Maanantaita!
Tästä tekstistä tulee luultavasti taas aikamoinen romaani, joten koittakaa kestää...
Meil oli miehen kans eilen vuosipäivä ja käytiin lauantai-iltana ulkona syömässä epsanjalaista. Pienet paketitkin vaihdettiin... Mä sain uudet korvikset (Ihanat! Mies osaa todistetusti nekin hommat.) ja ite annoin miehen toivoman kaulakorun. Eilen sit käytiin päiväkävelyllä... Alko taas supistelemaan, mut rauhottu onneks kotona ja pysyvät kivuttomina.
Pääsiäisen suunnitelmat varmistu eli mä alan valmistautua viiden päivän reissuun toiselle puolelle maata... Sellanen päälle 500 kilsaa pitäis ajella torstaina ja tiistaina sit takas. Yks välietappi jäi onneks laskuista pois, kun miehen perhe päätti tulla tutustumaan mun perheeseen.
Jännä viikonvaihde siis luvassa.
Kommentointia...
Irmelille piti kertoa tirppoihin liittyen. Eli mulla kävi noitten lintujen osalta niin, että ne tuli vähän niin ku kaupan päälle. Mies ei o osannu selittää, miks innostu papukaijoista, mut on ollu niistä kiinnostunu jo lapsesta asti. Eka tuli yks neitsikka, sit toinen ja seuraavaks sit toi amatsoni. Mä oon tullu kuvioihin niitten jälkeen, mut ihan tyytyväinen oon ollu. Mä kun tykkään elukoista ja muille oon allerginen, on noitten kans ollu kiva puuhata.
Ollaan puhuttu toisen nitsikkaparin hankinnasta / nykysen parin pesittämisestä ja toisen ison kaijan ostosta... Ei vaan tällä hetkellä sovi budjettiin noi isot linnut eikä tilaakaan o tarpeeks. Pesittäminen taas ei välttämättä onnistu, vaikka toinen onkin villi. Varmaan jossain vaiheessa kuitenki annetaan siihen mahdollisuus. Se poikasrumba vaan on aikaa vievää, joten hoidetaan tää oma poikanen eka vähän isommaks.
Toisen ison kaijan hankinnassa on sit se ongelma, kun toi amatsoni ei hyväksy muita lintuja. Sille ei siis kannata välttämättä lajitoveria yrittää ottaa ja mä oon muutenki enempi jakon kannalla. Noi amatsonit on vaativia kasvatteja ja mun kärsivällisyys on rajallinen. En siis välttämättä jaksa taistella toisen yhtä pippurisen linnun kanssa.
Toi amatsoni osaa puhua jonkin verran ja oppii koko ajan lisää. (En viiti nimeltä mainita, kun en tiedä mitä mies siitä tykkää... Laitan nimen paikalle vaikka Polli, kun sehän on yleinen ainaki sarjiksissa.) Kaikki ei opi ja toikin opettelee vaan sellasia sanoja ja lauseita mistä se ite tykkää. Toi on aika veikee, kun toruu itteänsä (Hyi! Hiljaa! Ei pure!), lohduttelee (Ei o mittään hättää, kaikki on hyvin.), kehuu (Hyvä! Hienosti! Kiltti Polli. Hyvä tyttö! Nätti tyttö.) ja kyselee kuulumisia ja tervehtii (Mitä kuuluu? Mitä Pollityttö? Mitä Pollikulta! Moikka! Terve! Päivää!) Ja sit liuta hauskoja yhdistelmiä ja lyhenteitä (Kaikki hiljaa! Kaikki tykkäää Pollista.) sun muita juttuja. Listattiin joskus ja saatiin ylös kolmisenkymmentä eri juttua mitä se hokee... Sen jälkeen on oppinu lisää ja alkanu yhdistelemään enemmän, joten aika hyvin kaks vuotiaalta. Temppuja osaa myös muutaman.
No mut se tirpoista... Jos mä joku päivä saisin aikaseks vastata tirppa-aiheiseen privaan, olis hyvä.
Me saatiin
reunapehmuste pinniksen mukana, kun ostettiin käytettynä. Mä nyt pesin sen lakanoitten kanssa, että pääsen petaamaan. Uskon sen olevan ihan hyvä olla olemassa, mut ilmankin varmaan pärjää halutessaan. Voihan siihen sängyn reunalle laittaa jotain muutaki pehmusteeks. Mun serkulla oli sellanen iso mato, joka kierti sen sängyn ympäri sisäpuolella.
