Ihan kaikkia viestejä en ehtinyt ajatuksella lukea, mutta pakko ottaa kantaa, koska menee niin läheltä tämä aihe stressaamisesta tai huolettomuudesta.
Ekassa raskaudessa en tosiaankaan osannut varoa mitään (muuta kuin kiellettyjä ruokia...). Enkä huolehtia mistään. Raskausdiabetes ja -myrkytys tuli. Niitten kanssa vain elettiin, kun pakko oli. Onneksi en tajunnut (vaikea ehkä uskoa, mutta alaa liippaava korkeakoulututkinto on taskussa
) lukea näitä viestiketjuja, uskoin rauhoittelevaa neuvolatätiä, joka ei tehnyt riskeistä numeroa. Kertoi faktat, millä voin asiaan vaikuttaa. Terve tyttö syntyi.
Tokassa raskaudessa luin palstoja ja olin paljon analyyttisempi omaa oloani kohtaan. Yritin vain keskittyä niihin neuvoihin eli terveisiin elämäntapoihin, joilla pystyn itse vaikuttamaan asioihin. Huolta tunsin ja toivoin, että jos kerrankin saisin kokea normiraskauden ja lähteä kotoa sairaalaan synnyttämän. Ihmeekseni raskaus meni ongelmitta ja terve tyttö syntyi.
Tässä raskaudessa olen miettinyt kaikenlaisia kauhukuvia, mutta pahoinvoinnin määrä on ollut niin suuri, että kaikki energia on mennyt arjesta selviytymiseen. Pahoinvoinnin vuoksi tunteet ovat olleet tasaisen nuutuneet, ei pääse huoli, raivo ja tuska pintaan. Ei myöskään ilo, riemu ja nauru. Psykologisoimalla voisi sanoa, että kroppa suojannee psyykettäni. Toisaalta yritän kovasti pitää järjen ääntä kuuluvilla ja olla etukäteen murehtimatta asioista, joille ei voi mitään.
Toisaalta sehän tässä niin raskasta on, että suurimmaksi osaksi ei voi vaikuttaa, miten asiat sujuvat. Nöyräksi vetää.
Musta täällä saa panikoida aiheesta ja aiheettomasti. Täältä saa lohdutusta ja erilaisia näkökantoja.
Neminkan kanssa olen samaa mieltä, että turha paniikinlietsonta on syvältä, eikä sillä saavuteta mitään. Otin aikoinani nukkumisasentotutkimuksen esiin juuri sen vuoksi, että netin mielestä raskaana oleva ei voi toimia "hyvän äidin" tavoin. Jos kaikki muut on hyvin, niin viimeistään pikkurillin asento vaikuttaa vauvan älykkyyteen. (viimeinen lause on siis VITSI!)
Varmasti kaikki meistä on nämä vauvat halunneet ja niihin älyttömän kiintyneitä ja toivoo vain parasta itselleen ja toisilleen.
Jep, mutta pakko palata sorvin ääreen.
Tuulentytölle vielä paljon jaksamista. Kaunko niissä tuloksissa kestää, että saat tietää, onko sulla vasta-aineita?