi lopulta ja ihana vauva syntyikin. Parsittavaa tuli TODELLA paljon, kun episiotomian lisäksi repesin aika komeasti. Ihan toimiva tuosta toosasta silti tuli, mies ei ainakaan ole koskaan valittanut ja kakkosen syntymästä ei tullut kuin pitni pintanaarmu (eli ompelunkin jäljiltä arpikudos jousti ihan tarpeeksi).

Näin jälkiviisaasti sanoisin, että oma asenteeni oli oikeasti isoin syy siihen, miksi kokemus oli niin epämiellyttävä.

Nyt olemmekin sopineet mieheni kanssa muutamasta jutusta, joita kohtaan minulla on samankaltainen huonompi suhtautuminen, että mikäli tällaisia toimenpiteitä minulle ehdotetaan, mies varmistaa minulta, että osaan pitää itse puoleni, jos en toimenpiteitä halua tai pitää sitten itse minun puoliani, jos en jostain syystä siihen kykene. Eiväthän kätilötkään mitään ajatustenlukijoita voi olla: käsittääkseni hyvin suuri osa synnyttäjistä valitsee ihan itse tuon puoli-istuvan asennon, joten tuskin esikoista väsätessä kätilöllä kävi mielessäkään, että pidin asentoa huonona, kun en kerran mitään sanonut.

Telineissä sinänsä ei ollut mitän pahaa, vähän ikävältä tuntui se "sidottu olo", mutta minulla se olo oli ehkä enemmän pääkopasta peräisin.

Toivottavasti en aiheuttanut tällä tekstillä valmiiksi kurjaa oloa tällaista synnytystapaa kohtaan. Mikä toimii yhdelle, ei aina toimi toiselle ja päinvastoin

Kreecher

 

Niin muuten olikin kiva kuva Kreecherin paidassa.

Ainut asia oikeastaan tuossa synnytyksessä on juuri se asento, joka minua mietityttää. Minulla on raskauden aikana ollut sellainen "vaiva", että selällään maatessa en voi nostaa tai ainakaan pitää kauan ylhäällä vasenta jalkaa. Lauantaina sairaalassa jouduin lääkärin tutkiessa olemaan poikkipöydässä jonkun aikaa. Itse en pystynyt nostamaan jalkojani pois telineestä, sen verran se asento alkoi sattumaan tuonne alaselkään. Tiedän jo nyt, että jos joudun siinä asennossa synnyttämään, kävelyt on kävelty pitkäksi aikaa.

En tiedä itse mikä vaivaa. Ehkä se vauva vaan painaa johonkin niin kipeesti.

Kaikki tosiaan kyselevät ja voivottelevat lämmintä säätä ja tätä olotilaa. Minulla on turvotuksia lukuunottamatta mainio olo (tilanteeseen nähden). Juoda tietenkin pitää muistaa, mutta tosiaan tuntuu itsestäkin samalta, että ennemmin nyt vähissä vaatteissa kun talvella ähkyssä toppatakissa.

Nyt menen vielä vähäksi aikaa maalailemaan pinnasänkyä.

Täällä ei mitään merkkejä synnytyksestä, vaikka olen käyttänyt samaa taktiikkaa kuin Kreecher eli kalenteri täyteen.

 

Kiitti Kreecher, kun jaoit kokemuksesi. En ole luonteeltani panikoija, ja ymmärrän tietysti että jokainen kokemus on erilainen. Ajatuksena minustakin vain tuo poikkipöytä on epämiellyttävä. Edellisen ponnistin selällään ja minusta tuntui että siitä ei tule mitään ja vauvan hartiat olikin tiukassa. Sen vuoksi olin ajatellut kokeilla pystyasentoja tämän vauvan kohdalla. Siksi on nyt vähän inhottava olo, kun sanotaan suoraan että synnytät sitten poikkipöydässä ettei tämäkin vauva jumahda...mutta sittenpä sen näkee, ite en ainakaan usko että tämä vauva on hirveän paljon edellistä isompi, joten jospa sitä ei tarvis kun kerran huhkasta

 

Pikku Myy: Harmi, kun supistelusi eivät ole vaikuttaneet paikkoihin toivotusti. :hug:

Sade: On varmasti sekä kätevää että outoa tietää etukäteen, koska vauva syntyy perheeseenne.

Aloin tässä muistella, että minäkin olen synnyttänyt jalat telineissä esikoisen, johtuen pitkittyneestä ponnistusvaiheesta (1h32min) ja siitä, että aiottiin käyttää imukuppia - sitä ei onneksi tarvittukaan! =)
Aika sidottu olohan niissä telineissä ollessa on, mutta onneksi ponnistaminen onnistui silti hyvin...

Omaan napaan kuuluu omituista ja jatkuvaa oikean puolen kylkikramppia, joka on jatkunut koko päivän.
Kramppi hellittää hetkellisesti ainoastaan lepäämällä ja kahden pienen lapsen äitinä lepohetket on todella kortilla, joten kramppi tuntuu ihan koko ajan.
Toivottavasti kramppi laukeaisi ensi yön aikana tai tämä tuskainen olo jatkuu vielä huomennakin... :'(

Riina-Niina ja satuaarre 39+0 (tasan viikko laskettuun aikaan)

 

Onnittelut kaikille vauvan saaneille :flower: :heart:

Ite en oo jaksanu hirveesti koneella käydä,silloin tällöin lukenut muitten juttuja mut en oo jaksanu ite alkaa kirjottamaan.

