Viola30 Eli sieltä oli yksi ottanut ja harpannut isoksi
Huippua! Oikein lemmekkäitä päiviä teille sinne
Ovistikkuja on muuten tässäkin taloudessa kulunut satoja ja sitten satoja. Ja paljonko niihin on mennyt rahaa??? Paljon...
Mut tässä taloudessa on käytetty muutenkin tuohon lastentekoon paljon rahaa...
josta tulikin mieleen yksi blogi
Impatient Female
ja tämä kuva..
http://4.bp.blogspot.com/-7rqGdr3Q3Mo/TdTmqZjYigI/AAAAAAAABPU/LbLI1fcVarc/s1600/savings.jpg
Jensar kiitos
Hoitaja polilla sai minut kyllä rauhoitettua, kun kertoi punktoivan lääkärin olevan erittäin kokenut ja nopea hommassaan. Mutta olen silti edelleen sillä kannalla, että se tulee sattumaan aivan H*lvetisti ja olemaan muutenkin aivan karmeeta. Eli yhtään sen vähempää en odota.
Tänään pistän pregnylin ja huomenna sitten saan olla pistämättä mitään. Jipii! Yllättävän vähän asia huolettaa, enemmän mietin jälkiseuraamuksia ja pelkään hyperstimulaatiota.
rontti1 minä ainakin oon ihan kauhusta kankeana, että entä jos hoito onnistuukin! Takana on niin monta vuotta turhaa yritystä, että en yksinkertaisesti oikein osaa ajatella muunlaista elämää kuin lapsen toivomista ja jatkuvaa pettymistä. Se on se turvallinen tapa elää.
Entäs jos saakin mitä haluaa?? Joutuuko siinä sitten vastuuseen toiveistaan? Ja entä jos joutuu toteamaan, että ei tämä sittenkään ole minun juttu.
Etenkin pitkään toivomisen jälkeen sitä on oikeastaan jo alkanut pelkäämään, että entä jos lopulta onnistuukin... ja entä jos se onkin pelkkää hirveyttä se elämä lapsen kanssa? Entä jos iskee synnytyksen jälkeinen masennus, entä jos ei rakastakaan lastaan? Mitäs sitten...
Yrityksen alussa näitä juttuja ei tullut kyllä mietittyä ja muutenkin, sitä oli paljon keveämmin mielin haluamassa äidiksi. Nyt ei voi miettiä muuta kuin niitä asioita, jotka saattavat mennä pieleen... ja niitä on ihan hirveästi.
Ohos, tulipas vuodatus...
Mut siis sitä yritän sanoa, että taitaa olla ihan normaalia toivoa ja ei toivoa ja pelätä ja odottaa ja toivoa ja pelätä ja perua ja vaikka mitä...
Tsemppiä sinulle
Omaa napaa ultrassa käytiin eilen ja siellähän sitten näkyi vaikka mitä. 25 punktioitavaa solua pullotti munasarjoissa. toisella puolella 10 ja toisella 15. Ei aika paljon.
Tänään pistän pregnylin ja sitten jännitellään, että iskeekö se hyperstimulaatio päälle.
Maanantaina on punktio ja toivottavasti sitten keskiviikkona siirto, mikäli siirrettävää tulee.
Kovasti toivon, että jotain jäis sitten pakkaseenkin, kun kerran tätä tahtia olen muninut noita munia...
Ihmeen vähän stressaa. Tiedän, että kestän sen punktion, joko paremmin tai huonommin, joten ei siinä sitten ihmeempiä. Ajattelin kuitenkin olla edelleen ajattelematta koko asiaa.
Mukavaa lauantaita kaikille ja oikein hedelmällisiä tuulia puhaltelemaan ympäri suomen