Kesäkuun kullannuput tammikuussa <3

meillä tosiaan kotona esikko tyttö,toka poika ja kolmas poika ni ihan jees kun nyt tuleekin tyttö =) pikkasen kerkesinkin toivoa tyttöä ja nyt se tulee jee =)

 

Neminka samaa mieltä vakuutuksen otosta. Itse en kanssa halua sairastavan vauvan kanssa lähtee odottelee tk:n puhelinajanvarausjonoon ja saati sit millo sinne lääkärille pääsee!! Nytki loppu vuodesta kaikille oli sanottu, et aikoja ei ole, että soittakaa uudestaan 2.1, jolloin tiedetään vasta ketä lääkäreitä alkuvuodesta on töissä.. :/ huhhuh!! En sitte tiiä mitä olis tehny, jos olis ollut oikeesti tarvis päästä...vai päivystykseen?! Ja sinnehän ei kukaan halua mennä itkevän lapsen kanssa 3-5 tunnin jonottaa :/ eli kyllä, EHDOTTOMASTI vakuutus meillekin

elba täällä sama, et kun otin kuvia mahasta musta paita päällä ja valkoinen paita päällä, ni mahan koko ero oli huima!!! Kaverikin ihmetteli voiko olla mahdollista

Älytön ero

Naene hyvä, kun asiasta tänne kertominen helpotti oloa miekin sitä plussaa toivoin sen 1 v ja 2kk ja sit kun se tuli, ni ekoina viikkoina vaan oli ihan outo olo, et apua ja et miks ihmeessä mie en nyt sitä koulua voinut ensin loppuun käymään, et pilaanko nyt vaan koko homman tällä ja olin vähän "pankiikissa"! Oli kyllä niin outo fiilis, en olis ikinä uskonut ajattelevani sellaisia ennen plussaa! Mut nopeesti ne ajatukset sit siitä kaikkos ja nyt olen vaan onnellinen odottaja Ja miekin ehkä pikkasen enemmän poikaa toivon (varmaan osaks kun mies toivoo kans vähän enemmän poikaa), että mielenkiinnolla odotan mikä fiilis on jos ultrassa kerrottaiskin et tyttö tulee en kyl usko, et olis mitenkää kamalaa, mut ei sitä tiiä koskaan!!

 

vakuutuksesta pyysin tarjouksen meidän vakuutusyhtiöstä ja hinta oli kyllä niin suolainen, että jää ottamatta. Samalla rahalla pääsee vuodessa aika monta kertaa yksityiselle, mutta asumme lähes terveysaseman vieressä ja pikkukunnassa ei paljon jonoja ole. Jos asuisimme vielä Helsingissä, harkitsisin vakuutusta uudelleen sillä siellä olen aina joutunut jonottamaan tuntikausia (ja siksi käytin itsekin yksityisiä asemia). Täällä kuitenkin yksityiselle on matkaa yli 10 km.

 

Naene, mä voin vannoa että käyn ihan samanlaisia tunteita läpi kun sä oot nyt käyny, jos meille luvataan tyttöä ens viikolla. Odotan kovasti poikaa ja olisin hieman eksyksissä jos masuasukki olisikin tyttö.

(.) Tänään kävin taas ostamassa vauvanvaatteita ja joka ikinen vaate (ylläriylläri) tarttui mukaan poikaväreissä Odotellaan jo kovasti rakenne-ultraa. Masu on kasvanu nii kovasti että mietin hetken äitiystalvitakin ostamista

Lindacandy ja Hemmo 19+4 :heart:

 

Neminkan teksti oli kuin minun kirjoittama! Mä kans petyin, kun raskaustesti näytti plussaa tosi lyhyen yrittämisen jälkeen. en ollut vielä yhtään osannut "varautua". Nyt oon minäkin onnellinen, mutta hirvittää kyllä sitten se arki kahden pienen kanssa. Mulla isompi siis kesäkuussa 2 v 9 kk. Pelottaa, että oon niin poikki, etten jaksa mitään muuta kun istuttaa lapset telkkarin ääreen muumia katsomaan aamusta iltaan... :/ Ja sit jos vielä sattuu koliikkivauva tai jotenkin sairas lapsi, niin kusessa ollaan!