Tänään oli neuvola ja kaikki ok.Hb on alkanu vihdoin nousta,viime viikolla oli vielä 102 mut nyt oli noussu 111,paino oli tippunu viikossa 350g ja sf-mitta sama kun viime viikolla eli 35,verenpaineet matalat niinkun ennenkin. Ei kuulemma vauva oo vielä kiinnittyny mut se kai ei kerro mitään siitä et milloin synnytys käynnistyy. Turvotustakaan ei pahemmin ole. Aika erilainen raskaus kun esikoisesta.
Mulla on tosi hyvä olo,jos liian kauan on pihalla kuumassa nii sit alkaa ahistaa mut muuten tosi hyvä olo. Ja tosiaan välillä hiukka käy ärsyttää kun porukka voivottelee kun ei tää vaavi synny,mikäs täs on ollessa ku ei oo mitään vaivoja ja vauva voi hyvin masussa. Miekin olen lämpösiä ilmoja odotellu ja kyllä on mukavaa kun vihdoin se kesä tuli. Vessassa joutuu päivällä ravata kun juon paljon vettä mut yöllä en käy vessassa ollenkaan,kuuden aikaan aamulla käyn vasta pissalla,näin on ollu koko raskauden ajan. Ja nukun tosi hyvin,mitä nyt pitää välillä kääntyä kun alkaa koskea lonkkiin jos on liian kauan samoin päin. Pitäs varmaan alkaa taas pikkuhiljaa lähtemään nukkumaan kun esikoinen herättää suht aikasin.
Nii vielä piti aurinkorasvasta kommentoida,ite tykkään Eucerinin aurinkorasvasta jota saa apteekista,käytän sitä lapsille tarkoitettua itekin missä suojakerroin 25 ja pelkät fysikaaliset suojat,ei hajusteita ja sopii herkälle iholle. Ja molemmat UVA sekä UVB-suojat.

Nyt untenmaille,hyvät yöt :wave:
NallePuh ja masuvauva rv40+1

 

Hei vaan kaikille!

Täällä ei mitään ihmeellistä auringon alla. Turvotukset on saapunut, niin kuin selvästi muillakin, mutta muuten olo on mitä mainioin. Sain tänään pestyä lattiat ja kolme mattoa, mutta edelleen vauvan vaatteet odottaa silitämistä ja kaappiin laittoa. Tää mun projektilista tuntuu vaan kasvavan koko ajan, kun ikkunatkin tarttis pestä ja vaatehuone siivota ja....

Synnytysasennosta... Minä ponnistin esikoisen maailmaan jakkaralta ja siinä haluaisin näillä näkymin tämän toisenkin ponnistaa. Kun mies sai musta hyvän otteen, niin siinä oli turvallinen ja hyvä olla ja "oikea" ponnistussuunta tuntui löytyvän hyvin. Toki eihän voi tietää miltä sitten tuntuu, kun tosi paikka koittaa!

Itsellä on vauvan syntymän odotuksiin hieman kahtialainen fiilis. Toisaalta odottaa malttamattomana ja toivoo, että syntyis jo ja toisaalta on ihanaa tuhtailla täällä kotona kaikkea ja touhuta tuon esikoisenkin kanssa kaikessa rauhassa. Mulla on tää loppuraskauden pesänrakennusvietti ihan mahdoton, kuljen koko ajan rätti kourassa. Haluaisin, että kaikki on valmista, kun vauva saapuu, mutta kun tuo projektilista tuntuu tosiaan vain venyvän...

Huomenna on synnytystapa-arvio ja neuvolakäynti. Saas nähdä miltä tuo paino tosiaan näyttää, kun on pysynyt tähän asti aika hyvin hallinnassa (n. + 8 kg ollu).

Ja "turhista" suppareista vielä. Uskon kyllä, että niistä on iloa sitten kun synnytys todella käynnistyy. Pakkohan sen avautumisvaiheen on olla nopeampi, kun elimistö on kerran etukäteen jo reenaillut... (Toivoo epätoivoinen... )

Mutta ihanaa hellepäivää kaikille huomiseksi, pikku hiljaa kaikilla se raskauden loppu jo häämöttää!

Peppi ja vauva 36+4

 

Tänne ei vain vauvaa kuulu vaikka la oli 4.6. Jotenkin sitä oli asennoitunut et kyl se vauva laskettuun aikaan mennessä syntyy koska edelliset lapset syntyi viikoilla 39+2 ja 40+0. No edelleenkään täällä ei supistele. Tosin mun synnytykset on aina käynnistyneet yhtäkkisillä supistuksilla, joten toivottavasti tämäkin alkaa niin et tietää milloin pitää lähteä sairaalaan.

Tsemppiä kaikille synnyttämään lähteneille ja Katti sulla oli tosi söpö vauvakuva profiilissa. Ihana nähdä niitä kuvia vauvoista.

Eilen oli taas neuvola ja kaikki oli hyvin. Paino on nyt pysynyt samana viikolta 37 lähtien mut sf-mitta on edelleen nousussa, tällä hetkellä 37 cm. Turvotuksia ei vieläkään ole tullut, ainoastaan jos kauan istuu paikoillaan jalkaterät tuntuvat hieman turvonneilta.