Jonina oli tosiaan söpöjä tossuja neulonu... Jäi tossa aikasemmin huomiotta, vaikka kävin kyllä kurkkaamassa. Mulla olis lankoja iso laatikollinen, kun pari vuotta sitten "perin" niitä ison läjän kaverin mutsilta enkä o kerenny käyttämään pois. Tykkään kyllä neuloa, mut en o nyt saanu aikaseks... Ehkä sit alan mäkin näpertää, kun saan opinnot tehtyä.
Joku mainitsi
mansikoitten kasvatuksen pihassa... Mä kysyisin amppelimansikoista. Onko kellään kokemusta? Ajattelin, että jos tohon partsille pari ostais. Ajattelin kyllä jättää kukat laittamatta, ettei tuu amppareita, mut tuleehan niitä kai sit mansikoihinki. Onkohan niitä sit riesaks asti? Ekassa kerroksessa kun asustellaan.
Noista
sairaalakasseista ja kotiutumisvermeistä vielä hieman... Mä kans ajattelin, etten synnärille mennessä ota kaikkea mukaan. Laitan valmiiks toiseen kassiin kotiutumisvermeet ja nakkaan sen kaukaloon. Napatkoon mies siitä. Tarkemmin kun ajattelin, niin huomasin tulevan muuten aika paljon turhaa tavaraa mukaan sairaalaan odottamaan.
Onnea synttäreitä juhlineille ja lähipäivinä mahdollisesti juhliville!
Listaa vauvatavaroista ja sairaalavermeistä tuossa päivittelin vähän... Ne korvatulpt siellä jo olikin, mut lisäyksiä / tarkennuksia tuli silti. Kiitän huomioista!
Pepsukka kyseli
turvotuksesta... Mulla on vähän, jos syön jotain vähemmän sopivaa tai juon liian vähän. Suolasten syöminen on sit tietty kans. Muuten ei turvotusta o ollu pahemmin... Nilkat ja jalkaterät tuntuu välillä iltaa kohti turvonneilta. Tai siis itseasiassa tarkemmin ajatellen jalkaterät taitaa koko ajan vähän olla, kun oon joutunu pitämään tosi ohkasia sukkia sellasten kenkien kanssa, joihin ennen mahtu normaali puuvillasukka. Mut siis ei kuitenkaan enemmälti, ei haitaks asti.
Mä aloin miettiä sitä
nimiäistilaisuutta taas sen paikan osalta... Kovasti houkuttelis pitää muualla kuin kotona, siis sellasessa paikassa missä välttyy suuremmalta siivoukselta ja tiskirumbalta. Omat "eväät" kuitenki haluisin viedä mukanani. Seurakuntatalo tms ei käy, kun ei kasteta... Täytynee selvittää vaihtoehtoja ja hintoja. Budjetti on kuiteski pieni.
Ruokahalu on vaihteleva... Välillä ei oikein tee mieli syödä, mut vastaavasti saatan tempasta kunnon annoksen ja jälkkäriä päälle. Oon sit pitkään ähkyssä, mut välillä sitä syömistä ei vaan osaa lopettaa. Oon kyl ennenki ollu sellanen, että välillä maistuu liikaaki ja sit välillä en syö paljon mitään. En nyt kuitenkaan sanois kummastakaan ongelmaa olevan... Paino nousee näköjään, mut toivottavasti ei liikaa.
Herkuton huhtikuu kuulostaa hyvältä, mut ei taida tältä mammalta onnistua. Jos mä olisin hengessä mukana rajottamalla herkuttelua? Siihen mä pystyn ja kannustan tietty mielelläni muita.
Kipeille ja pakkolevossa oleville voimia ja toipumista!
Hani... Alkaapa teillä kummallisen myöhään toi perhevalmennus. Meillä eka on 17.4. vaikka meil on la suunnilleen samoihin aikoihin. Eri neuvolassa vissiin sit noinkin isoja eroja vaikka samassa kaupungissa ollaan. Toivottavasti ehditte käydä.
Kummallista kommentointia sun kaverilta... Päästä vaan toisesta korvasta pihalle. Mä kans eka ajattelin, että vauvan sänky mun viereen, mut ei olla laittamassa... Ihan hyvä paikka sille on seinän vieressä vähän matkan päässä sängystä.
Vielä vähän omaa ( .):a... Mun masu on tippunu! Siis valahtanu alas ihan selvästi. Masukuvasta ihmettelin, että onpas se ylempänä kuin kuvittelin. Lauantaina näin isosta peilistä ja siinä se näytti rötköttävän paljon alempana. Pyydän siskoa ottamaan tänään uuden kuvan, kun tuntuu masu taas kasvaneen... Pääsen sit siitä vertaamaan onko ero tosiaan niin iso ku ajattelen.
Nyt kaupungille asioille... Mukavaa viikkoa!
PikkuMyy-80 ja poikanen 30+3