Meillä ollaan nyt sairasteltu muutama päivä oikeen kunnolla. Nyt raskaana ollessa tosin tuntuu, että pienikin flunssa tuntuu paljon rankemmalta kuin normaalisti! Ei jaksais muuta kuin maata sohvalla.

Mulla on niin suuri maha, että kaikki kyllä huomaa, että olen raskaana. Jopa sairaalan työvaatteiden alta näkyy selvästi, että paksuna ollaan! Ei kyllä haittaa yhtään, ylpeänä tuota masua kannan Mulla on käytössä Biothermin tosi hyvä raskausarpirasva, toivottavasti sillä pysyis arvet kurissa Ainakaan ekassa raskausarvessa ei tullut yhtään arpea. Nuorena sain raskausarpia hanuriin ihan tarpeeks, joten ei kaivata lisää!

t.Dynamite ja pikku-Telle 18+2

 

Mä olin aina ajatellut että mulle tulee tyttö. Ekassa ultrassa povattu poika latisti vähän fiilistä. Toisaalta olin ollu myös ihan varma et siellä on kaksoset ja olin vähän pettyny kun siellä olikin "vaan yksi" elävä vauva. Todella järkevää ajattelua.

Nyt oon tottunu ajatukseen että se oliskin poika ja oon kattellu kaupoissa söpöjä poikavaatteita, jotka ennen sivuutin ihan täysin. Mä haluan pukea lapset pojan tai tytön näköseksi mutta en missään nimessä halua mitään prinsessakermakakkuja En myöskään halua tyttöä, joka leikkii teehetkiä tai barbeilla enkä halua poikaa, joka nyrkkitappelee ja leikkii sotaa. Haluan sellaisen kivan normaalin lapsen, joka tykkää kiivetä puissa, leikkiä dinosauruksilla ja muovieläimillä, rakentaa palikoilla yms. oli se tyttö tai poika. Ja hello kitty tuotteet lentää suoraan roskiin jos joku niitä erehtyy meille hankkimaan

Hyvähän sitä nyt on uhota sitä ja tätä kun lapsi on vielä turvallisesti mahan sisällä. Todellisuus saattaa olla sitten ihan jotain muuta Ai niin! Mulle ois kauhee isku jos se lapsi olis blondi Toivelistalla on joko tummahiuksinen tai punatukkainen. Ja sitten kun tässä totuuksia lauotaan niin mun mielestä kauheen harva vauva on oikeesti kaunis tai suloinen

 

Dynamite, meitin esikko on kesäkuussa 1v9kk.

Jokohan meidän pinkka on tuol Mitäs nytissä haukuttavana, kun kehdataan toivoa sukupuolta ja viel avoimesti puhua eri pettymyksistä.. Mä muistelisin, et joku tämmönen kävi esikoisen odotuspinkassa.

Ihan kauhee ilta ollu taas.. Iha ok oli ku tulin töistä, mut sit mies lähti käymään lääkärissä ja hetki päivällisestä taapero kävi kiukuttelemaan. Oli varmaan jo väsynyt ja ne pirun hampaat särki. Onneks mies tuli pisn kotiin. Mua niin riepoo tää, kun en jaksa MITÄÄN! Mä niin haluisin hassutella tuon pienen kans, leikittää ja hoitaa, mut ei must sen päivällisen jälkeen taas ollu muuhun ku istumaan sohvalla hammasta purren pidättämässä itkua ja sietää kaikki vaatteissa roikkuminrn ja hiusten repiminen, ettei tenava VAAN suutu ja ala kiljua. Ja suuttuihan se lopulta sit kuitenkin...