Ponnistusasennoista on ollut puhetta. Itse olen molemmat synnyttänyt puoli-istuvassa asennossa sukan varsista kiinni pitäen ja mulle se on ollut just oikee asento. Mun on helppo ponnistaa siinä asennossa ja saan ponnistussuunnan oikeeksi, joten meitä tosiaan on erilaisia ihmisiä =)

Nyt toivottelen mukavaa kesäpäivää kaikille kesämassuille!
mama-75 rv40+2

 

Ilmottautuisin minäkin joukkoon. Laskettu aika on 9.6 ja vauvaa ei vain näy. Harjoittelemassa on käyty ties kuinka monta kertaa, mutta tulosta ei vain kuulu.
Aikasista synnytyksista sen verran, että nopeita ne on ollut ja niissä ei hirveesti ole vitkuteltu. 38+2, 39+1, 41

Ponnistustavoista: Kaks ensimmäistä tein sängystä puol istuvassa asennossa, ja sen päätin etten ikuna tee sitä enää uudestaan. Kolmannen tein seisten sänkyyn nojaten. Ja tämänkin varmaan teen seisten. Jotenkin minusta siinä löytää parhaimmat tehot ja tietää mitä tehdä.Ensimmäisen aikana oli kaikki mahdolliset puudutukset yms, ja toisen aikaan ei ollut kuin aqfa rakkulat ja ilokaasu. Kolmannesta sitten en oikein kerennyt muuta kuin ilokaasun ottaa. Saa nähä miten tässä raskaudessa sitten käy.

Maha mulla on kuin potkupallo ja supistuksia tulee milloin huvittaa. Tiukkuudesta en osaa sanoa, kun kestän kaikki muut kivut mutta en selkä kipua. Eilen koski aivan armottoman kovasti alaselkään ja alamahaan. Supistuksia tuli voimakkaasti, mutta ei tietystikkään tarpeeksi voimakkaasti. Ja nyt kun istun niin nippailee alaselkään aika kivasti. Mahassa on semmoinen outo tunne, en sitä osaa selittää.

Onnea vain kaikille jotka ovat vauvelin joh saaneet. Tuntuu että ei tää täältä kyllä tule pois ennenkuin käynnistetään. Terkkari sanoi että käynnistys olisi juhannus viikolla. Saa nyt nähä miten käy.

Ruskettumaan on kyllä nyt mentävä !
Sasatus 39+4

 

Ihana ettei nyt oo niin kauhean kuuma, on nimittäin nuo yöt olleet aika tuskaisia yöheräilyineen. Viime yönä kovasti opastin unessani toisia raskaana olevia, että kun kääntää kylkeä varovasti, niin se paine siellä rakossa vähenee eikä heti tarvitse nousta Ei vaan tepsinyt omalla kohdalla vaan pakko oli jälleen nousta ja loppuaamun nukuinkin sohvalla.
Kesätuulia80 on ainakin kohtalotoveri noiden tiheiden yöheräämisten suhteen. Onneksi vauvalla oli muuten polilla kaikki kunnossa, ja säikähdyksellä pääsitte!


Pompula81: Piti kommentoida tuota alapää asiaa, että minulla ainakin muutamaa päivää ennen synnytystä on tullut alapäähän tulehdusoireita, jotka ovat hävinneet synnytykseen. Juuri semmoista polttelua ja kuumotusta, mutta ei kuitenkaan hiivaa.

Katin neiti on kyllä aivan mahtavan näköinen pakkaus, pulleat posket ja niin tyytyväisen näköinen

Harmi, että Pikkumyyllä ei tilanne ollut kovasti edistynyt supistuksista huolimatta. Täytyy vaan luottaa siihen, että supistukset kuitenkin edesauttaa synnytyksen käynnistymistä ja aika epäkypsässä tilanteessa ainakin omani ovat alkaneet.

Turvotusta täälläkin, kuten Narulla ja Jonnakarilla. Oon tainnut saada vielä rannekanavaoireyhtymän turvotuksista kun on nuo sormet puuduksissa ja kiertoliikkeet tekee ranteissa tuskaa. Toivottavasti synnytys olisi lääke siihen.

Tähtitaivaalle nyt voimia jaksaa nämä viimeiset päivät, vaikka hermot ovatkin kireinä. :hug:

Hienoa Anskuli että sait hyvän ultrakokemuksen ja pääsit keskustelemaan synnytyksestä. Toivottavasti omasi alkaisi hiukan selkeämmin kuin äidilläsi

Mulla myös Hiiviö ja Teppana supistukset ovat levossa. Kyllähän ne on napakoita ja paine tulee peräpäähän, mutta aika laiskoja vaikka säännöllisyyttä hetken voi ollakin. Yritän psyykata ittiä, että sitten vasta on supistuksia, kun ei pysty hengittää kunnolla, kun jos alan kärsimättömäksi niin siitä kärsii kaikki Ihme että näin pitkään olen ollutkin rauhallinen.

Sade-74:lla jännät viimeiset päivät edessä. Varmaan hassua tietää vauvan syntymäpäivä etukäteen

Toivottavasti Riina-Niinan kramppi helpottaa. Voin vain kuvitella mitä se on kahta pientä hoitaa, kun fysiikka on muutenkin retuperällä

Itsellä on Peppi Pitkäkorvan kanssa samanlaiset fiilikset vauvan syntymää kohtaan. Toisaalta on ihanaa ottaa vielä rennosti ja laiskotella kunnolla, mutta toisaalta olo on jo aika utelias tulokasta kohtaan. Täytyy nyt vielä nauttia viimeiset hetket noiden isompien kanssa, jotka tosin taitavat olla paljon malttamattomampia kuin minä.

