Hmmm. Mun kokemus koirista ja lapsista on ollut se, että koiraihmiset osaavat itsekin kaitsea lapsiaan pois vieraiden koirien luota, ja toisaalta nämä lapset, tai varmaan lapset ylipäätään ymmärtävät, että koira on nyt väsynyt, vanha tai kipeä, ja sen täytyy antaa levätä rauhassa. Meidän koira saa olla yhteisissä tiloissa niin kauan, kun se itse kestää. Kun koira alkaa vaikuttaa hermostuneelta, se laitetaan aikuisten makkariin lepäämään, missä se joko nukkuu tyytyväisenä, tai sitten kuuntelee oven takana missä mennään. Pieniltä lapsilta ei voi olettaa, että ne kökkisivät hiljaa paikallaan, eikä niitä myöskään voi sulloa portin taa.
Myöskään meillä ei ole käynyt vanhempia, jotka eivät tukisi pyyntöä jättää koira rauhaan. Jos lapsi ei sinä päivänä halua totella, eihän siinä muu auta kuin jättää vierailu siltä päivää kesken ja lähteä kotiin miettimään, miten kylässä käyttäydytään.
Itse ollaan koiran kanssa oltu kylässä vain paikoissa, jossa koiran saa lepäämään omaan rauhaan. Paikat on myös olleet koirapaikkoja, joten myös ne vieraat lapset tietävät, ettei koiraa saa härkkiä, eikä koira pahemmin ole edes kiinnostanut. Myöskään tuota meidän 15kk ei ole muiden koirat kiinnostaneet, vaan ihmiset ja lelut. Sit jos alkaa kiinnostaa, niin, kuten muissakin tilanteissa, pyydän ja oletan aikuisten ihmisten osaavan sanoa, kun lapseni käytös muuttuu häiritseväksi, jos en itse älyä toppuutella ajoissa. Koiria osaan kyllä itsekin lukea, ja mieluummin olen eläinten kanssa liian varovainen, kuin luottavainen. Jokaisella olennolla on oltava mahdollisuus olla rauhassa niin kotonaan kuin kylässä.
Toisaalta mä oletan myös, että koirien omistajat osaavat komentaa isoa, innokasta koiraa, jos se ei osaa varoa lasta. Meidän muksu on tottunut muksahtelemaan kumoon koiran innostuessa ovikellosta tai ruokakupista, mutta innokkaasti päälle karkaava koira on vähintään yhtä arveluttava kuin innokkaasti vieraan koiran päälle juokseva lapsi. Maalaisjärjellä ja avoimella kommunikoinnilla pääsee pitkälle.