Sit kun mies tuli himaan, olin jo saanu äläpussin taltutettua, nyyhkytti mun sylissä ja piti lujasti kiinni vaatteista. Hetken kuluttua alkoi taas riehu, hyppi mahan päällä ja lopulta heittäyty takaraivo edellä täysillä mun nenään. Sattui, mut ei niin paljoa, et normaalisti tollasesta itkisin. Nyt sit paruin puol tuntia täysin kyvyttömänä mihinkään järkevään toimintaan, kuten lapsen laittamiseen yöpuulle. Niin paska fiilis tästä kyvyttömyydestä, oon täl hetkel paska äiti, paska vaimo ja kyvytön kasvattaja. Aargh!

No, kaipa tää tästä. Nenä on kipee, väsyttää. Onneks se parkuminen loppu.

 

Tsemiä, toivottavasti huomenna on parempi päivä, lauantai ja kaikki

Me käytiin kevennykseksi katsomassa Isyyspakkaus teatterissa. En ole mikään teatterikävijä mutta tuo oli hyvä! Jos pääsette vapaalle niin kannattaa tsekata!

Ilman tätä palstaa valmistuisin taas yhteen ahdistuneeseen yöhön mutta nyt kulkee hengitys taas ja alan taas iloita tästä mahasta sun muusta Piti näköjään jostakin repiä pelihousut mutta kai ne on saatu ommeltua takas kasaan nyt ihan kiitettävästi.

Naene 20+3

 

Te, kenelle on tehty suunniteltu sektio , millä rv se on tehty ja onko siihen saanut itse vaikuttaa?
Kun minulla on LA 8.6 ja haluaisin päästä kouluun, pääsykokeet on vain just siinä LA ympärillä, viikon sisään..
Motivaatiota ois lukea, mutta en tiedä sitten, harmittaa tosi paljon jos koko kevään lukee hiki hatussa ja sitten ei pääse edes pääsykokeisiin..
Ja joo, tärkeämpi tää vauva tietenki nyt on, mutta sittenhän mä vasta nauttisinkin vauvan hoidosta ensivuoden jos nyt sais koulupaikan ...

 

Nyt ne valot pois- huusin äsken lapsille. Lapset vastasi: äiti ei täällä ole valoja. Purskahdin nauramaan omaa tyhmyyttäni. Auringonvalo voi olla yhtä kirkas kuin kunnon tekovalo. Miten sen voikin totaalisesti unohtaa.
Ihana kamala aurinko paljastaa kaikki pimeyden aikana unohtuneet nuhruiset nurkat. Imuroin tänään ekaa kertaa sitten pahoinvoinnin alun. Tästä voi sitten kai sanoa energisen keskiraskauden alkaneen.
Mulla on krooninen nuha tai sitten raskaus on turvottanut limakalvot niin, että nenä on jatkuvasti tukossa. Öisin kuorsaan kuulemma kuin pahinkin merimies.

Ilmoitin eilen päiväkotiin, että meidän keväällä 4-v täyttävä tyttönen jää kotiin kerholaiseksi (9 tuntia viikossa). Esikoinen aloittaa syksyllä esikoulun ja mietinnässä on, että riiittääkö neljän tunnin ilmainen eskari, kun tuossa eskarissa nukkuvat kuulemma päiväunet. Tuntuu turhalta makuuttaa häntä siellä, kun toinen ei päikkäreitä nuku. Mietin, että jääkö sosiaalisesti syrjään, jos aina haen jo kahdeltatoista.
Millaisia ratkaisuja te muutte teette päivähoitoikäisten lasten kohdalla?

Aurinkoista päivänjatkoa!