Sasatukselle tervetuloa joukkoon!

Ja kaikille ihanaa aurinkoista päivää :wave:

t.auramaria 38+6

 

Huomenia taas kaikille. Vai joko tää on aamupäivää... Meillä on tuo tyttö oppinut nukkumaan myöhään, ja tuleekin vasta yhdeksän aikaan herättelemään. Mikä on ihan hyvä juttu koska yöt menee aika lailla valvoessa..

Mulla on toi selkä mennyt nyt niin kökköön kuntoon, että tarvin jo molempia keppejä kävelemiseen. Alkoi jumittaa toisellekkin puolelle. Ei auta jokapäiväinen venyttely, hieronta, kylmärasvat eikä saunominen ja siellä venyttely. Ja on varmaan aika selvää että noi Panadolit ei kauheesti auta. Joka askeleella tuntuu että alaselkä sanoo naks, jos yhtään yrittää nostaa tai kantaa mitään ilman keppiä, niin jalka ei vaan nouse tai lähtee alta.

Ei siinä muuta, mutta miehelle eilen sanoin että nyt mua on ihan oikeesti alkanu pelottaa toi synnyttäminen.. Mä en vaan käsitä että miten se onnistuu kun en mitään pysty tekemään ilman kauheaa tuskaa. Saahan siinä epiduraalin kyllä. Mä luovuin jo imetysajatuksistakin, kun haluan vaan saada jotain särkylääkkeitä mitkä auttaa.

Tänään on neuvola, täytyy siellä puhua. Siellä tosin on joku koulun terveydenhoitaja tekemässä lomituksia, että ottaako miten vakavasti. Mä kun oon varma etten pääse etten pääse nousemaan edes siihen pöydälle sydänääniä kuuntelemaan.

Alkaa tuskastuttaa kun vauva on kuitenkin jo ihan alhaalla, mulla on muutenkin notkoselkä joten en yhtään ihmettele että 20 kiloa alkaa tuntumaan, ja nythän vauva vielä vaan nostaa painoaan.

Anteeks taas tää valivali, mä oon vaan ihan itkun partaalla koko ajan kun on niin avuton olo..

 

Eilinen pettymys unohtu, kun oli niin kiva neuvolakäynti. (Harmittaa ihan, ku oma terkka tulee lomalta takas... Tää sijainen on tosi mukava.) Terkkari lohdutteli, että sil itellä oli 2,5cm kohdunkaulaa jäljellä synnyttämään mennessä, joten kyllä se siitä äkkiä hujahtaa, kun napakasti supistelee. Ei mulla siis ihan toivoton tilanne sit olekaan... No, lauantaina on lintupäivät minne olis tarkotus ton yhden uhmiksen kanssa mennä, joten siihen asti pysyn mielelläni yhtenä kappaleena. Sit lauantaina illalla vois jo mennä...

Lisää positiivista ajattelua... On sentään puoli senttiä kohdunkaula lyhentyny, joten kai se on sitte noitten parin päivän napakamman suppailun tulosta. Limatulppa on ilmeisesti nyt menny, joten sen osalta ollaan hieman lähempänä synnytystä. Vointi on hyvä, joten mikäs tässä ootellessa... Jos siis en kitise pikkuvaivoista, kun asiat kerran on hyvin. Ison masun kanssa on ihan hyvä olla kesällä, kun ei tarvi pukea paljon... Talvella olis paljon raskaampaa pukemisten kanssa ja vaatteita pitäis olla paljon enemmän. Lisäks mulla on mahdollisuus tehdä lisää pikkuleipiä, kun edellinen satsi on melkein syöty. ( :ashamed: ) Nyt mä oon lohdutellu itteeni tarpeeks... Nyt on tosi hyvä mieli.

Ja sit niitä arvoja... Pissa puhdas, paino pysynyt samassa (oma vaaka näyttää +1.5, mut neuvolan samaa ku kahdella edellisellä kerralla! ), rr 118/75, syke 135, sf 34cm, raivotarjonta, liikkeet ++ ja turvotus +.

Kaikki siis ihan kivasti ja vointikin hyvä. Nukuin yön hyvin ja nyt on vähän sellanen "mitäs tässä nyt puuhais" -fiilis. Tuntuu muuten käsittämättömältä, miten päivällä pitää jatkuvasti juosta pissalla ja sit yö menee ihan hyvin jonneki viiteen tai kuuteenki asti monesti ennen vessareissua. No sit onkin kiva herätä napakkaan supistukseen, kun rakko on ihan pinkeenä... Tosi hankala saada ittensä kammettua ylös, kun tuntuu niin epämiellyttävältä. Mut näkyy silti onnistuvan... Työllä ja tuskalla.

Taas pissajuttuja... Mikähän tässä raskaudessa on se juttu, kun tulee raportoitua noita alapään juttuja? Ihan hassua...

Sasatus... Tervetuloa joukkoon! Jos haluut enempi tietoja tonne etusivulle, niin kerropas... Hiiviö sit päivittelee.

Mama-75... Kyllä sunkin pienokainen sieltä pian syntyy. Toivotaan sulle kovasti supparituulia, kun oot jo lasketunkin ohittanu. Ja niksejä peliin... Ei niistä ainakaan haittaa ole.

