Enpäs ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne (joskin käyn kurkkaamassa monesti päivässä!), mutta nyt oli kyllä pakko kommentoida Naenen kirjoitusta tuosta sukupuoleen liittyvästä pettymyksestä... Vaikka aika inhottavaa luettavaa se aluksi oli, niin en tuomitse. Olen itse nimittäin ollut samassa tilanteessa - toisinpäin. Toivoin esikoisesta niin paljon tyttöä, että ajattelin sekoavani pettymyksestä jos meille tulisikin poika. No, meille lupailtiin tyttöä ja tyttö syntyi. Kun mua kiikutettiin kiireelliseen sektioonkin, niin en pystynyt ajattelee muuta kuin että toivottavasti se nyt kans on tyttö
itkin helpotuksesta, kun mua sitten onniteltiin tytöstä. Ja meille tuo tyttö on aina prinsessa - tosin ei siinä superärsyttävässä mielessä! Mäkin nimittäin ärsyän kauhean pikkuvanhoja nirppanokkaisia neitejä. Meillä on vaatteissa pinkkiä, hempeää vaaleanpunaista, beigeä, valkoista, riemunkirjavaa. Leluina meillä on autoja, traktoreita, vauvanukkeja, dubloja. Kaikki käy, enkä mä edes yritä tytölle tuputtaa mitään "tyttöjen leluja" jne.
Noi tunteet on iha normaaleja ja kieltämättä mäki ajattelin et kui tyhmä oonkaan, kun annan sukupuolelle näin paljon arvoa. Mutta ihmisiä me kaikki vaan ollaan! <3 meillä on oikeus inhimillisiin tunteisiin, vihaan, suruun, iloon, pettymykseen.
Tästä toisesta vauvasta olen toivonut aluksi tosi paljon poikaa, nyt ajatus toisesta tytöstä ihastuttaa. Mutta en ole asian kanssa niin "pakkomielteinen" kuin esikoisen kanssa. Kieltämättä ajatus siitä, että olisi pojan äiti, olisi kummallinen. Mutta kumpi tahansa tuolla onkaan, niin on tarkoitettu. <3
Vähän tällainen imelä viesti, vois kipittää nukkumaan
Ocelot & Benji 19+2 <3