Elselli 18+6

 

Ihana että täällä on puhuttu toiveista, odotuksista ja pettymyksistä. Itsekin olen jotenkin viime aikoina käynyt aika pohjalla omien ajatuksien ja jaksamisien kanssa. Olette ihania :heart:

Kesähaave ja pieni 21+3

 

Kesähaave Entisenä eskariopena (tosin koulun puolella) voin sanoa, että se neljä tuntia on ihan riittävä, sinä aikana tapahtuu kaikki ryhmähommelit ym. Päikkäreiden jälkeen vaan välipala ja sitten muksuja ruvetaankin hakemaan..

Viikon masukuva: Aijaa.com - Masu 18

 

Poks 20+0!!! :heart:

 

Kyseliköhän Kesähaave eskariasioista.. Mä olen eskarissa opena ja voin kyllä taata, että se 4 h päivässä riittää. Siinä ehtii varsinaisen opetuksen lisäksi leikkimään ja ulkoilemaan, joillon lapsi saa niitä kaverikontakteja. Ja aina jos lapsi kaipaa leikkiseuraa niin voi niitä eskarikavereita pyytää kotiin/pihalle leikkimään. Eskarivuosi on viimeinen vuosi ennen koulua kun lapsi voi ottaa vähän kevyemmin ja olla lomallakin ilman että jää mistään jälkeen.

 

ellamariella, mulle on tehty suunniteltu sektio rv39+4. Yleensä tuo kuulemma tehdäänkin tuolloin rv39+..

Täällä pikkuhiljaa vuodoista iskenyt jatkuva pelko alkanut väistyä, kun pikkuisen potkut on alkaneet tuntua selvemmin..ja useammin. Ei tarvitse enää kellon ympäri miettiä vieläkö kaikki on hyvin. Kahden viikon päästä rakenneultra, kovasti houkuttaisi sukupuoltakin siellä udella, mutta päätettiin jo että jännitetään loppuun asti.

 

meillä on kaksi isointa lasta päiväkodissa (aloittivat juuri) siihen asti kunnes lapsi syntyy koska mun miehel alkaa urakkahommat ja ei pysty olee apuna olleskaa täällä ens joulukuuhun asti...eivät ole tietenkään kokopäiväisinä eivätkä joka arkipäivä mutta kuitenkin..eli kuopus (11kk) ei ole tarhassa vaan mun kaa kotona..

 

Elselli Meillä on kohta 2-vuotias, joka on ollut päivähoidossa huhtikuusta saakka. Mulla alkaa äitiysloma vappuna ja ajattelin, että esikoinen olisi hoidossa vielä touko- ja kesäkuun 10 pv/kk ja sitten jäisi kokonaan kotiin heinäkuussa, kun alkaa sekä perhepäivähoitajan että miehen loma. Sitten syksyksi ilmoitan kerhoon (4 h kerran viikossa) ja muuten on sitten vaan koitettava keksiä sitä virikettä jostain: avointa kerhoa, perhekahvilaa jne. Valikoimaa tuntuisi olevan, kun saa vaan itsensä liikkeelle. Syksy näyttää sitten, millaiseksi ne viikot kahden lapsen kanssa muodostuu.

 

täs miun masu rv 18+4 <3 ja tyttö tosiaan mahassa! =)

 

tuossa tyttö kohdun lämmössä <3

 

ja tuossa toinen kuva =)

 

evamarian massu on kyllä kun luotijuna ihania vauvakuvia!

Täällä tänään ollut pinna niin tiukalla et koirat saanu kärsiä mamman raivoiluista nyt niin huono omatunto et itkettää oikeen. Yritin mä pyytää anteeks mut eihän ne sitä tajuu...

 

Elba, onneks koirat ei muistele pahalla. Ne on sit taas onnensa kukkuloilla kun vähän rapsuttaa ja työntää safkat nenän eteen. Mä oon kans lemmikkejä hätistelly pois jaloista ja jupissu niille mennessäni ties mitä, onneks eivät ymmärrä. Pitää vaan alkaa siistiä suutansa, esikoinen alkaa kohta jo tajuta!