Sade-74... Ihana kuulla, että saat pian nyytin syliin. Varmasti vähän hassu fiilis tosiaan, kun ennelta tietää, mut eipähän tarvi jännäillä millon tulee lähtö. Tsemppiä sitte vauvanhakureissulle, jos en tässä loppuviikon aikana muista enää toivotella.

Pompula... Mihin sulla laitetaan lähete seuraavalla neuvolakäynnillä? Käynnistykseen? Mulla ei o ollu mitään puhetta... Sanovat vaan, että tulee kun on tullakseen. Yliaikaiskontrollikin on vasta 18.6. eli lasketusta 10 päivää... Aikaa tosin ei olla varattu ja meinaan varuilta selvittää vyöhyketerapiatarjonnan valmiiks, ettei tartteis lääkkeelliseen mennäkään. Jos siis ei muuten ala poikanen syntyä.

Kesätuulia... Hyvä, että kaikki on kuitenkin kunnossa. Koitahan muistaa syödä ja juoda. Mun pitää kans itteeni välillä vähän muistutella...

Riina-Niina... Toivottavasti kramppailu on hellittänyt. :hug:

Auramaria... Mulla on vissiin käsien kanssa sama vaiva ku sulla. Oikee on siis ihan puuduksissa ja välillä särkeekin, vasenta rannetta ja peukaloa tuskin kärsii liikuttaa. Särkylääkkeitä joudun välillä ottamaan, mut ei ne oikein auta... Vähän helpottaa ton oikeen osalta. Kurja vaiva, mut onneks väliaikanen.

Irmelille myötätuntohalit ja paljon voimia! :hug: Toivottavasti saat neuvolasta tukea ja synnytyksessä apuja... Uskon, että kaikki menee lopulta hyvin. :hug:

Mä taidan mennä kauppaan, taas. Ei tuu ikuna ostettua moneks päivää vaan aina löytyy lisää osteltavaa, kun on toi marketti niin lähellä. Nyt onneks tarviin lähinnä kukkapurkin ja multaa... Ettei mun ainokainen ruukkukasvi ehdi tuhoutua.

Mukavaa päivää kaikille!

PikkuMyy-80 ja poikanen 39+5

 

Kyllä voi olla tuskaa nää supistukset!
On ihan sama kun Hiiviöllä ja Teppanalla ja tais olla jollain muullakin viel, et kun lepää niin supistaa. Kahtena yönä siis aamuyöstä on alkana säännölisen epäsäännöliset kovat supistukset. Kun nousee ylös ja käy vaikka suihkus niin ei mitään ja sillä sekunnilla kun hyppää sänkyyn niin alkaa järkyttävä supistus |O

kolmee ässää on pitäny kokeilla. Siivoomisesta ei tosiaan oo apua ja saunaan meen tänään eilen ilalla kolmatta ässää kokeiltiin jotta sais synnytyksen käynnistettyä.. no yheltätoista alkaa supistukset, 15-30 min välein koko yön |O viidestä kuuteen tasan 10 min välein ja sit alkaa hiipumaan. Oon niin väsyny aamusta et ei meinaa tolpilla pysyä kun nuo supistukset vie voimat kun ei saa ees nukuttua

Te jotka ootte aiemmin synnyttäny niin kauanko näitä kipeitä supistuksia voi tulla? nyt on 38+1 joten laskettuun aikaan on viel hetki tosin oma laskettu aika on jo 12.06...

asennoiduin alux et yliaikasex menee mut nää yölliset väsyttäv't supistukset saa mut hermorauniox. Vaikka kyllähän nekin synnytykseen vamistaa mut silti.

Joo tää oli nyt tällanen avautumis viesti mut mies on töis nii tarvii vissiin tänne tulla purkaan

 

Aamupäivää kaikille kesämassuille!=)

Anteeksi eilinen pikaviesti...No nyt sitten käytiin siellä synnärillä kääntymässä, vanha tekijä kun olen, niin jotenkin hävettää :ashamed:

Täs nyt tulee sit vaan ja ainoastaan omaa napaa! Eli ma-ti yönä alkoi odottamattomasti kovaakin kovemmat supistelut, niitä kesti yli 6 tuntia ja supistusten väli tuollaista 4.ää minuuttia...välillä hieman lyhyemmät.

Vesiä ei mennyt joten kärvistelin kotona... Lepäilin aina välillä kun pystyin ja lopulta sain nukutuksikin 3 tuntia, panadolin ja kuuman suihkun voimin. Siinä sitten supistelut rauhoittuivat. Heräsin sitten sellaiseen lammikkoon. Ja tottakai ajattelin että vesiähän ne. Pöksyissäkin oli hieman verta ja limaa. Tottakai järkytyin koska vielähän olisi 3 viikkoo laskettuun aikaan, ja kämppä aivan mullinmallin ja vauvan jutut aivan vaiheissaan...Sitten alkoi supisteleen uudestaan ähkin ja puhkin aivan tosissani ja yritin muistaa hengitellä aivan rauhallisesti...Taas supisteli aluksi 4.n ja sitten 2.n minuutin välein.
Joten laitoin teille viestin pikapikaa ja lähettiin miehen kanssa sairaalaan.

Sairaalan parkkiksella en päässyt enää omin avuin autosta ulos, saatikka sitten kävelemään. Eli mies hakemaan pyörätuolia ja ilmoittamaan äippäpolille...Vauhdilla sieltä tultiinkin, mutta sellaisen lavetin kanssa...pääsin siis makuuasentoon...

