Muistan itse, kun aloin odottaa kolmatta lastani, kaksi poikaa tuossa vaiheessa jo ennestään, ajatuksena oli vain, että poika se on, en pitänyt mahdollisena, että olisin tytön äiti. Rakenneultrassa kuulimme, että tyttö tulee. Ensimmäienä suustani tuli, että oletko ihan tosissasi, lääkärille siis asian esitin.
Mietin kuinka ollaan äiti tytölle. Sopeutuminen alkoi kuitenkin nopeasti, ja kuinka ollakaan, kun tyttö syntyi kaikkien kätilöiden ja lääkäreiden mielestä suurien virheidensä kanssa, näin vain rakkaan, oman tyttöni, jonka olisin halunnut napata kainaloon ja paeta sairaalasta, kun lasta vietiin kokoajan vaikka mihin tutkimuksiin ja tehtiin kipua aiheuttaviakin toimenpiteitä.
Vieläkin tuli itku, kun tämän tähän kirjoitin. Perhepiirissämme on toinenkin perhe, jossa on erityislapsi ja myös terve lapsi. Myös tuon perheen äiti oli tuntenut aivan pakahdutavan suuren rakkaudentunteen saadessaan tuon epätäydellisen, mutta kuitenkin aivan äärettömän täydellisen lapsen omakseen.
Tällä halusinkin nyt vain sanoa sen, että elämä, ajatukset ja tunteet kulkee omaa hämmästyttävää rataansa. Vaikka joskus ajatuksena joku asia alussa tuntuukin vaikealta hyväksyä ja sopeutuminen käy työstä, asioilla on tapana järjestyä, yllättävissäkin tilanteissa. Itselleni neljättä odottaessa nousi pelko jopa siitä, voinko rakastaa tulevaa lastani sukupuolesta riippumatta, jos hänellä ei olekaan samaa virhettä kuin siskollaan. En ole tässä enkä edellisessä raskaudessa enää sanonut sitäkään, että ei väliä sukupuolella, kunhan olisi terve. Ei sano miehenikään. Meidän ajatus on vain se, että kunpa kaikki vaan sujuisi mahdollisimman hyvin.
Kaikki tunteet on varmasti sallittuja, rohkeimmat uskaltaa sanoa ne myös ääneen, mikä on hieno asia! Eli hyvä, hyvä Naene! Tunteet ovat kuitenkin vaistomaisia, eikä aina niin helposti hallittavia. Harmi, että joskus joku voi tuomita meidän omat ajatukset ja tunteet, vaikka luultavasti jokainen on joskus ajatellut eri tavalla kuin valtaosa muista.
Joo, tulipahan tekstiä, ja samalla sai taas puhdistaa omaakin mieltään. Raskaat asiat kun tuntuu itsestäni aina puolittuva, kun ne jakaa toisten kanssa. Onneksi olette olemassa, olisi muuten minulla yksinäinen raskaus.
Kultatiuku rv 18+4 (joka ei nyt osaa asennoitua siihen mahdollisuuteen, että tulokas olisi poika, kaksi edellistä kun on tyttöjä, vaikkakin uskallan luottaa siihen, että poika on yhtä rakas kuin tyttökin sitten kun hänet syliin saa, hassua)