Hih, masu pomppii kun pieni myllää.. <3

 

Enpäs ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne (joskin käyn kurkkaamassa monesti päivässä!), mutta nyt oli kyllä pakko kommentoida Naenen kirjoitusta tuosta sukupuoleen liittyvästä pettymyksestä... Vaikka aika inhottavaa luettavaa se aluksi oli, niin en tuomitse. Olen itse nimittäin ollut samassa tilanteessa - toisinpäin. Toivoin esikoisesta niin paljon tyttöä, että ajattelin sekoavani pettymyksestä jos meille tulisikin poika. No, meille lupailtiin tyttöä ja tyttö syntyi. Kun mua kiikutettiin kiireelliseen sektioonkin, niin en pystynyt ajattelee muuta kuin että toivottavasti se nyt kans on tyttö itkin helpotuksesta, kun mua sitten onniteltiin tytöstä. Ja meille tuo tyttö on aina prinsessa - tosin ei siinä superärsyttävässä mielessä! Mäkin nimittäin ärsyän kauhean pikkuvanhoja nirppanokkaisia neitejä. Meillä on vaatteissa pinkkiä, hempeää vaaleanpunaista, beigeä, valkoista, riemunkirjavaa. Leluina meillä on autoja, traktoreita, vauvanukkeja, dubloja. Kaikki käy, enkä mä edes yritä tytölle tuputtaa mitään "tyttöjen leluja" jne.
Noi tunteet on iha normaaleja ja kieltämättä mäki ajattelin et kui tyhmä oonkaan, kun annan sukupuolelle näin paljon arvoa. Mutta ihmisiä me kaikki vaan ollaan! <3 meillä on oikeus inhimillisiin tunteisiin, vihaan, suruun, iloon, pettymykseen.

Tästä toisesta vauvasta olen toivonut aluksi tosi paljon poikaa, nyt ajatus toisesta tytöstä ihastuttaa. Mutta en ole asian kanssa niin "pakkomielteinen" kuin esikoisen kanssa. Kieltämättä ajatus siitä, että olisi pojan äiti, olisi kummallinen. Mutta kumpi tahansa tuolla onkaan, niin on tarkoitettu. <3

Vähän tällainen imelä viesti, vois kipittää nukkumaan

Ocelot & Benji 19+2 <3

 

Vauva-appsi kehotti laittamaan tyynyn mahan tai polven alle, et nukkuminen olis helpompaa. Milläs mä sit mahallani nukun, jos mulla tyyny siel on tiellä?

Tääl vuorostaan aamumyllerrys käynnissä. Unia ei viel oo häirinny. Esikko ei häirinny missään välissä, toivottavasti ei tämäkään..

Nemi 19+1

Muoks, se oliki 19+3, ajatukset pätkii...

 

Tänään 19+0! Edellinen viikko loppuikin hienosti eilen illalla, kun tunnettiin molemmat ensimmäistä kertaa ennen nukkumaan menoa vauvan potkut mahan päältä! Aikaisemmin se on ollut vain sellaista sisäistä hipelöintiä...

Vielä pari viikkoa rakenneultraan. Täällä on ollut paljon keskustelua tuosta sukupuolesta. Itsekin toivon, että tämä tulokas olisi tyttö. Jotenkin tuntuu pahalta, jos se sitten onki poika ja olen näin ajatellut... En vain osaa kuvitella itteäni pojan äitinä. Pikkupojat on ihania ja näin, mutta silti. Mulla itellä oli vain sisko ja asuttiin naisvaltaisesti äitin kanssa kolmestaan, leikittiin naapurin lasten kanssa, jotka oli molemmat tyttöjä, mulla on kaks kissaa, jotka kummatki on tyttöjä jne. No onneks on sinne kesäkuulle asti aikaa sopeutua ajatukseen, jos tämä paljastuukin pojaksi... Rakastettu lapsi tämä kuitenkin tulee olemaan, oli kumpi tahansa.