Suoraan lääkärille joka tutki pikaisesti kohdun tilanteen, kaulaa jäljellä 0,5 cm ja pehmeääkin pehmeämpää hyytelöä koko toosa. Avoinna oli vaan 2.lle sormelle. Sitten otti sen tikun,jolla tutkitaan jos nesteet jotka tulleet ovat niitä itseään...Eivät kuulemma olleet...En ollut tiennytkään aikaisemmin että limatulppa voi olla aivan nestemäistä ja kirkasta?!

Sitten mentiin käyrille, supistukset piirtyivät kauniina vuorina siihen paperille. Sain perskannikkaani kipupiikin ja hetken kuluttua kivut vähenivät pikkuhiljaa. Päästiin ultrailemaan...Vauvalla kaikki hyvin ja painoarvio 3000 gr. Siinä sitten jouduin jäämään yöksi sinne tarkkailuun ja aamulla kun kipusupparit olivat olleet poissa koko yön ja aamun pääsin onneksi kotiin! Joten kyllä vanhakin konkari voi erehtyä...hih...

Lääkäri tuli vielä sitten ennen kotiinlähtöä moikkaamaan ja sanomaan oman mielipiteensä ajasta jonka vielä saan viettää masukkini kanssa! Kuulemma viikon verran tai maksimissaan kaksi...Joten annetaan ajan kulua ja ootellaan niitä vesiä!=) Oon kyllä vieläkin ihmeissäni siitä nesteestä jota lirahteli vielä siellä sairaalassakin...Siis limatulppaa, vaikka nestemäistä! No kai ne asiantuntijat paremmin tietää, kuin tällainen tavallinen tallaaja...Mutta kuulemma sitten kun ne vedet menee ja supistukset alkaa kipuilemaan on pakko lähteä heti, vaikka sairaalan vieressä melkein asutaan. Kuulemma paikat olivat jo kypsää kamaa.

Nyt loppui tämän kokemuksen kertominen ja alan taas vähän siivoilemaan ja järkkäileen noita vauvan kamoja...Jos vaikka lähtö taas kerran tulis!

hyvän ja aurinkoisen päivän toivotuksin MHP ja masuasukki 37 viikkoa tasan

 

Sitten otti sen tikun,jolla tutkitaan jos nesteet jotka tulleet ovat niitä itseään...Eivät kuulemma olleet...En ollut tiennytkään aikaisemmin että limatulppa voi olla aivan nestemäistä ja kirkasta?!

Noin myös mulla, paitsi että mulla halahteli vähitellen... Lammikon jätin tosin siihen tutkimuspöydälle sen tikulla tarkistuksen jälkeen. Nyt tiedetään sekin, että limatulppa voi olla nestemäinen. Mulla tosin väri oli kellertävä...

Onneks sullakin ja vauvalla on kaikki hyvin... Ootellaan nyt vaan rauhassa ja toivotaan, että ei enää säikytellä.

 

Auramaria onkos sulla ollu suppareita tms ennen synnytyksiä-vai nopeasti kaikki tapahtunut? Oli aikas huojentavaa kuulla,että joku muukin kärsinyt tollasesta poltosta-ja päässy eroon synnytyksen avulla..Itse jo aloin ajatteleen vaikka mitä kauhukuvia :ashamed: .Ilta/yöllä taas tuntu oireilu enemmän. Ja pissalle noustessa oli kamalaa painontunnetta alamahassa/alapäässä,mutta kun ei osaa tulkita mitä oli..ei ainakaan kamalan kova pissa hätä syynä.

PikkuMyy no en mä tiedä mihin se lähete on..mut luulin et Taysiin käynnistystä varten..ei mulla ole mitään aikaa yliaikaiskontrolliin annettu vielä..mutta oisko tää nyt sit vasta siihen... |O
Oli muuten mukava lukea,et terkkas antanut noin positiivia ajatuksia oman kokemuksensa perusteella...Ehkä noihin kohdunkaulan mittoihin ei kannata perustaa mitään...Kaikki voi tapahtua silmän räpäyksessä.

Onhan se mahtavaa/hassua tietää koska saa käärönsä-malttia odotukseen Sade

Nyt palaan takapihalle-ois selän vuoro saada rusketusta..la->oon kyllä saanu tän kesän ruketuksen kerättyä.En rusketu paljoa,mutta kohtalaisesti...eipä tarvi sit vaavin ollessa hikoiluttaa itseä auringossa

 

Huomasin juuri,että kirjoitit et limatulppa sulla kellertävää....Mulla eilen kerran oli pissa ihan kellertävää ja aloin ihmetteleen et kuinkas se nyt noin erottuu..Tosin olinhan pvällä ollu neuvolas ja hokannut näytettä antaessa et pissa on keltasta ...mut tää oli erilailla...en yleensä pöntössä huomaa väriä...
Mitäs ne sanoi sulle siitä väristä?Onko keltasuus normaalia?
Sori nää puheenaiheet,mutta huolet ne on pissan väristäkin

 

Pompula... Mun käsittääkseni se, jos pissa kellertää johtuu joko siitä, että on kauan ollu rakossa tai sit kehon kuivumisesta. Jos siis juot niukasti, niin pissa herkästi menee keltaseks.

Eilen sen lääkärin ja kätilön kanssa siellä synnärillä juteltiin, kun en tosiaan tienny että limatulppa voi olla noinkin juoksevaa. Ne sano, että voi olla kirkasta tai kellertävää ja rakenteeltaan ihan juoksevaa tai sit toisessa ääripäässä sellasta nuljaskaa... Siis aika kiinteetäkin löllöä. Niin ja sittenhän siinä voi olla niitä verirantuja. Kaikki silti ihan normaaleja.

Nyt jälkeenpäin tajusin, että mulla on jääny pikkusiteeseen kellertävää jo aikasemmin vähän (siis tossa parin päivän aikana, kun supistelikin), mut en sillon ajatellu asiaa sen kummemmin. Se on sit vissiin ollu sitä tulppaa sekin... nyt sitä nimittäin ei o enää tullu. Ja osittain vissiin kirkasta mullakin, kun sellasia pieniä limaklönttejä bongasin yks päivä.

Tulipas tästä limainen viesti...

Mä laitoin sittenki partsille pari kukkaa... Ajattelin, että miehen ostama ruukkuruusu (jonka kerkesin melkein jo tappaa :ashamed: ) on muuten niin yksinäinen, että hankin kaveriks kaks tulilatvaa. Laitoin ne sit savipurkkeihin ja multaa perään... Kastelinkin kesäkukille tarkotetulla ravinnevedellä, joten kumma jos ei nyt ala kukkaloisto. (Lepyttelen huonon kukkien hoitajan huonoa omaatuntoa... ) Vielä kun sais aikaseks hommata ne kalusteet tonne, niin pääsis nauttimaan kesästä.

PikkuMyy-80 ja poikanen, edelleen 39+5

 

Mulla ei kahdesta edellisestä ole supistellut mitenkään erityisen paljon ennen niitä oikeita supistuksia. Tietysti pitkin päivää kiristellyt ja painanut, mutta ei koskaan ei ole tarvinnut miettiä että onko nämä niitä synnytyssupistuksia. Esikosta en niin tarkkaan enää muista, mutta edellisestä muistan tuon mahdottoman polttelun. Sitten kun vielä limatulppa irtosi, olin aivan varma että vauva saa jonkun infektion kun alapää oli niin tulessa Soitinkin silloin sairaalaan ja kysyin, onko sellaisista oireista haittaa kun nyt vauvaankin on suora yhteys. Kätilö toivotteli vain tervetulleekis synnyttämään seuraavana yönä ja minä nauroin, että ei tämä täältä vielä tule...no sairaalassa oltiin neljä tuntia puhelun jälkeen Mutta tietysti sun kantsii seurailla omaa vointia, sillä vaikeaahan se näin on arvioida, mistä sun vaivat johtuu. Ootko kokeillu esim. Ceridal-öljyä, jolla saa limakalvot terveemmiksi? Myös Gynophilus tasapainottaa emättimen bakteerikantaa. Apteekista vois varmaan kysellä. Toivottavasti sullakin kuitenkin enteilis synnytystä

t.auramaria

 

Että teidän juttuja on ihana lukea! :hug: Oikeasti, meillä on täällä niin mahtavan positiivinen ja avoin tunnelma, ettei voisi parempaa toivoa!

Tänään mummo soitti ihan touhuissaan, että voi voi sinua näillä helteillä, miten voit ja lepäile nyt vaan koko ajan äläkä yhtään rasita itseäsi, täytyy olla kamalaa, jne... toivottavasti se ei ihan hirveästi pettynyt, kun iloisesti totesin olevani juuri tulossa uimarannalta kaverin kanssa ja voivani mitä mainioimmin. Mummon (Ja muutamien muiden) puheista päätellen odottajan velvollisuus olisi olla tässä vaiheessa ja näillä keleillä ihan puolikuollut!

Tällä en halua pahoittaa niiden mieliä, jotka eivät saa nukuttua suppareiden takia tai ovat muuten tosi kipeitä. :hug: Voimia teille, etenkin irmeli kuulosti olevan ihan lopussa.

Täälläkin noudatetaan "kalenteri täyteen" -metodia. Tänään on miehen valmistujaispubliikki, perjantaiksi suunniteltiin kavereiden kanssa eväsretki rannalle, lauantaina on askartelua monta tuntia, sunnuntaina pikkuveljen synttärit, tiistaina ropetusta koko ilta... Ja sitten lisäksi vielä kaikenlaisia kotihommia ja vauvan hyttysverkon ompelua ym., joita voi tehdä välipäivät. Eipähän pääse käymään aika pitkäksi! Toivottavasti tätä touhua keksii sitten lasketusta ajasta eteenpäinkin, sehän on varmaan kaikkein piinallisinta aikaa odotella.

MHP olipa sinulla sairaalaseikkailu! Ei se nyt ihan turha reissu kuitenkaan ollut, kun olet jo noinkin kypsässä kunnossa, tiedätpähän sitten tosiaan lähteä riittävän vauhdilla kun alkaa taas supistella kipeästi!

limajutuista: olen lueskellut teidän limatulppakeskustelua ja erilaisista kokemuksista, ja nyt sitten elättelen toivoa (en usko siihen itsekään), että muutamana päivänä tullut tosi runsas vuoto olisi limatulppaa, kun se eilen ja tänään on selvästi vähentynyt... No jaa, samapa tuo, oli mitä oli.

 

Moikka!

Koko päivä liesuttu pitkin Vantaata, huomenna vuorossa Espoo!
Jotenkin tänään ollu semmonen tunne, että yli mennään jotta heilahtaa. Ei supistuksen supistusta, eikä mitään muutakaan merkkiä synnytyksestä. Liitoksetkin on vaivanneet paljon vähemmän kuin yleensä, että siinä mielessä kyllä tässä joutaa vielä odotellakin, kun olo on ihan ok.

Viikonloppuna ois kaverin tuparit ja seuraavana viikonloppuna tyttöjeilta yläasteaikaisella tyttöporukalla. Molempiin tekisi niin kovin mieli päästä mukaan, että on alkanut jo tuntua siltä, että pysyköön vaan vauva masussa, muuten taitaa jäädä väliin...

Alkaa juu näköjään siirtyä meidän jutut tuonne navan alle, ensin oli pitkät kakka-keskustelut, joista siirryttiin jouhevasti pissa-ongelmiin ja nyt sitten teemana on limat! Mutta mikäs sen parempi, kuin jakaa ne jutut täällä sellaisten kanssa, jotka elävät samaa tilannetta. Montakohan kaveria mulle jäisi, jos iloisesti jakaisin nämä jutut heidän kanssaan. Mistä puheenollen:

tuo aiemmin mainitsemani tyttöjenilta on siis sellainen jokavuotinen kokoontuminen yläasteaikaisella tyttöporukalla. Meillä oli aikanaan todella tiivis 13 tytön "jengi" ja nyt kun olemme "isoja", olemme tavanneet kerran vuodessa. Tietysti aina on joku, joka ei pääse paikalle, mutta suurin osa sakista ollaan saatu aina kerättyä kasaan. Tänä vuonna meidän sakista kaksi odottaa ja yhdellä on vauva. Lisäksi kahdella on vähän isompia lapsia (plus minun vanhemmat lapseni, laskin siis itseni tuohon odottajaksi). Edelleen siis suurimmalla osalla ei ole lapsia. Nyt yksi tytöistä on ilmoittanut, ettei viitsi osallistua, koska "ei oikein osaa keskustella niistä lapsista". Eli sen jälkeen, kun nainen tulee äidiksi, hänen kanssaan ei ilmeisesti voi puhua muuta kuin kakkavaippajuttuja...
Periaatteessa suorastaan hupaisa juttu, mutta täytyy kyllä myöntää, että hieman jopa loukkaannuin tuosta. vaikka yhtälailla olisin voinut itse laukaista, että enpä viitsi tulla, kun ei nuo sinkkuhömpötykset kiinnosta. Vaan kun itsellä ei ole ollut tapana valkata seuraansa sillä perusteella, että onko sinkku vai parisuhteessa, lapsia vai ei. Ja meidän sakissa ainakaan kukaan "lapsellisista" ei jauha omasta jälkikasvustaan koko iltaa...

Tulipa purkaus, meni nyt ihn aiheen viereenkin, mutta kenties muutkin ovat kokeneet samaa...

Voimahali Irmelille, on varmasti tosi kurja olla... :hug:

Tää ei taatusti ole nyt sitä, mitä netskuli haluaisit kuulla, mutta mulla jatkui kakkosen kohdalla nuo jokailtaiset kipeät supparit kaksi ja puoli viikkoa. Mulla ne tuli inhimillisempään aikaan, eli alkoi alkuillasta ja hiipuivat puoliltaöin, eli loppuyön sai sentään nukuttua. KKäy varmasti voimille nuo yösupparit...

Tervetuloa Sasatus iloiseen joukkoomme!

Jaaha, pesukone lopetti, uutta satsia pyörimään! On ollut lakananvaihtopäivä...

Kreecher ja Antero 38+5

 

Auramaria en ole rasvaillut millään..Terkkakin kysy olenko jotain laittanut-sanoin etten nyt ihan tosta vaan uskalla mennä alapäähäni rasvoja tunkeen,vaan apua ensin kyselen..bepanthenia sanoi et vois kokeilla,mut se niin kuin häpyhuulien alueella..Sanoin et tuntuu poltot sisemmässä/syvemmällä..Mutta kyllä tän kanssa kestää

PikkuMyy mielestäni olen juonu paljon-ainakin aiempiin vuosiin nähden..ja kelien pakosta..Eiköhän tuo kuitenkin ihan pissaa ollu-tässä vaan on vainoharhainen kun ei tiedä mistään mitään :ashamed:

Kreecher toi on upea juttu et vanhoja kavereita saa kokoon vuosittain..itse muistan kun vaan joskus oli puhe/haave joka taatusti ei koskaan toteudu..Enkä usko et amitsun luokkakaan enään toisiaan näkee-puuttuu sellanen tomera henkilö joka pistäs asiat toteutuun.
Tolla periaatteella et ei ole itsellä vauvaa eikä muitten jutut silloin inspaa,ei pitäs kyllä ajatella..tai ainakaan kellekään mennä ääneen sanoon syytä!!!No meitä on moneen junaan.

Ihana klo 17 sauna taas takana-luksusta,kun helmikuussa tää kämppä ostettiin ja nyt mahdollisuus mennä joko ammeeseen tai saunaan silloin kun lystää..sekä pikkasen viuhahtaa partsilla


Tänne pinoon kaivataan taas vauvauutisia-ei ole meinaan muutamiin päiviin tullu mitään uutta infoa.

MHP kyllä minäkin olisin luullu synnyttään lähteväni noiden sun supistelujen tiheyden takia....vaikka olis sit viisi lasta ennestään-aika selviä merkkejä ne tuntu olevan...mutta hyvä et vaavi saa kasvaa vielä masussasi

Pompula rv 39+5